keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kun maailman positiivisinkaan koira ei aina ole positiivinen....

Niin... Aina ei mene kuten oppikirjoissa ja aina se elämä ei ole pumpulissa hyppimistä, saatikka helppoa. Nyt ajattelin kirjoittaa meidän eräästä ongelmasta. En ole ennen ajatellut sen olevan sen suurempi ongelma ja aina olen kaavoitellut siihen syy ja seuraus-suhteen. Nyt kuitenkin viimeisen jyväskyläreissun jälkeen, minulla ei ollut enää mitään tekosyitä(kö?) enää olla ajattelematta, ettei meillä mitään ongelmaa ole. Meillä on ongelma. Tai oikeastaan Jussilla ja Brandyllä on ongelma. Ja jos vielä tarkemmin ajatellaan, niin Brandyllä on ongelma. Tai ainakin jossain on ongelma, kun tilanne on tämä.
Ainahan sitä haluaisi, ettei olisi ongelmia ja alitajuisesti niitä yritetään peittää ja lakaista ikäänkuin maton alle. Mutta jos haluan, että elämä meidän perheessä on jokaiselle turvallista, on minun oikeasti myönnettävä ja kohdattava ongelma, vaikka se sinällään hiukan häpeällistä ja vaikeaa onkin. Vain näin voin kohdata ongelman ja tarttua siihen, sekä lähteä purkamaan sitä.

Ja jos nyt lähdetään ihan siitä, että mikä se ongelma on, kerron tarinaa ihan alustalähtien.

Huomasin ongelman ihan ensimmäisiä kertoja silloin, kun Brandy tuli Viron reissulta kotiin. Se oli Jussille kovin äkäinen ja murahti sille. Joskin samana iltana kaikki oli jo ihan normaalisti, joten ajattelin, että oli vain väsynyt reissusta.
Sama alkoi kuitenkin tapahtua jos koirat olivat erossa ainakin yhden yön. Jos olimme vain päiväreissussa ei ongelmaa ollut.
Homma on alkanut kuitenkin voimistua, sanoisinko viimeisen reilun puolen vuoden aikana. Brandy on ollut Jussille todella aggressiivinen reissujen jälkeen. Jos Jussi erehtyy katsomaan sitä, Brandy alkaa murista sille. Jos Jussi yrittää lähestyä Brandyä, Brandy murisee sille. Brandy välttelee Jussia, eikä halua siihen mitään kontaktia. Jos kuitenkin ulos lähdetään, niin nuuskivat samaa puuta ja pissivät peräjälkeen ihan sovussa. (joskin jos tapaavat ensimmäisen kerran ulkona Brandy murisee ja välttelee Jussia sielläkin, mutta esim. jos ollaan oltu jo sisällä ja lähdetään iltapissalle, niin tilanne on yllä mainittu)Sitten taas kun sisälle tullaan, kyräily jatkuu. Tämä kyräily on kuitenkin viimeistään 2pvä:n jälkeen ohi ja kaikki on ihan normaalia taas ja pojat nujuavat yhdessä.
Muutaman kerran on kuitenkin nyt käynyt myös niin, että Jussi on mennyt Brandyn lähelle. Brandy on murisemalla varoittanut, että haluaa Jussin poistuvan. Yleensä Jussi siitä lähteekin. Muutaman kerran sitten kuitenkin Jussi on jäänyt siihen lähistölle ja heiluttanut häntä, mutta Brandy onkin käynyt Jussin päälle. Tällaisissa tilanteissa olen itse päässyt aika hyvin ja nopeasti väliin, eikä mitään naarmuja kummempaa ole sattunut. Joskin näissä tilanteissa Jussi on huutanut, alistunut, yrittänyt selvästi tilanteesta pois, mutta Brandy on siitä huolimatta jatkanut sitä "päälle käymistä".

Yleisestihän Brandy on kovin sosiaalinen koira. Ei se koskaan ole kenellekkään ollut vihainen. Joskin nyt ei olla pitkään aikaan kovin sosiaalisia oltukaan. Joten ihan satavarmaksi en mene tämän hetkistä tilannetta sanomaan, varsinkaan muiden urosten osalta. Ainut koira, josta se ei tähän mennessä ole pitänyt, on naapurin koira, mutta minusta tähän on ihan syykin, koska kyseinen koira on useasti yrittänyt omieni päälle.

Miten tätä ongelmaa on yritetty korjata?
Jussi on ollut ensin talossa, ennenkuin Brandy tulee taloon. Mutta käytöksessä ei ole ollut eroja siihen nähden, että kumpi on ollut/tullut taloon ensin.
Ollaan käyty yhteislenkki ennenkuin mennään sisään taloon. -ei vaikutusta.
Brandylle on eri tasoisesti huomautettu epäsopivasta käytöksestä. On sanallisesti kielletty murisemisesta, on käyty sanallisesti sanomassa ja niskakarvoista ojentamalla. On alistettu lattiatasoon perkelettä karjuen. On laitettu kylmän viileästi toiseen huoneeseen yksin, on kannettu niskaperseotteella toiseen huoneeseen yksin. On koitettu positiivista vahvistamista, että kun katsoo Jussia, niin naks ja palkka... Ongelma on vain siitä hankala, että se kestää vain sen pari päivää, joten tilanne on ns. koulutuksenkin kannalta hankala. Ja varsinkin kun ei varsinaisesti ymmärrä syytä tälle käyttäytymiselle, koska sitä tosiaan esiintyy vain yön yli reissujen jälkeen.

Ongelma kestää vain pari päivää, joten so what?
Niin, no ei se ihan niin ole. Se pari päivääkin on liikaa. Mun mielestä etenkin Jussin kannalta olisi todella tärkeää, että ongelmaan ensinnäkin löydetään/keksitään syy ja saataisiin ongelma kokonaan korjattua pois. En itse ensinnäkään halua stressata asiasta saatikka asettaa kumpaakaan koiristani vaaraan, tässä tapauksessa kokoeron takia Jussia. Plus, että en halua, että ongelma menee yhtään pahemmaksi. Haluan tarttua asiaan, ennenkuin jotain tapahtuu.

Tässäpä pääkohdat meidän ongelmasta. Otan kernaasti mielipiteitä ja muita ehdotuksia vastaan, sillä omat ideat on aika vähissä. Kavereiden ja läheisten ohjeet ovat olleen joitakin noista edellämainituista, joten seuraavaksi alkaa olemaan ns. "ulkopuolisten" vuoro. Seuraava askel on ongelmakoirakouluttajan apu. Sinällään asia hävettää, ettei itse pärjää, mutta koitan ajatella asiaa ns. "treenin kannalta" kyllähän minä treeneissäkin haen apua, mikäli itse en osaa tai jotain ymmärrä.
Toivottavasti ei jäänyt mitään oleellista puuttumaan.

muoks. ja vielä se, että ei ole väliä, että kumpi koira on ollut reissussa. Jos Brandy on reissussa ja Jussi hoidossa/kotona ei tilanne eroa mitenkään siitä, että Brandy olisi Jussin ja minun reissun ajan kotona/hoidossa. Jos pojat ylipäätään ovat toisistaan erossa yön yli, tilanne on tämä.

22.2.2014 Jyväskylä KV

"Ei ole mitään odotuksia, kunhan käydään pyörähtämässä" - taisi olla minun suustani päästämä lausahdus useaankin kertaan, sen jälkeen kun luin Jyväskylän näyttelysivulta, että aussieita oli ilmoitettu yhteensä 40kpl joista jopa 21 oli uroksia! Tähän mennessä taitaa olla suurin määrä aussieita mihin ollaa itse osallistuttu...
Ja ei, minulla ei tuosta määrästä ollut minkäänlaisia odotuksia.

Näyttelyyn tosiaan startattiin kello viisi aamulla. Mukana matkassa oli Emmi ja Emmin mudi Csilla. Lisäksi oli Annan ja Myrn, jotka olivat syy, miksi noin aikaisin aamulla lähdimme, sillä he osallistuivat rallytoko kisaan. Brandyn kanssa tosiaan olimme paikalla kolmisen tuntia ennen oman kehän arvioitua alkamisaikaa. Siellä se häkissä varsin rauhallisesti vietti aikaansa. Välillä käytiin ulkona tarpeita tekemässä, sitten hinkkailtiin pienesti tokoja ja leikittiin patukalla. Ja tietysti laitettiin karvat ojennukseen ennen kehää.



Avo-uroksia oli paikalla 7kpl, poissa oli 4kpl. Kehään mennessä EH olisi mukava, ERI olisi jee ja SA olisi tuplajeejee! Brandy esiintyi oikein nätisti, vaikka olimme letkan viimeisenä, vähän se kiskoi, mutta ei onneksi kovin pahasti.
Kehästä saimme ERIn. Sitten tuomari alkoi laittamaan neljää ERIn saanutta koiraa järjestykseen. Ensin tuomari osoitti meidät kolmanneksi. Mutta yhden kolmen ryhmäjuoksukierroksen jälkeen, halusi meidän juoksevan kahdestaan kakkosena olleen koiran kanssa. Juoksukierroksen päätteeksi tuomari halusi meidän vaihtavan paikkoja, eli siirryimme kakkospaikalle. Sitten tuomari halusi vielä, että juoksemme ykkösenä olleen koiran kanssa kierroksen ympäri, kierroksen jälkeen järjestys pysyi samana. Saimme Brandyn kanssa juosta siis ihan mukavasti kierroksia, saatiin omistajalle ainakin pientä hikeä ja hengästystä päälle.
Luokka 1 oli siis arvatenkin Nipa, eli Glenhouse's Youre Myhero, jolle häviämme joka kerta :D, Brandy oli sitten luokkakakkonen, kolmantena tuli Riekonhovin Force Majeure ja neljäntenä Easy Jailhouse Rock. Tuomari halusi kahdelle ensimmäiselle antaa SA:t, eli Brandylle ja Nipalle.

Sitten valio ja vetskut pyörähtivät kehässä ja yksi valio tuli kanssamme ERI:n ja SA:n kera PU kehään.
PU kehässä oli siis yhteensä 4 koiraa. Junnu, kaksi avointa ja yksi valio. Muutamat kerrat tuomari juoksutti meitä ympäri, mutta järjestys pysyi samana. PU1 oli junnu-uros Imperial-Whist's-Hert-Honors Des Terres De Laumeneel, jolle meni serti. PU2 Glenhouse's Youre Myhero, jolle vara-sert ja cacib. Brandy sitten kolmantena jonossa eli PU3 ja saatiin kotiintuomisiksi VARA-CACIB. PU4 oli sitten valiouros Svante, eli Leading Angel's The Devils Diamond. Svante on sama koira, jolle Brandy hävisi joka kerta junnukehissä virossa.









Arvostelu kuului seuraavasti:
"Strong 2year old male. Typical masculine head. Good body structure, good topline. Could have better muscle definition. Narrow in hocks in movement. Correct bite."
AVO ERI2 SA PU3 VARA-CACIB

Tuomarina Petru Muntean, Romania

Tuosta arvostelusta jäi mietityttämään kohta "Could have better muscle definition", elikkä tuomari toivoisi parempaa lihaksistoa.. Omasta mielestäni Brandyllä ei nyt mitenkään erikoisen huono lihaksisto ole.. Kasvattajan kanssa tässä myöhemmin mietittiinkin, että olisikohan tuomari tarkoittanut, että muzzle, eli toivoisi enemmän täytettä kuonoon... Sitä on Brandylle toivottu useasti ennenkin.. Eli liekkö kirjurin kuulo/kirjoitusvirhe tämä.. Tai sitten tuomari on vaan halunnut lisää lihasta.. Miten lienee, ei voi tietää!


 
Jussi oli hoidossa ollessaan näyttänyt lähinnä tältä <3

Agilityn yhteenveto ja hiukan tokoakin

Elikkäs 10.2 ainakin ollaan merkintöjen mukaan käyty agiliitelyssä.

Tehtiin tämänmoista rataa


2-3 -väli oli sinällään, vaikea, että Brandyllä oli ihan hillitön vauhti kun se tuli, enkä saanut sitä jätkevästi kääntymään tuonne kolmoselle. Jos ohjasin koira vasemmalla puolella, se ei kääntynyt järkevästi ja jos koira oli oikealla, se varsin nopeasti suhahti kakkoselta 11 putkeen.. Jos aloitin 2 esteestä, koira kääntyi vallan mainiosti, koska vauhtia oli paljon vähemmän.
Tosi kivasti Brandy myös kuunteli puomin jälkeen, että kumpaan päähän putkea kuului lähteä, vaikka väärä pää olikin vähän paremmin hollilla. Kun oikea putken pää (6) löytyi, niin minähän vallan pinkaisin kovaan juoksuun, että kerkeisin ohjaamaan kierron 8:lle. Hienosti Brandy aika itsenäisesti haki sitten 7 putken, vaikka menin reilusti edellä ja huusin vain putkea mennessäni. Näin vallan pätevästi kerkesin ohjaamaan 8 esteen kierron. Siitä sitten valssi ja 9-10. Sitten tulikin ongelma. En vaan kerennyt ohjaamaan 10ltä 11 putkeen. Aina Brandy meni väärään päähän, eli tuonne 4, koska se oli paljon paremmin hollilla. Tähän jäi siis ratkaisu keksimättä.
No jatkettiin sitten siten, että lähetin vain 11 putkeen. Sitten 13-15 tein ihan vaan "pyörittämällä", tässä ongelmana oli vähän se, että Brandyn hypyt tuntuivat menevän vähän pitkiksi, mutta se toimi. 17-18 oli tosi hankala ja ihan uusi kulma Brandylle. Ekalla toistolla vauhti oli niin kova, ettei ihan tajunnut edes mihin piti lähteä seuraavaksi, mutta toisella toistolla haki jo kepeille aika kivasti. Yllättävän hyvin haki kyllä, vaikka ihan uusi kulma oli. Kepeiltä oli myös kovin vaikea loppukulma tuonne putkelle, varsinkin kun olen varsin palkannut Brandyä kepeiltä eteenpäin, joten luonnollinen hakeminen oli Brandyllä eteenpäin. Enkä itse uskaltanut lähteä takaaleikkaamaan ennakoivasti, koska ei olla Brandyn kanssa sellaista treenattu. Loppu meni buenosti.

17pvä käytiin myös liitelyillä, mutta en ole piirtänyt tästä edes rataa, joten en kuollaksenikaan muista, että mitä tehtiin... Harjoiteltiin kyllä ainakin "estejumppaa", eli että Brandy oppisi hyppäämään vähän lähemmäs estettä, ettei aina hyppäisi kilometrin päähän esteestä.. Mutta muuta en sitten muistakkaan...

Sitten käytiin eilen, eli 25.2 OHJATUISSA agitreeneissä! Tästä riemusta sai maksaa 2,5e lisää, mutta se on kyllä ihan sen väärti ja maksaisin mielelläni vaikka 5e, koska tämä on meille oikeasti ihan mielettömän hyödyllinen! Tuntuu, että ei edistytä tuossa omassa ryhmässä juurikaan, koska mulle ei ole kukaan neuvomassa että miten kannattaisi jossain kohdassa ohjata tai jos koira tekee väärin, niin kertomassa että mitä minä teen väärin kun koira tekee väärin. Käyn varmasti jatkossakin joka viikko jos vain pääsen ja mikäli meidät joka viikko sinne otetaan :D


Aiheena oli putki-kontaktierottelu! Jos mietitään aihetta, niin treenit ei menneet kovin vahvasti, mutta yleisesti olin tosi tyytyväinen!
1-2 tosi kivasti ja kakkosen jälkeen koira vas. käteen ja siitä olisi _pitänyt_ mennä puomille. Kaksi ensimmäistä putkirallia oli ehkä enempi minun vikaa, koska rintamasuunta vähän viittasi putkeen. Mutta jossain vaiheessa putki alkoi selvästi olemaan enempi Brandyn mieleen, koska minun rintamasuunta oli selvästi ihan rajusti keskikentälle päin ja kouluttaja seisoi puoliksi putken suun edessä ja silti Brandy melkeimpä rynni putkeen. Kerran sitten otettiin ihan selvästi pelkkä puomi ja sen jälkeen ei enää putkeen hakenut, joten liekkö alkoi sitten ihan muistista tekemään, eikä niinkään ohjauksesta.
Koska Brandy pysyy melko pätevästi kontakteilla, niin jätin sen odottamaan puomin kontaktille ja menin itse valmiusasemiin neloselle, johon tehtiin pakkovalssi. 5-6 ei ongelmaa.Seiskalle sitten kierto ja niisto sekä siitä sitten lähetys ja hieno irtoaminen 8lle. 9llä ongelmana olin lähinnä minä itse, koska unohdin jatkuvasti ottaa koiran oikeaan käteen, jolloin koira luonnollisesti hyppäsi 9:n väärältä puolelta. Mutta sitten kun itse muistin, että mitä piti tehdä, niin saatiin oikein päheesti tämä toimimaan! A:lle hienosti ja siitä putkeen ja loppupalkka siihen.

Toisella rundilla ei ongelmaa ollut laisinkaan 3 puomilla, vaan Brandy haki suoraan puomille. Myös 6-9 meni virheittä, mutta sitten tulikin A - putkiongelma. Jostain syystä Brandy keksi nyt tuolla A:llakin tuon putken siellä alla ja haki siihen jatkuvasti. Joskin minun juoksulinja hiukan vihjasi ehkä putkeen, mutta sitä oli vaikea muuttaa, joten tultiin siihen tulokseen, että pysäytetään homma ihan pieneksi hetkeksi ennen A:ta ja putkea ja kerrotaan selkeästi kumpi on seuraava.
Kotiläksyksi saatiin niiston harjoitteleminen siten, että palkkaan niistossa ihan samantien siihen esteen taakse, että saataisiin niistosta tiiviimpi. Lisäksi omatoimista putki-kontaktierottelua siten, että olen varsin eleetön ja pidän kädet kurissa kun mennään kontakteille ja sitten kun putkeen, niin kädet saa heilua. Lisäksi kouluttaja tuli siihen tulokseen, että kontakteilla minun ei kannata enää palkata koiraa nameilla, vaan vapauttaa se mahdollisimman nopeasti ja palkaksi vain jatkaa rataa ja palkata se sen jälkeen. Koska kouluttajan mielestä Brandylle ehdottomasti paras palkka on se tekeminen, radan jatkaminen.

Hiukan tosin ärsytti, kun mentiin radalle, niin Brandy oli jostain syystä tosi röyhkeä ja meni moikkailemaan toisia koiria, vaikkei ennen ole niin tehnyt. Lisäksi tyttöjen pyllyt oli todella ihania ja niiden jälkeen piti jäädä vallan maiskuttelemaankin... Lisäksi jos kuuntelin kouluttajan ohjeita, niin Brandy oli tosi malttamaton, louskutti ihan jatkuvasti ja jos käskin sen maahan, niin se pysyi siinä ehkä tuurilla viisi sekuntia, jonka jälkeen nousi taas louskuttamaan. Tai sitten maahan käskiessä rupesi turhautumistaan tarjoamaan muita temppuja, kuten kierimistä ja kuolemistemppua..... Sinällään varsin ärsyttävää, koska oli ensinnäkin todella hankala kuulla, mitä kouluttaja sanoi ja toisekseen puolet keskittymisestä meni siihen koiran käskyttämiseen ja osat ohjeista meni vähän ohi.


Tokoilusta sen verran, että ainakin oletettavasti olen saanut seuruupaikkaa vähän korjattua, joskin tässä on käytössä vielä ihan hillitön käsiapu, mutta eiköhän se siitä hinkkaamalla parane sekin! Ja toinen hiukan edistysaskeleita ottanut liike on luoksarin stoppi! Vihdoinkin Brandy alkaa jarruttelemaan napakammin kun heilautan kättä. Joskin nyt on hiukan alkanut ennakoimaan ja hidastumaan, mutta tiedän, että ne on paljon helpommin korjattavissa sitten. Tai ainakin oletus on tämä. Katsotaan vain, niin kohta kiroilen, kun stoppi on täydellinen, mutta koira on kuin lönkyttävä lehmä...

tiistai 4. helmikuuta 2014

Vetoa ja muuta viikonloppuriehaa

....ja kuten lupasin, niin saatte hiukan dokumentaatiota meidän vetoaskareista! Olimme siis tosiaan äitini luona, jossa etupihalla harjoittelimme vetämistä niin crossaten, kuin potkurinkin edessä.



Brandy on tapansa mukaan ollut erittäin innokas opiskelija, mutta ainakaan näin pienellä ajalla ei ole havaittavissa kovinkaan suurta oppimista.
Lähdettiin siis ihan alkeista, eli tutustuttiin potkuriin, joka ei ollut juttu eikä mikään. Ihan sama kun olisi esitellyt tuolia, myöskään tämän "tuolin" liikkuminen ei aiheuttanut sen kummempia järkytyksiä.
Joskin jossain vaiheessa meinasi paimen-nappi mennä päälle, kun potkuttelin yksikseni potkuria takaisin varastoon ja Brandy oli irti. Sitä ei Brandy kestänyt, vaan alkoi selvästi paimentamaan. Hyppi päin, yritti napsia jostain kiinni ja louskutti vierellä juosten. Tälle toiminalle laitettiin stoppi ihan tykkänään.

No jospa siihen itse vetoon. Aloitettiin ihan crossaten. Minä tosin vain pitelin narun perästä kiinni, eli mitään vöitä ei ollut käytössä. Ensimmäisinä päivinä jätin tai heitin palkan (lelu) odottamaan määränpäähän. Tämä toimii vallan hyvin ja koira vetää ihan tosissaan. Veto/liikkumis/menemiskäskynä meillä on "menemene". Jarrutuskäskyä ei olla vielä opeteltu, koska itse vetäminenkin on ihan lapsenkengissä.
Viimeisinä päivinä harjoiteltiin vaihtelevasti sitten niin, että joko vein/heitin sen palkan odottamaan tai olevinaan vein/heitin palkan, vaikka todellisuudessa palkka oli minun taskussa. Ja käskytin koiraa vetämään. Hyvin se aina lähti vetämään, mutta monta kertaa tajusi, että jutussa oli jokin koira haudattuna, eikä enää vetänyt superteholla. Palkkasin sitten heittämällä palkan koiran eteen, sillon kun se vielä veti edes jotenkuten.
Jos en koiraa "huijjannut" olevinaan viemällä, tai heittämällä palkkaa, sitä ei kiinnostanut vetää yhtään. Se vain kyttäsi minua ja tuntui sanovan, että "en mä mitään tonne lähde kun se palkka on sulla!" Tällaista toimintaa voitte nähdä tuolla videolla, ensimmäisessä crossailukohdassa.



Potkurin kanssa mentäessä ei oikeastaan ollut mitään eroa crossailuun. Brandy ei yhtään arastanut perässä tulevaa vempelettä, joten tästä ei tarvinne sepustaa sen kummemmin. Treenailtiin samalla tavoin kun crossatessakin. Joskin itsestä meno tuntui hurjalta, vaikkei treenimatka ollut varmaan kuin kymmenisen metriä suoraa tietä :D Sai kyllä olla tosi skarppina koko ajan ja sen takia potkurin kyydistä kuvattu videomateriaali on hiukan sekavaa! Jarruttaa sai kyllä ihan tehokkaasti sitten kun koira pääsi palkalle! Yhden kerran otettiin pieni mutka oikealle. Brandy olisi mieluusti oikaissut penkan kautta, joten tätä pitänee myös harjoitella hiukan.

Ja tosiaan vetonaruna meillä oli paremman puutteessa, mustista ja mirristä ostettu joustohihnan pätkä ja royal caninin lyhyt talutin. Toimiva yhdistelmä näin paremman puutteessa, joskin kunhan homma saadaan paremmin käyntiin, pitää investoida johonkin vähän järkevämpään.

Muita viikonlopun rientoja oli sitten pitkät lenkit metsässä ja sunnuntaina 2.2 lähdettiin Roukalahdelle Patchcoat kasvattajan Miimin järjestämään aussielenkkitapahtumaan.

Vekki, Brandyn puoliveljen poika 18vko vanha Rex ja Brandy


Yhteensä koiria taisi olla paikalla 12 plus omistajat. Jonkun verran Brandy narttujen pyllyissä roikkui, muttei nyt sen kummemmin. Eräs 18vko:n ikäinen pentu oli Brandyn mielestä liian läheinen ja sille piti vähän pöristä. Paikalle tuli myös toinen uros. Muutaman kerran pojat mittailivat toisiaan, mutta kielloista sitten lopettivat. Muuten hyvin kohteliaasti toisiaan väistelivät ja välttelivät kontaktia sekä pissivät puskiin vuorotellen.
Alla lyhyt video menoloista!


keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Agijuttuja ja vetojuttuja!



Maanantaina 27pvä, kuten normaalistikin, mentiin agitreeneihin. Sinne oli rakennettu vallan helppo rata, joskin juoksemista taas oli.


Sellanen. Yllättävän kivuttomasti Brandy tällä kertaa pysyi lähdössä, muutamia kertoja sitä jouduin sinne palauttamaan ja muutaman kerran palkkailin. Vireet oli radalle mennessä yllättävän alhaiset, mutta ekan hypyn mentyä ne kierrokset nousi ja koira huusi pitkin rataa. No, ehkä tästä on suunta tosiaan parempaan! Tuo eka suora oli Brandylle jostain syystä tosi vaikea, tai sitten tein siitä sille vaikean. Brandy oli melko haluton tulemaan tuota 2 estettä. En tiedä johtuiko siitä, että siinä tuli ikäänkuin "seinä vastaan" vai imikö pussi sitä vain sitten niin kovasti (tuo pussi oli kyllä oikeastaan lähempänä 4 estettä, näin jälkikäteen tarkastellessani...). Kokeilin siten, että esteen 2 takana oli odottamassa ruokapalkka, että pääsisin itse jo vähän juoksemaan tuolla lähempänä pussia. Mutta Brandy ei millään itsenäisesti hakenut tuota kakkosestettä jos olin vähänkään kauempana. Sitten minulle tulikin kiire ohjaamaan nelosta ja putkea. Tosin minun onnini, että koira irtoaa niin pätevästi. Persjättö sitten tuohon puomille. Oikein pätevät kontaktit. 9 esteen ohjasin ensin tuolta oikealta puolelta, tai oikeastaan olin odottamassa 9:n takana, mutta tässä koira käytännössä hyppäsi päälle, eikä kääntynyt 10:lle Joten päätin ohjata vasemmalta puolelta, joskin silti piti äyskäistä aika käskevästi koiralle, että se kääntyi, vaikka pitkäksi se meni siitä huolimatta.10:n jälkeen koira vähän kyseli, että minnes sitten, mutta hyvin se sitten lähti 11 ja 12. Itse tein takaaleikkauksen sitten tuohon 10-11 välissä. Esteeltä nro. 12, Brandy kovasti haki vieressä olleeseen putkeen. Itse kuitenkin tajusin muuttaa omaa toimintaani, eli huomautin koiralle minne oltiin menossa ja käänsin selvästi oman rintamasuuntani puomille, niin johan koirakin tuli mukana. Joitakin rimanroiskeita tuli, pääasiassa 9-12 esteillä. Yhtään täysin puhdasta rataa ei saatu, joko ohjaus sössi jotenkin tai sitten rimoja roiskui.
Treenattiin vain vähän aikaa tätä rataa ja loppuajasta tehtiin vain keinuharjotuksia. Koitin saada keinulle vauhtia ja otettiin siihen erilaisia lähetyksiä. Eli kerrankin osasin lopetella ajoissa!




Sitten jos nyt jotain muutakin, niin käytiin maanantaina myös ostamassa pakastin täyteen (kirjaimellisesti ihan täyteen) koirille lihoja. Jonka lisäksi vierailtiin M&M katselemassa vetovaljaita. Melkein löydettiin sopivat, muttei kuitenkaan, joten jäivät kaupan hyllylle. Joskin ostin Nutrolin -öljyä.

Brandy edustaa valjasmallauksessa.

Sain sitten vinkin Joensuulaisesta yrityksestä, joka valmistaa mittatilauksesta koirille vetovaljaita. Soitin sitten paikkaan, kysyäkseni, että voinko tuoda koiran sinne mitattavaksi, jotta saadaan varmasti oikeat mitat. Itse vierastan niin paljon kaikkien mittatilausjuttujen tekemistä, koska aina tulee jotenkin vääränlaiset tai ei niin hyvin istuvia. En sitten tiedä, että onko mittaajassa vai tekijässä vika. Puhelimen päässä kuitenkin sanottiin, että heiltä mahdollisesti hyllystä löytyy sopivia valjaksia, joten eikun tervetuloa.

Tänään sitten lähdettiin päivälenkkeilyn ohella Brandyn kanssa karsikkoon kävelemään Polar Dogin myymälään. Pihalla odotti kuusipäinen huskylauma :D Varsin mukava oli herra, joka meitä palveli ja maltillisesti mallasi ja sovitti Brandylle erilaisia valjaita. Sopivat sitten hyllystä löytyikin, joten ei tarvinnut erikseen alkaa väsäämään mittojen mukaisesti. Ammattilaisen valitsemana, luotan, että valjaat ovat oikeanlaiset! Valjaat kustansivat 32e.

Siinäpä ne ihan uunituoreet Polar Dogilta ostetut Björkis -merkkiset valjaat!
Kotimatkalla sitten vähän jo harjoiteltiin vetämisen alkeita. Vein kepin odottamaan pienen matkan päähän, laitoin hihnan kiinni valjaisiin ja kannustin koiraa kepille. Ensin Brandy oli vedon tuntiessaan aivan hämillään, että mitähän kummaa ja lopetti vedon. Brandyähän on kovasti opetettu olemaan vetämättä hihnassa (vaihtelevalla menestyksellä, muttei se nyt ihan nelivetona vedä), joten ihmekkös kun oli vähän kysymysmerkkinä. Muutaman toistokerran jälkeen alkoi homma kuitenkin sujumaan sinne päin ja loppuun saatiin varsin kiva, melko pitkäkin pätkä pientä crossailua. Joskin mikä tässä nyt mätti, niin että hihna ei ollut joustohihna (joskin itse sitten pyrin omalla kädelläni joustamaan, ettei tulisi sellaista "nyppäisyä") ja että hihna tosiaan oli minulla kädessä. Mutta varsin pätevältä vaikutti tämä alku.




Josko sitten viikonlopun aikaan saatte kuulla hiukan enemmän tästä vetoharrasteista, sillä aikomuksena on mennä äidilleni viettämään muutama päivä. Ja jee! Siellä on potkuri! Eiköhän me sitä yritellä testailla, joskin ihan koiran mukaan mennään :) Voisin vaikka yrittää ihan videon muodossa teille tätä dokumentoida. Brandy ei ole tainnut edes koskaan nähdä potkuria, joten ihan alkeista lähdetään!
Kuulemisiin!




sunnuntai 26. tammikuuta 2014

PikkuJubba sairastaa

.....Vaikkei se nyt varsinaisesti missään näykkään, niin pieni Jussipussi Kebabrulla hiukan sairastelee. Onneksi Jubab on kuitenkin aivan oma pirteä itsensä, niin ei huoli ole ihan niin suuri.
Silti pikku Rulla kyllä onnistui säikäyttämään ihan kunnolla. Sen lisäksi, että Jussilla on silmät rähmäilleet nyt muutamisen päivän, joskin koko ajan vähenevään määrin, niin tuli hiukan muitakin sairasteluja nyt sitten.



Eilen, Lauantaina, olin ihan normaalisti lähdössä koirien kanssa päivälenkille. Oltiin kuljettu kotitien päähän, kun ihan sattumalta satuin katsomaan Jussia kun se pissasi. Pissaa roiskui puusta hiukan sivulle, valkeaan lumeen, se kiinnitti huomioni. Pissa oli kummallisen tummaa. No, kohautin olkiani ja ajattelin, ettei se ole mitään ja jatkettiin matkaa. No rupesin kuitenkin tarkkailemaan Jussin pissaamista ja pieni pelko alkoi hiipiä pikkuhiljaa mieleen. Sitten kohta, pissa oli aivan punaista. Verta. Siis pelkkää verta, ei edes verensekaista pissaa, vaan ihan punaista nestettä. Ehkä tiedätte sen tunteen kun tuntuu että sydän tippuu paikaltaan, sellainen minulle tuli. Paniikki alkoi pikkuhiljaa nousemaan, vaikka kovin yritin pysyä rauhallisena. Kaikkein pahimmat skenaariot piti tietysti käydä päässä läpi ja kyyneleet poskilla aloin sitten soittelemaan, että liikenisikö kyytiä, jotta päästäisiin mahdollisesti lääkärille.
Matkalla takaisin kotiin, Jussi vaikutti jotenkin tosi vaikealta ja se yritti pissiä useaan eri kohtaan, joskin pissaa ei tullut, tai tuli ihan pieniä tippoja. Välillä verensekaista pissaa ja välillä pelkkää verta. Kotiin päästyäni soittelin sitten päivystävälle, joka sanoi, että voidaan toki tulla näytille.
Äitini tulikin minua pian hakemaan ja suuntasimme Jari Ahon klinikalle. Joskaan Aho ei itse päivystänyt, vaan paikalla oli eläinlääkäri Heikki Silvennoinen. Varsin mukava henkilö, hyvin varma, mutta samalla rauhallinen otteissaan. Kopeloi Jussia lävitse ja mittasi kuumeen. Lämpö oli normaali. Pieni huuto pääsi Jussilta jo kun kuumemittari lykättiin takapuoleen. Voitte siis vaan kuvitella minkälainen huuto oli, kun lääkärisetä sormen tunki samaiseen paikkaan ja tyhjensi anaalit. Toinen anaali oli täynnä sellaista tosi paksua mössöä. Mutta ei niissäkään nyt mitään sen kummempaa lääkäri havainnut. Ainut minkä lääkäri löysi, oli hiukan turvonnut eturauhanen.
Lääkäri katsoi pyynnöstäni myös samalla Jussin silmät. Hänen mielestään niissä ei varsinaista tulehdusta ole, mutta ärtyneet kuitenkin.



Jussi sai niskaansa kaksi piikkiä. Toinen antibioottia mahdolliseen tulehdukseen virtsateissä ja hormonipiikin rauhoittamaan turvonnutta eturauhasta. Lisäksi Jussi sai antibioottikuurin antibioottia nimeltä Synulox 40mg (2tablettia 2x pvä, kuuri loppuun (30tablettia)) ja silmiin lääkettä nimeltä Fucithalmic 10mg/ml (1 tippa 2x pvä viikon ajan). Lääkäri sanoi, että turvonnut eturauhanen/tulehdus virtsateissä voi johtua hyvinkin näistä kylmistä keleistä mitkä ovat nyt vallinneet, tai sitten Jussilla alkaa keski-iän miehuuden ongelmat. Mikäli tosiaan oireet uusivat ja tuntuvat johtuvan eturauhasesta, niin lääkäri sanoi, että silloin fiksuin vaihtoehto on leikata pallit pois.
Pallien pois leikkaaminen ei olisi mikään ongelma. Olen sitä muutenkin miettinyt aina ohi mennen, kun ei Jussi niillä nyt varsinaisesti mitään tee. Ainut mikä asiassa on mietityttänyt, on se, että entäs jos tekisikin mieli viedä Jussia joskus vanhuuden päivillään näyttelyyn? Mutta nyt jos kassit joutuvat lähtemään tuon eturauhasen takia, niin siihen ilmeisesti saisi sen ell. todistuksen, jotta pääsee käymään näyttelyissä. Mutta katsellaan nytten. Ei se maailmaa kaataisi mikäli ei päästäisikään Jussin kanssa enää näyttelyyn.


Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia/muuta tietoa tästä samaisesta vaivasta ja sen takia kastoroimisesta?


lauantai 25. tammikuuta 2014

Suunnitelmallisempia treenejä

Kuten otsikko kertoo! Onneksemme olemme saaneet hiukan apua tähän suunnitelmallisuuteen, koska itse olen siinä varsin huono. Tämän takia pitäisi varmaan oikeasti kunnostautua esim. koulutuksien merkeissä.

Ihan ensimmäiseksi vaikka muutama meidän kaukokäskyvideoita. Ensinnä on AVO:n kaukot n. 2m välimatkalla ja sitten VOIn  m-s kaukoja ihan lähietäisyydeltä. Fb:ssä sainkin muutaman hyvän huomion, että käytän mm. naksua väärin, jota en kyllä ole yhtään tajunnut ja se lisäksi tuli mietintöjä, että onkohan Brandyn liian vaikeata tehdä "täydellisiä" kaukoja tuolla alustalla, eli liukuukohan sillä jalat, jonka takia se joutuu ottamaan joitain ns. tukiaskelia. Mmm-m, hyviä pointteja! Tämän takia videointi on erittäin hyvä keksintö + se että kykenee ottamaan palautetta vastaan ja käyttämään sitä hyväkseen!

 



Sitten agitreenailuja!
Maanantaina 20.1 omalla vuorolla oltiin ja kaksi koirakkoa meidän lisäksi, taas aivan uusia tuttavuuksia. No, meidän onni, että olikin vain niin vähän, sillä Laura jäi omalta vuoroltaan meitä vähän jeesaamaan, joka oli varsin mainio juttu, sillä Laura opetti meille mm. muutamia ohjauskuvioita ja hyviä vinkkejä!
Näissä treeneissä otettiin käyttöön myös ensimmäistä kertaa se _kontrollointi_, koira ei lähde juoksemaan pitkin kenttää kun on meidän vuoro, eikä se lähde väliajoillakaan pörräilemään omiaan. En varsinaisesti pitänyt koiraa sivulla, tai jatkuvassa kontaktissa, mutta se oli koko ajan lähellä ja otti kontaktia heti kun pyysin. Radalla en varsinaisesti huomannut käytöksessä eroa, mutta lopputulemana koira ei ehkä niin äkkiä väsynyt.


Siinäpä sen päivän rata. Meille Laura kuitenkin antoi teemaksi jaakotuksen(?) opettelun, lisäksi opeteltiin putkijarrua sekä ohjauksen "linjaamista". Tämä kaikki tapahtui esteillä 5, 4, 10 ja 11. Eli ensimmäisenä lähetettiin koira putkeen, joitakin askelia ennen putkea kutsutaankin koiraa,, jotta se osaa kääntyä putkesta mahdollisimman tiukasti takaisin. Sitten 4, ja itse olen linjaamassa tai jaakottamassa esteellä 10, josta sitten putkeen. Putkijarrussa muutaman kerran kutsuin koiraa liian kovasti, jolloin se kääntyi putkessa ympäri ja tuli samaa reittiä takaisin, käskyä vähän hillitymmäksi ja homma oli purkissa. Tuli myös kiinnittää huomiota siihen, että annan käskyn tarpeeksi ajoissa.
Tehtiin 10 estettä ensin linjaamalla, eli menin mahdollisimman oikeaan puolen päätyyn estettä ja kierrätin koiran linjan paremmaksi 11 putkea varten. Tässä tosin ongelmaksi muodostui se, että jäin ihmettelemään ja ihailemaan kun saatiin suoritus tehtyä ja en sitten ohjannut putkea kovin tunnollisesti, jolloin Brandy pätevänä poikana teki hienosti tosi tiukan kaarroksen ja etsi lähimmän putken pään, eli juuri sen väärän. Eipä haittaa, palkkaa silti! :)
Sitten tehtiin 10 myös jaakottamalla, ensin tuntui, että varmasti sekoan jalkoihini ja pyörin maassa. Vaan siitäpä se lähti sitten muutaman hösöttämisen jälkeen sujumaan. Ja tästä oli itsellenikin jotenkin helpompi jatkaa ohjausta putkelle. Suurimpana ongelmana tässä oli se, että minä hätäilen. MINÄ en malta tehdä rauhassa ja ohjata loppuun. Minulla on vähintään yhtä kiire seuraavalle esteelle kuin Brandylläkin, mikä sitten sotkee tietysti koko kuvion.
Jossain vaiheessa Brandy alkoi kuitenkin hiukka väsymään, mistä tuli riman pudotus, jostain syystä se paineistui heti kun pysäytin homman (eli lakkasin ohjaamasta) ja juoksi putkeen rallattelemaan yksinään. Kutsuin sen sitten luokse josta kehuin, pyysin maahan ja korjasin esteen ja taas kehu ja sitten mentiin taas. Brandylle jäi tästä kuitenkin huono mieli ja seuraavalla kerralla putkesta tullessa se kaartoi todella loivasti ja kiersi 4 esteen ihan pokkana, eikä selvästikkään halunnut sitä hypätä. Tehtiin muutama suoritus siten, että palkkasin ihan vain sen esteen suorittamisesta ja Brandyn paha mieli unohtui!

Sitten treenattiin ihan keskenään (piiskanheiluttajalaura oli tässä vaiheessa jo poistunut) 1, 2 ja 3 suoraa, koska epäilin, ettei Brandy suorittaisi sitä. Juupa joo, pitäisi vissiin siihen koiraankin luottaa hiukan enemmän. Ei ollut Brandylle ongelma eikä mikään. Koko suoran porhalsi varsin esimerkillisesti. Sitten treenattiin 3,4,5,6,7,8 sarjaa. Alkusarjassa ei ollut mitään ongelmaa, muutakuin lähdössä pysyminen. Brandy ei olisi millään malttanut ja varastikin useamman kerran. 5 putkeen varsin pätevästi haki hän, 5 putken jälkeen tuli ongelma. Vaikka omasta mielestäni minulla oli rintamasuunta, kädet ja jalat oikeaan suuntaan, niin putken sijaan Brandy olisi kovasti halunnut hakea keppejä. En sitten tiedä lukitsiko se ne aina putken suulta tullessaan, kun ei millään olisi malttanut kääntyä putkelle. Tässä jouduin siis jättäytymään lähemmäs, ja ottaa Brandyn "mukaan. Sinällään vähän huono, koska Brandy kiitää suoran putken valon nopeudella ja minun pitäisi olla ohjaamassa sitä seiskalle, että saisi linjattua paremmin kepeille. Ei siis saatu linjauksia menemään ihan kun oppikirjassa sanotaan. Mutta haki silti oikein upeasti! Mahti koira! Pilkottiin tätä aika paljon osiin.


Sitten, vaikka en olisi millään jaksanut rättipoikkirikkiväsyneenä lähteä hallille treenaamaan, sai Laura, vallan pätevänä supliikkimiehenä minut ylipuhuttua hallille treenaamaan putki-keppi erottelua keskiviikkoiltana 22.1 klo 21. Mainittakoon, että treenithän alkaa tuolloin 21, mutta minä lähden kävelemään treenihallille klo. 20.20 ja kävelen sieltä myös pois sen 40min. Eli, tunnin treenaamisen jälkeen, kävelyineen kaikkineen oli kotona hiukan vaille 23, jolloin, kumma juttu, ei väsyttänyt juuri ollenkaan enää :D

Joka tapauksessa, meidän treeniharjoitus näytti vallan tältä.


Ihan varma en kaikista estejärjestyksistä ole, koska me nyt ei taaskaan tehty kokonaisena tätä. Tämän päivän treenin teemana oli Brandyn mielestä lähdössä pysyminen (tai siis Ränen kohdalla pysymättömyys). Siis meinasi kyllä ihan huolella alkaa itseäkin kiukuttamaan, koska koira ei vaan kertakaikkiaan malttanut pysyä lähdössä. Se kyllä varsin hyvin tietää mitä siltä odotetaan, mutta ei kun ei malta. Lukemattoman määrän se lähti paikaltaan, vaikka välillä kävin paikallaan pysymisestä palkkaamassa. Väitän kuitenkin, ettei se palkka ole mitään verrattuna siihen, että pääsisi tekemään. Huoh. Tähän siis hillitön tehotreeni, koska varsin pyllystä tällainen toiminta MUR.
Tähän lähtösoheltamiseen meni luvattoman paljon treeniaikaa ja itse kenenkin energiaa. No kun päästiin asiaan, niin ensimmäisenähän minä olen siellä ryssimässä. En ohjannut tarpeeksi topakasti kepeille vaan koira hurahti persvillat tulessa putkeen. Eikun uutta yrittämistä. Nyt otin jopa linjat oikean suuntaisiksi, mutten jäänyt odottamaan koiraa ja kertomaan mitä sen tulee tehdä, ja taas putkeen. Laura sitten painotti piiska ojossa minua rauhoittumaan, hidastamaan, odottamaan ja ohjaamaan koiraa. Ja kun pysyin paikoillani, rauhassa ohjasin, niin kappas kummaa kun alkoi sujumaan. Tehtin monet hienot keppihaut ja kepittelyt ja kuten kuuluu, niin leijeröin seiskaputken. Sitten jalostettiin hommaa pidemmälle ja yritettiin saada kolmosta mukaan geimeihin. Ensin yritin merkkaamalla, mutta Brandy ajatteli, että kaarroksen on oltava tiukka ja kaahasi samalle puolelle kolmosta minun kanssani. Tämä saatiin loppupeleissä toimimaan kierrätyksellä, josta sitten pitikin hiki hatussa kirmata neloselle. Hienostihhan se sinne jossain välissä kirmasikin, mutta linja oli ihan ties mitä. Tehtiin sitten ihan 3 ja 4, 5 sarjaa ja yritettiin miettiä siihen sopivaa ohjausta. Kokeiltiin mm. valssia nelosen jälkeen joka ei toiminut mitenkään päin, koska en tosiaan voittanut kilpajuoksua Brandyn kanssa 3selta 4selle. Kerran jopa olin suht hyvässä ajassa valssaamassa, mutta koira oli kerennyt lukita jo ponnistuskohdan, jolloin noh. ei toiminut eikä koira kääntynyt niinkuin oli suunniteltu. Muutama ihan kiva suoritus sitten saatiin kuitenkin pohjille, siten, että kävin itse linjaamassa esteen luona.

Saatiin Lauralta sitten ihan hyviä treenauspointteja näitä olivat (muutaman oman lisäyksenkin laitoin) mm.
- Putkijarru
- Estekielto
- Minun rauhoittuminen ja kiirehtimisen lopettaminen (mutkun yhyy, tuntuu etten kerkeä!!!)
- Merkkaus
- Esteelle irtoaminen "linjalla"
- Erottelut
- Lähdössä pysyminen
- Pakkovalssi

Ps. jos ihmettelette, että kuka ihme tämä mystinen piiskanheiluttaja Laura on, niin tutustukaa ihmeessä.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Varsin vauhdikasta treeniä

Ihan näin yleisenä mietintämyssynä, välillä tuntuu, että Brandy on niin pirun hankala harrastuselikko. Sillä on niin paljon virtaa, niin paljon vauhtia ja niin kovat kierrokset joka asiassa. Tilannetta kuitenkin sikäli helpottaa se, että kaikesta huolimatta Brandyllä pysyy aika kivasti paketti kasassa, äänenkäyttöä lukuunottamatta. Se kestää myös toistoja, ilman että kierrokset tuplaantuisi (voiko ne enää enempää nousta? :D) tai että koira turhaantuisi.
Mitä tästä sitten on haittaa? Noh. Ihan päälimmäisenä kun Brandy käy kierroksilla, se ei aina ihan kerkeä katsomaan, että mistä se ottaa kiinni. Brandy ei missään nimessä näyki tai napsi, ei todellakaan. Sen sihti ei aina vaan toimi, joten patukan sijaan sen suussa saattaa ollakkin minun käsi, jonka se kyllä itse huomaa vallan pian. Lisäksi jos palkkaan sitä namilla, niin toisinaan sillä on niin kiire saada se nami, että saattaa mennä puoli kättä samalla kun nami. Tästä itseasiassa mainitsin eräissä juhlissa ja näytin kädessä komeilevia mustelmia, eräs juhlavieras oli ehdottomasti sitä mieltä, että ko. koira tulisi viedä piikille ja että sillä on päässä vikaa kun johtajaansa puree. Koira ei kuulemma voi purra vahingossa. Kyllä minä ihan vilpittömästi voin sanoa, että Brandy puree vahingossa. Niin pitkään kun se ei jää roikkumaan käteen, tai "pure tyhjään käteen" sanoisin osumien olevan 100% vahinkoja. Joskin, aiheessa pysyäksemme, saattaisi hutiprosentti olla pienempi, mikäli koiralla ei kierrokset kävisi ihan niin pilvissä.
Kierrokset ja vauhti haittaa harrastuksia mm. juuri sen vauhdikkuuden ja "kiireen" takia. Agilityssä Brandy ei aina ihan pysty keskittymään kaikkeen mitä se tekee. Sen pitäisi säädellä omaa vauhtiaan, tarkastella minun ohjausta, jonka lisäksi myös keskittyä siihen omaan tekemiseen. Noh... ei ihan aina onnistu. Yleensä Brandy joustaa omasta tekemisestä.. Useimmiten se on se vauhdin säätely ja radan suoritustarkkuus. Brandylle ei tunnu olevan ihan niin justiinsa vaikka muuri räjähtäisi osiksi pitkin kenttää, putket lentäisi pitkin seiniä tai joka ikinen rima roiskuisi, kuhan mennään ihan täysiä. Ihan täysiä meinaa myös sitä, ettei aina tarvitse jarruttaa esim. kepeille, vaan voi ihan hyvin mennä satalasissa ekaan keppiväliin, törmätä keppiin ja heittää volttia siinä kepin ympäri... Ohjausta se pyrkii lukemaan todella tarkkaan ja kuuntelee mitä sille kerrotaan, loppu vaan on sitten minusta kiinni.
Lisäksi koska Brandy käy niin kierroksilla, niin se väsyy nopeasti. Ylimääräinen, turha töhöttäminen vie sen energiaa siitä, mihin se varsinaisesti pitäisi kuluttaa. Esim. agissa se ei oikeastaan ole varmaan sekuntiakaan ravivauhtia hiljemmässä vauhdissa. Jos jään korjaamaan vaikka tippunutta rimaa, se juoksee ympyrää minun ympärillä, eikä esim. tule rauhallisesti seisomaan vierelle. Lisäksi se louskuttaa ihan turhasta ja huutaa nykyisin radalla kuin hullu. 
Vauhdikkuus haittaa myös toista pääharrastusta, eli tokoa. Paikkis on jo ihan pienestä pitäen ollu hankala juttu. Se on niin tylsää, maata nyt vaan paikallaan mitään tekemättä, vaikka ihan hyvin voisi vaikka vetää päätöntä rallia tai tehdä mieluummin vaikka seuruuta. Brandystä niin huomaa, että sillä on paikkista tehdessä ihan mielettömän tylsää siinä mielessä, että se tekisi mieluummin jotain muuta. Se on aina lähtökuopissaan ja levoton, vaikka paikkis on aina ollut rauhallinen juttu, annan rauhottavia signaaleja sekä palkkaan tosi eleettömästi liikkeen loputtua. Ei koskaan leikkiä tai suurieleisiä kehuja, ettei kierrokset nouse ja yhdisty paikkikseen.
Tämä näkyy myös ihan perustreeneissä, vaikka seuraamisessa. Brandyllä on kierrokset niin kovilla ettei se vaan malta tehdä tyynesti ja vähäeleisesti. Nyt meillä onkin isona ongelmana edistäminen. Edistämisen lisäksi Brandy myös keulii ja pomppii. Sen olemus on koko ajan sellainen "hhggggnnnnn!!! Eteenpäin, aaaa, siistii, ei hitto." Tuntuu, että se joutuu itsekin tekemään hommia, että pysyy kasassa, eikä räjähdä liitoksistaan.
Tämä toki voi olla myös jäänteitä siitä, kun oli se melko pitkä treenaamattomuuskausi, treenattiin, muttei tavoitteellisesti ja intensiivisesti. Voiko siis johtua siitä, että Brandystä nyt vaan on ihan sairaan sikasiistiä päästä tekemään? Onko se vire voinut jäädä päälle? Miten sen saisi pienennettyä? Vireharjoituksia? Millaisia?

Olisi jännä nähdä miten Brandyllä riittäisi keskittymiskyky johonkin jälkeen. Itselle tulee päähän vain sellainen mielikuva, missä Brandy ottaisi jäljen, seuraisi sitä hetken, mutta kappas sitten olisikin joku kiva risu, johon pitäisi käyttää metsänraivaajan taitoja ja sitten unohdettiinkin mitä oltiin tekemässä, joten sama vetää persrallia pitkin metsää. Joskin Brandy on tehnyt kivan intensiivistä työtä, kun meillä iltalenkillä on tapana leikkiä sellaista "missä avain" -leikkiä. Eli pudotan avaimet lenkin varrella johonkin. Aluksi se oli ihan tiellä, mistä ne näkyivät ja nyt olen tiputellut niitä risukkoon ja ruohikkoon tai lumeen. Otan Brandyn vierelle, osoitan suunnan ja käsken etsiä avaimet. Joka kerta ne on löytyneet. Hieman hätiköityä se työskentely on, mutta kesken se ei lopeta koskaan.

Välihuomautuksena kuitenkin, että en missään nimessä valita! Sain mitä halusin! Intensiivisen, vietikkään ja räjähdysherkän harrastuskoiran! Miljoona kertaa mieluummin otan koiran, jonka kanssa teen töitä saadakseni sille pienemmän vireen, kuin sellaisen, jolla pitää hikihatussa tehdä hommia että koiraa ylipäätänsä kiinnostaa. Itse olen tottunut siihen, joten nyt onkin varsin haasteellista työstää ihan erilaista koiraa. Jussin kanssa pitää käyttää kaikki kehusanat, hyppiä ja kiekua, riehua ja kannustaa. Brandyn kanssa pyrin olemaan mahdollisimman vähäeleinen ja palkkaamaan suht rauhallisesti.


No mutta jos siihen treenaamiseen. Käytiin maanantaina tämän vuoden ensimmäisellä ryhmäagitunnilla. Ryhmä on siis ihan uusi, paikalla oli tosin vain yksi koirakko meidän lisäksi.


Rata oli varsin kiva, joskin paljon vauhtia vaativa. Ykkösesteen kulma oli Brandylle haastava, se tuppasi tulemaan siitä ohi. Itse siis odotin keppien/A:n luona. Vaihtelevasti siitä sitten leijeröin, tai en keppien takaa putkeen. Nelosella Brandy tuppasi herkästi roiskaamaan riman, koska kääntyminen ja kova kiire putkelle. Myös kuutoseste oli aluksi Brandylle hankala, koska sekin oli kummallisessa kulmassa. Täytynee siis harjoitella näitä vaikeassa asennoissa olevia esteitä ja niiden suorittamista. Kutoselta leijeröin pussiin. Aluksi Brandy haki todella kovasti putkeen, eikä tosiaan auttanut, vaikka käytännössä seisoin putken suun edessä, niin se rynni sinne siitä huolimatta. Toisinaan tuli siis hyvinkin kiire juosta 8 muurille ohjaamaan. Kontaktit A:lla hitsin buenot! Loppurata ihan iisi biisi, lukuuottamatta 18-19 putkiväliä, onneksi toi koira kuitenkin irtoaa niin hitsin hyvin, että ei tarvinnut ihan vierellä juosta kuitenkaan.

Lisäksi ollaan tokotuokioltu tällä viikolla. Pakkasten takia ei kovin pätevästi, mutta jotain kuitenkin. Kotona sisällä iltaruuat on menneet perusasentojen ja seuraamisen yhden askeleen siirtymien, sekä kaukokäskyjen merkeissä. AVOn kaukot on oikeastaan jo kisakunnossa, hiukan tuppaa ensimmäisessä käskyssä olemaan aina epäselvyyksiä, mutta sanotaanko 80% onnistuminen. VOIn kaukoissa pissii i-s s-i vaihto. Brandy ei osaa "peruuttaa istualleen", vaikka olen yrittänyt hissittää sitä tässä kuukauden päivät. Lisäksi i-s vaihdossa, se liikuttaa aina toista takajalkaa taaksepäin, vaikka muuten koira ei liiku. Ulkona ollaan pääasiassa yritetty nyt korjata sitä seuruuta. En vaan keksi siihen järkevää ja toimivaa menetelmää. Brandyllä on siinä niin korkea vire, että sitä vähän kiinnostaa mikään imuutus. Hihnan kanssa se painaa niin kovaa, että minun on hankala kävellä eteenpäin, koska hihna painaa jalkoja. Hitaassa vauhdissa on jo kohtuullisen hyvä, mutta miten saan siirrettyä sen normaalivauhtiin? Palkkaan myös joka ikinen kerta taakse, olen aina palkannut, joten koira ei odota palkkaa eteen, joka aiheuttaisi edistämisen.

Tulipas paljon lätinää ilman kuvia, mutta koittakaa kestää :D

lauantai 4. tammikuuta 2014

Toteumat 2013 ja tavoitteet 2014

Varmaan huonoin koiravuosi koskaan! Ei oikeastaan saatu mitään järkevää aikaiseksi ja omistajakin oli lähes koko vuoden jonkinlaisessa tokoagi masennuksessa. Plus, että sattui kaikenmoisia vastoinkäymisiä. Mutta leuka pystyyn ja kohti vuotta 2014 reippain mielin!

Jubban tunnelmia joulunajalta <3


Tavoitteita meille oli vuodelle 2013 seuraavanlaisesti ja kommenttina alla sitten, että miten ne toteutuivat;

Jussille asetellaan seuraavia 2013 tavoitteita;
- Agin leikkimielinen jatkaminen, josko vaikka niihin mölleihin taas hauskuuttamaan
 ~ No mölleihin ei päästy, mutta käytiin hallilla silloin tällöin ottamassa ratapätkiä hurjien riemurallatusten kera. Mitään ei hinkattu, vaan yritettiin pitää vauhti kovana ja mieli katossa.
- Jos hioisi ne ALOn liikkeet kuntoon(tai ainakin sinne päin), ja käväisisi mölleissä (ikuisuustavoite?)
~ Hahhah. Nimenomaan ikuisuustavoite. Minulla tuskin Jussin kanssa mielenkiinto riittää siihen, että yritän hioa liikkeitä edes möllitasoisiksi. Näkee sen jo koirastakin, miten ei ole yhtään kivaa seurata tarpeeksi tiiviisti sivulla. Saati missään paikkamakuussa möllöttää.. Kyllä me treenailtiin tokoa, mutta ei kyllä varsinaisesti missään edistytty.
- YKSI, ainakin yksi näyttely, sen hylkäyksenkin uhalla, loppukesästä.
~ Tämä oli MELKEIN! Kyllä minä sen ilmotin näyttelyyn, mutta sitten tuli tuomarinmuutos ja jänistin, eli peruin ilmon. Mutta sinne päin!
- Hupsuttelu ja hassuttelu
~ Tätä nyt ollaan tehty paljonkin. Varsinkin koiratanssiliikkeiden ohella. Ja opetettu lisää turhia temppuja ja vahvistettu vanhoja.
- Jos nyt ilmaantuisi lähelle koiratanssikisoja, niin niihin osallistuminen.
~ No olihan niitä kisoja, mutten kyllä saanut aikaan koota kokonaista numeroa...
- Pyörisi parit mätsärit, ihan vain huvin vuoksi.
~ Pyörittiin hurjasti yksi mätsäri! Josta tulokseksi SIN ei sij. Mutta käytiin myös yhdessä näyttelykoulutuksessa, mikäli se mitään auttaa :D
- Silmätarkki + sydän.
~ Silmät peilattiin kyllä, pienillä huomautuksilla, puhtaiksi. Sydäntä en kuunnelluttanut. 

Brandylle tavoitteeksi 2013 seuraavaa;
- Agissa keinu kuntoon ja maksirimojen opettelu räiskimättä. Pitempiä ratapätkiä, möllejä kisatilanteiden harjoitteluun. Kisojen korkkaus suurella ehkällä loppuvuodesta? Omistaja opettelee juoksemaan kovempaa ja ohjaamaan. Mahdollisesti erilaiset kurssit ja koulutukset.

~ No voisin sanoa, että melkein ollaan tavoitteessa pysytty, noin loppujen lopuksi. Keinu on kunnossa, maksirimat kohtuullisen hyvin hallussa. Pitempiä ratapätkiä on alettu ottamaan. Möllejä ei olla käyty, eikä kisoja korkattu. Yhdessä koulutuksessa käytiin. Omistaja ei edelleenkää osaa juosta kovaa, eikä ohjata.
- Tokossa AVO1, lähdetään jo opettamaan niitä VOIvoita. Jos ollaan näppäriä niin VOIn korkkaus loppuvuodesta? AVOn korkkaus pk-noutajien tokomölleissä?

~ Höpsistä kukkuu. Ei meillä ole edes kaikki AVOn liikkeet hallussakaan. Paikkiskin hajosi aivan säpäleiksi :D VOIVOIta olen kyllä lähtenyt opettamaan mm. ruudun ja metallinoudon muodossa. Ei korkattu mitään kisoja tänä vuonna.
- Näyttelyitä suomessa mahdollisimman paljon. Se SA ja muut plussat ois kivoja. H ois tyhmä kun toi on niin komia. Jos jotain tapahtuu, niin sitten koittelemaan sitä aikuisten sertiä virosta?

~ Näyttelyitä tuli kierrettyä kuusi kappaletta suomen puolella ja neljä ulkomailla. Suomesta parhaana tuloksena pieksämäeltä 20.7 AVO ERI1 SA PU1 VSP SERT! Melko huippua siis! Lisäksi suomesta tuli ERI3, EH1, ERI1 SA PU2 vara-sert (!!), ERI1 SA PU3 ja EH1. Sitten käytiin reissaamassa viross ja latviassa hakemassa aikuisten sertejä + valionimikettä, jotka jäi kyllä auttamatta saamatta.. Tuloksina latviasta ERI2 ja ERI2 SA PU5. Virosta sitten 2x EH. Eli saatiin plussia, SA:ta ja H:t jäi tulematta :D
- Mätsäreissä pyöritään ja yritetään kahmia palkintoja, kun ei toi harjotustakaan enää tartte.. Kai?

~ No näissähän pyörittiin yhteensä 9 kertaan, eikä ylpeempi voisi olla! Joka ikinen kerta punainen nauha ja sijoitus! Ei huonosti! 3x PUN1 BIS1
1x PUN1 BIS3
2x PUN2 ja 3x PUN3!

- Tyhmien temppujen opettelu ja elämänkoulun jatkuminen.

~ Elämänkoulu on jatkunut ja tyhmiä temppujakin on kai opeteltu. En tosin tiedä näkyykö se missään. Mutta ompahan kuitenkin!
- Silmätarkki

~ Check!! Puhtaat näkimet!
- Jos keksitään jotain muuta jännää tekemistä, niin sitten sitä..

  ~ Muuta jännää keksittiin mm. vesipelastuskokeilun verran ja käytiin myös Lena Dankerin luennolla.

Semmoinen vuosi meillä. Eihän tuossa nyt ihan hirmuisia saatu aikaiseksi, mutta jotain sentään!

Joulujengi. Brandy, Jussi ja hoidossa ollut kummitädin kultainennoutaja Stella.


Sitten voisi suunnata katsauksen tähän nykyiseen vuoteen, eli 2014.

Jussille tavoitteena vuodelle 2014
- Agin leikkimielinen jatkaminen, hassuttelu mölleissä, jos kehtaan. 
- Ikuisuustavoitteena jälleen kerran hinkata tokoa. Tuskin missään starttaillaan, mutta ihan huvin vuoksi.
- Koiratanssiliikkeiden opettelu ja vahvistaminen. Jonkunlainen ketjuttaminen.
- Mätsäreissä pyörähtely ja pöytävarmuuden lisääminen. 
- Edes se yksi näyttely! Joensuu esim...?
- Terveenä, pirteänä ja onnellisena pysyminen
- Hassuttelu ja hupsuttelu

Brandylle tavoitteena vuodelle 2014
- Agissa ratavarmuus, rimojen roiskimista vähemmälle, kontaktit vielä varmemmaksi (+ kontaktiesteiden suoritusnopeus paremmaksi), keinun varmemmaksi tekeminen, paremmat keppihaut. Ohjaaja edelleen yrittää seisoskelun vaihtaa juoksemiseksi, ja epämääräisen heilumisen napakammaksi ohjaamiseksi. Pyritään käymään valmennuksissa ja kursseilla, jotta omistajakin joskus oppisi jotain. Kisalisenssin otan jo tälle vuodelle, mutta mitään en lupaa. Toivottavasti nyt edes möllejä.
- Tokossa se saakelin AVO nyt kuntoon ja haaveissa nyt voisi ajatella, että jos olen oikein noheva, niin loppuvuodesta VOIn korkkaus. Pääasiassa myös seuruun parantamista, oikeita viretiloja ja erilaisia palkkauksia. Häiriötreeniä.
- Kivaa olisi päästä kokeilemaan jotain PK-lajeja. BH olisi myös aika kiva, joskin siihen pitäisi ehkä vähän reenailla. 
- Jos tarjoutuu mahdollisuuksia, niin kokeilemaan muitakin lajeja ainakin jonkun kurssin verran.
- Mätsäreissä pyttyjen voittaminen ja hommasta vähemmän totisen tekeminen.
- Näyttelyissä pyöriminen, jos nyt SERTi suomesta ja en laittais pahaksi myöskään Viro, Latvia, Liettua sertejä... Muuten aikalailla tyytyväinen ERI-EH linjaan. SA:t on aina kivoja ja muut plussat myös!
- Terveenä ja positiivisena pysyminen


 

perjantai 3. tammikuuta 2014

Treenipläjäys


En edes taas muista, että milloin on tehty mitäkin ja minä päivinä, mutta olen sentään piirtänyt radat muistiin ja pari video-otostakin on haalittu kasaan.. Tuskin mitään kovin kattavaa sepitystä näistä saan aikaiseksi, mutta yritys ainakin hyvä.

Aloitetaan siis agilitystä.

Ollaan tehty mm. 
 
Tällainen kieputus. Tämä oli osa radasta, mutta ei tosiaan treenattu kuin tätä osaa radasta (että saataisiin sujumaan puhtaasti, lisäksi taidettiin treenata keppejä ja puomia hetsattuna, jos en ihan väärin muista. Tässä kieputuksessa, ainut hankala kohta oli 7. Brandystä on hirmu epävarmaa hypätä minusta pois päin. Tein siis seiskalla siten, että lähetin sen kaukaa putkeen (6) ja kerkesin hyvin juosta tuonne seiskan taakse. Vedin Brandyn siis esteiden välistä oikealle hyppypuolelle ja ikäänkuin sylkkärillä heitin sen sitten hyppyyn. En tiedä miksi tällaista liikettä kutsutaan hienoin agilitytermein, kun ei se mahda pelkkä sylkkäri kuitenkaan olla. Brandyn siis tosi vaikea hypätä minusta pois päin ja tätä sitten olen treenannut ihan yksistäänkin omissa treeneissä, että palkkaan sen heti tuonne esteen taakse. En vaan ole kovin hyvää tulosta nähnyt, kun tuntuu, ettei Brandyä nyt varsinaisesti se palkka edes kiinnostaisi, kun mieluummin jatkaisi rataa, eikä jäisi natustelemaan palkkoja. Kovin huono onnistumisprosentti siis tässä liikkeessä. Tai sitten teen itse jotenkin väärin, sen suurimman prosentin joka epäonnistuu, luultavasti tämä on todennäköisempi vaihtoehto.
Mutta tosiaan kaikki muu meni oikein priimasti ja upeat A:n kontaktit tuonne loppuun, mikäli seiskasta selvittiin.


Tämäkin vain osa radasta mikä oli kentällä, mutta tätä kohtaa me treenattiin. Ongelma taas, yllätys yllätys kakkos esteellä, missä koira piti heittää pois päin itsestä. Nyt onneksi minulla oli silmäpari kertomassa mitä tein väärin. Joko vedin koiraa väärin, joko olin sen edessä tai sitten vain jäädyin paikalleni. Saatiin kuitenkin muutamat onnistumiset (kiitos Brandyn joka jaksaa ziljoona toistoa, vaikka ohjaaja on niin vammainen ettei osaa...). Kepeille haku oli hiukka vaikeahkoa, koska Brandy tuli putkesta sata lasissa, eikä ihan osannut säädellä vauhtiaan kepeille (jonka vuoksi yleensä kurvasi vasta kakkosväliin, koska ei pystynyt taipumaan ensimmäiseen, kun vauhti oli niin kova). Otin ohjurin tähän avuksi auttamaan koiralle hahmottamista siinä vauhdin huumassa. Upea irtoaminen kepeiltä putkeen. Ensimmäistä kertaa A oli radalla, joten Brandy ei aluksi hiffannut, että sekin pitää suorittaa, vaan juoksi muutamaan otteeseen siitä ohi. Kun tajusi, että sitäkin voi tehdä radalla, niin A:lle upeat kontaktit!


Tästä radasta olen hirmuisen ylpeä, koska tämä on ihkaensimmäinen rata, joka ollaan menty upeasti alusta loppuun! Tämä tosin on melko suoraviivaista ja pelkkää juoksemistam eikä mitään kieputteluja, mutta kuitenkin! Ainut ongelma tässä radassa oli 1-3. Jos jätin koiran ykkösen taakse ja menin odottamaan kakkosen taakse, en mitenkään, millään ohjaustekniikalla saanut sitä kääntymään kolmoselle, joka oli tosi kummallisessa linjassa näihin kahteen ensimmäiseen nähden. Plus että hirvitti se vauhti, millä Brandy tuon renkaan suoritti. Brandyn tuntien onnettomuusriski siinä on varsin korkea kun vauhti lisätään maksimiin..... Se tosiaan oli ihan ainut radan ongelmakohta. Kaikki muu aivan upeaa ja puhdasta niinkuin lopunviimein. Jos aloitettiin radan suoritus renkaasta (2), niin päästiin rata alusta loppuun. 3 esteltä irtosi upeasti 4 putkeen, siitä hienot kontaktit A:lle. Aluksi keppien hakemisessa oli taas vähän roplematiikkaan, mutta pienellä hiomisella nekin saatiin puhtaaksi osaksi radan suoritusta. Hieno, joskin hitaahko keinu (RADALLA!!). Hitaus tosin luultavasti johtui osittain siitä, että karjaisin kohtuu lujasti Brandyä hidastamaan, ettei tule lentokeinua. Loppurata koiralla upeaa itsenäistä etenemistä, etenkin puomin kontaktin jälkeen ei tarvinnut huutaa, kuin "eteen" ja koirahan kulki!

Yleisesti ottaen yksi ongelma on tuntunut poistuvan keskuudestamme, joka on se rimojen roiskiminen. Todella harva se kerta enää tippuu rimat. Joskin meidän agissa tuntuu olevan enemmän tai vähemmän näitä maanis-depressiivisyyden oireita. Jotkut treenit menee huipusti ja seuraavien treenien jälkeen tekisi mieli heittää hanskat nurkkaat ja haistattaa pitkät koko lajille.

Sitten muutama video kun käytiin treenaamassa 23.12. Tein tuollaisen yksinkertaisen rataympyrän, mihin sain tuota sylkkärihommaa treenaukseen, kepit ja keinun radalle. Sylkkärihomma oli taas yllätys yllätys kaikkein haastavin homma tällä radalla, vaikka sitä harjoiteltiin todella paljon erikseen.




viimeisessä videossa nähtävillä keinun suuri vetovoima....


Sitten muutama sananen tokoilusta. Ollaan tehty, noh, melkein kaikilla iltaruuilla voittajan kaukoja, ihan nami nenän edessä taktiikalla, jotta saataisiin mahdollisimman vähän steppaavia suorituksia. Tätä nyt varmaan tehdään ihan hyvä tovi, että saadaan 100% onnistumisprosentti näin lähietäisyydelle, josta sitten lähden ottamaan etäisyyttä. AVOn kaukoissa ei ole etäisyysongelmaa. Lähinnä VOIn. Lisäksi ollaan nyt kovasti yritetty korjata sitä seuruupaikkaa, melkolailla tuloksetta. Heti jos vähän kovennan kävelyvauhtia normaaliin, niin edistäminen alkaa taas. Hitaassa vauhdissa osaa paikan nykyään pitää melko kivana. Jääviä tehty lähes 100% onnistumisilla. Ja lyhyitä paikkiksia eri paikoissa. Lisäksi ruutua, jossa olen selkeästi ottanut liian ison edistymisharppauksen, koska koira on selkeästi epävarma. Palataan siis namialustaan/kosketusalustaan (vaihtelevasti) takaisin. Nouto melko mukavissa kuoseissa, se hakeminen pitäisi vaan saada vähän nätimmäksi. Kokeiltiin myös metallikapulaa, sitä ei tykkää oikein tyhjiltään pitää (vaikka pitää kuitenkin), mutta sen noudossa ei ole mitään ongelmaa! Lisäksi käytiin hallilla harjoittelemassa ihan asiaksemme AVOn hyppyä, joka alkoi sujua kokeenomaisesti erinomaisen arvoisesti loppua kohden! Eli suurin osa AVOn liikkeistä erittäin hyvin kasassa. Nyt se paikkis vain kuntoon ja kokeenomaisia treenejä, niin sitten ollaankin melkolailla kisavalmiita! :)

Sitten tähän loppuun voisin vielä kirjoittaa vuoden viimeisestä mätsärikäynnistä eli 7.12 käytiin Sohvin Valinnan järjestämissä mätsäreissä ja Brandy pönöttelikin oikein mallikkaasti itsensä PUN3!