Pois se minusta

Hehheh, en edes jaksa puolustella itseäni ja suoranaista laiskuuttani blogin kanssa. Yli vuoden verran, jestas. Tammikuun lopusta taisin alkaa uutta ulkoasua piipertämään, mutta tekstiä en saanut aikaiseksi, vaikka ulkoasun sainkin paikoilleen. Jokui aika sitten oli tullut joltain Anonyymiltä pyyntö/käsky, että blogia tulisi päivittää, joten ehkä minä nyt sitten.

Vaikka kokeneemmat ja viisaammat minua kielsivätkin kirjoittamasta sellaista "mitä on tapahtunut" -postausta, niin aion olla kapinallinen ja kirjoittaa sellaisen pienen tiivistelmän kuitenkin.
Yleisesti voin meidän elämänmuutoksista sanoa sen verran että huhtikuussa ´14 muutimme koirien kanssa  kolmestaan takaisin "alkuperäisille" kotihoodseille. Eli emäntä pisti lusikat jakoon. Harmikseni tämä myös tarkoitti sitä, että Maissi-kissa (ja Munky-kissa) jäi myös meidän laumastamme pois.

Brandy
Viimeisin postaus käsittelee Brandyn omaa pientä ongelmaa, joka ei ole poistunut minnekkään, vaikka aika paljon ihmisiä olen aisian tiimoilta konsultoinut. Jonkunlaisen avun olenkin tähän löytänyt, mutta edelleen ongelma on olemassa ja jonkun verran stressiä aiheuttaa silloin kun asia on ajankohtainen. Olen jotenkin yhdistänyt tämän käytöksen tietynlaiseen "omimiseen". Tätä tapahtuu muitakin koiria kohtaan kuin Jussia, jos ns. kaikki "ainekset" sattuu kohdilleen. Mutta kaikki ollaan edelleen elävien kirjoissa ja samassa osoitteessa, joten mikään ihan ylitsepääsemätön ongelma ei ole kyseessä. Varsinkin nyt kun sitä on itse oppinut ennakoimaan. Onneksi.

No jos nyt pieni tiivistelmä siitä mitä Brandylle on vuodessa tapahtunut.

Mätsärit
Mätsäreissä Brandy kävi yhteensä 5 kertaa, joista tuloksina PUN1 BIS2, PUN ei sij., SIN ei sij., SIN1 BIS- ja SIN2. Kuten aina ennenkin, ihan ensiluokkaista käyttäytymistä.

Agi & Toko
Näitä hommia tehtiin vuonna 2014 ihan hävettävän vähän. Jossain agikoulutuksessa käytiin ja toodella satunnaisesti omalla treenivuorolla/irtovuorolla. Tokossa kesällä ja syksyllä tsemppailtiin saatiin korjattua liikkeitä, saatiin kasaan luoksarin stoppi, sitten se hajosi, sitten rakensin sitä uudelleen ja sitten se hajosi taas. Tällä hetkellä treenataan paljon kaukoja, luoksarin stoppia tosi varovasti. Tunnari ollaan saatu hajutunnistuksen avulla toimimaan ilman nouto-osaa sisätiloissa kotona kuudella ylimääräisellä kapulalla. Seuruussa treenataan kovasti oikeaa paikkaa, kun edistää niin villisti, myös oikeata virettä kalastellaan, nyt on liian korkea ja hermot ei pysy kasassa.
Nyt vuoden 2015 alusta sain kauan kadoksissa olleen treeni-intoni ainakin suurimmaksi osin takaisin. Päästiin OHJATTUUN agilityryhmään, joka on niin nappijuttu meille, ettei tosikaan! Kouluttajana meillä on hyvinkin tuttu piiskuri Laura. Paljon ollaan saatu hallintaa menoon, vaikka vieläkin se tahtoo paikoitellen olemaan hiukan liian vinhaa. Paitsi omalta kohdaltani, minun ongelmat on lähinnä ihailemaan ja ihmettelemään jääminen ja liiallinen hitaus. Ollaan aikalailla käyty vähintään 2krt viikossa hallilla treenailemassa. Omalla treenivuorolla ja yhdellä irtovuorolla, nyt olen pyrkinyt nostamaan kertoja kolmeen. Riippuen vapaista treenivuoroista, onnistuu tai ei. Treenaillaan agia ja myöskin tokoa. Plus sitten tietysti kotitreeni, joka on käsittänyt hömppätemppuja ja lähinnä perusasentopaikkaa sekä kaukoja. Näin tiivistettynä.

Tokovideo1
Tokovideo2
Tokovideo3
Tokovideo4

Agivideo1
Agivideo2
Agivideo3


Näyttelyt
Vuosi 2014 oli kyllä ihan näyttelyvuosien näyttelyvuosi!
Näyttelyvuosi lähti jo oman postauksenkin saaneesta Jyväskylän KV:sta, jossa tuloksena se ERI2 SA PU3 VARA-CACIB.

Seuraava näyttely oli Parikkalassa 3.5.
" Selvän sukupuolileiman omaava uros. Hyvä tiivis ylälinja. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pään vahvuus. Hieman alas kiinnittyneet korvat. Hyvä eturinta. Riittävä runko. Hyvät kulmaukset takana. Tyypillinen karvapeite. Liikkuu hyvin sivulta, hyvällä askelpituudella. Hyvät edestakaisin liikkeet. Keskenään eriväriset silmät." 
AVO ERI1 SA PU2 VARA-SERT
Tuomarina Pirjo Aaltonen

Sittempä oli vuorossa Joensuun kaksipäiväiset.
Lauantai 17.5
"Masculin and very sound mover. Very good front, topline & hindquarter. Correct colours."
AVO ERI1 SA PU1 SERT CACIB VSP
Tuomarina Sirik Zafra, Israel

Sunnuntai 18.5
"3-vuotias, vahva, mittasuhteiltaan & tyypiltään erinomainen uros. Erinomainen sukupuolileima. Hyväilmeinen pää. Hieman raskaat & kookkaat korvat. Alaetuhampaat hieman epäsäännöllisessä rivissä. Vahva luusto & runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu erinomaisella askelpituudella, hieman löysästi edestä. Koira olisi enemmän edukseen kiinteämmässä kunnossa. Miellyttävä käytös. Esitetään edukseen."
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP
Tuomari Nina Janger

Viimeinen serti saatiin siis plakkariin! Brandy oli siis käyttötulosta tai luonnetestiä vaille Suomen muotovalio.
Vuoden viimeinen näyttely käytiin Nurmeksessa 15.6

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen, sopivan vahva uros. Hyvä kallo + kuono & purenta & silmät. Hieman raskaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä luusto & käpälät. Erinomainen eturinta & runko. Riittävät kulmaukset. Hyvä karvapeite ja kaunis väri. Erinomaiset liikkeet."
AVO ERI1 SA PU1 VSP
 Tuomarina Hilkka Salohalla.

Vuoden 2015 näyttelyrupeama aloitettiin Ilomantsissa 18.1
"Voimakasrakenteinen uros, jonka toivoisin lanneosaltaan hieman lyhyemmäksi. Hyvä kallo-osa, huulet voisivat olla tiiviimmät. Hyvin rakentunut edestä, vahva raajaluusto. Liikkuu hyvin."
VAL ERI1 SA PU1 VSP
Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari

Video ilomantsista
Roppikehä


Luonnetesti
Minut Joensuun näyttelyn jälkeen lähes väkipakolla vietiin "esi-ilmoittautumaan" syksyllä järjestettävään luonnestestiin. Pitkään jahkailin ja mietin ja punnitsin. Loppujen lopuksi päädyin laittamaan sähköpostilla "virallisen" ilmon moiseen tapahtumaan. Vähän olin skeptinen sen suhteen, että onko Brandy vielä liian epäkypsä. Ja laukauksiahan se nyt ei ainakaan tulisi pääsemään läpi.. Aika turhaan jännäsin. Luonnetesti oli 13.9 ja pisteet näyttivät tältä;

Toimintakyky 1+ kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon
Yhteispisteet +180
HYVÄKSYTTY!
Tuomareina Tuomareina Lea Kilpeläinen ja Tapio Knuutinen

Luonnetestivideo

TÄMÄHÄN TARKOITTI SITÄ, ETTÄ BRANDYSTÄ TULI SUOMEN MUOTOVALIO! Ei huono.

Terveys
Päälimmäisinä muistikuvina on lähinnä revähdykset ja pahat jumit viime vuoden lopun puolelta. Niitä on hoidettu hieronnoilla. Hyvin ovat sitten menneetkin ohi. Lisäksi taisi olla yksi paha suolistotulehdus, mutta ei kai muuta mainitsemisen arvoista.


Jussi

Jussi on saanut jatkaa oloaan söpönä tissivälikoirana silloin tällöin temputellen. Jonkun verran sen kanssa on leikkimielisesti alettu treenailemaan tokon alo juttuja. Esim. jäävää maahanmenoa jne.

Temppuvideo1
Temppuvideo2
"Toko"video1

Jussi kävi ´14 kahdessä mätsärissä, joista tulokseksi SIN ei sij ja PUN ei sij. Nyt 2015 vuoden alussa käytiin myös mätsäilemässä SIN4 arvoisesti.

Muuten Kebabille ei kuulu sen suurempia asioita, paitsi nyt vuoden alussa eräällä lenkillä hän pissasi taas verta, aivan niinkuin viime vuonnakin samoihin aikoihin. Saatiin taas jälleen diagnoosi suurentuneesta eturauhasesta ja erittäin lämpimät suositukset kastrointiin. Noh, sitten koitti päivä 6.2 kun Jubba autaan tietämättömänä kohtalostaan kiikutettiin Tohtori Konnun vastaanotolle. Muutama piikki tuikattiin pyllyyn ja Jubbanen pääsi untenmaille. Nyt on jo toipuminen pitkälti ohi, eikä Jussi ole tainnut vieläkään tajuta, että häneltä on jotain haarovälistä viety. Ero koirassa tosin on nyt jo melko silmiinpistävä. Aiemmin minulla oli ihan älyttömän nirso koira, jolle ei kelvanneet minkään maailman maku-takuu tai nirsojen koirien ruuat, nyt minulla on koira, joka ei ole jättänyt ainuttakaan ateriaan väliin. Menee myös paljolti kaikkea ylimääräistä, mikä ei olisi aiemmin mennyt. Pöydille ei todellakaan voi enää vahtimatta jättää yhtään mitään syötävää, vaikkei se aiemmin ole ollut mikään ongelma, kun kumpikaan koira ei ole edes miettinyt koskevansa niihin. Lisäksi Jussista on tullut, noh ehkä vähän rauhallisempi, mutta myös älyttömän leikkisä ja entistäkin huomiohakuisempi. Juurikin esim. tuossa muutama ilta takaperin varsin jopa hämmästyin, kun Jussi _repi_ minun kanssa lelua kilpaa ja oikein tapporavisteli sitä! Jussi <3

 









Oyda
Nohevimmat varmaan ovatkin jo tietoisia, tai vähintään ulkoasusta huomaavat, että joukkoon on eksynyt myös kolmas koira. Tämä koira on Oyda. Oyda on oikein noheva pieni aussie neiti, joka on syntynyt 9.5.2014. Oyda haettiin viime kesänä Saksasta ja on viralliselta nimeltään Talisman Someone Like You. Oyda ei asu minun luonani, mutta on minun omistuksessani ja nään sen kanssa säännöllisin väliajoin, se on hoidossa luonani joitakin aikoja sekä satunnaisesti treenailen sen kanssa. 

Oikun kanssa ollaan käyty neljästi mätsäreissä tuloksin PUN4, 2x PUN ei sij. ja SIN ei sij. Lisäksi käytiin Ilomantsin näyttelyssä 18.1 tuloksella PEK2
Arvostelu;
"Feminiininen kokonaisuus. Hyvä kallo-osa, hyvät silmät, hieman raskaat korvat. Vielä kehittymätön edestä, etuosan tulee kokonaisuudeltaan vakiintua, taipumusta kääntää eturaajoja ulos. Kokoon sopiva runko ja raajaluusto. Liikkuu hyvin takaa. Runsas pentukarvapeite, hyvä käytös."
Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari 

Video ilomantsista

Treenipläjäys

En edes taas muista, että milloin on tehty mitäkin ja minä päivinä, mutta olen sentään piirtänyt radat muistiin ja pari video-otostakin on haalittu kasaan.. Tuskin mitään kovin kattavaa sepitystä näistä saan aikaiseksi, mutta yritys ainakin hyvä.

Aloitetaan siis agilitystä.

Ollaan tehty mm. 

 

Tällainen kieputus. Tämä oli osa radasta, mutta ei tosiaan treenattu kuin tätä osaa radasta (että saataisiin sujumaan puhtaasti, lisäksi taidettiin treenata keppejä ja puomia hetsattuna, jos en ihan väärin muista. Tässä kieputuksessa, ainut hankala kohta oli 7. Brandystä on hirmu epävarmaa hypätä minusta pois päin. Tein siis seiskalla siten, että lähetin sen kaukaa putkeen (6) ja kerkesin hyvin juosta tuonne seiskan taakse. Vedin Brandyn siis esteiden välistä oikealle hyppypuolelle ja ikäänkuin sylkkärillä heitin sen sitten hyppyyn. En tiedä miksi tällaista liikettä kutsutaan hienoin agilitytermein, kun ei se mahda pelkkä sylkkäri kuitenkaan olla. Brandyn siis tosi vaikea hypätä minusta pois päin ja tätä sitten olen treenannut ihan yksistäänkin omissa treeneissä, että palkkaan sen heti tuonne esteen taakse. En vaan ole kovin hyvää tulosta nähnyt, kun tuntuu, ettei Brandyä nyt varsinaisesti se palkka edes kiinnostaisi, kun mieluummin jatkaisi rataa, eikä jäisi natustelemaan palkkoja. Kovin huono onnistumisprosentti siis tässä liikkeessä. Tai sitten teen itse jotenkin väärin, sen suurimman prosentin joka epäonnistuu, luultavasti tämä on todennäköisempi vaihtoehto.
Mutta tosiaan kaikki muu meni oikein priimasti ja upeat A:n kontaktit tuonne loppuun, mikäli seiskasta selvittiin.

Tämäkin vain osa radasta mikä oli kentällä, mutta tätä kohtaa me treenattiin. Ongelma taas, yllätys yllätys kakkos esteellä, missä koira piti heittää pois päin itsestä. Nyt onneksi minulla oli silmäpari kertomassa mitä tein väärin. Joko vedin koiraa väärin, joko olin sen edessä tai sitten vain jäädyin paikalleni. Saatiin kuitenkin muutamat onnistumiset (kiitos Brandyn joka jaksaa ziljoona toistoa, vaikka ohjaaja on niin vammainen ettei osaa...). Kepeille haku oli hiukka vaikeahkoa, koska Brandy tuli putkesta sata lasissa, eikä ihan osannut säädellä vauhtiaan kepeille (jonka vuoksi yleensä kurvasi vasta kakkosväliin, koska ei pystynyt taipumaan ensimmäiseen, kun vauhti oli niin kova). Otin ohjurin tähän avuksi auttamaan koiralle hahmottamista siinä vauhdin huumassa. Upea irtoaminen kepeiltä putkeen. Ensimmäistä kertaa A oli radalla, joten Brandy ei aluksi hiffannut, että sekin pitää suorittaa, vaan juoksi muutamaan otteeseen siitä ohi. Kun tajusi, että sitäkin voi tehdä radalla, niin A:lle upeat kontaktit!

Tästä radasta olen hirmuisen ylpeä, koska tämä on ihkaensimmäinen rata, joka ollaan menty upeasti alusta loppuun! Tämä tosin on melko suoraviivaista ja pelkkää juoksemistam eikä mitään kieputteluja, mutta kuitenkin! Ainut ongelma tässä radassa oli 1-3. Jos jätin koiran ykkösen taakse ja menin odottamaan kakkosen taakse, en mitenkään, millään ohjaustekniikalla saanut sitä kääntymään kolmoselle, joka oli tosi kummallisessa linjassa näihin kahteen ensimmäiseen nähden. Plus että hirvitti se vauhti, millä Brandy tuon renkaan suoritti. Brandyn tuntien onnettomuusriski siinä on varsin korkea kun vauhti lisätään maksimiin..... Se tosiaan oli ihan ainut radan ongelmakohta. Kaikki muu aivan upeaa ja puhdasta niinkuin lopunviimein. Jos aloitettiin radan suoritus renkaasta (2), niin päästiin rata alusta loppuun. 3 esteltä irtosi upeasti 4 putkeen, siitä hienot kontaktit A:lle. Aluksi keppien hakemisessa oli taas vähän roplematiikkaan, mutta pienellä hiomisella nekin saatiin puhtaaksi osaksi radan suoritusta. Hieno, joskin hitaahko keinu (RADALLA!!). Hitaus tosin luultavasti johtui osittain siitä, että karjaisin kohtuu lujasti Brandyä hidastamaan, ettei tule lentokeinua. Loppurata koiralla upeaa itsenäistä etenemistä, etenkin puomin kontaktin jälkeen ei tarvinnut huutaa, kuin "eteen" ja koirahan kulki!

Yleisesti ottaen yksi ongelma on tuntunut poistuvan keskuudestamme, joka on se rimojen roiskiminen. Todella harva se kerta enää tippuu rimat. Joskin meidän agissa tuntuu olevan enemmän tai vähemmän näitä maanis-depressiivisyyden oireita. Jotkut treenit menee huipusti ja seuraavien treenien jälkeen tekisi mieli heittää hanskat nurkkaat ja haistattaa pitkät koko lajille.

Sitten muutama video kun käytiin treenaamassa 23.12. Tein tuollaisen yksinkertaisen rataympyrän, mihin sain tuota sylkkärihommaa treenaukseen, kepit ja keinun radalle. Sylkkärihomma oli taas yllätys yllätys kaikkein haastavin homma tällä radalla, vaikka sitä harjoiteltiin todella paljon erikseen.

viimeisessä videossa nähtävillä keinun suuri vetovoima....


Sitten muutama sananen tokoilusta. Ollaan tehty, noh, melkein kaikilla iltaruuilla voittajan kaukoja, ihan nami nenän edessä taktiikalla, jotta saataisiin mahdollisimman vähän steppaavia suorituksia. Tätä nyt varmaan tehdään ihan hyvä tovi, että saadaan 100% onnistumisprosentti näin lähietäisyydelle, josta sitten lähden ottamaan etäisyyttä. AVOn kaukoissa ei ole etäisyysongelmaa. Lähinnä VOIn. Lisäksi ollaan nyt kovasti yritetty korjata sitä seuruupaikkaa, melkolailla tuloksetta. Heti jos vähän kovennan kävelyvauhtia normaaliin, niin edistäminen alkaa taas. Hitaassa vauhdissa osaa paikan nykyään pitää melko kivana. Jääviä tehty lähes 100% onnistumisilla. Ja lyhyitä paikkiksia eri paikoissa. Lisäksi ruutua, jossa olen selkeästi ottanut liian ison edistymisharppauksen, koska koira on selkeästi epävarma. Palataan siis namialustaan/kosketusalustaan (vaihtelevasti) takaisin. Nouto melko mukavissa kuoseissa, se hakeminen pitäisi vaan saada vähän nätimmäksi. Kokeiltiin myös metallikapulaa, sitä ei tykkää oikein tyhjiltään pitää (vaikka pitää kuitenkin), mutta sen noudossa ei ole mitään ongelmaa! Lisäksi käytiin hallilla harjoittelemassa ihan asiaksemme AVOn hyppyä, joka alkoi sujua kokeenomaisesti erinomaisen arvoisesti loppua kohden! Eli suurin osa AVOn liikkeistä erittäin hyvin kasassa. Nyt se paikkis vain kuntoon ja kokeenomaisia treenejä, niin sitten ollaankin melkolailla kisavalmiita! :)

Sitten tähän loppuun voisin vielä kirjoittaa vuoden viimeisestä mätsärikäynnistä eli 7.12 käytiin Sohvin Valinnan järjestämissä mätsäreissä ja Brandy pönöttelikin oikein mallikkaasti itsensä PUN3!

On se vaan niin Best In!

18.8 aamusella mietin, että jaksanko kerätä luuni, pakata tavarat ja kävellä toiselle puolen joensuuta mätsäriin. Mietin myös, kumman koiran, vai kummankin kanssa sinne lähtisin. Sain kuitenkin vastauksen, sillä taivas heitti muutamaa pisaran vettä, eli siis Jussi jäisi kotiin.

Pakkasin siis tavarat, otin Brandyn mukaan ja lähdettiin käyskentelemään kohti ravirataa. Puolimatkassa pienimuotoinen ajatus putkahti päähäni.. VOI PER****, unohdin rokotustodistukset... En ehtisi enää hakea niitä, joten ajattelin, että käännyn vain takaisin kotiin ja jätän menemättä koko mätsäriin. Soitin kuitenkin äidilleni ja kyselin sijaintia, kävi kuitenkin ilmi, että ihana hyväsydäminen äitini hakisi rokotustodistukset minun kotoani ja toisi ne minulle. Käännyin siis takaisin raviradan suuntaan ja jatkoin matkaa. Pyysin ilmoittautumisessa, että voidaanko ilmoittautua (ettei ilmoaika mene umpeen) ja näytän rokotustodistukset sitten kun saan ne käsiini, onneksi tämä onnistui. Kaikkien näiden mutkien kautta päästiin siis lopunviimeksi osallistumaan mätsäriin.

Avointen punaisten 1

Saimme odotella kehävuoroamme ihan sopivan aikaa ja pariksemme valikoitui kaverin kääpiösnautseri, joka esiintyi erittäin hyvin. Brandy juoksuosuuksilla meinasi vähän kaahottaa ja seisottaessakaan ei oikein asentoa löytynyt nopeasti. Saatiin kuitenkin punainen nauha. Nauhakehässä Brandy esiintyi erittäin kivasti, joskin juuri meidän seisomisalustaksi tuli kunnon kiviröykkiö ja terävät kivet ihan selvästi tuntuivat Brandystä epämiellyttäviltä tassujen pohjassa. Pareja käteltiin pois tuon tuostakin, joten päästiin välillä vaihtamaan paikkaa pois terävien kivien päältä ja Brandykin tykkäsi täten enemmän esiintyä. Meidät valittiin sitten avoimien punaisten ykköseksi. BIS-kehään tiemme siis kävi.

BEST IN SHOW

BIS-kehässä sai seisottaa _pitkään_ jopa Brandy alkoi tylsistyä ja väsyä, joka todellakin näkyi esiintymisessä. Se ei omasta mielestäni ollut yhtään ryhdikäs. Juostessa vaihtoi helposti väärään askellajiin, joskin ravilla pysyessään liikkui hyvin kauniisti. Sinisten ja punaisten voittajat olivat kaikki samassa bis-kehässä. Koirakoita sijoiteltiin toinen toisensa jälkeen, bis kehän alkaessa en edes ajatellut kärkipään sijoituksia kun hienosti esiintyviä koirakoita oli niin paljon, vaan kun koirakot vähenivät kolmeen, hiipi mieleeni aate, että mahtaisiko se voitto irrota. Muutamien juoksukierrosten, tuomarien mietintähetkien ja seisomispönötysten jälkeen oli jäljellä minä ja Brandy, sekä oikein soma seisojapentu handlerinsa kanssa. Seisojapentukoirakko kuitenkin käteltiin BIS-2 joten... me oltiin Brandyn kanssa voitettu koko homma! Loistavaa! On se Brandy vaan niin hyvä pönöttäjä! Toinen tuomareista kävi minulle vielä erikseen sanomassa, että "sinulla on todella kaunis koira", joka lämmitti mieltä kyllä hurjasti.
Vaan mikä lämmitti Brandyn mieltä vielä enemmän, niin palkintojen joukosta löytyi meille oma agilityputki! Hiukan se on "halpisversio" ja lyhkäisen puoleinen, mutta eiköhän siitä saada jotain iloa aikaiseksi.

Brandyn ilme kun hän sai ikioman agilityputken!

Virallisesti EE JMVA BIS1 Vepe-kokeilija!

Otsikossa aikalailla tiivistettynä se mitä on viimeisen päivityksen jälkeen tapahtunut!

Käytiin Brandyn kanssa pohjois-karjalan noutajien yhteistyössä Joven kanssa järjestämässä vesipelastus kokeiluillassa! Tätä olinkin odottanut kuukausitolkulla ja ilmoittauduin heti mukaan kun tieto tapahtumasta tuli julki. Ja kannatti! Oli ihan huippukivaa, sekä minulla, että koiralla!

Pikkaisen voisin sanallisesti avata hommaa ensin. Eli homma alkoi sillä, että koira veneeseen ja käytiin pikku kiekka soutelemassa. Brandy on ollut vain kerran elämässään veneessä ja se oli alle vuoden ikäisenä, joten voineeko sitä edes laskea. Edeltä se ei hypännyt veneeseen, vaikkei sitä varsinaisesti kyllä mitenkään aristanut tai pelännytkään. Itse sitten kömmin edeltä paattiin ja pyynnöstä Brandy sitten hyppäsi perästä. Vetten päälle lähdettäessä Brandy selkeästi ihmetteli ja jännittikin tilannetta vähän. Mutta kiltisti rauhassa istui.

Seuraava homma olikin sitten veneestä hyppääminen, eli koira veneeseen ja ensin hyppääminen kuivalle maalle. Tällä kertaa Brandy hyppäsi ihan omaehtoisesti veneeseen ja nätisti sieltä poiskin. Sitten seuraavalla kerralla paattia soudettiin vähän kauemmas, ja minun suureksi hämmästykseksi Brandy lähti sieltä hyppäämään todella reippaasti! Henkilökohtaisesti en olisi uskonut Brandyn niin helpolla hyppäävän, koska se ei ole tykännyt laituriltakaan hypätä veteen. Toisella hyppäyskerralla Brandy sitten asiaa hiukan mietiskeli ja tästä johtuen tyyli ei ollut kovin hyvä ja Brandy joutui uppeluksiin. Minulla kävi ajatus mielessä, että olisi pitänyt ottaa vielä kolmas hyppy, ettei Brandylle jäisi paha maku suuhun siitä, että joutui veden alle.

Sitten haettiin venettä ja minä uskoin, että Brandy ottaa vetoköydestä kyllä ihan ongelmitta kiinni. Ekalla kerralla Brandy vähän hapuili että mitäs hittoa tässä pitää oikein tehdä, mutta homman tajutessaan sujui erittäin mallikkaasti. Toisella kerralla ei mitään ongelmaa ja kolmannella kerralla haki sujuvasti vieraalta ja kevyesti vetikin jo venettä. Brandy on kyllä todella huono tuomaan tavaroita suoraan käteen vedestä, joka tässäkin näkyy.

Lopuksi otettiin vielä yhdet hypyt veneestä. Tässä oikeasti sain tehdä kaikkeni, että Brandy hyppäsi. En tiedä jäikö paha maku siitä sukelluksesta vai oliko jo niin väsynyt. Saattoi tietysti olla molempiakin. Mutta sieltähän se loppujen lopuksi sitten vielä hyppäsi.

Oli kyllä ihan huippukiva tutustumiskoulutus! Voin kyllä kertoa vepekärpäsen purreen! Kunhan raaskin Brandyltä joskus muutamien vuosien päästä ajaa turkin alas, niin meidät varmasti nähdään vepeilemässä!
Tässä vielä video vepetohottajasta!

Sittenpä 7.7 olikin POKSin 30v juhla match show! Alunperinen tarkoitus kisailemaan lähtemisestä oli Jussi ja Jussin treenaaminen näyttelykisatilannetta ja etenkin pöydällä oloa varten. Päätin kuitenkin ottaa myös Brandyn mukaan "sama kai se on ottaa mukaan" -tyylisesti.

Jubba esiintyi ensin. Ja voi että se oli niin täpinäKebab! Se vaan steppasi ja viuhtoi häntäänsä kun sillä oli niin kivaa. Joskin kivuus loppui kun tuomari tuli katsomaan. Jussi meni kyllä iloisesti vastaan, mutta sitten ei halunnut nuuhkaisua enempää kontaktia. Pöydällä sitä jännitti hirmuisesti, mutta antoi koskea ja tarkastella. Joskin oli melkolailla pöydän reunalla. Lisäksi Jussi nykyään jotenkin hätäilee pöydältä lähtiessä ja yrittää hypätä siitä itse pois. Jubba kuitenkin palautui pöytäepisodista varsin mallikkaasti, eikä sitä maassa enää ahdistanut. Sama iloinen Jubba. Kuitenkin arkuudesta johtuen saimme sinisen nauhan.

Seuraavaksi Brandy kehään. Päätin esittää Brandyn vapaasti, koska tarkkaillessani tuomarin mieltymyksiä, kävi ilmi, että hän tykkää ehkä enemmän iloisesta ja rennosta esiintymisestä. Minusta Brandyn esiintyminen olisi siis vähän mitä sattuu, koska jalat oli ties milloin missäkin, eikä Brandyä oikein jaksanut kiinnostaa seistä paikallaan kun minä lirkuttelen hihnanmitan päässä. Saatiin kuitenkin punainen.

Sinisten kokoomassa Jubba liikkui erittäin upeasti ja seisoi kivasti, joskin tuomarin tullessa taas vähän jännitteli. Meidät sitten käteltiin pois. Ei kylläkään haitannut, koska Jubba oli niin iloisa muuten! Jussi siis SIN ei sij.

Punaisten kokoomassa jatkoin Brandyn vapaana esittämistä. Hyvin saatiin myös kiitorataa liikkeille, kun kaksi kehää laitettiin yhteen. Ja sitten muuten saikin juosta! Lopulta tuomari kätteli meidät PUN1!
BIS-kehässä oli paljon hienoja koiria, niinkuin kuuluukin. Brandy esiintyi vallan pätevästi edelleen, vaikka sillä oli melko kuuma, eikä sitä olisi meinannut jaksaa enää kiinnostaa koko homma. Siinä sitten sijoiteltiin  koiria, kunnes oli jälkellä Brandy ja juniori (vai pentu?) tanskandoggi. Kerran taidettiin kehä vielä ympäri hyöriä, kunnes meidät osoitettiin ensimmäisiksi. Brandy oli siis hienosti (tai minun mielestä ei niin hienosti :D) PUN1 BEST IN SHOW! Aika huipun pätevä jätkä!

Lisäksi vihdoin ja viimein (eihän siinä mennyt kuin vuosi!) saatiin aikaiseksi virallistaa Brandylle sen titteli. Eli Viron Juniorimuotovalio. Vähän kun maksettiin ekstraa, niin saatiin ruma ruusuke diplomille kylkiäisenä!

Sen voisin vielä loppuun mainita, että käytännössä kävimme Jussin kanssa "turhaan" treenailemassa näyttelyjuttuja, sillä pieksämäen aikataulujen tullessa, tuli myös tieto tuomarinmuutoksesta harjisuroksilla. Tuomariksi oli vaihtunut Maret Kärdi. Tästä tuomarista sen verran, että se on huipputiukka (Jussi ei ole huippuyksilö), se rokottaa arkuudesta (Jussi on arka), se on tarkka hampaista (Jussilta puuttuu puolet) ja se mittaa (Jussi on muutaman sentin liian iso). Jotenka tulin siihen johtopäätökseen, että Jussin kanssa on ihan turha lähteä kehäilemään. Mieluummin käytän sen 28e johonkin muuhun, kun lähden hakemaan H:ta tai huonompaa, saatikka hylsyä. Tätä ei siis tarvinne enää jännittää, mutta jännittämisen aiheeksi tulikin sitten ihan muut jutut, mutta siitä lisää viikon päästä! ;)

Pääasiassa pönötystä

Jep. Sitähän meille suurimmaksi osaksi. Agitreeneihin ei olla vieläkään päästy, mutta mätsäreissä sekä näyttelyissä ollaan juostu ja tokoa treenattu viereisellä kentällä.
Semmoinen pieni sivuhuomautus, että vaikka kuvat on kovin Jussipitoiset, niin silti tekstit enemmälti Brandystä! :D

Tokoilusta sen verran, että alotettiin paikkamakuutreenit ihan alusta siten, että kävelen koira luota pois peruuttaen. Silloin Brandy ei nouse, vaikka kävelisin pitkällekkin. Tätä nyt treenaillaan ja vahvistetaan todella paljon, että saataisiin niitä makuulla pysymisiä mahdollisimman paljon. Kun tätä on vahvistettu tarpeeksi, niin sitten lähden ihan normaalisti kävelemään pois päin koirasta, selkä koiraan päin. Ihan muutamia askelia kerrallaan ja sitten palkkaamaan koira. Ja toistoja toistoja toistoja! Vahvistetaan nyt kovasti sitä makuulla pysymistä.
Tätä vahvistetaan nyt ihan kotioloissa sisälläkin ja kaikenlainen odottelu makuulla palkitaan.

Seuraamiset perusBrandyä, todella vietikästä ja iloista. Myös paikkaa ollaan saatu parannettua. Vielä pitäisi saada takapään käyttöä vähän paremmaksi. Ollaan myös alettu treenaamaan perusasentokäännöksiä, sivuaskelseuraamista ja peruuttamista. Sivuaskeleet menee melko hyvin, vielä pitäisi saada koira pysymään suoremmassa ja tiiviimpänä. Peruutuksessa mennään ihan muutamassa askeleessa, mutta koira on selkeästi hoksannut idean!

Jäävät, etenkin maahan, toimivat! Hiukan vielä epävarmuuksia, mutta vahvistetaan, vahvistetaan!
Nouto, ei edelleenkään mitään ongelmaa!

Luoksarin stoppi... Toimii ja ei toimi. Tässä pitäisi koiralle saada tietynlainen viretila aina päälle... Jos on liian "jee äiskän luo!!" -moodi, niin vaaaaaaaaaluuuuuuuuu. Ja sitten toisessa moodissa ennakoi ja himmailee ennen käskyä. Tarvinee paljon vahvistusta vielä. Vaikkakin kerran tehtiin ihan lähes täydellinen avoluoksari, valui vain muutaman askeleen, ennakoi aivan minimaalisti, mutta vauhdit oli silti molemmilla osuuksilla hyvät!
Treeniä, treeniä.....

 

Jussi 4v 6kk

Sitten voimmekin mennä siihen tönöttelyyn eli toisin sanoen missikilpailuihin.

21.5 Mätsäilimme Brandyn kanssa Erätukun parkkipaikalla, eli melkein tässä naapurissa. Ihan ensimmäisenä Brandy meni lainakoirana junior handler kisailuun. Parivaljakolla meni ihan mukavasti ja he sijoittuivat toiseksi, JH2.

Brandy lainakuskin kanssa kehässä

Brandy lainakuskin kanssa kehässä

Seuraavaksi mie ja Brandy päästiin keskenämme kehäilemään ja kehäiltiin hienosti PUN2 sijalle!

Mätsäritunnelmia. Brandyn "anna ruokaa" -ilme

Brandy perus mätsäritunnelmissa. 

Seuraavaksihan me suunnattiinkin 28.5 Kiteelle asti mätsäriin.. Voi kyllä.. On siinä harrasteet..
Sielläkin mätsäiltiin oikein hienosti PUN3 sijoituksille!

Kiteen PUN3 palkintoposetus

Näyttäs olevan samaa "mäkihyppääjä vikaa" molemmissa :DD

Meela sheltti PUN2 ja Brandy PUN3

Näitten leikkinäyttelyitten jälkeen voidaankin sitten hyvillä mielin siirtyä ihan oikeisiin näytelmiin!
Käväistiin eilen, eli 15.6 Sotkamossa näytelmöimässä.
Minä edellisenä iltana painin ahdistuksen kanssa, että lähteäkkö koko reissuun ollenkaan kun tulin tutkineeksi, miten tiukkistarkka meidän tuomari onkaan. Ja koira, jolla on hyvin samantyyppisiä virheitä kun Brandyssä, oli saanut H:n. Eikä tosiaan olisi huvittanut lähteä niin kauas ajelemaan ja seisomaan vesisateessa H.n takia.

No lähdettiin kuitenkin aamusta aikaiseen liikkeelle hakemaan sitä H:ta. Kai sitä joka koiralla yksi H pitää olla ainakin? Tuomari oli hyvin tiukka meitä edeltävienkin rotujen arvosteluissa ja hikikarpalot alkoivat virrata. Sitten aussieuros junnut meni kehään... Muistaakseni yksi sai ERIn (ei sa:ta), yksi EHn ja yksi Hn. Sitten nuoriuros, joka ihan oletetusti ja ansaitusti sai ERIn SA:n kera. Ja sitten AVO urokset, eli me ja kaksi muuta. Tuomari katsoi jo yhteiskehässä Brandyä tosi pitkään. Miksi lie. Ensimmäinen AVO uros sai EH:n ja toinen samoiten. Tässä vaiheessa olin jo varma, että Hn tai EHn kanssa mekin tullaan ulos.

Tuomari pyysi meitä heti aluksi juoksemaan ympäri ja edestakaisin. Jonka jälkeen se tutki Brandyn hyvin tarkkaan. Mittaili sormillaan kalloa, oli hyvin tarkka hampaista, ilmeisesti jopa laski ne. Kopeloi rungon hyvin tarkasti läpi. Mittasi myöskin. Tuomari naureskeli meidän karvanlähdölle samalla kun pudisti käsiään Brandyn karvoista, joita tarttui varmaan kilon verran! Ja käytännössä hypin ilosta kun meille heilutettiin punaista lappua! ERI! Sitten luonnollisesti olimme myös luokkavoittajia, koska muut avot sai EH:t. Tuomari tokaisi myös, että "annetaan myös SA". En ole pitkään aikaan ollut niin epäuskoisen onnellinen! SA!!! JEEEE!

Seuraavaksi olikin jo PU kehä, joka oli minulle ihan selvää pässinlihaa jo ihan alkuunsa, koska meitä vastassa oli rehellisesti oikeasti hieno koira. Tuomari kyllä tarkkaan katsoi vielä molemmat koirat läpi. Kopeloi kertaalleen molemmat, juoksutti kolmiot ja ympäri ympäri. Loppujen lopuksi PU1 sijoitus meni ihan oikeaan osoitteeseen, eli tälle toiselle urokselle, eli Glenhouse's Youre Myherolle. Brandy siis PU2! Meille ojennettiin myös VARA-SERT, koska serti meni ykköselle.

Arvostelu;
"Maskuliinisesti, tasapainoisesti rakentunut. Vaivattomalla sivuliikkeellä liikkuva uros, joka hyvin kulmautunut. Hieman ulkokierteiset takaraajat. Hyvä ylälinja. Hyvä kaula. Kuono-osa voisi olla hiukan täyteläisempi. Riittävä eturinta."
AVO ERI1 SA PU2 VARA-SERT

Tuomarina oli Markku Kipinä

Palkintoposeeraus paikanpäältä.

AVO ERI1 SA PU2 VARA-SERT

Sitten tähän loppuun vielä sellaiset mietteet, että jännitän jo valmiiksi n. kk päästä olevaan pieksämäen ryhmistä. Enkä siksi, että odottaisin menestystä vaan ihan sen takia, että Brandyn lisäksi ilmoitin myös JUSSIN kehään........! En tiedä mitä siitä tulee, luultavimmin kaaos, mutta ompahan kokeiltu sitten taas.. Viimeksihän Jussin kanssa oltiin virallisessa kehässä kaksi vuotta sitten, juurikin pieksämäellä ja silloin koko näyttely oli ihan fiasko :D Täytyy Jussin kanssa käydä kiertämässä nyt kaikki mätsärit, koulutukset ja kissanristiäiset, että Jussi voi palauttaa mieleen miten kamalaa on olla pöydällä pöydällä käyttäydytäään. Tsemppiä meille!

Maailman positiivisin!

Tästä kirjoitelmasta tulee varmastikin lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi. Paljon on tapahtunut tämän kirjoitusmotivaation katoamisaikana, joten kerrottavaa on paljon! Mennään aikajärjestyksessä, niin pysyn itsekin mukana siinä, mitä kaikkea on tapahtunut!

Käytiin mm. Salla Kantolan agilityvalmennuksessa tammikuussa 27pvä.
Rata oli seuraavanlainen;

Me ei muistaakseni taidettu päästä 7 estettä pidemmälle, sillä tuo kieputus oli kohtuullisen haastava. Kouluttaja meille kyllä sanoikin, että tästä koulutuksesta ei meille käytännössä ole mitään hyötyä, koska treenasin maksikoiralla mediesteillä. Tottahan se oli, mutta en voinut nostaa rimoja makseihin, koska maksien harjoittelu oltiin vasta aloitettu, joten koulutus olisi sille harjoittelulle tehnyt vain hallaa. Kantola sanoi, että rata on meille medinä todella haastava, sillä koira pääsee kulkemaan niin kovaa, että minulla on pienet mahdollisuudet keretä mukana.
2-3 estettä harjoiteltiin PALJON, koska Brandylle ei ole koskaan opetettu niistoa persjätöllä. Joten paljon piti palkkailla 2. esteen viereen, jotta koira osasi hakea oikeaan suuntaan. Putki ei imenyt kolmosen jälkeen juuri ollenkaan, mutta olin kyllä joka kerta auttamattomasti myöhässä valssaamassa 4-5 välissä, mutta leijeröinnin 6:lle Brandy haki tosi pätevästi! Siinäpä pähkinänkuoressa.

Koulutuksen jälkeen käppäilimme kämpille hetkeksi aikaa, josta agivermeet vaihtui näyttelykamoihin ja suuntasimme vuoden ensimmäiseen mätsäriin tiedepuiston parkkihalliin. Kauheasti en muista mätsärin tapahtumista, mutta eikös se tulos ole tärkein? Ihan vaatimattomasti vuoden ensimmäisissä mätsäreissä Brandy päräytti nuorten luokassa punaisten ykköseksi ja bis-kehässä kurvasimme myös kirkkaimmalle pallille, eli tuloksena PUN1 BIS1!

17.2 Käytiin taas mätsäröimässä, ei voitettu kaikkia, mutta oltiin PUN3. 

Seuraava merkittävä tapahtuma oli 24.3! Rautalammin ryhmänäyttely! Lähdimme taas ihan hyvällä poppoolla  matkaan ja matkassa oli myös toinen aussie. Odottelua oli ihan reilusti, mutta (toisinaan) rentona jätkänä Brandy osaa ottaa lepiä myös vilkkaalla näyttelypaikalla, vaikka aluksi pitää aina höyrytä joka suuntaan.
Sen kummempaa menestystä ei herunut, mutta erinomaisesti meni silti! Brandyn tulos oli ERI NUK3 tuomarina toiminut Elena Ruskovaara (joka oli muuten ihan huippukiva tuomari!) tuli vielä kikpailuluokan jälkeen erikseen kertomaan, miksei SA:ta meille antanut. Syy oli kuulemma että Brandyn takajalat olivat mäkihyppäysasennossa ja tuomaria ihan hirvitti nähdä miten niillä liikutaan, mutta ilmeisesti oli positiivinen yllätys kun sanoi, että koivista tuli normaalin kauniit liikkeessä. Arvostelu kuului seuraavasti;
"Oikea tyyppi. Solakka runko, takaosa saisi olla voimakkaampi ja takaraajat varma-asentoisemmat. Sopiva luusto, ryhdikäs, tarpeeksi ulottuva kaula. Vahva kallo ja maskuliininen pää, ilmeikkäät korvat. Hiukan kapea takaliike, edessä löysyyttä, kantaa itsensä erinomaisesti liikkeessä. Rytmikäs hyvä askellus. Esitetään kauniisti. "

13pvä huhtikuuta kurvasimme Reetan kanssa kiihtelysvaaraan mätsäreihin. Reissu oli... märkä. Vettä tihutti/satoi oikeastaan koko sen ajan kun paikanpäällä oltiin.Vaan onneksi tulokset piristi muuten niin vetistä meininkiä! Brandy pötskytteli taas hienosti nuorten luokan punaisten ykköseksi ja bis-kehässä se kurvaili metsästyskoirien joukossa BIS3:ksi! Eli, PUN1 BIS3, pätevä!

"Brandy kato miten ruma ruusuke!" - "Joojoo, mitä sit tehään!?!?!?!"

Palkintopuhveli

Märkää kotimatkaa

21.4 Kurvailimme sitten outokumpuun näyttelytähteilemään. Jännityksestä huolimatta tähteilyt jäi tähteilemättä. Oltiin ainoita uroksia, joten tsäänssejä oli! Vaan ei auta tsäänssit, jos tuomari ei tykkää. Tuomaritädillä oli vissiin aamukahvit jäänyt saamatta kun eriä ei juuri jaettu, ja vain yhden SA:nkin antoi vain. Brandyn tuomaritäti Irina Poletaeva arvio EH NUK1. Arvostelu kuului seuraavasti;

"very good type. Could be more compact. Correct bones. Well developed skull. Muzzle could be bit wider. Correct dentition. Good neck & topline. Bit long loin. Ribcage could be broader. Good angulated. Moves closely behind. Front paws bit turned out. Good coat texture."

Kieltämättä odotukset oli korkeammalla kuin tulokset ja se harmitti, vaikka EH ihan hyvä onkin! Päivää ei toki parantanut sitten Jussin puuhailu näyttelypäivän aikana. Se oli päättänyt pistellä pienen osan suklaalevyä parempiin suihin. Joten eikun näyttelypäivän jälestä apteekkiin lääkehiiltä ostamaan. Lääkehiilen syöttäminen olikin sitten ihan oma episodinsa....

Jussi ja lääkehiiliepisodi....

Sitten tulikin vappupäivä 1.5! Brandyn päivä! Brandy vappupalleroinen täytti 2v ja on nyt olevinaan kypsä aikuinen (hahahah, ihan tyhmä pentu se on vieläkin!) Sen kunniaksi suuntailtiin valintatalon parkkipaikalle, perinteiseen vappumätsäriin. Sitä ennen kuljettiin hyvin ruuhkaisen kaupungin läpi, ja Brandy osoittikin minun suureksi ihmetykseksi hiukan hermostuneisuuden merkkejä, mutta kulki kyllä väkijoukossa silti tosi hienosti. Mätsäripaikalla kaikki varmasti kuuli, että Brandy on saapunut. Sellainen ölinä ja metakka, että melkein alkoi jo hävettämään! Noh, onneksi kehässä käyttäytyi hienosti, vaikka seisomiseen ei kyllä meinannut millään jaksaa keskittyä yhtään. Juoksuosuudet tosin meni sitten hienommin kun koskaan! Miten lie Brandy ollut noin flegu.. :/ No eipä siinä, ihan mukiinmenevää esiintymistä silti ja tuomarikin tykkäsi ja palkitsi meidät ensimmäisestä aikuisten luokan esiintymisestä PUN2! 

Brandyn melkein 2v poseeraus (handleriksi nakitin ukon ;D)

Mätsärissä Brandy sai yleisöltä poikkeuksellisen paljon huomiota ja monet tulivat rapsuttelemaan ja kyselemään. Kovin rakastavaisesti Brandy otti kaikki vastaan. Olenkin ehdottoman kovasti sitä mieltä, että Brandy on maailman positiivisin koira <3

Maailman positiivisin koira <3

Agissa ei olla juuri käyty, shaibojen työvuorojeni takia, mutta tokoa ollaan treenailtu vähintään sisätiloissa. Paljon ollaan myös viereisellä kentällä käyty pyörähtelemässä. Jos ei muuten, niin toteamassa, että miten levällään kaikki on. Avoimen luoksari alkaa pikkuhiljaa hahmottua Brandyn päähän ja seisomaan jääminen, pitää jälleen kerran muistuttaa otuksen mieleen. Myös paikkamakuu on varmistettava paremmaksi ja aloitettava harjoittelemaan piilopaikkista! Seuraaminen tahtoo olla turhan innokasta ja edistävää, mutta ainakin vire on hyvä! Lisäksi pyöräilykausi on aloitettu! Brandy sai myös ihan oman BOTin. 

Ja jos hankinnoista puhutaan, niin Jussille valitettavasti jouduin hankkimaan sitruunapannan (hajuttomalla ruiskulla tosin..) se haukkuu täällä miehen luona niin paljon käytävän äänille, että erittäin ymmärtäväiset naapuritkin alkavat jo äksyyntyä. Olen yrittänyt jo yhdistää ääniä mukaviin asioihin, mutten ole tulosta/edistymistä nähnyt ja töiden takia aika tosiaan on hyvin rajallista. Päädyin tähän ratkaisuun, jonka tiedän olevan epäsopiva Jussille... Minkäs teet, jos ei hyvällä, niin sitten pahalla :(

Lisäksi voisin nopeasti esitellä residenssimme kaksi muuta karvaista eläjää!

Munky

Munky on kolmevuotias leikattu uroskissa.Munky on kunnon emopoika, joka viihtyy murjottamassa kaapissa pimeydessä. Munky kyllä sietää koiria, ja antaa niiden tulla "ihollekkin" silloin kun sille sopii. Huono ajoitus tai turhan innokas iholle änkeäminen saa Munkyn heiluttamaan nyrkkiä. Munkki Munkersson viihtyy kovin ihmisten parissa, tykkäilee olla sylissä ja rapsuteltavana.

Maissi

Maissi on noin vuodenikäinen tyttökissi. Niin valloittava, mutta samalla niin raivostuttava persoona! Maissinaattori ei niinkään välitä rapsuttelusta saatikka sylissä olemisesta, mieluummin se pyörii ympäri kämppää ja kehittää itselleen tekemistä. Jos tavarat on pöydiltä tippuneet lattialle, niin useimmiten saa syyttävällä sormella osoittaa Maissia. Tämän soman kissimissisen takia sain mm. ostaa uuden puhelimen, koska vanhan päälle se kaatoi kaakaot. Maissi tulee kovin hyvin toimeen koirien kanssa ja Brandy on ikihyviksi varma siitä, että Maissi haluaa aina leikkiä sen kanssa. Maissi tosin on alkanut hiukan kyllästyä Brandyn kovakouraiseen tökkimiseen.