Nakin jäljillä

Käväistiin tuossa viikko sitten (köhöh, mitenniin taas kirjuroin myöhässä?) verijäljellä, kumppaneina tiimit Laura & MinttuMeela, Anna & Hupsis ja Emmi & Toivo. Minulla oli molemmat pojat matkassa. Jussi "töissä" ja Brandy kuluttamassa energiaa.
Jussille oli vedetty edellisenä iltana ihan simppeli, todella lyhyt ja yksinkertainen jälki. Sinne päähän sitten käytiin viemässä naggia. Kovasti Jussi taas ekalla makauksella haisteli ja tajusi, että siinä on jotain, mutta sitten se jäi taas tapittamaan, että "mitäs sitten?". Yritin sitä ohjailla jäljen suuntaan, se ehkä muutaman askeleen sitä seurasi ja sitten taas oli kuin tyhmä sorsa lätäkössä. Siinä Jussi sitten himmaili, välillä näytti, että saattoi vahingossa pienen pätkän jälkeä seurata ja sitten taas hyppäsi muutaman metrin suuntaan X ja kävi kusemassa puuhun ja hengaili vähän lisää. Lopuksi se sai ilmavainun nakeista ja syöksyi sinne lyhintä reittiä. Pitäisikö meidän kokeilla jotain yksinkertaisempaa, kuten makkarajälkeä? Tai tuoreempaa jälkeä, vai eikö toi vaan oikeasti hoksaa? :'D

Loppuajan sitten kuvailinkin koiria ja hengailin. Brandyä en vielä uskalla jälelle päästää, ettei säiky turhia, mutta saa kuitenkin olla mukana, että haistaa jotain, mutta ei tarvitse hommaan ryhtyä ja on kivaa! Lopuksi koirat pääsi sitten myös juoksemaan irti pitkin metsiä. Brandy niin innoissaan oksan kanssa juoksi, että törmäsi täydellä vauhdilla puuhun. Hetken se ontui toista takajalkaa ja kävi istumaan, mutta ei kulunut edes minuuttia, niin taas juostiin pitkin metsää kaikilla neljällä jalalla, eikä sattumuksesta ollut tietoakaan!

 

Otettiimpa meistä myös perhepotretti.

Ja Brandystä 5kk kuva. 

16,8kg ja 50cm