lauantai 21. tammikuuta 2012

Talvinen kuvapläjäys

Koska minulla ei ole mitään järkevää sanottavaa, pikkutreenejä ollaan lenkin yhteydessä tehty, niin saatte kuvapostauksen. Lähinnä ollaan treenattu sellaisia asioita joita voi palkata lumipalloilla, kepeillä tai lelulla. Koska sormeni ei kestä tuota pakkasta ja kuolaista koiran suuta. Vaikkakin saatiin nyt oikein kehityskelpoinen vinkki, että jotain "tuubiruokaa" esim. maksamakkaraa tai esim. kokonaisia nakkeja (ja koira saa siitä itse ottaa palan), niin voi pitää lapaset kädessä :) Tätä lähdemme testaamaan, niin saataisiin treenattua esim. sitä seuraamista paremmaksi.

Oho, olihan minulla sittenkin jotain sanottavaa, mutta tässä ne lupaamani kuvat :D











Reilu 8kk




Ja tässä vielä muutamia "parhaita paloja"
Hamsteri


Brandyjyrä

Onneksi joku nauttii lenkkeilystä



Ja Jussista on niin vähän kuvia, koska sen päätoiminen olinpaikka on ollut minun vieressäni ilmeellä "Joko voidaan mennä kotiin?"

tiistai 17. tammikuuta 2012

Tänään rauhoitutaan ja ollaan hiljaa

Ei siis varsinaisesti tänään, mutta se oli eilisten agitreenien teemana.
Lähdettiin koko popula agitreeneihin kävellen. Kun päästiin hallille vievän tien alkuun alkoi Brandy jo kohkaamaan. Käveltiin kuitenkin koko matka siten, etten sallinut pennulta yhtään vetämistä. Tätä tehtiin ihan hallin ovelle saakka. Hallin ovella minä ja Jussi mentiin ensin ja Brandy tuli namin rauhallisella avustuksella sisään. Otin namin siksi, koska tiesin, että jos olisin kutsunut pennun sisään, se olisi syöksynyt sinne satalasissa ja multa olisi varmaan katkennut käsi. Siispä tultiin halliin namilla imuttaen rauhassa.
Noh.. Oltiin päästy halliin ja olin Jussilta ottamassa vaatteita pois, kunnes Brandy keksiikin että ei saakeli ollaan agihallissa, täällä pitää juostaaaaaaaaaa. Minä lensin polvilleni ja käsi pyörähti varmaan 160 astetta kun pentu päätti lähteä. Sain kuitenkin pidettyä hihnan käsissä ja vaikka tämä seuraava saattaa kamalalta kuulostaakkin, niin laitoin pennun maihin tällaisen käytöksen jälkeen. Pentu myös pysyi maissa kunnes rauhoittui. Vapautin pennun, otin sen kontaktiin ja palkkasin. Olin ehkä itsekin häkeltynyt omasta toiminnastani, koska yleensä ei todellakaan ole ollut tapana laittaa koiraa maihin.

Aluksi oltiin pennun kanssa nurkassa ja minä istuin sen kanssa maassa. Otettiin kontaktiharjoituksia ja pyrin pitämään pennun huomion minussa. Kyllä näki miten pennulla oli vaikeaa kun muut treenasivat ja me vaan... oltiin. Välistä se ihan vain tärisi kun villapöksyt kärtsäsivät niin kovasti persuksissa. Palkkasin myös hiljaa olemisesta runsaasti ja toisinaan vain syötin nameja (jos pentu oli rauhallisesti maassa). Välillä pentu sai "kohtauksia" jolloin olisi halunnut sännätä radalle ja kun ei päässyt niin alkoi volisemaan. Tällaisia tilanteita oli kun joku juoksi radalla vauhdikkaasti tai meni putkeen. Etenkin putket olivat järkyttävän paha paikka. Yleensä kun näin, että joku ottaa putkea, käskin pennun samalla hetkellä maahan ja palkkasin välittömästi.

Olin itseasiassa melko tyytyväinen pennun käytökseen, vaikka se tuntui olevankin kuin käsissä oleva raketti joka on valmiina räjähtämään. Pentu oli myös yllättävän hiljainen. Johtuen varmaan pitkälti siitä, että pidin sen kiireisenä, eikä se saanut juurikaan tuijjotella radalle ja katsoa muiden tekemistä. Tosin siitä palkkasin myös, jos pentu katsoi muiden tekemistä oli suht rauhallisesti ja hiljaa. Aika paljon tuo piippasi kyllä, mutta ei sentään louskuttanut ja ölissyt kuin ihan muutamisen kerran.

Lähdettiin hallilta kun pentu oli ainakin suht rauhallisessa mielentilassa.
Näitä rauhoittumisharjoittelukertoja vielä ainakin muutama. Esim. ensi maanantain aion myös pitää rauhoittumiskertana. Lauantaina on irtovuoro (jossa ei toiv. ole muita) ja silloin tehdään esteharjoittelua. Sitten sitä seuraavana maanantaina luultavasti taas pidetään rauhoittelukerta. Voisin yrittää pyrkiä siihen, että varsinaiset treenivuorot pidettäisiin rauhoituskertoina, ainakin pääosin ja sitten jos saisin sitten viikolle irtovuoron jolloin sitten saataisiin rauhassa treenata. Katsotaan kuin käy.

maanantai 16. tammikuuta 2012

"Mutta kajaanissa sitten potti kotiin"

....kuten sen facebooktilassani x2 PUN ei sij. mätsäilyn jälkeen tokaisin. En hirveästi siis turhaan uhonnut saati valehdellut.
Lähdettiin matkaan siinä puoli viiden maita aamuisella 15.1, suunnattiin auton nokka kohti Kajaania. Matkassa mukana olivat Laura + Minttu&Meela&lainakoira Ludo, Anna + Hupsis, Hete + Teppo, minä + Brandy sekä kennelpoika Ansku ilman koiraa. Auto olikin taas jälleen kerran aivan tupaten täynnä. Hyvin meni matka kuitenkin ilman ongelmia.
Paikan päällä oltiin siinä kahdeksan pintoja, ja meidän kehähän alkoi vasta klo 12. Siinä oli siis taas aikaa ihan kerrakseen. Matkaseurueemme esiintyi pääosin tässä välissä Hupsis lappari sai H:n, Teppo corgi ERI, Meela PEK2 KP, Minttu ERI ja matkakoira Ludo EH.

Sittenpä olikin meidän vuoro siirtyillä kehään. Tuomari pyysi meitä heti ensi alkuun juoksemaan kehän ympäri. Tässä Brandy hiukan meinasi ottaa tuulta alleen, mutta huomautuksesta taas nätille raville. Sitten tuomari pyysi meitä juoksemaan edes-takaisin. Tässä Brandy juoksi todella kauniisti. Sittenpä seisoatönötettiin tuomarin syynissä melko pitkäkin hetki. Brandy seisoi jostain syystä tosi levottomasti ja siirteli takajalkoja tuon tuostakin ja olisi halunnut seiso kasassa. Jouduin hyvin usein korjaamaan asentoa. Siitä huolimatta meille tyrkättiin KP -ruusuke kouraan (ja tyrkättiin myös ne laatuarvostelulippulappuset, jotka myöhemmin kävin palauttamassa kun tajusin, että niitä etsitään :D). Muita urospentuja ei ollutkaan. Yksi narttupentu oli, Snowhite Cowboys Leila ja sekin sai KP:n. Meitä pyydettiin hetki seisomaan ja sitten juoksemaan kehän ympäri. Kun oltiin juostu ympäri puolikas kehä, tuomari pysäyttää ja ojentaa meille punaisen ruusukkeen! JES JES JES! Brandy oli ROP-pentu!! Meinasin siinä iloissani unohtaa kätellä tuomaria kun otin ruusukkeen vastaan.
(c) kepo Ansku.

Meidän arvostelu oli seuraavanlainen;

"Nice young male. Good bones. Correct type of head, still developing. Strong enough topline. Very well developed body. Ribcage long enough. Excellent angulation in front, enough behind. Moves with enough drive. Correct topline"
Suom. "Kiva nuori uros. Hyvä luusto. Oikeantyyppinen pää, kehittyy vielä. Tarpeeksi vahva ylälinja. Erittäin hyvin kehittynyt runko. Rintakehä tarpeeksi pitkä. Erinomasesti kulmautunut edestä, tarpeeksi takaa. Liikkuessa draivia on tarpeeksi. Oikea ylälinja."
PEK1 KP ROP-pentu
Tuomarina Ligita Zake, Latvia

ps. kuten laura ilmaisi "valokuvatotuus" iski päin naamaani kun näin kuvan. Penskahan on totaalisesti hävittänyt takakulmauksensa jonnekkin. + on suhteellisen...neliömäinen O_o No.. Ehkä se vielä kehittyy....

lauantai 14. tammikuuta 2012

Epäonnen viikko?

Mennyt edellinen viikko on ollut kohtuullisen suosta, niin ei ole ollut motivaatiota kirjoitellakkaan mitänn. Pöh.

Maanantain agitreenit 2.1
Ei mitään perin kummallista näissä treeneissä. Brandy oli taan niin kuumunut että voi pyhä lehmä. Radan reunalla se vaan huutaa kielloista huolimatta ja huomion siirrosta huolimatta (vinkkejä?).. Radalla se säätää tosi paljon omiaan kun ei malta keskittyä, kuunnella ja katsoa. Ja auta armias jos joku muu harjoittelee samaan aikaan esim. juoksee kovasti, menee putkessa tai leikkii leluilla. Korvat katoaa samantien. Eikä ole muuten yksi tai kaksi kertaa kun se on varastanut/karannut häiritsemään toisten suoritusta tai varastamaan palkkalelun. Huoh. Mulla menee kohta usko meidän agitreeneihin.
Noh. Joka tapauksessa. Harjoiteltiin keppejä, jotka meni ihan perushyvin. Hakee jo tosi kivasti suoralta linjalta ja tosi tosi tosi harvoin enää juoksee ohi. Vielä vois hinkkailla tätä suoraa ja sit alkaa harjottelemaan sitä vinompaa hakua. Vähän nytkin jo vaihdeltiin kulmaa, mutta pääasiassa pidettiin kuitenkin hakukulma suorana.
Sitten harjoiteltiin seuraavanlaista estesarjarykelmää
Tehtiin molempia eri versioita tästä ja ohjausta molemmin puolin. Laura oli namialustana. Tosi herkästi Brandy haki putken jälkeen esteen ohi, joten sai ihan karjua pennun huomiota itseensä ja ottaa sen käteen kiinni, jotta se tajusi ottaa myös esteen siihen väliin. Loppujen lopuksi alkoi sujua, eikä pentu enää hakenut esteen ohi.
Tässäkään ei mitään ongelmaaa. ^

Eikä tässä ^
Suurin ongelma tuli tässä. ^
Brandy meni hienosti putkeen, sekä ensimmäisen esteen putken jälkeen, muttä tämän jälkeen se haki aivan joka ikinen kerta ekan esteen jälkeen minun oikealle puolelle vaikka olisi pitänyt leluakin vasemmassa kädessä niin aina se haki oikealle puolelle ja esteen ohi. Vaikka odotin ja "vein" sitä toiselle esteelle tai Laura heiluttaa lelua tai namialustaa, niin ei. Ei niinkuin mitään käsitystä mikä aivopieru pennulla tässä oli. Kerran saatiin onnistumaan siten, että pysäytin pennun ekan esteen jälkeen ja mentiin siitä kakkoseste. Mikä lie ongelma tässä oli, en tiedä.
Semmoset reenit.

Jussi viskoo hampaita jälleen!
Taisi olla öö, tiistaipäivä(?) kun minulla oli kaveri kylässä jolle sitten rupesin kertomaan harjakoirien hammaspuutoksista ja esittelin sitten Jussin hammaskalustoa ja kerroin miten Jussiltakin on katkennut hampaita.. Ja kappas! Taas sain kukkaroni kevennykseksi huomata että taas oli yksi kulmuri katkennut aivan tyveään myöten. Kyseessä oikeanpuolen alakulmahammas. Tunsin kuitenkin pienen palasen hammasta vielä ikenen sisällä, joten eikun soittelemaan eläinlääkäreihin. Päädyin tällä kertaa soittelemaan Joen Eläinlääkäriin Jussi Hyvöselle, sillä Kivuttoman Martinalle ei ollut aikoja, enkä ko. paikan muille vapaille lääkäreille halunnut viedä. Saimme ajan tostaille iltapäiväksi. Jussia jännitti ihan suunnattomasti Jussi-lääkärin käsittelyssä pöydällä. Se halusi koko ajan vain syliin ja pois tilanteesta. Antoi kuitenkin tutkia nätisti, vaikka tilanne ahdisti hirmuisesti. Jussi sai nukutuspiikkiä pyllyyn ja sitten hampaanjämän poistoon.
Homma oli nopeasti ohi. Ja Jussi-lääkäri kertoi että hampaan loppu oli aivan säröillä ja murusina mitä sieltä poistettiin. Jussi sai kivunlievityspiikin, antibioottipiikin sekä herätyspiikin ja päästiinkin sitten kotia.
Nyt meillä onkin suussa enää yksi kulmahammas joka on siis vasemman puolen yläkulmuri.

Match Show 6.1
Rändin kanssa pakkauduttiin Lauran autoon joka oli taas reunojaan myöten täynnä. Matkassa oli lähes koko VIP-team taasen. Mätsäri järjestettiin tiedepuiston parkkihallissa.
Tällä kertaa Brandyä ei oltu sen kummemmin väsytetty, joten pennussa riitti virtaa. Otimme kuitenkin vuoroamme odotellessa tokojuttuja. Lähinnä sivulle tulemista yms. helppoa ajankulutushommaa.
Meillä oli tuomarina "kasvattajatuomari", eli Wilhelmiina Virolainen joka kasvattaa aussieita nimelle Patchcoat. Päätin koittaa ensimmäistä kertaa Brandyn esittämistä "vapaana" kun ollaan sitä nyt kotosalla harjoiteltu. Brandy meni ihan mutkalle ilosta kun tuttu Wilhelmiina tuli tutkiskelemaan. Tosin malttoi sitten rauhoittua ja tönöttää paikallaankin. Seisoi minun makuuni ihan kivasti, tosi tömäkästi paikallaan, eikä eväänsä liikuttanut vaikka en ollut ns. hollilla. Juostessa sai muutaman kerran huomauttaa, että ei olla juoksukilpailussa ja hiljempaakin voi kulkea. Vapaalla hihnalla kuitenkin mentiin, josta saatiinkin tuomarilta kiitosta.
Brandy sai punaisen nauhan.
Kokoomakehässä oli hurjasti porukkaa. Vaikka jaettiin kahteen erään, niin silti ei mahtunut ottamaan kuin muutaman juoksuaskeleen silloin tällöin. Tässä en enää seisottanut vapaasti, koska ei mahtunut, seisotin siis "normaalisti".  Ei päästy jatkoon.
Myöhemmin Wilhelmiina kävi antamassa minulle esitysvinkkejä. Huomautin, ettei minun välttämättä kannata esittää Brandyä vapaasti, koska joudun jäämään niin lähelle, että koira katsoo ns. ylöspäin, jolloin sen etukulmakset häviää. Lisäksi sen takajalat on silloin vähän miten sattuu. Oli kyllä todella kiva saada nämä vinkit, koska itse ei pysty näkemään miltä se koira siellä kehässä tosiasiassa näyttääkään. Jatketaan siis ns. "vanhalla esitystyylillä".
Tulos siis PUN ei sij.

Match Show 8.1
Tämäpä olikin sitten ihan oman seuran mätsärit, eli POKSin mätsärit ja poksin lämpimässä hallissa. Osallistujia oli enemmän kuin laki sallii ja odottelua oli! Olimme kävelleet hallille, mutta sen enempää Brandyä ei ollut väsytetty.
Vuoromme kuitenkin tuli. Brandy seisoi todella nätisti "vanhalla tyylillä". Tuomarin tullessa tutkimaan, se van käänsi päätään katsoen kuka tulee ja heilutti häntää. Sitten pää kääntyi taas kohti nakkia. Siinä se tönötti paikallaan tuijjottaen nakkia, eväänsä liikuttamatta sillä välin kun tuomari katsoi hampaat ja tutki kropan läpi. TÄTÄ OLI ODOTETTU! Ensimmäinen kerta kun se malttaa olla paikoillaan ja on maan tasalla eikä yritä kavuta tuomarin syliin tai antaa pusuja. Se käyttäytyi kun hienompikin näyttelypiski. Riehutin sitä kehässä ennen juoksuosuutta, mikä osoittautui virheeksi. Brandy otti ehkä muutaman raviaskeleen juoksun lopussa, mutten se pomppi ja laukkaili. Seisoi kuitenkin taas sitten edustavasti lopussa. Saatiin punainen nauha.
Kokoomakehässä koirat vain seisotettiin ei liikutettu enää ollenkaan. Brandy esiintyi huippuhienosti! Siksipä vähän harmittikin kun ei jatkoon meitä otettu vaikka pentu oli rehellisesti sanoen paljon parempi kuin osa jatkoon päässeistä.... Noh, aina ei voi pärjätä vaikka hyvin menisikin.
Tulos siis PUN ei sij.

Tämän viikon agi ja tokotreenit jätettiin suosiolla välistä omistajan treenaamiseen sopimattoman mielentilan takia. Sen verran kaikkea turhaa draamaa elämässä joka veti mielen vitutuksen puolelle. Ei kehtaa mennä treeneihin koiralle kiukkuamaan ja pilaamaan esim. liikkeitä.
Ollaan muutenkin pidetty Brandyn kanssa tässä jo useampi viikko taukoa tokoamisesta. Brandyn moodi tekemiselle on ollut vähän haluton ja kokeileva. "Onko pakko tehdä, no en tiijä viittinkö tehä, okei teen kohta jos huvittaa". Myös takapihalta karkailua on ollut havaittavissa + yleistä perseilykäytöstä mm. ohitustilanteissa, joten taitaa tuo murkkuikä painaa päälle pikkuhiljaa. Ollaan sitten tehty kaikkea epäpätevää temppuilua tokoilun sijasta. Ollaan mm. opeteltu kuolemaan, lätkimään tassulla, pitämään herkkua kuonon päällä, kiertämään puita yms. pätevää.

Pienesti kuitenkin otin pari päivää sitten mm. seuraamista. Ja voi taivaan tähden! Pentu oli niin kikeissä, että hyvä ettei lentoon lähtenyt vietikkään seuraamisensa kanssa! Selkeästi taukoilu oli tehnyt siis hyvää! WAU!

Tänään käytiin myös vip-teamilla tokoamassa. Mukana siis Laura + sheltit Minttu&Meela, Emmi + villis Toivo, Anna + lappari Hupsis, Noora + beecee Pinna, Ansku + cockeri Bogi ja öö Joku + koikkeri Adya. Minä lähdin Brandyn kanssa, koska en uskonut Jussin arvostavan moisia talvirientoja. Sen sijaan annoin Jussille työstettäväksi raa'an rustoluun. Luultavasti oli näin elämäänsä tyytyväinen.
Brandy oli taas ihan kikseissä. Suunnaton volina ja ölinä, kiskominen ja riekkuminen. Muutaman kerran piti kyllä huomauttaa ettei moinen toiminta ole suotavaa. Siihen ei ihan samanlailla pelkkä positiivinen vahvistaminen toimi, niinkuin esim. Jussiin. Tottakai huomautuksen jälkeen kun käytös on oikeaa, niin palkataan.
Otettiin paikkamakuuta, häiriötä taisi vain olla vähän liikaa, koska Brandy oli koko ajan lähtökuopissaan. Erittäin paha ärsyke oli etenkin Pinnan vinkuva patukka jolla leikittiin. Muutaman kerran Brandy karkasikin tutkimaan muiden treenaajien tilannetta, käskin vain ihmisten rähistä sitä pois. En usko että se muulla oppii...  Tietenkin pitäisi yrittää ennaltaehkäistä, mutta aina ei vain onnistu.
Otettiin myös seuraamista, vähän kontakti silloin tällöin tippui, mutta tosi hyvää silti. Olin tyytyväinen! Otettiin vain suoraa pätkää.
Lisäksi otettiin luoksetuloa, tosi hienosti ja vauhdilla se tulee. Otettiin sekä "läpi juoksua" että ihan oikeaa luoksetuloa.
Lisäksi nosteltiin kapulaa. Hyvin nosti, joten päätin ottaa sitten ihan noutoakin. Sivulle siis, kapulan heitto kohtuullisen lähelle. Käsky. Brandy lähtee tosi vauhdikkaasti kapulalle, mutta sen suuhun ottamisessa oli jotain räveltämistä. Se ei tuntunut osaavan ottaa sitä hyvään otteeseen vaan kokeili montaa otetta. Takaisin tuonti on ihan ok. Vähän ehkä hidas. Sekä välistä meinaa tulla jotain aivopieruja, että lähteekin "kierrokselle" kapulan kanssa. Ei siis varsinaisesti lähde mihinkään, mutta tekee kaarroksen, eli paluu ei ole suora, vaikkei matkaa ole nimeksikään. Lisäksi eteentulo tuppaa toisinaan menemään vinoksi. Näitä siis korjattava.
Pääasiassa olin oikein tyytyväinen treeniin vaikka alku menikin täydeksi höyryämiseksi, mutta sitten kun pentu malttoi keskittyä ja kuunnella, niin työskentely oli tosi hienoa!

Huomenna onkin sitten Kajaani KV, viimeinen pentuluokka. Saas nähdä miten käy! Siitä lisää mahdollisesti huomenna!

maanantai 2. tammikuuta 2012

Vuosi 2011 ja vuoden 2012 tavoitteet

Koska minua ei nukuta, niin tehdään "tälle päivälle" kolmaskin blogipäivitys. En tee tästä mitään hirmuista muisteloa, niinkuin monet ovat tehneet. Minä olen siinä todella huono! Kertoilen vaan pääpointteja ja tavotteiden toteutumisesta koottuine selityksineen. Kirjotusvirheistä en toki vastaa enää tähän maailman aikaan (klo 02.02).

Tavoitteet Jussille vuodelle 2011
Olin kirjoittanut blogimerkintään Jussille seuraavaa;
"Suunnitelmissa tälle vuodelle siis mätsäreissä ja näyttelyissä pyörimistä sekä agin jatkamista ja mahdollisesti möllikisat."

Toisaalle olin kirjoittanut;
"
Näyttelyissä tavoitteena
- Jos nyt jostain ERI meille napsahtaisi, ja hyviä arvosteluja tietenkin
- Pieni salainen toivomus olisi myös SA, mutta se tulee sitten lepsulta tuomarilta. Ei varsinainen tavoite, haave lähinnä.
- Pöytäkäyttäytymisen harjoittelua
- Juoksemisen ja vapaana seisomisen harjoittelua
- Mätsäreitä monta monituista.

Agility
- Jatkoryhmään pääsy keväällä
- 2-4 möllikisaa?
- Mahdollisesti loppukesästä virallisiin sähläämään. Ja jos ainakin tulos saataisiin, ettei menisi hyllylle.

Muuta
- ei mitään erikoisia, jotain temppuja ja sähläämistä.
- Lihaskuntoa, massaa, paljon ihmis- ja koirakontakteja
- Uuden perheenjäsenen hyväksyminen
"

Tarkastellaampa siis hiukan lähempää...
Näyttelyissä tavoitteena oli
- Jos nyt jostain ERI meille napsahtaisi, ja hyviä arvosteluja tietenkin

Eipä herunut ERIä, ainoastaan EH pieksämäeltä Harto Stockmarilta, aivan hirvittävällä käytöksellä. Jos olisin päässyt itse esittämään, niin koira ei olisi varmasti panikoinut niin paljoa, niin olisi saattanut ERI napsahtaakkin. Tällä kertaa näin.
- Pieni salainen toivomus olisi myös SA, mutta se tulee sitten lepsulta tuomarilta. Ei varsinainen tavoite, haave lähinnä.
Eipä täten näkynyt myös SA:ta...
- Pöytäkäyttäytymisen harjoittelua
Itseasiassa aika vähän tätä loppujen lopuksi harjoiteltiin... Pari kertaa pidettiin reenejä porukalla ja sitten mätsäreissä... Pikkasen takapakkia otettiin tuolla pieksämäellä silloin...
- Juoksemisen ja vapaana seisomisen harjoittelua
No juoksentelua ei juurikaan harjoiteltu. Vapaana seisomista kylläkin. Oppi varsin mallikkaasti seisomaan edes jotenkuten edustavasti vapaana.
- Mätsäreitä monta monituista
No eipä niitä mätsäreitäkään nyt tullut kierrettyä kuin 6kpl, vaikka paljon enemmän olisi ollut tarjolla. Kaikki mätsärit ilman sijoitusta. Niin hyviä kuin huonoja suorituksia joukossa.
Agility
- Jatkoryhmään pääsy keväällä
Taidettiin änkeytyä jatkoryhmään kesän alussa. Treenailtiin syksylle ja sitten Jussi jäikin epämääräisen epämäärättömälle tauolle haluttomuutensa takia. Sitten treenailtiin silloin tällöin.
- 2-4 möllikisaa?
Ei tullut möllejä ei. Ensinnäkin päästiin niin myöhään ryhmään. Sitten rikoin jalkani. Ja sitten ilmentyi tämä Jussin haluttomuus. Möllit siis jäi...
- Mahdollisesti loppukesästä virallisiin sähläämään. Ja jos ainakin tulos saataisiin, ettei menisi hyllylle.
Eipä sen suuremmin virallisiinkaan menty sitten :D
Muuta
- ei mitään erikoisia, jotain temppuja ja sähläämistä.
Tulikohan meille mitään uutta. No ainakin jotain sähläilimme. Kävimmehän toki muutaman kerran kokeilemassa jälkeä. Kävimme koiratanssikurssin. Onhan siinä jo jotain kerrakseen! Koiratanssi etenkin oli tosi kivaa vaihtelua sekä minulle, että Jussille!
- Lihaskuntoa, massaa, paljon ihmis- ja koirakontakteja
Lihaskunto ja massa... Eh... No hupsista. Tähän minulla ei oikeasti ole edes hyvää selitystä. Ei vaan tullut...tehtyä. Pari kertaa käytiin pyörälenkkeilemässä.. Eipä juuri kummempaa. Ihmis- ja koirakontakteja tuli kuitenkin varmasti senkin edestä sitten. Käytiin monilla reissutuksilla, tapaamisissa ja juhannuskin meni koiraisissa merkeissä. Tämä vuosi oli kyllä äärimmäisen hyvä kontaktivuosi. Suurin kiitos siitä kuuluu ns. JNS-Vip teamille, eli Team. Laura & Minttu, Meela, Team Emmi & Toivo, Team Ansku & Bogi ja Team Anna & Hupsis.
- Uuden perheenjäsenen hyväksyminen
Tämä sujui paremmin kuin hyvin. Otettu lapsoinen hyvin vastaan, eikä minkäänlaista mielenosoittamista ole esiintynyt. Nyt tosin kun pentu vetelee jo nuorisoiässä, ei Jussi oikeen jaksa sen koheltelua katsoa. Vaikka vastahan nuo tuossa olohuoneen matolla nuhjusivat omaa leikkiään.

Tiivistettynä siis.... tämän vuoden tavoitteet ei ehkä menneet ihan  niin nappiin kuin ne olisi pitänyt mennä. Etenkin agi ja näyttelypuoli ryssiintyi aika tyylikkäästi. Mutta toisaalta paikkailtiin niitä sitten erittäin pätevästi juuri esim. jäljellä (yritettiin ainakin!!) ja koiratanssilla.

Rinolle olin rustannut seuraavaa;
"Rino vanhuksen osalta melko auki suunnitelmat, riippuen voinnista, niin mahdollisesti yhdet tai kahdet mätsärit"
Ja tämän kohdalla tultiin siihen tulokseen että pappa jää nyt kaikesta rilluttelusta eläkkeelle. Se ei yksinkertaisesti enää jaksa pitkää ja touhukasta päivää. Niinpä pappa kävi yksissä mätsäreissä ja 12.3 ura päätettiin huipulla kun tuloksissa seisoi SIN BIS3!

Brandylle ei tavoitteita ollutkaan rustattu vuodelle 2011. Pieni paimenlapsi kotiutui juhannuksen tienoolla ja siitä lähtien siitä on yritetty koulia kunnon koirakansalaista. Pari menestyksen virstanpylvästä kuitenkin on tullut kun 12.11 Brandy oli ylämyllyllä järjestetyssä match showssa pentujen SIN1 ja loppupeleissä koko mätsärin BIS1! Seuraava näyttelykoettelemus olikin sitten 4.12 helsingin voittajanäyttelyssä, missä Brandy oli upeasti VSP-pentu!! Ollaan myös ahkerasti tokoiltu ja se on omasta mielestäni oikein hyvällä mallilla. Nyt eikun vain sitten lisää hinkkailemaan ja kohti vuotta 2012 ja tavoitteita! :)

Jussin vuoden 2012 tavoitteet;
- Näyttelyitä pari ainakin 1 ERI? SA taas unelmana.
- Mätsäreissä pöytäharjottelua ja varmuuden lisääminen
- Koiratanssin jatkaminen (möllit/kisat?)
- Agin harrastuspohjainen jatkaminen (muutama mölli?)
- Hiotaan noita ALOn liikkeitä taino oikeestaan niitä epäolennaisia asioita ja sitten josko möllit kesällä.

Brandyn vuoden 2012 tavoitteet; 
- ALO liikkeet kuntoon ja ainakin mölleihin jos en kisaamaan asti vielä uskaltaudu.
- Agin jatkaminen, jatkoryhmäytyminen (loppuvuodesta möllit?)
- Näyttelyissä pyöriminen, ERI SA? Junnusertejä?
- Mätsäreissä pyöriminen ja harjoittelu.
 - VEPE?
- Haku?

Rinolle ei sen kummempia tavoitteita. Toivonmukaan papparainen mahdollisimman terveenä pysyisi ja jaksaisi olla ilonamme vielä tämän vuoden (ja siihen vielä pari vuotta lisää!).

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Joulu ja uusivuosi

Joulun saatte lähinnä kuvina, koska ei siitä ole mitään kovin hurjaa kerrottavaa :P


















Uutena vuonna oltiinkin sitten jo kotona vaikuttamassa. Suunnitelmana oli sitten juhlistaa Lauran luona ylhäisessä Noljakassa koiraporukan kera, jotta kenenkään ei tarvitse jättää koiriaan yksin, laittaa niitä hoitoon tai missata juhlintaa. Itse kun en esim. halua koiriani äidille viedä uudeksi vuodeksi hoitoon, sillä siellä on Rino, joka pelkää kuollakseen raketteja. Enkä halua pelon tarttuvan omiin koiriini.
No joka tapauksessa. Lähdin koirineni kävelemään kohti ylhäistä noljakkaa ja kun minä en ollut tajunnut katsella kelloa, niin kappas kepposta kun kello sattui lyömään 18 kun olimme puolivälissä matkaa. Ja siitähän se ryske sitten alkoi. mm. viereiseltä kentältä lähti ensin yksi iso raketti. Molemmat koirat säikähti pamausta, mutta eivät ns. tiedostaneet sen lähdettä ja jatkoivat reippaina eteenpäin. Itse en noteerannut asiaa ollenkaan. Samaiselta kentältä lähti sitten melkein heti perään toinen iso raketti. Pojat säikähtivät taas, mutta tällä kertaa hoksasivat myös siitä tulevan valon ja räiskeen. Sitä ne sitten säikähtivät enemmän. Molempien hännät laskivat, kummallakaan ei koipien väliin, mutta eivät olleet ylhäälläkään. Jussista tuli höyryveturi joka veti eteenpäin, kun taas Brandy tuli minun jalkojen lähelle kävelemään ja vilkuilemaan taivaalle odottaen sen rysähtävän niskaan.
Kumpikaan koirista ei kuitenkaan menettänyt toimintakykyään ja kuuntelivat mm. käskyjä, ehkä hiukan ns. hätäisesti ja turvaa hakien, muttei missään tapauksessa paniikissa olleet kumpikaan.
Lauralle kun päästiin, niin ulkona oleva ryske unohtui tyystin. Molemmat käyttäytyivät oikein siivosti kylässä.
Välissä kun ulkona käytiin, niin vieressä taas ryskättiin. Molemmat tekivät tarpeensa ja olisivat sitten sisälle halunneet lähteä. Muu porukka sitten jatkoi koirineen ja myö mentiin takaisin sisälle. Sisällä Brandy hakeutui pöydän alle istumaan ja hetken läähätteli. Rauhoittui sitten sinne nukkumaan. Muiden palatessa vielä leikittiin hetki ja sitten käytiin nukkumaan.
Kotiinpaluumatka meni oikein hyvin. Ei ryskännytkään enää niin paljon, mutta vähän Brandy ehkä odotteli, että millon taas räjähtää.
Seuraavana päivänä (eli tänään) Brandy on ollut ulkoillessa ihan normaali. Vähän vilkuillut taivaalle ja kirkkaita kohteita (esim. katulamppuja), mutta muuten reipas. Sisällä ollessa mattimyöhäiset räjäyttelivät viimeisiä paukkujaan. Niihin ei juuri noteerannut vaikka minulla oli ikkuna auki. Yhteen havahtui unestaan, kuunteli korvat tötteröllä ja käänteli päätä, mutta kävi sitten takaisin nukkumaan. Jussikin hiukan niitä kuunteli, mutta ei erityisemmin stressaillut.
Hiukan ehkä yllätyin Jussin pelkäämisestä, sillä viime vuonna ei pauketta pelännyt vaikka vieressä ryskäsi.

Sellaista meille.