tiistai 19. marraskuuta 2013

Pieniä tuokioita tokossa ja agissa

Lauantaina otin ihan asiakseni lähteä viereiselle kentälle, ihan tavoitteellisesti tokoa treenaamaan. Matkaan otin ruututötsät ja ruutunauhan, sekä noutokapulan.

Ensin otettiin paikkamakuuta silläviisiin, että Brandy sai maata paikallaan sen aikaa kun ähersin ruutua pystyyn.. Ja nimenomaan ähersin. Tuuli oli niin kova, että ruututötsät ja ruutunauha sinkoilivat pitkin kenttää. Se oli Brandylle ihan liian suuri häiriö. Paikaltaan se ei lähtenyt, mutta nousi istumaan. Otettiin vielä "normia" paikkamakuuta hetken aikaa, että saatiin hyvä juttu pohjalle.


Ruutu. Suurimmaksi osaksi tehtiin nyt namialustalla. Oltiin reilun 2m päässä ruudusta ja lähetin Brandyä ruutuun, en käyttänyt enää apukättä, vaan mentiin ihan käskyn voimin. Oikein vauhdikasta ja kivaa ruutua. Hyvin se kääntyy myös minua kohden sen jälkeen kun namialusta on popsittu tyhjäksi. Palkkasin vielä pallolla ruudussa seisoskelun jälkeen, ruudun taakse. Maahan menoa ei siis olla yhdistetty ruutuun ollenkaan. Viimeiseksi toistoksi tehtiin ruutu kosketusalustan kanssa. Brandy lähti todella kivalla vauhdilla ruutuun, tsekkasi, ettei ollutkaan namialusta, kääntyi minua kohden ja kosketti alustaa. Palkkasin hurjien kehujen kera pallolla ruudun taakse. Näppärä jätkä! Jätettiin hurjan hienoon suoritukseen.

Tämän jälkeen tehtiin muutama nouto. Viimeksi taisin vikistä täällä meidän rikkoutuneesta noudosta, eli palauttaessa Brandy kaartaa ja tuo vinosti kapulan eteen. Noh.. nyt ei ollut sitä ongelmaa. Nyt ongelmana oli, että Brandy haki kapulan tosi rumasti ja puri sitä matkallansa. Muuten palautus ja luovutus oli kivat.
Miten korjataan ruma hakeminen ja kapulan pureskelu? Minulla ei ole mitään ideaa.. Anyone?

Sitten tehtiin seuruuta ja heräsin siihen tosiasiaan, että meidän seuruu on ihan hirveää. Brandyn vireet on niin katossa, että se edistää ja keulii. Koitin sitten, että saisin paikkaa hihnan avulla korjattua, mutta hihnan kanssa Brandy oli sitä mieltä, ettei nyt vissiin tarvitse edes seurata. Joko se ei seurannut laisinkaan, tai sitten seuruu oli niin flegmaattista ja löysää, ettei sitäkään voi kutsua seuraamiseksi. Edes katsekontakti ei pitänyt. Imuuttaminenkaan ei sitten Brandyä voinut vähempää kiinnostaa, koska "ei mun pidä tota kättä seurata kun mun pitää nähä äiskän silmät". Hitaassa kävelyssä paikka löytyi toisinaan ja siitä palkkailin, mutta heti jos vähän nopeutin, niin edistäminen ja keuliminen jatkui. Huhhoi.



Maanantaina suuntasin agitreeneihin, jotka tosin meinasin ensin lahjakkasti unohtaa ihan tyystin.. Mentiin sitten vähän myöhässä paikalle. Tosin mietiskelin jo matkallani, että tänään ei oteta hyppyjä ollenkaan, tehdään keppi ja kontaktitreeniä. Brandy oli kuin viritetty jousi kun käveltiin treenihallille, liekkö se tajunnut siitä, kun kiskaisin sille BOTin niskaan kävelyn ajaksi. Hallin pihassa se alkoi ko kitisemään. Hallissa se oli sitten yllättävän hiljaa kuitenkin.

Tehtiin tosiaan puomilla kontaktitreeniä ja samassa tuli hiukan erottelutreeniäkin, koska putki oli siinä aika puomin holilla. Putkihullu koira kun on, niin ensimmäisenähän se hujahti sinne putkeen. Seuraavalla kerralla blokkasin putkea hiukan omalla sijoittumisellani ja nostin kättä selvemmin ylös puomin merkiksi. Ja siitähän se lähti sitten sujumaan. Joskin Brandyllä oli ensimmäisellä toistolla niin paljon vauhtia, että alastulokontakti unohtui kokonaan... Tassu kylläkin osui kontaktille, mutta kontaktia ei suoritettu ihan niin kuin ollaan sovittu ;) Muuten oikein kivaa puomia.



Sitten otettiin keppejä. Ihan perus keppivälin hakemista siten, että tullaan vähän etäämpää.. Tosin tänään ongelma kepeillä oli se, että Brandyllä oli niin tuhoton kiire, että ei malttanut pujotella viimeistä väliä kertaakaan, joten otettiin viimeiseen väliin yksi ohjuri avuksi. Välillä hakemista oli myös ensimmäisessä keppivälissä kun Brandy tuli niin hirvittävällä vauhdilla, ettei kertakaikkiaan sellaisesta vauhdista taipunut siihen ensimmäiseen keppiväliin vaan pujottelu lähti aina toisesta. Lyhennettiin matkaa, pidettiin kulma samana, vauhti väheni ja kepittely onnistui. Miten koiraan asennetaan jarru, ettei se menisi liian kovaa esteille? Kun se ei näemmä itse ymmärrä jarruttaa... Brandyn motto on ihan selkeesti "täysiiiiiiii", ihan sama sinkoaako se muurin osiksi pitkin hallia, roiskuuko rimat tai eikö pysty satasen vauhdista taipumaan keppiväliin, niin ihan sama. Kuhan mennään TÄYSIIIIII..... Omistaja on ehkä vähän erimieltä....

Brandyn kattilan vedet kiehui välillä vähän turhan lähellä pintaa, joten Brandy väsyi taas tosi äkkiä. Puhumattakaan niistä sen omista kunniakierroksista hallin ympäri tai tasajalkapompuista mun vierellä... Vaikka onhan tässä ollut myös liikuntakieltoa ynnämuuta, niin en kyllä yhtään ihmettele jos kunto on muutenkin huonontunut. Lopetettiin siis tähän, etten aja koiraa ihan piippuun. Brandy lähti hallilta vähän sen oloisena, että "hei, eikai me nyt vielä lähdetä??".

Tiistain toko! Joka oli tällä kertaa itsenäinen, koska noutajilla oli kokous. Joten kenttäkoulutusta ei ollut. Mentiin kentälle lenkin päätteeksi, josko koirassa olisi vähän vähemmän virettä seuraamisessa.
Tehtiin ensin paikkamakuu. Alku oli oikein lupaava, mutta sitten minun takaa kulki huutava ja räkyttävä lapinkoira. Brandy ei kestänyt. Nousi jälleen istumaan, muttei lähtenyt mihinkään. Otettiin uudestaan. Reilun minuutin laskeskelin omassa päässäni, palasin Brandyn luokse ja palkkasin. Ei siis noussut. Pitää nyt vissiin tehdä varmuustreeniä ja lisätä sen jälkeen häiriötä.


Sitten tehtiin luoksaria. Tehtiin napakkaa stoppitreeniä, eli kutsuin ja viskasin pallon. Kutsuin ja viskasin pallon. Huomasin onnekseni (tässä vaiheessa) oman tekemäni aika kaardinaalin virheen. Palloa viskatessani, otan tukiaskeleen toisella jalallani........... Ihmekköskään koira ei käden heilautuksesta pysähdy. Voi saakutin saakutti sentään...... Nyt siis vaan alusta asti jälleenkerran treenaamaan, sitä käden heilauttamista ja muun kropan paikallaan pysymistä..

Sitten seuruut. Samaa viretilaa kuin aikaisemmin. Onneksi toi koira ei kuitenkaan väsy, vaikka ei saisikaan palkkaa. Se on niin ihana kun se yrittää yrittämistään! Harjoittelin seuruun oikeaa paikkaa imuuttamalla. Oli hajuisia herkkuja, joita Brandy ei vaan voinut ignoorata! Sain siis hiukan imutettua ja palkattua oikeasta paikasta. Tätä hinkattiin _pitkään_ onneksi Brandyn pääkoppa tosiaan on sellainen joka kestää ja kestää! Sain jo kättä nostettua hiukan poiskin nenästä ja käsiavulla seuruupaikka on suhteellisen oikea, ainakin parempi kuin ennen! Nyt vaan tätä imuutus ja käsiaputreeniä hetken aikaa ja sitten häivyttämään sitä kättä mahdollisimman nopeasti pois. Josko se siitä joku päivä taas..



Kotosalla ollaan oikeastaan joka iltaruualla tehty kaukoja. Matkaa ei ole kuin se 1½m. i-m ja m-i vaihdot menee ihan puhtaasti. Seisomisia vielä treenaillaan puhtaammiksi. Seuraava etappi oisi varmaan siirtää tätä enempi tuonne ulkotiloihin ja pidentää välimatkaa.





keskiviikko 6. marraskuuta 2013

ErittäinHyvän arvoinen reissu Viroon.

Kieltämättä tämä reissu harmittaa ihan kohtuullisesti. Oisivat nyt edes ERIä antaneet! :D

tämä kuva oikeastaan otettu ennen latvian reissuun lähtöä, mutta menkööt...


Matkaan lähdettiin perjantaina (18.10) päivällä, sillä lautta jorpakon yli Viroon lähti vasta iltamyöhään Helsingistä. Mia kurvasi ensin Joensuuhun, josta sitten ajoimme enonkoskelle hakemaan Mian kasvatin Paten (Zharmant's Cafe Latte), siitä sitten savonlinnaan hakemaan taasen kyytiin Brandyn sisko Prada ja hänen omistaja Tanja, jonka jälkeen sitten vielä mikkelin suunnille hakemaan Cata (Wolffhouse-Caratia Oakajee).

Virossa, hotellilla oltiin lähimain taas puolen yötä ja käytiin aikalailla samointein nukkumaan, sillä kehät oli melko aamusta.

Näyttelypaikallekkin päästiin ihan ongelmitta lauantaina (19.10). Myös Viron näyttelypaikka oli AHDAS. Matot sentään pysyi kehässä paikoillaan. Brandy oli taas hirmu ahdistuneen oloinen ensimmäisenä näyttelypäivänä. Mutta onneksi se säilyttää silti toimintakykynsä.

EH


Brandyn arvostelu lauantailta
""Nice size, masculine in type. Little long in body, good topline, nature long tail. Little (jotain) chest, better in front than in rear. Moderate jotain jotain. Prefer better rear and front angulations. Accetable condition. Beutiful coat, nice condition. Prefer more typical and efficient movement and more (jotain) in rear."
EH


Tuomarina Tomasz Borkowski

Sunnuntaina kehä oli mukavemmassa paikassa ja tilaa häkeille oli kivasti. Ainut mikä tällä kertaa mätti, oli se, että kehämatot oli jostain syystä ihan hirvittävän liukkaat! Brandy veti kehässä lähes kyljellee liukastuessaan (ja minä melkein perästä), koirilla oli ihan hirvittävän varovaista liikkumista kaikilla.  Brandy oli taas ihana perusBrandy, iloisine häntineen ja ilmeineen, ahdistuksesta ei tietoakaan.



Brandyn arvostelu sunnuntailta:
"
Good size, but too long in loin. Good head + expression, good bite. Nice back + front. Accetable topline, need more angulation in more. Good substance in body, but need more bone. Must move with more drive. Nice coat."
EH


Tuomarina Ole Staunskjaer

Muilla reissulaisilla meni myös ns. kohtuullisesti. Pate oli molempina päivinä ROP-BABY-pentu. Prada la ERI AVK2 ja su EH, sekä Cata molempina päivinä EH, itse esitin Catan sunnuntaina. 


Brandy ja minä ennen kehään menoa (c) Tanja


Sitten ajelemaan satamaa kohti. Kun oltiin suomen puolella ja mentiin takaisin autoon, kiinnitimme huomiota Brandyn kakomiseen. Ajateltiin, että sillä on jäänyt jotain kurkkuun, joten annettiin vettä, josko se huuhtoisi palasen pois kurkusta kiusaamasta. Brandy kakoi kohti itää ajellessa silloin tällöin. Yhdessä vaiheessa pysähdyimme sitten ostamaan ruisleipää, että josko se saisi mahdollisen karvan pois kurkusta ärsyttämästä ja vettä siihen päälle. Brandy oli vallan mielissään tästä syöpöttelytuokiosta.

Ryhmä rämä autossa. ylärivi Cata ja Prada ja alhaalla sitten Pate ja Brandy (c) Tanja


Vaan kun pääsimme taas yöllä kotiin ja Brandy otettiin pois autosta, varmistui se, mitä olimme karvan lisäksi alkaneet epäillä. Kennelyskä (veikkaamme, että Brandy sai sen jo latvian reissussa sillä itämisaika on vähintään sen kolmisen päivää ja muillakin latviassa olleilla koirilla on ollut kennelyskää..). Brandyn lähtiessä juoksemaan, se sai ihan hillittömän yskäkohtauksen, josta ei meinannut loppua tulla. Tätä sitten sairastettiin nelisen päivää, jonka jälkeen alkoi helpottamaan. Tämän lisäksi Brandyllä oli vissiin reissussa halennut kynsi, joka oli aika hurjan näköinen ja Brandy sitä vähän nuolikin. Mutta se ei varsinaisesti ollut koiraa haittaava, eikä erittänyt mitään (esim. verta) niin sain neuvon tulla näyttämään kynttä eläinlääkäriin vasta yskän mentyä ohi (koska esim. kynnen kuorimista vaativaa rauhoitusta ei olisi muutenkaan voinut yskässä tehdä).
Myös Jussi sai kennelyskän, joskin vähän pahempana kun Brandy. Jussilla yskä kesti reilun viikon ja ensimmäisinä päivinä sen kakominen oli niin rajua, että se sai aikaan oksennusrefleksin jolloin Jussi oksensi sitten mahansa sisältöä ulos, limalla kuorrutettuna.

Brandyn yskää videolla


Jubba unilla


Tänään 6.11 yskät on molemmilla koirilla ohi ja karanteeniviikkokin alkaa olla lopuillaan, joten kävimme näyttämässä kynttä Martinalla. Brandyn kynsi olikin lähtenyt parantumaan erinomaisesti iteksijään, joten ei tarvinnut kuin muutaman viilauksen kynsiviilalla parempaan muotoon ja vola. Lupa rällätä! Vihdoin päästään siis kunnon lenkeille ja normaaliin arkirytmiin!

Brandy pääsee leikkimään irrallaan, ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon!

ERInomaisen arvoinen reissu Latviaan

Kuten otsikko kertoo... olisihan sieltä jotain ekstraakin voinut tulla, mutta näillä mennään!

Perjantaina 11.10 aamulla siis kasvattaja Mia tuli meitä hakemaan ja siitä suunnattiin kohti savonlinnaa hakemaan Brandyn sisko Prada (Zharmant's Baileys) kyytiin, josta sitten Mikkelin suunnille hakemaan kyytiin Maiju ja koiransa Wolff-house Caratia Okajee eli Cata. Siitä lähdettiin sitten muutaman pysähdyksen taktiikalla suuntaamaan kohti Helsinkiä ja satamaa, josta sitten mentiin laivakyydillä Viron puolelle. Viron puolella ei sitten paljoa pysähdelty vaan talla pohjaan ja etelän suuntaan ajamaan.
Kello taisi olla lähemmiltä puoltayötä kun päästiin kohteeseen, eli Latviaan.

Brandy poseeraa latvian reissussa


Minä, Maiju, Cata ja Brandy asuttauduttiin samassa huoneessa (ja sängyssä :D) ja yllättävän kivasti meni yö. Koiratkin osasivat rauhoittua nukkumaan.
Seuraavana aamuna (la 12.10) saatiinkin nukkua ihan hyvän aikaa, sillä kehät olivat vasta kolmen(?) aikaan päivällä. Syötiin älyttömän hyvä aamupala hotellilla jonka jälkeen suunnistimme hyvissä ajoin kohti näyttelypaikkaa. Mikä osoittautui erittäin hyväksi ideaksi, nimittän se tie, jota meidän piti mennä näyttelypaikalle, oli poikki... Ja se oli poikki sen takia, että juna oli hajonnut juuri keskelle tasoristeystä........... Navigaattori tietysti sai hepulin kun yritettiin etsiä vaihtoehtoista reittiä ja toise navigaattorin mielestä mitään muuta reittiä ei ollut kun tämä kyseinen. Karttakirjassakin oli sivunvaihto juurikin sopivasti tässä kohden, joten siitäkään ei oikein saanut mitään selvää. Hiukan meinasi hikeä pukata.
Sitten ystävällinen papparainen tuli meille höpöttämään jotain... latviaksi. Ja ilmeisesti muita kielivaihtoehtoja ei ollut saatavilla (niinkun harvassa muussakaan paikassa ko. maassa..). Onneksi näyttelypaikkakunnan nimen mainitessa pappa oivalsi päämäärämme ja huitoi käsillä vuoron perään, että mihin suuntaan kääntyillä. Käsiviittomien avulla ja muita autoja seuraamalla pääsimme kiertoteiden kautta sitten tälle tielle mikä oli poikki ja navigaattorikin ymmärsi jälleen missä ollaan ja paikansi meidät loppujen lopuksi päämääräämme.



Näyttelypaikka oli AHDAS. Jep. mikään muu sana ei kuvaa sitä paikkaa. Niin ja senkin voin sanoa, että kehämatto oli liimattu niin huonosti paikalleen, että se oli "löysä", joten kun siinä juoksi, niin matto lähti ikäänkuin "alta". Muuten se oli hyvä juosta, eikä koirat liukastelleet.
Ensimmäisenä päivänä Brandy oli todella vaisu. Sitä ahdisti se halli ihan selvästi. Makupalat maistui, mutta ei sillä teholla mitä normaalisti. Myöskään häntä ei viuhtonut lakkaamatta, niinkun yleensä. Otimme siis salaiseksi aseeksi lelun, joka saikin Brandyyn vähän eloa ja reippautta!

Köh. Kehässä oli nähtävissä pienen pientä "naamalla kurvailua". Tuomarihan meillä oli latvialainen, joten aika hyvin kaikki latvialaisomistuksessa/handlauksessa olevat koirat kurvailivat kärkisijoille, kuten myös Brandyn luokassa, josta olen edelleen hiukan katkera..

ERI AVK2



Brandyn arvostelu lauantailta;
"Strong male, a bit long in body. Correct type of head, correct expression. Correct topline, but a bit long in loin. Good volume of body. Correct angulation, but need stronger hind legs. Correct temperament."
ERI AVK2

Tuomarina Ligita Zake 

Näyttelypaikalta suunnattiinkin sitten Riikaan vähän shoppailemaan ja syömään, josta sitten hotelille ja hyvissä ajoin nukkumaan.

Seuraava päivä (su 13.10) alkoikin vähän aikaisemmin, koska kehät oli muistaakseni 12 aikaan. Tällä kertaa matka näyttelypaikalle sujui ilman kiertoteitä. Näyttelypaikka oli edelleen ahdas, mutta kehämme oli tällä kertaa vähän väljemmillä vesillä, joten meidän kehän laidalla ei ihan hirveää ryysistä ollut.

ERI AVK2 SA PU5







Brandyn arvostelu sunnuntailta:
"Correct size. Good body (jotain?), good coat. Normal temperament. Good movement."
ERI AVK2 PU5 

Tuomarina Savicic Nebojsa

Latviasta ajeltiinkin talla pohjassa hyvää kyytiä aina Joensuuhun asti. Kotona olimme joskun neljän maita aamulla. 

Lisäksi täytynee mainita, että matkakumppanit pärjäsivät oikein kivasti. Puolet kunniasta otan tietenkin itselleni, koska handlasin Brandyn kaunista siskoa Pradaa. Lauantaina Prada oli PN4 ja sunnuntaina aika makiasti (ainoana pitkähäntäisenä narttuna!!!) ERI AVK1 SA PN1 SERT VSP!! (muistilapuksi myös, että tälle tuomarille kannattaa koira esittää vapaasti ;))) ) Catan tulokset oli la ERI JUK2 SA ja su ERI JUK2.

Sisko ja sen veli, Prada ja Brandy

Sisko ja sen veli, Prada ja Brandy


Terveet näkimet!

Käväistiin 9.10 Kivuttomalla järjestetyssä kimppatarkissa molempien koirien kanssa. Silmätarkastajana toimi eläinlääkäri Jaana Pätilä.

Molemmat koirat saivat terveiden silmien paperit!
Brandyn lappu oli täysin moitteeton, ennen tippoja ja tippojen jälkeen!

Jussin lapussa taasen oli joitain "moitteita", muttei mitään vakavaa tai mistä tulisi huolestua.
Jussin lappuun kirjattiin pieni lasiaisvuoto/juoste vasemman silmän taka-osaan, mutta pääsi silti tervein rastitetun paperin kanssa läpi!

Esim. treeniä

Hupsista. Lähti liian aikaiseen :D

No mutta asiaan. Käytiin syyskuun lopuilla treenailemassa sekä tokoa, että agia. Joskaan en juurikaan muista niistä yhtään mitään.... Pitäs vissiin kirjottaa treenien jälkeen aina.. Facebookpäivityksien perusteella on kuitenkin ilmeisimmin mennyt oikein kivaisasti.

26.9
"Brandy teki kokonaisen keinun!!!! Ihan itse! Byhyyyyyy :'))) Nyt vaan hiotaan siitä hyvä ja nopeampi keinu. Upeeta kepittelyä ja kontakteja myös. Muuten aika rimanroiskimista. Ja muistina taas itselle, _ÄLÄ TEE LIIKAA_. Pitää yrittää muistaa jarrutella omaa tekemisenhalua vaikka Brandy niin hienosti aina välillä tekeekin" 

muutamat videot sitten samaiselta päivältä;






30.9

"Hitsit, että miulla oli pätevä agikoira tänään, teki just niinkun mie käskin (eli myös väärin :D)! Kepeillä tosin oli joku kummallisuus, koska lopetti kepittelyn, ihan joka kerta puolivälissä ja ei löytänyt rytmiä ollenkaan. Piti sitten ottaa ohjureita, että saatiin muutama puhdas suoritus alle. Mut hienoa puomia ja keinua teki!"



1.10
"Brandy oli tänään tokossa oikein pätevä ja völinääkin oli vähemmän. Täytynee ottaa tavaksi lenkkeillä 2h ennen treenejä Hieno paikkamakuu oli vielä lopussa, ehkä se siitä korjaantuu ! Saatiin myös parannettua jäävää seisomista, joskin kouluttaja oli vähän sitä mieltä, että olen aavistuksen liikaa perfektionisti siinä."

 on se hyvä toi facebook, kun tunnun päivittävän sinne enemmän koirien juttuja kun omia.. Tai ainakin hyvin monet päivitykset liittyy jollain tapaa koiriin..

sitten vielä kevennykseksi video lenkiltä... ja toinenkin
 
 

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Aivoton banaani agi- ja tokokentällä

Käväistiin agilityssä maanantaina 23.9. Hallissa oli aluksi muutama medikoirakko ennen meitä. Völinähän siitä syntyi kun muut sai treenata ja itse joutui olemaan paikallaan. Mentiin sitten välinevaraston nurkkaan tokoesteiden sekaan istumaan, ettei Brandy nähnyt radalla olevaa koirakkoa. Völinä väheni huomattavasti.

Nostin rimakorkeudet vaihtelevasti maksiin ja mediin, renkaan maksiin ja muurin jätin miniksi, koska olin liian laiska kokoamaan sitä maksiksi... Rata oli melko helppo, joskin siinä oli joitain vaikeita kulmia joillekkin esteille. Siinä olisi pitänyt juosta ja kovaa. Itseäni kuitenkin hiukan hirvitti Brandyn hiukan päättömältä vaikuttava meno, joten otin itse melko rauhallisesti, enkä edes yrittänyt juosta kovaa. En sitten tiedä turhautuiko Brandy tästä entisestään. Tällä kerralla oli vähän sama ongelma kun edellisellä. Brandy kuunteli todella hyvin minun ohjeita ja teki juuri niin kun minä käskin tehdä, mutta ilmeisesti Brandyn aivokapasiteetti ei riitä sen lisäksi keskittymään myös siihen omaan tekemiseen. Eli se Brandyn oma tekeminen on ihan hirveää häsläystä. Juurikin tuo muurijuttu, jonka lisäksi oli niin kiire kepeille, että törmäsi toisena olevaan keppiin ja teki jonkunlaisen ihmeellisen piruettiympyrän sen kanssa ja kaatui kyljelleen...
Varmasti puuttuu nyt varmuuttakin ja lihaksistokaan ei ole niin kuoseissa, että hallitsisi itsensä paremmin, mutta sitten varmaan olisi ihan hyvä olla juoksematta ilman sitä toista aivopuoliskoa...


Tehtiin ensin pätkää 1-6. Eli aikamoista putkirallia. Ensimmäinen ongelma. Kulma muurille. Huhhuh. Koska Brandy on tyyppiä, mennään eikä meinata, niin se ei ihan osannut löytää järkevää kulmaa itsenäisesti, vaan hyppäsi siitä mistä nopeiten pääsee. Monet kerrat sivussa oleva muurin osa jäi keikkumaan ja kerran koko muuri oli atomeina ympäri kenttää. Ajattelin siis hiukan ottaa juttua turvallisemmin, ja ottaa koiran "kiinni" tuossa muurin edustalla ja ohjata siitä vähän suoremmin muurille. Tosi kivasti Brandy tulikin likelle ja otti mukavasti hyvän kulman muurille. Joskin tästä koitui minulle ongelma, koska seuraavana oli suora putki, jonka Brandy pinkoo nanosekunneissa. Ei siis mitään mahiksia keretä ohjaamaan tuolle kauimmaiselle mutkaputkelle. Itse siis juoksin vasta kolmos putken alkupäässä kun Brandy ihmetteli 3 ja 4 putken välillä, että "mitäs sitten". Toki tuossa jos koira irtoaisi ihan äärettömän hyvin, niin sen olisi saanut menemäänkin tonne neloseen, mutta ei Brandy nyt ihan noin hyvin irtoa, vaikka se hyvin irtoaakin. No saatiin tällä tyylillä ihan kohtuullisesti tehtyä, vaikka taas muurille oli vähän hankala kulma. Tehtiin myös siten että otettiin esteet 2-9. Tämä jopa toimi kohtuullisen hyvin, koska kerkesin koiran mukaan paljon paremmin kun ei tarvinnut ottaa sitä "kiinni" tuossa muurin edessä, vaan pääsin jo etenemään tonne putkelle päin, tästä saatiin melko hyvät irtoamisetkin tuonne 4 putkeen.

Lisäksi tehtiin irtonaisena pätkää 11-14. Ei ongelmaa. Pussi ei ollut mitenkään erityinen juttu, vaikkei sitä oltu pitkään aikaan otettukkaan. Sehän on melkeen kun putki ja Brandy rakastaa putkia.

Treenattiin erillisenä vielä tuota pussia ja rengasta, keppejä sekä keinua.
Kepeillä haettiin sitä oikeaa aloitusväliä. Muuten näissä ei ongelmaa olekaan. Täytyy vaan ensikerralla muistaa ottaa se ohjuri tuohon ekaan väliin. Tosin nauratti kun tehtiin keppejä ensimmäisen kerran, niin Brandy päätti keppien puolivälissä, että "ei saakeli, tossahan on vieressä putki, meenkin sinne!!". Eli se lopetti keppien tekemisen puolivälissä ja sujahti siitä oikein luontevasti putkeen. En pystynyt pidättämään naurua siinä vaiheessa. Onneksi ei tehnyt enää toista kertaa...

Sitten meidän murheenkryyni, eli keinu. Se vaan on niin jännä. Nykyään tosin uskon, että Brandyä enemmän jännittää se liike kuin se ääni. Tehtiin siis sillätavoin, että laskin keinua sitä mukaa mitä Brandy siihen kiipesi. En siis antanut vauhdilla laskea, mutta koira tavallaan laski sitä kuitenkin itse. Annoin vähän pamahtaakkin, eikä Brandy ollut äänestä moksiskaan. Se hirmu reippaasti aina lähti keinulle kiipeämään, mutta puolivälissä se meni vähän sellaiseksi ryömimiseksi, mutta keinun liikkeen loputtua, koira oli ihan normaali. Ja oli kyllä ihana huomata, että Brandy oli silti innokkaasti aina aloittamassa "liikettä" uudelleen. Eli ei olisi malttanut pysyä istumassa ja odottamassa sen aikaa, että itse menin pitelemään keinua ja annoin luvan tulla keinulle. Mutta sitten taas keinun puolivälissä alkoi hurjasti jännittämään. Paljon kehuja ja namuja, niin eiköhän me tämä keinu kuntoon joskus saada!


Tokotreenit olikin sitten vuorossa tiistaina. Päädyimme sitten ilmeisesti kisaamaan tähtäävien ryhmään (koska ilmeisesti muita kisaavia ei ollut), koska liikkeet olivat melko alkeellisia. Brandy oli hirmu rauhaton. Ja suureksi yllätyksekseni se olisi halunnut hirveästi mennä moikkailemaan muita koiria, mitä se nyt ei juurikaan ennen ole yrittänyt tehdä.. Lisäksi kultakurkku lauloi taas. Jos vähänkin oltiin paikallaan, eikä tehty mitään, Brandy kyllä huomautti asiasta joko haukkumalla lakkaamatta tai kitisemällä. Suurimmaksi osaksi siis meidän herkut kului siihen, että palkkasin sitä kun se oli hiljaa ja kohtuullisen rauhallisesti. Joko koira väsyi loppua kohden tai se alkoi tajuamaan jutun ideaa, koska ei melunnut ihan yhtä paljon kun alkutunnista.

Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Kouluttaja sai kyllä minua kätellä ihan rauhassa ja Brandy istuikin sen hetken hienosti aloillaan, mutta heti kun kouluttaja siirsi huomionsa Brandyyn, Brandy ratkesi riemusta. Ei pysynyt pylly maassa. Tehtiin tätä niin pitkään kunnes saatiin se pylly pysymään maassa, joskin kouluttajan eleet ja huomiointi olivat kovin minimissä.
Paikkamakuu, päätin ottaa varmanpäälle, eli oli koirasta vain vajaat kaksi metriä ja kävin palkkailemassa välillä. Ihan hyvä että otinkin varman päälle, sillä Brandy oli ihan älyttömän levoton! Se oli koko ajan lähtövalmiudessa ja kun se tajusi, ettei saa lähteä, se kehitti paljon sijaistekemistä. Se nuuski maata, söi lehtiä, katseli ties minne, kääntyi lonkalleen.... No, treeniä treeniä. Kotona nyt jos saataisiin edes se alon tasoinen paikkis varmaksi, niin sitten olisi hyvä häiriössäkin tehdä ja sitten voisi jatkojalostaa sen siihen piilopaikkikseen..

Lisäksi oli jäävää maahanmenoa. Muut ottivat sitä peruutustekniikalla ja me otettiin ihan tavallisesti. Tosi kivoja ja ripeitä maastoutumisia. Tehtiin kokonaisena liikkeenä kerran, muuten aikalailla palkkasin siitä maahanmenosta. Tehtiin syrjemmällä myös jäävää seisomista siten, että peruutin ja pyysin seisahtumaan, tosi pätevästi teki sitäkin. Mukavaa huomata, että nämä liikkeet toimii häiriössäkin, vaikka ne vasta oli ihan rikkipoikkihajalla.

Sitten oli luoksaria. En kehdannut tehdä ollenkaan avoluoksaria, koska ollaan tosiaan vasta pallonheittovaiheessa, niin tein sitten ihan huvin vuoksi normaalia luoksaria, mikä onkin ihan hyvä juttu, koska se on hidastunut, luultavasti juurikin tämän avoilun takia. Pitää näköjään treeniä sitä vauhtiakin useammin, ettei se nyt kokonaan unohdu. Kouluttajan mielestä vauhti oli ihan vallan riittävä, mutta noh... minusta ei.. Ensimmäisellä kerralla jäi istumaan tosi levottomasti, eikä keskittynyt ollenkaan. Oli kuulemma etujaloillaan steppaillut ja pyöritellyt päätään kuin pöllö, saatiin siis neuvoksi harjoitella tätä rauhallisesti jäämistä. Kun "sinulla on niin vilkas koira", aijjaa! :D

Tehtiin väliajoilla sitten perusasentoa ja palkkailin siitä, lisäksi yhden askeleen seuruita, ja kääntymisiä. Lisäksi vähän peruuttamisia ja sivuaskelia oikealle.

Yhteenvetona, koiran pitäisi siis olla vähän rauhallisempi. Se tekee liikkeet kyllä ihan tajuttoman hyvällä vireellä (en kyllä uskaltanut yhtään palkata lelulla tai suuremmilla kehuilla, koska sitten olisi varmaan mennyt yli...), mutta se vire jää vähän päälle liikkeiden jälkeenkin, joka sitten tulee ulos melusaasteena. Liikkeiden aikana Brandy on kyllä ihan hiljaa.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Airedalenterrieri rotuna



Huomasin muiden blogeissa pyörivän varsin mielenkiintoisen postausteeman. Eli mitä koirakirjat sanovat eri roduista ja pitävätkö nämä väitteet paikkaansa.

Rinon kuolemasta on 12.9.2013 tullut vuosi täyteen. Edelleen on todella kova ikävä ärrieripappaa ja aika on selkeästi kultaamassa muistoja. Ajattelin tästä syystä hiukan muistella, millainen se meidän spesiaaliairis oikein olikaan. Ja onko se mitenkään verrattavissa siihen, mitä koirakirjat sanovat. Jokainen koira on tietenkin yksilö, eikä minulla ole kokemusta kuin yhdestä tämän rodun edustajasta, joten punnitsen mielipiteeni sen mukaan.

Toivottavasti tästä olisi myös apua sellaisille, jotka mahdollisesti miettivät airiksen sopivuutta itselleen. Etenkin jos kyse on koirasta, joka tulisi aivan puhtaasti kotikoiran virkaa toimittamaan. Meille ainakin osui silloin aikoinaan ihan nappiinsa menevä yksilö <3



Yleensä rotuyhdistyksien sivuilla kerrotaan rodusta hyvinkin realistisesti (joskin aina hiukan puolueellisesti), joten itse ainakin suosittelen lukemaan roduista ennemmin internetistä kuin erilaisista rotukirjoista. Perustan mielipiteeni sille, että yleensä rotuyhdistyksien esittelytekstit on luonut sellainen henkilö, jolla on rodusta paljon kokemusta ja luultavasti myös kokemuksia erilaisista yksilöistä (ainakin toivon ja oletan näin). Joskin rotukirjat on yleensä aina saman "kirjailijan" kättentyötä, joka tarkoittaa sitä, ettei hän ole ko. rodun edustajaa koskaan nähnytkään vaan perustaa mielipiteensä kuulopuheisiin ja mitä muut ihmiset ovat kirjoittaneet.

Itseltäni löytyy kolme koirarotukirjaa;
Koko maailman koirat (Eyewitness Handbooks: DOGS), David Alderton 1993 (hauskana juttuna huomasin, että kirjan on suomentanut iki-ihana suomalaistuomarimme Paula Heikkinen-Lehkonen)

Suuri koirarotukirja (The Encyclopedia of the Dog), Tri. Bruce Fogle 1995 (tässä teoksessa mainitaan, ettei mm. koirarotujen säkäkorkeudet, värit ja käyttötarkoitukset välttämättä vastaa suomen "määreitä")

Gummeruksen suuri koirakirja (The Complete Dog Book), Peter Larkin & Mike Stockman 1999



Ja tässäpä niitä väittämiä sitten..

"Airedalenterrieri on vähemmän aggressiivinen muita koiria kohtaan kuin jotkut muut tämän ryhmän rodut, mutta vastaa kyllä haasteeseen." Gummeruksen suuri koirakirja

Allekirjoitan tämän ainakin osittain. Muista terriereistä minulla ei niinkään kokemusta ole, joten en voi sanoa, että onko yleisesti vähemmän aggressiivinen vai ei. Mutta Rino oli juurikin tuollainen, että se tuli aika kivasti juttuun muiden koirien kanssa, niin pitkään kunnes joku alkoi egoilemaan, silloin se kyllä huomautti paremmuudestaan. Koirapuistokoira Rino ei kuitenkaan ollut.

"Se on älykkään koiran maineessa, mutta voi olla itsepäinen, jollei sitä kohdella päättäväisesti." Gummeruksen suuri koirakirja
Juurikin näin.

"Sillä on karkea ja tiheä turkki, joka kasvaa nopeasti, mutta pysyy siistinä säännöllisellä harjaamisella. Karvanlähtöaikaan on sopiva käyttää se ammattitrimmaajalla." Gummeruksen suuri koirakirja

Pysyy siistinä säännöllisellä harjaamisella? Rino oli siistinä ainoastaan silloin kun se oli vastikään käynyt trimmauksessa. Pitkäkarvaisena versiona harjauksella ei käytännössä ollut mitään merkitystä, koira näytti harjauksen jälkeenkin siltä, miltä se näytti sitä ennen.Karva oli ehkä vähän pöyhkeämpi, muttei kyllä minun mielestä missään määrin siistimpi. Karvanlähtöaikaan trimmaajalle? Mitä? Rinolla ei kyllä koskaan ollut karvanlähtöä ja se kävi puolivuosittain trimmauksessa miten sattuu. Tämä koirakirjan väittämä on minusta siis varsin potaskaa.

"Airedalenterrieristä tulee erittäin hyvä vahtikoira, sillä sen mielestä isännän omaisuutta tulee vahtia." Gummeruksen suuri koirakirja
Mmm. Varmasti oikealla koulutuksella kyllä. Meidän pappa oli kyllä kaikille niin lempeä, että sinällään ei olisi kyllä rosvoja karkuuttanut. Joskin ilmoitti kyllä erittäin hanakkaan, jos kylänraitilla joku liikkui. Rino ei vahtinut autoa tai muita tavaroita.



"Se ei ole mikään ahmatti, mutta koska se on tukevatekoinen koira, se tarvitsee tukevan aterian." Gummeruksen suuri koirakirja
Jep, Rino ei ollut normaalin ruuan perään mitenkään erityisen ahne. Mutta jos kyseessä oli nakit tai muut herkut, niin ne kyllä upposi ihan kyselemättä.

"Turkinhoito: kohtuullisen helppoa
Liikunta: kohtuullisesti
Ruokinta: kohtalaisesti
Luonne: ystävällinen ja rohkea"
Gummeruksen suuri koirakirja
Turkinhoito on helppoa, mikäli löytää hyvän trimmaajan, joka siistii koiraa muutaman kerran vuoteen. Rinolle riitti kohtuullinen määrä liikuntaa, eikä alkanut esim. purkaa turhautuneisuutta ongelmakäyttäytymisenä. Ruokaa myös meni ihan sopivia määriä, ei tuntunut sen kummemmin lompakossa. Luonteeltaan Rino oli erittäin ystävällinen koira, melko rohkeakin, joskin joihinkin asioihin suhtautui varauksella ja pelkäsi kuollakseen ilotulitteita.

"Rotu on luonnostaan varsin voimakastahtoinen ja itsenäinen, mikä rajoittaa sen menestystä ja suosiota käyttökoirana" Suuri koirarotukirja
Väärin! Rino oli varsin voimakastahtoinen, mutta kuitenkin jossain määrin palvelunhaluinen ja itsenäinen, mutta en kyllä olisi nähnyt ongelmaa lähteä sen kanssa harrastamaan "käyttökoiralajeja".

"Todennäköinen elinikä: 13 vuotta
Sopii kerrostaloon
Kestää kylmyyttä
Sopii ulkokoiraksi

Ei tule toimeen muiden koirien kanssa
Vaatii runsaasti liikuntaa
Hyvä vahtikoira"
Suuri koirarotukirja
Meillä Rinon elinikä jäi 12 vuoteen, mutta en näkisi etteikö voisi airikset elää vanhemmiksikin. Mutta varmasti aika realistinen "keski-ikä". Varmasti rotu sopii myös kerrostaloon, mikäli siellä saa nuoruudessaankin elää, en usko, että Rino olisi enää sopeutunut kerrostaloelämään. Kyllä, kestää kylmää. Minusta mikään koira ei varsinaisesti sovellu ulkokoiraksi, mutta kyllä Rino oli ainakin niin läheisyydenkaipuinen, että jos se olisi ollut pelkkänä tarhakoirana, niin ei se olisi onnellinen ollut. Vaikka aika hyvin Rino mm. kesällä päivät vietteli ulkona häkissään. Kuten jo yllä mainitsin, niin Rino ei ollut koirapuistokoira, mutta pääasiassa tuli toimeen muiden kanssa. Rino ei vaatinut ihan ylettömiä määriä liikuntaa. Ilmoittavana vahtikoirana Rino oli hyvä, mutta kyllä se sisään laski kaikki.



"Turkki vaatii nyppimällä suoritetun trimmauksen pari kertaa vuodessa" Koko maailman koirat
No. Jos ei näyttelykoiraa halaja, niin voi sen koneellakin vetää. Ja mikäli näyttelyissä haluaa käydä, niin pari kertaa vuodessa trimmaus ei riitä.

"Älykäs, avoin" Koko maailman koirat
Varsin älykäs ja avoin oli ainakin tämä meidän yksilö!

Tämä olikin varsin hauskaa, joten voisin tulevaisuudessa jossain vaiheessa tehdä samanmoiset, myös näistä minun nykyisistä turjakkeistani, eli australianpaimenkoirasta ja kiinanharjakoirasta :)

Agilityn vapaavuorolla

Tosiaan, otin 19.9 Brandyn matkaani ja lähdettiin vihdoin ja viimein tallustelemaan kohti hallia, missä tarkoitus oli treenata agilityä. VIHDOIN! Katsoin siis Brandyn tassuhaavan olevan jo tarpeeksi terveen näköinen, jotta uskallettiin lähteä rälläämään.

Brandy oli tällä kertaa tosi hyvin kuulolla ja keskittyikin tosi hyvin omaankin tekemiseensä. En vaan tiedä, että käykö se päänsä sisällä niin kovilla kierroksilla, että väsyy sitten. Vai onko sillä tosiaan niin huono kunto (etenkin agikunto) nykypäivänä, ettei se vaan jaksa tehdä pitkään. Tehtiin aika paljon toistoja ja yritettiin saada homma pieniltä osin toimimaan. Brandy onneksi tosi kivasti noita toistoja kestää, eikä ala esim. turhautumaan tai käskyttämään. Tekee myös tosi innokkaasti joka kerta eikä kyllästy.

Ratana meillä ilmeisesti oli jonkin näköinen piirinmestaruusrata, eli vissiinkin kolmosten tasoinen rata. Sen kyllä huomasi hurjista puomi ja keppikulmista. Alla tekemäni rävellys radan pohjasta. Rata ei ole kokonaisuudessaan tuossa ja sieltä luultavasti puuttuukin jotain esteitä. Mutta me ei rataa kokonaan tehtykkään, joten varsin hyvin tämä piirros riittää.


Aloitettiin ihan alusta, Eli ykkösesteestä, joka kääntyy sitten ikävässä kulmassa tuonne puomille. Noh. Brandy ei tosiaan ihan tuonne puomille taipunut ja hyppäsikin varsin vetreästi ylösmenokontaktin yli. Alastulolla oli odottamassa namialusta, joten se Brandy otti tosi nätisti.
En alkanut treenaamaan tätä tulokulmaa puomille vaan päätin sysätä molempien energian ihan yleiseen kontaktiharjoitteluun. Hirmu kivasti Brandy homman muistikin. Ongelma vaan nimenomaan on tuossa ylösmenokontaktissa, minkä yli Brandy todella helposti hyppää mikäli kulma puomille on vähänkin vino. Nyt siis mietintään, että miten lähdetään tätä hommaa korjaamaan. Siivekkeet vai kehikko? Kehikossa minua vähän jännittää se, että Brandy tosiaan on vähän vajaa luonteeltaan, eikä ihan keskity aina ympäröivään maailmaan, niin kävisikö tässä sitten helposti niin, että koira on loppujen lopuksi solmussa koko kehikon kanssa. Kehikko kuitenkin toisaalta vahvistaisi sitä, ettei puomille hypätä.... Luulen, että aloitan kokeilun tällä kehikolla, mutta jos näky kehikolla on liian hasardi, niin vaihdetaan sitten pelkkiin siivekkeisiin ja lähdetään vahvistamaan sitä puomille juoksua, eikä hyppyä. Seurataan.

No puomia aikamme harjoiteltua, menimme pätkään 3,4,5 selkeästi vauhti ekalla yrittämällä oli liian kova ja huutelusta huolimatta suoralla linjalla oleva putki imaisi koiran sisuksiinsa 4, eli pituuden jälkeen.  (ps. onko mulla toi pituus tossa väärin päin? :D). Otettiin siis vain pituus ja siitä kääntyminen kepeille. Tosi hyvin kääntyi, mutta herkästi haki väärään väliin. Siihen hätään en löytänyt ohjureita, mutta ilmeisesti pitää vähän Brandylle muistutella kuitenkin tuota sisään menoa ja ulos tuloa kepeiltä. Ne oli vähän hakusessa, muuten pujotteli tosi nopeasti ja pätevästi. Saatiin kyllä tosi kivasti onnistuneitakin suorituksia. Joten otin mukaan sitten tuon esteen nro. 3. Huomattavasti vauhti kasvoi, kun lisättiin yksi este sinne, mutta tosi kivasti kyllä kääntyi siitä kepeille. Väärää väliä haettiin edelleen, mutta saatiin sinne yksi onnistunut suorituskin, johon sitten lopetin.

Lisäksi sitten tehtiin myös tuota rengas, muuri, este suoraa. Ihan vain loppuun kevyeksi jutuksi ja muistuttelemaan Brandylle mieleen renkaan ja muurin suorittamista. Ei ongelmaa kummassakaan. Tehtiin tähän sitten erilaisia lähetyksiä, esim. eteen menemistä jne.
Yleisesti ottaen ihan hirmu hyvää tekemistä Brandyltä tällä kerralla, vaikkakaan koira ei pitkään jaksanutkaan. Olisi varmasti vielä tehnyt ihan täysteholla, mutten tosiaan viitsinyt ajaa koiraa ihan piippuun.

Käytiin vielä pihalla harjoittelemassa vähän AVOn hyppyä, joka alkaa näyttää jo lupaavalta. Koira hakee kivan kauaksi esteestä, että mahtuu hyppäämään takaisin. Ongelmana tällä kerralla kuitenkin oli, että istuminen oli sangen vaativaa, maahanmenoa sen sijaan tarjottiin hyvinkin useaan... Liekkö johtuisi siitä, että nyt ollaan aamu ja iltaruuaan merkeissä harjoiteltu paikkamakuuta? Pari onnistunutta kertaa saatiin namialustan kanssa.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Tuohtumusta

Koska en pääse tänään tekemään näköjään mitään muutakaan, niin voin sitten vallan hyvin kirjoittaa vaikkapa tämän blogikirjoituksen.
Tuohtumushan koskee nyt lähinnä sitä, ettei olla päästy treenikerroille treenailemaan aina syystä X. Puoli vuottahan tuossa vierähti ilman, että päästii käymään oikeastaan yhtään missään, koska kävin töissä. Näyttelyviikonloput/päivät piti pyytää vapaiksi oikeastaan kuukautta ennen, ja ne oli ainuat vapaat mitä sai listaan pyytää/toivoa. Yleensä mulle sattui _aina_ iltavuoro maanantaiksi = agitreeni. Tai sitten oli muuten vaan niin vammainen työpäivä, etten lenkin jälkeen jaksanut mitään muuta kun käydä nukkumaan. Tämäkös otti päähän, sillä tokoilu kärsi, agi kärsi, minä kärsin ja en usko, että koirillakaan niin mukavaa oli kun eivät lenkkien päälle saaneet juuri mitään muuta aktiviteettia, ehkä muutaman lyhyen treenihetken päivässä. Paitsi Jussi on varmaan nauttinut kun on saanut vaan käärylöityä lämpimään sänkyyn...
Brandy ei kuitenkaan onneksi ole hyppinyt seinille, vaikka aktiviteetit vähentyivätkin. Mutta kyllä siinä muutoksia huomasi. Sen lihaskunto ja muutenkin kunto on omasta mielestäni paljon huonompi kun sillon puoli vuotta sitten, se alkoi vahtimaan enemmän ja kun lähdettiin kentälle treenaamaan tosissaan, niin harventuneet treenikerrat näkyivät siten, että koira kuumui. Se oli niin innoissaan kun ei oltu vähään aikaan tehty kunnolla, niin sitten kun lähdettiin tekemään, niin se kuumui. Muuten on kotona käyttäytynyt oikein mallikkaasti, eikä muuta "häiriökäyttäytymistä", kun tuo vahtimisen lisääntyminen, ole ollut havaittavissa.

Nyt onneksi kun itsellä on taas enempi vapaa-aikaa, niin ollaan päästy taas enempi normaaliin treenirytmiin, varsinkin tokon osalta. Sitä ollaan vähintään joka toinen päivä käyty treenaamassa tuossa kentällä ja jos ei olla kentällä käyty, niin ollaan treenattu sitten sisällä jotain pientä. Lisäksi ollaan aloitettu pyörälenkkeily.Mutta mikä edelleen tökkii, on agi ja se pääasiassa saikin minut kirjoittamaan tämän tuohtumuspäivityksen.
Nyt aina, joka kerta kun ei ole ollut mitään, että oltaisiin päästy treenivuorolle, on tullut jotain "takapakkia". mm. viime viikolla meillä oli ripsa kylässä, jonka vuoksi en viitsinyt mennä treenaamaan (en myöskään ohjattuun tokoon tämän takia) ja tänään sitten olin ihan innoissani lähdössä treenaamaan agivuorolle kunnes kiinnitin huomiota siihen, miten Brandy on pitkin päivää nuollut tassuaan ja päätin katsoa, että mitä se sieltä nuolee... Kappas vaan. Tassussa on haava --> treenit peruttu. Voin kertoa, että kylläpä syletti. Alkaa pikkuhiljaa tuntua, ettei meidän ole tarkoitus jatkaa agia, maailmankaikkeus tuntuu olevan niin kovin sitä vastaan..

Noh. katsoo miten tassuhaava lähtee paranemaan, josko päästäisiin jo loppuviikosta vapaavuorolle treenaamaan.... Toivossa on hyvä elää.

Voisin myös samaan syssyyn kertoa meidän eilisistä tokotreenailuista tuossa kentällä.
Muutama kohokohta; alo tasoinen paikkis on jotenkin ihmeen kummassa korjaantunut normaaliksi?!?!? Ihan kun se ei olisi koskaan rikki mennytkään? Kesti myös häiriössä....
Nouto hajosi. NOUTO!?!?!? Brandyn suosikkiliike, jossa ei koskaan, ikinä, milloinkaan ole ollut _mitään_ ongelmaa. Pääasiassa noudossa hajosi palautus. Tuo sen kyllä vauhdikkaasti, mutta kiertää pienen kunniakaarteen ja palauttaa vinosti eteen. Lisäksi rupee puremaan kapulaa, mikäli en ota sitä tarpeeksi nopeasti pois. No, nyt aletaan sitten treenaamaan tätä palautusta. Huoh. Mikä myös pistänyt viime aikoina silmään, niin Brandy ei oikein malttaisi odottaa käskyä kapulalle, se kyllä odottaa sitä käskyä, mutta nykähtelee eteenpäin malttamattomana.

Jäävät toimii mainiosti. Välillä maahan menossa meinaa jäädä kyynärpäilleen könöttämään, mutta tämä nyt on äkkiä korjattavissa. Mutta pääasia että se "jää"!
Seuruut edelleen erittäin vietikkäät ja paikkaa pitäisi korjata.
Luoksarin stoppi edelleen ihan... no... ei toimi.

Elikkä to do -list;
Korjaa noudon palautus
Korjaa seuruun paikkaa
Varmista jäävän maahanmenon asento
Kaukot kisamatkalle
Opeta nyt se saamarin luoksarin stoppi
Paikkiksen treenaaminen ja siirtyminen _todella hitaasti_ piilopaikkikseen
AVO:n hypyn treenaus.

Onhan siinä loppujen lopuksi ihan hyvin hommaa vielä. Ollaan kaiken tämän lisäksi harjoiteltu myös ruutua ja VOIn kaukoja sisätiloissa ja lyhyellä matkalla ulkona.

Ja jos nyt jostain vielä voisin olla tuohtunut, niin bloggerin kirjoitusosio ei toimi minulla millään muulla selaimella kuin IE:llä ja sekös ärsyttää, koska en yleensä IE:tä koskaan käytä. Äksy.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Ruokailumietintöjä

Kun nyt erittäin hyvään saumaan sattui Mush:n Ilmainen ateria-kampanja, niin ajattelin sitä mainostaessani samalla hiukan tarinoida meidän muuttuneista ruokailujutuistamme!

Jos aloitetaan Jussista, niin Jussihan on syönyt pennusta lähtien Golden Eaglen Holistic Chickeniä, jonka kanssa ei oikeastaan koskaan ollut muuta ongelmaa, kun maistuvuus. Jussi kyllä söi sitä, mutta oikeastaan vaan silloin kun sillä oli nälkä. Se oli hurjan laiha aina, eikä sitä oikein saanut lihomaan. Syötin tätä Jussille n. 3v, jonka jälkeen aloin vaihtelemaan ruokaa vähän miten sattuu, syötin esim. mätsäripalkintoja ja muita isompia näytepusseja yms. Kaikissa ilmeni oikeastaan sama vika, ne maistui Jussille tasan yhden pussin verran, mutta toinen pussi meni sitten nirsoiluksi. Jossain vaiheessa taidettiin mätsäreistä saada HauHaun kana-riisiä palkinnoksi 2kg säkki, joka maistui Jussille ihan hirmuisen hyvin! Pientä lihomistakin alkoi tapahtua. Tämä maistui Jussille pidemmänkin aikaa, varmaan lähemmäs puoli vuotta, kunnes nirsoilu taas alkoi.
Myönsin tappion ja aloin syöttämään samaa ruokaa mitä Brandy syö, eli Jahti&Vahti energiaa. Tämä Jussille maistuu myös todella hyvin, mutta sen on todella vaikea ja varmasti ikäväkin syödä näin isoja nappuloita onnettomalla purukalustollaan. Mutta jos kerta maistuu, niin mikäs siinä. Yksi vaihtoehto tietenkin olisi turvottaa nappulat ja antaa ne pehmeinä, tätäkin on kyllä koitettu, mutta Jussi on vähän näitä "syön millon viitsin" -koiria, joten ne turvotetut nappulat saattaa jäädä sinne kuppiin pilaantumaan, mikäli arvon Kebabbia ei juuri silloin kiinnosta syödä.
Olen kuitenkin pidemmän aikaa alkanut miettimään Jussin siirtämistä barffiin, luuttomaan versioon, koska Jussin hammaskalustolla ei luita syödä. Luut kuitenkin pitäisi sitten korvata esim. kalkkijauheella tai luumurskalla. Tästä tosin tekee ongelmallisen se, että me kuitenkin reissaillaan ja Jussi on toisinaan hoidossakin, niin lihojen saatavuutta ei voi aina taata. Pitäisikö kuitenkin pysyä 50/50 menetelmässä? Ja vaikka turvottaa nappulat ja sekoittaa lihat sinne joukkoon, jolloin saattaisi kuppi tyhjentyäkkin?




Ja sitten Brandy. Brandy söi pikkupentuajan Royal Caninin Medium Starteria, josta vaihdettiin melko pian jo saman lafkan Medium Junioriin. Jotenkin en tästä ruuasta tykännyt oikein koskaan, enkä ollut yhtään vakuuttunut sen sopivuudesta Brandylle. Tuntui että hyvin usein ulosteet oli liian löysiä ja niitä tuli liian paljon. Myös ripulia tuntui olevan toisinaan hyvinkin tiheään tahtiin. Ja hinta-laatusuhde on täyttä kuraa. Syötettiin kuitenkin vuoden päivät. Kun Brandy oli reilun vuoden, vaihdoin ruuan naapurin suosittelemana Jahti & Vahti Energiaan, joka on sopinut oikein hyvin, lukuuottamatta sitä, että ulosteen määrä on... valtava. Kasat on kohtuullisen kokoisia, mutta per. lenkki niitä tulee ainakin kolme. Brandy on nyt siis syönyt tätä ruokaa vuoden verran. Nyt tosin on alkanut vaikuttaa siltä, että ruoka tulee "läpi", mikään ei oikein tunnu tarttuvan lisäksi minun mielestäni turkki ei ole ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin esim. "rc aikoina". Hinta-laatusuhde tällä ruualla on kyllä ihan moitteeton! Olen kuitenkin alkanut tämän "tarttumattomuuden" ja karvan kiillottomuuden takia miettiä ruuan vaihtoa. Olen tällä hetkellä päätynyt, että ostan kokeiluun pussin Sam's Fieldin Adult 4300 power chicken-potatoa.
Mutta tärkeimpänä, olen alkanut jo nyt vaihtaa myös Brandyä 50/50 linjalle. Eli puolet pöperöstä lihaa ja puolet nappulaa. Brandyä ainakaan tuskin tulen kokaan siirtämään täydelliselle barffille, mutta lihaa se tulee nykyään saamaan puolet ruuastaan.



Tällä hetkellä ollaa menty viikon verran liha ja nappulaseoksella. Vielä ei olla ihan päästy 50/50, sillä meillä on aikaisemmin syöty raakaa lihaa melko vähän, joten totuttelu pitää tehdä varoen. Nappulana on vielä J&V ja syötelläänkin sitä vielä hetken aikaa pois, kunnes sitten haetaan uuden merkin pussi kokeiluun. Ostin kaupasta koirille 2x 0,5kg nautasikajauhelihaa (toisen paloittelin viiteen osaan ja toisen neljään), 1x 0,5kg naudanmahaa, sekä pussit 1x 0,5kg possunlihakuutioita ja 1x 0,5kg broilerin jauhelihakuutioita. 
Hyvin on maistunut molemmille, mutta molemmilla oli myös n. päivän kestävät ripulit, jotka kuitenkin menivät ohi. Sekaisin olen näitä ostamiani tuotteita heitellyt. Ruokailuesimerkkinä mm. tämän aamuinen: Brandylle 2,5dl J&V nappulaa, n. 100g naudanmahaa, 4 broilerinlihakuutiota ja 1 possunlihakuutio. Jussille n. 0,5dl nappuloita, 50g naudanmahaa, 1 broilerikuutio ja 1 possukuutio.  Katsellaan miten jatkossa sitten. Mutta toivottavasti pystytään pysymään edes tässä 50/50 menetelmässä.

 
Mush puolestaan on minulle aivan uusi juttu, mutta näiden ilmaispussi tapauksien jälkeen päästään tähänkin tuotteeseen kiinni. Ja esimerkiksi Jussille voisi tätä "ruokavaliota" miettiä, sillä nämä käsittääkseni on ihan käteviä "annospussukoita" joita saa myös melko kattavasti monesta paikasta. Lisäksi, koska Jussi ei syö hyvin paljon, niin ei nämä kovin kalliiksi edes kävisi. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää! Kiitos erittäin paljon Mushille, että tuotteeseen pääsee tutustumaan näinkin helposti ja edullisesti, sillä nykymaailmassa tuppaa tämä koirien ruokinta olemaan jo melkoisen hintavaa touhua, mikäli koiralleen haluaa laadukasta ja kaikenkattavaa tavaraa tarjota!

perjantai 30. elokuuta 2013

On se vaan niin Best In!

18.8 aamusella mietin, että jaksanko kerätä luuni, pakata tavarat ja kävellä toiselle puolen joensuuta mätsäriin. Mietin myös, kumman koiran, vai kummankin kanssa sinne lähtisin. Sain kuitenkin vastauksen, sillä taivas heitti muutamaa pisaran vettä, eli siis Jussi jäisi kotiin.

Pakkasin siis tavarat, otin Brandyn mukaan ja lähdettiin käyskentelemään kohti ravirataa. Puolimatkassa pienimuotoinen ajatus putkahti päähäni.. VOI PER****, unohdin rokotustodistukset... En ehtisi enää hakea niitä, joten ajattelin, että käännyn vain takaisin kotiin ja jätän menemättä koko mätsäriin. Soitin kuitenkin äidilleni ja kyselin sijaintia, kävi kuitenkin ilmi, että ihana hyväsydäminen äitini hakisi rokotustodistukset minun kotoani ja toisi ne minulle. Käännyin siis takaisin raviradan suuntaan ja jatkoin matkaa. Pyysin ilmoittautumisessa, että voidaanko ilmoittautua (ettei ilmoaika mene umpeen) ja näytän rokotustodistukset sitten kun saan ne käsiini, onneksi tämä onnistui. Kaikkien näiden mutkien kautta päästiin siis lopunviimeksi osallistumaan mätsäriin.

Avointen punaisten 1


Saimme odotella kehävuoroamme ihan sopivan aikaa ja pariksemme valikoitui kaverin kääpiösnautseri, joka esiintyi erittäin hyvin. Brandy juoksuosuuksilla meinasi vähän kaahottaa ja seisottaessakaan ei oikein asentoa löytynyt nopeasti. Saatiin kuitenkin punainen nauha. Nauhakehässä Brandy esiintyi erittäin kivasti, joskin juuri meidän seisomisalustaksi tuli kunnon kiviröykkiö ja terävät kivet ihan selvästi tuntuivat Brandystä epämiellyttäviltä tassujen pohjassa. Pareja käteltiin pois tuon tuostakin, joten päästiin välillä vaihtamaan paikkaa pois terävien kivien päältä ja Brandykin tykkäsi täten enemmän esiintyä. Meidät valittiin sitten avoimien punaisten ykköseksi. BIS-kehään tiemme siis kävi.

BEST IN SHOW


BIS-kehässä sai seisottaa _pitkään_ jopa Brandy alkoi tylsistyä ja väsyä, joka todellakin näkyi esiintymisessä. Se ei omasta mielestäni ollut yhtään ryhdikäs. Juostessa vaihtoi helposti väärään askellajiin, joskin ravilla pysyessään liikkui hyvin kauniisti. Sinisten ja punaisten voittajat olivat kaikki samassa bis-kehässä. Koirakoita sijoiteltiin toinen toisensa jälkeen, bis kehän alkaessa en edes ajatellut kärkipään sijoituksia kun hienosti esiintyviä koirakoita oli niin paljon, vaan kun koirakot vähenivät kolmeen, hiipi mieleeni aate, että mahtaisiko se voitto irrota. Muutamien juoksukierrosten, tuomarien mietintähetkien ja seisomispönötysten jälkeen oli jäljellä minä ja Brandy, sekä oikein soma seisojapentu handlerinsa kanssa. Seisojapentukoirakko kuitenkin käteltiin BIS-2 joten... me oltiin Brandyn kanssa voitettu koko homma! Loistavaa! On se Brandy vaan niin hyvä pönöttäjä! Toinen tuomareista kävi minulle vielä erikseen sanomassa, että "sinulla on todella kaunis koira", joka lämmitti mieltä kyllä hurjasti.
Vaan mikä lämmitti Brandyn mieltä vielä enemmän, niin palkintojen joukosta löytyi meille oma agilityputki! Hiukan se on "halpisversio" ja lyhkäisen puoleinen, mutta eiköhän siitä saada jotain iloa aikaiseksi.


Brandyn ilme kun hän sai ikioman agilityputken!


tiistai 27. elokuuta 2013

Toko- ja agilitytuokio

16.8, minun yksi harvoista vapaapäivistäni! Varasin itselleni agilityvuoron poksin maneesilta, otin koirat ja lähdin käyskentelemään hallille.Onhan siitä jo puolisen vuotta kun viimeksi hallilla käytiin agilityn merkeissä.
Kävelyhän kestää täältä meidän uudesta kodista sellaisen 30min hallille 3/4 matkasta on asfalttia, mutta loput sitten metsätietä, jossa voipi irti laskea. (muutenkin täällä uuden osoitteen tietämillä harmittavan huonot lenkkireitit :/ Vieressä on kyllä metsäpläntti jossa uskaltaa irti laskea, mutta metsän kävelee ympäri 15minuutissa. Kauempana toki olisi, mutta sinne pitää kävellä 20min asfalttia myöten, ennenkuin tulee metsä vastaan. Täälläkin tosin huono pitää irti kun muita lenkkeilijöitä on niin paljon aina :( Siksipä suurin osa meidän lenkeistä on ollut viimeisen puoli vuotta oikeastaan hihnalenkkejä jossa sitten pysähdytään (joko tuohon lähimetsään tai viereiselle kentälle) juoksemaan ja olemaan irti. Harmillista vain, ettei koirat viitsi yhdessä juosta ja Brandyllekkin yleensä viskon keppiä/palloa/frisbeetä)

Hairahduin aiheesta. Siis niin. Päästyämme hallille Brandy kävi ihan hillittömillä kierroksilla. Se oli kuin viritetty jousi, joka vaan pomppi ja poukkoili hillittömästi sinne tänne. Se kyllä kuunteli tosi hyvin, mutta ei sitten keskittynyt yhtään omaan tekemiseen. Sen hyppytekniikka oli ihan hirvittävä, muttei kuitenkaan roiskinut rimoja. Tein tosi vähän mitään ohjauskuvioita valsseja pääasiassa muutaman takaaleikkauksen. Tehtiin jotain ihan helppoja hyppykuvioita, putkeen ja kepeille hakemista, irtoamista jne. Kontaktiesteitä en ottanut ollenkaan.
Kepeille hakeminen (ja ylipäätänsä tekeminen) oli vähän ruosteessa aluksi. Haki tosi paljon toiseen väliin ja saattoi lopettaa kepittelyn kesken. Loppua kohden taisi aivosoluissa raksutella, mitä kyseisellä esteellä kuuluu tehdä, koska loppua kohden paransi kun sika juoksuaan.

Tehtiin hommia 10min, pieni tauko ja toinen 10min, jonka jälkeen koira oli ihan väsynyt. Se kuluttaa tuolla turhalla kierroksilla käymisellä niin paljon energiaa että vaikka homma olikin kevyttä, se väsyi. Laitoin Brandyn häkkiin ja hassuttelin Jussin kanssa sillä aikaa. Vaan kun näytti siltä, että häkissä vuoroaan odottelevalla Brandyllä oli edelleen kieli polvissa ja hengitys yhtä tiheää kun saumurilla, otin vain muutaman valssikuvion loppuun ja päästin koiran vapalle ja aloin korjaamaan esteitä pois, koira sai höntsäillä vapaasti, vaikka tekemisenhalu olisi ollut vielä ihan tapissa. Syöksyi mm. putkeen kun rauhallisesti kävelin sitä kohti raivatakseni sen, ja pyöri siellä sisällä kun laitoin sitä kasaan... Noh.. Se ainakin tykkää hommasta.

Kun olin esteet raivannut, niin päätin ottaa vielä hiukan tokoa hallin viileydessä. Tosi pätevästi Brandy tekikin. Tosin äänenkäyttöä oli hiukan, edisti ja pokitti vähän seuraamisessa, mutta muuten oikein asiallista. Myös hyvät jäävät saatiin tehtyä.
Lisäksi, kun kerrankin oli tokoeste, niin harjoiteltiin sitten sitä AVOn tokohyppyäkin. Brandyllä tosin ongelmana nyt kovin oli, että se huonosti lähti esteelle yhdellä käskyllä, oli vissiin melko epävarma mitä tulee tehdä. Sen lisäksi jäi kovin lähelle estettä, josta sen on todella vaikea hypätä takaisin. Alettiin siis treenaamaan namialustalla tätä, että saataisiin vähän etäisyyttä esteeseen.

Tässä vielä pientä videokoostetta meidän tekemisestä


torstai 22. elokuuta 2013

Joensuun näytelmöinnit 10-11.8

Kotinäyttelyt! Ah kuinka luksusta! Ja kehätkin oli vielä lähempänä 11 molempina päivinä, niin ei tarvinnut keskellä yötä nousta reissuun.

Lauantai 10.8
Lauantapäivää mietin, että peruisinko, koska oli tullut tuomarimuutos ja uusi tuomari oli Elena Ruskovaara, jolla olimme käyneet n. ½v aiemmin, saaneet ERIn, ilman SA:ta ja tiesin paikalle tulevan kaksi urosta joista tuomari oli aiemmin tykännyt paljon, joten mietin, että onko reissu ihan turha ja hakea se sama tulos (eri ilman sa:ta) tai huonompi... No en sitten kuitenkaan perunut ja ajattelin ihan huvin ja urheilun vuoksi lähteä kehään juoksemaan.

Kannatti sitten loppujen lopuksi juosta. Nuo uroksia oli kaksi ja nämä olivat juuri ne tuomarin aikaisemmin tykkäämät ja saivatkin ERIt SA:n kera. Avoimia oli sitten kaksi, Brandy ja trikkiuros. Trikkiuros lähti kehästä H:n kanssa, koska oli tuomarin mielestä epäsporttinen. Brandy taasen sai sen ERIn ja sitten meille heilutettiin myös sitä vaaleanpunaista lipukkaa, eli sieltä se SA:kin pärähti, luonnollisesti tätä kautta sitten luokkavoittokin! Parasuroskehässä ei enää jännättänyt, koska tiesin nuorten urosten kurvailevan voittopalkinnoille, hiukan tosin eri järjestyksessä kuin olisin olettanut. Toisaalta harmitti jäädä kolmanneksi, koska cacibit ja sertit menivät paremmille, sertit etenkin harmittaa, sillä kumpikaan näistä nuorista ei enää sertejä tarvitse ja meille ne kyllä tulisivat tarpeeseen. No, ei parane itkeä kun paremmille hävittiin.

Arvostelu;
"Oikea tyyppi, hyvä luusto. Hyvän mallinen, maskuliininen pää. Pyöreät silmät. Hyvä kaula, lanne voisi olla tiiviimpi. Sopivat kulmaukset. Erinomainen vakaa ylälinja. Sujuva etenevä hyvä liike. Erinomainen käytös ja esiintyminen".AVO ERI1 PU3
Tuomarina Elena Ruskovaara

Brandy liikkeessä (c) Satu Anttonen
Sunnuntai 11.8

Lähdin näyttelypäivään melko luottavaisin mielin, sillä esitutkintani perusteella tuomari olisi saattanut tykätä Brandyn tyyppisestä koirasta. Mieleni muuttui seuratessani tuomaria, sen arvostellessa rhodesian koiria. Jakoi melko paljon ERIä, mutta SA:n sai sitten vain ihan muutama yksilö. Noh, josko se ERI sieltä meillekkin sitten vaikka irtoaisi. Toisin kävi. Samaiset nuo-urokset edellispäivältä olivat myös mukana, poistuivat kehästä ERI:n ja SA:n saattelemina, ajattelin, että ehkä meillekkin se eri sieltä kuitenkin tulisi. Varsinkin, kun edellispäivän trikkiuros sai EH:n odotin omasta mielestä tasokkaammalleni koiralle vähintään sitten sitä ERIä, vaan eipä tullut ei.... Tuomarin mielestä Brandy oli EH:n arvoinen. EH, ei minua harmita, ei ollenkaan, se on hyvä tulos. Se harmittaa, että minun mielestäni huonompitasoiset koirat saivat myös eh:t. Mielenkiinnolla haluaisin nähdä niiden arvostelut, että mikä teki Brandystä niiden "tasoisen", varsinkin kun koirat oli eri tyyppisiä. Kenenkään koiraa mitenkään väheksymättä, tämä on vain oma mielipiteeni, tuomarilla on varmasti omat syynsä ja mielipiteensä. Arvostelussa on muutenkin asioita, mitä en Brandyn kohdalta allekirjoita..

Arvostelu;
"2 year dog carring a nice coat. Nice size, good length of body. Balanced head. Would prefer cleaner bite. Would like more fill of muzzle. Steep in croup altought not enough angulations in rear. Prefer better shoulder place and more langback (?) of shoulder. Would be more cleaner on the move. Nice type, well presented."
suomennettuna. "2 vuotias koira, hyvässä turkissa. Hyvä koko, hyvä rungonpituus. Tasapainoinen pää. Toivoisin puhtaamman purennan. Haluaisin kuonoon enemmän täyteläisyyttä. Jyrkkä lantio, ei kuitenkaan riittäviä kulmauksia takana. Arvostaisin paremmin asettunutta ja kulmautunutta(?) olkapäätä. Olisi puhtaampi liikkeessä. Hyvä tyyppi, hyvin esitetty."
AVO EH1

Tuomarina John R Walsh, Irlanti.

Arvostelussa minua jäi mietityttämään puhtaampi purenta ja etuosan sekä liikkeiden moittiminen... Brandyllähän ei purennassa ole mitään vikaa, se on täydellinen saksipurenta. Sillä on kaksi alaetuhammasta pienempiä kuin muut, mutta ihan määreiden mukaisesti kuitenkin. Olisiko tuomari sitten voinut tarkoittaa kirjaimellisesti likaisia hampaita? Brandyllä kyllä on hammaskiveä, mutta ei kai sitä nyt niin huomattavaa määrää kuitenkaan ole? Lisäksi minun omaan silmään Brandyllä on ihan hyvä etuosa, toki tästäkin on eri mielipiteitä. Lisäksi liikkeissä ei minusta ole moitittavaa, koska näin pienen videopätkän jonka äitini oli kehästä ottanut, ja mielestäni Brandy liikkui hyvin. Siksi en itse allekirjoita kaikkia virheitä arvostelussa. Noh, itse toin koirani arvioitavaksi ja tämä oli tämän tuomarin mielipide, sitä kunnioittakaamme.

LA; AVO ERI1 SA PU3,     SU; AVO EH1 (c) Satu Anttonen






sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Viimeinkin Saatiin Pyttyjä

Pieksämäkeä kohti starttailimme autoa 20.7. Mukana molemmat koirat, joskin vain toinen kehässä, näyttelykehässä. Jussin tosiaan piti myös juoksennella kehässä, mutta peruin sen ilmon tuomarin muuttuessa. Jussi siis sai olla päivän ratoksi mukana ja tsiigailla meininkejä!

Leiriydyttiin siis aussiekehän laidalle, odottelemaan omaa vuoroa. Ja jännitysmomentti tässä näytelmässä onkin se, että sain etukäteen tietää, että olimme aussieissa ainut uros! Sekös hieman paineita lisäsi! Nyt siis oli mahdollisuudet, mikäli tuomari vain meistä edelleen tykkäisi! Olihan Brandy vuosi sitten tällä samaisella tuomarilla ja sai ERIn, vaikka liikkuminen oli yhtä hyppykoikkaloikkaa. Lisäksi Brandy kävi tällä tuomarilla virossa, ollen PU2, saaden J-sertin -> EE JMVA.. Joten... Toivottiin kovasti, että tuomari edelleen tykkäisi hiukan aikuisemmasta ja kehittyneemmästä Brandy-versiosta.



Pääsimmekin ensimmäisenä kehään (siis heti neljän kelpien jälkeen :D). Aloin asettelemaan Brandyä ja tuomari pyysi, etten sitä tekisi, katseli koiraa hetken ja tuli sitten rapsuttelemaan. Brandy sitten hyppäsi tuomarin syliin, varsin iloisena saamastaan huomiosta. Tuomaria ei haitannut, naureskeli vain. Yksi kierros ympäri tämän jälkeen. Sitten päästiin tönöttämään tuomarin arvosteltavaksi. Brandy esiintyi oikein kivasti, vaikkakin vähän tyypillisen mäkihyppääjämäisesti, vaikka koitin asettelemalla asiaa korjata. Sitten vielä kolmio ja edestakaisin.

Rodunomainen lähestyttäessä [x] :D (c) Emmi H.

 Sittenpä meille heiluteltiin punaista läpyskää, jonka jälkeen vilahti myös SE vaaleanpunainen! JIPIII! ERI, SA, luokkavoitto, automaattisesti paras uros ja SERTI! Jep, meidän päivä oli siinä vaiheessa täydellinen!
Narttuja oli 7 ja skaala oli H-SA. Kaksi narttua sai SA:t ja ne sattuivat olemaan saman omistajan ja olin lupautunut esittämään toisen, mikäli molemmat pääsevät PN kehään. Joten siinä sitten löysin itseni juoksemassa myös PN kehässä, narun päässä Riekonhovin Dream Come True, joka oli valio. Meidät sitten osoitettiin PN1, sertiä tämä valio ei ottanut vastaan, koska on luonnetestiä vaille suomen valio. Jotenka tämä esittämäni narttu juoksi Brandyn ja minun kanssa ROP kehässä.

Pieniä toiveita elättelin ROPista, mutta tuomari oli yhden juoksukierroksen jälkeen eri mieltä. ROP ruusuke meni valionartulle ja meille VSP. Ei se kuitenkaan päivääni onnistunut missään määrin pilaamaan, oltiin jo saatu se, mitä ollaan toivottukkin. Loput oli vain plussaa!
VSP EE JMVA Zharmant's Brandy & ROP EE MVA BALTJV-10 Riekonhovin Dream Come True (c) Aku Seppänen

VSP Zharmant's Brandy ja ROP Riekonhovin Dream Come True (c) Emmi H.



Vaan eipä ollut huono päivä muillakaan tuttavilla! Lauran kasvattama ja omistaja shetlanninlammaskoira Meela oli ROP, samassa taloudessa asuva Annan Myrn sai ERI3. Emmin Mudityttö Csilla ROP-pentu! Lisäksi tavattiin myös myöhemmin Jussin kasvattaja Laura, jolla oli mukana kaksi narttua, Vella ja Nukka. Vella sai EH:n ja Nukka oli PN1 SERT ja VSP! Lisäksi tuttavien harjis oli PU1 SERT ROP -> FI MVA! Ei huono päivä siis muillakaan!

Tässä vielä Brandyn arvostelu;
"2v sinimerle. Erittäin hyvän tyyppinen, vielä selkeästi nuori uros. Hyvät linjat, ryhti ja tasapaino. Erittäin hyvä pään muoto, silmät ja ilme. Oikea purenta. Keskivahva luusto, riittävä runko ikäisekseen. Hyvät takakulmaukset Esitetään kesäturkissa, mutta hyvin kunnostettuna. Hyvä liikkuja."
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP
Tuomarina Elina Haapaniemi

Tuomari meille sitten vielä kehän jälkeen sanoi, että Brandy on hurjan hieno kokonaisuus ja on tosi tasapainoinen ja terverakenteinen, sekä omaa hyvät linjat. Se on vain vielä nuori ja kevyessä karvassa.

AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP (c) Emmi H.