Paljon aksaa paksaa ja yks mölytoko

Noni, johan siitä kuukausi taas kerkesi vierähtääkkin. Ei vaan tunnu koskaan olevan sopivaa aikarakoa raapustella.

No mut nyt laitan sitten muutamat treenit ja niistä pienet koosteet raaspustettuna ja joistakin on myös videomateriaalia.

23.3 Ohjatut treenit
Ratapiirros seuraavanlainen

Meillä rata tyssäsi jo oikein tehokkaasti 1-2 esteille, kun koira ei olisi millään halunnut hakea tuota 2 sivuttaista hyppyä. Pakkovalssihan siihen tehtiin. Ensin koitettiin pakkovalssia ihan esteen vieressä, mutta koira rynnisti ohi, koska ei saanut tarpeeksi "tönäisyapua" esteelle. Otettiin stten vähän etäisyyttä esteeseen, että saan pakkovalssin yhteydessä otettua yhden "tönäisyaskeleen" esteeseen päin. Tämä vallan toimikin ja koira ylitti esteen. Vaan tarkoitus kun oli, että pakkovalssin suorittaisi esteestä kauempana, eli tuolla kolmosputken tuntumassa, niin kävi meille vähän hankalaksi, koska Brandy ei yksinkertaisesti osannut. Kotitreeniin meni tämä.
No sitten minä onnistuin kiirehtimällä ryssimään meidän A:n kontaktin. Koira otti älyttömän hienosti kontaktin, mutta otin sen palkkaamatta mukaan tuonne putkeen, joten arvata saattaa, että koira lähti seuraavilla kontaktisuorituksilla jo liikkeeseen mukaan, vaikkei lupaa siihen ole. Hinkattiin hetki tätä pysäytystä kuntoon, ettei siitä saa lähteä liikkeeseen mukaan.
Sitten olikin tämä 7-9 esteen hässäkkä, jossa minä olin auttamattomasti hyvin useasti myöhässä sekä omalla liikkumisellani pilasin koiran linjat. Tätä treenattiin.


Treenasin sitten tuota 1-2 asteen systeemiä itekseni vapaavuorolla ja oli kuin siinä ei mitään ongelmaa olisi koskaan ollutkaan. Sain ottaa ihan kunnolla etäisyyttä esteeseen ja Brandy teki niinkuin olisi aina tehnyt.

30.3 Ohjatut treenit

Näissä treeneissä treenattiin aika pitkälti tuota 1-5 hässäkkää, eikä taidettu sitä pötkössä kertaakaan ottaa, vaan lähinnä osissa. Sitten olikin kilpajuoksu 5- 6putki ja 7-8. Sai kyllä ihan oikeasti juosta, että nimeksikään kerkesi tuonne 7 esteelle ohjaamaan. Brandy tuli myös tosi hienosti itsenäisesti tuon 6 putken, vähän arvelin, että juokseeko ohi, kun en ole varsinaisesti sinne ohjaamassa, mutta ei juossut. Putkesta kepeille oli vähän vaikea juttu ja olin itse sataprosenttisen varma, että mun pitää keretä juoksemaan putken päätyy viemään koira paremmalle linjalle, mutta juttu toimi loppujen lopuksi paremmin niin, että jarruttelin koiraa ja annoin sen hakea itse kepeille ja seisoin kauempana.

6.4 Ohjatut treenit

2:lla en oikeen meinannut malttaa että koira tulee kunnolla käteen, joten olin liian nopsakka pakkovalssin aloituksessa ja koira hyppäsi esteen väärältä puolen. No kun osasin sitten loppujen lopuksi odottaa, niin valssi heti siihen perään ja koira kiertämään 3. Tässä sitten olisin kovasti halunnut tehdä sellaisen persjätön tyylisen ratkaisun, mutten onnistunut sitä puhtaasti tekemään ja koira aika ätäkkään lähti tuonne vieressä olevaan putkeen. Päätettiin kokeilla sitten sellaista, että ihan vedän koiran tuolta esteen yli vähän niiston tyyppisesti ja sitten siihen puolivalssi tms. ja sitten putkeen, että koira oli tavallaan koko ajan minulla hallussa. Sitten kovaa juoksua 4 putki 5 este ja A:n alla olevaan putkeen. Tämä oli sikäli hankala, että minun piti aika pitkälle viedä Brandy tuonne putkeen, koska A olisi ollut kiva. Sieltä sitten olisi pitänyt olevinaan jotenkin keretä tuonne 7 ja 8. En muista lopputulosta, että kerettiinkö edes :D
Koitettiin lopuksi sitten tuota irtoamisleijeröintipätkää, elikkä puomilta 19-21. Ainut mikä tuotti ongelmia oli tuon 19 poispäinkäännön kanssa. Brandy ei tajunnut sitä ei yhtään. Vaikka miten käänsi ja ohjasi ja palkka oli odottamassa, niin silti se ampui tuonne nurkkaa kohden yksi-kaksi sinnepäin toistoa taidettiin saada. Tätä harjoitteluun!
No enivei, otettiin sitten ihan "normiohjauksella tuo 19-21. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Koiraa ei voinut vähempää kiinnostaa, että lähdin aivan eri suuntaan ja jäin jälkeen se painoi oikein hienosti eteenpäin. Palkattiin se kylläkin jo tuohon 20 esteen jälkeen, mutta sen yhden toiston jälkeen tultiin siihen tulokseen, ettei se siinä välissä kyllä palkkaa tarvitse ja ampuu aivan varmasti myös sen 21 esteen ihan ongelmitta. Kokeiltiin sitten vielä tuota putkeen vetämistä, ei pikkuinen päti sitä ihan oikein tajunnut, mutta haki kuitenkin putken toisen (väärän) pään, josta kuitenkin palkattiin, koska haki putkeen joka tapauksessa.

11.4 Saija Mustosen agilityvalmennus

Rata oli varsin kiva. 1 este, 2 takaakierto 3 takaakierto ja siihen saksalainen ja A. Meillä tosin Saija sitten sanoi, ettet kyllä mitenkään tuohon ennätä tehdä saksalaista, että tee sylkkäri. Ja se toimikin vallan mainiosti. Sitten oli pitkä luukuttelupätkä A:lta, muuri, hyppy ja pituus ja siitä hiukan käätäen hakien kepeille. Vähän epäröin, että näinköhän Brandy hakee noin kovasta vauhdista kepeille, mutta se haki ne ihan älyttömän upeasti! Hieno Pätvä! Kepeille sitten palkkasin, koska tiesin, ettei kestä jos itse lähden etenemään kepeiltä seuraavalle esteelle. Seuraavalle esteelle tosiaan jarru ja valssi. Ja sauraavalle esteelle. Jossain vaiheessa annoin 10-11 esteen välissä niin jämäkän tässä käskyn (vahingossa) että Brandy teki ihan älyttömän hienon välistävedon jos se vain olisi siihen rataan kuulunut.

Sitten videoltakin nähtäen puomin jälkeen este, johon piti tehdä puolivalssi, että Brandy kääntyy, eikä lennä turvallensa, niinkuin ensimmäisessä toistossa. Sitten keinu, jossa ensimmäisellä toistolla lievähkö lentokeinu. Keinun jälkeen persjättö putkeen, este ja sitten ikäänkuin viistottaen hakien takaakierto (joskin makseilla tuli oikeastaan ilmaiseksi), itse tosi kävin varmuudeksi aina vähän tuuppaisemassa, sitten seuraava este, jonne vein koiran vähän liian pitkälle, josta en sitten kerennyt tarpeeksi hyvin niistoon, jolloin koiran reitti levisi aika herkästi. A, muuri ja siihen taas ajoissa kääntyminen ja jarrukäsky, että koira tietää, jotta käännytään. Kerran annoin turhan täpäkän jarrun ja kesken kovan vaudin A:lta muurille se kääntyi pois, eli jarru toimi älyttömän hyvin! Siitä taas keinu, valssi, este este, putkeen kierto ja niisto. Sitten seuraavalle esteelle piti linjata aika huolella, varsinkin kun Brandy ei vielä ole niin estehakuinen, muuten se tuli ohi.

Video koulutuksen loppupätkiltä. Ekaa pätkää ei muistettu videioida.

13.4 Ohjatut treenit

2 esteellä pakkovalssi, joka sujuikin varsin ongelmitta (onhan sitä treenattukkin....) sitten itse siirryin ripeästi esteen toiselle puolelle sillä aikaa kun koira oli putkessa. Niisto siihen sitten. Ongelmakohdat 5-6. En uskaltanut edetä riittävän edistävästi, enkä luottanut koiraa, että se tulee ja menee. Neloselta olisi pitänyt reippaasti lähteä jo vitoselle, mutta jostain syystä jäin odottelemaan koiraa hyvin useasti, jolloin olin jo kutosella myöhässä ja sain koiran niskaani. Jäin kyllä siinä kutosellakin varmistelemaan (ihan turhaan) että koira tulee siitä yli. Sitten seiskaputkeen. Sitten piti juosta nopsakasti. Oma suunnitelmani oli, että juoksen ripeästi pituuden taakse ja otan koiran sieltä vastaan. En ollut tarpeeksi rivakka. Kouluttaja sitten suositteli, että putken ja pituuden välistä juoksen, persjättö, koiran linjaus ja eteenpäin. Helpommin sanottu kun tehty. Brandy aika ohjuksena ampui putkesta ja sai kyllä olla ajoitukset aika kunnossa, että saatiin homma sujumaan. Vitosella olisi sitten pitänyt keretä olla linjaamassa, muttei mitään tsäänssejä. Joten yritys hyvä ottaa koira haltuun ja viedä putken oikeaan päähän. Vikalla toistolla videossa näkyy oikein hieno ampuminen väärään päähän.  Eka toisto maagisesti täydellinen, tokassa jarrutin tässätässä liikaa.

Video

Möllitoko 13.4
Sitten viimeisenä, muttei vähäisimpänä (tai sitten nimenomaan vähäisimpänä)... Meidän möllitoko, tai ehkä pikemminkin MÖLYtoko. Kyllä. Nimensä veroisesti. Koira piti ääntä IHAN koko kokeen ajan PAITSI paikkamakuussa oli ihan hiljaa. Tehtiin AVO-luokan suoritus. Enivei. Koira kävi ihan hillitömillä kierroksilla.
Paikkamakuuseen (8) valmistautuessa se piipitti ja kerkesin jo ajatella että mikähän piippausvieteri sen on sen makuun ajan ja pysyykö edes paikallansa. Mutta kun koiran käskin maahan se ei enää piipattanut yhtään. Itsehän tein paikkiksen tavallisesti, enkä piilopaikkiksena. Reilut kolme minuuttiahan se suorittaa tosi hyvää piilopaikkista yksin, mutta koskaan ei oltu häiriössä tehty, niin en viitsinyt sitten tähän saumaan sitä iskeä. Mutta älyttömän hieno tavallinen paikkamakuu oli, oli tosi täpäkkänä, ei juurikaan tuijjotellut muita ilmansuuntia, ei haistellut tms. Viimeisellä minuutilla jossain vaiheessa laski päänsä maahan, muttei mennyt lonkalleen ja tapitti edelleen tiiviisti minua.

Oltiin suoritusvuorossa toisina ja koiria oli yhteensä luokassa neljä tsipaletta. Kehään mentäessä piippasi taas.
Seuruussa (8) völähti liikkeelle lähtiessä. Kokeessa seuruu tuntui omaan makuun ihan hirveän laiskalta työskentelyltä ja tuntui, että koira on vain päiväkävelyllä, eikä sitä kiinnosta tuon taivaallista. Ei ollut normia täpäkkää Brandyseuruuta, mutta videolta katsoen, ei se kyllä päiväkävelyltäkään näytä. Perus hyvä seuruu, ei ihan Brandyä mutta kuitenkin. Seuruun loppupätkillä vissiin keräs kierroksia ja seurasi hetken normiBrandynä. Sitten tulikin seis ja siitä lähdettäessä alkoi haukkuminen, liekkö sitten tuli jo niin paljon kierroksia, ettei enää pääkoppa pystynyt pitää meluja mahassa.
Liikkeestä maahan (10) seuruu tuntui taas omiin näppeihin tosi tahmealta, mutta videolla ihan jees. Maastoutuminen erinomainen, vähän ehkä vino? Muuten oikein olen tyytyväinen.
Luoksari (7) en odottanut tältä ihan hirveästi, koska ei olla koemuodossa pitkääääääään aikaan tehty. Lumipalloleikein lähinnä lenkeillä treenattu. Otin käteen pallon, jolla ajattelin palkata jos tekee hyvän stopin, mutta kuten näkyy, ei stoppi ollut kovin hyvä. Hyvin kuitenkin laukkasi molemmat pätkät.
Liikkeestä seiso (10). Tässä seuraaminen oli mun makuun jo vähän reippaampaa, mutta mieleen hiipi hiljainen ajatus, että meinaakohan se sitten pysähtyä lainkaan. Hyvin pysähtyi, joskin itsellä oli kokeessa sellainen tuntuma että se liikkui perään. Eihän se liikkunut. Etujalkoja taisi yhden askeleen siirtää, mutta takaset ovat paikallaan. Mutta videolta katsoen, hyvin epävarma tuo jääminen. Haistelee ja ihmettelee.
Nouto (10). Ai hittovie miten hieno!!!! Vieraalla kapulalla vieläpä. Hallin kapula otettiin käyttöön, kun unohdin omani. Ei ole varmaan koskaan tehnyt noin hienoa noutoa. Olisin palkannut ruhtinaallisesti, mutta sitten tuossa edestä sivulle siirtyminen louskautus pilasi kaiken, enkä halunnut siitä sitten palkata. Pikkasen ehkä aavistuksen tuli liian likelle, kun seisoi osittain minun jalan päällä ja sitten toi perusasento hitusen vino, mut muuten..
Kaukot (10) oli upeet myöskin. Eka kerta kaukoja näin isossa häiriössä. Kotona ollaan kyllä sisällä tuolta etäisyydeltä avokaukoja tehtykkin.Ja mikä positiivisinta noissa kakeissa, niin ne oli suorat, koira ei lähtenyt vinoon kenottamaan, niinkun sillä on välillä kurjana tapana ollut. Palkkasin kaukojen jälkeen raksuilla. Joskin se sanoi piip jokaisella vaihdolla.
Hyppy (10) ei moitittavaa. Ehkä hitusen hidas istuminen, mut oon oikein tyytyväinen. Palkkasin raksuilla.
Kokonaisvaikutus 9 tätä oisivat minun puolesta saaneet ronskisti alemmas pisteyttää tuon mölyämisen takia.

AVO1 180p sij. 2/4

Päälimmäisenä jäi negatiivisesti mieleen tuo ääntely. Nyt oli huisisti isompaa kun koskaan milloinkaan ennen, eikä ennen ole koskaan HAUKKUNUT. Mutta ei piippaaminenkaan ole koskaan ollut noin pahaa. Veikkaan, että kierrokset nousi ja kupista huljui vaan yli. Epäilen, että syynä on se, ettei olla juurikaan tehty häiriössä ja oltiin AGIhallissa. Tuon piippaamisen kun saisi pois. Joskin meille on muutama kouluttajakin sanonut, että piippaamista tuskin saa koskaan ihan kokonaan pois. Mutta tuo haukkuminen oli kyllä itsellekkin vähän ylläri. Piippaaminenhan me ollaan kentällä saatu oikeestaan kokonaan pois, hallissa tokoillessa sitä hiukan vielä esiintyy..
Teknisestihän koira suoritti kiitettävästi. Nyt treeniin hiljaisuus ja siirtymiset.

Video

Sitten vielä yleismaailmallisia asioita.

Brandy kävi mätsärissä 28.3 ja oli PUN3. Oydahan minun piti sinne alunperin viedä, mutta se kurja nulikka aloitti juoksut muutaman päivää ennen.

Brandyä muistettiin Pohjois-Karjalan Seurakoirat Ry:n toimesta vuosikokouksessa 29.3 muotovalionarvosta!

Lisäksi kävin muutama viikko takaperin laittamassa Oydan alustavasti valmiiksi tämän viikonlopun Outokummun näyttelyä varten. Tänään käyn sitä vielä Brandyn ja Jussin treenaamisen jälkeen laittamassa että on sitten vimpan päälle huomista varten. Tässä neiti kuitenkin pari viikkoa sitten. Hyvinhän se tuntu kaljuuntuvan tuon juoksun seurauksesta :D

Pois se minusta

Hehheh, en edes jaksa puolustella itseäni ja suoranaista laiskuuttani blogin kanssa. Yli vuoden verran, jestas. Tammikuun lopusta taisin alkaa uutta ulkoasua piipertämään, mutta tekstiä en saanut aikaiseksi, vaikka ulkoasun sainkin paikoilleen. Jokui aika sitten oli tullut joltain Anonyymiltä pyyntö/käsky, että blogia tulisi päivittää, joten ehkä minä nyt sitten.

Vaikka kokeneemmat ja viisaammat minua kielsivätkin kirjoittamasta sellaista "mitä on tapahtunut" -postausta, niin aion olla kapinallinen ja kirjoittaa sellaisen pienen tiivistelmän kuitenkin.
Yleisesti voin meidän elämänmuutoksista sanoa sen verran että huhtikuussa ´14 muutimme koirien kanssa  kolmestaan takaisin "alkuperäisille" kotihoodseille. Eli emäntä pisti lusikat jakoon. Harmikseni tämä myös tarkoitti sitä, että Maissi-kissa (ja Munky-kissa) jäi myös meidän laumastamme pois.

Brandy
Viimeisin postaus käsittelee Brandyn omaa pientä ongelmaa, joka ei ole poistunut minnekkään, vaikka aika paljon ihmisiä olen aisian tiimoilta konsultoinut. Jonkunlaisen avun olenkin tähän löytänyt, mutta edelleen ongelma on olemassa ja jonkun verran stressiä aiheuttaa silloin kun asia on ajankohtainen. Olen jotenkin yhdistänyt tämän käytöksen tietynlaiseen "omimiseen". Tätä tapahtuu muitakin koiria kohtaan kuin Jussia, jos ns. kaikki "ainekset" sattuu kohdilleen. Mutta kaikki ollaan edelleen elävien kirjoissa ja samassa osoitteessa, joten mikään ihan ylitsepääsemätön ongelma ei ole kyseessä. Varsinkin nyt kun sitä on itse oppinut ennakoimaan. Onneksi.

No jos nyt pieni tiivistelmä siitä mitä Brandylle on vuodessa tapahtunut.

Mätsärit
Mätsäreissä Brandy kävi yhteensä 5 kertaa, joista tuloksina PUN1 BIS2, PUN ei sij., SIN ei sij., SIN1 BIS- ja SIN2. Kuten aina ennenkin, ihan ensiluokkaista käyttäytymistä.

Agi & Toko
Näitä hommia tehtiin vuonna 2014 ihan hävettävän vähän. Jossain agikoulutuksessa käytiin ja toodella satunnaisesti omalla treenivuorolla/irtovuorolla. Tokossa kesällä ja syksyllä tsemppailtiin saatiin korjattua liikkeitä, saatiin kasaan luoksarin stoppi, sitten se hajosi, sitten rakensin sitä uudelleen ja sitten se hajosi taas. Tällä hetkellä treenataan paljon kaukoja, luoksarin stoppia tosi varovasti. Tunnari ollaan saatu hajutunnistuksen avulla toimimaan ilman nouto-osaa sisätiloissa kotona kuudella ylimääräisellä kapulalla. Seuruussa treenataan kovasti oikeaa paikkaa, kun edistää niin villisti, myös oikeata virettä kalastellaan, nyt on liian korkea ja hermot ei pysy kasassa.
Nyt vuoden 2015 alusta sain kauan kadoksissa olleen treeni-intoni ainakin suurimmaksi osin takaisin. Päästiin OHJATTUUN agilityryhmään, joka on niin nappijuttu meille, ettei tosikaan! Kouluttajana meillä on hyvinkin tuttu piiskuri Laura. Paljon ollaan saatu hallintaa menoon, vaikka vieläkin se tahtoo paikoitellen olemaan hiukan liian vinhaa. Paitsi omalta kohdaltani, minun ongelmat on lähinnä ihailemaan ja ihmettelemään jääminen ja liiallinen hitaus. Ollaan aikalailla käyty vähintään 2krt viikossa hallilla treenailemassa. Omalla treenivuorolla ja yhdellä irtovuorolla, nyt olen pyrkinyt nostamaan kertoja kolmeen. Riippuen vapaista treenivuoroista, onnistuu tai ei. Treenaillaan agia ja myöskin tokoa. Plus sitten tietysti kotitreeni, joka on käsittänyt hömppätemppuja ja lähinnä perusasentopaikkaa sekä kaukoja. Näin tiivistettynä.

Tokovideo1
Tokovideo2
Tokovideo3
Tokovideo4

Agivideo1
Agivideo2
Agivideo3


Näyttelyt
Vuosi 2014 oli kyllä ihan näyttelyvuosien näyttelyvuosi!
Näyttelyvuosi lähti jo oman postauksenkin saaneesta Jyväskylän KV:sta, jossa tuloksena se ERI2 SA PU3 VARA-CACIB.

Seuraava näyttely oli Parikkalassa 3.5.
" Selvän sukupuolileiman omaava uros. Hyvä tiivis ylälinja. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pään vahvuus. Hieman alas kiinnittyneet korvat. Hyvä eturinta. Riittävä runko. Hyvät kulmaukset takana. Tyypillinen karvapeite. Liikkuu hyvin sivulta, hyvällä askelpituudella. Hyvät edestakaisin liikkeet. Keskenään eriväriset silmät." 
AVO ERI1 SA PU2 VARA-SERT
Tuomarina Pirjo Aaltonen

Sittempä oli vuorossa Joensuun kaksipäiväiset.
Lauantai 17.5
"Masculin and very sound mover. Very good front, topline & hindquarter. Correct colours."
AVO ERI1 SA PU1 SERT CACIB VSP
Tuomarina Sirik Zafra, Israel

Sunnuntai 18.5
"3-vuotias, vahva, mittasuhteiltaan & tyypiltään erinomainen uros. Erinomainen sukupuolileima. Hyväilmeinen pää. Hieman raskaat & kookkaat korvat. Alaetuhampaat hieman epäsäännöllisessä rivissä. Vahva luusto & runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu erinomaisella askelpituudella, hieman löysästi edestä. Koira olisi enemmän edukseen kiinteämmässä kunnossa. Miellyttävä käytös. Esitetään edukseen."
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP
Tuomari Nina Janger

Viimeinen serti saatiin siis plakkariin! Brandy oli siis käyttötulosta tai luonnetestiä vaille Suomen muotovalio.
Vuoden viimeinen näyttely käytiin Nurmeksessa 15.6

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen, sopivan vahva uros. Hyvä kallo + kuono & purenta & silmät. Hieman raskaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä luusto & käpälät. Erinomainen eturinta & runko. Riittävät kulmaukset. Hyvä karvapeite ja kaunis väri. Erinomaiset liikkeet."
AVO ERI1 SA PU1 VSP
 Tuomarina Hilkka Salohalla.

Vuoden 2015 näyttelyrupeama aloitettiin Ilomantsissa 18.1
"Voimakasrakenteinen uros, jonka toivoisin lanneosaltaan hieman lyhyemmäksi. Hyvä kallo-osa, huulet voisivat olla tiiviimmät. Hyvin rakentunut edestä, vahva raajaluusto. Liikkuu hyvin."
VAL ERI1 SA PU1 VSP
Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari

Video ilomantsista
Roppikehä


Luonnetesti
Minut Joensuun näyttelyn jälkeen lähes väkipakolla vietiin "esi-ilmoittautumaan" syksyllä järjestettävään luonnestestiin. Pitkään jahkailin ja mietin ja punnitsin. Loppujen lopuksi päädyin laittamaan sähköpostilla "virallisen" ilmon moiseen tapahtumaan. Vähän olin skeptinen sen suhteen, että onko Brandy vielä liian epäkypsä. Ja laukauksiahan se nyt ei ainakaan tulisi pääsemään läpi.. Aika turhaan jännäsin. Luonnetesti oli 13.9 ja pisteet näyttivät tältä;

Toimintakyky 1+ kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon
Yhteispisteet +180
HYVÄKSYTTY!
Tuomareina Tuomareina Lea Kilpeläinen ja Tapio Knuutinen

Luonnetestivideo

TÄMÄHÄN TARKOITTI SITÄ, ETTÄ BRANDYSTÄ TULI SUOMEN MUOTOVALIO! Ei huono.

Terveys
Päälimmäisinä muistikuvina on lähinnä revähdykset ja pahat jumit viime vuoden lopun puolelta. Niitä on hoidettu hieronnoilla. Hyvin ovat sitten menneetkin ohi. Lisäksi taisi olla yksi paha suolistotulehdus, mutta ei kai muuta mainitsemisen arvoista.


Jussi

Jussi on saanut jatkaa oloaan söpönä tissivälikoirana silloin tällöin temputellen. Jonkun verran sen kanssa on leikkimielisesti alettu treenailemaan tokon alo juttuja. Esim. jäävää maahanmenoa jne.

Temppuvideo1
Temppuvideo2
"Toko"video1

Jussi kävi ´14 kahdessä mätsärissä, joista tulokseksi SIN ei sij ja PUN ei sij. Nyt 2015 vuoden alussa käytiin myös mätsäilemässä SIN4 arvoisesti.

Muuten Kebabille ei kuulu sen suurempia asioita, paitsi nyt vuoden alussa eräällä lenkillä hän pissasi taas verta, aivan niinkuin viime vuonnakin samoihin aikoihin. Saatiin taas jälleen diagnoosi suurentuneesta eturauhasesta ja erittäin lämpimät suositukset kastrointiin. Noh, sitten koitti päivä 6.2 kun Jubba autaan tietämättömänä kohtalostaan kiikutettiin Tohtori Konnun vastaanotolle. Muutama piikki tuikattiin pyllyyn ja Jubbanen pääsi untenmaille. Nyt on jo toipuminen pitkälti ohi, eikä Jussi ole tainnut vieläkään tajuta, että häneltä on jotain haarovälistä viety. Ero koirassa tosin on nyt jo melko silmiinpistävä. Aiemmin minulla oli ihan älyttömän nirso koira, jolle ei kelvanneet minkään maailman maku-takuu tai nirsojen koirien ruuat, nyt minulla on koira, joka ei ole jättänyt ainuttakaan ateriaan väliin. Menee myös paljolti kaikkea ylimääräistä, mikä ei olisi aiemmin mennyt. Pöydille ei todellakaan voi enää vahtimatta jättää yhtään mitään syötävää, vaikkei se aiemmin ole ollut mikään ongelma, kun kumpikaan koira ei ole edes miettinyt koskevansa niihin. Lisäksi Jussista on tullut, noh ehkä vähän rauhallisempi, mutta myös älyttömän leikkisä ja entistäkin huomiohakuisempi. Juurikin esim. tuossa muutama ilta takaperin varsin jopa hämmästyin, kun Jussi _repi_ minun kanssa lelua kilpaa ja oikein tapporavisteli sitä! Jussi <3

 









Oyda
Nohevimmat varmaan ovatkin jo tietoisia, tai vähintään ulkoasusta huomaavat, että joukkoon on eksynyt myös kolmas koira. Tämä koira on Oyda. Oyda on oikein noheva pieni aussie neiti, joka on syntynyt 9.5.2014. Oyda haettiin viime kesänä Saksasta ja on viralliselta nimeltään Talisman Someone Like You. Oyda ei asu minun luonani, mutta on minun omistuksessani ja nään sen kanssa säännöllisin väliajoin, se on hoidossa luonani joitakin aikoja sekä satunnaisesti treenailen sen kanssa. 

Oikun kanssa ollaan käyty neljästi mätsäreissä tuloksin PUN4, 2x PUN ei sij. ja SIN ei sij. Lisäksi käytiin Ilomantsin näyttelyssä 18.1 tuloksella PEK2
Arvostelu;
"Feminiininen kokonaisuus. Hyvä kallo-osa, hyvät silmät, hieman raskaat korvat. Vielä kehittymätön edestä, etuosan tulee kokonaisuudeltaan vakiintua, taipumusta kääntää eturaajoja ulos. Kokoon sopiva runko ja raajaluusto. Liikkuu hyvin takaa. Runsas pentukarvapeite, hyvä käytös."
Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari 

Video ilomantsista

Kun maailman positiivisinkaan koira ei aina ole positiivinen....

Niin... Aina ei mene kuten oppikirjoissa ja aina se elämä ei ole pumpulissa hyppimistä, saatikka helppoa. Nyt ajattelin kirjoittaa meidän eräästä ongelmasta. En ole ennen ajatellut sen olevan sen suurempi ongelma ja aina olen kaavoitellut siihen syy ja seuraus-suhteen. Nyt kuitenkin viimeisen jyväskyläreissun jälkeen, minulla ei ollut enää mitään tekosyitä(kö?) enää olla ajattelematta, ettei meillä mitään ongelmaa ole. Meillä on ongelma. Tai oikeastaan Jussilla ja Brandyllä on ongelma. Ja jos vielä tarkemmin ajatellaan, niin Brandyllä on ongelma. Tai ainakin jossain on ongelma, kun tilanne on tämä.
Ainahan sitä haluaisi, ettei olisi ongelmia ja alitajuisesti niitä yritetään peittää ja lakaista ikäänkuin maton alle. Mutta jos haluan, että elämä meidän perheessä on jokaiselle turvallista, on minun oikeasti myönnettävä ja kohdattava ongelma, vaikka se sinällään hiukan häpeällistä ja vaikeaa onkin. Vain näin voin kohdata ongelman ja tarttua siihen, sekä lähteä purkamaan sitä.

Ja jos nyt lähdetään ihan siitä, että mikä se ongelma on, kerron tarinaa ihan alustalähtien.

Huomasin ongelman ihan ensimmäisiä kertoja silloin, kun Brandy tuli Viron reissulta kotiin. Se oli Jussille kovin äkäinen ja murahti sille. Joskin samana iltana kaikki oli jo ihan normaalisti, joten ajattelin, että oli vain väsynyt reissusta.
Sama alkoi kuitenkin tapahtua jos koirat olivat erossa ainakin yhden yön. Jos olimme vain päiväreissussa ei ongelmaa ollut.
Homma on alkanut kuitenkin voimistua, sanoisinko viimeisen reilun puolen vuoden aikana. Brandy on ollut Jussille todella aggressiivinen reissujen jälkeen. Jos Jussi erehtyy katsomaan sitä, Brandy alkaa murista sille. Jos Jussi yrittää lähestyä Brandyä, Brandy murisee sille. Brandy välttelee Jussia, eikä halua siihen mitään kontaktia. Jos kuitenkin ulos lähdetään, niin nuuskivat samaa puuta ja pissivät peräjälkeen ihan sovussa. (joskin jos tapaavat ensimmäisen kerran ulkona Brandy murisee ja välttelee Jussia sielläkin, mutta esim. jos ollaan oltu jo sisällä ja lähdetään iltapissalle, niin tilanne on yllä mainittu)Sitten taas kun sisälle tullaan, kyräily jatkuu. Tämä kyräily on kuitenkin viimeistään 2pvä:n jälkeen ohi ja kaikki on ihan normaalia taas ja pojat nujuavat yhdessä.
Muutaman kerran on kuitenkin nyt käynyt myös niin, että Jussi on mennyt Brandyn lähelle. Brandy on murisemalla varoittanut, että haluaa Jussin poistuvan. Yleensä Jussi siitä lähteekin. Muutaman kerran sitten kuitenkin Jussi on jäänyt siihen lähistölle ja heiluttanut häntä, mutta Brandy onkin käynyt Jussin päälle. Tällaisissa tilanteissa olen itse päässyt aika hyvin ja nopeasti väliin, eikä mitään naarmuja kummempaa ole sattunut. Joskin näissä tilanteissa Jussi on huutanut, alistunut, yrittänyt selvästi tilanteesta pois, mutta Brandy on siitä huolimatta jatkanut sitä "päälle käymistä".

Yleisestihän Brandy on kovin sosiaalinen koira. Ei se koskaan ole kenellekkään ollut vihainen. Joskin nyt ei olla pitkään aikaan kovin sosiaalisia oltukaan. Joten ihan satavarmaksi en mene tämän hetkistä tilannetta sanomaan, varsinkaan muiden urosten osalta. Ainut koira, josta se ei tähän mennessä ole pitänyt, on naapurin koira, mutta minusta tähän on ihan syykin, koska kyseinen koira on useasti yrittänyt omieni päälle.

Miten tätä ongelmaa on yritetty korjata?
Jussi on ollut ensin talossa, ennenkuin Brandy tulee taloon. Mutta käytöksessä ei ole ollut eroja siihen nähden, että kumpi on ollut/tullut taloon ensin.
Ollaan käyty yhteislenkki ennenkuin mennään sisään taloon. -ei vaikutusta.
Brandylle on eri tasoisesti huomautettu epäsopivasta käytöksestä. On sanallisesti kielletty murisemisesta, on käyty sanallisesti sanomassa ja niskakarvoista ojentamalla. On alistettu lattiatasoon perkelettä karjuen. On laitettu kylmän viileästi toiseen huoneeseen yksin, on kannettu niskaperseotteella toiseen huoneeseen yksin. On koitettu positiivista vahvistamista, että kun katsoo Jussia, niin naks ja palkka... Ongelma on vain siitä hankala, että se kestää vain sen pari päivää, joten tilanne on ns. koulutuksenkin kannalta hankala. Ja varsinkin kun ei varsinaisesti ymmärrä syytä tälle käyttäytymiselle, koska sitä tosiaan esiintyy vain yön yli reissujen jälkeen.

Ongelma kestää vain pari päivää, joten so what?
Niin, no ei se ihan niin ole. Se pari päivääkin on liikaa. Mun mielestä etenkin Jussin kannalta olisi todella tärkeää, että ongelmaan ensinnäkin löydetään/keksitään syy ja saataisiin ongelma kokonaan korjattua pois. En itse ensinnäkään halua stressata asiasta saatikka asettaa kumpaakaan koiristani vaaraan, tässä tapauksessa kokoeron takia Jussia. Plus, että en halua, että ongelma menee yhtään pahemmaksi. Haluan tarttua asiaan, ennenkuin jotain tapahtuu.

Tässäpä pääkohdat meidän ongelmasta. Otan kernaasti mielipiteitä ja muita ehdotuksia vastaan, sillä omat ideat on aika vähissä. Kavereiden ja läheisten ohjeet ovat olleen joitakin noista edellämainituista, joten seuraavaksi alkaa olemaan ns. "ulkopuolisten" vuoro. Seuraava askel on ongelmakoirakouluttajan apu. Sinällään asia hävettää, ettei itse pärjää, mutta koitan ajatella asiaa ns. "treenin kannalta" kyllähän minä treeneissäkin haen apua, mikäli itse en osaa tai jotain ymmärrä.
Toivottavasti ei jäänyt mitään oleellista puuttumaan.

muoks. ja vielä se, että ei ole väliä, että kumpi koira on ollut reissussa. Jos Brandy on reissussa ja Jussi hoidossa/kotona ei tilanne eroa mitenkään siitä, että Brandy olisi Jussin ja minun reissun ajan kotona/hoidossa. Jos pojat ylipäätään ovat toisistaan erossa yön yli, tilanne on tämä.

Vetoa ja muuta viikonloppuriehaa

....ja kuten lupasin, niin saatte hiukan dokumentaatiota meidän vetoaskareista! Olimme siis tosiaan äitini luona, jossa etupihalla harjoittelimme vetämistä niin crossaten, kuin potkurinkin edessä.

Brandy on tapansa mukaan ollut erittäin innokas opiskelija, mutta ainakaan näin pienellä ajalla ei ole havaittavissa kovinkaan suurta oppimista.
Lähdettiin siis ihan alkeista, eli tutustuttiin potkuriin, joka ei ollut juttu eikä mikään. Ihan sama kun olisi esitellyt tuolia, myöskään tämän "tuolin" liikkuminen ei aiheuttanut sen kummempia järkytyksiä.
Joskin jossain vaiheessa meinasi paimen-nappi mennä päälle, kun potkuttelin yksikseni potkuria takaisin varastoon ja Brandy oli irti. Sitä ei Brandy kestänyt, vaan alkoi selvästi paimentamaan. Hyppi päin, yritti napsia jostain kiinni ja louskutti vierellä juosten. Tälle toiminalle laitettiin stoppi ihan tykkänään.

No jospa siihen itse vetoon. Aloitettiin ihan crossaten. Minä tosin vain pitelin narun perästä kiinni, eli mitään vöitä ei ollut käytössä. Ensimmäisinä päivinä jätin tai heitin palkan (lelu) odottamaan määränpäähän. Tämä toimii vallan hyvin ja koira vetää ihan tosissaan. Veto/liikkumis/menemiskäskynä meillä on "menemene". Jarrutuskäskyä ei olla vielä opeteltu, koska itse vetäminenkin on ihan lapsenkengissä.
Viimeisinä päivinä harjoiteltiin vaihtelevasti sitten niin, että joko vein/heitin sen palkan odottamaan tai olevinaan vein/heitin palkan, vaikka todellisuudessa palkka oli minun taskussa. Ja käskytin koiraa vetämään. Hyvin se aina lähti vetämään, mutta monta kertaa tajusi, että jutussa oli jokin koira haudattuna, eikä enää vetänyt superteholla. Palkkasin sitten heittämällä palkan koiran eteen, sillon kun se vielä veti edes jotenkuten.
Jos en koiraa "huijjannut" olevinaan viemällä, tai heittämällä palkkaa, sitä ei kiinnostanut vetää yhtään. Se vain kyttäsi minua ja tuntui sanovan, että "en mä mitään tonne lähde kun se palkka on sulla!" Tällaista toimintaa voitte nähdä tuolla videolla, ensimmäisessä crossailukohdassa.

Potkurin kanssa mentäessä ei oikeastaan ollut mitään eroa crossailuun. Brandy ei yhtään arastanut perässä tulevaa vempelettä, joten tästä ei tarvinne sepustaa sen kummemmin. Treenailtiin samalla tavoin kun crossatessakin. Joskin itsestä meno tuntui hurjalta, vaikkei treenimatka ollut varmaan kuin kymmenisen metriä suoraa tietä :D Sai kyllä olla tosi skarppina koko ajan ja sen takia potkurin kyydistä kuvattu videomateriaali on hiukan sekavaa! Jarruttaa sai kyllä ihan tehokkaasti sitten kun koira pääsi palkalle! Yhden kerran otettiin pieni mutka oikealle. Brandy olisi mieluusti oikaissut penkan kautta, joten tätä pitänee myös harjoitella hiukan.

Ja tosiaan vetonaruna meillä oli paremman puutteessa, mustista ja mirristä ostettu joustohihnan pätkä ja royal caninin lyhyt talutin. Toimiva yhdistelmä näin paremman puutteessa, joskin kunhan homma saadaan paremmin käyntiin, pitää investoida johonkin vähän järkevämpään.

Muita viikonlopun rientoja oli sitten pitkät lenkit metsässä ja sunnuntaina 2.2 lähdettiin Roukalahdelle Patchcoat kasvattajan Miimin järjestämään aussielenkkitapahtumaan.

Vekki, Brandyn puoliveljen poika 18vko vanha Rex ja Brandy

Yhteensä koiria taisi olla paikalla 12 plus omistajat. Jonkun verran Brandy narttujen pyllyissä roikkui, muttei nyt sen kummemmin. Eräs 18vko:n ikäinen pentu oli Brandyn mielestä liian läheinen ja sille piti vähän pöristä. Paikalle tuli myös toinen uros. Muutaman kerran pojat mittailivat toisiaan, mutta kielloista sitten lopettivat. Muuten hyvin kohteliaasti toisiaan väistelivät ja välttelivät kontaktia sekä pissivät puskiin vuorotellen.
Alla lyhyt video menoloista!

Varsin vauhdikasta treeniä

Ihan näin yleisenä mietintämyssynä, välillä tuntuu, että Brandy on niin pirun hankala harrastuselikko. Sillä on niin paljon virtaa, niin paljon vauhtia ja niin kovat kierrokset joka asiassa. Tilannetta kuitenkin sikäli helpottaa se, että kaikesta huolimatta Brandyllä pysyy aika kivasti paketti kasassa, äänenkäyttöä lukuunottamatta. Se kestää myös toistoja, ilman että kierrokset tuplaantuisi (voiko ne enää enempää nousta? :D) tai että koira turhaantuisi.
Mitä tästä sitten on haittaa? Noh. Ihan päälimmäisenä kun Brandy käy kierroksilla, se ei aina ihan kerkeä katsomaan, että mistä se ottaa kiinni. Brandy ei missään nimessä näyki tai napsi, ei todellakaan. Sen sihti ei aina vaan toimi, joten patukan sijaan sen suussa saattaa ollakkin minun käsi, jonka se kyllä itse huomaa vallan pian. Lisäksi jos palkkaan sitä namilla, niin toisinaan sillä on niin kiire saada se nami, että saattaa mennä puoli kättä samalla kun nami. Tästä itseasiassa mainitsin eräissä juhlissa ja näytin kädessä komeilevia mustelmia, eräs juhlavieras oli ehdottomasti sitä mieltä, että ko. koira tulisi viedä piikille ja että sillä on päässä vikaa kun johtajaansa puree. Koira ei kuulemma voi purra vahingossa. Kyllä minä ihan vilpittömästi voin sanoa, että Brandy puree vahingossa. Niin pitkään kun se ei jää roikkumaan käteen, tai "pure tyhjään käteen" sanoisin osumien olevan 100% vahinkoja. Joskin, aiheessa pysyäksemme, saattaisi hutiprosentti olla pienempi, mikäli koiralla ei kierrokset kävisi ihan niin pilvissä.
Kierrokset ja vauhti haittaa harrastuksia mm. juuri sen vauhdikkuuden ja "kiireen" takia. Agilityssä Brandy ei aina ihan pysty keskittymään kaikkeen mitä se tekee. Sen pitäisi säädellä omaa vauhtiaan, tarkastella minun ohjausta, jonka lisäksi myös keskittyä siihen omaan tekemiseen. Noh... ei ihan aina onnistu. Yleensä Brandy joustaa omasta tekemisestä.. Useimmiten se on se vauhdin säätely ja radan suoritustarkkuus. Brandylle ei tunnu olevan ihan niin justiinsa vaikka muuri räjähtäisi osiksi pitkin kenttää, putket lentäisi pitkin seiniä tai joka ikinen rima roiskuisi, kuhan mennään ihan täysiä. Ihan täysiä meinaa myös sitä, ettei aina tarvitse jarruttaa esim. kepeille, vaan voi ihan hyvin mennä satalasissa ekaan keppiväliin, törmätä keppiin ja heittää volttia siinä kepin ympäri... Ohjausta se pyrkii lukemaan todella tarkkaan ja kuuntelee mitä sille kerrotaan, loppu vaan on sitten minusta kiinni.
Lisäksi koska Brandy käy niin kierroksilla, niin se väsyy nopeasti. Ylimääräinen, turha töhöttäminen vie sen energiaa siitä, mihin se varsinaisesti pitäisi kuluttaa. Esim. agissa se ei oikeastaan ole varmaan sekuntiakaan ravivauhtia hiljemmässä vauhdissa. Jos jään korjaamaan vaikka tippunutta rimaa, se juoksee ympyrää minun ympärillä, eikä esim. tule rauhallisesti seisomaan vierelle. Lisäksi se louskuttaa ihan turhasta ja huutaa nykyisin radalla kuin hullu. 
Vauhdikkuus haittaa myös toista pääharrastusta, eli tokoa. Paikkis on jo ihan pienestä pitäen ollu hankala juttu. Se on niin tylsää, maata nyt vaan paikallaan mitään tekemättä, vaikka ihan hyvin voisi vaikka vetää päätöntä rallia tai tehdä mieluummin vaikka seuruuta. Brandystä niin huomaa, että sillä on paikkista tehdessä ihan mielettömän tylsää siinä mielessä, että se tekisi mieluummin jotain muuta. Se on aina lähtökuopissaan ja levoton, vaikka paikkis on aina ollut rauhallinen juttu, annan rauhottavia signaaleja sekä palkkaan tosi eleettömästi liikkeen loputtua. Ei koskaan leikkiä tai suurieleisiä kehuja, ettei kierrokset nouse ja yhdisty paikkikseen.
Tämä näkyy myös ihan perustreeneissä, vaikka seuraamisessa. Brandyllä on kierrokset niin kovilla ettei se vaan malta tehdä tyynesti ja vähäeleisesti. Nyt meillä onkin isona ongelmana edistäminen. Edistämisen lisäksi Brandy myös keulii ja pomppii. Sen olemus on koko ajan sellainen "hhggggnnnnn!!! Eteenpäin, aaaa, siistii, ei hitto." Tuntuu, että se joutuu itsekin tekemään hommia, että pysyy kasassa, eikä räjähdä liitoksistaan.
Tämä toki voi olla myös jäänteitä siitä, kun oli se melko pitkä treenaamattomuuskausi, treenattiin, muttei tavoitteellisesti ja intensiivisesti. Voiko siis johtua siitä, että Brandystä nyt vaan on ihan sairaan sikasiistiä päästä tekemään? Onko se vire voinut jäädä päälle? Miten sen saisi pienennettyä? Vireharjoituksia? Millaisia?

Olisi jännä nähdä miten Brandyllä riittäisi keskittymiskyky johonkin jälkeen. Itselle tulee päähän vain sellainen mielikuva, missä Brandy ottaisi jäljen, seuraisi sitä hetken, mutta kappas sitten olisikin joku kiva risu, johon pitäisi käyttää metsänraivaajan taitoja ja sitten unohdettiinkin mitä oltiin tekemässä, joten sama vetää persrallia pitkin metsää. Joskin Brandy on tehnyt kivan intensiivistä työtä, kun meillä iltalenkillä on tapana leikkiä sellaista "missä avain" -leikkiä. Eli pudotan avaimet lenkin varrella johonkin. Aluksi se oli ihan tiellä, mistä ne näkyivät ja nyt olen tiputellut niitä risukkoon ja ruohikkoon tai lumeen. Otan Brandyn vierelle, osoitan suunnan ja käsken etsiä avaimet. Joka kerta ne on löytyneet. Hieman hätiköityä se työskentely on, mutta kesken se ei lopeta koskaan.

Välihuomautuksena kuitenkin, että en missään nimessä valita! Sain mitä halusin! Intensiivisen, vietikkään ja räjähdysherkän harrastuskoiran! Miljoona kertaa mieluummin otan koiran, jonka kanssa teen töitä saadakseni sille pienemmän vireen, kuin sellaisen, jolla pitää hikihatussa tehdä hommia että koiraa ylipäätänsä kiinnostaa. Itse olen tottunut siihen, joten nyt onkin varsin haasteellista työstää ihan erilaista koiraa. Jussin kanssa pitää käyttää kaikki kehusanat, hyppiä ja kiekua, riehua ja kannustaa. Brandyn kanssa pyrin olemaan mahdollisimman vähäeleinen ja palkkaamaan suht rauhallisesti.


No mutta jos siihen treenaamiseen. Käytiin maanantaina tämän vuoden ensimmäisellä ryhmäagitunnilla. Ryhmä on siis ihan uusi, paikalla oli tosin vain yksi koirakko meidän lisäksi.

Rata oli varsin kiva, joskin paljon vauhtia vaativa. Ykkösesteen kulma oli Brandylle haastava, se tuppasi tulemaan siitä ohi. Itse siis odotin keppien/A:n luona. Vaihtelevasti siitä sitten leijeröin, tai en keppien takaa putkeen. Nelosella Brandy tuppasi herkästi roiskaamaan riman, koska kääntyminen ja kova kiire putkelle. Myös kuutoseste oli aluksi Brandylle hankala, koska sekin oli kummallisessa kulmassa. Täytynee siis harjoitella näitä vaikeassa asennoissa olevia esteitä ja niiden suorittamista. Kutoselta leijeröin pussiin. Aluksi Brandy haki todella kovasti putkeen, eikä tosiaan auttanut, vaikka käytännössä seisoin putken suun edessä, niin se rynni sinne siitä huolimatta. Toisinaan tuli siis hyvinkin kiire juosta 8 muurille ohjaamaan. Kontaktit A:lla hitsin buenot! Loppurata ihan iisi biisi, lukuuottamatta 18-19 putkiväliä, onneksi toi koira kuitenkin irtoaa niin hitsin hyvin, että ei tarvinnut ihan vierellä juosta kuitenkaan.

Lisäksi ollaan tokotuokioltu tällä viikolla. Pakkasten takia ei kovin pätevästi, mutta jotain kuitenkin. Kotona sisällä iltaruuat on menneet perusasentojen ja seuraamisen yhden askeleen siirtymien, sekä kaukokäskyjen merkeissä. AVOn kaukot on oikeastaan jo kisakunnossa, hiukan tuppaa ensimmäisessä käskyssä olemaan aina epäselvyyksiä, mutta sanotaanko 80% onnistuminen. VOIn kaukoissa pissii i-s s-i vaihto. Brandy ei osaa "peruuttaa istualleen", vaikka olen yrittänyt hissittää sitä tässä kuukauden päivät. Lisäksi i-s vaihdossa, se liikuttaa aina toista takajalkaa taaksepäin, vaikka muuten koira ei liiku. Ulkona ollaan pääasiassa yritetty nyt korjata sitä seuruuta. En vaan keksi siihen järkevää ja toimivaa menetelmää. Brandyllä on siinä niin korkea vire, että sitä vähän kiinnostaa mikään imuutus. Hihnan kanssa se painaa niin kovaa, että minun on hankala kävellä eteenpäin, koska hihna painaa jalkoja. Hitaassa vauhdissa on jo kohtuullisen hyvä, mutta miten saan siirrettyä sen normaalivauhtiin? Palkkaan myös joka ikinen kerta taakse, olen aina palkannut, joten koira ei odota palkkaa eteen, joka aiheuttaisi edistämisen.

Tulipas paljon lätinää ilman kuvia, mutta koittakaa kestää :D

Toteumat 2013 ja tavoitteet 2014

Varmaan huonoin koiravuosi koskaan! Ei oikeastaan saatu mitään järkevää aikaiseksi ja omistajakin oli lähes koko vuoden jonkinlaisessa tokoagi masennuksessa. Plus, että sattui kaikenmoisia vastoinkäymisiä. Mutta leuka pystyyn ja kohti vuotta 2014 reippain mielin!

Jubban tunnelmia joulunajalta <3

Tavoitteita meille oli vuodelle 2013 seuraavanlaisesti ja kommenttina alla sitten, että miten ne toteutuivat;

Jussille asetellaan seuraavia 2013 tavoitteita;
- Agin leikkimielinen jatkaminen, josko vaikka niihin mölleihin taas hauskuuttamaan
 ~ No mölleihin ei päästy, mutta käytiin hallilla silloin tällöin ottamassa ratapätkiä hurjien riemurallatusten kera. Mitään ei hinkattu, vaan yritettiin pitää vauhti kovana ja mieli katossa.
- Jos hioisi ne ALOn liikkeet kuntoon(tai ainakin sinne päin), ja käväisisi mölleissä (ikuisuustavoite?)
~ Hahhah. Nimenomaan ikuisuustavoite. Minulla tuskin Jussin kanssa mielenkiinto riittää siihen, että yritän hioa liikkeitä edes möllitasoisiksi. Näkee sen jo koirastakin, miten ei ole yhtään kivaa seurata tarpeeksi tiiviisti sivulla. Saati missään paikkamakuussa möllöttää.. Kyllä me treenailtiin tokoa, mutta ei kyllä varsinaisesti missään edistytty.
- YKSI, ainakin yksi näyttely, sen hylkäyksenkin uhalla, loppukesästä.
~ Tämä oli MELKEIN! Kyllä minä sen ilmotin näyttelyyn, mutta sitten tuli tuomarinmuutos ja jänistin, eli peruin ilmon. Mutta sinne päin!
- Hupsuttelu ja hassuttelu
~ Tätä nyt ollaan tehty paljonkin. Varsinkin koiratanssiliikkeiden ohella. Ja opetettu lisää turhia temppuja ja vahvistettu vanhoja.
- Jos nyt ilmaantuisi lähelle koiratanssikisoja, niin niihin osallistuminen.
~ No olihan niitä kisoja, mutten kyllä saanut aikaan koota kokonaista numeroa...
- Pyörisi parit mätsärit, ihan vain huvin vuoksi.
~ Pyörittiin hurjasti yksi mätsäri! Josta tulokseksi SIN ei sij. Mutta käytiin myös yhdessä näyttelykoulutuksessa, mikäli se mitään auttaa :D
- Silmätarkki + sydän.
~ Silmät peilattiin kyllä, pienillä huomautuksilla, puhtaiksi. Sydäntä en kuunnelluttanut. 

Brandylle tavoitteeksi 2013 seuraavaa;
- Agissa keinu kuntoon ja maksirimojen opettelu räiskimättä. Pitempiä ratapätkiä, möllejä kisatilanteiden harjoitteluun. Kisojen korkkaus suurella ehkällä loppuvuodesta? Omistaja opettelee juoksemaan kovempaa ja ohjaamaan. Mahdollisesti erilaiset kurssit ja koulutukset.
~ No voisin sanoa, että melkein ollaan tavoitteessa pysytty, noin loppujen lopuksi. Keinu on kunnossa, maksirimat kohtuullisen hyvin hallussa. Pitempiä ratapätkiä on alettu ottamaan. Möllejä ei olla käyty, eikä kisoja korkattu. Yhdessä koulutuksessa käytiin. Omistaja ei edelleenkää osaa juosta kovaa, eikä ohjata.
- Tokossa AVO1, lähdetään jo opettamaan niitä VOIvoita. Jos ollaan näppäriä niin VOIn korkkaus loppuvuodesta? AVOn korkkaus pk-noutajien tokomölleissä?
~ Höpsistä kukkuu. Ei meillä ole edes kaikki AVOn liikkeet hallussakaan. Paikkiskin hajosi aivan säpäleiksi :D VOIVOIta olen kyllä lähtenyt opettamaan mm. ruudun ja metallinoudon muodossa. Ei korkattu mitään kisoja tänä vuonna.
- Näyttelyitä suomessa mahdollisimman paljon. Se SA ja muut plussat ois kivoja. H ois tyhmä kun toi on niin komia. Jos jotain tapahtuu, niin sitten koittelemaan sitä aikuisten sertiä virosta?
~ Näyttelyitä tuli kierrettyä kuusi kappaletta suomen puolella ja neljä ulkomailla. Suomesta parhaana tuloksena pieksämäeltä 20.7 AVO ERI1 SA PU1 VSP SERT! Melko huippua siis! Lisäksi suomesta tuli ERI3, EH1, ERI1 SA PU2 vara-sert (!!), ERI1 SA PU3 ja EH1. Sitten käytiin reissaamassa viross ja latviassa hakemassa aikuisten sertejä + valionimikettä, jotka jäi kyllä auttamatta saamatta.. Tuloksina latviasta ERI2 ja ERI2 SA PU5. Virosta sitten 2x EH. Eli saatiin plussia, SA:ta ja H:t jäi tulematta :D
- Mätsäreissä pyöritään ja yritetään kahmia palkintoja, kun ei toi harjotustakaan enää tartte.. Kai?
~ No näissähän pyörittiin yhteensä 9 kertaan, eikä ylpeempi voisi olla! Joka ikinen kerta punainen nauha ja sijoitus! Ei huonosti! 3x PUN1 BIS1
1x PUN1 BIS3
2x PUN2 ja 3x PUN3!
- Tyhmien temppujen opettelu ja elämänkoulun jatkuminen.
~ Elämänkoulu on jatkunut ja tyhmiä temppujakin on kai opeteltu. En tosin tiedä näkyykö se missään. Mutta ompahan kuitenkin!
- Silmätarkki
~ Check!! Puhtaat näkimet!
- Jos keksitään jotain muuta jännää tekemistä, niin sitten sitä..
  ~ Muuta jännää keksittiin mm. vesipelastuskokeilun verran ja käytiin myös Lena Dankerin luennolla.

Semmoinen vuosi meillä. Eihän tuossa nyt ihan hirmuisia saatu aikaiseksi, mutta jotain sentään!

Joulujengi. Brandy, Jussi ja hoidossa ollut kummitädin kultainennoutaja Stella.

Sitten voisi suunnata katsauksen tähän nykyiseen vuoteen, eli 2014.

Jussille tavoitteena vuodelle 2014
- Agin leikkimielinen jatkaminen, hassuttelu mölleissä, jos kehtaan. 
- Ikuisuustavoitteena jälleen kerran hinkata tokoa. Tuskin missään starttaillaan, mutta ihan huvin vuoksi.
- Koiratanssiliikkeiden opettelu ja vahvistaminen. Jonkunlainen ketjuttaminen.
- Mätsäreissä pyörähtely ja pöytävarmuuden lisääminen. 
- Edes se yksi näyttely! Joensuu esim...?
- Terveenä, pirteänä ja onnellisena pysyminen
- Hassuttelu ja hupsuttelu

Brandylle tavoitteena vuodelle 2014
- Agissa ratavarmuus, rimojen roiskimista vähemmälle, kontaktit vielä varmemmaksi (+ kontaktiesteiden suoritusnopeus paremmaksi), keinun varmemmaksi tekeminen, paremmat keppihaut. Ohjaaja edelleen yrittää seisoskelun vaihtaa juoksemiseksi, ja epämääräisen heilumisen napakammaksi ohjaamiseksi. Pyritään käymään valmennuksissa ja kursseilla, jotta omistajakin joskus oppisi jotain. Kisalisenssin otan jo tälle vuodelle, mutta mitään en lupaa. Toivottavasti nyt edes möllejä.
- Tokossa se saakelin AVO nyt kuntoon ja haaveissa nyt voisi ajatella, että jos olen oikein noheva, niin loppuvuodesta VOIn korkkaus. Pääasiassa myös seuruun parantamista, oikeita viretiloja ja erilaisia palkkauksia. Häiriötreeniä.
- Kivaa olisi päästä kokeilemaan jotain PK-lajeja. BH olisi myös aika kiva, joskin siihen pitäisi ehkä vähän reenailla. 
- Jos tarjoutuu mahdollisuuksia, niin kokeilemaan muitakin lajeja ainakin jonkun kurssin verran.
- Mätsäreissä pyttyjen voittaminen ja hommasta vähemmän totisen tekeminen.
- Näyttelyissä pyöriminen, jos nyt SERTi suomesta ja en laittais pahaksi myöskään Viro, Latvia, Liettua sertejä... Muuten aikalailla tyytyväinen ERI-EH linjaan. SA:t on aina kivoja ja muut plussat myös!
- Terveenä ja positiivisena pysyminen

 

ErittäinHyvän arvoinen reissu Viroon.

Kieltämättä tämä reissu harmittaa ihan kohtuullisesti. Oisivat nyt edes ERIä antaneet! :D

tämä kuva oikeastaan otettu ennen latvian reissuun lähtöä, mutta menkööt...

Matkaan lähdettiin perjantaina (18.10) päivällä, sillä lautta jorpakon yli Viroon lähti vasta iltamyöhään Helsingistä. Mia kurvasi ensin Joensuuhun, josta sitten ajoimme enonkoskelle hakemaan Mian kasvatin Paten (Zharmant's Cafe Latte), siitä sitten savonlinnaan hakemaan taasen kyytiin Brandyn sisko Prada ja hänen omistaja Tanja, jonka jälkeen sitten vielä mikkelin suunnille hakemaan Cata (Wolffhouse-Caratia Oakajee).

Virossa, hotellilla oltiin lähimain taas puolen yötä ja käytiin aikalailla samointein nukkumaan, sillä kehät oli melko aamusta.

Näyttelypaikallekkin päästiin ihan ongelmitta lauantaina (19.10). Myös Viron näyttelypaikka oli AHDAS. Matot sentään pysyi kehässä paikoillaan. Brandy oli taas hirmu ahdistuneen oloinen ensimmäisenä näyttelypäivänä. Mutta onneksi se säilyttää silti toimintakykynsä.

EH

Brandyn arvostelu lauantailta
""Nice size, masculine in type. Little long in body, good topline, nature long tail. Little (jotain) chest, better in front than in rear. Moderate jotain jotain. Prefer better rear and front angulations. Accetable condition. Beutiful coat, nice condition. Prefer more typical and efficient movement and more (jotain) in rear."
EH

Tuomarina Tomasz Borkowski

Sunnuntaina kehä oli mukavemmassa paikassa ja tilaa häkeille oli kivasti. Ainut mikä tällä kertaa mätti, oli se, että kehämatot oli jostain syystä ihan hirvittävän liukkaat! Brandy veti kehässä lähes kyljellee liukastuessaan (ja minä melkein perästä), koirilla oli ihan hirvittävän varovaista liikkumista kaikilla.  Brandy oli taas ihana perusBrandy, iloisine häntineen ja ilmeineen, ahdistuksesta ei tietoakaan.

Brandyn arvostelu sunnuntailta:
"Good size, but too long in loin. Good head + expression, good bite. Nice back + front. Accetable topline, need more angulation in more. Good substance in body, but need more bone. Must move with more drive. Nice coat."
EH

Tuomarina Ole Staunskjaer

Muilla reissulaisilla meni myös ns. kohtuullisesti. Pate oli molempina päivinä ROP-BABY-pentu. Prada la ERI AVK2 ja su EH, sekä Cata molempina päivinä EH, itse esitin Catan sunnuntaina. 

Brandy ja minä ennen kehään menoa (c) Tanja

Sitten ajelemaan satamaa kohti. Kun oltiin suomen puolella ja mentiin takaisin autoon, kiinnitimme huomiota Brandyn kakomiseen. Ajateltiin, että sillä on jäänyt jotain kurkkuun, joten annettiin vettä, josko se huuhtoisi palasen pois kurkusta kiusaamasta. Brandy kakoi kohti itää ajellessa silloin tällöin. Yhdessä vaiheessa pysähdyimme sitten ostamaan ruisleipää, että josko se saisi mahdollisen karvan pois kurkusta ärsyttämästä ja vettä siihen päälle. Brandy oli vallan mielissään tästä syöpöttelytuokiosta.

Ryhmä rämä autossa. ylärivi Cata ja Prada ja alhaalla sitten Pate ja Brandy (c) Tanja

Vaan kun pääsimme taas yöllä kotiin ja Brandy otettiin pois autosta, varmistui se, mitä olimme karvan lisäksi alkaneet epäillä. Kennelyskä (veikkaamme, että Brandy sai sen jo latvian reissussa sillä itämisaika on vähintään sen kolmisen päivää ja muillakin latviassa olleilla koirilla on ollut kennelyskää..). Brandyn lähtiessä juoksemaan, se sai ihan hillittömän yskäkohtauksen, josta ei meinannut loppua tulla. Tätä sitten sairastettiin nelisen päivää, jonka jälkeen alkoi helpottamaan. Tämän lisäksi Brandyllä oli vissiin reissussa halennut kynsi, joka oli aika hurjan näköinen ja Brandy sitä vähän nuolikin. Mutta se ei varsinaisesti ollut koiraa haittaava, eikä erittänyt mitään (esim. verta) niin sain neuvon tulla näyttämään kynttä eläinlääkäriin vasta yskän mentyä ohi (koska esim. kynnen kuorimista vaativaa rauhoitusta ei olisi muutenkaan voinut yskässä tehdä).
Myös Jussi sai kennelyskän, joskin vähän pahempana kun Brandy. Jussilla yskä kesti reilun viikon ja ensimmäisinä päivinä sen kakominen oli niin rajua, että se sai aikaan oksennusrefleksin jolloin Jussi oksensi sitten mahansa sisältöä ulos, limalla kuorrutettuna.

Brandyn yskää videolla

Jubba unilla

Tänään 6.11 yskät on molemmilla koirilla ohi ja karanteeniviikkokin alkaa olla lopuillaan, joten kävimme näyttämässä kynttä Martinalla. Brandyn kynsi olikin lähtenyt parantumaan erinomaisesti iteksijään, joten ei tarvinnut kuin muutaman viilauksen kynsiviilalla parempaan muotoon ja vola. Lupa rällätä! Vihdoin päästään siis kunnon lenkeille ja normaaliin arkirytmiin!

Brandy pääsee leikkimään irrallaan, ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon!

Airedalenterrieri rotuna

Huomasin muiden blogeissa pyörivän varsin mielenkiintoisen postausteeman. Eli mitä koirakirjat sanovat eri roduista ja pitävätkö nämä väitteet paikkaansa.

Rinon kuolemasta on 12.9.2013 tullut vuosi täyteen. Edelleen on todella kova ikävä ärrieripappaa ja aika on selkeästi kultaamassa muistoja. Ajattelin tästä syystä hiukan muistella, millainen se meidän spesiaaliairis oikein olikaan. Ja onko se mitenkään verrattavissa siihen, mitä koirakirjat sanovat. Jokainen koira on tietenkin yksilö, eikä minulla ole kokemusta kuin yhdestä tämän rodun edustajasta, joten punnitsen mielipiteeni sen mukaan.

Toivottavasti tästä olisi myös apua sellaisille, jotka mahdollisesti miettivät airiksen sopivuutta itselleen. Etenkin jos kyse on koirasta, joka tulisi aivan puhtaasti kotikoiran virkaa toimittamaan. Meille ainakin osui silloin aikoinaan ihan nappiinsa menevä yksilö <3

Yleensä rotuyhdistyksien sivuilla kerrotaan rodusta hyvinkin realistisesti (joskin aina hiukan puolueellisesti), joten itse ainakin suosittelen lukemaan roduista ennemmin internetistä kuin erilaisista rotukirjoista. Perustan mielipiteeni sille, että yleensä rotuyhdistyksien esittelytekstit on luonut sellainen henkilö, jolla on rodusta paljon kokemusta ja luultavasti myös kokemuksia erilaisista yksilöistä (ainakin toivon ja oletan näin). Joskin rotukirjat on yleensä aina saman "kirjailijan" kättentyötä, joka tarkoittaa sitä, ettei hän ole ko. rodun edustajaa koskaan nähnytkään vaan perustaa mielipiteensä kuulopuheisiin ja mitä muut ihmiset ovat kirjoittaneet.

Itseltäni löytyy kolme koirarotukirjaa;
Koko maailman koirat (Eyewitness Handbooks: DOGS), David Alderton 1993 (hauskana juttuna huomasin, että kirjan on suomentanut iki-ihana suomalaistuomarimme Paula Heikkinen-Lehkonen)

Suuri koirarotukirja (The Encyclopedia of the Dog), Tri. Bruce Fogle 1995 (tässä teoksessa mainitaan, ettei mm. koirarotujen säkäkorkeudet, värit ja käyttötarkoitukset välttämättä vastaa suomen "määreitä")

Gummeruksen suuri koirakirja (The Complete Dog Book), Peter Larkin & Mike Stockman 1999

Ja tässäpä niitä väittämiä sitten..

"Airedalenterrieri on vähemmän aggressiivinen muita koiria kohtaan kuin jotkut muut tämän ryhmän rodut, mutta vastaa kyllä haasteeseen." Gummeruksen suuri koirakirja

Allekirjoitan tämän ainakin osittain. Muista terriereistä minulla ei niinkään kokemusta ole, joten en voi sanoa, että onko yleisesti vähemmän aggressiivinen vai ei. Mutta Rino oli juurikin tuollainen, että se tuli aika kivasti juttuun muiden koirien kanssa, niin pitkään kunnes joku alkoi egoilemaan, silloin se kyllä huomautti paremmuudestaan. Koirapuistokoira Rino ei kuitenkaan ollut.

"Se on älykkään koiran maineessa, mutta voi olla itsepäinen, jollei sitä kohdella päättäväisesti." Gummeruksen suuri koirakirja
Juurikin näin.

"Sillä on karkea ja tiheä turkki, joka kasvaa nopeasti, mutta pysyy siistinä säännöllisellä harjaamisella. Karvanlähtöaikaan on sopiva käyttää se ammattitrimmaajalla." Gummeruksen suuri koirakirja

Pysyy siistinä säännöllisellä harjaamisella? Rino oli siistinä ainoastaan silloin kun se oli vastikään käynyt trimmauksessa. Pitkäkarvaisena versiona harjauksella ei käytännössä ollut mitään merkitystä, koira näytti harjauksen jälkeenkin siltä, miltä se näytti sitä ennen.Karva oli ehkä vähän pöyhkeämpi, muttei kyllä minun mielestä missään määrin siistimpi. Karvanlähtöaikaan trimmaajalle? Mitä? Rinolla ei kyllä koskaan ollut karvanlähtöä ja se kävi puolivuosittain trimmauksessa miten sattuu. Tämä koirakirjan väittämä on minusta siis varsin potaskaa.

"Airedalenterrieristä tulee erittäin hyvä vahtikoira, sillä sen mielestä isännän omaisuutta tulee vahtia." Gummeruksen suuri koirakirja
Mmm. Varmasti oikealla koulutuksella kyllä. Meidän pappa oli kyllä kaikille niin lempeä, että sinällään ei olisi kyllä rosvoja karkuuttanut. Joskin ilmoitti kyllä erittäin hanakkaan, jos kylänraitilla joku liikkui. Rino ei vahtinut autoa tai muita tavaroita.

"Se ei ole mikään ahmatti, mutta koska se on tukevatekoinen koira, se tarvitsee tukevan aterian." Gummeruksen suuri koirakirja
Jep, Rino ei ollut normaalin ruuan perään mitenkään erityisen ahne. Mutta jos kyseessä oli nakit tai muut herkut, niin ne kyllä upposi ihan kyselemättä.

"Turkinhoito: kohtuullisen helppoa
Liikunta: kohtuullisesti
Ruokinta: kohtalaisesti
Luonne: ystävällinen ja rohkea" Gummeruksen suuri koirakirja
Turkinhoito on helppoa, mikäli löytää hyvän trimmaajan, joka siistii koiraa muutaman kerran vuoteen. Rinolle riitti kohtuullinen määrä liikuntaa, eikä alkanut esim. purkaa turhautuneisuutta ongelmakäyttäytymisenä. Ruokaa myös meni ihan sopivia määriä, ei tuntunut sen kummemmin lompakossa. Luonteeltaan Rino oli erittäin ystävällinen koira, melko rohkeakin, joskin joihinkin asioihin suhtautui varauksella ja pelkäsi kuollakseen ilotulitteita.

"Rotu on luonnostaan varsin voimakastahtoinen ja itsenäinen, mikä rajoittaa sen menestystä ja suosiota käyttökoirana" Suuri koirarotukirja
Väärin! Rino oli varsin voimakastahtoinen, mutta kuitenkin jossain määrin palvelunhaluinen ja itsenäinen, mutta en kyllä olisi nähnyt ongelmaa lähteä sen kanssa harrastamaan "käyttökoiralajeja".

"Todennäköinen elinikä: 13 vuotta
Sopii kerrostaloon
Kestää kylmyyttä
Sopii ulkokoiraksi
Ei tule toimeen muiden koirien kanssa
Vaatii runsaasti liikuntaa
Hyvä vahtikoira" Suuri koirarotukirja
Meillä Rinon elinikä jäi 12 vuoteen, mutta en näkisi etteikö voisi airikset elää vanhemmiksikin. Mutta varmasti aika realistinen "keski-ikä". Varmasti rotu sopii myös kerrostaloon, mikäli siellä saa nuoruudessaankin elää, en usko, että Rino olisi enää sopeutunut kerrostaloelämään. Kyllä, kestää kylmää. Minusta mikään koira ei varsinaisesti sovellu ulkokoiraksi, mutta kyllä Rino oli ainakin niin läheisyydenkaipuinen, että jos se olisi ollut pelkkänä tarhakoirana, niin ei se olisi onnellinen ollut. Vaikka aika hyvin Rino mm. kesällä päivät vietteli ulkona häkissään. Kuten jo yllä mainitsin, niin Rino ei ollut koirapuistokoira, mutta pääasiassa tuli toimeen muiden kanssa. Rino ei vaatinut ihan ylettömiä määriä liikuntaa. Ilmoittavana vahtikoirana Rino oli hyvä, mutta kyllä se sisään laski kaikki.

"Turkki vaatii nyppimällä suoritetun trimmauksen pari kertaa vuodessa" Koko maailman koirat
No. Jos ei näyttelykoiraa halaja, niin voi sen koneellakin vetää. Ja mikäli näyttelyissä haluaa käydä, niin pari kertaa vuodessa trimmaus ei riitä.

"Älykäs, avoin" Koko maailman koirat
Varsin älykäs ja avoin oli ainakin tämä meidän yksilö!

Tämä olikin varsin hauskaa, joten voisin tulevaisuudessa jossain vaiheessa tehdä samanmoiset, myös näistä minun nykyisistä turjakkeistani, eli australianpaimenkoirasta ja kiinanharjakoirasta :)