Ehkei vielä eläkekamaa

Mulla on oikeasti pikkuhiljaa mennyt toivo ja motivaatio Jussin kanssa tuossa agiharrastuksessa. Se on niin tahmea ja haluton. Se vain matelee radalla perässä ja suorittaa kaiken hitaasti. Okei. Minussa on varmasti myös vikani ohjauksen kanssa, mutta kertakaikkisesti väitän, ettei kaikki vika kyllä minussa ole. Yritän kuitenkin parhaani mukaan innostaa, palkata ja kannustaa harjaeläintä radalla.
Ja pitäisi minun varmaan ehkä yrittää selvittää mistä tuo haluttomuus johtuu, esim. kartoittamalla johtuuko se kivusta. Tähän minulle tulee ainoana ratkaisuna mieleen hieroja, mutta kuten olen muistaakseni jo aiemmin tainnut todeta, että kun tuo koira ei luota vieraisiin ja varmasti seisoo lihakset kireänä ja jännittyneenä tasan siitä hetkestä lähtien kun hieroja tulee näköpiiriin. Toki mahdollisuutena voisi olla, että hieroja yrittäisi kartoittaa mahdolliset kipupisteet ja antaa minulle kotiin hierontaohjeet tms.
Mutta joo, alunperinhän ei ollut tarkoitus marista, koska viime agitreeneissä ei ollut mitään marisemisen arvoista!! Paitsi noh, jos jotain niin se, että tehtiin mini -esteillä. En tiedä johtuiko koiran into sitten siitä, ettei tarvinnut hyppiä niin korkeita.

Agitreenithän oli perjantaina 23.0 ja pääsimme korkkaamaan POKSin uuden hallin (joka tosin ei vielä ollut valmis)! Halli oli HIENO! Se on tilava, se on valoisa ja talvella se on vielä lämmitettykkin!!! Ainoana miinuksena voisi sanoa, että siellä kaikuu ihan hulluna.

Laura toi meille radan joka oli oikeastaan tosi kiva. Noh, olihan se ainakin ohjauksen kannalta aika helppo sinällään, mutta pääasiassa tosi kiva! Tuommoinen hauska vauhtirata. Jopa minä muistin sen suurimmaksi osaksi ilman pysähtelyjä. Jussia paljon innostin ennen radalle lähtemistä ja radalla tuo oli ihan huippureipas! Ei tarvinnut jäädä montaa kertaa odottelemaan, vaan vierellä kulki ja pysyi suurimmaksi osaksi laukalla. Oli innokas ja haki esteitä itsekin ja antoi minulle taas ohjausvirheitä anteeksi. Tuo on niin kiva agikoira sillon kun se oikeasti toimii ja tekee!
Teimme radan ensin toisin päin ja sitten toisinpäin. Eli ns. "molempiin suuntiin".

Välillä kyllä huomaa miten Jussi tarvitsee vielä hirmuisesti itsevarmuutta. Koska vielä se välillä jää varmistelemaan, että "näinhän minun piti tehdä?" Vaikka se tosi paljon minun virheitä paikkaileekin.
Harjoiteltiin sitten vielä radan ulkopuolella Jussin kanssa keinua. Ensin otin pari kertaa keinua vastaan, ettei se rämähdä niin pahasti. Mutta lopuksi annoin keinun mennä ja rämähtää ihan omalla painollaan. Aika paljon se Jussia jännittää mutta nakkien voimalla se kyllä sitten aina uudestaan ja uudestaan keinulle kiipesi. Hyvin taitava poika !