Ensin otettiin paikkamakuuta silläviisiin, että Brandy sai maata paikallaan sen aikaa kun ähersin ruutua pystyyn.. Ja nimenomaan ähersin. Tuuli oli niin kova, että ruututötsät ja ruutunauha sinkoilivat pitkin kenttää. Se oli Brandylle ihan liian suuri häiriö. Paikaltaan se ei lähtenyt, mutta nousi istumaan. Otettiin vielä "normia" paikkamakuuta hetken aikaa, että saatiin hyvä juttu pohjalle.
Ruutu. Suurimmaksi osaksi tehtiin nyt namialustalla. Oltiin reilun 2m päässä ruudusta ja lähetin Brandyä ruutuun, en käyttänyt enää apukättä, vaan mentiin ihan käskyn voimin. Oikein vauhdikasta ja kivaa ruutua. Hyvin se kääntyy myös minua kohden sen jälkeen kun namialusta on popsittu tyhjäksi. Palkkasin vielä pallolla ruudussa seisoskelun jälkeen, ruudun taakse. Maahan menoa ei siis olla yhdistetty ruutuun ollenkaan. Viimeiseksi toistoksi tehtiin ruutu kosketusalustan kanssa. Brandy lähti todella kivalla vauhdilla ruutuun, tsekkasi, ettei ollutkaan namialusta, kääntyi minua kohden ja kosketti alustaa. Palkkasin hurjien kehujen kera pallolla ruudun taakse. Näppärä jätkä! Jätettiin hurjan hienoon suoritukseen.
Tämän jälkeen tehtiin muutama nouto. Viimeksi taisin vikistä täällä meidän rikkoutuneesta noudosta, eli palauttaessa Brandy kaartaa ja tuo vinosti kapulan eteen. Noh.. nyt ei ollut sitä ongelmaa. Nyt ongelmana oli, että Brandy haki kapulan tosi rumasti ja puri sitä matkallansa. Muuten palautus ja luovutus oli kivat.
Miten korjataan ruma hakeminen ja kapulan pureskelu? Minulla ei ole mitään ideaa.. Anyone?
Sitten tehtiin seuruuta ja heräsin siihen tosiasiaan, että meidän seuruu on ihan hirveää. Brandyn vireet on niin katossa, että se edistää ja keulii. Koitin sitten, että saisin paikkaa hihnan avulla korjattua, mutta hihnan kanssa Brandy oli sitä mieltä, ettei nyt vissiin tarvitse edes seurata. Joko se ei seurannut laisinkaan, tai sitten seuruu oli niin flegmaattista ja löysää, ettei sitäkään voi kutsua seuraamiseksi. Edes katsekontakti ei pitänyt. Imuuttaminenkaan ei sitten Brandyä voinut vähempää kiinnostaa, koska "ei mun pidä tota kättä seurata kun mun pitää nähä äiskän silmät". Hitaassa kävelyssä paikka löytyi toisinaan ja siitä palkkailin, mutta heti jos vähän nopeutin, niin edistäminen ja keuliminen jatkui. Huhhoi.
Maanantaina suuntasin agitreeneihin, jotka tosin meinasin ensin lahjakkasti unohtaa ihan tyystin.. Mentiin sitten vähän myöhässä paikalle. Tosin mietiskelin jo matkallani, että tänään ei oteta hyppyjä ollenkaan, tehdään keppi ja kontaktitreeniä. Brandy oli kuin viritetty jousi kun käveltiin treenihallille, liekkö se tajunnut siitä, kun kiskaisin sille BOTin niskaan kävelyn ajaksi. Hallin pihassa se alkoi ko kitisemään. Hallissa se oli sitten yllättävän hiljaa kuitenkin.
Tehtiin tosiaan puomilla kontaktitreeniä ja samassa tuli hiukan erottelutreeniäkin, koska putki oli siinä aika puomin holilla. Putkihullu koira kun on, niin ensimmäisenähän se hujahti sinne putkeen. Seuraavalla kerralla blokkasin putkea hiukan omalla sijoittumisellani ja nostin kättä selvemmin ylös puomin merkiksi. Ja siitähän se lähti sitten sujumaan. Joskin Brandyllä oli ensimmäisellä toistolla niin paljon vauhtia, että alastulokontakti unohtui kokonaan... Tassu kylläkin osui kontaktille, mutta kontaktia ei suoritettu ihan niin kuin ollaan sovittu ;) Muuten oikein kivaa puomia.
Sitten otettiin keppejä. Ihan perus keppivälin hakemista siten, että tullaan vähän etäämpää.. Tosin tänään ongelma kepeillä oli se, että Brandyllä oli niin tuhoton kiire, että ei malttanut pujotella viimeistä väliä kertaakaan, joten otettiin viimeiseen väliin yksi ohjuri avuksi. Välillä hakemista oli myös ensimmäisessä keppivälissä kun Brandy tuli niin hirvittävällä vauhdilla, ettei kertakaikkiaan sellaisesta vauhdista taipunut siihen ensimmäiseen keppiväliin vaan pujottelu lähti aina toisesta. Lyhennettiin matkaa, pidettiin kulma samana, vauhti väheni ja kepittely onnistui. Miten koiraan asennetaan jarru, ettei se menisi liian kovaa esteille? Kun se ei näemmä itse ymmärrä jarruttaa... Brandyn motto on ihan selkeesti "täysiiiiiiii", ihan sama sinkoaako se muurin osiksi pitkin hallia, roiskuuko rimat tai eikö pysty satasen vauhdista taipumaan keppiväliin, niin ihan sama. Kuhan mennään TÄYSIIIIII..... Omistaja on ehkä vähän erimieltä....
Brandyn kattilan vedet kiehui välillä vähän turhan lähellä pintaa, joten Brandy väsyi taas tosi äkkiä. Puhumattakaan niistä sen omista kunniakierroksista hallin ympäri tai tasajalkapompuista mun vierellä... Vaikka onhan tässä ollut myös liikuntakieltoa ynnämuuta, niin en kyllä yhtään ihmettele jos kunto on muutenkin huonontunut. Lopetettiin siis tähän, etten aja koiraa ihan piippuun. Brandy lähti hallilta vähän sen oloisena, että "hei, eikai me nyt vielä lähdetä??".
Tiistain toko! Joka oli tällä kertaa itsenäinen, koska noutajilla oli kokous. Joten kenttäkoulutusta ei ollut. Mentiin kentälle lenkin päätteeksi, josko koirassa olisi vähän vähemmän virettä seuraamisessa.
Tehtiin ensin paikkamakuu. Alku oli oikein lupaava, mutta sitten minun takaa kulki huutava ja räkyttävä lapinkoira. Brandy ei kestänyt. Nousi jälleen istumaan, muttei lähtenyt mihinkään. Otettiin uudestaan. Reilun minuutin laskeskelin omassa päässäni, palasin Brandyn luokse ja palkkasin. Ei siis noussut. Pitää nyt vissiin tehdä varmuustreeniä ja lisätä sen jälkeen häiriötä.
Sitten tehtiin luoksaria. Tehtiin napakkaa stoppitreeniä, eli kutsuin ja viskasin pallon. Kutsuin ja viskasin pallon. Huomasin onnekseni (tässä vaiheessa) oman tekemäni aika kaardinaalin virheen. Palloa viskatessani, otan tukiaskeleen toisella jalallani........... Ihmekköskään koira ei käden heilautuksesta pysähdy. Voi saakutin saakutti sentään...... Nyt siis vaan alusta asti jälleenkerran treenaamaan, sitä käden heilauttamista ja muun kropan paikallaan pysymistä..
Sitten seuruut. Samaa viretilaa kuin aikaisemmin. Onneksi toi koira ei kuitenkaan väsy, vaikka ei saisikaan palkkaa. Se on niin ihana kun se yrittää yrittämistään! Harjoittelin seuruun oikeaa paikkaa imuuttamalla. Oli hajuisia herkkuja, joita Brandy ei vaan voinut ignoorata! Sain siis hiukan imutettua ja palkattua oikeasta paikasta. Tätä hinkattiin _pitkään_ onneksi Brandyn pääkoppa tosiaan on sellainen joka kestää ja kestää! Sain jo kättä nostettua hiukan poiskin nenästä ja käsiavulla seuruupaikka on suhteellisen oikea, ainakin parempi kuin ennen! Nyt vaan tätä imuutus ja käsiaputreeniä hetken aikaa ja sitten häivyttämään sitä kättä mahdollisimman nopeasti pois. Josko se siitä joku päivä taas..
Kotosalla ollaan oikeastaan joka iltaruualla tehty kaukoja. Matkaa ei ole kuin se 1½m. i-m ja m-i vaihdot menee ihan puhtaasti. Seisomisia vielä treenaillaan puhtaammiksi. Seuraava etappi oisi varmaan siirtää tätä enempi tuonne ulkotiloihin ja pidentää välimatkaa.
Kapulan pureskelmista saa korjattua opettamalla koira ottamaan kapula suoraan kulmahampaiden taakse. Jos se pitelee kapulaa takahampaissa, pureskelua tulee enemmän. Eli tekniikkaharjoittelua peliin.
VastaaPoista