Pois se minusta

Hehheh, en edes jaksa puolustella itseäni ja suoranaista laiskuuttani blogin kanssa. Yli vuoden verran, jestas. Tammikuun lopusta taisin alkaa uutta ulkoasua piipertämään, mutta tekstiä en saanut aikaiseksi, vaikka ulkoasun sainkin paikoilleen. Jokui aika sitten oli tullut joltain Anonyymiltä pyyntö/käsky, että blogia tulisi päivittää, joten ehkä minä nyt sitten.

Vaikka kokeneemmat ja viisaammat minua kielsivätkin kirjoittamasta sellaista "mitä on tapahtunut" -postausta, niin aion olla kapinallinen ja kirjoittaa sellaisen pienen tiivistelmän kuitenkin.
Yleisesti voin meidän elämänmuutoksista sanoa sen verran että huhtikuussa ´14 muutimme koirien kanssa  kolmestaan takaisin "alkuperäisille" kotihoodseille. Eli emäntä pisti lusikat jakoon. Harmikseni tämä myös tarkoitti sitä, että Maissi-kissa (ja Munky-kissa) jäi myös meidän laumastamme pois.

Brandy
Viimeisin postaus käsittelee Brandyn omaa pientä ongelmaa, joka ei ole poistunut minnekkään, vaikka aika paljon ihmisiä olen aisian tiimoilta konsultoinut. Jonkunlaisen avun olenkin tähän löytänyt, mutta edelleen ongelma on olemassa ja jonkun verran stressiä aiheuttaa silloin kun asia on ajankohtainen. Olen jotenkin yhdistänyt tämän käytöksen tietynlaiseen "omimiseen". Tätä tapahtuu muitakin koiria kohtaan kuin Jussia, jos ns. kaikki "ainekset" sattuu kohdilleen. Mutta kaikki ollaan edelleen elävien kirjoissa ja samassa osoitteessa, joten mikään ihan ylitsepääsemätön ongelma ei ole kyseessä. Varsinkin nyt kun sitä on itse oppinut ennakoimaan. Onneksi.

No jos nyt pieni tiivistelmä siitä mitä Brandylle on vuodessa tapahtunut.

Mätsärit
Mätsäreissä Brandy kävi yhteensä 5 kertaa, joista tuloksina PUN1 BIS2, PUN ei sij., SIN ei sij., SIN1 BIS- ja SIN2. Kuten aina ennenkin, ihan ensiluokkaista käyttäytymistä.

Agi & Toko
Näitä hommia tehtiin vuonna 2014 ihan hävettävän vähän. Jossain agikoulutuksessa käytiin ja toodella satunnaisesti omalla treenivuorolla/irtovuorolla. Tokossa kesällä ja syksyllä tsemppailtiin saatiin korjattua liikkeitä, saatiin kasaan luoksarin stoppi, sitten se hajosi, sitten rakensin sitä uudelleen ja sitten se hajosi taas. Tällä hetkellä treenataan paljon kaukoja, luoksarin stoppia tosi varovasti. Tunnari ollaan saatu hajutunnistuksen avulla toimimaan ilman nouto-osaa sisätiloissa kotona kuudella ylimääräisellä kapulalla. Seuruussa treenataan kovasti oikeaa paikkaa, kun edistää niin villisti, myös oikeata virettä kalastellaan, nyt on liian korkea ja hermot ei pysy kasassa.
Nyt vuoden 2015 alusta sain kauan kadoksissa olleen treeni-intoni ainakin suurimmaksi osin takaisin. Päästiin OHJATTUUN agilityryhmään, joka on niin nappijuttu meille, ettei tosikaan! Kouluttajana meillä on hyvinkin tuttu piiskuri Laura. Paljon ollaan saatu hallintaa menoon, vaikka vieläkin se tahtoo paikoitellen olemaan hiukan liian vinhaa. Paitsi omalta kohdaltani, minun ongelmat on lähinnä ihailemaan ja ihmettelemään jääminen ja liiallinen hitaus. Ollaan aikalailla käyty vähintään 2krt viikossa hallilla treenailemassa. Omalla treenivuorolla ja yhdellä irtovuorolla, nyt olen pyrkinyt nostamaan kertoja kolmeen. Riippuen vapaista treenivuoroista, onnistuu tai ei. Treenaillaan agia ja myöskin tokoa. Plus sitten tietysti kotitreeni, joka on käsittänyt hömppätemppuja ja lähinnä perusasentopaikkaa sekä kaukoja. Näin tiivistettynä.

Tokovideo1
Tokovideo2
Tokovideo3
Tokovideo4

Agivideo1
Agivideo2
Agivideo3


Näyttelyt
Vuosi 2014 oli kyllä ihan näyttelyvuosien näyttelyvuosi!
Näyttelyvuosi lähti jo oman postauksenkin saaneesta Jyväskylän KV:sta, jossa tuloksena se ERI2 SA PU3 VARA-CACIB.

Seuraava näyttely oli Parikkalassa 3.5.
" Selvän sukupuolileiman omaava uros. Hyvä tiivis ylälinja. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pään vahvuus. Hieman alas kiinnittyneet korvat. Hyvä eturinta. Riittävä runko. Hyvät kulmaukset takana. Tyypillinen karvapeite. Liikkuu hyvin sivulta, hyvällä askelpituudella. Hyvät edestakaisin liikkeet. Keskenään eriväriset silmät." 
AVO ERI1 SA PU2 VARA-SERT
Tuomarina Pirjo Aaltonen

Sittempä oli vuorossa Joensuun kaksipäiväiset.
Lauantai 17.5
"Masculin and very sound mover. Very good front, topline & hindquarter. Correct colours."
AVO ERI1 SA PU1 SERT CACIB VSP
Tuomarina Sirik Zafra, Israel

Sunnuntai 18.5
"3-vuotias, vahva, mittasuhteiltaan & tyypiltään erinomainen uros. Erinomainen sukupuolileima. Hyväilmeinen pää. Hieman raskaat & kookkaat korvat. Alaetuhampaat hieman epäsäännöllisessä rivissä. Vahva luusto & runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu erinomaisella askelpituudella, hieman löysästi edestä. Koira olisi enemmän edukseen kiinteämmässä kunnossa. Miellyttävä käytös. Esitetään edukseen."
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP
Tuomari Nina Janger

Viimeinen serti saatiin siis plakkariin! Brandy oli siis käyttötulosta tai luonnetestiä vaille Suomen muotovalio.
Vuoden viimeinen näyttely käytiin Nurmeksessa 15.6

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen, sopivan vahva uros. Hyvä kallo + kuono & purenta & silmät. Hieman raskaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä luusto & käpälät. Erinomainen eturinta & runko. Riittävät kulmaukset. Hyvä karvapeite ja kaunis väri. Erinomaiset liikkeet."
AVO ERI1 SA PU1 VSP
 Tuomarina Hilkka Salohalla.

Vuoden 2015 näyttelyrupeama aloitettiin Ilomantsissa 18.1
"Voimakasrakenteinen uros, jonka toivoisin lanneosaltaan hieman lyhyemmäksi. Hyvä kallo-osa, huulet voisivat olla tiiviimmät. Hyvin rakentunut edestä, vahva raajaluusto. Liikkuu hyvin."
VAL ERI1 SA PU1 VSP
Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari

Video ilomantsista
Roppikehä


Luonnetesti
Minut Joensuun näyttelyn jälkeen lähes väkipakolla vietiin "esi-ilmoittautumaan" syksyllä järjestettävään luonnestestiin. Pitkään jahkailin ja mietin ja punnitsin. Loppujen lopuksi päädyin laittamaan sähköpostilla "virallisen" ilmon moiseen tapahtumaan. Vähän olin skeptinen sen suhteen, että onko Brandy vielä liian epäkypsä. Ja laukauksiahan se nyt ei ainakaan tulisi pääsemään läpi.. Aika turhaan jännäsin. Luonnetesti oli 13.9 ja pisteet näyttivät tältä;

Toimintakyky 1+ kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon
Yhteispisteet +180
HYVÄKSYTTY!
Tuomareina Tuomareina Lea Kilpeläinen ja Tapio Knuutinen

Luonnetestivideo

TÄMÄHÄN TARKOITTI SITÄ, ETTÄ BRANDYSTÄ TULI SUOMEN MUOTOVALIO! Ei huono.

Terveys
Päälimmäisinä muistikuvina on lähinnä revähdykset ja pahat jumit viime vuoden lopun puolelta. Niitä on hoidettu hieronnoilla. Hyvin ovat sitten menneetkin ohi. Lisäksi taisi olla yksi paha suolistotulehdus, mutta ei kai muuta mainitsemisen arvoista.


Jussi

Jussi on saanut jatkaa oloaan söpönä tissivälikoirana silloin tällöin temputellen. Jonkun verran sen kanssa on leikkimielisesti alettu treenailemaan tokon alo juttuja. Esim. jäävää maahanmenoa jne.

Temppuvideo1
Temppuvideo2
"Toko"video1

Jussi kävi ´14 kahdessä mätsärissä, joista tulokseksi SIN ei sij ja PUN ei sij. Nyt 2015 vuoden alussa käytiin myös mätsäilemässä SIN4 arvoisesti.

Muuten Kebabille ei kuulu sen suurempia asioita, paitsi nyt vuoden alussa eräällä lenkillä hän pissasi taas verta, aivan niinkuin viime vuonnakin samoihin aikoihin. Saatiin taas jälleen diagnoosi suurentuneesta eturauhasesta ja erittäin lämpimät suositukset kastrointiin. Noh, sitten koitti päivä 6.2 kun Jubba autaan tietämättömänä kohtalostaan kiikutettiin Tohtori Konnun vastaanotolle. Muutama piikki tuikattiin pyllyyn ja Jubbanen pääsi untenmaille. Nyt on jo toipuminen pitkälti ohi, eikä Jussi ole tainnut vieläkään tajuta, että häneltä on jotain haarovälistä viety. Ero koirassa tosin on nyt jo melko silmiinpistävä. Aiemmin minulla oli ihan älyttömän nirso koira, jolle ei kelvanneet minkään maailman maku-takuu tai nirsojen koirien ruuat, nyt minulla on koira, joka ei ole jättänyt ainuttakaan ateriaan väliin. Menee myös paljolti kaikkea ylimääräistä, mikä ei olisi aiemmin mennyt. Pöydille ei todellakaan voi enää vahtimatta jättää yhtään mitään syötävää, vaikkei se aiemmin ole ollut mikään ongelma, kun kumpikaan koira ei ole edes miettinyt koskevansa niihin. Lisäksi Jussista on tullut, noh ehkä vähän rauhallisempi, mutta myös älyttömän leikkisä ja entistäkin huomiohakuisempi. Juurikin esim. tuossa muutama ilta takaperin varsin jopa hämmästyin, kun Jussi _repi_ minun kanssa lelua kilpaa ja oikein tapporavisteli sitä! Jussi <3

 









Oyda
Nohevimmat varmaan ovatkin jo tietoisia, tai vähintään ulkoasusta huomaavat, että joukkoon on eksynyt myös kolmas koira. Tämä koira on Oyda. Oyda on oikein noheva pieni aussie neiti, joka on syntynyt 9.5.2014. Oyda haettiin viime kesänä Saksasta ja on viralliselta nimeltään Talisman Someone Like You. Oyda ei asu minun luonani, mutta on minun omistuksessani ja nään sen kanssa säännöllisin väliajoin, se on hoidossa luonani joitakin aikoja sekä satunnaisesti treenailen sen kanssa. 

Oikun kanssa ollaan käyty neljästi mätsäreissä tuloksin PUN4, 2x PUN ei sij. ja SIN ei sij. Lisäksi käytiin Ilomantsin näyttelyssä 18.1 tuloksella PEK2
Arvostelu;
"Feminiininen kokonaisuus. Hyvä kallo-osa, hyvät silmät, hieman raskaat korvat. Vielä kehittymätön edestä, etuosan tulee kokonaisuudeltaan vakiintua, taipumusta kääntää eturaajoja ulos. Kokoon sopiva runko ja raajaluusto. Liikkuu hyvin takaa. Runsas pentukarvapeite, hyvä käytös."
Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari 

Video ilomantsista

JuhannusBrandy

Oltiin tuossa ke-la kaverini tyttöystävän mökillä viettelemässä juhannusta.
Mukana oli jopa 9 ihmistä ja 5 koiraa. Joensuutiiminä Jussi, Minttu, Meela ja Toivo. Savonlinnavahvistuksena puolivuotias porokoirauros Naava.
Mökki oli saaressa, joten sinne täytyi soutaa soutuveneellä. Jussi oli oikein reipas venekoira, vaikka vähän jännittikin. Saaressa sitten saikin olla 24/7 vapaana ja touhottaa miten lystää. Suuren rakkauden Jussi löysi ensimmäisenä päivänä Naavasta. Siitä ei päässyt yli eikä ympäri, vaan jouduttiin Jussia sitten jäähyllekkin ottamaan ja pitämään erossa Naavasta. Toisena päivänä Naava ei ollut enää niin himottava, vaan sen kanssa pystyi jopa leikkimään ihan normaalisti. Naava ja Jussi löysikin samaa säveltä monet monituiset kerrat ja porokoira taisi olla Jussin suosikkiseuraa saarella.

Vaan koitti sitten lähdön päivä ja aika. Juuri oltiin mietitty, että pakataan vene ja lähdetään viemään "ekaa erää" ns. vastarannalle. Vaan luontoäiti oli toista mieltä ja laittoi ukkostamaan tunnin ajaksi. Joten lähtö myöhästyi. Se, mikä teki lähtöpäivästä erikoisen, oli se, että samalla reissulla kävimme hakemassa Brandyn kotiin! Koukkasimme siis enonkosken kautta. Pentu oli reippaana pihalla vastassa ja leikki siinä tovin Meelankin kanssa. Isot koirat jäivät autoon odottamaan. Meela tuli myös sisälle mukaan ja leikki jatkui sillä aikaa kun laitettiin Mian kanssa paperit kuntoon ja pidettiin kahvihetki. Brandy sai heti huomata kuka on emäntä, kun Meela sitä kovaäänisesti komensi. Vaan ei hirveästi merlepoika siitä välittänyt.
Sitten lähdimmekin kotiin. Pakkautuminen autoon, olikin sitten omanlaisensa episodi. Takakontti oli aivan täysi. Takapenkillä kaksi ihmistä 3 koiraa, minä Jussin kanssa edessä ja mukaan olisi pitänyt änkeä 15kg koiranruokaa, pentujuttuja ja itse pentu. Vaan saatiin kaikki ängettyä kyytiin ja Lauran urhoollinen auto pääsi ehjänä perille. Autossa Brandy muutaman piipin piippasi, ihmetteli tapahtumia ja kävi sitten tunnin ajaksi nukkumaan. Sitten lapsoinen heräsi ja alkoi tylsyyksissään nakertaa kenkääni ja yritti vaihdella vaihteita ja mönkiä etupenkin alle, rauhoittui myöhemmin.

Kotona Brandy oli oikein reipas, tutki paikkoja ja tallusteli talossa, ihankuin olisi aina asunut siellä. Jäljellä olevat matot piti käydä pissimässä, joten nyt meillä ei ole ollenkaan mattoja. Söi oikein reippaasti ruokansa ja olisi maistunut myös Jussin ruuat. Jussi oli syömässä ja Brandy meni siihen hollille. Jussi antoi varoittavan muraisun, josta Brandy vähät välitti ja sinkosi Jussin kupille. Jussi sitten väistyi yli-innokkaan pennun tieltä, ja minä jouduin sitten menemään väliin, jotta Jussikin saa syödäkseen. Sama tapahtui aamuruokailulla, sillä erotuksella, että kerkesin napata Brandyn vauhdista, ennenkuin se ennätti Jussin kupille.
Myöhemmin illalla käytiin vielä ihan lyhyt hihnalenkki. Brandy oli taas aluksi sitä mieltä, että hänhän en moisen kapistuksen kanssa liiku ja pakittaa vain taaksepäin. Vaan makupalan voimalla saatiin pentu sitten eteenpäin. Ja loppulenkki sujuikin melko mutkattomasti reippaasti touhottaen. Vastaan tuli myös ihmisiä joilla oli jännittävä pyöräviritys mukana.Vähän jännätti moinen kokoonpano, mutta silti olisi pentu halunnut mennä lähempää katsomaan. Pitkään piti myös moisen hökötyksen perään ihmetellä. Myös ohi ajava auto oli hiukan jännitystä elämään tuova asia. Sitä piti hiukan väistää ja hakea vähän Jussista turvaa kun se meni ohi. Myös kävelytien valkoiset raidat oli outoja. Ensin piti kiertää ne vähän kauempaa, kunnes huomasi, että ei ne ehkä syökkään pikkupennun jalkoja. Todella reipas pikkupennu!

Pojat ensimmäisenä iltana pihalla

Yö meni hyvin. Brandy kävi nukkumaan nopeasti sängyn alle. Vaikka hiukan aluksi piti yrittää natustaa sängynalusta ja sängyn alla kulkevia johtoja (joihin pitää nyt ilmeisimmin keksiä joku patenttisysteemi...) Lapsi nukkui oikein hyvin koko yön. Itse kuitenkin lähdin käymään vessassa neljän maissa. Yritin mennä mahdollisimman hiljaa, ettei pentu herää ja veisin vasta sitten pennun ulos. No vessasta astuessani, astuin lämpimään lätäkköön ja vieressä istuu kirkassilmäinen pikkuaussie. Käytin vielä varmuudeksi Brandyn ulkona. Jossain vaiheessa aamua, oli Brandy vielä käynyt tekemässä pissat oven vieressä olevalle paperille. Kaikki kakat on pentu reippaasti käynyt tekemässä ulos!
Hienosti Brandy osaa myös itse mennä pissalle ulos jos ovi on auki. Ja minä tietysti juoksen hurjaa kyytiä perässä ja huutelen paljon kehuja ja annan palkkaa naamaan. Ehkä se vielä oppii.

Jotain pientä leikintynkää ovat pojat ottaneet, mutta eivät oikein löydä sitä yhteistä säveltä vielä. Paljon Brandy leikkii yksikseen. Natustaa leluja ja luita, kantelee leluja ja retuuttelee niitä.  Myös vetoleikkejä ollaan otettu ja pääsee herra kilttiherrasta niitä murina-ääniäkin ja kovasti vedetään vastaan!
Palataan!

Vielä viikko!

Brandyinen tänään vietteli 7 viikkoispäiviään. Se on jo niin iso lapsi! Ja vielä viikko minun pitäisi jaksaa odottaa lasta kotiin! Jos nyt kaikki sujuu, niin pääsisin hakemaan pennun Juhannuspäivänä. Brandy onkin sitten juhlalapsi, koska on syntynytkin vappuna! :)
Eilen pennut kävivät Aino Pikkusaaren kuvattavina ja kuvista kootaan sitten kuvakirja, joka ainakin meidän perheeseen sitten kotiutuu.
Pennut olivat kuulemma olleet reippaita vieraassa paikassa ja rohkeimmat (tyhmimmät?) olivat hyppineet laiturilta veteen. Sankareina olivat olleet etunenässä Sofi, toisena Romeo ja perässä Brandy.

Tänään sitten oli tuttava Tania (Vivan mamma) käynyt ottamassa pennuista kuvia! Upeita kuvia olikin Tania ottanut. Myöhemmin tietysti haastattelin Taniaa, että mitä minun pentuni oli siellä puuhaillut ja miltä se oli vaikuttanut. Tania kertoikin, että sylivauva ja kova pusuttelemaan. Mutta myös reipas ja kova kiusaamaan sisaruksiaan.
Tässä pari Tanian ottamaa kuvaa!

Brandy 7vko

Siskon kanssa

 

Lisää kuvia, ja kuvia muista sisaruksista löytyy täältä!

Pentutarkastus ja silmäpeili

Maanantaina 13.6 suuntasin invataksillani (eli Lauran kyydillä) eläinlääkäri Kivuttoman pihaan, koska Mia oli tuomassa pentuja sinne pentutarkastukseen.
Brandyn sainkin sieltä melkein heti syliini ja voi sitä ihastuksen määrää taas kun sai lapsoisen syliinsä!
Tämän jälkeen laskinkin Brandyn maahan hihnan päässä. Tämä olikin sitten oma episodinsa, kun ei nuilla pennuilla ennen hihnaa ole ollut. Brandyn mielestä hihna oli kamala kapistus joka istutti kirppuja ja esti vapaan kulkemisen! Siitä piti yrittää kiskoutua pois ja päästä eroon, varsinkin kun höhlä lapsi ei ymmärtänyt, että kun hän itse kiskoo, niin hihna kiristyy. Jos olisi tullut lähemmäs, niin hihna olisi löystynyt. Noh, eiköhän lapsi sen opi tässä elämän aikana!

Tuleva näyttelykoira ;D

Sitten mentiinkin sisälle Martinan huoneeseen. Brandyn veli, Romeo, meni ensin tutkittavaksi. Ja sitten tuli Brandyn vuoro. Brandy taas omaan rauhalliseen tapaansa pönötti pöydällä kiltisti. Hiukan jännätti kuitenkin. Nätisti antoi tutkia itsensä ja terve pentuhan sieltä tutkittiin! Ei napatyrää, ei häntämutkaa, pallit löytyivät ja muutenkin hyvin yleisterve pentu! Hienoa! Etenkin tämä pallihomma jännitti suuresti allekirjoittanutta, löytyykö niitä vai ei, onneksi löytyi!
Kaikki pennut olivat terveitä. Osa jännitti pöydällä enemmän ja osa vähemmän. Mutta blue merle sisarukset, eli Brandy ja Capri olivat ainoat, jotka eivät rääkäisseet sirua laitettaessa. Kaikilta muilta pääsi jonkunmoinen äänähdys, isompi tai pienempi.

Tarkastuksen jälkeen jäätiin vielä toviksi rupattelemaan, jonka jälkeen tulikin sitten lähteä taas tahoillemme. Kyllä olisin mielelläni karvaotuksen vienyt jo kotiin. Kyllä voin sanoa, että pitkät kaksi viikkoa on edessä!

Seuraavana päivänä eli 14.6 pennut kävivät kuopiossa silmäpeilissä ja Brandyllä terveet silmät! Hieno juttu! Ollaan siis saamassa terve pikkuinen pentu kotiin! Voisiko enempää toivoa?

Ja mainintana vielä, että pennut rekisteröitiinkin eri kennelnimelle, eli Brandyn virallinen nimi onkin Zharmant's Brandy ja herra löytyy jo kennelliiton rekisteristäkin!

Humala Brandystä!

Kyllä vain! Tämä on ällöttävän pentupitoinen bloggaus, joten jos kammoksut yliällöttäviä pentuja, niin mene pois!
Toki blogaukseen sisällytetään vähän muutakin, mutta pennu on pääosassa!

Tämä on siis Brandyn ihka ensimmäinen henkilökohtainen nimellävarustettu blogaus!
Kävin siis tiistaina 24.5 Enonkoskella Mian luona katsomassa pentuja ensimmäistä kertaa. Huuuuuuuiaaaa! Voi mitä somia pieniä alkoholimönkeröitä! Kaikki pennut oli todella reippaita, mutta kahtahan minä vahtasin eniten silmä kovana. Eli näitä kahta poikaa Brandyä ja mustaa pentua (joka näillä maailman tiedoilla saa nimekseen Romeo).
Päätös oli kyllä äärimmäisen vaikea, kun pojat olivat niin tasaisia, eikä niissä hirveästi eroa ollut nähtävillä. Paitsi tietysti väri ja koko. Tulinkin pieneen alustavaan päätökseen, että Brandy miellyttää itseäni enemmän lähinnä juuri tuon kompaktin kokonsa takia. Muuten pojat olivat melko tasaiset, Brandy ehkä hiukan nopeammin väsyi. Mutta ei oikeastaan juuri muuta.

Sitten odoteltiin sunnuntaita, sillä sunnuntaina 29.5 oli virallinen pennunkatselmuspäivä. Myös kaikki muut pennunomistajat tulivat Mian luokse. Myös kasvattaja Carita oli paikalla! Minulle oli jo aikalailla "iskostunut" päähän, että Brandy se on se minun lapsi ja sitten kun se sieltä tulla taapersi ja syliin kaappasin, niin eiköhän se siinä ollut. Brandy. Aluksi vielä jahkailin ja mietin, että josko, mutta ei. Ei siitä oikein enää mihinkään päässyt, kyllä se Brandy on, ei kukaan muu!

Brandy oli tällä vierailukerralla, ehkä aavistuksen rauhallisempi kuin viimeksi. Ja verrattuna myös veljeensä, niin melko rauhallinen, ehkäpä pentueen rauhallisin jopa. Myös kiltein se on. Toki hänkin repi vaatteita, puri varpaista ja sormista, mutta ei ehkä siihen tahtiin kuin sisarukset. Myös kynnenleikkuussa lapsi oli kaikkein kiltein. Muut kitisivät ja inisivät, mutta Brandy oli hienosti paikallaan. Yllätyksekseni Brandy viihtyi myös ruokakipolla kaikkein eniten ja pisimpään.

Pennut pääsivät myös ulos ensimmäistä kertaa. Brandy lähti hengailemaan ihan omille reiteilleen, kun siskot tallustelivat pienissä ryppäissä. Nenä kävi kovasti! Vaan ulkoilussakin Brandy väsähti aika nopsakkaan erään pennunkatselijan jalkoihin, johon sitten muodostui lopunviimeksi kokonainen pentukasa.
Ulkona otettiin myös ensimmäiset poseeraukset. Eli 4vko kuvat! Brandy napattiin sinne kesken unien ja poika oli vähän hölmistyneenä. Tönötti kuitenkin pöydällä erittäin mallikelpoisesti paikoillaan! Vähän jänskätti, mutta ei paljoa.

Saatiin mukaan myös royal caninin pentupaketti, missä oli penturuokaa, pari lelua, kuppi, hihna, ruokintaohje ja royal canin alennuskuponki. Pentu joutui kyllä vielä valitettavasti jäämään kasvamaan, mutta juhannuksen jälkeen haetaan poika kotiin! Saisi sen jo viikkoa aikaisemmin hakea, mutta itselläni menoja, jonka takia katsoin paremmaksi lykätä hakua siihen asti kun reissailut on ohi.

Täten meille juhannuksen jälkeen kotiutuu uusi perheenjäsen
Wolffhouse-Caratia Brandy, "Brandy"
Australianpaimenkoira uros
s. 1.5.2011
Blue merle

 

 

 

Oisikohan pentupölinät siinä sitten?
No josko. Eli siis voisin hiukan päivitellä Jussia vielä tähän loppuun. Elikkäs lauantaina 28.5 käytiin Lahtivahvistusten Maijan & Kidan ja Johannan & Jetan + joensuuvahvarit Laura & Minttu, Emmi & Toivo ja Lissu & ?. Kanssa hiekkamonttuilemassa. Kidahan siis on aussienarttu, Jetta valkkarinarttu, Minttu shelttinarttu, Lissu seropinarttu ja Toivo villisuros. Jussi oli aivan liekeissä Mintusta, koska Minttu tuoksui jollekkin aivan jumalaisen hyvälle, eikä Jussi jättänyt sitä hetkeksikään rauhaan. Tämän takia piti Jussia hiukan muistutella ja ottaa jäähylle. Hiukan se auttoi, mutta meno jatkui vieläkin jos hetkeksi selkäsi käänsit. Jussi ei oikein leikkimiseen tai muuhun sitten keskittynytkään. Jetan kanssa vähän jotain leikintynkää, mutta Jetta oli aika hirvittävä ja iso valkea möhkäle joka huitoi tassuilla niin leikki jäi vähän vajaaksi.
Otin myös reissun lopuksi paikalla oloa ja se oli super. Jussi oli piiiiitkän matkan päässä ja Minttukin siitä juoksi ohi, niin että wrooooom vaan ja silti pysyi! Miten hieno jätkä!

Lisäksi Jussilla taitaa nyt muutenkin olla hormoonihyrrät päällä, koska se on myös Rinon kimpussa. Jatkuva lupsuttelu ja astumisyritys. En tiedä, että onko se nyt menettänyt viimeisetkin uroshajunsa, kun turkki ajettiin pois ja se pestiin. Tiedä sitten noita himokkaan kääpiökoiran aivotuksia...

Hammasvaivaa ja korvavaivaa

Aloitetaan vaikkapa korvavaivasta..
Korvavaivan siis otti omakseen Rino. Sitä on tosin korva vaivaillut jo pidemmän aikaa (korva kutiaa, koira kulkee silloin tällöin pää jopa ihan vinossa jne..) ja sitä on putsailtu ahkeraan kahden päivän välein ja laitettu eläinlääkärin määräämää puhdistus- ja hoitotököttiä. Vaan ei ole auttanut ja verikorvakin uusiutui.. Niinpä äiti kuskasi koiraa kivuttomalle Martinalle hoidettavaksi. Rinolta putsattiin korvat ihan ytimiään myöten, kaikki karvat nypittiin pois ja ulkopuoleltakin karvat ajeltiin, jotta korva saisi mahdollisimman paljon ilmaa. Lisäksi reseptinä saatiin joku tuju korvalääke ja uudet puhdistustökötit. Lisäksi verikorva tiristeltiin viillon kautta taas tyhjäksi ja siihen laitettiin paineside, joka pitää vaihtaa 3vrk välein. Pappa oli hyvin pöhneröissään rauhoituksen jälkeen. Vaan ehkä ärrieri siitä taas kohta porottaa terveenä etiäpäin! Toivotaan ainakin.

Sitten voidaankin hypätä hammasvaivaan, joka kuuluukin ylläripylläri Jussille!
Jussi se otti ja päätti taas jotenkin mystisesti katkaista oikeanpuolen yläkulmurin. Tapahtumasta ei ole tietoja, satuin taas vain huvikseni kurkkaamaan 14.5 (olen tehnyt sitä vainoharhaisesti ensimmäisen katkettua useammin... syystäkö?) harvahampaan suuhun ja kappasvain, taas yhtä hammasta köyhempi koira. Siellä semmoinen pieni hampaannysä törrötti yksinään... Katkeamisesta huolimatta, koira oli ihan normaali. Söi ja oli pirteä ja leikkisä.
Maanantaina 16.5 siis heti varaamaan koiralle hampaannysän poistoaikaa ja saatiinkin se heti tiistaiaamuksi. Puhelimessa eläinlääkäri esitti mahdollisuuden, että kaikki kulmurit lähtisi samalla retkellä. Itse menin hiukan hämilleni tästä, ja puoliksi mietinkin että lähtisikö ne nyt sitten samalla reissulla.
Vaan tiistaina 17.5 sitten joutuin lekuriin, koira vaa'alle, joka näytti 6.4kg (viimeksi 6,7kg...). Koiralle tyrkättiin laimea nukutusaine, jossa 7vrk varoaika (näyttelyitä silmälläpitäen..), koska ns. leikkausta hampaaseen ei tarvinnut tehdä, vaan homma hoitui ihan nyppäisemällä hampaantynkä irti. Loput kulmurit jätettiin suuhun. Todistusta tästä äksidentistä en jaksanut ottaa, sillä harjiksilla muutenkin katsotaan näitä hammaspuutoksia läpi sormien, eikä hammastodistuksiin yleensäkään kiinnitetä paljon huomiota, niin päätin sitten ajatella lompakon kautta ja päästä vähän halvemmalla. Todistuksella lisähintaa olisi tullut melkein 140e.........
Vaan sittenpähän tuota nähdään mitä tuomarit tykkää harvahampaasta todistuksella ja ilman ;) Ja tuon laimean nukutuslääkkeen ansiosta päästään nyt kuitenkin 11.6 sinne Pieksämäelle Harto Stockmarin syyniin!

Lisäksi ollaan eletty paljon kaupungissa nyt kerrostaloelämää ja Juuassakin käväistiin nyt viikonloppuna. Jussi toimitti siellä taas syöttöpossun virkaa, vaikkei omiin ruokiinsa koskenutkaan..........

Perheenjäsenuutisia sen verran, että pupelot kasvaa hyvin. Pojissa ei kuulemma muuten suurempia eroja ole kuin väri ja koko. Uteliaita ja virkeitä poikia kuulemma molemmat. Tiistaina sitten pääsen katsomaan lapsia ensimmäistä kertaa! Ja voin kertoa, odotus on SUURI!

Peruskouluttautumista

Huomaa kyllä että alkaa kesä jo olemaan, kun nyt on niin paljon koiramaista puuhaakin! (nyt kun siis tuon yhden kanssa voi jotain älyllistä tuolla ulkoilmastossa tehdäkin)
Mistähän sitä aloittelisi.
Itse olin tuossa reilun viikon sängynpohjalla kuumeessa, ja koira jäi todella vähälle liikunnalle, mutta sai silti joka päivä jonkin näköistä aktiviteettia lelujen, tai vessapaperirullien muodossa. Vaan tästä toivuttuani, heti alkoi koiran kanssa touhuaminen, ihan tarpeeksi oli saanut sängyssä makoilla.

Äitienpäiväviikonloppuna menin äidin luokse lauantaiksi koiravahdiksi ja sunnuntaiksi viettelemään äitienpäivää. Vielä olin aikalailla puolikuntoinen, mutta silti melko nopeasti kepit löysivät tiensä pystyyn pihamaalle. Ja siellä sitä Jussin kanssa juostiin harjoittelemassa. Tällä kertaa keskityin pääasiassa ensimmäisen oikean keppivälin löytämiseen, eli hinkkasimme "sisäänmenoa". Aika hyvin alkoikin luistaa ja koira alkoi selvästi paremmin hahmottaa, että ensimmäinen keppi jää vasemmalle puolelle. "Pimeästä kulmasta" tuleminen oli taas vaikeampaa, ja siinä jouduin aika paljon vartalonkielellä "tuuppaamaan" toiselle puolelle keppejä.
Tällä kerralla pyrin myös ohjaamaan Jussia mahdollisimman paljon vasemmalta, koska se on sille selkeästi paljon vaikeampi puoli. Lähes koko viikonlopun ohjasin vain vasemmalta, pari randomia silloin tällöin oikealta. Ja sunnuntaina huomasikin jo, että koiran päässä oli raksutellut yön aikana, sillä sunnuntaina vasemmalta puolen ohjaus sujui jo paljon paremmin. Ei se varmaa vielä ole, tarvitsee vielä paljon ohjausta ja tukea minulta, mutta huimasti parempi kuin ennen! JES!

Lisäksi Jussi totuttautui alkuviikosta kerrostaloelämään, sillä menimme alkuviikoksi kyläilemään miehekkeeni luokse keskustaan. Itse kävin päivisin koulussa ja Jussi jäi sitten miehekkeeni kanssa viettämään aikaa asunnolle.
Kyllähän tuo aika paljon murmotti mm. autojen äänille sekä käytävästä kantautuville äänille, mutta kykeni myös rauhoittumaan todella hyvin. Jussi joutui jäämään asunnolle pari kertaa yksikseenkin. Ja itse sattumalta kerran sitten pääsin oven taakse kuuntelemaan, että miten se käyttäytyy. Melko paljon se haukkui jos käytävästä kuului vähänkään ääniä, mutta haukkuminen ei jäänyt ns. "päälle". Niinkuin se yhdessä vaiheessa täällä kotona eroahdistuksen aikaan jäi. Ihan huippuhienoa! Vaikkei käytös ihan priimaa ollutkaan, niin olen silti melko tyytyväinen :) Jussi sai myös paljon uusia ihmiskontakteja, varsinkin miehisiä, sillä ukon kaverit kävivät aina välillä kylässä kun minä olin koulussa. Oli poika kuulemma melko rohkeasti mennyt tekemään tuttavuutta, pienellä varauksella kuitenkin.

Vaan jospa menemme sitten treenipuolelle.
Kävimme eilen, keskiviikkona, Jussin kanssa POKSin peruskoulutuksessa. Kävelimme aluksi noljakasta treenikentälle, joten matkaa kertyy about 4-5km suuntaansa.
Paikalla oli oikeastaan vain isoja koiria, oli lk saksanseisojaa, berni, lagotto, bordercollie ja olisiko ollut 4 isoa seropia meidän lisäksi.
Tunnin teemana oli keskivartalon hallinta ja lihasten kehittäminen. + ohitusharjoittelu.
Keskivartalohallinnan opettelun aloitimme kaukokäskyillä istu-maahan. Noh. meillä ne ei ihan kakeina menneet, koska herra hienopersettä piti aika paljon maanitella käymään makaamaan ruohikolla. Mutta jotenkin ainakin. Tuppasi koira vain liukua kohti minua, liikkeiden suorittamisen lomassa (ei siis varsinaisesti kävellyt minua kohti) menin sitten kuinka kauas hyvänsä. Lisäksi tästä lähdettiin sitten työstämään ryömimistä, joka ei luonnollisestikkaan meiltä sujunut, kun valmiiksi koira puolittain ilmassa, epämiellyttävän ruohikon takia. Teimme näitä juttuja lähinnä vain "sinne päin" meiningillä.
Sitten aloiteltiin ohitusharjoittelua. menimme vastakkaisiksi riveiksi ja sitten piti kulkea ns. vastaan ja välistä läpi. Jussi ohitti todella hienosti, mistä olen hiukan yllättynyt, sillä lenkeillä muiden koirien ohittaminen on ollut näin talven jälkeen taas erityisessä hionnassa. Nätisti se kulkee vetämättä ohi, mutta selvästi mieli tekisi kaverin luokse ja piipittäminen on hirvittävää. Myöskään kontaktin ottaminen minuun, näillä lenkeillä, ohitustilanteessa on unohtunut. Vaan treeneissä harjoitellessa Jussi piti täyden kontaktin ja oli hiljaa kuin hiiri, hihna löysällä. Seuraaminen ei ollut kovin tiivistä, mutta läheisyydessä pysytteli. Taitaa herra hoksata treenin ja lenkin eron? Vaikka lenkillä ollessa tätä yritetään treenata ihan samalla tavalla.
Ohitusta harjoiteltiin myös siten, että käveltiin muita koirakoita vastaan ja hiukan ennen kohtaamista, tehtiinkin u-käännös ja palattiin takaisin. Tässä Jussin keskittyminen herpaantui aika tavalla käännöksessä, mutta palautui käännöksen jälkeen kontaktiin. Näin jälkiviisaana voisi ajatella että käännöstä tehdessä olisi voinut ottaa koiraa paremmin haltuun ja palkkailla. Lisäksi teimme vielä niin, että käännöspaikassa pysähdyttiin ja istutettiin koira ja laitettiin vielä makuulle. Tämä oli Jussille vaikeampi, koska siitä ensinnäkin oli ikävä laskea ruhoansa miltään osin maahan + että paljon häiriötä vieressä. Aika paljon se häselsi tässä kohtaa. Mutta ihan ok.
Lopuksi otettiin vielä niin, että piti kävellä koirakoiden muodostamalla kujalla. Tässä Jussi oli niin hieno ja taitava ja paras ja loistokas! Otettiin harjoitus seuraamisena. Ensin perusasentoon --> WAU! Siitä seuraaminen, lähtö oli vähän valju, mutta täpäkästi koira otti kontaktin ja SUPERTIIVIIN seuraamisen! Koko menomatkan aikana se ei edes vilkaissut mihinkään muualle, ei edes kulkureittiään, minkä se yleensä tekee. Seuraaminen oli niin tiivis, että minua ihan hirvitti, että kohta astun sen päälle. Käännös kujan toisessa päässä oli melko väljä ja kontaktikin rikkoontui, mutta otin Jussin nopeasti sitten perusasentoon ja lähdettiin kujaa pitkin takaisin. Ja seuraaminen oli edelleen niin huippuluokkaa, että hirvitti! Siiis aivan LOISTAVA Jussi!
Ja viimeisenä oli vielä luoksetulo. Jussi jäi hyvin paikalleen narunpäässä kouluttajan luokse. Hienosti se odotti siellä kunnes annoin luoksetulokäskyn. Aluksi vauhti oli todella hyvä, mutta laimeni vähän ennen puoltaväliä. Liekkö perässä roikkuva hihna sitten häirinnyt..?

Mutta tämmöistä meille.
Uutta perheenjäsentä odotellaan kovasti ja varausmaksukin nyt on maksettuna. Eli jompikumpi pojjiista tänne nyt sitten kesäkuun loppupuolella kotiutuu :)
Vaikka Jussihan on autuaan tietämätön tästä kaikesta, vaikka kovasti olen yrittänyt selittää..

Perheenjäsenuutisia!

Niitäpä juuri! Karvaisia sellaisia!
Toivottavasti minä en nyt vain nuolaise ennenkuin tipahtaa. Mutta koputtelen puita mennessäni ja hoen matraa! Tätä on niin pitkään nyt odotettu ja juuri tätä yhdistelmää vielä pitempään! Monet yhdistelmät ja lupaavat pentuset annoin mennä ohi, odottaen jotain, jotain vielä parempaa. Ja tässä se toivottavasti nyt sitten on!
Jossain tuolla tosiaan taisin mainita, että meille on tässä kevään aikana tulossa uusi perheenjäsen, noh... se taitaa nyt venähtää kesäksi, kun äitikoira pihtasi juoksujaan :D

Vaan aloitetaanpa nyt ihan alusta tämä tarina. Olipa kerran Facebook (ups, mainostus). Siellä on, tiedätte varmaan, kaikenlaisia erilaisia kivoja, turhia ja ärsyttäviä toimintoja. No vaan, olipa kerran eräs päivä, kun päätin käyttää tällaista toimintoa, nimeltä "Päivittäinen horoskooppini". Enhän minä toki horoskooppeihin usko (nimim. kerran se lupasi minulle lottovoiton, enkä saanut penniäkään), mutta tälläinen ennustus sieltä sitten tuli:

"Paivittainen horoskooppini sanoo:
Yksi asia etenee yllättävän nopeasti. Se tuntuu jopa helpottavalta, sillä olet miettinyt sitä päässäsi jo pitkän tovin. Nyt on toiminnan aika."
Päivittelin tätä asiaa kommentoimalla "Mikäköhän. Mystistä."

Vaan päivällä asia sitten selkiintyi, kun Carita lähetti minulle viestiä, että narttu on nyt astutettu! Ja minä en olisi sen iloisempi siitä viestistä voinut ollakkaan! Ja tästä lähti sitten parin kk odottelu, että niitä pentuja saadaan maailmaan. Lisäksi alkoi nimien pyörittely, että minkä koira saa nimekseen. Vahvimmilla ovat alusta asti olleen Reima, Brandy ja Bruno.

Sitten, olipa kerran vappu 1.5. Minä 38 asteen kuumeessa. Huomaan, että facebookkiin on merkitty uusi kuva minusta. Ja..........maailman suloisinpia pieniä vappupallokoiranpentupötkylöitä! 6kpl! Siinä vaiheessa kuumeeni ei kyllä estänyt minua pomppimasta ympäriinsä ja hihkumasta sekä iloitsemasta! Maailmaan oli saatu 4 narttua ja 2 urosta!! Myöhemmin narttu oli pulauttanut vielä yhden merlenartun, joten koko satsi oli yhteensä 7 pentua 5n ja 2u. Hassu sinällään, koska minun pieni salainen toiveeni oli, että syntyisi nimenomaan 5 urosta ja 2 narttua. Minun toivomuksen käsittelyssä taisi joku mennä vikaan... Vaikka ei siinä, kaksi urosta on ihan hyvä kuitenkin, se on tärkein, että uroksia ylipäätänsä tuli!

Urokset ovat siis;

1. syntynyt black tricolour WHC Black Label 370g

4. syntynyt blue merle WHC Brandy 238g

Nätit värit on molemmilla ja trikillä on vielä kuulemma erityisen kiiltävä turkki!

Pikku-Brandy taas pentueen pienin, mutta ehkä myös se pippurisin, katsotaan ;)

Minulla on lempparini, mutta mieluiten teen varsinaisen päätöksen kunnes olen pennut ja niiden luonteen nähnyt. Siihen asti odotellaan ja katsellaan mitä pojista kehittyy!

Nyt jos minä kertoisin hiukan yhdistelmästä!

Pentueen kasvattajana on siis Carita Servin-Honkasalo, Wolffhouse-Caratia

Mutta pennut kasvavat Enonkoskella Mia Putkosen luona, Kennel Zharmant's

Yhdistelmä on upeistakin upein! - odottamisen arvoinen!

Isänä pentueessa on;
CA MVA EE MVA LV MVA EE VMVA LT MVA RU MVA LV VMVA LT VMVA BALT MVA BALT VMVA EEVV-10

Legends Smok'n Brasandos Nitani

Silmiltään terve (maininta epäilyttävästä lasiaisen rappeumasta johtuu onnettomuudesta)

Kyynärniveler 0/0

Lonkat Excellent (ulkomainen tulos)

Pentueet: 4 aikaisempaa Suomessa, ulkomailla enemmän. Terveys kaikilla minun tiedossani olevilla on ok!

"Brazos" on tuotu Yhdysvalloista ja se on kierrellyt ympäriinsä, kunnes tuli Caritan omistukseen. Brazos asuu Mian luona Enonkoskella.

Brazosta jos kuvaisi yhdellä sanalla, niin se olisi varmastikkin herrasmies. Se kuvaa tätä koiraa aivan niin piirun täydellisesti, kuin mikään sana voi kuvata. Brazos on todella kiltti ja se on myös rauhallinen. Hieno koira kertakaikkiaan.

Emänä pentueessa on;

LT MVA RU JMVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA

Talisman Birds And Bees

Silmiltään terve

Kyynärnivel 0/0

Lonkkanivel A/A

"BB" on aivan upea koira, juuri sellainen kuin omanikin toivoisin olevan. Bb on aina iloinen pikku intoilija. Bb pitää kaikista ja on innoissaan kaikesta. Aktiivinen pikku sählä. Loistava koira!

Olikohan siinä kaikki oleellinen? 

Ainiin, tuosta otsikkokuvasta pitikin mainita, että se on aivan _kamala_, elkää siis saako siitä ylimääräisiä kuolonkouristuksia. Meille tuli psp:n kanssa pientä erimielisyyttä ja luovutin taistelun, joten se jäi vähän... rumaksi... No joku toinen päivä sitten parempi tilalle!