lauantai 24. joulukuuta 2011

Hubaisaa Joulua!

Erittäin hyvää Joulua ja ratkiriemukasta sekä menestyksekästä Uutta Vuotta 2012!
Meillä on jo lahjat jaettu, koirat sai luut ja vähän muitakin herkkuja (katotaa mitä Brandyn maha tykkää..). Äidin luona siis ollaan eli kaikki kolme tassuttelijaa on mukana menossa.


Kaikki kolme <3

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Ei ehkä paras treeni.

Maanantai.. Maanantai.. Hienosti se alkoi jo heti aamulla kun nukuin pommiin. Enkä nyt tiedä paraniko yhtään agitreeneissäkään...
Normisti lähdettiin koko revohka kävelemään hallille, huomasin jo siinä lenkkeillessäni, että edellispäivän *köh* hunovointisuus päivä kostautuu. Pentu ei siis sunnuntaina saanut mitään normilenkkejä kummallisempaa aktiviteettia, ja se tosiaan kostautui sitten maanantaina.. Ilmeisesti. Koko matkan hallille penskan hihnakäyttäytyminen oli jotain.... no ei niin kaunista. Ja sitten kun lunta satoi, niin suurimman osan matkasta pentu hyppelehti ja syöksähteli kohti lumihiutaleita, niitä metsästäessään. .....kyllähän se vielä silloin nauratti.

Vaan eipä naurattanut hallilla enää. Kun päästiin halliin, alkoi Brandy välittömästi mölisemään ja soittamaan suutansa. "Jumankauta nää muut treenaa täällä, MINÄ HALUAN MYÖS JUOSTA. MENNÄÄN MENNÄÄN!" Vaan eipä siinä vielä kaikki.. Kun laskin pennun irti että aletaan treenaamaan, en kerennyt edes kissaa sanoa kun pentu katoaa vierestä kuin pieru saharaan ja lähtee nelistämään ympäri kenttää sata lasissa. Hienoa! Pienellä viiveellä se tuli kyllä kutsusta takaisin. Otettiin uudelleen. Kerkesin paikoittaa, ottaa kaksi estettä, ja WROOOMMM pentu menee taas. Kuinka.. kivaa.

Noh. kolmas kerta toden sanoo. Ja hyvimpä sitten kertoikin, että pennulla ihan liikaa virtaa... Pitelin pannasta kiinni ja toisaalla juoksi toinen treenaaja putkissa ja hyvä ettei käsi lähtenyt liitoksistaan kun Brandy oli sitä mieltä, että nyt kyllä täytyy päästä tuon kanssa juoksemaan noissa putkissa!
Otin pennun ja pallon ja menin ulos. Siellä viskoin pennulle aikani palloa ja otin tokojuttuja. Että vähän saisi tuota virtaa pois ja energiatasoa madallettua. Vaikka pallo toki nostaa virettä ja kiihdyttää, niin pakko oli sitä ylimääräistä energiaa jotenkin purkaa.

Mentiin sisälle halliin, eikä käytöksessä juuri muutosta tapahtunut. Vieläkin oli kova hinku tekemään kaikkea satanen lasissa + moikkaamaan kaikki treeniseuralaiset. No sitten meille pidettiin pieni "hiljainen hetki" että saatiin mekin jotain tehtyä. Suurimmaksi osaksi meidän treenit meni mm. lähtöluvan odottelemisen harjoittelemiseen. Pentu ryösti minkä kerkesi. Aina palautin paikalleen. Kävelin esteen taakse, kävelin takaisin koiran luokse palkkasin, kävelin pois, palasin takaisin palkkasin. Ja sitten jossain välissä lähtölupa. Vaan saatiin kyllä ihan kunnolla jankata noita odottamisia tällä kertaa. Pentu ei olisi millään malttanut! Yleensä se odottaa lähtölupaa todella kauniisti.
No joka tapauksessa. Teimme tämänlaista harjoitusta
Ja tällaista myös
Tosi hienosti meni silloin kun pentu malttoi kuunnella ja katsoa mitä minä teen ja sanon. Kovasti olisi aina "kakkosesteen" jälkeen ollut hinku lähteä johonkin rallittelemaan, mutta kun tarpeeksi täpäkkään huomautti, että suunta muuttuu, niin hoksasihan se pentukin sen!

Väliajoilla harjoittelimme sitten ihan perus kontaktin ottamista ja odottamista sekä rauhoittumista.
Väliajan jälkeen teimmekin sitten irtoamisjuttuja. Seuraavanlaisella kokoonpanolla. Eli tuo este putki putki suora. Ensin tehtiin pelkästään tuota esteen jälkeistä putkea, ei ongelmata. Sitten tehtiin este, putki. Tässäkään ei muuta ongelmaa ollut kuin se lähtöluvan odottaminen. Sitä piti taas vähän reenailla.
Kun este putki sujui odottamisineen niin otimme koko pätkän, eli este, ja molemmat putket. Tässä pentu osasi ja pelastelikin minua, koska itse ryssin ohjauksellani. Ongelma tuli siis lähinnä viimeisellä putkella. Eka este ja putki bueno, mut vikaan putkeen hakeminen oli penskalla tosi vaikeeta. Varmaan johtuen huonosta ohjauksestani. En osoittanut tarpeeksi lähellä ja matalalla, että seuraavaksi pitää myös mennä putkeen. Monta kertaa pentu huristeli ohitse. Sitten oli myös suorituksia jossa pentu juoksi vikasta putkesta pari senttiä ohi, mutta sitten oli AHAAA, putkeen, no käännyn takaisin ja menen. Jätettiin kohtuullisen onnistuneeseen suoritukseen. Koitan skarpata.

Teimme myös keppejä. Oli pennulta vissiin ihan tyystin unohtunut koko homma. Alkeistasolta siis lähtettiin. Monta kertaa pennusta olisi ollut hauska juosta suoraan namialustalle menemättä keppejä, mutta the namialustan vartija oli paikallaan. Ei siis tullut namukkaa väärästä suorituksesta. Sitten kun se verkkokuja löytyi, niin ei olisi taaskaan meinannut jaksaa keskittyä siihen missä ne verkot menee, vaan vauhdilla ja verkkoja päin. Sitten alkoi käymään niin, että kun minä lähetin pennun, meni pentu ensin hienosti, sitten se pysähtyi keskelle suoritusta ja kääntyi katsomaan, että "mitäs mun pitää nyt tehä". Eli pentu vähän vaati minun mukana oloa ja kannustusta että meni reippaasti loppuun saakka. Lopetettiin hyvään suoritukseen.

Lopussa tehtiin vielä seuraavanlaisia harjoituksia
Yo. kuvio meni loistavasti aivan moitteetta, ei minkään näköistä ongelmata. Hiukan pentu kyseli esteelle tullessa, että "mitää, apuaa?", mutta tarpeeksi tomerasti kun itse kiersin vähän mukana ja kierrätin, niin kyllähän se oikea suunta sitten löytyi!

Tässäkään ei ollut mitään kompastuskiviä. Viimeisen putken putkikulma oli vähän vieras, mutta ei haitannut, hienosti haki!

Vaikka osittain treenit menikin ihan hyvin, niin perseilystä jäi vähän huono maku suuhun. Pennusta kun oli mukava häiritä myös muitten suorituksia, käydä varastamassa muiden palkat (no, aika paha kyllä on jos jotain palkataan pallolla tai vetoleikillä, pitäähän siihen päästä mukaan!), kylläpä omistajaa hävetti ja sai koko ajan olla pyytämässä anteeksi treenikavereilta.

No sellaset treenit ne sitten. Mitä tästä opimme? No ainakin sen, ettei omistajalla ole varaa pidellä löhöpäiviä vaikka olisi kuinka kra--... huono olo, varsinkaan jos seuraavana päivänä pennun tulisi olla edes hiukan kuulolla.

Mitäs muuta myö ollaan tehty? No tokoilu me ollaan jätetty vähemmälle, ei olla kapuloitu tai seurattu juuri ollenkaan. Pidetään vähän taukoa ja annetaan juttujen muhia päässä. Sen sijaan me ollaan kehitetty tähän sijaisharjoitteita, kuten tassulla minun jalkaan läpsäisy, kuolemista, istu maahan istu maahan siirtymisiä, lenkeillä puiden kiertämistä ja kaartamista ja mitähän vielä. Jos seuraavaksi vaikka kurrettaminen ja vilkuttaminen? :D

lauantai 17. joulukuuta 2011

Mustan hevosen paluu!

Okei, virallisesti lupaan lopettaa mustasta hevosesta jauhamisen ja puhun asioista niiden oikeilla nimillä. Eli Jussii, Jussi, Jussinen!
Käväistiin Jubabaan kanssa treenailemassa hallilla tiistaina, eli olikos se nyt 13pvä..? Brandyn oli tarkoitus myös lähteä mukaan, mutta hän jäi vartioimaan taloa koska oli halunnut laittaa pakkinsa sekaisin raakaluusta. En viitsinyt sen enempää jo valmiiksi seonnutta pakkia höykyyttää.

Treeneissä mukana oli kaksi shelttineitoa, eli Minttu ja Meela, sekä hauska ihmisLaura. Kasattiin helppo ja helpostikoottava rata jossa oli niin Mintulle, Jussille kuin Meelallekkin tekemistä. Jussin kanssa mentiin ensin. Taidettiinkohan me mennä mineillä eka harjoitus? No joka tapauksessa, rata on tässä;


Tehiin Jussin kanssa pätkissä rataa. Pääasialliset palkkauspisteet oli 4 (pöytä), 8 (keinu), 11 kepit ja siitä sitten loppuun. Nyt taas jälkiviisaana mietin, että olisi hyvä ollut palkata vielä tuohon esteen 17 jälkeen. Noo, ensi kerralla koitan ajatella edistysviisaasti.
Jussi suoritti rataa ihan huipusti, haki 3 putkeen ihan loistavasti, vaikka vähän vaikea kulma. Ja siitä pöydälle. Jussi on myös onneksi niin kiinni minussa, että 7 putkikaan ei tuottanut ongelmia. Ei siis lähtenyt hakemaan esteelle 12, niinkuin esim. Minttu teki kun sain hänen ohjaamistaan koittaa. Putkesta vastaanottaminen meinasi olla minulle ihan ylitsepääsemätön tehtävä ja ryssin siinä ainakin kolme kertaa. Ensin en tajunnut edes lähteä koiraa sieltä hakemaan (vaikka olin sen kyllä suunnitellut), toisella kerralla sama juttu, kolmannella kertaa Laura karjuu miulle muistutukseksi, että juokse, no minä juoksin ja tein jonkun ihan ihme valssipiruetin sinne (joka oli aivan turha), neljännellä kerralla jopa onnistuin! Keinulla super, vaikka ensin vähän jännätti. Pari kertaa siitä taisi hypätä ensin poiskin, mutta sitten tuli reippaana miehenä. Ja keinulla on ihan huimaa edistystä kun ei tarvitse enää mitenkään kontrolloida tuota keinun alastuloa, ihan ilman avituksia siis mennäään. Siinä en jäänyt kontaktille painostamaan, ettei ahdistu liiaksi. Kunhan suoritti nätisti, niin se riitti. 9 oli vaikea. Vaikka Jussi osaa kiertää, niin itse en ilmeisesti sitä osaa oikeaoppisesti rataa suorittaessa ilmaista/ohjata, koska radassa Jussi failuroi sen aina. Eli pitäisi sitä kiertämistä ihan radassa harjoitella enemmän, kun yksistään se kuitenkin osataan. Ainakin videota katsellessa olin huomaavinani, että käännän rintamasuunan liian aikaisin, enkä ns. vie koiraa toiselle puolelle ja vedä sitä sieltä pois. (hakkaa päätä seinään). Kepit. Kepit. Kepit. Vaikealta puolelta ohjattuna Jussille tooooooodella hankalat. Paremmin menee ns. "oikealta puolelta" ja Jussi osaa siltä puolelta suorittaa niitä itsenäisemmin eikä tapita minun kättäni kuin haukka. Treeniä siis "väärän puolen" keppeihin. Loput esteet jees, vaikka itse olin liian vikkelä 13-15 välissä, enkä jäänyt odottamaan Jussia 14, ns. imuuttamaan, joten se kiersi sen. 16-17 "kiertäminen" taas failuroi. Nyt ihan selvästi käänsin rintamasuunnan "vetääkseni" Jussin välistä. Joten minun vika, ettei koira tehnyt oikein. Loppupätkä hienosti.

Treenailtiin erikseen keppejä ja sitten tätä viimeistä hyppypätkää, joka saatiin menemään kohtuullisesti yhdellä kertaa.
Jussi oli niin reipas ja iloisa. Sitä oli niin mukava katsella kun siitä ihan oikeasti oli hauskaa! Palkkasin paljon ja riehuin itsekin, pidin homman niin hauskana ja pidin "jeejee" -tunnelman yllä vaikka olisi vähän pieleen mennytkin. Olisin tietysti voinut palkata vielä tiheämmin. Loppua kohden alkoi vauhti Jussilla jo vähän hyytymään, joten katsoin paremmaksi lopettaa. Olisin tietty voinut lopettaa jo aiemmin, mutta minkäs sille voi kun on tyhmä pää.

On se kyllä hitsivie. Uuden vuoden lupauksena lupaan yrittää olla parempi ohjaaja. Koirat ne niin osaisi, mutta kyllä ne nyt hitto tekee väärin jos minä käsken niitä tekemään väärin/olen epäselvä ja annan huonot ohjeet mitä pitäisi tehdä. Jos esim. Brandy ei tule koskaan pärjäämään agikentillä, niin saatte kyllä ihan kokonaan syyttää minua, minun vanhuuden kangistamaa ruhoani ja hidasta liikkeiden johdatusta aivoista raajoihin. Sekä tietysti tätä kaikkea massaa joka yrittää hikisenä ja hengästyneenä pysyä perässä. Jussi taas on niin haastava koirana jo muutenkin, että minussa ei vaan taida olla tarpeeksi taitoa saada siitä koskaan loistavaa agikoiraa. Täytynee myöntää, että se on minulle luonneominaisuuksiltaan liian monipuolisesti haastava. Mutta parhaamme yritetään. Ja isoin tavoite on nyt saada pidettyä tuo into palamassa tähän lajiin. Käydään harvakseltaan treenailemassa, ehkä korkeintaan pari kertaa kuussa? Pidetään juttu mahdollisimman hauskana. Pientä toivoa elättelisin, että jos myö mölleihin kesällä (/tai vähän aikaisemminkin, mikäli esim. poksin hallissa järkätään) päästäisiin pitämään hauskaa. Tuskin virallisissa tullaan koskaan Jussin kanssa starttaamaan.

Pari todistevideota vielä tähän loppuun! :) (ja kyllä, minua saa paiskoa tiiliskivillä tuosta minun ohjauksesta). Myöskin vinkkejä otan mielelläni vastaan / teidän näkökantoja mitä tein väärin / mitä olisin voinut tehdä toisin. Itse olen kuitenkin niiiiiiiiiiiiiin noviisi tässä hommassa. Pitäisi päästä jollekkin ohjauskurssille, kun alkeiskurssilla opetettiin vain perusohjauskuviot, ja radanlukutaitoa minulla ei ole nimeksikään.

 
 

tiistai 13. joulukuuta 2011

Musta hevonen yllättää!

Eilen oli Brandyn pentuagitreenit, jonne kerkesin oikein hyvissä ajoin. Treenit oli yllätyksiä täynnä, mutta mustan hevosen salaisuuden saatte lukea vasta tämän merkinnän loppupuolella!

Brandy oli taas ihan onnesta mutkalla kun pääsimme halliin. Laitoin Brandyn ja Jussin odottelemaan isoon häkkiin siksi aikaa kun laittelimme "rataa" valmiiksi. Radalla oli kieputusesteet, 4 esteen suora, kepit verkoilla, pussi, este putki putki "suora", keinu, ja muuri putki kieputus. Brandyn kanssa ei otettu ollenkaan, estekieputusta, keinua eikä muuri putkea.
Ensimmäisenä harjoittelimme irtoamista neljän esteen suoralla. Ensin pidin koirasta itse kiinni jä lähetin sen eteen -käskyllä kaikki neljä estettä namialustalle. Ei mitään ongelmaa. Sitten otin myös siten, että paikoitin esteitten taakse, otin vastaan kakkosesteellä ja oli tarkoitus edetä kaksi viimeistä estettä sitten "yhdessä" (vaikka auttamattomasti minä jään kyllä jälkeen....). Tässä tuli ensimmäisellä kerralla jo ongelma. Kolme estettä meni ihan super, mutta ennen neljättä pentu jäi kytistämään minua ja odottamaan minulta palkkaa. Tai sitten vain ohjasin huonosti. Toinen kerta meni sitten jo niin kuin pitikin. Tässä näin jälkiviisaana taas voin ajatella, etten vaihtanut kertaakaan ohjauspuolta. Saakelin saakeli.
Tauon jälkeen sitten harjoittelimme keppejä verkoilla. Laitoin namialustan odottamaan keppien "päätyyn" ja ohjasin sitten kädellä "kujalle" kun pentu oli niin epävarma mitä pitää tehdä. Pari kertaa se taas juoksi verkkoihin, mutta myöhemmin ei enää. Kaukaa lähettäen pentu herkästi menee vain keppien ohi. Ja tässä meillä olikin vähän hankaluuksia, kun ei ollut ketään vahtimassa namialustaa. Piti vain itse olla pentua vikkelämpi. Mutta alkoi Brandy jo hoksata ideaa, että kepeille on haettava jos meinaa namukkaa saada. Hienosti se lähti sitten pikkuhiljaa kulkemaan. Vaikka aika koomisen näköistä kun pentu kauhoo eteenpäin minkä kerkeää, tyyli oli kovin....matala :D Mutta hyvin siihen nähden taas edettiin, että oli vasta toinen kerta kepeillä.
Taas tauon jälkeen lähdettiin harjoittelemaan putkieste sarjaa. Huima kolmen esteen sarja :'D
Ensin otettiin ihan basic, este ja suoraputki ja palkka. Tässä käytin palkkana narupalloa. Ja sitten toisinpäin, eli suoraputki, este ja palkka. Tosi taitava pentu. Hakee putkeen ja esteelle ihan huipusti! Sitten otettiin tuo kokonainen kolmen esteen rata. Eli mutkaputken toisesta päästä sisään (siitä missä numero), sitten suoraan putkeen ja este. Pari kertaa oli ongelmana oikean putken pään hakeminen, Brandy oli sitä mieltä, että toinen putkenpää on paljon parempi. Vaikka omasta mielestäni selvästi kaikillä kehoni osilla osoitin tätä numeroitua päätä, rintamasuunta, käsi, loppujen lopuksi ei auttanut kuin mennä seisomaan "väärän pään" eteen ja sieltä lähettää pentu oikeaan päähän putkea. Seuraava ongelma oli sitten, että itse olin liian nopsakka. En jäänyt odottelemaan ja varmistamaan suoralle putkelle, joten pentu posotti siitä ohi. Seuraavalla kerralla jäin antamaan vähän lähemmäs selkeitä ohjeita, ja putkeenhan se sitten posautti. Seuraava ongelma oli että olin itse liian hidas ja pentu kerkesi putkesta ennenkuin itse kerkesin sinne, joten pentu jäi tietysti kysymään, että mitä seuraavaksi. Hienosti se sitten lähti kuitenkin hakemaan viimeistäkin estettä. Kerran saatii yhtenäinen tosi hieno suoritus aikaiseksi ja siihen sitten lopetettiin, että jääpi hyvä mieli :)

Lopussa koiteltiin vielä pussia Sadun avustamana. Satu lähetti Brandyn pussiin kun minä toisessa päässä kutsuin sitä ja pidin pussia ylhäällä. Aika monesti Brandy sieltä kääntyikin vikkelään takaisin. Lopulta Brandy tuli hienosti "avoinaisesta pussista", joten lähettiin pienentämään pussin suuta. Ei mitään ongelmaa! Itsenäisesti Brandy kävikin kerran ihan kokonaisen suljetun pussin suorittamassa, joten ei se ainakaan pelkää! Pätevä pentu. Ja koska olen itse edelleen niin tyhmä, enkä osaa lopettaa ajoissa, niin kokeilinpa sitten ohjatusti putkeen menemistä. Monta kertaa tuli huono suoritus, mutta siihenhän ei voi lopettaa. Joten täytyi tehdä monta kertaa ennenkuin saatiin ohjattu hyvä suljetun pussin suoritus. Siitä sai pentu huippukehut ja narupallon riepoteltavaksi. Siihen lopetettiin sitten.

Hyvin on pentu alkanut kyllä lukea jo ohjausta. Ei kyllä olla vielä mitään monimutkaista tehty juurikin sen takia, että pidetään homma hauskana, ei liian vaativana. Mieluummin päätöntä suoraanjuoksua näin alkuun kun huippuunsa hiottuja ohjauskuvioita. Vaan siitä tehtävät pikkuhiljaa lähtevät vaikeutumaan, kehityksen mukaan!

Sittenpä voinkin kertoa teille mustan hevosen, yllättäjän tarinan! Suureksi yllätyksekseni (ja etenkin omaksi yllätyksekseni) voin paljastaa, että tämä musta hevonen on nimeltään Jussi. Ja Jussihan on oikeasti koira, eikä edes musta, mutta tiedätte sanonnan :D Treenien loppuun jäi luppoaikaa, joten ajattelin ihan Jussin mielenvirkistykseksi ottaa sillä ihan muutaman esteen. Poika oli jo ihan intopiukeana kun otin sen häkistä, ja se pyöri kun väkkärä, sen jalat steppari ja häntä viuhki kun propelli..... Siinä vaiheessa jo mietin, että otinko vahingossa jonkun toisen koiran. Jussi oli ihan räjähtämispisteessä, kun tehtiin alkulämmitysjuttuja. Otin ihan ensimmäiseksi Jussilla Brandyn kanssakin tehdyn hyppy ja suoraputki jutun. JA MIKÄ VAUHTI. Jussi juoksi, se laukkasi, se meni lujaa!! Mitä ihmettä. Kuka varasti sen perässä tallustaneen ravissa kulkeneen luuskan??? Mulla oli varmaan silmät lautasen kokoisena. Minä en ihan oikeasti uskonut, että mulla oli _Jussi_ siinä ohjattavana. Siis ei hyvän tähden.
Sitten otettiin vielä puomi irrallisena, ja vau mikä vauhti siinäkin.
Sitten otettiin tällainen "kieputus" Jussin kanssa;

Jussi irtoili tosi hyvin ja haki hienosti itsekin esteille, eli mun ei tarvinnut olla siinä vieressä varmistelemassa, että _tämä_ seuraavaksi, vaan mä pystyin vaan kädellä osottelemaan ja juoksemaan itsekin hiukan kauempana. Tää harjoitus meni niin täydellisesti ja mun makuun oikein oppikirjamaisesti, niin lopetettiin siihen.
Mulla on varmaan joku herkkiskausi menossa kun taas nieleskelin onnenkyyneleitä :')
Musta oli niin ihanaa nähdä Jussin taas nauttivan agista ja yleisestikin tekemisestä. Se on tällä tavalla nauttinut agista sillon kun meillä oli alkeiskurssi, eli n. vuosi sitten. Voivoi miun pientä harjaolentoistani <3

torstai 8. joulukuuta 2011

Kapulassa

Pentu on ihan kapuloissaan ollut viimepäivinä. En minä sille toki mitään juota, mutta noutokapulaa olen vinhasti tunkenut suuhun, kuvainnollisesti. Ihan itse se on saanut sitä nostella. Tämä on vain tällainen lyhyt hypetys kun koulussa pakoilen tehtäviä.

Tosiaan, ollaan Brandyn kanssa jo pidemmän aikaa piristetty iltojamme kapuloiden pitämisen, nostamisen, kauempaa hakemisen ja eteentuomisen kanssa.
Eilen harjoiteltiin myös. Ensin ihan vain nostamista, sitten hakemista vauvakapulalla. Mutta sitten päätin olla hiukan uhkarohkea ja ketjuttaa tämän kaiken yhteen. Ja voi hyvän tähden pääsin lähes herkistymään, eikä ilonkyyneleet olleet kaukana.
Otin Brandyn sivulle, "heitin" vauvakapulan n. metrin päähän. Ensimmäinen yllätys siinä, että Brandy pysyi vierellä. Pysyi vieläkin. Sitten annoin käskyn "hae". Brandy lähtee heti käskyn saatuaan kapulalle, ottaa kapulan suuhun ja toi sen tiiviisti eteen minulle. Pidätin sitä suussakin ennenkuin naksutin, otin kapulan ja palkkasin mitä hurjimmin!!
Miten taitava se onkaan! Jos pennusta ei tule multichampionvoittajakoiraa, niin ainakin siitä tokovalio työstetään. Pennusta siihen kyllä on, minun kanssani voi sitten tulla ongelmia koska voisin olla parempi ohjaaja.

Se mitä ongelmia meillä on ollut, niin Brandystä kapulat on vähän tylsiä ja sitä pitää kehua ihan hurjasti aina, että se mielenkiinto pysyy. Yksi ongelma oli myös väljä tai vino eteentulo. Mutta nyt on oppinut pentu tulemaan tiiviisti ja suoraan eteen kapulankin kanssa. Tästä on hyvä jatkaa ulkona harjoitteluun, vauhtinoutoon ja pidempiin matkoihin, kun on perusrakenne jo aivosolukoissa muhimassa.

Lisäksi ollaan nosteltu sitä uutta aikuisten kapulaa. Pentu ei vieläkään kauheasti arvosta painavaa puukalikkaa, mutta hurjalla kehumisella on intoa tähänkin juttuun saatu hieman. Toissapäivänä pentu nosti kapulan käteeni kun istuin maassa. Eilen sitten aloitin istumisella ja kun sitä oli vahvistettu, niin pidensin pitämisaikaa. Tämäkin meni oikein hyvin. Nousimpa sitten seisomaan ja pyysin pentua nostamaan kapulan käteeni kun seison. Eikä mitään ongelmaa. Tätä nyt hinkkaillaan ja vahvistetaan erilaisilla matkoilla ja pitämisen pituutta vaihdellaan. Sitten varmaan aletaan harjottelemaan tuon kapulan eteentuomista! On se niin taitava!

Ylpeä olen pienestä merlejätkästäni!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Voittoisainen voittaja!

Okei, ei me ehkä sitä isointa pystiä sieltä vielä käyty hakemassa, mutta melko lähelle!

Lähdimme siis reissumatkaan perjantaina iltapäivällä. Pakkauduimme autoon ja ensin Brandy sai matkustaa hulppeassa takakonttihäkissä. Se ilo tosin loppu lyhyeen, kun kävimme hakemassa Reetan ja Nino -dalmiksen kyytiin. Katsoimme parhaimmaksi teljetä ison pilkullisen lukaalihäkkiin ja Brandy pääsi sitten takapenkille hengailemaan minun, Reetan ja Jussin kanssa. Laura ajoi matkustuskaaraamme ja Anna piti kuskimme hereillä.
ROP-pentu Örnbacka Barbara VSP-pentu Zharmant's Brandy
(c) Maiju Räsänen

Pääsimme oikein pätevästi perille parin pysähdyksen kautta, majoituimme siis isäni luona Espoossa.
Lauantaina olikin ensimmäinen messaripäivä, kumpikaan minun koiristani ei ollut tänä päivänä kehässä. Joten sain käyttää aikaani rauhassa kehiä ja kojuja kierrellen. Kävin mm. katsomassa aussiekehän kokonaisuudessaan Brandyn sisko Capri ja Prada olivat pentuluoksassa. Capri oli ROP-pentu ja Prada PEK2 ilman KP:tä. Lisäksi katselin loppukehät. Tämän jälkeen tuli kaveriporukalla lähdettyä vielä viihteelle. Koirat olivat isäni hyvässä huomassa sillä aikaa.
(c) Henna Vahlbäck

Sunnuntaina heräsinkin sitten aamulla aikaseen ja pesin Brandyn jalat ja mahan sekä harjasin läpikotaisin. Eipä siitä kyllä hirmuisesti apua ollut, kun vettä tuli taivaalta ihan riittämiin ja tiet oli kuraiset. Ensin kuljimme bussilla, jonka jälkeen vaihdoimme lähijunaan. Brandyllä ei mitään ongelmaa matkustamisen kanssa, uskaltautuu kaikkialle oikein reippaasti. Perille pääsimme ja minulla oli rapainen koira mukanani, onneksi otin pyyhkeen mukaan, jolla yritin hangata pahimpia rapoja pois. Olimme paikan päällä n. klo 10, joten meillä oli aikaa kierrellä sillä kehämme alkoi klo 13. Tämä oli oikeastaan taktinen veto, sillä tarkoituksena oli väsyttää Brandy ennen kehää, jotta se malttaisi esiintyä edes sinnepäin. Ennen mätsäreitähän me teemme 1h tokotreenin ja 1h juoksemisen ennen kehään menemistä.
Brandy ei ollut moksiskaan messuhallin touhotusvilinästä, vaikka kovasti se yritti nelivedolla vetää joka suuntaan, hieno hihnakäytös unohtui siis tyystin. Äänet, muut koirat, ihmispaljous eikä oudot rämisevät tai liukkaat alustatkaan jännittäneet. Erittäin reipas pikku pentula! Vahingossa lirahti yksi pissi messuhallin lattialle, juuri kun mietin, että voisi viedä pennun käymään pihalla, noh. Ei se mitään, vahinkoja sattuu.
Menimme hyvissä ajoin kehän reunalle ja harjailin siinä pennun ja laittauduttiin muutenkin valmiiksi. Kohtahan meitä jo kehään sitten kutsuttiinkin.
Tuomari halusi meidän ensin seisoskelevan, sen jälkeen hän tuli tutkimaan pennun. Brandy ei olisi millään malttanut antaa katsoa hampaita, koska olisi ollut paljon kivempaa nähdä kädessäni oleva nakki. No, siirsin nakin selän taakse joten tuomari sai hampaat katsottua. Häntä pennulla heilui koko ajan, vaikka vähän taisi kuitenkin jännittää. Johtui ehkä siitä, että minä jännitin.
Tutkimisen jälkeen tuomari halusi meidän juoksevan edes takaisin ja kehän ympäri. Brandy juoksi oikein hyvin, vaikkakin vauhti olisi ollut hirmuisa, mutta voin kuvitella mitä koikkaloikkaa se olisi ollut jos pentu ei olisi ollut väsynyt. Tosin väsyneisyys näkyi sitten seisomisessa, sillä Brandy ei osannut ottaa asentoa ollenkaan. Itse luulin, että se seisoo hyvin, sillä yleensä se seisoo oikein, joten en varmistanut. Olisi kannattanut, sillä pentu seisoskeli kuvista päätellen melko huonosti :(
Muuten olin penskan kehäkäytökseen oikein tyytyväinen! Saatiin käteemme punainen nauha ja KP -ruusuke! Ainoana uroksena voitimme siis luokan ja pääsimme kisaamaan ROP-VSP:stä.
(c) Maiju Räsänen

Narttuluokassa kisasi kaksi Brandyn siskoa ja "ulkopuolinen narttu", Örnbacka Barbara. Siskolikat esiintyivät tosi kivasti Usva oli PEK2 (ilman kp:tä) ja Capri PEK3 (ilman kp:tä) ja tämä kolmas narttu voitti luokan ja sai KP:n. Kisasimme siis sen kanssa. Ensin meitä pyydettiin seisoskelemaan, jonka jälkeen juoksemaan edestakaisin ja sitten vielä kehän ympäri. Brandy käyttäytyi oikein hienosti. Meille ei kuitenkaan ojennettu ROP-ruusuketta, vaan saimme VSPn! Ei haitannut kyllä yhtään! Omaan silmään tämä narttupentu liikkui takaa paremmin ja näinollen ansaitsi palkintonsa! Minun pikkuinen jätkäiseni, niin isoksi kasvanut lapsukainen! <3 Hieno pentu! :')
Hienon hieno palkintolehmä <3
(c) Laura Pitkänen

Tuomarina oli Elina Tan-Hietalahti (joka oli kovin tiukka tuomaritäti!)
Arvostelu;
"Hyvin hoidettu pentu. Ikäisekseen sopivan kokoinen, ääriviivoiltaan oikea. Hyvät mittasuhteet päässä. Sopiva luusto. Hyvä runko. Hyvin hoidettu karvanlaatu, oikea väri. Hieman pyöreät silmät. Erittäin hyvät sivuliikkeet, aavistus ahtautta takana"
PEK1 KP VSP-pentu
Ai mitenniin miks meillä oli arvostelussa maininta ahtaista takaliikkeistä?
(c) Henna Vahlbäck
Tässä kuvatodistetta, etta allekirjoittanut olisi voinut handlata paremmin....
(c) Henna Vahlbäck

Hieno reissu kyllä oli ja tuttujakin tuli nähtyä! Myös shoppailtua budjetin rajoissa. Ostin Brandylle 650g noutokapulan, uuden makupalapussin ja Rinolle uuden vinkulelun. Olisin Brandylle halunnut ostaa vielä nimilaatan kaulapantaan ja jonkin vilkkuvan valojutun, mutta nimilaattoja ei ollut ja vilkkupantaa en raaskinut ostaa.
Toimikoot 7kk kuvana. 20kg ja 53cm
(c) Maiju Räsänen

Togoa

Ei dogoa, ei pogoa, ei toogaa vaan TOKOA, modernisti ilmaistuna, järkevämmän ilmiasun puutteessa.
Vähänhän tämä myöhässä tulee, muttei se haittaa. En vain jostain syystä saanut aikaiseksi aiemmin kirjoitella.

Eli käytiin tooookossa viime tiistaina, eli eli, siitä taitaa olla reilu viikko nyt. Eli 29pvä viimekuuta.
Paikalle päästiin lähtemään iki-ihanan naapurin kyydillä, kiitos vielä! :)
Aiheena oli luoksetulo ja me ylenimme levelilläkin, eli menimme alkeisryhmään.
Ensin tehtiin ihan perus kontaktin ottoa ja koiran herättelemistä, että nyt ollaan hommissa. Mukana kulkemista oli myöskin alussa, eikä seuruuta ollut tarkoitus ottaa, mutta Brandyhän kulki vieressä kontaktissa, tosin löysästi. Ja harjoiteltiin omaa luoksetulokäskyä siten, että jos koira hairahtui jonnekkin, muualle, niin luoksetulokäsky ja reagoinnista sitten palkattiin. Brandy hoksasi jutun heti, eikä se sitten loppuajasta enää edes halunnut harhailla, kun odotti jatkuvasta kontaktista palkkaa. Fiksuinen lapsi!
Sitten otettiin jokainen vuoronperään yksi luoksetulo. Paikoitin Brandyn ilman hihnaa istualteen. Kävelin ehkä kolmen metrin päähän, laitoin narupallon leuan alle ja käännyin koiraan päin. Pidin siinä hetken ja sitten kutsuin luokse. Brandy juuri silloin häiriintyi jostain ja katsoi muualle, kiinnitin koiran huomion siis ensin taas itseeni ja kutsuin uudelleen. Brandy ei ollut ihan varma, että saako lähteä ja lähti vaisusti, luoksetulo oli muutenkin todella hidas. Ravilla lönkytteli luokse. Tuli kuitenkin eteen tosi hienosti ja sai palkan. En ottanut heti kiinni vaan leikitin pallolla hetken.
Neuvoksi saimmekin sitten ottaa välillä vauhtiluoksareita, että koiralla pysyy vauhti.
Tätä sovelsimme heti seuraavassa tehtävässä, mikä oli ns. siksakluoksetulo. Eli joku mies (ryhmäläinen) tuli pitelemään Brandyä kun minä menin viistosti kauemmas. En paikoittanut tai antanut käskyä. Eipä Brandy hirveästi edes minun perääni ollut, oli kovin kiinnostunut uudesta ystävästään :D Jouduin siis kiinnittämään Brandyn huomion ennenkuin kutsuin sen luokse. Nyt pentu sai juosta jalkojen välistä ja napata pallon sieltä. Vauhtia oli ihan kivasti. Otin sitten vielä omia lyhyitä harjoituksia, pääasiassa vauhtiluoksareita.

Nyt olenkin paljon vaihdellut kotioloissakin luoksareita. Välillä tosin pentu tulee aika vauhdilla päin jalkoja, mutta korjaantunee kunhan systeemi pureutuu pikkupennun aivoihin.

Paljon ollaan vauvakapulaakin nosteltu ja nyt olen alkanut vaatimaan myös eteentulemista, vielä on hyvin hakusessa, mutta eiköhän se siitä. Lisäksi ostin messarista ihan oikean noutokapulan oiskohan ollut 650g. Myös sen nostamista käteen on harjoiteltu. Vähän se taitaa pennusta olla ikävän painava, mutta on kyllä hoksannut homman oikein pätevästi.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Parturoitu pätevyyspentu!

Aloitetaan kauneushoidoista!
Kasvattaja Mia tuli enonkoskelta ehostamaan Brandyä viikon päässä häämöttävää Voittajanäyttelyä varten. Brandy siis sunnuntaina pentukehässä! Kun Mia tuli ovesta, ei Brandy oikeasti tiennyt miten päin se olisi ollut. Selvästi tunnisti lapsuuskodin äiskän ja osoittikin sen ihan huolella. Kohtuullisetkin käytöstavat unohtui ihan kokonaan. Mialta meinasi lähteä nenä ja huulet useampaan otteeseen parempiin suihin. Hehheh.
Brandy oli ehostuksen ajan yllättävän näpsäkästi. Mia siisti Brandyn korvat ja tassukarvat. Mia myös opasti minulle miten siistimistä kannattaa tehdä, millaisilla välineillä ja mihin jatkossa kannattaa kiinnittää huomiota kun karva kasvaa. Maailman suurimmat kiitokset Mialle, että kävi auttamassa ja opastamassa. Kyllä täytyy sanoa, että meillä on varmasti yksi maailman kivoimmista kasvattajista! :)
Siistitty kuontalo

Ehkä otin.... tai siis... otin.

Niinjoo. Ja matotkin löysivät viimein lattiamme!


Mutta sen lisäksi. Pitkin viikkoa ollaan aina pidetty "tokovartteja" Brandyn kanssa. Edelleen pitkät päivät, huono sää ja pimeys rajoittavat hurjasti. Eikä tällä viikolla ollut edes ohjattuja treenejä :( Hiotaan liikkeitä, hinkataan ja vänkätään. Nyt sitten viikonloppuna otettiin ihan asiaksi lähteä valoisaan aikaan tuohon viereiselle kentälle tahkoamaan tottelevaisuusjuttuja.
Aika peruspuuroa ollaan tehty. Seuruuta, paikan hakemista, perusasentoja, paikkamakuuta, luoksetuloa. Lauantaina harjoiteltiin sitten kääntymisiä seuruussa varsinaisesti ekaa kertaa. Hiukan pentu alkoi jo saamaan hajua mitä haetaan. Pentu oli erittäin taito tokopentu. Jätin nyt kaukopalkan kokonaan pois, koska selvästi kuumuu siitä ihan liikaa ja esim. seuraaminen on jotain hirvittävää. Nyt siis käytössä naksu, ja palkka tulee taskusta naksun jälkeen. Paljon parempi! Vire ei ehkä mene ihan samoihin atmosfääreihin, mutta mielestäni se on ihan riittävä. Pennulla on naama ihan näkkärillä kun pääsee pitkästä aikaa kunnolla tahkoamaan juttuja!

Sunnuntaina lisää reeniä. Samaa puuroa tehtiin kuin lauantainakin. Pennulla oli tosi paljon halua tehdä ja se niin nautti tokotuokiosta. Ihana nähdä miten koira oikeasti tykkää ihan tavoitteellisesta treenaamisesta ja on halukas oppimaan (=saamaan huomiota, kiitosta ja palkkaa). Ihan itsellekkin hymy väkisinkin tulee naamalle.
Pennulla oli kuitenkin ihan selvästi raksutellut yön aikana nuo seuraamisen käännökset, koska tänään tehtiin niitä taas. Ja pentu oli kuin vanha tekijä! En kyllä olisi mennyt väittämään, että vasta edellisenä päivänä oltaisiin harjoittelu aloitettu! Pikkasen vielä varmistelin kevyellä imuttamisella.
Sunnuntaista, eli tästä päivästä otinkin sitten kuvamateriaalia talteen, eli todistettakin on!

Paikkamakuusählinki

Luoksetulo

Seuraamista osa1

Seuraamista osa2

tiistai 22. marraskuuta 2011

Turhaa lätinää ja kuvia

Ei minulla oikeastaan mitään kerrottavaa ole, mutta kunhan lämpimikseni täytän tylsyyden tekemää aukkoa elämässäni.
Hirveästi ei ole tapahtunut ja mitään erityisiä ei edes viikolla tehdä. Ensinnäkin sen takia, että on niin pimeää. Lähinnä lenkit menee siis hihnalenkeiksi, ja pieniksi treenaushetkiksi. Ollaan opeteltu luoksetuloja, seuraamista ja eteentulemista pääasiassa. Luoksetulot on jotain niin loistavaa, tai siis, vielähän me juostaan jalkojen välistä palkalle, mutta kuitenkin. Varmaan pikkuhiljaa pitäsi alkaa tehdä tästä ns. liikettä.
Eteentuleminen on vaihtelevalla menestyksellä, vielä tuntuu tarvitsevan vähän käsivihjettä ja usein tarjoaakin ilman vihjettä ensin perusasentoa.
Seuraamisessa tuntuu, että ollaan otettu takapakkia. Pentu yksinkertaisesti sählää. Se ei keskity hommaan täysillä, vaan haahuilee omiaan. Pitää varmaan alkaa tihentämään palkkausta. Kontakti katkeilee, pentu edistää julmetusti ja on väljä. Omaa kättä olen saanut pidettyä hyvin alhaalla :) Olen palkannut vaihtelevasti etäpalkalla (pentu kuumuu tästä ihan järjettömästi :S) ja molemmilla käsillä antanut namipalkkaa.
Sisällä ollaan sitten harjoiteltu kapulan nostoa ja peruuttamista. Kapula nousee jo hienosti, pitää sitä hyvin suussa. Nyt tavoitteena on se, että pentu nostaisi kapulan ja tulisi istumaan eteeni. Välistä pentu kuumuu tässäkin niin paljon, että rupeaa söhläämään omiaan.
Peruuttaminen alkaa sujua jo buenosti, aiemmin tarjosi istumista, mutta nyt ottaa jo n. 4 askelta taaksepäin!

Luntakin tuli. Pientä määrää pentu ei edes noteerannut. Mutta sitten kun tuli enemmän, niin pentu pysähtyi kuistille kattomaan, että mitä hittoa maailmalle on tapahtunut. Mutta siitä se riemu sitten repesi. Lumipalloja on kiva jahdata, tosin hämmentävää on kun niitä ei voi ottaa suuhun ja palauttaa heitettäväksi. Myös lumihiutaleiden on oltava leijailevia herkkupaloja...
Jussin naama taas vuorostaan venähti kun näki, että valkoinen kylmä aine on tehnyt comebackin, voi Jussiparka.

Jussin kanssa ollaan sitten harjoiteltu vanhoja temppuja ja yritetty opetella takajalkojen nostamista seinää vasten. Pystysuoraa sohvatyynyä vasten se kyllä nostaa, mutta sitten jos yrittää seinää vasten, niin Jubaa ei ymmärrä. Parina päivänä ollaan pidetty Jussin kanssa kahdenkeskisiä hetkiä ja Brandy on teljetty portin taakse vessaan. Jubbaotus on parina kertana innostunut jopa leikkimään ja vetämään leluja kanssani. Olin hiukkaisen yllättynyt.

Tässä vielä sitten vähän kuvasatoa, ennen lunta.







6½kk




keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Tiistain taitavinta tokoa ja keskiviikon synttäribileitä!

Tiistaina, eli eilen olikin pitkästä aikaa TOKOa Brandyn kanssa. Ja voi hyvän tähden! Pentu oli niiiiiiiiiin kikseissä treenipaikalla että mölisi koko ajan ennenkuin päästiin tekemään ja steppaili vain, sekä tylsyydessään keksi myös sijaistekemistä, kuten keppien metsästystä maasta.

Mentiin penturyhmään... Ja tässä vaiheessa pitää mainita, että en tiedä pitäisikö meidän siirtyä levelillä ylöspäin, eli alkeisryhmään, koska noh... Pentujutut tuntuu olevan liian helppoja meille ja me alettaisiin kaivata jo meidän liikkeisiin enemmän hiomista.
Aiheena oli kontakti ja mukana seuraaminen. Minulla oli pieni epäilys siitä miten mahtaa onnistua, koska viime treenit kentällä meni tämän osalta aika huonosti, eikä kotonakaan ole pitkään aikaan tehty mitään kovin multimaalista. Noh, ihan turhaan epäilin. Pentu oli mukana koko ajan ja piti kontaktia lähes herkeämättä.

Ensin tehtiin ihan perus kontaktin ottamista. Näääh. ihan lälly juttu. Minä otin sen sijaan sivulle- ja eteentuloa. Sivulle tulo oli kohtuullisen iloista. Pentu oikein pomppasi istumaan sivulle, asennossa ja paikassa olisi hiomista näikin vauhdikkaassa asennonhakemisessa, mutta ompahan ainakin iloista toimintaa. Eteentulokin siinä mielessä parantunut, ettei pentu enää niin vinhasti tökkäile kuonoaan minun intiimeihin paikkoihini. Nyt ongelmaksi on muodostunut se, että pentu kyttää vasempaa kättäni ja heittää sen takia hiukan vinoksi. Täytyy varmaan alkaa palkkaamaan vaikka "suusta", niin ei vinoudu enempää.

Tämän jälkeen otettiin ihan perus mukanakulkemista, eli ei seuruuta, vaan kun koira kulkee mukana ja ottaa kontaktia, niin palkataan. Tosin meillä se oli jotain seuruuta muistuttavaa, väljää oli mutta paikka oli jees. En antanut tähän seuruu käskyä, joten siksi toiminta oli varmasti vähän sinne päin.
Sitten oltiin ringissä ja pujoteltiin rinkiä muiden koirakoiden välistä. Tämän otin seuruu -käskyn alla. Pentu oli tosi päteväinen. Välillä oli paikka vähän haussa ja väljyyttäkin oli toisinaan vähän liikaa. Kulki kuitenkin mukana tosi hienosti ja tuntui tepsuttelusta päätelle vähän kuumuvankin. Olin tosi ylpeä lapsesta, kertaakaan ei jäänyt haistelemaan maata tai yrittänyt muiden koirien luokse.
Toinen kierros oli samalla tavalla, mutta tällä kertaa ohjaaja piti hihnasta ja koira oli "tavallaan irti". Tämänkin kierroksen Brandy meni tosi upeasti. Vaikka minulla aluksi olikin pieni ennakkoluulo, että Brandy innostuu ohjaajasta liiaksi ja keskittyy siihen. Vaan ei!! Se kulki tosi upeasti mukana ohjaajasta välittämättä. Muutaman kerran jäi haistelemaan maata (herkkuja?) mutta lähti takaisin mukaan tosi pätevästi!
Ongelmana meillä, tai siis minulla on se, että ihan huomaamattani nostan vasemman käteni ylös. Tosin viimeisellä kierroksella yritin sitä laskea ihan ajatuksen kanssa, onnistuin vaihtelevasti. Brandy seuraa hiukan topakammin ja tiiviimmin sillon kun käteni on ylhäällä, mikä kertoo siitä, että se vähän kyttää kättäni. Saimmekin tosi hyvän ohjeen kouluttajalta, että aletaan käyttää etäpalkkaa. Eli aloitetaan ihan pienestä. Heitän palkan, pidän koirasta kiinni, teemme namien kanssa pienen jutun, esim. sivulle tulemisen palkkaan nameilla ja siitä vapautan vielä etäpalkalle. Tästä lähdetään sitten pikkuhiljaa häivyttämään namipalkkaa pois ja vapautus etäpalkalle. Sitten pidennetään tehtäväsuoritusta ja vapautetaan etäpalkalle. Siten vähentyy se minun käsien kyttääminen. Mutta tässä pitää ottaa huomioon se, että todellakin edetään hitaasti ja rauhassa, ettei sitten käy niin, että koira kyttää sitä etäpalkkaa, eikä keskity tehtäviin. Mutta tätä testaamme ehdottomasti!

Lopuksi oli vielä ohitusharjoittelua. Meni oikein pätevästi ja Brandy tarjoaa aika kivasti perusasentoakin seuraamisen päätteeksi.
Otin itsenäisesti vielä pari sivulle tulemista kokeillen tätä etäpalkkataktiikkaa. Kovasti Brandy oli täpinöissään ja sillä oli villapöksyt tulessa, että milloin saa mennä. Sivulletulo oli aika ns. hätäinen, mutta harjoittelua harjoittelua! :)

Sitten lyhyesti tämän päivän eli, keskiviikon bileistä! Meillä on BILEET, (tosin ehkä vähän opiskelijabudjetilla) sillä meidän talossamme on SYNTTÄRIT! Jussipussi pieni kiinalainen karvaton otus täyttää tänään 3v! Onnea mamman rakkaimmalle pienelle draamaeläimelle! <3

maanantai 14. marraskuuta 2011

Voihan kuumuvat villapöksyt agikentällä

..olipa kerran pennun ensimmäiset oikeat agitreenit.. Köhköh. Ensinnäkin koko sinne tulo on koirille yhtä häsläystä, koska Laura käy koppaisemassa koirat kotoani treenikentälle, kun minä taas tulen sinne suoraan töistä. Lauralle kuitenkin isoimmat rakkaat kiitokset, että viitsii auttaa :') <3
Pentu oli aivan supertäynnä energiaa kun koppasin sen itselleni. Jo siinä vaiheessa minua alkoi hiukan huolettaa.

No ei siinä. Pentu tarpeilleen ja kentälle! Ensin harjoittelimme eteenlähetystä. Oli kolme estettä "rimat maassa". Meidän avustaja sitten vei sitten namialustan ensimmäisen esteen taakse, ja minä lähetin Brandyn sitten eteen. Hienosti pentu hoksasi idean! Siirrettiin namialusta sitten toisen esteen taakse ja sinnekkin pentu hienosti pyyhälsi! Välillä se saattoi varmistella että pitikö näin nyt tehdä vai mitä häh. Saattoi pysähtyä kesken kaiken ja kääntyä katsomaan minua. Lopetettiin tietty hyvään suoritukseen, eikä vielä edes otettu kolmatta estettä mukaan.

Seuraavaksi menimmekin puomille, joka oli madallettu, lähinnä vain kontaktien harjoittelemista varten. Ensin yritin mennä koko puomia, mutta eihän siitä tullut mitään. Pentu veti kuin höyryveturi eikä kiinnittänyt huomiota ollenkaan missä kävelee. Hyppi puomia edes takaisin, ylös alas. Katsoimme siis paremmaksi harjoitella vain sitä varsinaista kontaktiosioita. Pentu ei kyllä tuntunut tajuavan ideaa juuri ollenkaan. Hiukan sille saattoi pieni haju jäädä että mitä haettiin. Jätettiin hyvään suoritukseen ja jätettiin asia hautumaan pienen paimenen aivoissa.

Puomin jälkeen kävimme harjoittelemassa vähän siivekkeen kiertämistä joka sujuu jo tosi loistavasti.
Sen jälkeen lähdettiin kokeilemaan keppejä, joissa oli verkot. Pentu ei olisi oikein jaksanut keskittyä niihin ja useampaan otteeseen törmäsi verkkoon (oli siis vain kaksi keppiä ja kaksi verkkoa), eipä tuo pentu siitä hätkähtänyt tippaakaan, reippaasti vaan uudelleen. Kerran sillä oli niin vauhtia, että unohti kiertää toisen kepin ja hyppäsi verkon yli. No ei se mitään. Pari tosi kivaa suoritusta saatiin tehtyä, pentu lähetettiin kepeille, ja meni itse loppuun saakka namialustalle. Jätettiin tämä homma myös hautumaan.

edit: Ainiin tässä välissä harjoittelimme sitten sitä, että paikoitin Brandyn näiden kolmen esteen taakse, ja siitä sitten "lähetystä" namialustalle, siten, että ns. ohjasin esteet. Ensin otettiin ihan yhdellä hypyllä, sitten kahdella. Nämä menivät todella hyvin! Siispä päätin ottaa vielä kolmannenkin. Tämä olikin sitten jo vähän haasteellisempi ja Brandy tuppasi kiertämään sen kolmannen esteen. Kerran se pääsi namialustalle väärästä suorituksesta, kerran onnistuin blokkaamaan ja sitten saatiinkin siihen apuri vahtimaan alustaa. Saatiin kaksi tosi hyvää suoritusta loppuun, missä pentu meni kaikki kolme estettä. Itse ohjasin aika eleettömästi vierellä. Pentu kun tuntuu häiriintyvän kaikesta minun häsellyksestäni.

Sitten tehtiin vähän putkea erilaisista lähetyskulmista. Brandy ei putkella oikein malta odottaa sitä, että lähetän sen sinne putkeen, vaan juoksee sinne aivan oma-aloitteisesti. Putki on kyllä ehdottomasti yksi lemppareista tällä pennulla.

Ja siis kuten otsikko kertoi. Brandy kuumui treeneissä todella paljon. Milloin siltä hävisi korvat ja se lähti rälläämään ympäri hallia ja tekemään esteitä oma-aloitteisesti. Ohjaaja/kurssilainen sanoikin, että Brandy lähti kiertämään huvipuistoa. Sitä agitreenihalli kyllä Brandylle on! Se on yksi iso huvipuisto! Kuumuminen ilmeni myös siten, että Brandy alkoi hyppiä sekä näpsimään hihasta. Samaa mitä se teki aiemmin näyttelyravia treenatessa. Kun se tekee tätä, niin käännän sille selän ja kaikki toiminta loppuu siihen. Jonkun verran tuntuu auttavan. Myös yleinen hökeltäminen ja keskittymiskyvyttömyys ovat oireita kuumumisesta. Tulen olemaan niin pulassa tän villahousut tulessa rälläävän suharin kanssa! Ihan hullua tällainen räjähdysvalmis paketti Jussin jälkeen, jota piti innostaa aina kaikkeen. Brandya joutuu ennemmin laittamaan jäähylle ja rauhoittelemaan. Noh, ehkä se tästä. Treeniä. Olihan nää vasta meidän ekat "viralliset" agitreenit!

lauantai 12. marraskuuta 2011

Mätsärikauden päätös.....

...eikä ollenkaan huonosti! Brandy repäisi ja otti sitten koko homman kotiin ollen pentujen SIN1 ja pesi sitten loppujen lopuksi kaikki muutkin ollen BEST IN SHOW. Minun pienenpienijätkä <3

(c) Satu L.



Tosiaan Brandyn maha on ollut nyt jo yli viikon ihan normi. Syö jo normaalisti pelkkää papanaa ja on muutenkin ollut jo normaali. Päätimpä siis päättää kotona istumisen ja treenaamisen ja lähteä ihmisten ilmoille. Ensin kuitenkin kävin taktisesti rannalla treenaamassa tokoa, lenkkeilemässä ja heittämässä palloa, että pennusta purkautuu se ylimääräinen energia sinne. Tämä oli vallan fiksu veto. Pennun silmät alkoikin kiilumaan innosta kun huomasi minun pakkaavan reppua ja ottamalla hihnan. Sen ilmeestä niin näki, että "NYT MENNÄÄN JONNEKKIN!!!!" Ja tosiaan kuten aina, kun lähdemme treenaamaan, niin odotamme Lauran kyytiä bussipysäkillä. Noh, kun pentu tajusi että mennään bussipysäkille, niin liinat kireäksi ja suurempi vaihde päälle. Bussipysäkillä odotellessamme sitten pyöri kuin väkkärä ja esitteli varmasti kaikki koirien tuntemat äänialat. Hassu lapsi. Sillä on vissiin ollut myös ikävä treenejä.
(c) Satu L.

Vaan nytpä ei lähettykkään varsinaisesti treeneihin, vaan otettiin suunnaksi ylämyllyn Jyrinkylä, jossa pidettiin mätsäri. Itselleni tämä oli varsin nostalginen kokemus, kun kävin ko. paikassa 6lk:n. Paljon oli paikka muuttunut. Mutta, muistelot sikseen. Paikanpäällä Brandy oli täynnä energiaa. Se pomppi ja hytkyili ympäriinsä.
(c) Satu L.
Vaan mentiin sitten kehään. Brandy oli tosi asiallisesti, seisoi ja juoksi hyvin. Tuomarin tullessa näpertämään, kysyi tuomari "säikähtääkö se jos tulen koskemaan". Hiukan taisin naurahtaa ja sanoa, että ei varmasti säikähdä :'D Brandy ei millään malttanut siinä tilanteessa pysyä aloillaan tai seistä. Sen mielestä olisi ollut paljon kivempaa kiivetä tuomarin syliin ja antaa pusuja. Onneksi se on noin reipas, vähän erilainen kun Jussi. Brandy esiintyi todella hyvin ja siksi olinkin vähän yllättynyt kun tuomari ojensi meille mustan (=sininen) nauhan ja parillemme, joka oli bordercollie, punaisen nauhan. Noh. ei se mitään.
Sitten odoteltiinkin nauhakehiä jokunen aika. Nauhakehässä meidän takanamme oli aggressiivinen valkoinenpaimenkoira. Brandy pelkäsi sitä aika paljon, mutta siitä huolimatta yritti parhaansa mukaan esiintyä hienosti. Ja kyllähän se esiintyikin! Tuomari sijoitti meidät SIN1!! Jeiii!

BIS -kehään kävi tiemme ensimmäistä kertaa! Saimme esiintyä ensimmäisinä, joten kiitorataa oli! Tosin en tiedä, että oliko se hyvä vai huono, koska pennun vauhti tuntui vaan kiihtyvän kierros kierroksen jälkeen. Pentu selvästi alkoi kuumumaan juoksemisesta, eikä enää oikein malttanut kuunnella ja kiskoi vain eteenpäin. Lisäksi paljon alkoi pentu myös laukkailemaan. Ja kehän jälkeen saimmekin kommenttia, että ei se ravannut paljon ollenkaan, tai vähintään toinen pää meni laukkaa ja toinen ravia. Nooh, pitää vielä harjoitella ja varmasti pentu alkoi olla jo väsynyt. Pentu kuitenkin oli todella hienosti, seisoi reippaasti ja nätisti, heilutteli häntää. Tuomarien tarkastelussa pentu tönötti tosi hienosti paikallaan, antoi hipelöidä ympäriinsa ja tuijjotti vain namukkaa.
6kk, 17,3kg 52,5cm
(c) Satu L.

Pian jäljellä oli vain minä ja Brandy, sekä pentujen PUN1 labbis. Meitä pyydettiin vielä juoksemaan ympäri, eikä mulla ollut minkäänlaisia toiveajatteluja edes olla 1. No toisin kuitenkin kävi. Tuomari ohjasi meidät ykköspaikalle ja tokaisi, että "te voititte!" Kyllä siinä riemu repesi ja pentu sai kehuja niin paljon! Tuomarit tulivat kättelemään ja tokaisivat, että "Vaikka se on pentu, niin teillä oli aivan upea yhteistyö". Kyllähän tuo mieltä lämmitti, vaikka juoksuosioissa meidän yhteistyö oli vähän hävyksissä.

Kehän jälkeen oli vielä arvontoja. Ja minulla oli pieni salainen haave, että voittaisin, koska jaossa oli Heli Kapasen-Lappalaisen hieronta tai vesiterapia lahjakortti. Nooo. Ihan kiva. Ensin vesiterapialahjakortti meni jollekkin toiselle, mutta tämä olikin jo lähtenyt paikalta, joten se arvottiin uudelleen. Ja kappas! Meillehhän se napsahti! Jussi pääsee siis uimaan ja jos samalla ottaisi sen hieronta-ajan! Kylläpä oli hieno mätsäripäivä! :)

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kakkaa ja mätsäreitä

Kaikkea jännää meidän taloudessa tapahtunut. Treenit on jääneet pois oikeastaan koko tältä ajalta. Minulla on ollut henkilökohtaista koiratonta elämää, niin on treenejä joutunut jättämään välistä. Kävin mm. ruotsissa risteillen Twilight Fan Eventissä VIP -vieraana kattelemassa Robert Pattinsonia ja Ashley Greeneä. (joo mun täytyy hehkuttaa tätä joka paikassa mihin sen voi kirjottaa ;D) Tämän lisäksi Brandy on piereskellyt märkiä pieruja jo kahteen otteeseen.
Elikkäs syyslomaviikolla Brandy vetäisi itsensä ripulille, sitä sitten hoidettiin koko viikko. Mm. kaurapuuroa ja riisiä. Sillä meni ohi. Sitten viikon maha olikin ihan normaali ja sitten alkoi taas. Tätä katsoin pari pvä. ja yritin hoitaa samanlailla kuin edellistäkin, mutta sitten lähdettiin kivuttomaan Martinalle selvittämään missä vika kun näin tiheään maha kuralla.
Otettiin verikokeet. Niissä ei näkynyt mitään poikkeavaa, kaikki arvot kohdillaan ja joku allergiajuttuhomma oli myös normaali, eli ei allergiaakaan pitäisi olla.  Itse kun tosiaan epäilin, että ruuasta johtuisi tämä kuraileminen. Pempen nestearvot oli myös hyvät, eli olin ainakin saanut pennun pysymään nesteissä. Martina antoi mukaan ruokintaohjeet (Martinan puuro) ja antibioottilääkityksen. Diagnoosina tuli epäilynä ns. katarri, ja pahoin jostain maan bakteerista ärtynyt masu. Hiukan pennulla oli myös lämpöä ja ylävatsa oli arka. Pentu oli kuitenkin pirteä, hiukan ehkä väsynyt sekä söi ja joi.
Antibiootit alkoi auttamaan heti ja jo heti seuraavana päivänä maha oli kovalla jo. Tällä hetkellä ollaan vielä antibioottikuurilla ja pikkuhiljaa vaihdetaan martinan puurosta pelkkään normaaliin nappulaan. Yksi mitä olen huomannut, niin pentu on alkanut piereskelemään nyt kun olen pikkuhiljaa alkanut lisäämään nappuloita puuron sekaan. HMM. Edelleen olen hiukan epäilevän ruuan sopivuudesta Brandylle. En sitten tiedä johtuuko skeptisyyteni siitä, etten tykkää ko. ruokamerkistä henkilökohtaisesti yhtään. Mielestäni se on vain niin ylihinnoiteltua, olen kuullut siitä niin paljon huonoa ja Rinollekkin se aikoinaan aiheutti hiivan, kun kokeiltiin. Noh, mutta jos tätä nyt koitettas syöttää tämä kasvukausi ainakin.

Voin kyllä kertoa, että treenitauko alkaa riipiä niin omistajan kuin pentuisenkin hermoja. Etenkin nyt kun on pimeät kaudet alkaneet eikä koiria uskalla laskea irti. Vain viikonloppuisin sitten saavat rällätä irti. Ja Brandyllä ei ole oikein mitään pikkujuttujakaan sisällä  voinut treenata kun ei voi namukoilla palkata vielä. Onnekseni kuitenkin lenkillä hoksasin ruohoalueen joka on "valaistu" (en tosin tiedä saisiko siinä olla kun se on leikkipaikan läheisyydessä, mutta olenpahan siinä kuitenkin) siinä olen sitten treenannut sellaisia juttuja mitä voipi lelulla palkata. Ja lisäksi viskonut palloa.
Ollaan treenattu luoksetuloa "jalkojen välistä" ja eteentulemista. Eteentulemisessa olen huomannut pienen....ongelman :'D Pentu tulee kyllä oikein pätevästi ja tiivisti eteen. Mutta ennen kuin se istuu, se tökkää nenällään... no naisellisiin alueisiini. Eikä se ole kevyt tökkäisy. Sitten se istuu. Tätä pitää varmaan alkaa hioa pois.

Mutta sitten jospa mätsäreihin. Tuossa terveen mahan kautena käytiin Brandyn kanssa mätsäreissä citymarketin parkkipaikalla. Olin oikein vihmerä ja kävelin sinne, treenasin paikanpäällä tokoakin. Tämä oli varsin fiksu veto, aiemmista mätsäreistä viisastuneena!
Brandy oli kehässä tosi upeasti, antoi myös pienesti asetella, korjata lähinnä etujalkojen asentoa. Takajalkoja se osaa jo aika hyvin itse laittaa paremmin. Juostessa se meni maata pitkin, ei siis roikkunut hihassa, ei pomppinut ja mennyt kolmiloikkalaukkaa. Upea pentu! Antoi myös tutkia aivan moitteetta! Olin todella ylpeä pienestä pentulaisestani! Saimme minun mielestäni aivan ansaitusti punaisen nauhan!
Punaisten kehässä olimme valitettavasti ensimmäisenä liikkuva koirakko, ja Brandy ottikin aikamoisen ilospurtin aina kun lähdettiin liikkeelle ja sehän tiesi sitä, että tuomari sattui katsomaan vain sen hetken. Muuten Brandy esiintyi aivan moitteetta! Vaikka tuomari ei meitä sijoittanutkaan, niin minusta minun pentuni oli koko mätsärin kaunein pentu! Lopputulos siis PUN ei sij.

Viime viikonloppuna olikin sitten POKSin hallin avajaiset joihin meitä pyydettiin koiratanssinäytökseen Jussin kanssa. Tarkoitus ei siis varsin ollut mitään suunniteltua esitystä vetää, vaan siis tehdä erilaisia temppuja musiikin tahdissa samalla kun yleisölle kerrottiin poksin koiratanssitarjonnasta.Esitys meni vallan hyvin ja Jussi tykkäsi todella kovasti. Tää on niin Jussin laji, kun saa vaan tehdä höpsöjä temppuja aivan satunnaisessa järjestyksessä ja ne saa mennä "vähän sinne päin" -tyylillä. Eli ei mitään painetta eikä hinkkaamisia. Meidän kanssa esiintymässä oli Laura ja Minttu. Ja Jussia kovasti kiinnosti mintun tuoksut (ja pikkulinnut ovat vihjailleet alkavista juoksuista jo jonkin aikaa...). Kovasti Jussia olisi haluttanut mennä Mintun luokse, mutta pysyi kuitenkin hanskassa.
Päätin ilmoittaa Jussin myös samassa syssyssä järjestettyihin mätsäreihin. Jussi esiintyi perus esiintymispuvussaan, eli pääkallofleecessä. Jussi oli koko kehän ajan tosi innoton, eikä juoksuvauhtia löytynyt nimeksikään. Seisoi kuitenkin vapaana tosi hienosti ja pienestä vihjeestä asetteli takajalkansa paremmin. Pöydällä oli yllättävän hienosti. Vähän väisti, mutta ei varsinaisesti pakoillut tilannetta. Sen verran kuitenkin ahdisti, ettei makkaraa syönyt. Ei se selvästikkään tilanteesta pidä, mutta sietää sen. Tuomari antoi meille kommenttia, että meidän pitäisi liikkua kovempaa (joo tiedän, mut jos koira ei liiku kovempaa..) ja että koira on jännittynyt pöydällä (ai ihan tosi :'DDD). Mut sitähän me tuolla harjotellaan. Saatiin sininen nauha. Nauhakehässä ei enää pärjätty, koska Jussia ei juoksu kiinnostanut pätkän vertaa. Seisoi kuitenkin tosi kivasti eikä ahdistunut takana olevasta esittäjästä. Pääosin olin oikein tyytyväinen Jussin esiintymiseen. Erittäin yllättynyt olin pöytäkäytöksestä, koska olisin odottanut pakoilua enemmälti.

Mitäs vielä. Ainiin. Jussi jää puolieläkkeelle agista, ensinnäkin sen takia, että minulla ei ole varaa maksaa hallimaksua kahdesta koirasta ja Brandy on ehkä aavistuksen potentiaalisempi kaveri tähän harrastukseen. Jussille en siis ottanut treenipaikkaa, mutta käyn sen kanssa varmasti irtovuoroilla tekemässä kaikkea kivaa. Ja Brandy tosiaan pääsi penturyhmään maanantaille. Jussilla ei siis tätä nykyä tehdä mitään ohjattua harrastusta, kyllähän se toki harmittaa mutta minkäs teet :/ En mä halua sen kanssa mitään tokoakaan hinkata kun ei se siitäkään pidä. Tehdään mieluummin silloin tällöin ja kaikkea superhauskaa, retardia ja vauhdikasta.Toki kotona tehdään kaikkia höpsöjä pikkutemppuja, sellaisia joita ei tarvitse mihinkään, mutta niillä voi viihdyttää esim. kyläilyvieraita, kummityttöä tai isää. Jussi on sellainen hauva. Ei varmaan tällä kertaa muuta, eiköhän tässä ollut se kaikkein oleellisin!

tiistai 18. lokakuuta 2011

Haasteellista

Muistinpa, että minua heitettiin useammaltakin taholta tällaisella haasteella. Ja nyt kun minulla on luppoaikaa (no oikeasti ei ole, vaan pöydällä odottaisi kasa koulutehtäviä, tiskejä on taas neljä jos viisikin ja huoneisto on kuin ydinräjähdyksen jäljiltä ja villakoiria (nykyään vähän karvaisemman muodon saaneena) juoksee ympäriinsä) kun Brandy viettää taas ribsa päiviä (mitä lie taas vetänyt tuolla nassuunsa, tänään se veti jonkun ihmisen ripulijätökset naamaansa metikössä, ihankun oma ribsa ei olisi tarpeeksi...) joten emme menneet tokotreeneihinkään...

NO mutta... asianihan siis oli;
Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Kiitämme siis Nastiinaa, eli Kiitos, AnnaStiina! Ja joku muukin oli mutta saatoin sen unohtaa...
Tunnustukseen haastan ne kaikki jotka tämän mulkosilmillään, sulosilmillään, normaaleilla silmillään lukevat ja eivät ole vielä tehneet. Hähä.

Ja koska tämä on koiraisa blogi, kirjoitan vain koiraisia satunnaisia asioita.
1. Hmm. Ensin meille piti tulla shetlanninlammaskoira ja se oli hyvinkin suosikkirotuni penskana, trikki vieläpä. Tosin jossain vaiheessa meille piti tulla myös cavalier ja isomünsterinseisoja. Onneksi ei kumpaakaan. Vaikkakin sitten äitini osoittautui aavistuksen allergisoivaksi ja sopivat rodut piti miettiä sitten kokonaan uudestaan.

2. Sittenpä meille tuli niinkin loistava ensimmäinen koira, airis, Rino. Köh. Tyypillinen ensimmäinen koira. Tee kaikki väärin tämän koiran kanssa. Tosin puolustuksekseni sanon, että minun kontolle koiraa jätettiin koulutuksen osalta aivan liikaa. 11v tyttölapsi, jolla ei ole koirankoulutuksesta mitään tietoa, apuna vain muutama kirjastosta lainattu koulutuskirja ja koulutettavana alle 1v airisuros. Hihjhii. Onneksi kasvattaja meille kuitenkin valitsi sen verran sopivan yksilön, ettei pulaan jouduttu. Vaikka Rinosta olisi ollut vaikka mihin!

3. Rinon kanssa kävin yhdellä tottelevaisuuskurssilla joskus, ja meitä pyydettiin agilityyn. En uskaltanut lähteä, koska pelkäsin, ettei Rino ole minulla hallussa tarpeeksi hyvin. Siihenpä jäikin Rinon kanssa harrastaminen, kotipiha"agilityä" lukuunottamatta. (ja ihanhan tuo pk-rotuinen aktiivinen terrieri järjissään pysyi, vaikkei sen kummempaa aktiiviteettia saanutkaan)

4. Jussin rotuun, eli harjikseen kiinnostuminen alkoi siinä vaiheessa kun (ehhehheh, älkää nyt hyvät lukiat nauruun kuolko :D) mietimme kahden kaverini (jotka jätän tässä vaiheessa nimettömiksi, jotta säästyvät häpeältä) että minkä rotuisia koiria lempibändimme jäsenet, eli The 69 Eyesin pojat, olisivat jos ne olisivat koiria. Muistaakseni Jyrki69 oli belggari (gronttu), Artsi oli joku bullmastiffi, Pasi oli kai afgaani ja Timoa en muista. Jussi69 oli sitten ilmiselvä harjis. Ja tadaa! Lupasin myös tässä yhteydessä että minkä niminen ensimmäinen harjikseni tulee olemaan. Tosin... Jussin piti olla musta... Noo, vähän tingitään pikkuseikoista..

5. älkäähän säikähtäkö. Ko. rotuvalinta ei johdu pelkästään tuosta. Tuo oli vain ns. ensimmäinen potku. Ja tuosta taisi kulua sellaiset 4-3 vuotta ennenkuin harjista edes tuli taloon. Tosiasiassa harjis oli passeli tuolloiseen elämäntilanteeseen. Pieni, helppo, karvaton, vähä-allergisoiva (asuin tuolloin isälläni, joka on kohtuullisen hyvin allerginen koirille). 

6. Nälkä kasvaa syödessä. Jussin kanssa harrastaminen -kuten olette varmaan huomanneet, on kohtuullisen haastavaa, eikä tuota tulosta kovinkaan. Täten siis hankintaan uusi, toivon mukaan hiukan potentiaalisempi kaveri (eli ylläripylläri Brandy). Jussi ei toki jää pelkäksi seinäkoristeeksi ja sohvaläjäksi, se tulee olemaan minulle aina se ensimmäinen kokonaan oma koira. Ja Jussi on opettanut minulle ihan tavattomasti. Suurimpana ehkä positiivisen vahvistamisen, koiran kannustamisen ja muun samanmoisen koiraa tukevan ja rohkaisevan käytöksen. Niitä ilman ei varmastikaan olisi Jussi edes näin täysipäinen. Ja voin kertoa, että lujasti ollaan tehty töitä ja lujasti tullaan töitä tekemään myös tästä eteenpäin. Ja Jussin kanssa tullaan edelleen harrastamaan, mutta se ei joudu minun tavoitteelliseksi (verenmaku suussa treenaavaksi, buahahhhaa!) harrastuskaverikseni, vaan se saa sen aktiviteetin minkä se haluaa käyttää jotta mieli pysyy virkeänä. Tehdään siis vaan periaatteella, että on hauskaa, eikä nipoteta jostain oikean keppivälin hakemisesta.

7. öö. Olen kohtuullisen öömn. sellainen malttamaton ihminen. Haluaisin nähdä edistystä hetinyt. Ja hinkkaan koirien kanssa asioita ehkä liikaakin kerralla. En vaan osaa lopettaa. Se on yksi äärimmäisen huono puoli minussa. 

8. Olen aina aivan neuroottisen huolissani koiristani. Oli se sitten kasvu tai kehitys, sairaudet, mikä tahansa. Pelkään oikeastaan yhtenä asiana eniten että menetän ne. Mm. Brandyn kohdalla olin äärimmäisen huolissani pallien tipahtamisesta aloilleen (ei hätää sieltä ne on tulossa!), kasvavien rautahampaiden oikeasta asennosta (ei hätää, ne on ihan normaalisti) sekä pihtikintuista (okei, ne on vielä vähän vinkurat...) Lisäksi ihan yleisestä terveydestä. Mielessäni käy hyvinkin usein ajatukset, onkohan tuo ihan normaalia, onko koirani jotenkin vääränlainen, kuuluuko tuon mennä noin.. jne. Voi kasvattajaparat kun minä heitä typerillä kysymyksilläni aina vaivaan :D Myös aivan pikkuasiat kuten rapsuttelu tai hiukan löysä maha saattaa saada hiukseni pystyyn ja ajattelemaan oikeastaan jokaisen kuolemanvakavan taudin lävitse. 
Tosin esim. Jussin hampaiden tippumiseen olen jo ns. tottunut. Vaan auta armias kun siltä ensimmäinen kulmuri katkesi, niin paniikki oli valmis!

Haaa! Heitän tähän vielä EXTRAfaktan. eli. Kirjoitan omaan facebook profiiliseinätilapäivitykseenmikälieikinä varmasti enemmän koirieni tekemisistä/sattumisista/kuulumisista kuin omasta elämästäni. Vaan kah. Tämä taitaa kertoa siitä, mistä minun elämäni tärkeimmät osat koostuvat! <3

Eiköhän tässä näitä paljastuksia ollut ihan tarpeeksi.. Kuinkakohan moni minulle tulevaisuudessa enää koiraa myy? :D

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Angstinen agiliito

Tämä viikko ei ole ollut yhtään harrastusviikko. Kaikki treenit ovat menneet ainakin osittain päin prinkkalaa. Mikälie syynä sitten. Noh. Olipa taas kerran Jussin agitreenit. Iloisin mielin kaikki lähdettiin matkaan. Jussin lämppäsin huolella ja pidin kunnolla puettuna, vähensin vaatteita ja lämppäsin senkin jälkeen vielä. Jussi oli tosi innokas ja teki hyppypomppu koikkaloikka lämmitykset ihan fiiliksissä.
Sittenpä lähdettiin radalle. Eka este fine, puomille nätisti, puomin kontakti upeesti (paineistinko tässä? en tiedä) mutta vauhti loppu siihen. Sen jälkeen Jussi vaan ravasi perässä, kierrot ei onnistunu ja koko homman tekemisen iloisuus oli poissa. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH. :( MIKSI. Vaikka täytyy mainita, että keinu oli kyllä upea, Jussi tuli siihen reippaasti ja oli reippaana loppuun saakka (avittamatta) vaikka keinu pamahtikin, palkkasin ja kehuin suuresti!! No mentiin rata, kun ajattelin sen menevän ihan ok, kuitenkin. No vikan esteen jälkeen porukka kysyy kuorossa, että "ontuuko se taas?". Siinä vaiheessa meni niin fiilikset kun voi vaan mennä. Ei taas.
No vein sen hallista ulos, enkä havainnut mitään ontumista. MITÄ?? Mistä ihmeestä voi johtua? Voiko johtua siitä, että kylmä alkaa vaan kangistaa? Oireileeko sillä sittenkin ne 0 rajatapauskyynäreet? Onko sora-alusta vaan niin epämukava? Feikkaako se? Lihasjumi? Mikä ihme :( Tulin siihen tulokseen, että kunhan raha-asiat on sillä mallilla, niin lähdetään selvittämään tätä fyssarin/hieroja avustuksella. Lähdetään siis noista lihasjumeista.
anastin radan Emmiltä, kiitos!

No, jäähdyttelin Jussia siellä pihalla pyörien, puin sille lämpimästi päälle ja lähdin kuluttamaan Brandyn energiaa hallin ulkopuollelle "näyttelyjuoksuharjoittelulla". Brandy olikin mölissyt ja haukkunut siellä hallin laidalla toisten agia katsellessa. Noh. Eikun snake kaulaan ja harjoittelemaan.
Eipä ollut käytös yhtään sen mallikkaampaa kuin keskiviikkonakaan. Hyppypomppukoikkaloikkamaatanuuskin. Muutaman kerran pomppi ja yritti hihastakin nappaista. Tällä kertaa kyllä sitten annoinkin pennulle enemmän palautetta siitä, mikä on sopivaa ja mikä epäsopivaa käytöstä. Kiskominen, pomppiminen, yleinen häsellys ja touhottaminen on EI, nätisti ravaaminen ja kuunteleminen sekä "seuraaminen" on palkan arvoinen juttu. Naksuttimella vahvistelin sitten toivottua käytöstä, juuri sillä hetkellä kun sitä oli havaittavissa. Joko pentu alkoi loppua kohden älyämään mitä haetaan, tai sitten sillä alkoi puhti loppua.
Siinä jäi loppuunsa sitten taas hurjasti luppoaikaa, vaikka kaikki (paitsi minä ja Jussi) treenasivat kaksi kertaa radan. Pääsi sitten taas pennut töyhöttämään radalle. Brandy kävi aivan kierroksilla. Se vain kimpoili ympäriinsä ja juoksi päättömänä. Myös korvat tuntuivat katoavan. Myöskin putkelle (12&16) "lähettäminen" on pieni ongelma, koska jos menen putkea edes 2m lähemmäs, niin pentu katoaa putkeen kun pieru saharaan. Ja sitten se juoksee sitä ympäri ympäri ympäri ja unohtaa siinä sitten ehkä mm. luoksetulokäskyt. Vaihdoimme sitten putkitehtävältä pois, kun pentu ei selvästi malttanut kuunnella siinä ollenkaan. Teimme siis ihan normia siivekkeen kierrätystä molemmin puolin (esteellä 13&6). Kiertäminen on niin vauhdikasta, että siivekkeen taakse jää montut kun Brandy painaa menemään. Hienosti se on hoksannut homman! Sitten mentiin takaisin putkitehtävälle kun paineita oli purettu. Nyt imuutin Brandyn namin avulla aivan putken suulle ja istutin sen siihen. Ihan vain huomauttaakseni, että putken lähellä voi myös vaan hengata. Sitten otettiin "kertalähetys" putkeen ja jee, pentu jopa vähän kuunteli!
Sitten mentiin hallin toiseen päätyyn, jossa oli kivasti "hyppy" ja putki (esteet 3&4). Ensin otettiin "hyppy" ja siitä putkeen! Wau! Hienosti pentu teki. Sitten otettiinkin putki ja hyppy, vauuuu! Palkkasin tosin pennun oikeaan käteen, ennen hyppyä, että "pysyy oikealla puolella" ja siitä hypylle sitten. Oltiin ottamassa tätä juttua toistamiseen, mutta nyt Brandy kääntyykin hyvässä vauhdissa keskellä putkea ympäri ja tulee pois. HÄ? Ei Brandy noin tee. No sitten yritin ohjata sen sinne uudelleen ja sama homma. No sitten tajusin kurkata putkeen, ja mitä. Siellä on jonkun koiran kikkareet! No ihme jos ei mene putkesta läpi (tosin miksi se meni aiemmin?)! Mutta pikaisen analyysin tehdessäni, kyseessä ei ollut Brandyn kikkareet, koska ne oli liian pieniä :'D ( ja lisäksi kävi myöhemmin ilmi, että Brandyllä oli maha löysänä....) nooh. Näinpä sitten. Tosin nyt jälkiviisaana hoksasin, etten tuon "episodin" jälkeen muistanut enää lähettää Brandyä putkeen, joten toivottavasti Brandylle ei jää kakkaputkikammoa. Mutta siinäpä treenit oikeastaan olikin.

Jäljestämässä...... tottelevaisuutta ja näyttelyosaamista

Näin tällä kertaa tokotiistaina siis. Meidän ryhmää vetikin mukava naapurimme Tiia. Brandy oli jo alkuunsa levoton ja mölisi kaikelle turhalle. Onko se sitten niin innoissaan?
Perusasennotkin oli tänään aivan vinoja ja seuraamisesta ei tullut hepan pyllyäkään. Tänään ei ollut meidän päivä. Tunnin teemana oli öö. kontakti? Meillä ei Brandy tainnut tuntea sellaista sanaa tuona päivänä ollenkaan.. Taino.. Ottihan se kovasti kontaktia maan kanssa. Maassa oli nimittäin haju, josta Brandy ei päässyt yli eikä ympäri. Ei se nenä maassa mennyt ihan jatkuvalla syötöllä, mutta ei ollut kyllä yhtään mukanakaan. Pieniä pätkiä saatiin kontaktissa mentyä, mutta sitten taas nenä meni maahan. Vaikka yleensä toi kyllä tulee kontaktissa pitkiäkin aikoja, myös häiriössä. Seuraamisesta ei ollut tietoakaan, joten en edes yrittänyt antaa seuruu käskyä, ettei nyt tällä pilata sitä sitten.

Tehtiin erinäisiä ohittamis ja pujotteluarjoituksia, ei mitään kovin vaativaa, ehkä ihan hyväkin, kun kontakti oli Brandyn ja maan välillä. Lopuksi otettiin myös luoksetulo, joka meni kyllä ihan nappiin. Olen alkanut ottamaan luoksetuloja Sirkun neuvomalla tavalla, eli koira juoksee jalkojen välistä ja saa palkan sinne. Tämän olisi tarkoitus vahvistaa siis pk-puolen eteentuloa, luoksetulossa.
Otin lopuksi vielä itsenäisesti seuruuta imuttamalla (ja vähän ilman imuutustakin) siellä hajupaikassa, kun ei ollut enää häiriötä niin paljon. Edelleen olisi hajut kiinnostaneet vähän liikaakin, mutta saatiin pari todella kivaa pätkää siihen ja lopetettiin sitten.
Sitten kävimme Annan ja Hupsiksen kanssa lenkkeilemässä sillä välin kun Laura treenasi vielä Mintun. Ja vielä jäljelle jääneellä luppoajalla otin maahan menoa. Alusta oli vähän ikävä, kun oli märkä asfaltti. Mutta pätevästi pentu kuitenkin maastoutui ja pysyikin siinä. Vähän ehkä piti hinkata, mutta kyllä se siitä.

Pääsin sitten vielä Tiian & co. kyydissä kotiinkin, kiitos vielä siitä ! :)
Treeneistä jäi ehkä yleisesti vähän ankea maku suuhun, koska tiedän pennun kuitenkin osaavan, nyt vaan oli liikaa häiriötä vissiinkin sitten. Muutenkin kyllä alkanut nuo hajut pentu pentuista kiinnostamaan enemmälti, koska välillä saattaa lähteä jolkottelemaan nenä maassa (kuulolla kuitenkin) ja tolppiakin jo nuuskutellaan.






Keskiviikkona käytiin sitten poksin näyttelytreeneissä kun viimeistä kertaa olivat ilmaiset. Otin molemmat koirat mukaan, koska tarkoitus oli treenata molemmilla. Jussilla lähinnä pöytää. Vaan en sitten loppujen lopuksi kerennyt roikkua kun Brandyn narussa. Ja siinä olikin roikkumista sitten niin.. Sain tosiaan samana päivänä tilaamani hopeisen 60cm snaken, joten sitä lähdettiin testaamaan. Ja ei kutittanut! Muuhun käytokseen se ei sitten hirveästi vaikuttanutkaan... Samanlailla kiskoi ja pomppi sekä kohelsi. Seisoma osuudet meni aivan nappiin, todella hienosti tönötti paikallaan ja häntä vispasi, antaa nykyään myös asetella jonkun verran. Juoksuosuudet.... noh... tuota, miten sen sanoisi. No nenä maassa, nenä taivaassa, nenä siellä ja nenä tuolla. Kaksi jalkaa massa, yksi jalka maassa, kolme jalkaa maassa, missä neljäs? Tämä osuus on siis nykyään lähinnä kaoottista. Pennulla on vissiin vaan niin paljon energiaa? Vaikka mehän käveltiin hallille, eli semmoinen 40-45min.. Ei vissiin riitä, täytyy varmaan lisätä se tunti tokoa tohon, niin josko sitten?
Kovasti saatiin kehuja "tuomarilta" käsittelytilanteessa. Pentu kyllä morjestaa tuomarin iloisesti, mutta sitten taas keskittyy kympillä namukkaan, eikä välitä tutkiskelusta pätkän vertaa. Hampaiden katsomisessa pentu yrittää vähän luistaa (kun ei nää nakkia) mutta antaa kuitenkin katsoa. Palluroita kopeloitaessa pentu tönöttää paikalla kun tatti, tuijjottaen silmä kovana nakkia ja heiluttaa häntää.
Yhteenvetona, se, että juoksua pitää treenata.
Käveltiin treenien päätteeksi vielä kotiin.




näin hauskaa Jussilla oli metsäretkellä

(kuvat siis sunnuntaiselta verijälkiretkeltä!)