sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Sikaillaan nyt vähän lisää!

Lauantaina 24.9 keräsin jälleen koirailuun liittyvät kimpsuni ja kampsuni, sekä molemmat koirat äitini autoon. Jussin tosin jätimme matkan varrella äidin luokse Rinon kaveriksi. Ja Brandy jatkoi takakontissa matkaa Liperin Leipäpäiville. Enhän minä toki sille leipää mennyt syöttämään vaan leipäpäivän yhteydessä 4H järjesti match shown. Sinne mentiin merlepojan kanssa vähän harjoittelemaan kehäkäytöstä.
Me oltiin jouduttu/satuttu Nino dalmiksen pariksi, enkä mie nyt sen kummemmin punaista odotellut. Mutta kun kehään päästiin, niin kuvitelmat punaisesta nauhasta häipyi kokonaan silmistä.

Alkuseisomukset meni todella nätisti ja Brandy oli ryhdikäs ja valpas. Vaan sitten lähdettiin juoksemaan ympäri. Ensimmäinen ongelma... Näyttelynaru kutitti Bräneä ihan suunnattomasti ja sen juoksu oli jotain kolmiloikan tapaista, kun se samalla yritti itseään rapsuttaa.


Toinen ongelma... pariltamme vahingossa levisi makupaloja maahan (köh, kuitenkin yrittivät sabotoida meidän suoritusta!!) ja sen jälkeen kun Brandy huomasi ekan makupalan, ei se oikeastaan muuta huomannutkaan enää. Koko loppukehä meni aivan ööö. noh. sanotaanko... kaoottisesti. Brandy kulki vain nenä maassa, kiskoi ympäriinsä ja yritti päästä paikkaan johon nameja eniten levisi... Hiukan se onneksi malttoi vielä seistä, vaikka vähän kuikuilikin, että josko sittenkin olisi jossain ympärillä nameja. Tuomarin antoi tutkia rauhassa läpi. Kopeloida jalat, rungon ja kassipussiset. Myös hampaat antoi melko nätisti katsoa. Lopussa alkoi vähän nykiä päätä pois, että jo riittää. Mutta kohtuullisen hyvin antoi katsoa kuitenkin. Paljon heilutti häntää, ja meni tutustumaan tuomariin ja yritti antaa pusunkin. Mutta sitten kun pyysin keskittymään makupalaan, niin keskittyi tosi hyvin. Tuomari antoikin meille vinkkiä, että kannattaisi hankkia ketjullinen näyttelytalutin että saisi vähän enemmän kontrollia koiraan. Itse olen tätä myös omassa päässäni miettinyt, tosin oikeastaan vain sen kutiamisen kannalta. Ja onhan se siistimpi. En vain vielä ole raaskinut ostaa, etten osta liian pientä tai liian isoa... tuo kun kuitenkin vielä kasvaa. Noh, saimme kuitenkin aivan ansaitusti sinisen nauhan.

Ja häntä heiluu!

No mutta etiäpäin. Sinisten nauhakehässä, niin kuin sanonta sanoo, Brandy paransi kuin sika juoksuaan! Se seisoi todella hienosti. Ja juoksu, se juoksu! Se juoksi niin nätisti kaikilla neljällä raajallaan ja piti päänsä ilmassa ja kuunteli mitä tehdään ja minne mennään!
Kuinka taitava pieni porsas! Se seisoi taas kun tatti paikoillaan ja heilutteli häntäänsä. Josta tietysti palkkasin, kuinka reipasta! Tuomari kätteli porukkaa pois tasaiseen tahtiin ja olin ihan varma, että tuomari kättelee meidät pois sen parikehäfiaskon takia. Mutta ei! Päästiin ainakin neljän parhaan joukkoon! Meidän lisäksi kehässä oli kaverin pyrri Zin ja tuttujen puuteriharjis. Puuteriharjis sijoittuikin neljänneksi. Ja tähän väliin odotin meidän sijoittuvan, vaan ei! Lopulta oltiin vain minä ja Bräne sekä Pilvi ja Zin. Naureskeltiinkin siinä Pilvin kanssa keskenämme. Lopulta kuitenkin Zin oli tuomarin mielestä parempi. Näin me sijoituttiin siis SIN2. Jeee!


Lisäksi otettiin häiriössä siellä vähän tokojuttujakin. Lisäksi monet kävi Brandyä ihailemassa kovin. Noh, onhan hän varsin valloittava pieni pusukone. Palkintoposeerausta ei ole, koska noh. palkintona oli kolme purutikkua ja purina onen raksujen pienenpieni näytepussi, muutenkin mätsärit oli vähän kehnosti järjestetty, kun esim. kehiä ei varsinaisesti ollut. Tai siis niitä ei oltu merkattu mitenkään, niin ihmiset tuon tuostakin siitä kävelivät. Mekin meinattiin jonkun pikkupojan päältä juosta kun hän oli kehään tullut tallustelemaan. 
Niin ja kaiken tämän lisäksi joku nainen tuli vihkosen (ja kameran) kanssa kyselemään nimiä, että liekkö saadaan nimemme lehteenkin! Siitä alkaisi Brandyn julkisuus-ura!


 
Päivää liian aikaiseen otettu viikkoiskuva, eli 21vko
Mätsärien jälkeen käytiin vielä metsälenkillä kaikkien koirien kanssa. Oikein iloissaan he kaikki olivat ja Rinokin pääsi irti ja vähän papparainen jaksoi keppiäkin hakea. Brandy ei oikein malttanut äidin luona rauhoittua, varmaan vieras paikka sen verran jänskättää. Noh, katsotaan mitä on viikon päästä kun lähdetään espooseen reissuilemaan!

Brandy oli myös perjantaina mukana Jussin agitreeneissä. Ja kun aikaa jäi yli, niin treenattiin siivekkeiden kiertämistä ja niiden läpi juoksemista. Ja jonkun verran tehtiin jo pientä putki "hyppy" (eli siis siivekkeiden läpi juoksu) sarjaa. Ja kyllä on samperi pennussa vauhtia. Mulla tulee niin ongelma pysyä sen perässä, kunhan päästään oikeasti harrastamaan! Lisäksi se myös kuumuu jonkun verran, eikä sitten malttanut oikein keskittyä. Mutta, noh. Parempi kuuma kuin.... öö. kylmä? :'D

Tänään sunnuntaina käytiinkin sitten ottamassa pieni treenailuhetki tuossa lähikentällä kun Sirkku tuli aussietyttösten Susun ja Viirun kanssa. Ensin Viiru ja Brandy leikkivät tuokion ajan. Kunnes sitten alettiin treenaamaan. Otin ensin Jussin syyniin, jonka kanssa tehtiin paikka"makuuta". Tosiaan, Jussi ei pysynyt makuulla, vaikka oli alusta. Vissiin alkaa olemaan sille jo liian kylmä treenailuun ulkosalla. Tehtiin sitten kaikkia höpsöjä hyppypomppupujottelutemppuja. Eli kasia, jalkojen pujottelua, jalan yli hyppimistä yms.
Sitten alkoinkin treenaamaan Brandyn kanssa. Otettiin ihan perusasentoa ja seuraamista. Paljolti. Ja häiriö olikin hyvä, koska häiriössä Brandy näyttää edistävän seuruussa ihan hurjasti. Naksuttelinkin (ja palkkasin) oikeasta paikasta ja kontaktista. Lopussa otettiin vielä maahan menoa ja ns. "paikkamakuuta". Sirkulta sainkin todella paljon kaikkia kivoja pikkuvinkkejä! Kiitos kovin! Vähän nosteltiin myös "kapulaa" käteen. Hän on niin päteväinen pikkuotus kyllä! Minun oma pieni merle palkintoporsaani <3
Tosin se pitää vielä mainita, että Jussi hurjan reippaasti meni Sirkun luokse ja antoi rapsutellakkin pitkät tovit. Annankohan mie sille nykyään liian vähän huomiota, niin se menee sitten hakemaan sitä vierailta ihmisiltä :D

Mainittakoot nyt vielä, että kaikki merkinnän kuvat (c) EVE, kiitos kovin kuvistaaa! :))

Ehkei vielä eläkekamaa

Mulla on oikeasti pikkuhiljaa mennyt toivo ja motivaatio Jussin kanssa tuossa agiharrastuksessa. Se on niin tahmea ja haluton. Se vain matelee radalla perässä ja suorittaa kaiken hitaasti. Okei. Minussa on varmasti myös vikani ohjauksen kanssa, mutta kertakaikkisesti väitän, ettei kaikki vika kyllä minussa ole. Yritän kuitenkin parhaani mukaan innostaa, palkata ja kannustaa harjaeläintä radalla.
Ja pitäisi minun varmaan ehkä yrittää selvittää mistä tuo haluttomuus johtuu, esim. kartoittamalla johtuuko se kivusta. Tähän minulle tulee ainoana ratkaisuna mieleen hieroja, mutta kuten olen muistaakseni jo aiemmin tainnut todeta, että kun tuo koira ei luota vieraisiin ja varmasti seisoo lihakset kireänä ja jännittyneenä tasan siitä hetkestä lähtien kun hieroja tulee näköpiiriin. Toki mahdollisuutena voisi olla, että hieroja yrittäisi kartoittaa mahdolliset kipupisteet ja antaa minulle kotiin hierontaohjeet tms.
Mutta joo, alunperinhän ei ollut tarkoitus marista, koska viime agitreeneissä ei ollut mitään marisemisen arvoista!! Paitsi noh, jos jotain niin se, että tehtiin mini -esteillä. En tiedä johtuiko koiran into sitten siitä, ettei tarvinnut hyppiä niin korkeita.

Agitreenithän oli perjantaina 23.0 ja pääsimme korkkaamaan POKSin uuden hallin (joka tosin ei vielä ollut valmis)! Halli oli HIENO! Se on tilava, se on valoisa ja talvella se on vielä lämmitettykkin!!! Ainoana miinuksena voisi sanoa, että siellä kaikuu ihan hulluna.

Laura toi meille radan joka oli oikeastaan tosi kiva. Noh, olihan se ainakin ohjauksen kannalta aika helppo sinällään, mutta pääasiassa tosi kiva! Tuommoinen hauska vauhtirata. Jopa minä muistin sen suurimmaksi osaksi ilman pysähtelyjä. Jussia paljon innostin ennen radalle lähtemistä ja radalla tuo oli ihan huippureipas! Ei tarvinnut jäädä montaa kertaa odottelemaan, vaan vierellä kulki ja pysyi suurimmaksi osaksi laukalla. Oli innokas ja haki esteitä itsekin ja antoi minulle taas ohjausvirheitä anteeksi. Tuo on niin kiva agikoira sillon kun se oikeasti toimii ja tekee!
Teimme radan ensin toisin päin ja sitten toisinpäin. Eli ns. "molempiin suuntiin".
Välillä kyllä huomaa miten Jussi tarvitsee vielä hirmuisesti itsevarmuutta. Koska vielä se välillä jää varmistelemaan, että "näinhän minun piti tehdä?" Vaikka se tosi paljon minun virheitä paikkaileekin.
Harjoiteltiin sitten vielä radan ulkopuolella Jussin kanssa keinua. Ensin otin pari kertaa keinua vastaan, ettei se rämähdä niin pahasti. Mutta lopuksi annoin keinun mennä ja rämähtää ihan omalla painollaan. Aika paljon se Jussia jännittää mutta nakkien voimalla se kyllä sitten aina uudestaan ja uudestaan keinulle kiipesi. Hyvin taitava poika !

torstai 22. syyskuuta 2011

Australialainen palkintoporsas

Otsikko vissiin vihjaa jotain. En tiedä.
Australialainen voisi viitata Brandyyn? -Kyllä
Palkintoporsas voisi olla jotain voittoisaa? -Kyllä
Elikkäs käytiin porsastelemassa lapsoisen kanssa pohjois-karjalan noutajakoirayhdistyksen järkkäämissä mätsäreissä 11.9. Ei sieltä ihan pissisijoja liiennyt, mutta melko lähelle henkilökohtaista voittoa! Jussi ei ollut mukana aamulla vallinneen arveluttavan sään takia, joka oli toisaalta ihan hyvä, koska ko. mätsäreissä ei ollut pienille koirille pöytää, jota Jussin kanssa siis pääasiassa mätsäreissä harjoitellaan.
Brandy oli alkuun hiukan häpsingeissään, mutta rauhoittui aika nopsakkaan, koska ollaanhan me juostu totuttelemassa mätsärimeininkeihin jo aikaisemminkin. Kovasti olisi ollut paljon kavereita joiden kanssa vaihtaa neniä, mutta eihän me hihnassa semmoisia!

Loppujen viimeksi tuli meidänkin vuoro astella kehään. Olimme pienenpienen Meela shelttityttösen parina. Ensin seisottiin. Sitten meitä pyydettiin juoksemaan kehä ympäri. Tuomari pyysi meitä Brandyn kanssa menemään Meelan edeltä tokaisin tähän vain, että "voidaanhan me yrittää"! Kohtuullisestihhan tuo juoksukierros sujuikin. Vaikka noh. henkilökohtaiset tuomarimme kehänlaidalla kommentoivat jälkeenpäin, että näytti vammaisten kilpajuoksulta... Noh.. Juokse itse kun pentu vetää kolmiloikaa, tunkee jalkoihin, niin että potkaiset sitä vahingossa muutamaan otteeseen, ja vetää neljään eri ilmansuuntaan, tämän lisäksi ottaa kontaktia ja ehkä jossain askeleen välissä koittaa innostuksissaan napata vielä hihastakin. Niin ja sinä tietenkin yrität itse parhaasi olla kaatumatta ja pitää pentusi kurissa ja järjestyksessä, askellajina mieluiten ravi.
Seisomisosuudet menivätkin sitten todella kivasti. Brandy tapotti paikoillaan kun liimattu lihavarras ja tapitti edessä heiluvaa raksua. (kyllä, käytämme mätsäreissä raksua, että tuo malttaa olla. Liian hyvät herkut on... noh.. liian hyviä herkkuja!) Eihän tuo vielä asentoa osaa ottaa, mutta pienellä ohjaamisella seisoo kohtuullisesti. Yritin yhdessä vaiheessa asetellakkin, mutta taitaa olla liian häiriöstä vielä, että Brandy olisi malttanut pysyä. Meille ojennettiin punainen nauha kera purutikun. En kyllä tähän päiväänkään mennessä ole keksinyt, että miksi saimme punaisen, sillä Meela esiintyi paljon hillitymmin ja kauniimmin. Vaan en valita!

Nauhakehässä meidät jaoteltiin isoihin ja pieniin. Me tietysti isoissa. Nyt juostiinkin kaikkien "keskellä", eli edessä oli koira ja takana oli koira. Aluksi Bräne yritti kovasti kiskoa edellä menevien perään, mutta kutsusta lähti sitten kontaktiin. Okei, välillä piti muistutella uudelleen, ei se ihan niin pätevä lapsi ole. Sitten seisottiinkin piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkääääääääään. Mutta minun ei tarvinnut asetella Brandyä kuin ihan pari kertaa. Siinä se pönötti paikallaan liikkumatta ja tuijjotteli namua. Minä sitten yritin kehumalla ja nakkia heiluttamalla saada ryhdikkyyttä. Loppujen viimeksi meitä oli kehässä jäljellä enää neljä! Eli oltiin sijoituttu! Jee! Sitten meidät tultiinkin samointein ohjaamaan nelos-sijalle. Eli Bräne Räkäläntti PUN4!

Sijoitusten jälkeen käytiinkin sitten vielä juoksemassa juoksukilpailussa, jossa Brandyn aika oli 6.62 ja oiskohan pingottava matka ollut 50m. Itse lähdin juoksemaan huutamaan ja vinguttelemaan vinkulelua sinne kentän toiseen päähän sillä välin kun avustaja piti Brandyä kiinni, kyllähän tuo pentu hyppi ja vinkui perään. Ja hienosti se sieltä porhalsi sitten luokse. Juoksukilpailun voitti aussie Hippa(?).

Lisäksi myö ollaan käyty siellä pentureeneissä joissa on mennyt todella hyvin. Pentu keskittyy lujasti ja tekee mitä pyydetään. Viimeiselle pentukurssikerralle eli kaupunkikävelyyn emme päässeet, koska Brandylle iski kova ripuli edellisenä päivänä ja jatkui vielä treenipäivällekkin. Eikä me nyt puolkuntosena mihinkään lähdetä, saatikka tartuttamaan muita. Mutta meillä on sitten korvaava kerta toisen ryhmän kanssa hiukan myöhemmin.




Kovasti paljosti ollaan treenailtu myös ihan kotona ja "kotikentällä". Perusasento, melko jees. Luoksetulo, varma ja nopea (tosin ei vielä varsinainen liike). Eteen tulemista ollaan harjoiteltu. "noutoa" ollaan harjoiteltu "tennispallokapulalla", eli sen nostamista, pitämistä suussa ja palauttamista. Palauttaminen onkin Räinölle vaikea juttu, se haluisi pitää kaiken itsellään ja leikkiä keskenään. Ollaan jo kohtuullisen hyvällä mallilla tässä palautuksessa. Lisäksi paikkamakuuta treenattu on! Alkeita siis lähinnä. Ongelmana lähinnä se perusasennosta makuulle käyminen, koska pentu öh.. leviää aika tyylikkäästi eteenpäin. Kun pentu käy maahan, niin minä olen about. lanteen kohdalla. Tätä siis ollaan tehoharjoiteltu vähän kootummaksi. Paikkamakuussa pysyy hyvin, ei vielä kovin pitkää matkaa tai pitkää aikaa olla edes harjoiteltu. Eikä pidäkkään. Pysyy oikein mainiosti. Toinen ongelmakohta on se, kun palaan pennun viereen ja se odottaa sivu-käskyä. Ei aina malta ihan odottaa. Tätä pysymistä ollaan siis harjoiteltu kovin.
Ja seuraaminen. Toistaiseksi tehdään tosi lyhyttä, suoraa pätkää. Kohtapa voisi aloittaa kääntymisharjoittelut. Tässäpä teille vielä videomateriaalia, että kyllä myö jottaa tehään (ja ehkä edistytäänkin..?)!

Perusasentovideon voit katsoa täällä!
Seuruuvideon voit katsoa täällä!


Sitten vielä jos viikkoiskuvat ja painot :)
19vko, 15,2kg 49cm
20vko, 15,9kg 49cm

tiistai 20. syyskuuta 2011

Jussillakin on elämä

Oisko sitten Jussin blogituksen vuoro.. Mä olen niin hidas näissä!
Jussin kanssa tosiaan käytiin koiratanssikurssilla, joissa oli suurimmaksi osaksi sellaisia temppuja jotka jo osattiin. Mutta saatiin paljon vinkkejä niiden vahvistamiseen/edelleen jalostamiseen. Lisäksi suunniteltiin jonkun verran koreografioita. Lisäksi meistä kuvattiin video tanssiessamme. Meillä tämä koreografiointi oli vähän niin ja näin, koska mä kertakaikkisesti unohdan mitä olen suunnitellut seuraavaksi tekeväni ! Noo, onneksi tässä lajissa on helppo olla spontaani ja tehdä mitä mieleen juolahtaa ja mikä sopisi musiikkiin, mutta voishan tuota omaa muistisuoritinta hiukan petrailla. Ois vaikka agissakin siitä sitten hyötyä . Suunnittelemme osallistuvamme jatkokurssille, jossa pääpainona on sitten koreografian suunnittelua ja laatimista!


Agiahan myö ollaan myös tahkottu oikein jämerästi joka perjantai. Paitsi nyt viimeisimmät kerrat on jääneet välistä, koska säät on suoraansanottuna olleet tolle katkaravun sukuiselle alastonmallille hiukan liian kosteat ja viileät. Yleisesti ottaen Jussi on ollut treeneissä tosi TAHMEA. Koko tää kesä on olltu tosi tahmeaa työskentelyä. En tiedä, että johtuukohan siitä, että nyt oikeesti treenataan, eikä vaan harjotella yksittäisiä esteitä. Lisäksi ollaan mietitty myös porukalla, että voiskohan olla lihasjumia tai jotain muuta kipuilua, kun innokkuus on 4-10 asteikolla semmosta 6-7 luokkaa, välillä kieltäytyy tekemästä jne.. Miksei koirat puhu :( Jussi on kyllä mukana tosi hyvin ja tekee, mut siitä puuttuu se innokkuus ja vauhti. Tosin minussakin on virheeni, koska mun pitäs oppia vaan menemään ja viuhtomaan, mut mie jään odottelemaan. Tosin mulla on semmonen kutina, et jos ite vaan suhaan eteenpäin kattelematta, että tuleeko se koira perässä, niin Jussi vois jäädä toljottelemaan, että mitähän hittoa toi mamma nyt heiluu ja viuhtoo ympäriinsä.
Mut ei nää huonoja treenejä oo kuitenkaan ollu, ei! Ollaan opittu paljon ja menemään pitempiä ratapätkiä, ja ohjauskuvioita! Mutta kyllähän se motivaatio vähän laskee, kun näkee, ettei koiralla oo niin kivaa kun mitä sillä vois olla. Ja kun ei oikeestaan toi tahmeus voi liiasta treenistäkään johtua, kun oli meillä tossa ennen kesää se reilun puolen vuoden tauko.Nooh. Eiköhän se tästä. Ehkä myö aletaan treenaamaan vaan jotain kivoja vauhtijuttuja, eikä tavotteellisesti ollenkaan, vaikka mie kyllä kovasti haluisin joskus ees mölleissä käydä..

mm. tällainen rata meillä oli eräs kaunis treenikerta!
Alkuperäisesti rata on nyysitty Kidan&Taran blogista ja siitä edelleen Mintun&Meelan blogista.

MejäJengi
Lisäksi me käytiin Jussin kanssa mejäilemässä. Elikkäs vedettiin verijälki metikköön. Jussille oli tosi iisi pelkkä suora. Hyvin se otti hajua ja merkkas alun kusemalla, sit lähti suunnistamaan oikeeseen suuntaan, mut haraili ympäriinsä ja kuseksi mennessään, eikä oikeestaan tienny varmaksi, että mitä sen pitää tehdä. Nooo... Ei siitä varmaan jälkikoiraa tuu, mut kunhan jatkossakin huvikseen käydään viihdyttämässä pääkoppaa.

Muuten ollaan Jussin kanssa lähinnä oltu sisähommissa, eli treenailtu sisällä kaikkea aivojumppaa. Varmistettu mm. takajalkoja seinää vasten juttua ja niin edelleen. Nyt alkaa tää ei Jussin aikakausi, eli syksy ja talvi :(




Lisäksi tein ihan huvikseni joskus Jussin suusta tällaisen hammaskartan. En muista mistä alkuperäisen pohjan lainasin :( Siitä näkee mitä meiltä suusta puuttuu. Ja kulmurithan molemmat katkesi ja ne poistettiin. Muut hampaat puuttuu sitten ihan muuten vaan.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Hupsistaheijjaa Brandy

Joop. Hupsista vain. Taas mä olen sortunut tähän laiskuuteen. Mutta jotenkin ei vaan ole ollut inspistä kirjoitella tänne.
Huippupaljon on tapahtunut, enkä kaikkea varmaan edes muista. Ollaan sairasteltu, ollaan aloitettu pentukurssi, ollaan treenailtu, ollaan öää. saatu rokotuksia ja ollaan kasvettu.
Pentukurssi on sujunut pääosin tosi kivasti. Brandy on reippaasti mukana ja hakee kontaktia paljon ja jos ei hae, niin pyytämällä tulee herkästi. Hirveästi ei tosiaan muista pennuista häiriinny, vaikka mielenkiintoisia ovatkin. Olen palkannut nakilla ja lelulla. Luoksetulot pääasiassa lelulla.
Räntilapsi osaa oikein pätevästi jo istua, kulkea kontaktissa, tulla luokse ja pysyä paikallaan. Myös perusasento on jo ihan huippuhyvin hallussa, siinä on välillä vain vähän epämääräistä säätämistä. Nyt pidetään varmaan tauko sen harjoittelusta ja muistuttelusta, koska pentu tarjoaa sitä ihan joka väliin. Mutta pylly kyllä liikkuu ja tekee töitä!
Myös seuraaminen alkaa olemaan oikein pätevää. Välillä tahtoo edistää aika paljon, mutta pääasiassa kyllä tosi kivasti tulee tiiviisti ja välillä jopa aivan täydellisellä kohdalla. On se pätevyyslapsi. Myös istumista tarjoaa aina pysähdyksen yhteydessä. Maahan meno on vähän niin ja näin. Kyllä se osaa, mutta usein tarjoaa jotain muuta ensin (esim. sitä perusasentoa). Ja seisaaltaan maahan meneminen on tosi vaikea pennun käsittää. Mutta reeniä reeniä.
Osa pentukurssin jutuista on ollut vähän turhan helppoja ja tylsiä juttuja meille, mutta paljon hyödyllisiäkin juttuja on ollut. Esim. toisien koirien ohittaminen. Jostain syystä se ei vaan kotona suju yhtä hyvin kuin tuolla treeneissä. Lisäksi meillä oli eräs kerta sellainen tehtävä, että laatikoiden päällä oli nameja ja laatikoita piti pujotella. Se oli Bränelle todella vaikea juttu. Me ei hirveen lähelle laatikoita koskaan harjoituksen aikana päästy, sillä oishan ne herkut ollu kiva syödä pois homehtumasta. Tämä on vähän jo ongelmakin kotopuolessa, koska lenkillä suuhun menee aivan kaikki jännittävä mikä kävelytiellä lojuu. Oli se sitten oksa, nenäliina, pihlajanmarja tai lehti. Nykyään kyllä päästää ne pois suustaan kun käskee irrottamaan, mutta "jätä" -käsky ei ole vielä mennyt ihan perille, eli ei niitä tulisi ottaa suuhun alunperinkään.
Lisäksi joka treenikerran alussa on ollut luoksepäästävyys. Brandy on aika hyvin jaksanut aina odottaa perusaennossa lupaa mennä tervehtimään. Pitäisi varmaan alkaa harjoittelemaan ns. "toko luoksepäästävyyttä".
Lisäksi viime kerralla tehtiin ns. "testi" mistä pentu palkkautuu. Itse valitsin leluiksi, oman repimisvinkulelun, narupallon, pehmolelun ja lisäksi oli vielä herkkuja. Ja lopuksi myös minä menin riviin. Brandy kävi ensin katsomassa pehmolelun, sitten se meni narupallon luokse ja tökki sitä ja alkoi leikkimään sillä. Sitten se jätti pallon ja tutki vielä muut lelut uudelleen läpi, kävi syömässä nakit ja sitten hetken omalla lelulla leikki, mutta palasi taas narupalloon. Minä en kiinnostanut ollenkaan, vaikka vähän se vilkaisi leluilla leikkiessään, että tuletko repimään tätä mun kanssa, muttei kuitenkaan tuonut lelua minulle. Täten Brandy kertoi minulle, että narupallo on meidän ehdottomasti ostettava :P






Lisäksi Brandy on ollut mukana Jussin agitreeneissä. Siellä se on saanut riekkua muiden kanssa paljon ja tutustua muihin ihmisiin ja agiesteisiin oma-aloitteisesti. Jotain pientä ollaan pennun kanssa myös harjoiteltukin. Esim. siivekkeiden (ei siis itse rimaa esteenä) läpi juoksemista ja kiertämistä. Tämä sujuu jo melko hyvin. Myös putkea ollaan harjoiteltu. Aluksi ihan lyhyt suora putki oli Brandystä aika jännä, ja minun piti kontata sinne avuksi. Mutta kerran kun sen oli läpi mennyt, ei pentua jännättänyt enää. Toisella kertaa oli jo vähän pidempi putki, eikä tällä kerralla tarvinnut edes houkutella, vaan pentu painui putkeen. Nykyään se painuu putkeen vaikka se olisi mutkalla. Menee siis aivan ohjauksella jo putkeen. Käy myös itse ihan huvikseen juoksentelemassa putkea ympäri ja ympäri. Lisäksi jos minä vaan satun menemään lähellekkään putkea niin pentu ampuu sinne kuin ohjus. Ai mitenniin olen juuri tainnut saada itselleni putkihullun koiran? Kerran se myös karkaili siivekkeen kieroharjoituksista putkelle. Noh, minun käsi nyt sattui vähän vahingossa osoittamaan putken suuntaan, ei se pentu paljon muuta tarvinnut...


Sairauksista sen verran, että meillä tosiaan oli tuossa jokunen aika sitten hotspottia ja jotain mysteerimäistä täpläihottumaa. Mitä lie. Sitä hoidettiin antibiootilla, karvanleikkuulla, betadinella, puhdistuksella ja jollain rasvalla. Kyllähän tuo hävisi.
Hiukan takajalan kintereet on myös alkaneet mennä pihtiin, tosin vissiin kehitysvaiheesta kyse, sillä ne alkavat jo suoristua. Muuten ollut oikein reipas ja terve pentula.
Tehosterokotteetkin käytiin hakemassa ja reippaana pentu oli lääkärissä.

Mitäköhän muuta jännää on pennun elämässä tapahtunut? No varmaan aika paljon kaikkea, mutta tässä varmaan pääasiat. Niinjoo. Karvaa lähtee nyt ihan jatkuvalla syötöllä ja ala- sekä yläetuhampaat on kaikki vaihtuneet pysyviin. Pentu kasvaa ja kehittyy.
Ainiin vielä noista peloista voisin mainita. Pimeällä pentu edelleen jännittää esim. vastaan tulevia ihmisiä tai jos kuulee ääniä jostain. Niille pitää puhista. Lisäksi tuossa eräs päivä treeneihin lähtiessä vieressämme kiihdytti amisauto, jonka pakoputki sitten "räjähti" juuri meidän kohdallamme. Kyllä oli jumaleisson sellanen pamahdus, että itsekin säikähdin. Pentu ampui kuin ohjus eteenpäin, sen verran minkä hihna antoi myöten ja sitten kääntyi katsomaan että mikä perkele se oli. Palautui kuitenkin heti normaaliksi, kun jatkettiin vain kävelyä eteenpäin ihankun mitään ei olisi tapahtunutkaan.






Pojat tulee toimeen tosi hyvin, Jussi pitää edelleen tosi hyvin puoliaan esim. ruualla tai luulla ja pentu uskoo. Brandyn leikit on tosin muuttuneet astetta rajuimmiksi ja välillä pitää itse mennä toppuuttelemaan, koska leikkiessä Jussi ei osaa komentaa silloin kun riittää. Välillä tosiaan pentu retuuttaa Jussia vaatteista kuin jotain lelua. Ja myös koko on tainnut pennulta unohtua, kun rällää ja jyrää yli samoissa määrin kuin silloin kun se painoi sen 8kg ja nyt painoa tosiaan lähemmäs 15kg jo...

Tässä vielä viikkoiskuvat:
14vko 4pvä 11,8kg ja n. 43cm

15vko 4pvä 12,6kg ja 45cm

16vko 4pvä 13,2kg ja 46cm

 17 viikon kuva jäi ottamatta, mutta mitat olivat 14,4kg ja 47cm

18vko 2pvä 14,8kg ja 48cm