Virallisesti EE JMVA BIS1 Vepe-kokeilija!

Otsikossa aikalailla tiivistettynä se mitä on viimeisen päivityksen jälkeen tapahtunut!

Käytiin Brandyn kanssa pohjois-karjalan noutajien yhteistyössä Joven kanssa järjestämässä vesipelastus kokeiluillassa! Tätä olinkin odottanut kuukausitolkulla ja ilmoittauduin heti mukaan kun tieto tapahtumasta tuli julki. Ja kannatti! Oli ihan huippukivaa, sekä minulla, että koiralla!

Pikkaisen voisin sanallisesti avata hommaa ensin. Eli homma alkoi sillä, että koira veneeseen ja käytiin pikku kiekka soutelemassa. Brandy on ollut vain kerran elämässään veneessä ja se oli alle vuoden ikäisenä, joten voineeko sitä edes laskea. Edeltä se ei hypännyt veneeseen, vaikkei sitä varsinaisesti kyllä mitenkään aristanut tai pelännytkään. Itse sitten kömmin edeltä paattiin ja pyynnöstä Brandy sitten hyppäsi perästä. Vetten päälle lähdettäessä Brandy selkeästi ihmetteli ja jännittikin tilannetta vähän. Mutta kiltisti rauhassa istui.

Seuraava homma olikin sitten veneestä hyppääminen, eli koira veneeseen ja ensin hyppääminen kuivalle maalle. Tällä kertaa Brandy hyppäsi ihan omaehtoisesti veneeseen ja nätisti sieltä poiskin. Sitten seuraavalla kerralla paattia soudettiin vähän kauemmas, ja minun suureksi hämmästykseksi Brandy lähti sieltä hyppäämään todella reippaasti! Henkilökohtaisesti en olisi uskonut Brandyn niin helpolla hyppäävän, koska se ei ole tykännyt laituriltakaan hypätä veteen. Toisella hyppäyskerralla Brandy sitten asiaa hiukan mietiskeli ja tästä johtuen tyyli ei ollut kovin hyvä ja Brandy joutui uppeluksiin. Minulla kävi ajatus mielessä, että olisi pitänyt ottaa vielä kolmas hyppy, ettei Brandylle jäisi paha maku suuhun siitä, että joutui veden alle.

Sitten haettiin venettä ja minä uskoin, että Brandy ottaa vetoköydestä kyllä ihan ongelmitta kiinni. Ekalla kerralla Brandy vähän hapuili että mitäs hittoa tässä pitää oikein tehdä, mutta homman tajutessaan sujui erittäin mallikkaasti. Toisella kerralla ei mitään ongelmaa ja kolmannella kerralla haki sujuvasti vieraalta ja kevyesti vetikin jo venettä. Brandy on kyllä todella huono tuomaan tavaroita suoraan käteen vedestä, joka tässäkin näkyy.

Lopuksi otettiin vielä yhdet hypyt veneestä. Tässä oikeasti sain tehdä kaikkeni, että Brandy hyppäsi. En tiedä jäikö paha maku siitä sukelluksesta vai oliko jo niin väsynyt. Saattoi tietysti olla molempiakin. Mutta sieltähän se loppujen lopuksi sitten vielä hyppäsi.

Oli kyllä ihan huippukiva tutustumiskoulutus! Voin kyllä kertoa vepekärpäsen purreen! Kunhan raaskin Brandyltä joskus muutamien vuosien päästä ajaa turkin alas, niin meidät varmasti nähdään vepeilemässä!
Tässä vielä video vepetohottajasta!

Sittenpä 7.7 olikin POKSin 30v juhla match show! Alunperinen tarkoitus kisailemaan lähtemisestä oli Jussi ja Jussin treenaaminen näyttelykisatilannetta ja etenkin pöydällä oloa varten. Päätin kuitenkin ottaa myös Brandyn mukaan "sama kai se on ottaa mukaan" -tyylisesti.

Jubba esiintyi ensin. Ja voi että se oli niin täpinäKebab! Se vaan steppasi ja viuhtoi häntäänsä kun sillä oli niin kivaa. Joskin kivuus loppui kun tuomari tuli katsomaan. Jussi meni kyllä iloisesti vastaan, mutta sitten ei halunnut nuuhkaisua enempää kontaktia. Pöydällä sitä jännitti hirmuisesti, mutta antoi koskea ja tarkastella. Joskin oli melkolailla pöydän reunalla. Lisäksi Jussi nykyään jotenkin hätäilee pöydältä lähtiessä ja yrittää hypätä siitä itse pois. Jubba kuitenkin palautui pöytäepisodista varsin mallikkaasti, eikä sitä maassa enää ahdistanut. Sama iloinen Jubba. Kuitenkin arkuudesta johtuen saimme sinisen nauhan.

Seuraavaksi Brandy kehään. Päätin esittää Brandyn vapaasti, koska tarkkaillessani tuomarin mieltymyksiä, kävi ilmi, että hän tykkää ehkä enemmän iloisesta ja rennosta esiintymisestä. Minusta Brandyn esiintyminen olisi siis vähän mitä sattuu, koska jalat oli ties milloin missäkin, eikä Brandyä oikein jaksanut kiinnostaa seistä paikallaan kun minä lirkuttelen hihnanmitan päässä. Saatiin kuitenkin punainen.

Sinisten kokoomassa Jubba liikkui erittäin upeasti ja seisoi kivasti, joskin tuomarin tullessa taas vähän jännitteli. Meidät sitten käteltiin pois. Ei kylläkään haitannut, koska Jubba oli niin iloisa muuten! Jussi siis SIN ei sij.

Punaisten kokoomassa jatkoin Brandyn vapaana esittämistä. Hyvin saatiin myös kiitorataa liikkeille, kun kaksi kehää laitettiin yhteen. Ja sitten muuten saikin juosta! Lopulta tuomari kätteli meidät PUN1!
BIS-kehässä oli paljon hienoja koiria, niinkuin kuuluukin. Brandy esiintyi vallan pätevästi edelleen, vaikka sillä oli melko kuuma, eikä sitä olisi meinannut jaksaa enää kiinnostaa koko homma. Siinä sitten sijoiteltiin  koiria, kunnes oli jälkellä Brandy ja juniori (vai pentu?) tanskandoggi. Kerran taidettiin kehä vielä ympäri hyöriä, kunnes meidät osoitettiin ensimmäisiksi. Brandy oli siis hienosti (tai minun mielestä ei niin hienosti :D) PUN1 BEST IN SHOW! Aika huipun pätevä jätkä!

Lisäksi vihdoin ja viimein (eihän siinä mennyt kuin vuosi!) saatiin aikaiseksi virallistaa Brandylle sen titteli. Eli Viron Juniorimuotovalio. Vähän kun maksettiin ekstraa, niin saatiin ruma ruusuke diplomille kylkiäisenä!

Sen voisin vielä loppuun mainita, että käytännössä kävimme Jussin kanssa "turhaan" treenailemassa näyttelyjuttuja, sillä pieksämäen aikataulujen tullessa, tuli myös tieto tuomarinmuutoksesta harjisuroksilla. Tuomariksi oli vaihtunut Maret Kärdi. Tästä tuomarista sen verran, että se on huipputiukka (Jussi ei ole huippuyksilö), se rokottaa arkuudesta (Jussi on arka), se on tarkka hampaista (Jussilta puuttuu puolet) ja se mittaa (Jussi on muutaman sentin liian iso). Jotenka tulin siihen johtopäätökseen, että Jussin kanssa on ihan turha lähteä kehäilemään. Mieluummin käytän sen 28e johonkin muuhun, kun lähden hakemaan H:ta tai huonompaa, saatikka hylsyä. Tätä ei siis tarvinne enää jännittää, mutta jännittämisen aiheeksi tulikin sitten ihan muut jutut, mutta siitä lisää viikon päästä! ;)

Mitä muuta?

Mitä muuta me ollaan tässä päivittelytauolla puuhailtu?
Ihan normilenkkien lisäksi joka lenkin yhteydessä tehdään vähintään 20min mittainen tokotuokio Brandyn kanssa. Jussi saa tällä aikaa töhöttää vapaana missä milloinkin.
Ollaan edelleen vahvistettu seuraamista ja virettä seuraamisessa. Tosin nyt on paikka taas kärsinyt ja Brandy edistää. Äääh! Miksi ihmeessä tämä on niin vaikeaa? Jäävissä Brandy on nyt alkanut sekoittaa maahan menemistä ja seisomista. Maahan menemisessä ongelmana on, että Brandy ikäänkuin jää kyynerpäilleen ja seisomisessa valuminen. Toisinaan valuu montakin askelta ja toisinaan askeleen tai kaksi. Näihin siis vaan lisää treeniä ja pitää miettiä pitäisikö minun muuttaa opetustapaani jotenkin. Ja esim. vahvistaa maahanmenoa ja seisomista erikseen vielä.

Ohjattuja treenejä meiltä on viimeaikoina jäänyt paljon välistä. Johtuen milloin mistäkin. Viimeksi taidettiin käydä tokotreenissä silloin kun oli hypyn harjoittelua. Se meni ensikertailaiseksi nähden todella hyvin. Nyt vaan pitäisi kotona pikkuhiljaa alkaa treenaamaan tekniikkaa. Hiukan kutkuttaisi jo jotkut möllitokot!
Agilityssä en edes muista mitä ja milloin tehtiin viimeksi. Siitä en siis jorise sen kummemmin. Vaikka sen toki muistan, että itse olin huono, todella huono ohjaaja. Koira osasi, mutta minä en luottanut koiraan enkä ollut jaloistani tarpeeksi vikkelä. Lisäksi pitäisi alkaa tehoharjoittelu noilla kontakteilla.

Lisäksi hmmm. käytiin POKSin hulabaloissa. Jussin kanssa menin lauantaina koiratanssiesitykseen. Taino, lähinnä me vaan tehtiin randomeita temppuja musiikin tahdissa. Villakoira Toivo & Emmi ja sheltti Isla & Inka oli meidän kanssa esiintymässä, ettei ihan yksin tarvinnut heilua siellä. Jussi oli todella pätevä ja teki todella innoissaan juttuja. Muuten Jussi joutuikin olemaan koko päivän häkissä koska minä olin loppupäivän talkoilemassa mölliagiradalla.

Brandyn kanssa sitten käytiin sunnuntaina mätsärissä. Hienosti jätkä esiintyi. Vähän taas "tosissaan" seisoi, eli oli vähän mitäänsanomaton. Juostessa sitten löytyi joku virtapiikki, eikä meinattu nättiä näyttelyravia löytää sitten millään. Oltiin kuitenkin parista parempi ja saatiin PUNainen nauha. Muuten ei sitten sijoitututtu, eli tuloksena PUN ei sij.

Tässä tällainen pikakatsaus meidän elämään. Ollaan varmaan saatettu tehdä jotain muutakin jännää, mutta ei nyt muistu mieleen. Koitetaan taas päivitellä ahkerammin!

Nakin jäljillä

Käväistiin tuossa viikko sitten (köhöh, mitenniin taas kirjuroin myöhässä?) verijäljellä, kumppaneina tiimit Laura & MinttuMeela, Anna & Hupsis ja Emmi & Toivo. Minulla oli molemmat pojat matkassa. Jussi "töissä" ja Brandy kuluttamassa energiaa.
Jussille oli vedetty edellisenä iltana ihan simppeli, todella lyhyt ja yksinkertainen jälki. Sinne päähän sitten käytiin viemässä naggia. Kovasti Jussi taas ekalla makauksella haisteli ja tajusi, että siinä on jotain, mutta sitten se jäi taas tapittamaan, että "mitäs sitten?". Yritin sitä ohjailla jäljen suuntaan, se ehkä muutaman askeleen sitä seurasi ja sitten taas oli kuin tyhmä sorsa lätäkössä. Siinä Jussi sitten himmaili, välillä näytti, että saattoi vahingossa pienen pätkän jälkeä seurata ja sitten taas hyppäsi muutaman metrin suuntaan X ja kävi kusemassa puuhun ja hengaili vähän lisää. Lopuksi se sai ilmavainun nakeista ja syöksyi sinne lyhintä reittiä. Pitäisikö meidän kokeilla jotain yksinkertaisempaa, kuten makkarajälkeä? Tai tuoreempaa jälkeä, vai eikö toi vaan oikeasti hoksaa? :'D

Loppuajan sitten kuvailinkin koiria ja hengailin. Brandyä en vielä uskalla jälelle päästää, ettei säiky turhia, mutta saa kuitenkin olla mukana, että haistaa jotain, mutta ei tarvitse hommaan ryhtyä ja on kivaa! Lopuksi koirat pääsi sitten myös juoksemaan irti pitkin metsiä. Brandy niin innoissaan oksan kanssa juoksi, että törmäsi täydellä vauhdilla puuhun. Hetken se ontui toista takajalkaa ja kävi istumaan, mutta ei kulunut edes minuuttia, niin taas juostiin pitkin metsää kaikilla neljällä jalalla, eikä sattumuksesta ollut tietoakaan!

 

Otettiimpa meistä myös perhepotretti.

Ja Brandystä 5kk kuva. 

16,8kg ja 50cm

Australialainen palkintoporsas

Otsikko vissiin vihjaa jotain. En tiedä.
Australialainen voisi viitata Brandyyn? -Kyllä
Palkintoporsas voisi olla jotain voittoisaa? -Kyllä
Elikkäs käytiin porsastelemassa lapsoisen kanssa pohjois-karjalan noutajakoirayhdistyksen järkkäämissä mätsäreissä 11.9. Ei sieltä ihan pissisijoja liiennyt, mutta melko lähelle henkilökohtaista voittoa! Jussi ei ollut mukana aamulla vallinneen arveluttavan sään takia, joka oli toisaalta ihan hyvä, koska ko. mätsäreissä ei ollut pienille koirille pöytää, jota Jussin kanssa siis pääasiassa mätsäreissä harjoitellaan.
Brandy oli alkuun hiukan häpsingeissään, mutta rauhoittui aika nopsakkaan, koska ollaanhan me juostu totuttelemassa mätsärimeininkeihin jo aikaisemminkin. Kovasti olisi ollut paljon kavereita joiden kanssa vaihtaa neniä, mutta eihän me hihnassa semmoisia!

Loppujen viimeksi tuli meidänkin vuoro astella kehään. Olimme pienenpienen Meela shelttityttösen parina. Ensin seisottiin. Sitten meitä pyydettiin juoksemaan kehä ympäri. Tuomari pyysi meitä Brandyn kanssa menemään Meelan edeltä tokaisin tähän vain, että "voidaanhan me yrittää"! Kohtuullisestihhan tuo juoksukierros sujuikin. Vaikka noh. henkilökohtaiset tuomarimme kehänlaidalla kommentoivat jälkeenpäin, että näytti vammaisten kilpajuoksulta... Noh.. Juokse itse kun pentu vetää kolmiloikaa, tunkee jalkoihin, niin että potkaiset sitä vahingossa muutamaan otteeseen, ja vetää neljään eri ilmansuuntaan, tämän lisäksi ottaa kontaktia ja ehkä jossain askeleen välissä koittaa innostuksissaan napata vielä hihastakin. Niin ja sinä tietenkin yrität itse parhaasi olla kaatumatta ja pitää pentusi kurissa ja järjestyksessä, askellajina mieluiten ravi.

Seisomisosuudet menivätkin sitten todella kivasti. Brandy tapotti paikoillaan kun liimattu lihavarras ja tapitti edessä heiluvaa raksua. (kyllä, käytämme mätsäreissä raksua, että tuo malttaa olla. Liian hyvät herkut on... noh.. liian hyviä herkkuja!) Eihän tuo vielä asentoa osaa ottaa, mutta pienellä ohjaamisella seisoo kohtuullisesti. Yritin yhdessä vaiheessa asetellakkin, mutta taitaa olla liian häiriöstä vielä, että Brandy olisi malttanut pysyä. Meille ojennettiin punainen nauha kera purutikun. En kyllä tähän päiväänkään mennessä ole keksinyt, että miksi saimme punaisen, sillä Meela esiintyi paljon hillitymmin ja kauniimmin. Vaan en valita!

Nauhakehässä meidät jaoteltiin isoihin ja pieniin. Me tietysti isoissa. Nyt juostiinkin kaikkien "keskellä", eli edessä oli koira ja takana oli koira. Aluksi Bräne yritti kovasti kiskoa edellä menevien perään, mutta kutsusta lähti sitten kontaktiin. Okei, välillä piti muistutella uudelleen, ei se ihan niin pätevä lapsi ole. Sitten seisottiinkin piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkääääääääään. Mutta minun ei tarvinnut asetella Brandyä kuin ihan pari kertaa. Siinä se pönötti paikallaan liikkumatta ja tuijjotteli namua. Minä sitten yritin kehumalla ja nakkia heiluttamalla saada ryhdikkyyttä. Loppujen viimeksi meitä oli kehässä jäljellä enää neljä! Eli oltiin sijoituttu! Jee! Sitten meidät tultiinkin samointein ohjaamaan nelos-sijalle. Eli Bräne Räkäläntti PUN4!

Sijoitusten jälkeen käytiinkin sitten vielä juoksemassa juoksukilpailussa, jossa Brandyn aika oli 6.62 ja oiskohan pingottava matka ollut 50m. Itse lähdin juoksemaan huutamaan ja vinguttelemaan vinkulelua sinne kentän toiseen päähän sillä välin kun avustaja piti Brandyä kiinni, kyllähän tuo pentu hyppi ja vinkui perään. Ja hienosti se sieltä porhalsi sitten luokse. Juoksukilpailun voitti aussie Hippa(?).

Lisäksi myö ollaan käyty siellä pentureeneissä joissa on mennyt todella hyvin. Pentu keskittyy lujasti ja tekee mitä pyydetään. Viimeiselle pentukurssikerralle eli kaupunkikävelyyn emme päässeet, koska Brandylle iski kova ripuli edellisenä päivänä ja jatkui vielä treenipäivällekkin. Eikä me nyt puolkuntosena mihinkään lähdetä, saatikka tartuttamaan muita. Mutta meillä on sitten korvaava kerta toisen ryhmän kanssa hiukan myöhemmin.

Kovasti paljosti ollaan treenailtu myös ihan kotona ja "kotikentällä". Perusasento, melko jees. Luoksetulo, varma ja nopea (tosin ei vielä varsinainen liike). Eteen tulemista ollaan harjoiteltu. "noutoa" ollaan harjoiteltu "tennispallokapulalla", eli sen nostamista, pitämistä suussa ja palauttamista. Palauttaminen onkin Räinölle vaikea juttu, se haluisi pitää kaiken itsellään ja leikkiä keskenään. Ollaan jo kohtuullisen hyvällä mallilla tässä palautuksessa. Lisäksi paikkamakuuta treenattu on! Alkeita siis lähinnä. Ongelmana lähinnä se perusasennosta makuulle käyminen, koska pentu öh.. leviää aika tyylikkäästi eteenpäin. Kun pentu käy maahan, niin minä olen about. lanteen kohdalla. Tätä siis ollaan tehoharjoiteltu vähän kootummaksi. Paikkamakuussa pysyy hyvin, ei vielä kovin pitkää matkaa tai pitkää aikaa olla edes harjoiteltu. Eikä pidäkkään. Pysyy oikein mainiosti. Toinen ongelmakohta on se, kun palaan pennun viereen ja se odottaa sivu-käskyä. Ei aina malta ihan odottaa. Tätä pysymistä ollaan siis harjoiteltu kovin.
Ja seuraaminen. Toistaiseksi tehdään tosi lyhyttä, suoraa pätkää. Kohtapa voisi aloittaa kääntymisharjoittelut. Tässäpä teille vielä videomateriaalia, että kyllä myö jottaa tehään (ja ehkä edistytäänkin..?)!

Perusasentovideon voit katsoa täällä!
Seuruuvideon voit katsoa täällä!


Sitten vielä jos viikkoiskuvat ja painot :)

19vko, 15,2kg 49cm

20vko, 15,9kg 49cm

Jussillakin on elämä

Oisko sitten Jussin blogituksen vuoro.. Mä olen niin hidas näissä!
Jussin kanssa tosiaan käytiin koiratanssikurssilla, joissa oli suurimmaksi osaksi sellaisia temppuja jotka jo osattiin. Mutta saatiin paljon vinkkejä niiden vahvistamiseen/edelleen jalostamiseen. Lisäksi suunniteltiin jonkun verran koreografioita. Lisäksi meistä kuvattiin video tanssiessamme. Meillä tämä koreografiointi oli vähän niin ja näin, koska mä kertakaikkisesti unohdan mitä olen suunnitellut seuraavaksi tekeväni ! Noo, onneksi tässä lajissa on helppo olla spontaani ja tehdä mitä mieleen juolahtaa ja mikä sopisi musiikkiin, mutta voishan tuota omaa muistisuoritinta hiukan petrailla. Ois vaikka agissakin siitä sitten hyötyä . Suunnittelemme osallistuvamme jatkokurssille, jossa pääpainona on sitten koreografian suunnittelua ja laatimista!

Agiahan myö ollaan myös tahkottu oikein jämerästi joka perjantai. Paitsi nyt viimeisimmät kerrat on jääneet välistä, koska säät on suoraansanottuna olleet tolle katkaravun sukuiselle alastonmallille hiukan liian kosteat ja viileät. Yleisesti ottaen Jussi on ollut treeneissä tosi TAHMEA. Koko tää kesä on olltu tosi tahmeaa työskentelyä. En tiedä, että johtuukohan siitä, että nyt oikeesti treenataan, eikä vaan harjotella yksittäisiä esteitä. Lisäksi ollaan mietitty myös porukalla, että voiskohan olla lihasjumia tai jotain muuta kipuilua, kun innokkuus on 4-10 asteikolla semmosta 6-7 luokkaa, välillä kieltäytyy tekemästä jne.. Miksei koirat puhu :( Jussi on kyllä mukana tosi hyvin ja tekee, mut siitä puuttuu se innokkuus ja vauhti. Tosin minussakin on virheeni, koska mun pitäs oppia vaan menemään ja viuhtomaan, mut mie jään odottelemaan. Tosin mulla on semmonen kutina, et jos ite vaan suhaan eteenpäin kattelematta, että tuleeko se koira perässä, niin Jussi vois jäädä toljottelemaan, että mitähän hittoa toi mamma nyt heiluu ja viuhtoo ympäriinsä.
Mut ei nää huonoja treenejä oo kuitenkaan ollu, ei! Ollaan opittu paljon ja menemään pitempiä ratapätkiä, ja ohjauskuvioita! Mutta kyllähän se motivaatio vähän laskee, kun näkee, ettei koiralla oo niin kivaa kun mitä sillä vois olla. Ja kun ei oikeestaan toi tahmeus voi liiasta treenistäkään johtua, kun oli meillä tossa ennen kesää se reilun puolen vuoden tauko.Nooh. Eiköhän se tästä. Ehkä myö aletaan treenaamaan vaan jotain kivoja vauhtijuttuja, eikä tavotteellisesti ollenkaan, vaikka mie kyllä kovasti haluisin joskus ees mölleissä käydä..

mm. tällainen rata meillä oli eräs kaunis treenikerta!

Alkuperäisesti rata on nyysitty Kidan&Taran blogista ja siitä edelleen Mintun&Meelan blogista.

MejäJengi

Lisäksi me käytiin Jussin kanssa mejäilemässä. Elikkäs vedettiin verijälki metikköön. Jussille oli tosi iisi pelkkä suora. Hyvin se otti hajua ja merkkas alun kusemalla, sit lähti suunnistamaan oikeeseen suuntaan, mut haraili ympäriinsä ja kuseksi mennessään, eikä oikeestaan tienny varmaksi, että mitä sen pitää tehdä. Nooo... Ei siitä varmaan jälkikoiraa tuu, mut kunhan jatkossakin huvikseen käydään viihdyttämässä pääkoppaa.

Muuten ollaan Jussin kanssa lähinnä oltu sisähommissa, eli treenailtu sisällä kaikkea aivojumppaa. Varmistettu mm. takajalkoja seinää vasten juttua ja niin edelleen. Nyt alkaa tää ei Jussin aikakausi, eli syksy ja talvi :(

Lisäksi tein ihan huvikseni joskus Jussin suusta tällaisen hammaskartan. En muista mistä alkuperäisen pohjan lainasin :( Siitä näkee mitä meiltä suusta puuttuu. Ja kulmurithan molemmat katkesi ja ne poistettiin. Muut hampaat puuttuu sitten ihan muuten vaan.

Ei mitään ja agilityä sekä näyttelytreeni!

Huhhuijjakkaaa! Mitäköhän kaikkea jännää taas!
Ei olla hirveesti mitään sen kummempiä hommailtu. Jussi tietysti ihan kikseissä nyt kun on alkanut säät lämpenemään, eikä tartte niin paljon vaatetustakaan! Jonkun verran ollaan tokohommiakin väsäilty ja ei kerpsunteles kun on ollut koira niin liekeissä. Tosi kivasti seuruussa pitää kontaktia, edelleen pitää pientä sopivaa turvaväliä mun jalkoihin, vaikka perusasentoon tulee kyllä kivasti ihan tiiviinä. Ja ulkona perusasennossa seisominen on sallittu, koska...noh.. en usko, että kauhean moni tahtoisi paljasta takamustaan ihan mihin tahansa laskea ;)
Nyt vaan ootellaan kesää, että päästään nurmelle harjottelemaan mm. liikkeestä jäämistä. Sisällä (tolla mun nanomillin kokosella olohuoneen matolla) "jäävät" onnistuu jotenkuten. Estehyppyäkin olisi joskus kiva koittaa. Pitää varmaan MinttuLauraa tässä asiassa härkkiä.
Mutta joo, on tässä tapahtunut ihan oikeitakin! mm. espooreissu!
.
Tosiaan Espooseen isän luokse kylään suuntasimme Jussin kanssa maanantaina (7.3), hyvin tuli juttuun vieressä istuneen mieshenkilön kanssa junassa, ei arastellut koira yhtään. Ja myös tämän miehen syliin olisi ollut tosi kivaa mennä.
Mutta varsinainen toiminta tapahtui sitten tiistaina, kun olin hoksannut, että harjisporukka (mukaanluettuna Jussin kasvattaja) pitävät agilitytreenin, joka tosin on omatoiminen, eli ei ohjattu. Meillä kun agiliidosta on jo sen verran hyvä aika, niin pyysin päästä mukaan verestämään sekä omaa, että koiran muistia.
Itse olin todella innoissani tästä mahdollisuudesta!

Teimme Jussin kanssa ihan helppoja juttuja ja muistelimme esteitä. Esteissä pidin esterimat medikorkeudessa, koska kyllä tuo nyt loppujen lopuksi taitaa mediksi mennä.
Aika paljon harjoiteltiin Jussin kanssa putkihommia ja putki-este sarjaa. Välillä oli Jussilla putkeen hakeminen ongelma ja eteenlähettämistä ei oikein voinut ottaa, kun ei ollut kukaan namialustalla "vahtina". Mutta kyllä sen ainakin hoksasin (mikä on tullut aiemminkin treeneissä esille) että Jussi tarvitsee kunnon vauhdin putkeen mentäessä.
Ihan aluksi otimme tallaista simppeliä sarjaa

Ongelmaksi tuossa tuppasi käymään kakkosputkeen hakeminen. Jussi mielellään siitä kaahoitti ohi suoraan namialustalle. Onneksi olin joka missauskerralla tarpeeksi vikkelä ja kerkesin itse ensin namialustalle estämään "palkkauksen". Korjasin kuitenkin ongelman siten, että heti ensimmäisen putken jälkeen, otin koiran ns. haltuun ja palkkasin. Sitten vein sen ihan kunnolla toiseen putkeen, jonka jälkeen se sai mennä namialustalle. Toistin tämän pari kertaa ja sitten kokeilin uudelleen ilman välipalkkausta.
Hetken se minua ensimmäisen putken jälkeen tiirasi, että tuleeko sitä nakkia nytkin, mutta huomasi, ettei, niin haki todella hyvin sitten kakkosputkeenkin ja pääsi namialustalle. Lopetin tähän suoritukseen.

Simppelin sarjan jälkeen otettiin melkein yhtä simppeliä, tosin pientä ohjausharjoittelua minulle siinä sitten.













Eli ihan iisibiisiä, mutta tein tuohon putkien välille sitten persjättöä. Olisi pitäny hoksata jotan valssaustakin ottaa siihen, mutta enpä hoksannut. Tämä oli koiralle jotenkin helpompi, ja haki todella kivasti itse putkiin.

Tämmöistä sarjaa sitten. Viimeisenä sarjana, eli otin tuohon väliin vielä esteenkin. Jätin Jussin ensimmäisen putken suulle ja menin itse odottamaan esteen lähettyville. Sitten päästin koiran tulemaan, tuli hyvin, haki kivasti esteelle ja siitä kivasti (toisinaan hieman vaihtelevasti) toiseen putkeen ja palkka. Harjoittelin myös välillä niin, että en ottanut ensimmäistä putkea mukaan, vaan jätin koiran esteen taakse, menin putken tuntumaan ja kutsuin, siitä sitten putkeen.

Emme toki tehneet pelkkää sarjaharjoittelua. Otimme myös rengasta, jota Jussi jonkun verran vieroksui, mutta meni kuitenkin ihan kivasti. Otimme myös puomia ja kontaktia, on-offia siihen. En usko, että koira ihan yhdisti tätä on-offia vielä, mutta eiköhän harjoituksen myötä. Mutta puomi oli kyllä saakelin liukas, joten en uskaltanut sitä kovin monesti edes ottaa. Ja Jussin pitäisi malttaa tuossa on-offissa odottaa, että saa vapautumisluvan, koska nyt hyvin useasti se saattaa vaan siitä itekseen lähteä.
Lisäksi kokeilimme pitkästä aikaa pussia. Se olikin Jussille vaikea, kyllä se tulee, jos sitä edes vähän raottaa toisesta päästä, mutta yksin tuleminen on Jussille tosi vaikeaa. Kyllä se siitä ison maanittelun ja rohkaisun myötä kerran suostui tulemaan ja siihen lopetimme. Isot kehut tietysti! Vaikka oli kyllä hauska, kun näki miten koira ryömii siellä pussissa mahdollisimman pienenä, vaan hitaasti, mutta varmasti!
Vielä kepit, otin ensin varmuudeksi vetämällä, kun ei oltu pitkään aikaa keppeilty. Ja sen jälkeen huitomalla. Hienosti ja reippaasti se Jussi kepittelyt suoritti! Tosin keppejä oli vain puolet, mutta kuitenkin.
Tämän lisäksi kasvattaja opasti meitä hyppytekniikassa. Eli kolme estettä peräkkäin (rimat vain jalustoilla), ensin samoilla etäisyyksillä toisistaa ja sitten muutettiin hieman. Hienosti se Jussi pomppi ja joutui etäisyyksien muuttuessa käyttämään aivojaankin. Olisi vain pitänyt olla kamera jolla kuvata hyppytyyli.

Siinä olikin vähän ehkä turhankin paljon kerrakseen. Kyllä huomasi että koirakin väsyi jo ehkä hiukan liikaa. Olin siis itse turhan innokas. Treenit meni suurimmaksi osin ihan hyvin, Jussi oli reipas, vaikka loppua kohden väsyikin. Pidimme myös taukoja, tosin tauoilla Jussi vain kitisi takaisin radalle. Ongelmana oli myös toisten koirien häiriköinti. Jussi ei ole ollut pitkään aikoihin missään sosiaalisessa tapaamisessa, niin sitten olisi ollut niin kivaa päästä moikkaamaan kaverit. Etenkin kun kaikki muut olivat tätä naiskauneutta! Joten minun rääkymisen sijaan kasvattaja ehdotti, että Jussi lähtee jäähylle aina kun lähtee hiibailemaan muiden luokse ja korvat häviävät. Näin siis teimme lopputreenien ajan ja jonkun verran tuntui auttavan!
Vaikkakaan yhtään kunnollista ahdistumiskohtausta ei saatu, niin oli tilanteita joissa Jussin jonkun verran ahdistui. Näitä mm. pannan laittaminen tai minun kompastuminen sekä syliin nostaminen. Mutta koira palautui niistä yllättävän hyvin!

Agilityn jälkeen meillä oli tunnin tauko, jonka jälkeen alkoi sitten näyttelytreeni. Päätin jäädä sinne, koska Jussilla on ollut nyt niin paljon huonoja pöytäkokemuksia, että pöydälle oli päästävä harjoittelemaan. Käytiin kasvattajan kanssa lyhyt jäähdyttelylenkki ulkona ja sitten menimme Jussin kanssa takaisin sisään, jossa pyörimme lisää hetken aikaa. Lisäksi hieroskelin Jussia siinä joutoajalla.
Näyttelytreenit alkoi ja Jussi oli todella kivasti. Emme hirveästi hommailleet, vaikka Jussi olikin hyvin reipas. Muutaman kerran ympäri, seisomista, parijuoksua ja kerran pujottelua. Sitten päätavoite, eli pöytä. Pöydällä Jussi meni ihan kasaan, se ei siis seiso siinä lainkaan, lähinnä könöttää. Koskea se antaa ja hampaatkin katsoa, mutta yrittää silti väistää. Kävimme kahdella eri pöydällä, toisessa tuomarina mies ja toisessa nainen. Miehen kohdalla Jussi jännittää huomattavasti enempi. Silloin yrittää enemmän pois tilanteesta ja väistää reilummin.
Treenien loppuessa kuitenkin istuskelimme lattialla, niin miestuomari (saati kukaan muukaan) ei ollut enää yhtään kamala ja meni ihan suosiolla rapsutettavaksi, ihankuin mitään ongelmaa ei olisi. Näinpä siis...





Siinäpä tuo aktiiviosuus espooreissusta olikin. Vaan se vielä pitää kertoa, että odotellessamme junamme lähtöä kotiin, Helsingin rautiksella. Eräs mies tuli kysymään, että voiko hän ottaa kuvan Jussista. Hiukan hämmästyneenä annoin luvan. Pian siinä oli varmaankin neljä muutakin ihmistä jotka kysyivät, että saavatko hekin ottaa kuvan koirastani. Annoin toki luvan, suuresti ihmetellen, että mikä koirassani on niin erikoista (en tiedä oliko se sitten pääkallofleece joka teki koirastani niin erikoisen...)!

Uusi vuosi, mutta katsausta vanhaan

Ja mä taas niin voisin laulaa sitä samaa virttä taas, mutta annetaan olla, kun ei minun lauluääni ole kovin kehuttava.
MUTTA! Vaan ja kas niin! Taas on uusi vuosi ja uudet kujeet, mutta ennen niitä, tiiraillaampa hiukan vielä menneen vuoden tapahtumiin.
Vaihdoimme kuitenkin blogin tänne, koska Laura kertoi tämän olevan kivempi kuin vuodatus.
Mutta vanhat blogitukset löytyy äärimmäisyyksien kätevästi seuraavasta osoitteesta
http://spookiness.vuodatus.net

Agikurssi

Agin alkeiskurssihan me tosiaan saatiin päätökseen. Viimeiselle treenikerralle ei päästy, kun omistaja kirmasi katsomaan aussieita Jyväskylän KV:seen.

En kyllä enää kuollaksenikaan muista mitä teimme niillä kerroilla joista en bloggaillut, mutta siirryimme ainakin maneesille, jonka Jussi otti ihan hyvin. Harjoittelimme myös ainakin välistävetoja, eteen lähettämistä, pieniä radanpätkiä, vauhtiratoja, sylkkäriä, valssia ja oisko ollu takaa leikkausta. Jos en nyt ihan höpöjä muistele.
Pääasiassa Jussi kesti noissa treeneissä varsin hyvin, eikä sen suuremmin ahdistellut. Vältin sen pukemista ja pannattamista suoritusten välissä, koska sen huomasin ainakin olevan yksi suurimmista ahdistuksen laukaisijoista.

Viimeinen treenikerta meni siinä suhteessa huonosti, että keinun luona kompastuin jalkoihini ja nykäisin Jussia hihnasta, josta koira varsin veti kokonaisen hernepellon nenäänsä, koska oli ilmeisimmin aivan varma että yritin leikata siltä salakavalasti pään irti. Hetken siinä sai maanitella, että sai koko koiran tulemaan enää luokse. Vaan siitä onneksi selvittiin, kun Jussi jotenkuten palautui tapahtuneesta. Vaan aina kun keinun läheltä mentiin, niin koira hiukan väisti ja selvästi odotti, että jotain tapahtuu jälleen. Toivon mukaan tästä ei jäänyt koiralle mitään kaunoja itse keinua kohtaan. Sillä kerralla en keinua enää edes yrittänyt koska koira oli selvästi jännittynyt keinun läheisyydessä.

Vaan, nytpä olemmekin sitten talvitauolla vielä määräämättömän ajan. Ei tuota koiraa viitsi näillä leveyspiireillä palelluttaa lämmittämättömissä maneeseissa. Katsotaan sitten lämpimimmillä keleillä, että mihin treeniryhmään sitten päästään!

(agikuvien (c) Satu L.!)

Match Showt

Kävimmepä myös viime blogituksen jälkeen kaksissa mätsäreissä. Molemmissa Jussilla oli takki päällä, sillä säätila oli molempien mätsäreiden aikana melko kylmä.
Ensimmäinen mätsäri oli 26.9 tiedepuiston parkkihallissa. Esitin Jussin siten, että seisoin sen edessä ja hihna oli löysällä. Tämä osoittautuikin varsin hyväksi menetelmäksi, sillä Jussi esiintyy näin paljon ryhdikkäämmin, eikä etujalat käänny niin reilusti ulospäin. Mutta katsotaan, että voiko tätä soveltaa sitten kesällä kun ei ole takkia päällä peittämässä aavistuksen lievää silloin tällöistä takakorkeutta. Pääasiassa Jussi esiintyi ok, pöydällä ei ollut mitenkään erityisen upeasti, mutta menetteli. Tuloksena oli SIN3.

Toinen mätsäri olikin sitten 7.11. Esitin Jussin samalla tavalla kun edellisessä mätsärissä, koska olin hyvin tyytyväinen sen esiintymiseen. Pöydällä ei taaskaan ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta menetteli. Sijoituskin saatiin, eli SIN4.

Terveys

Reissailimme Jussin kanssa voittajaviikonloppuna isäni taloa valtaamaan (heidän ollessa ulkomailla!) Espooseen. Itse kävin molempina päivinä messarissa tiirailemassa aussiekehät, tapaamassa kavereita ja shoppaamassa. Jussi sen sijaan jäi kotiin.

Mutta Jussin aktiivipäivä olikin sitten maanantaina 13.12 Mevet:issä Per Axelsonin tutkittavana sydämen, lonkkien, selän ja kyynärien osalta.
Ensin kuunneltiin sydän jonka tuloksena OK, ei sivuääniä
Sitten laitettiin nukutuspiikkiä suoneen ja sitten mentiin kuvattavaksi. Minä sain avustaa kuvien otossa!
Sittenpä arvioitiin kuvia ja selkä ok, normaali, lonkat B/B ja kyynärät 1/1. Vaikka Axelson mainitsi, että kyynäreet ovat rajatapaus, mutta enemmän hänen mielestään ykköset.
Vaan sittenpä lähetettiin kennelliittoon arvioitavaksi, joten viralliset tulokset kuuluvat seuraavasti:
Sydän: Ok, ei sivuääniä
Lonkat: B/B
Kyynärät 0/0 (mainintana että molemmat kyynärnivelet ovat rajatapauksia)

Vaan eipä nämä eläinlääkärireissut tähän lopu! Ehei!
Kävimme Jussin kanssa vielä tammikuun (vuonna 2011 siis) alussa näyttämässä Kivuttomalla Martinalle Jussin ylimääräistä etuhammasta, joka oli alkanut kerätä ympärilleen nöyhtää ja haisemaan.
Martina oli sitä mieltä, että hammas voidaan ihan hyvin kiskoa irti. Se on kuitenkin ylimääräinen, joten sitä ei kukaan kaipaa. Näinpä siis taas laitettiin koira unosille ja kiskottiin hammas pois.

Vaan olipa tuolla reissulla myös Rinopappa mukana näyttämässä verikorvaansa. Se sitten puhkaistiin ja puristeltiin tyhjäksi. Episodin jälkeen näyttikin että toimenpidehuone olisi ollut lähinnä teurastamo. Oli omistajat sekä toimepidehuone lattiasta seiniin veressä. Näytettiin myös Rinon lukuisia rasvapatteja, jotka tuntuvat vain kasvavan ja lisääntyvän. Mutta niitä nyt jäädään odottelemaan ja seurailemaan.

Vieläkö muuta?

Jaa-a mitäköhän muuta tässä olisi tapahtunut. Aivan juu. Mimosa ja Muusa karsiutuivat aktiivielämästämme hihnanjatkeineen, tuossa syksyn mittaa.

Lisäksi meidän perheeseemme on suunnitteilla uusi jäsen. Olen syksynmittaan ja nyt talvella ahkerasti jutellut, sähköpostitellut ja käynyt vierailemassa koiran kasvattajien luona, tutustunut koiriin ja yleisesti koko rotuun sekä menoon ja meininkiin. Rotu siis tosiaan vaihtuu, minun etsiessä hiukan potentiaalisempaa ja monipuolisempaa harrastuskaveria. Hypätään siis lähes viimeisestä roturyhmästä sinne ensimmäiseen ja pysähdytään Australianpaimenkoiran kohdalle. Tämmöinen aktiivikaveri olisi siis suunnitelmissa uudeksi perheenjäseneksi ja elämän ilostuttajaksi. Muutama erittäin hyvä kasvattaja onkin löytynyt, heihin otettu yhteyttä ja tiedossa erittäin mukava yhdistelmä! Nyt vain odotellaan josko sitten lähempänä kesää täällä joukossa taapertaisi terrorisoimassa pieni ja karvainen nelijalkainen otus.

Tämän lisäksi ollaan yritetty opetella uusia temppuja, mm. vatiin menemistä, eri jalkojen pitämistä sohvatyynyn päällä ja kaikkea yhtä tarpeellista, mutta kätevästi sisällä opeteltavia juttuja! Muuten ollaan vain lenkkeilty ja mietiskelty tulevaa. Kun ei tuon diivatakamusolennon kanssa voi ulkonakaan koskaan mitään tehdä kun ei se näin talvisin siellä viihdy, vaikka miten toppaisi vaatteisiin. Jotain pientä seuraamispätkää saatettu silloin tällöin ottaa tai jalkojen pujottelua, mutta siinä oikeastaan kaikki.

Suunnitelmissa tälle vuodelle siis mätsäreissä ja näyttelyissä pyörimistä sekä agin jatkamista ja mahdollisesti möllikisat. Rino vanhuksen osalta melko auki suunnitelmat, riippuen voinnista, niin mahdollisesti yhdet tai kahdet mätsärit.

Nyt ei varmaan taas vähään aikaan tule päivityksiä, sillä mitään erikoista tuskin on suunnitelmissa. Ellei jotain jännittävää extremeä tapahdu, mitä kyllä hiukkasen epäilen. Huhtikuussa EHKÄ ensimmäisiä näytelmiä. Mutta katsotaan päästäänkö agia alottelemaan ennen sitä! :)