lauantai 24. joulukuuta 2011

Hubaisaa Joulua!

Erittäin hyvää Joulua ja ratkiriemukasta sekä menestyksekästä Uutta Vuotta 2012!
Meillä on jo lahjat jaettu, koirat sai luut ja vähän muitakin herkkuja (katotaa mitä Brandyn maha tykkää..). Äidin luona siis ollaan eli kaikki kolme tassuttelijaa on mukana menossa.


Kaikki kolme <3

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Ei ehkä paras treeni.

Maanantai.. Maanantai.. Hienosti se alkoi jo heti aamulla kun nukuin pommiin. Enkä nyt tiedä paraniko yhtään agitreeneissäkään...
Normisti lähdettiin koko revohka kävelemään hallille, huomasin jo siinä lenkkeillessäni, että edellispäivän *köh* hunovointisuus päivä kostautuu. Pentu ei siis sunnuntaina saanut mitään normilenkkejä kummallisempaa aktiviteettia, ja se tosiaan kostautui sitten maanantaina.. Ilmeisesti. Koko matkan hallille penskan hihnakäyttäytyminen oli jotain.... no ei niin kaunista. Ja sitten kun lunta satoi, niin suurimman osan matkasta pentu hyppelehti ja syöksähteli kohti lumihiutaleita, niitä metsästäessään. .....kyllähän se vielä silloin nauratti.

Vaan eipä naurattanut hallilla enää. Kun päästiin halliin, alkoi Brandy välittömästi mölisemään ja soittamaan suutansa. "Jumankauta nää muut treenaa täällä, MINÄ HALUAN MYÖS JUOSTA. MENNÄÄN MENNÄÄN!" Vaan eipä siinä vielä kaikki.. Kun laskin pennun irti että aletaan treenaamaan, en kerennyt edes kissaa sanoa kun pentu katoaa vierestä kuin pieru saharaan ja lähtee nelistämään ympäri kenttää sata lasissa. Hienoa! Pienellä viiveellä se tuli kyllä kutsusta takaisin. Otettiin uudelleen. Kerkesin paikoittaa, ottaa kaksi estettä, ja WROOOMMM pentu menee taas. Kuinka.. kivaa.

Noh. kolmas kerta toden sanoo. Ja hyvimpä sitten kertoikin, että pennulla ihan liikaa virtaa... Pitelin pannasta kiinni ja toisaalla juoksi toinen treenaaja putkissa ja hyvä ettei käsi lähtenyt liitoksistaan kun Brandy oli sitä mieltä, että nyt kyllä täytyy päästä tuon kanssa juoksemaan noissa putkissa!
Otin pennun ja pallon ja menin ulos. Siellä viskoin pennulle aikani palloa ja otin tokojuttuja. Että vähän saisi tuota virtaa pois ja energiatasoa madallettua. Vaikka pallo toki nostaa virettä ja kiihdyttää, niin pakko oli sitä ylimääräistä energiaa jotenkin purkaa.

Mentiin sisälle halliin, eikä käytöksessä juuri muutosta tapahtunut. Vieläkin oli kova hinku tekemään kaikkea satanen lasissa + moikkaamaan kaikki treeniseuralaiset. No sitten meille pidettiin pieni "hiljainen hetki" että saatiin mekin jotain tehtyä. Suurimmaksi osaksi meidän treenit meni mm. lähtöluvan odottelemisen harjoittelemiseen. Pentu ryösti minkä kerkesi. Aina palautin paikalleen. Kävelin esteen taakse, kävelin takaisin koiran luokse palkkasin, kävelin pois, palasin takaisin palkkasin. Ja sitten jossain välissä lähtölupa. Vaan saatiin kyllä ihan kunnolla jankata noita odottamisia tällä kertaa. Pentu ei olisi millään malttanut! Yleensä se odottaa lähtölupaa todella kauniisti.
No joka tapauksessa. Teimme tämänlaista harjoitusta
Ja tällaista myös
Tosi hienosti meni silloin kun pentu malttoi kuunnella ja katsoa mitä minä teen ja sanon. Kovasti olisi aina "kakkosesteen" jälkeen ollut hinku lähteä johonkin rallittelemaan, mutta kun tarpeeksi täpäkkään huomautti, että suunta muuttuu, niin hoksasihan se pentukin sen!

Väliajoilla harjoittelimme sitten ihan perus kontaktin ottamista ja odottamista sekä rauhoittumista.
Väliajan jälkeen teimmekin sitten irtoamisjuttuja. Seuraavanlaisella kokoonpanolla. Eli tuo este putki putki suora. Ensin tehtiin pelkästään tuota esteen jälkeistä putkea, ei ongelmata. Sitten tehtiin este, putki. Tässäkään ei muuta ongelmaa ollut kuin se lähtöluvan odottaminen. Sitä piti taas vähän reenailla.
Kun este putki sujui odottamisineen niin otimme koko pätkän, eli este, ja molemmat putket. Tässä pentu osasi ja pelastelikin minua, koska itse ryssin ohjauksellani. Ongelma tuli siis lähinnä viimeisellä putkella. Eka este ja putki bueno, mut vikaan putkeen hakeminen oli penskalla tosi vaikeeta. Varmaan johtuen huonosta ohjauksestani. En osoittanut tarpeeksi lähellä ja matalalla, että seuraavaksi pitää myös mennä putkeen. Monta kertaa pentu huristeli ohitse. Sitten oli myös suorituksia jossa pentu juoksi vikasta putkesta pari senttiä ohi, mutta sitten oli AHAAA, putkeen, no käännyn takaisin ja menen. Jätettiin kohtuullisen onnistuneeseen suoritukseen. Koitan skarpata.

Teimme myös keppejä. Oli pennulta vissiin ihan tyystin unohtunut koko homma. Alkeistasolta siis lähtettiin. Monta kertaa pennusta olisi ollut hauska juosta suoraan namialustalle menemättä keppejä, mutta the namialustan vartija oli paikallaan. Ei siis tullut namukkaa väärästä suorituksesta. Sitten kun se verkkokuja löytyi, niin ei olisi taaskaan meinannut jaksaa keskittyä siihen missä ne verkot menee, vaan vauhdilla ja verkkoja päin. Sitten alkoi käymään niin, että kun minä lähetin pennun, meni pentu ensin hienosti, sitten se pysähtyi keskelle suoritusta ja kääntyi katsomaan, että "mitäs mun pitää nyt tehä". Eli pentu vähän vaati minun mukana oloa ja kannustusta että meni reippaasti loppuun saakka. Lopetettiin hyvään suoritukseen.

Lopussa tehtiin vielä seuraavanlaisia harjoituksia
Yo. kuvio meni loistavasti aivan moitteetta, ei minkään näköistä ongelmata. Hiukan pentu kyseli esteelle tullessa, että "mitää, apuaa?", mutta tarpeeksi tomerasti kun itse kiersin vähän mukana ja kierrätin, niin kyllähän se oikea suunta sitten löytyi!

Tässäkään ei ollut mitään kompastuskiviä. Viimeisen putken putkikulma oli vähän vieras, mutta ei haitannut, hienosti haki!

Vaikka osittain treenit menikin ihan hyvin, niin perseilystä jäi vähän huono maku suuhun. Pennusta kun oli mukava häiritä myös muitten suorituksia, käydä varastamassa muiden palkat (no, aika paha kyllä on jos jotain palkataan pallolla tai vetoleikillä, pitäähän siihen päästä mukaan!), kylläpä omistajaa hävetti ja sai koko ajan olla pyytämässä anteeksi treenikavereilta.

No sellaset treenit ne sitten. Mitä tästä opimme? No ainakin sen, ettei omistajalla ole varaa pidellä löhöpäiviä vaikka olisi kuinka kra--... huono olo, varsinkaan jos seuraavana päivänä pennun tulisi olla edes hiukan kuulolla.

Mitäs muuta myö ollaan tehty? No tokoilu me ollaan jätetty vähemmälle, ei olla kapuloitu tai seurattu juuri ollenkaan. Pidetään vähän taukoa ja annetaan juttujen muhia päässä. Sen sijaan me ollaan kehitetty tähän sijaisharjoitteita, kuten tassulla minun jalkaan läpsäisy, kuolemista, istu maahan istu maahan siirtymisiä, lenkeillä puiden kiertämistä ja kaartamista ja mitähän vielä. Jos seuraavaksi vaikka kurrettaminen ja vilkuttaminen? :D

lauantai 17. joulukuuta 2011

Mustan hevosen paluu!

Okei, virallisesti lupaan lopettaa mustasta hevosesta jauhamisen ja puhun asioista niiden oikeilla nimillä. Eli Jussii, Jussi, Jussinen!
Käväistiin Jubabaan kanssa treenailemassa hallilla tiistaina, eli olikos se nyt 13pvä..? Brandyn oli tarkoitus myös lähteä mukaan, mutta hän jäi vartioimaan taloa koska oli halunnut laittaa pakkinsa sekaisin raakaluusta. En viitsinyt sen enempää jo valmiiksi seonnutta pakkia höykyyttää.

Treeneissä mukana oli kaksi shelttineitoa, eli Minttu ja Meela, sekä hauska ihmisLaura. Kasattiin helppo ja helpostikoottava rata jossa oli niin Mintulle, Jussille kuin Meelallekkin tekemistä. Jussin kanssa mentiin ensin. Taidettiinkohan me mennä mineillä eka harjoitus? No joka tapauksessa, rata on tässä;


Tehiin Jussin kanssa pätkissä rataa. Pääasialliset palkkauspisteet oli 4 (pöytä), 8 (keinu), 11 kepit ja siitä sitten loppuun. Nyt taas jälkiviisaana mietin, että olisi hyvä ollut palkata vielä tuohon esteen 17 jälkeen. Noo, ensi kerralla koitan ajatella edistysviisaasti.
Jussi suoritti rataa ihan huipusti, haki 3 putkeen ihan loistavasti, vaikka vähän vaikea kulma. Ja siitä pöydälle. Jussi on myös onneksi niin kiinni minussa, että 7 putkikaan ei tuottanut ongelmia. Ei siis lähtenyt hakemaan esteelle 12, niinkuin esim. Minttu teki kun sain hänen ohjaamistaan koittaa. Putkesta vastaanottaminen meinasi olla minulle ihan ylitsepääsemätön tehtävä ja ryssin siinä ainakin kolme kertaa. Ensin en tajunnut edes lähteä koiraa sieltä hakemaan (vaikka olin sen kyllä suunnitellut), toisella kerralla sama juttu, kolmannella kertaa Laura karjuu miulle muistutukseksi, että juokse, no minä juoksin ja tein jonkun ihan ihme valssipiruetin sinne (joka oli aivan turha), neljännellä kerralla jopa onnistuin! Keinulla super, vaikka ensin vähän jännätti. Pari kertaa siitä taisi hypätä ensin poiskin, mutta sitten tuli reippaana miehenä. Ja keinulla on ihan huimaa edistystä kun ei tarvitse enää mitenkään kontrolloida tuota keinun alastuloa, ihan ilman avituksia siis mennäään. Siinä en jäänyt kontaktille painostamaan, ettei ahdistu liiaksi. Kunhan suoritti nätisti, niin se riitti. 9 oli vaikea. Vaikka Jussi osaa kiertää, niin itse en ilmeisesti sitä osaa oikeaoppisesti rataa suorittaessa ilmaista/ohjata, koska radassa Jussi failuroi sen aina. Eli pitäisi sitä kiertämistä ihan radassa harjoitella enemmän, kun yksistään se kuitenkin osataan. Ainakin videota katsellessa olin huomaavinani, että käännän rintamasuunan liian aikaisin, enkä ns. vie koiraa toiselle puolelle ja vedä sitä sieltä pois. (hakkaa päätä seinään). Kepit. Kepit. Kepit. Vaikealta puolelta ohjattuna Jussille tooooooodella hankalat. Paremmin menee ns. "oikealta puolelta" ja Jussi osaa siltä puolelta suorittaa niitä itsenäisemmin eikä tapita minun kättäni kuin haukka. Treeniä siis "väärän puolen" keppeihin. Loput esteet jees, vaikka itse olin liian vikkelä 13-15 välissä, enkä jäänyt odottamaan Jussia 14, ns. imuuttamaan, joten se kiersi sen. 16-17 "kiertäminen" taas failuroi. Nyt ihan selvästi käänsin rintamasuunnan "vetääkseni" Jussin välistä. Joten minun vika, ettei koira tehnyt oikein. Loppupätkä hienosti.

Treenailtiin erikseen keppejä ja sitten tätä viimeistä hyppypätkää, joka saatiin menemään kohtuullisesti yhdellä kertaa.
Jussi oli niin reipas ja iloisa. Sitä oli niin mukava katsella kun siitä ihan oikeasti oli hauskaa! Palkkasin paljon ja riehuin itsekin, pidin homman niin hauskana ja pidin "jeejee" -tunnelman yllä vaikka olisi vähän pieleen mennytkin. Olisin tietysti voinut palkata vielä tiheämmin. Loppua kohden alkoi vauhti Jussilla jo vähän hyytymään, joten katsoin paremmaksi lopettaa. Olisin tietty voinut lopettaa jo aiemmin, mutta minkäs sille voi kun on tyhmä pää.

On se kyllä hitsivie. Uuden vuoden lupauksena lupaan yrittää olla parempi ohjaaja. Koirat ne niin osaisi, mutta kyllä ne nyt hitto tekee väärin jos minä käsken niitä tekemään väärin/olen epäselvä ja annan huonot ohjeet mitä pitäisi tehdä. Jos esim. Brandy ei tule koskaan pärjäämään agikentillä, niin saatte kyllä ihan kokonaan syyttää minua, minun vanhuuden kangistamaa ruhoani ja hidasta liikkeiden johdatusta aivoista raajoihin. Sekä tietysti tätä kaikkea massaa joka yrittää hikisenä ja hengästyneenä pysyä perässä. Jussi taas on niin haastava koirana jo muutenkin, että minussa ei vaan taida olla tarpeeksi taitoa saada siitä koskaan loistavaa agikoiraa. Täytynee myöntää, että se on minulle luonneominaisuuksiltaan liian monipuolisesti haastava. Mutta parhaamme yritetään. Ja isoin tavoite on nyt saada pidettyä tuo into palamassa tähän lajiin. Käydään harvakseltaan treenailemassa, ehkä korkeintaan pari kertaa kuussa? Pidetään juttu mahdollisimman hauskana. Pientä toivoa elättelisin, että jos myö mölleihin kesällä (/tai vähän aikaisemminkin, mikäli esim. poksin hallissa järkätään) päästäisiin pitämään hauskaa. Tuskin virallisissa tullaan koskaan Jussin kanssa starttaamaan.

Pari todistevideota vielä tähän loppuun! :) (ja kyllä, minua saa paiskoa tiiliskivillä tuosta minun ohjauksesta). Myöskin vinkkejä otan mielelläni vastaan / teidän näkökantoja mitä tein väärin / mitä olisin voinut tehdä toisin. Itse olen kuitenkin niiiiiiiiiiiiiin noviisi tässä hommassa. Pitäisi päästä jollekkin ohjauskurssille, kun alkeiskurssilla opetettiin vain perusohjauskuviot, ja radanlukutaitoa minulla ei ole nimeksikään.

 
 

tiistai 13. joulukuuta 2011

Musta hevonen yllättää!

Eilen oli Brandyn pentuagitreenit, jonne kerkesin oikein hyvissä ajoin. Treenit oli yllätyksiä täynnä, mutta mustan hevosen salaisuuden saatte lukea vasta tämän merkinnän loppupuolella!

Brandy oli taas ihan onnesta mutkalla kun pääsimme halliin. Laitoin Brandyn ja Jussin odottelemaan isoon häkkiin siksi aikaa kun laittelimme "rataa" valmiiksi. Radalla oli kieputusesteet, 4 esteen suora, kepit verkoilla, pussi, este putki putki "suora", keinu, ja muuri putki kieputus. Brandyn kanssa ei otettu ollenkaan, estekieputusta, keinua eikä muuri putkea.
Ensimmäisenä harjoittelimme irtoamista neljän esteen suoralla. Ensin pidin koirasta itse kiinni jä lähetin sen eteen -käskyllä kaikki neljä estettä namialustalle. Ei mitään ongelmaa. Sitten otin myös siten, että paikoitin esteitten taakse, otin vastaan kakkosesteellä ja oli tarkoitus edetä kaksi viimeistä estettä sitten "yhdessä" (vaikka auttamattomasti minä jään kyllä jälkeen....). Tässä tuli ensimmäisellä kerralla jo ongelma. Kolme estettä meni ihan super, mutta ennen neljättä pentu jäi kytistämään minua ja odottamaan minulta palkkaa. Tai sitten vain ohjasin huonosti. Toinen kerta meni sitten jo niin kuin pitikin. Tässä näin jälkiviisaana taas voin ajatella, etten vaihtanut kertaakaan ohjauspuolta. Saakelin saakeli.
Tauon jälkeen sitten harjoittelimme keppejä verkoilla. Laitoin namialustan odottamaan keppien "päätyyn" ja ohjasin sitten kädellä "kujalle" kun pentu oli niin epävarma mitä pitää tehdä. Pari kertaa se taas juoksi verkkoihin, mutta myöhemmin ei enää. Kaukaa lähettäen pentu herkästi menee vain keppien ohi. Ja tässä meillä olikin vähän hankaluuksia, kun ei ollut ketään vahtimassa namialustaa. Piti vain itse olla pentua vikkelämpi. Mutta alkoi Brandy jo hoksata ideaa, että kepeille on haettava jos meinaa namukkaa saada. Hienosti se lähti sitten pikkuhiljaa kulkemaan. Vaikka aika koomisen näköistä kun pentu kauhoo eteenpäin minkä kerkeää, tyyli oli kovin....matala :D Mutta hyvin siihen nähden taas edettiin, että oli vasta toinen kerta kepeillä.
Taas tauon jälkeen lähdettiin harjoittelemaan putkieste sarjaa. Huima kolmen esteen sarja :'D
Ensin otettiin ihan basic, este ja suoraputki ja palkka. Tässä käytin palkkana narupalloa. Ja sitten toisinpäin, eli suoraputki, este ja palkka. Tosi taitava pentu. Hakee putkeen ja esteelle ihan huipusti! Sitten otettiin tuo kokonainen kolmen esteen rata. Eli mutkaputken toisesta päästä sisään (siitä missä numero), sitten suoraan putkeen ja este. Pari kertaa oli ongelmana oikean putken pään hakeminen, Brandy oli sitä mieltä, että toinen putkenpää on paljon parempi. Vaikka omasta mielestäni selvästi kaikillä kehoni osilla osoitin tätä numeroitua päätä, rintamasuunta, käsi, loppujen lopuksi ei auttanut kuin mennä seisomaan "väärän pään" eteen ja sieltä lähettää pentu oikeaan päähän putkea. Seuraava ongelma oli sitten, että itse olin liian nopsakka. En jäänyt odottelemaan ja varmistamaan suoralle putkelle, joten pentu posotti siitä ohi. Seuraavalla kerralla jäin antamaan vähän lähemmäs selkeitä ohjeita, ja putkeenhan se sitten posautti. Seuraava ongelma oli että olin itse liian hidas ja pentu kerkesi putkesta ennenkuin itse kerkesin sinne, joten pentu jäi tietysti kysymään, että mitä seuraavaksi. Hienosti se sitten lähti kuitenkin hakemaan viimeistäkin estettä. Kerran saatii yhtenäinen tosi hieno suoritus aikaiseksi ja siihen sitten lopetettiin, että jääpi hyvä mieli :)

Lopussa koiteltiin vielä pussia Sadun avustamana. Satu lähetti Brandyn pussiin kun minä toisessa päässä kutsuin sitä ja pidin pussia ylhäällä. Aika monesti Brandy sieltä kääntyikin vikkelään takaisin. Lopulta Brandy tuli hienosti "avoinaisesta pussista", joten lähettiin pienentämään pussin suuta. Ei mitään ongelmaa! Itsenäisesti Brandy kävikin kerran ihan kokonaisen suljetun pussin suorittamassa, joten ei se ainakaan pelkää! Pätevä pentu. Ja koska olen itse edelleen niin tyhmä, enkä osaa lopettaa ajoissa, niin kokeilinpa sitten ohjatusti putkeen menemistä. Monta kertaa tuli huono suoritus, mutta siihenhän ei voi lopettaa. Joten täytyi tehdä monta kertaa ennenkuin saatiin ohjattu hyvä suljetun pussin suoritus. Siitä sai pentu huippukehut ja narupallon riepoteltavaksi. Siihen lopetettiin sitten.

Hyvin on pentu alkanut kyllä lukea jo ohjausta. Ei kyllä olla vielä mitään monimutkaista tehty juurikin sen takia, että pidetään homma hauskana, ei liian vaativana. Mieluummin päätöntä suoraanjuoksua näin alkuun kun huippuunsa hiottuja ohjauskuvioita. Vaan siitä tehtävät pikkuhiljaa lähtevät vaikeutumaan, kehityksen mukaan!

Sittenpä voinkin kertoa teille mustan hevosen, yllättäjän tarinan! Suureksi yllätyksekseni (ja etenkin omaksi yllätyksekseni) voin paljastaa, että tämä musta hevonen on nimeltään Jussi. Ja Jussihan on oikeasti koira, eikä edes musta, mutta tiedätte sanonnan :D Treenien loppuun jäi luppoaikaa, joten ajattelin ihan Jussin mielenvirkistykseksi ottaa sillä ihan muutaman esteen. Poika oli jo ihan intopiukeana kun otin sen häkistä, ja se pyöri kun väkkärä, sen jalat steppari ja häntä viuhki kun propelli..... Siinä vaiheessa jo mietin, että otinko vahingossa jonkun toisen koiran. Jussi oli ihan räjähtämispisteessä, kun tehtiin alkulämmitysjuttuja. Otin ihan ensimmäiseksi Jussilla Brandyn kanssakin tehdyn hyppy ja suoraputki jutun. JA MIKÄ VAUHTI. Jussi juoksi, se laukkasi, se meni lujaa!! Mitä ihmettä. Kuka varasti sen perässä tallustaneen ravissa kulkeneen luuskan??? Mulla oli varmaan silmät lautasen kokoisena. Minä en ihan oikeasti uskonut, että mulla oli _Jussi_ siinä ohjattavana. Siis ei hyvän tähden.
Sitten otettiin vielä puomi irrallisena, ja vau mikä vauhti siinäkin.
Sitten otettiin tällainen "kieputus" Jussin kanssa;

Jussi irtoili tosi hyvin ja haki hienosti itsekin esteille, eli mun ei tarvinnut olla siinä vieressä varmistelemassa, että _tämä_ seuraavaksi, vaan mä pystyin vaan kädellä osottelemaan ja juoksemaan itsekin hiukan kauempana. Tää harjoitus meni niin täydellisesti ja mun makuun oikein oppikirjamaisesti, niin lopetettiin siihen.
Mulla on varmaan joku herkkiskausi menossa kun taas nieleskelin onnenkyyneleitä :')
Musta oli niin ihanaa nähdä Jussin taas nauttivan agista ja yleisestikin tekemisestä. Se on tällä tavalla nauttinut agista sillon kun meillä oli alkeiskurssi, eli n. vuosi sitten. Voivoi miun pientä harjaolentoistani <3

torstai 8. joulukuuta 2011

Kapulassa

Pentu on ihan kapuloissaan ollut viimepäivinä. En minä sille toki mitään juota, mutta noutokapulaa olen vinhasti tunkenut suuhun, kuvainnollisesti. Ihan itse se on saanut sitä nostella. Tämä on vain tällainen lyhyt hypetys kun koulussa pakoilen tehtäviä.

Tosiaan, ollaan Brandyn kanssa jo pidemmän aikaa piristetty iltojamme kapuloiden pitämisen, nostamisen, kauempaa hakemisen ja eteentuomisen kanssa.
Eilen harjoiteltiin myös. Ensin ihan vain nostamista, sitten hakemista vauvakapulalla. Mutta sitten päätin olla hiukan uhkarohkea ja ketjuttaa tämän kaiken yhteen. Ja voi hyvän tähden pääsin lähes herkistymään, eikä ilonkyyneleet olleet kaukana.
Otin Brandyn sivulle, "heitin" vauvakapulan n. metrin päähän. Ensimmäinen yllätys siinä, että Brandy pysyi vierellä. Pysyi vieläkin. Sitten annoin käskyn "hae". Brandy lähtee heti käskyn saatuaan kapulalle, ottaa kapulan suuhun ja toi sen tiiviisti eteen minulle. Pidätin sitä suussakin ennenkuin naksutin, otin kapulan ja palkkasin mitä hurjimmin!!
Miten taitava se onkaan! Jos pennusta ei tule multichampionvoittajakoiraa, niin ainakin siitä tokovalio työstetään. Pennusta siihen kyllä on, minun kanssani voi sitten tulla ongelmia koska voisin olla parempi ohjaaja.

Se mitä ongelmia meillä on ollut, niin Brandystä kapulat on vähän tylsiä ja sitä pitää kehua ihan hurjasti aina, että se mielenkiinto pysyy. Yksi ongelma oli myös väljä tai vino eteentulo. Mutta nyt on oppinut pentu tulemaan tiiviisti ja suoraan eteen kapulankin kanssa. Tästä on hyvä jatkaa ulkona harjoitteluun, vauhtinoutoon ja pidempiin matkoihin, kun on perusrakenne jo aivosolukoissa muhimassa.

Lisäksi ollaan nosteltu sitä uutta aikuisten kapulaa. Pentu ei vieläkään kauheasti arvosta painavaa puukalikkaa, mutta hurjalla kehumisella on intoa tähänkin juttuun saatu hieman. Toissapäivänä pentu nosti kapulan käteeni kun istuin maassa. Eilen sitten aloitin istumisella ja kun sitä oli vahvistettu, niin pidensin pitämisaikaa. Tämäkin meni oikein hyvin. Nousimpa sitten seisomaan ja pyysin pentua nostamaan kapulan käteeni kun seison. Eikä mitään ongelmaa. Tätä nyt hinkkaillaan ja vahvistetaan erilaisilla matkoilla ja pitämisen pituutta vaihdellaan. Sitten varmaan aletaan harjottelemaan tuon kapulan eteentuomista! On se niin taitava!

Ylpeä olen pienestä merlejätkästäni!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Voittoisainen voittaja!

Okei, ei me ehkä sitä isointa pystiä sieltä vielä käyty hakemassa, mutta melko lähelle!

Lähdimme siis reissumatkaan perjantaina iltapäivällä. Pakkauduimme autoon ja ensin Brandy sai matkustaa hulppeassa takakonttihäkissä. Se ilo tosin loppu lyhyeen, kun kävimme hakemassa Reetan ja Nino -dalmiksen kyytiin. Katsoimme parhaimmaksi teljetä ison pilkullisen lukaalihäkkiin ja Brandy pääsi sitten takapenkille hengailemaan minun, Reetan ja Jussin kanssa. Laura ajoi matkustuskaaraamme ja Anna piti kuskimme hereillä.
ROP-pentu Örnbacka Barbara VSP-pentu Zharmant's Brandy
(c) Maiju Räsänen

Pääsimme oikein pätevästi perille parin pysähdyksen kautta, majoituimme siis isäni luona Espoossa.
Lauantaina olikin ensimmäinen messaripäivä, kumpikaan minun koiristani ei ollut tänä päivänä kehässä. Joten sain käyttää aikaani rauhassa kehiä ja kojuja kierrellen. Kävin mm. katsomassa aussiekehän kokonaisuudessaan Brandyn sisko Capri ja Prada olivat pentuluoksassa. Capri oli ROP-pentu ja Prada PEK2 ilman KP:tä. Lisäksi katselin loppukehät. Tämän jälkeen tuli kaveriporukalla lähdettyä vielä viihteelle. Koirat olivat isäni hyvässä huomassa sillä aikaa.
(c) Henna Vahlbäck

Sunnuntaina heräsinkin sitten aamulla aikaseen ja pesin Brandyn jalat ja mahan sekä harjasin läpikotaisin. Eipä siitä kyllä hirmuisesti apua ollut, kun vettä tuli taivaalta ihan riittämiin ja tiet oli kuraiset. Ensin kuljimme bussilla, jonka jälkeen vaihdoimme lähijunaan. Brandyllä ei mitään ongelmaa matkustamisen kanssa, uskaltautuu kaikkialle oikein reippaasti. Perille pääsimme ja minulla oli rapainen koira mukanani, onneksi otin pyyhkeen mukaan, jolla yritin hangata pahimpia rapoja pois. Olimme paikan päällä n. klo 10, joten meillä oli aikaa kierrellä sillä kehämme alkoi klo 13. Tämä oli oikeastaan taktinen veto, sillä tarkoituksena oli väsyttää Brandy ennen kehää, jotta se malttaisi esiintyä edes sinnepäin. Ennen mätsäreitähän me teemme 1h tokotreenin ja 1h juoksemisen ennen kehään menemistä.
Brandy ei ollut moksiskaan messuhallin touhotusvilinästä, vaikka kovasti se yritti nelivedolla vetää joka suuntaan, hieno hihnakäytös unohtui siis tyystin. Äänet, muut koirat, ihmispaljous eikä oudot rämisevät tai liukkaat alustatkaan jännittäneet. Erittäin reipas pikku pentula! Vahingossa lirahti yksi pissi messuhallin lattialle, juuri kun mietin, että voisi viedä pennun käymään pihalla, noh. Ei se mitään, vahinkoja sattuu.
Menimme hyvissä ajoin kehän reunalle ja harjailin siinä pennun ja laittauduttiin muutenkin valmiiksi. Kohtahan meitä jo kehään sitten kutsuttiinkin.
Tuomari halusi meidän ensin seisoskelevan, sen jälkeen hän tuli tutkimaan pennun. Brandy ei olisi millään malttanut antaa katsoa hampaita, koska olisi ollut paljon kivempaa nähdä kädessäni oleva nakki. No, siirsin nakin selän taakse joten tuomari sai hampaat katsottua. Häntä pennulla heilui koko ajan, vaikka vähän taisi kuitenkin jännittää. Johtui ehkä siitä, että minä jännitin.
Tutkimisen jälkeen tuomari halusi meidän juoksevan edes takaisin ja kehän ympäri. Brandy juoksi oikein hyvin, vaikkakin vauhti olisi ollut hirmuisa, mutta voin kuvitella mitä koikkaloikkaa se olisi ollut jos pentu ei olisi ollut väsynyt. Tosin väsyneisyys näkyi sitten seisomisessa, sillä Brandy ei osannut ottaa asentoa ollenkaan. Itse luulin, että se seisoo hyvin, sillä yleensä se seisoo oikein, joten en varmistanut. Olisi kannattanut, sillä pentu seisoskeli kuvista päätellen melko huonosti :(
Muuten olin penskan kehäkäytökseen oikein tyytyväinen! Saatiin käteemme punainen nauha ja KP -ruusuke! Ainoana uroksena voitimme siis luokan ja pääsimme kisaamaan ROP-VSP:stä.
(c) Maiju Räsänen

Narttuluokassa kisasi kaksi Brandyn siskoa ja "ulkopuolinen narttu", Örnbacka Barbara. Siskolikat esiintyivät tosi kivasti Usva oli PEK2 (ilman kp:tä) ja Capri PEK3 (ilman kp:tä) ja tämä kolmas narttu voitti luokan ja sai KP:n. Kisasimme siis sen kanssa. Ensin meitä pyydettiin seisoskelemaan, jonka jälkeen juoksemaan edestakaisin ja sitten vielä kehän ympäri. Brandy käyttäytyi oikein hienosti. Meille ei kuitenkaan ojennettu ROP-ruusuketta, vaan saimme VSPn! Ei haitannut kyllä yhtään! Omaan silmään tämä narttupentu liikkui takaa paremmin ja näinollen ansaitsi palkintonsa! Minun pikkuinen jätkäiseni, niin isoksi kasvanut lapsukainen! <3 Hieno pentu! :')
Hienon hieno palkintolehmä <3
(c) Laura Pitkänen

Tuomarina oli Elina Tan-Hietalahti (joka oli kovin tiukka tuomaritäti!)
Arvostelu;
"Hyvin hoidettu pentu. Ikäisekseen sopivan kokoinen, ääriviivoiltaan oikea. Hyvät mittasuhteet päässä. Sopiva luusto. Hyvä runko. Hyvin hoidettu karvanlaatu, oikea väri. Hieman pyöreät silmät. Erittäin hyvät sivuliikkeet, aavistus ahtautta takana"
PEK1 KP VSP-pentu
Ai mitenniin miks meillä oli arvostelussa maininta ahtaista takaliikkeistä?
(c) Henna Vahlbäck
Tässä kuvatodistetta, etta allekirjoittanut olisi voinut handlata paremmin....
(c) Henna Vahlbäck

Hieno reissu kyllä oli ja tuttujakin tuli nähtyä! Myös shoppailtua budjetin rajoissa. Ostin Brandylle 650g noutokapulan, uuden makupalapussin ja Rinolle uuden vinkulelun. Olisin Brandylle halunnut ostaa vielä nimilaatan kaulapantaan ja jonkin vilkkuvan valojutun, mutta nimilaattoja ei ollut ja vilkkupantaa en raaskinut ostaa.
Toimikoot 7kk kuvana. 20kg ja 53cm
(c) Maiju Räsänen

Togoa

Ei dogoa, ei pogoa, ei toogaa vaan TOKOA, modernisti ilmaistuna, järkevämmän ilmiasun puutteessa.
Vähänhän tämä myöhässä tulee, muttei se haittaa. En vain jostain syystä saanut aikaiseksi aiemmin kirjoitella.

Eli käytiin tooookossa viime tiistaina, eli eli, siitä taitaa olla reilu viikko nyt. Eli 29pvä viimekuuta.
Paikalle päästiin lähtemään iki-ihanan naapurin kyydillä, kiitos vielä! :)
Aiheena oli luoksetulo ja me ylenimme levelilläkin, eli menimme alkeisryhmään.
Ensin tehtiin ihan perus kontaktin ottoa ja koiran herättelemistä, että nyt ollaan hommissa. Mukana kulkemista oli myöskin alussa, eikä seuruuta ollut tarkoitus ottaa, mutta Brandyhän kulki vieressä kontaktissa, tosin löysästi. Ja harjoiteltiin omaa luoksetulokäskyä siten, että jos koira hairahtui jonnekkin, muualle, niin luoksetulokäsky ja reagoinnista sitten palkattiin. Brandy hoksasi jutun heti, eikä se sitten loppuajasta enää edes halunnut harhailla, kun odotti jatkuvasta kontaktista palkkaa. Fiksuinen lapsi!
Sitten otettiin jokainen vuoronperään yksi luoksetulo. Paikoitin Brandyn ilman hihnaa istualteen. Kävelin ehkä kolmen metrin päähän, laitoin narupallon leuan alle ja käännyin koiraan päin. Pidin siinä hetken ja sitten kutsuin luokse. Brandy juuri silloin häiriintyi jostain ja katsoi muualle, kiinnitin koiran huomion siis ensin taas itseeni ja kutsuin uudelleen. Brandy ei ollut ihan varma, että saako lähteä ja lähti vaisusti, luoksetulo oli muutenkin todella hidas. Ravilla lönkytteli luokse. Tuli kuitenkin eteen tosi hienosti ja sai palkan. En ottanut heti kiinni vaan leikitin pallolla hetken.
Neuvoksi saimmekin sitten ottaa välillä vauhtiluoksareita, että koiralla pysyy vauhti.
Tätä sovelsimme heti seuraavassa tehtävässä, mikä oli ns. siksakluoksetulo. Eli joku mies (ryhmäläinen) tuli pitelemään Brandyä kun minä menin viistosti kauemmas. En paikoittanut tai antanut käskyä. Eipä Brandy hirveästi edes minun perääni ollut, oli kovin kiinnostunut uudesta ystävästään :D Jouduin siis kiinnittämään Brandyn huomion ennenkuin kutsuin sen luokse. Nyt pentu sai juosta jalkojen välistä ja napata pallon sieltä. Vauhtia oli ihan kivasti. Otin sitten vielä omia lyhyitä harjoituksia, pääasiassa vauhtiluoksareita.

Nyt olenkin paljon vaihdellut kotioloissakin luoksareita. Välillä tosin pentu tulee aika vauhdilla päin jalkoja, mutta korjaantunee kunhan systeemi pureutuu pikkupennun aivoihin.

Paljon ollaan vauvakapulaakin nosteltu ja nyt olen alkanut vaatimaan myös eteentulemista, vielä on hyvin hakusessa, mutta eiköhän se siitä. Lisäksi ostin messarista ihan oikean noutokapulan oiskohan ollut 650g. Myös sen nostamista käteen on harjoiteltu. Vähän se taitaa pennusta olla ikävän painava, mutta on kyllä hoksannut homman oikein pätevästi.