Airedalenterrieri rotuna

Huomasin muiden blogeissa pyörivän varsin mielenkiintoisen postausteeman. Eli mitä koirakirjat sanovat eri roduista ja pitävätkö nämä väitteet paikkaansa.

Rinon kuolemasta on 12.9.2013 tullut vuosi täyteen. Edelleen on todella kova ikävä ärrieripappaa ja aika on selkeästi kultaamassa muistoja. Ajattelin tästä syystä hiukan muistella, millainen se meidän spesiaaliairis oikein olikaan. Ja onko se mitenkään verrattavissa siihen, mitä koirakirjat sanovat. Jokainen koira on tietenkin yksilö, eikä minulla ole kokemusta kuin yhdestä tämän rodun edustajasta, joten punnitsen mielipiteeni sen mukaan.

Toivottavasti tästä olisi myös apua sellaisille, jotka mahdollisesti miettivät airiksen sopivuutta itselleen. Etenkin jos kyse on koirasta, joka tulisi aivan puhtaasti kotikoiran virkaa toimittamaan. Meille ainakin osui silloin aikoinaan ihan nappiinsa menevä yksilö <3

Yleensä rotuyhdistyksien sivuilla kerrotaan rodusta hyvinkin realistisesti (joskin aina hiukan puolueellisesti), joten itse ainakin suosittelen lukemaan roduista ennemmin internetistä kuin erilaisista rotukirjoista. Perustan mielipiteeni sille, että yleensä rotuyhdistyksien esittelytekstit on luonut sellainen henkilö, jolla on rodusta paljon kokemusta ja luultavasti myös kokemuksia erilaisista yksilöistä (ainakin toivon ja oletan näin). Joskin rotukirjat on yleensä aina saman "kirjailijan" kättentyötä, joka tarkoittaa sitä, ettei hän ole ko. rodun edustajaa koskaan nähnytkään vaan perustaa mielipiteensä kuulopuheisiin ja mitä muut ihmiset ovat kirjoittaneet.

Itseltäni löytyy kolme koirarotukirjaa;
Koko maailman koirat (Eyewitness Handbooks: DOGS), David Alderton 1993 (hauskana juttuna huomasin, että kirjan on suomentanut iki-ihana suomalaistuomarimme Paula Heikkinen-Lehkonen)

Suuri koirarotukirja (The Encyclopedia of the Dog), Tri. Bruce Fogle 1995 (tässä teoksessa mainitaan, ettei mm. koirarotujen säkäkorkeudet, värit ja käyttötarkoitukset välttämättä vastaa suomen "määreitä")

Gummeruksen suuri koirakirja (The Complete Dog Book), Peter Larkin & Mike Stockman 1999

Ja tässäpä niitä väittämiä sitten..

"Airedalenterrieri on vähemmän aggressiivinen muita koiria kohtaan kuin jotkut muut tämän ryhmän rodut, mutta vastaa kyllä haasteeseen." Gummeruksen suuri koirakirja

Allekirjoitan tämän ainakin osittain. Muista terriereistä minulla ei niinkään kokemusta ole, joten en voi sanoa, että onko yleisesti vähemmän aggressiivinen vai ei. Mutta Rino oli juurikin tuollainen, että se tuli aika kivasti juttuun muiden koirien kanssa, niin pitkään kunnes joku alkoi egoilemaan, silloin se kyllä huomautti paremmuudestaan. Koirapuistokoira Rino ei kuitenkaan ollut.

"Se on älykkään koiran maineessa, mutta voi olla itsepäinen, jollei sitä kohdella päättäväisesti." Gummeruksen suuri koirakirja
Juurikin näin.

"Sillä on karkea ja tiheä turkki, joka kasvaa nopeasti, mutta pysyy siistinä säännöllisellä harjaamisella. Karvanlähtöaikaan on sopiva käyttää se ammattitrimmaajalla." Gummeruksen suuri koirakirja

Pysyy siistinä säännöllisellä harjaamisella? Rino oli siistinä ainoastaan silloin kun se oli vastikään käynyt trimmauksessa. Pitkäkarvaisena versiona harjauksella ei käytännössä ollut mitään merkitystä, koira näytti harjauksen jälkeenkin siltä, miltä se näytti sitä ennen.Karva oli ehkä vähän pöyhkeämpi, muttei kyllä minun mielestä missään määrin siistimpi. Karvanlähtöaikaan trimmaajalle? Mitä? Rinolla ei kyllä koskaan ollut karvanlähtöä ja se kävi puolivuosittain trimmauksessa miten sattuu. Tämä koirakirjan väittämä on minusta siis varsin potaskaa.

"Airedalenterrieristä tulee erittäin hyvä vahtikoira, sillä sen mielestä isännän omaisuutta tulee vahtia." Gummeruksen suuri koirakirja
Mmm. Varmasti oikealla koulutuksella kyllä. Meidän pappa oli kyllä kaikille niin lempeä, että sinällään ei olisi kyllä rosvoja karkuuttanut. Joskin ilmoitti kyllä erittäin hanakkaan, jos kylänraitilla joku liikkui. Rino ei vahtinut autoa tai muita tavaroita.

"Se ei ole mikään ahmatti, mutta koska se on tukevatekoinen koira, se tarvitsee tukevan aterian." Gummeruksen suuri koirakirja
Jep, Rino ei ollut normaalin ruuan perään mitenkään erityisen ahne. Mutta jos kyseessä oli nakit tai muut herkut, niin ne kyllä upposi ihan kyselemättä.

"Turkinhoito: kohtuullisen helppoa
Liikunta: kohtuullisesti
Ruokinta: kohtalaisesti
Luonne: ystävällinen ja rohkea" Gummeruksen suuri koirakirja
Turkinhoito on helppoa, mikäli löytää hyvän trimmaajan, joka siistii koiraa muutaman kerran vuoteen. Rinolle riitti kohtuullinen määrä liikuntaa, eikä alkanut esim. purkaa turhautuneisuutta ongelmakäyttäytymisenä. Ruokaa myös meni ihan sopivia määriä, ei tuntunut sen kummemmin lompakossa. Luonteeltaan Rino oli erittäin ystävällinen koira, melko rohkeakin, joskin joihinkin asioihin suhtautui varauksella ja pelkäsi kuollakseen ilotulitteita.

"Rotu on luonnostaan varsin voimakastahtoinen ja itsenäinen, mikä rajoittaa sen menestystä ja suosiota käyttökoirana" Suuri koirarotukirja
Väärin! Rino oli varsin voimakastahtoinen, mutta kuitenkin jossain määrin palvelunhaluinen ja itsenäinen, mutta en kyllä olisi nähnyt ongelmaa lähteä sen kanssa harrastamaan "käyttökoiralajeja".

"Todennäköinen elinikä: 13 vuotta
Sopii kerrostaloon
Kestää kylmyyttä
Sopii ulkokoiraksi
Ei tule toimeen muiden koirien kanssa
Vaatii runsaasti liikuntaa
Hyvä vahtikoira" Suuri koirarotukirja
Meillä Rinon elinikä jäi 12 vuoteen, mutta en näkisi etteikö voisi airikset elää vanhemmiksikin. Mutta varmasti aika realistinen "keski-ikä". Varmasti rotu sopii myös kerrostaloon, mikäli siellä saa nuoruudessaankin elää, en usko, että Rino olisi enää sopeutunut kerrostaloelämään. Kyllä, kestää kylmää. Minusta mikään koira ei varsinaisesti sovellu ulkokoiraksi, mutta kyllä Rino oli ainakin niin läheisyydenkaipuinen, että jos se olisi ollut pelkkänä tarhakoirana, niin ei se olisi onnellinen ollut. Vaikka aika hyvin Rino mm. kesällä päivät vietteli ulkona häkissään. Kuten jo yllä mainitsin, niin Rino ei ollut koirapuistokoira, mutta pääasiassa tuli toimeen muiden kanssa. Rino ei vaatinut ihan ylettömiä määriä liikuntaa. Ilmoittavana vahtikoirana Rino oli hyvä, mutta kyllä se sisään laski kaikki.

"Turkki vaatii nyppimällä suoritetun trimmauksen pari kertaa vuodessa" Koko maailman koirat
No. Jos ei näyttelykoiraa halaja, niin voi sen koneellakin vetää. Ja mikäli näyttelyissä haluaa käydä, niin pari kertaa vuodessa trimmaus ei riitä.

"Älykäs, avoin" Koko maailman koirat
Varsin älykäs ja avoin oli ainakin tämä meidän yksilö!

Tämä olikin varsin hauskaa, joten voisin tulevaisuudessa jossain vaiheessa tehdä samanmoiset, myös näistä minun nykyisistä turjakkeistani, eli australianpaimenkoirasta ja kiinanharjakoirasta :)