sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

JuhannusBrandy

Oltiin tuossa ke-la kaverini tyttöystävän mökillä viettelemässä juhannusta.
Mukana oli jopa 9 ihmistä ja 5 koiraa. Joensuutiiminä Jussi, Minttu, Meela ja Toivo. Savonlinnavahvistuksena puolivuotias porokoirauros Naava.
Mökki oli saaressa, joten sinne täytyi soutaa soutuveneellä. Jussi oli oikein reipas venekoira, vaikka vähän jännittikin. Saaressa sitten saikin olla 24/7 vapaana ja touhottaa miten lystää. Suuren rakkauden Jussi löysi ensimmäisenä päivänä Naavasta. Siitä ei päässyt yli eikä ympäri, vaan jouduttiin Jussia sitten jäähyllekkin ottamaan ja pitämään erossa Naavasta. Toisena päivänä Naava ei ollut enää niin himottava, vaan sen kanssa pystyi jopa leikkimään ihan normaalisti. Naava ja Jussi löysikin samaa säveltä monet monituiset kerrat ja porokoira taisi olla Jussin suosikkiseuraa saarella.

Vaan koitti sitten lähdön päivä ja aika. Juuri oltiin mietitty, että pakataan vene ja lähdetään viemään "ekaa erää" ns. vastarannalle. Vaan luontoäiti oli toista mieltä ja laittoi ukkostamaan tunnin ajaksi. Joten lähtö myöhästyi. Se, mikä teki lähtöpäivästä erikoisen, oli se, että samalla reissulla kävimme hakemassa Brandyn kotiin! Koukkasimme siis enonkosken kautta. Pentu oli reippaana pihalla vastassa ja leikki siinä tovin Meelankin kanssa. Isot koirat jäivät autoon odottamaan. Meela tuli myös sisälle mukaan ja leikki jatkui sillä aikaa kun laitettiin Mian kanssa paperit kuntoon ja pidettiin kahvihetki. Brandy sai heti huomata kuka on emäntä, kun Meela sitä kovaäänisesti komensi. Vaan ei hirveästi merlepoika siitä välittänyt.
Sitten lähdimmekin kotiin. Pakkautuminen autoon, olikin sitten omanlaisensa episodi. Takakontti oli aivan täysi. Takapenkillä kaksi ihmistä 3 koiraa, minä Jussin kanssa edessä ja mukaan olisi pitänyt änkeä 15kg koiranruokaa, pentujuttuja ja itse pentu. Vaan saatiin kaikki ängettyä kyytiin ja Lauran urhoollinen auto pääsi ehjänä perille. Autossa Brandy muutaman piipin piippasi, ihmetteli tapahtumia ja kävi sitten tunnin ajaksi nukkumaan. Sitten lapsoinen heräsi ja alkoi tylsyyksissään nakertaa kenkääni ja yritti vaihdella vaihteita ja mönkiä etupenkin alle, rauhoittui myöhemmin.

Kotona Brandy oli oikein reipas, tutki paikkoja ja tallusteli talossa, ihankuin olisi aina asunut siellä. Jäljellä olevat matot piti käydä pissimässä, joten nyt meillä ei ole ollenkaan mattoja. Söi oikein reippaasti ruokansa ja olisi maistunut myös Jussin ruuat. Jussi oli syömässä ja Brandy meni siihen hollille. Jussi antoi varoittavan muraisun, josta Brandy vähät välitti ja sinkosi Jussin kupille. Jussi sitten väistyi yli-innokkaan pennun tieltä, ja minä jouduin sitten menemään väliin, jotta Jussikin saa syödäkseen. Sama tapahtui aamuruokailulla, sillä erotuksella, että kerkesin napata Brandyn vauhdista, ennenkuin se ennätti Jussin kupille.
Myöhemmin illalla käytiin vielä ihan lyhyt hihnalenkki. Brandy oli taas aluksi sitä mieltä, että hänhän en moisen kapistuksen kanssa liiku ja pakittaa vain taaksepäin. Vaan makupalan voimalla saatiin pentu sitten eteenpäin. Ja loppulenkki sujuikin melko mutkattomasti reippaasti touhottaen. Vastaan tuli myös ihmisiä joilla oli jännittävä pyöräviritys mukana.Vähän jännätti moinen kokoonpano, mutta silti olisi pentu halunnut mennä lähempää katsomaan. Pitkään piti myös moisen hökötyksen perään ihmetellä. Myös ohi ajava auto oli hiukan jännitystä elämään tuova asia. Sitä piti hiukan väistää ja hakea vähän Jussista turvaa kun se meni ohi. Myös kävelytien valkoiset raidat oli outoja. Ensin piti kiertää ne vähän kauempaa, kunnes huomasi, että ei ne ehkä syökkään pikkupennun jalkoja. Todella reipas pikkupennu!
Pojat ensimmäisenä iltana pihalla

Yö meni hyvin. Brandy kävi nukkumaan nopeasti sängyn alle. Vaikka hiukan aluksi piti yrittää natustaa sängynalusta ja sängyn alla kulkevia johtoja (joihin pitää nyt ilmeisimmin keksiä joku patenttisysteemi...) Lapsi nukkui oikein hyvin koko yön. Itse kuitenkin lähdin käymään vessassa neljän maissa. Yritin mennä mahdollisimman hiljaa, ettei pentu herää ja veisin vasta sitten pennun ulos. No vessasta astuessani, astuin lämpimään lätäkköön ja vieressä istuu kirkassilmäinen pikkuaussie. Käytin vielä varmuudeksi Brandyn ulkona. Jossain vaiheessa aamua, oli Brandy vielä käynyt tekemässä pissat oven vieressä olevalle paperille. Kaikki kakat on pentu reippaasti käynyt tekemässä ulos!
Hienosti Brandy osaa myös itse mennä pissalle ulos jos ovi on auki. Ja minä tietysti juoksen hurjaa kyytiä perässä ja huutelen paljon kehuja ja annan palkkaa naamaan. Ehkä se vielä oppii.

Jotain pientä leikintynkää ovat pojat ottaneet, mutta eivät oikein löydä sitä yhteistä säveltä vielä. Paljon Brandy leikkii yksikseen. Natustaa leluja ja luita, kantelee leluja ja retuuttelee niitä.  Myös vetoleikkejä ollaan otettu ja pääsee herra kilttiherrasta niitä murina-ääniäkin ja kovasti vedetään vastaan!
Palataan!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Vielä viikko!

Brandyinen tänään vietteli 7 viikkoispäiviään. Se on jo niin iso lapsi! Ja vielä viikko minun pitäisi jaksaa odottaa lasta kotiin! Jos nyt kaikki sujuu, niin pääsisin hakemaan pennun Juhannuspäivänä. Brandy onkin sitten juhlalapsi, koska on syntynytkin vappuna! :)
Eilen pennut kävivät Aino Pikkusaaren kuvattavina ja kuvista kootaan sitten kuvakirja, joka ainakin meidän perheeseen sitten kotiutuu.
Pennut olivat kuulemma olleet reippaita vieraassa paikassa ja rohkeimmat (tyhmimmät?) olivat hyppineet laiturilta veteen. Sankareina olivat olleet etunenässä Sofi, toisena Romeo ja perässä Brandy.

Tänään sitten oli tuttava Tania (Vivan mamma) käynyt ottamassa pennuista kuvia! Upeita kuvia olikin Tania ottanut. Myöhemmin tietysti haastattelin Taniaa, että mitä minun pentuni oli siellä puuhaillut ja miltä se oli vaikuttanut. Tania kertoikin, että sylivauva ja kova pusuttelemaan. Mutta myös reipas ja kova kiusaamaan sisaruksiaan.
Tässä pari Tanian ottamaa kuvaa!

Brandy 7vko

Siskon kanssa


Lisää kuvia, ja kuvia muista sisaruksista löytyy täältä!

Treeninkiä petsieporukalla

Olimme suunnitelleet mukavaa treeninkipäivää Petsieporukalla täksi päiväksi. Ja hienostihhan tuo suunnitelma onnistuikin. Treenit tosiaan pidettiin  minun kotini läheisyydessä olevalla (jalkapallo?)kentällä.
Itse olin suunnitellut harjoittelevani Jussin kanssa näyttelyhommia (pöytää, käsittelyä yms.) ja tokoa. Nämä olivat sellaiset, ei niin vakavamieliset treenit ja jotkut tulivatkin vain koirinensa hengailemaan ja sosialisoitumaan äärimmäisen loistokkaassa seurassa! Mukana oli Minttu&Meela, Toivo, Isla, Zin, Jimi (käppänä), Atte (schappe), Nino (dalmis), Hupsis (lappari), Casper (farkku), Sane (seropi) ja Oiva (manssi).

Jussin kanssa otin ensin seuruuta. Naksuttelin hyvästä kontaktista ja tiiviistä seuraamisesta. Lisäksi imuttelin reippaampaan liikkellelähtöön, kun herra harjalla on tapana hiukan lähteä myöhässä messiin. Paljon oli häiriötä ja kontakti tuppasi tippumaan, kuten seuruukin meni paikoitellen löysäksi. Mutta naksuttelin ja palkkasin hyvästä menosta. Melko pitkääkin seuruupätkää otin ja hyvin pysyi koira tiiviinä ja kontaktissa. Tosin kävelin vain suoraa reittiä, mutta ei sen niin väliä!
Lisäksi tein yhden paikkamakuun. Tosi kivasti se pysyy paikalla vaikka on häiriötä! Tosin makuu on yhtä könöttämistä, kun sorahan on epämukava alusta olla makuultaa, aivan. Yhtään Jussi ei kestä sitä että palaan takaisin sen viereen. Se lähtee samantien väistämään, eli nousee ylös. Olen nyt tehnytkin sitä, että menen n. puolen metrin päähän koirasta ja naksutan ja palkkaan siihen. Tavoitteena on päästä joku päivä vielä suoraan koiran viereen, jos mahdollista!
Teimme myöhemmin paikkamakuuta myös porukalla, Atte & Reetta, Emmi & Toivo, Noora & Sane sekä minä ja Jussi. Jussi makasi ns. keskellä. Eli Sanen ja Toivon välissä. Todelle upeasti pysyi, vaikka Toivo vähän väliä sinkosikin vierestä ylös. Ainoastaan pidemmässä paikkamakuussa (+pidemmällä välimatkalla) Jussi sitten ei enää kestänyt Toivottimen ainaista lähtemistä vierestä, vaan lähti sitten messiin. Muuten taitava, hiukan häiriintyi myös lähellä leikkivistä lapsista ja piti nousta puolittain istumaan niille purputtamaan, mutta vain kerran ja pysyi paikalla.
Lisäksi tein kerran liikkeestä seisomaan jäämisen. Taitavasti se jää seisomaan, eikä edes valu.

Sitten näyttelypuolen harjoituksiin. Ja tässä vaiheessa sain todeta, että Jussi on rikki. Se heilutteli kaikille häntäänsä ja oli reipas. Myös pöydällä, kun ihmiset kävivät antamassa makkaraa, niin häntä heilui ja hyvä ettei pöydältä pudonnut kun halusi morjestamaan. Mitä tapahtui??? Mihin se minun arka ja alistuva koirani meni? En tiedä, oliko tilanne muutenkin sitten niin erilainen, ettei Jussi ottanut painetta. Itse kyllä jännitin pöytää tietääkseni samalla tavalla kuin muutenkin, koska olin valmistautunut siihen pakoilevaan arkajalkaan. Mikä lie sitten vinksahtanut koiran päässä. Mutta positiivista se, että vinksahdus näyttää sattuneen sinne hyvään suuntaan! Reipas poika! Ehkä uskallan sen sinne pieksämäelle ilmoittaa? Treeniä vaan kovasti sitten. Vaikka vaan käydään Emmillä kylässä seisomassa pöydällä, syömässä maggaraa ja lähdetään kotiin! Positiivista se on sekin! Ja kiitokset muuten Emmille kun toi pöytänsä treeneihin!

Lopuksi, kun lämpö oli pehmentänyt tarpeeksi omistajien aivoja, sai koirat riekkua ja olla. Jussi lähinnä vain nuuskutteli vuorollansa ketäkin ja kuseksi puskiin. Ei paljon leikit kiinnostanut. Parin koiran kanssa piti pitää vähän etäisyyttä, Jimin, Sanen ja Aten. Sanen ja Jimin kanssa Jussi olisi haastanut. Mutta kuunteli käskyä poistua tilanteesta. Jussi on kyllä niin tyhmä, kun se menee niin egoillen muille (samankokoisille) pörisemään, mutta sitten jos sieltä sanottaisiinkin takaisin, niin ihan varmasti lähtisi nössö huutaen karkuun. Isommille koirille Jussi ei niinkään uskalla pöristä, mutta egon elkeitä on silti nähtävissä.
Loppujen lopuksi suuntasimme myös rannalle, jossa koirat (ne jotka uskalsi ja halusi) uivat pallon perässä. Jussi tyytyi katselemaan muiden menoa rannalta käsin ja väisteli ohi juoksevia ja itseään kuivaksi ravistelevia muita koiria.
Hyvä päivä, etten sanoisi!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Rantailua kuvien merkeissä

Kävimme eilen Lauran kanssa "lenkkeilemässä" rannalla kera koirien. Tässä hieman kuvasaastetta todisteeksi!
Jussilla on kiiiivaaaa!
How you doin' ;)
Tehkää perässä

PuskaJussi

Koko poppoo kuvassa! Seuraavassa yhteiskuvassa onkin varmaan kaksi merlepalleroa lisää! ;)

15.6 Match Show

Lähdimme invataksikyydilläni (kiitos Laura!) melkein naapuriin, Citymarketin pihaan, mätsäriin. Ilma oli vähän epävakaa, mutta ei satanut. Hiukan viileä kyllä oli. Lähdimme Jussin kanssa pääasiassa harjoittelemaan pöytäkäyttäytymistä ja tuomarin kohtaamista, koska.. noh... pieksämäki..
Alunperin oli tarkoitus, että Emmi hoitaa juoksuosuudet, koska minä jalkani kanssa en pääse kovaa kyytiä könkkäämään. Mutta Jussi oli sitä mieltä, ettei esiinny ja kulje Emmin mukana, joten minun piti hoitaa sitten koko homma.
Jussi esiintyi pääasiassa ihan kivasti. Se seisoi kohtuullisen nätisti ja juoksikin tosi kivasti, vaikkakin kovempaa se olisi kulkenut kuin mitä minä olisin päässyt sitä viemään. Noh, ei se mitään pikkuvikoja. Pöydällä Jussia ahdisti ihan selvästi enemmän kuin yleensä. Pahimmitta nojailuitta se oli tuomarin kopeloidessa. Mutta sitten se ahdistui kun tuomari meni pois ja jäi aavistuksen etäämmälle katselemaan. Siinä Jussi vilkuili tuomaria epäluuloisesti aivan jatkuvasti, eikä sitten suostunut enää seisomaan, vaan yritti tilanteesta pois. Edes lihapulla ei kelvannut. Mutta kun ukko pääsi pöydältä pois, se oli oma reipas itsensä ja häntä nousi. Tosin aina jos tuomari tuli vähänkään lähemmäksi, niin Jussia alkoi ahdistaa ja se keskittyi vain kyttäämään tuomaria epäluuloisesti (eikä esim. seisomisesta tullut enää mitään...). Mutta pääasiassa melko tyytyväinen olen. Hiukan jäin mietiskelemään, että uskallanko sitä sinne pieksämäelle viedä, vai onko käytös sitten samanlaista..
Parinamme oli Atte schappe, joten olin jo varautunut siniseen, sillä Atte on aina upea esiintyjä! Mutta naruilla ja sijoituksilla ei ollut mitään väliä, sillä olimme puhtaasti vain harjoittelemassa.
Sinisten kokoomakehässä Jussin alkoi olemaan jo vähän vilu. Se ei oikein seissyt ja jos seisoi, niin todella kasassa ja selkä köyryssä. Kokoomakehässä lähinnä vain leikitin Jussia ja tein jutusta hauskaa.
Tuomarin tullessa katsomaan lähempää, Jussi väisti ja peruutti varmuuden vuoksi. Minä vain kehuin ja kannustin koiraa olemaan reipas, tai oikeastaan koko mätsärien ajan olin tätä jo tehnyt.
Emme sijoittuneet (ihan ymmärrettävästi), joten päivän saldo oli SIN ei sij.


Jäimme sitten vielä porukalla viettämään pikniktyylistä synttäripäivää, koska Reetalla, Aten, Vertin ja Ninon mammalla oli syntymäpäivä! Minun kohdaltani päivä oli ollut todella ikävä, joten oli ihan huippua naureskella ja jutustella ehkä maailman parhaassa seurassa!! Kiitos kaikille ja onnittelut vielä Reetalle!

Kaikkien tuttujen lisäksi paikalla oli myös Brandyn toinen kasvattajista, eli Mia + muita poppoolaisia. Mialla oli mukana pikkupentuinen Fani ja edellisestä pentueesta (Curbis + Tamarin) Hemmo, kera omistajansa. Hemmolla ja Fanilla meni hienosti ja molemmat pääsi BIS kehään, ja Fani sijoittuikin sitten BIS 3, hieno Fani ja onnittelut Mialle ja taustapoppoolle!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Pentutarkastus ja silmäpeili

Maanantaina 13.6 suuntasin invataksillani (eli Lauran kyydillä) eläinlääkäri Kivuttoman pihaan, koska Mia oli tuomassa pentuja sinne pentutarkastukseen.
Brandyn sainkin sieltä melkein heti syliini ja voi sitä ihastuksen määrää taas kun sai lapsoisen syliinsä!
Tämän jälkeen laskinkin Brandyn maahan hihnan päässä. Tämä olikin sitten oma episodinsa, kun ei nuilla pennuilla ennen hihnaa ole ollut. Brandyn mielestä hihna oli kamala kapistus joka istutti kirppuja ja esti vapaan kulkemisen! Siitä piti yrittää kiskoutua pois ja päästä eroon, varsinkin kun höhlä lapsi ei ymmärtänyt, että kun hän itse kiskoo, niin hihna kiristyy. Jos olisi tullut lähemmäs, niin hihna olisi löystynyt. Noh, eiköhän lapsi sen opi tässä elämän aikana!
Tuleva näyttelykoira ;D

Sitten mentiinkin sisälle Martinan huoneeseen. Brandyn veli, Romeo, meni ensin tutkittavaksi. Ja sitten tuli Brandyn vuoro. Brandy taas omaan rauhalliseen tapaansa pönötti pöydällä kiltisti. Hiukan jännätti kuitenkin. Nätisti antoi tutkia itsensä ja terve pentuhan sieltä tutkittiin! Ei napatyrää, ei häntämutkaa, pallit löytyivät ja muutenkin hyvin yleisterve pentu! Hienoa! Etenkin tämä pallihomma jännitti suuresti allekirjoittanutta, löytyykö niitä vai ei, onneksi löytyi!
Kaikki pennut olivat terveitä. Osa jännitti pöydällä enemmän ja osa vähemmän. Mutta blue merle sisarukset, eli Brandy ja Capri olivat ainoat, jotka eivät rääkäisseet sirua laitettaessa. Kaikilta muilta pääsi jonkunmoinen äänähdys, isompi tai pienempi.

Tarkastuksen jälkeen jäätiin vielä toviksi rupattelemaan, jonka jälkeen tulikin sitten lähteä taas tahoillemme. Kyllä olisin mielelläni karvaotuksen vienyt jo kotiin. Kyllä voin sanoa, että pitkät kaksi viikkoa on edessä!

Seuraavana päivänä eli 14.6 pennut kävivät kuopiossa silmäpeilissä ja Brandyllä terveet silmät! Hieno juttu! Ollaan siis saamassa terve pikkuinen pentu kotiin! Voisiko enempää toivoa?

Ja mainintana vielä, että pennut rekisteröitiinkin eri kennelnimelle, eli Brandyn virallinen nimi onkin Zharmant's Brandy ja herra löytyy jo kennelliiton rekisteristäkin!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Pieksämäki KR

Dohdiiin... Pieksämäen näyttelystä ei tosiaan ole kuvamateriaalia, mikä on ehkä ihan hyväkin...
Tosiaan itse pahoinpitelin jalkani repimällä siitä nivelsiteet rikki ja nuljauttamalla sen todella pahasti. Ja nyt se on kipsissä 2vko, joten... en siis vienyt Jussia kehään ;D

Jussin vei kehään kaverini Emmi, joska se on Jussille "mukava ihminen". Alkuun meni todella hyvin, Jussi seisoi tosi hienosti ja juoksi edustavasti. Vaan kun tuli pöydän vuoro, niin koiralla kippasi kuppi nurin. Emmi otti Jussin syliin ja Jussi alkoi kiljumaan aivan heti. Pöydällä Jussi ei seissyt lainkaan omilla jaloillaan, vaan Emmi kannatteli sitä. Antoi tuomarin kyllä koskea ja kopeloida läpi, mutta oli todella peloissaan ja ahdistunut. Tuomarille erityispropsit siitä, että käsitteli koiria TODELLA hyvin ja lähestyi koiraa nätisti.
Pöydältä päästyään Jussi ei palautunut yhtään. Se ryömi pitkin maata ja alistui kaikelle mahdolliselle ja piti hännän koipien välissä. Jos joku, edes Emmi, yritti sitä mitenkään lähestyä se alkoi vinkumaan. Juostessa Jussi vain pälyili ympärilleen ja yritti pois tilanteesta, eikä nostanut häntäänsä. "Seisottaessa" se vain makasi maassa häntä koipien välissä ja yritti hakea Emmistä turvaa.
Ei siis kovinkaan loistelias esiintyminen, vaikka esittäjä (hänelle suuren suuret kiitokset!! <3) parhaansa yritti.

Arvostelu:
"Kookas urosmainen koko. Oikean muotoinen pää. Hyvä kaula, etuasentoiset lavat, hyvä runko. Rodunomaisesti kulmautunut. Tarvitsee harjoitusta ja itseluottamusta. Liikkuu hyvin, silloin kun on yhteistyöhaluinen"
AVO EH
Tuomarina Harto Stockmari

Tykkäsi Jussista ihan selkeästi, mutta ymmärrettävistä syistä ei antanut parempaa laatuarvosanaa. Itsehän olisin palkinnut tämän Jussin käytöksen EVA:lla tai T:llä. Normaali koira ei käyttäydy noin...
Ajattelin viedä Jussin Hartolle uudestaan kuukauden päästä pieksämäen ryhmikseen, jossa pääsisin sen itse esittämään.


No mutta se näyttelyistä.
Edellisenä päivänä ennen näyttelyitä käytiin Lauran ja Mintun mukana agitreeneissä. Mehän ei tehty mitään Jussin kanssa, sillä olin tuolloin myös liikunnallisesti hiukan rajoittunut jalkani takia. Olin lähinnä kuvaamassa koirakoita eli L&M ja Inka + Cara. Lopputreeneistä alkoi minun treenijalkaani kutkuttamaan sen verta, että pakko oli mennä radalle tekemään kaksi hyppyä ja puomi! En vain voinut sille mitään. Tosin siihen se jäikin, koska jalkani takia, liikkuminen oli niin hidasta, että ei siitä tullut yhtään mitään.. Vaikka Jussi hienosti ottikin kaksi hyppyä ja puomilla kontaktin näppärästi. Inka nimittikin treeniämme osuvasti Inva-Agiksi, sitähän se olikin.



Lisäksi ollaan käyty Lauran kanssa muutamaan otteeseen rantsuilemasss koirien kanssa. Ja toisella kertaa Jussi sai tutustua myös Mintun pentuihin Noonaan, Meelaan ja Islaan. Jussi oli oikein pätevästi pentujen seurassa.
Jussi n. 2v 6kk


Minttuäiti, Islalapsi ja Jussisetä
Toisella rantailukerralla minä tosiaan lähdin palauttamaan jonkun naisen karannutta terrieriä ja tällä matkalla tosiaan nuljautin nilkkani niin pahasti että paikalle piti kutsua ambulanssi. Joka sitten heitti minut sairaalaan kipsattavaksi. Kipsi on jalassa kaksi viikkoa. Laura otti Jussin luokseen hoivaan kun minä rävelsin lääkärissä. Onneksi kipsi saadaan pois ennenkuin Brandy kotiutuu, koska olisi todella hankalaa luututa lattioita ja touhuta muutenkin pennun kanssa, jos jalka olisi tässä kunnossa. Vaikkakaan kipsin jälkeen jalkaa ei saa vielä pahemmin rasittaa, mutta onneksi Brandy on niin pieni vielä, ettei sen kanssa tarvitse mitään hurjan jänniä touhuillakkaan. Ja Jussi pärjää kyllä kun sillä on pentu aktiviteettina!

Huomenna menenkin sitten könkkäilemään kivuttomalle katsomaan pentuja kun ne menevät pentutarkastukseen ja sirutukseen! Nyt ne ovatkin jo isoja kun tänään on 6vko ikää mittarissa! Vielä pitkät kaksi viikkoa, että saa pörröotuksen kotiin <3

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

2.6 Match Show

Olin vähän kiikunkaakun että lähdenkö näihin mätsäreihin Jussin kanssa, koska oli juhlinta edellisenä iltana ja sää oli hiukan epäilyttävä. Mutta sitten potkin itseäni ja lähdin, tosin lähdin matkaan ilman koiraa koska koirahan oli yöhoidossa ystäväni Emmin luona joka omistaa villakoira Toivon. Kovasti iso kiitos Emmille hoitotätiydestä! Emmi sitten toi Jussin mätsäripaikalle. Jussihan oli täysin laittamaton ja likainen, mutta väliäkös tuolla, kun lähinnä kehäjuttuja mentiin harjoittelemaan tulevaa Pieksämäen näyttelyä varten.

Oltiin Jussin kanssa aikalailla viimeisien joukossa. Parina meillä oli norjanharmaa, joka esiintyi todella kivasti. Jussikin esiintyi todella kivasti, esitin sen "vapaana". Mutta huomasin, että jos vähänkin on viileä, tuulee tai sataa, niin minun täytyy esittää se asettelemalla, koska vapaana se ei todellakaan edusta huonolla säällä.
Jussi seisoi todella hienosti, ja juoksikin todella nätisti ja ryhdikkäästi. Olin esiintymiseen todella tyytyväinen!
Pöydällä Jussi ensin lähti väistämään, mutta sitten kun sai gotlettia ja jauhelihapihviä naamaan, niin ei tuomarista pahemmin välittänyt. Tuomari tutki todella tarkkaan ja tuli "iholle" Jussiystävällisesti. Pöytäkäytös pientä väistämistä ja jännittämistä lukuunottamatta hyvä!
Saatiin sininen ruusuke. Tuomari perusteli sen niin, että norjanharmaa oli hiukan iloisempi olemukseltaan.

Sinisten kehässä tulikin eri tuomari sitten kopeltamaan. Ja tämä tapahtui maassa.... EI HYVÄ.
Tuomari tietysti jonkin verran joutuu "päältä päin" tulemaan kun maassa ollaan ja Jussi paineistuu siitä todella paljon. Hienosti se lähti tuomaria nuuskuttamaan ensin ja sitten otti normaalin "turvavälin". Tuomari sitten katsoi hampaat. Jussi antoi hienosti katsoa, vaikkakin lähti jo hiukan pakittamaan, mutta ei erikoisesti. Sitten tuomari kokeili rungon, Jussi väistää.. Ja sitten tuomari siirtyi palleihin..... Tällöin Jussi vetäisi itsensä ihan kasaan ja pitkin maata ja rupesi kiljumaan... Tässä vaiheessa itse ajattelin, että voi perkele. Sitten Jussi sinkosikin itsensä hihnanmitan päähän minusta ja tuomarista. Eikä suostunut tulemaan enää edes haistelemaan tuomaria, saatikka lähelle. Myös liikkuminen meni plörinäksi, koska Jussi kyttäsi koko ajan tuomaria, eikä häntäkään noussut iloisesti. Onneksi malttoi vielä seistä joten kuten.
Mutta ei sitten sijoituttu sen enempää.
Eli SIN ei sij.

Voin kyllä sanoa, että episodi harmitti ja PALJON. Niin paljon on tehty työtä tuon koiran eteen, eikä tunnu auttavan. Jos auttaa, niin yksikin takapakki ja mennään suoraan takaisin lähtöruutuun. No ei voi mitään, lisää vain harjoittelua...

Kehän jälkeen pyysin vielä ystävääni, Jussille hieman vieraampaa mutta kuitenkin "tuttua", Reettaa kopeloimaan Jussia pöydällä. Hienosti Jussi oli pöydällä, eikä ottanut siitä painetta. Mutta heti kun Reetta tuli, lähti koira pakittamaan ja muuttui alistuvaksi. Antoi kyllä koskea, mutta väisti reilusti. Palleja koitellessa yritti aluksi vetää matalaksi, mutta loppua kohden reipastui. Otettiin muutama "toisto" ja viimeisellä kerralla koira oli todella kivasti, väisti kyllä, mutta ei erikoisemmin ja pallitkin antoi katsoa nätisti. Jauhelihapihviä Jussi sai pöydällä suuhunsa nonstoppina, eli kopeloimisesta tehtiin herkkujuttu. Ehkä tässä kerkeisi vielä viikolla muutamasti harjoittelemaan.... Ja pieksämäelle sitten myös jauhelihapihvit matkaan, jota sitten nonstoppina koiralle naamaan pöydällä ollessa. Toivottavasti tuomari ei katso pahalla..

Jussi sai myös uuden ystävän Zin pyreneittenpaimenkoirapennusta. Jotain leikintynkää kehän laidalla laittoivat pystyyn. Vaikka pikkupyrriä hiukan jännittikin, mutta selvästi tykkäsi Jussista :D

Kuvasta kiitos Evelle! :)

Loppuun vielä kuvia monttureissustamme, mistä aiemmassa blogimerkinnässä hieman kerroinkin! Kuvista Kiitos Maija P.!
Jetta, Kida, Minttu, Toivo ja Jussi


Tältä meno näytti Jussin osalta suurimman osan aikaa...