lauantai 30. kesäkuuta 2012

Tuplasti liitelyä!

Ensimmäisenä liideltiin maanantaina 25.6
Siellä olikin isketty rata valmiiksi paikoilleen ja kiva välistävetorata olikin!

Nyysin tämän Toivo-puudelin blogista, koska emmi oli piirtänyt hienommin..
Hmm. Mitähän tästä sanoisi... Kolmos esteen jälkeen Brandyllä meni melkein aina käännös aika pitkäksi, mutta tuli välistävedon tosi kivasti neloselle. Nelosella kuitenkin tuppasi räiskimään rimaa todella herkästi. Hieno eteneminen 5 ja 6, ja tässä välissä minä leijeröin 8 esteen takaa. Brandy irtosi ihan tajuttoman hyvin!
8 ja 9 välistäveto vaihtelevasti onnistuen, pääasiassa onnistuen.
Seuraavaksi poikkesimmekin radasta sen verran, että 10 kierrätettiin toiselta puolelta ja siitä sitten 15, 14, ja 13, tosin eripuolelta kun mistä ne on numeroitu. Kymppiesteeltä tullessa kohdattiin ongelma. Brandy joko ohittaa 15 tai sitten se hyppää ja lähtee kaartamaan suoralta pois. Onneksi olin näppärä tyttö ja keksin mistä se johtuu. Minä jäin tönöttelemään paikalle ja odottamaan Brandyä kun se kiertää 10 ja sitten vasta lähdin juoksemaan kun Brandy on jo hypännyt 10 ja ollaan menossa jo 15. Tottakai se sekoittaa koiraa kun minä en pysy mukana. Tarviisin taas sen piiskurin joka karjuu minua juoksemaan kun unohdun haaveilemaan paikoilleni...

Puomilla tehtiin kontakteja. Todella kivasti alkaa pienen aussien päähän iskostua, että mitä halutaan. Vielä oli käytössä namialusta, mutta Brandy ei lähde kontaktilta ennen vapautuskäskyä, vaikka miten pomppisin ja hilluisin ympärillä. Puomi on myös suht. nopea se mennään reippaalla ravilla koko pätkä!
Tehtiin myös keinua. Ensin tehtiin että Brandy vain menee keinun päähän ja se nostetaan sieltä pois. Aluksi mentiin ihan hiipimällä ja varoen, ja pannasta sai koko ajan pitää kiinni varmuudeksi, ettei se hyppää pois. Brandyä jännitti ihan hirveästi. Reipastui kuitenkin jatkuvasti. Tosin sitten Brandy alkoi jo ennustamaan pois nostamista ja hakeutui aina minun syliin keinun päässä. Laura antoikin mukavan kauhukuvan siitä, miten joskus kisoissa Brandy tekee lentokeinun ja hyppää kevyet 25kg minun syliin/niskaan.
Alettiin sitten miettiä, että parempi alkaa laskea keinua jo nyt, ettei Brandy kuvittele että keinulta nostetaan aina pois. Reippaasti Brandy tuli taas keinun päähän, mutta heti kun keinua liikautettiin Brandy alkoi hätäillä. Siitä sai oikeasti pitää kiinni, ettei se säntää keinulta pois. Seuraavassa kerrassa Brandy yritti välttää keinulle tulemista ja sitä sai todenteolla houkutella nousemaan keinulle uudelleen. Nyt oli keinua liikuteltaessa hiukan rauhallisempi, mutta sitä jännitti silti selvästi. Keinulle nousu ja siinä eteneminen tulivat siis ongelmaksi.

Jussilla otin kerran tuon koko radan (oikeassa järjestyksessä) läpi ja pieni nakukekkuli teki niin hienosti että minulle tuli hinku mennä sen kanssa kisoihin :3

Seuraavaksi mentiin liitelemään torstaina 28.6.
Torstaista sen verran että radalla oikeastaan sama laulu, joten siitä ei enempää.

Yksittäisenä otettiin taas puomia ja kontakteja . Tehtiin muutama ihan normaali toisto, jonka jälkeen laitoinkin namialustan hiukan kauemmaksi kontaktista n 1,5m), jolloin Brandyn tulee ensin pysähtyä kontaktille ja sitten vapauduttuaan se saa namialustalta namin. Yllätyksekseni tämä jopa onnistui, tosin ensimmäisellä kerralla painostin Brandyä pikkaisen liikaa ja se jäi seisomaan kontaktin yläpäähän, siitä sitten korjattiin kontakti oikein, palkkasin siihen ja vapautin vielä namialustalle. Toisella toistolla Brandy tuli kontaktin alas, mutta hidasti alastulorampille tultaessa kävelyyn (paineistinko taas?), otti kontaktin, palkkasin ja vapautin namille.

Otettiin myös keppejä. 12 keppiä  10 ohjuria. Meni tosi hienosti, eikä edes räveltänyt. Paitsi sisään hakiessa Brandy on nyt kehittänyt jonkun ongelman, eikä vähänkään kovemmassa vauhdissa/kierroksilla osaa hakea oikeasta sisään. Murmur. Tätä täytynee reenailla... Otin keskeltä ohjurin pois ja Brandy meni siitä oikein kun vettä vaan! Vautsi vau! Ja useamman toiston vielä! Otin toisen ohjurin pois (sillä tavalla, ettei kaksi "ohjuritonta väliä" olleet peräkkäin). Ja vau! Taas kuin vettä vaan! Olin ehkä hieman uhkarohkea ohjureita vähentäessäni, sillä otin pois yhteensä 4 ohjuria ja yhdessä välissä oli sellainen kohta missä oli kolme "peräkkäistä" ohjuria pois niin, että Brandyn piti oikeasti itse siinä välissä kepitellä eikä mikään ollut ohjeistamassa oikeaa suuntaa. Ja mitä! Hienosti se jätkä vetäisi, pari toistoa putkeen eikä mitään virheitä! Olinko hiukan ylpeä jätkästä!! Vielä me ne kepit kuntoon saadaan!!

Sitten tein myös keinua. Ihan yksin, ilman auttajia. Ehkä hiukan tyhmää tämäkin, mutta se selkeästi toimi. Brandy ei selkeästikkään ollut niin paineistunut, kuin mitä se oli kun oli kaksi apuria siinä säätämässä myös. Ehkä se osa jännitys tuli siitä että apurit paineisti? Joka tapauksessa. Brandyä jännitti edelleen, mutta se tuli paljon reippaammin keinulle. Tosin aloin laskemaan keinua jo siinä vaiheessa kun se normaalisti lähtee koiran painosta laskemaan, eli silloin kun koira on hiukan yli puolenvälin. Tiedän, että koira pitäisi opettaa ensin menemään sinne keinun päätyyn, mutta tämä tuntuu minusta varmemmalta tavalta. Uskon että Brandyn on helpompi tottua keinun liikkeeseen ensin, ennenkuin aletaan varsinaisesti treenaamaan keinun suoritusta. Jos se ei toimi, niin sitten meille tulee vain hidas ja varovainen keinu, mutta se nyt on ongelmista pienin. Itketään sitä sitten myöhemmin, kun hävitään radoilla ajassa, koska keinu :P

Jussin kanssa tehtiin Brandyn lepoajoilla rata pariin kertaan. Ei ollut aivan yhtä innoissaan kuin viimeksi, joten eipä taas haukkailla liian suuria paloja Jussin kanssa. Homma pidetään vain hauskana :)

Sitten olisi pari videota meidän torstain treenailuista :)
Brandy
Brandy vol2
Jussi
Jussi vol2

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kesäkiireitä



 Hermunjee kun on taas ollut päivittämättä ja ihan hurjasti on tapahtunut!

Ollaan treenailtu tosi hepposesti tokoa, mun oma motivaatio on kadonnut jonnekkin ja niin tuntuu koirankin motivaatio olevan kadoksissa. Junnataan siis paikallaan. Jäävä maahan on hiiiiiiiiidas, mutta toimii, jäävä seisominen vaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaluuuuuuu, vähintään kaksi askelta _aina_ ja luoksetulossa ei vaan opi tulemaan sivulle örrrb. Paikkamakuuta treenattu myös ja paranemaan päin. Häiriö on edelleen iso ongelma, yhy.
Eräs päivä sisällä otettiin pienemmässä mittakaavassa kaikki liikkeet läpi, eikä mitään ongelmaa! Maahanmenot oli sukkelia, seisomaan jääminen bueno (ei edes valunut) ja 4min paikkamakuu 4krt palkaten, eikä edes inahtanut. Mikä sitten tuolla ulkoilmassa ryssii???




6.6 käytiin agitreeneissä Brandyn kanssa. Huonosti muistan mitä tehtiin... Jotain pientä ratapätkää jossa oli ainakin takaaleikkausta. Sitä treenattiin paljon, koska se on Räntille huippuvaikea. Otettiin ihan namialustalla. Lisäksi treenattiin keppejä jotka jätkä laittoi aika läskiksi, ihan helppoja hakukulmia tehtiin yms. eikä hän olevinaan osannut. Oi ja voi. Lisäksi harjoiteltiin pöytää (maksi) ja siihen jääminen & pysähtyminen meinasi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta taisi se vähän ideaa hoksata. Lisäksi otettiin pussia ja siinä ei ollut mitään ongelmaa, aluksi oli vähän hoo moilasena, että eihän tästä päässytkään läpi, mutta joka kerran tuli ulos oikeasta päästä.



Samana päivänä lähdettiin reissumatkaan Espooseen molempien koirien kera. Junalla matkustettiin. Joensuun asemalla Brandy ensin vähän katseli, että tuonnekko pitäisi nousta, mutta sitten kun Jussi reippaana antoi hyvää esimerkkiä, niin ei paimen enää toista kertaa miettinyt. Junamatka meni vallan rauhaisissa merkeissä, kun molemmat vetivät nokkaunia.

Espoossa ei ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa (paitsi minulla, mm. mötley crüeta, luokkakokousta, radio aallon ilmaiskonserttia, korkeasaarivaellus yms.). Koirat saivat ulkoilua, mutteivät kumpikaan sen suurempaa aktiviteettia. Brandyn kanssa otettiin parit lyhyet tokotuokiot pihassa. Brandy oli jonkun verran levoton ja "paimensi" ihmisiä hirveästi. Majailimme siis isäni luona ja Brandy seurasi koko ajan jos joku liikkui paikaltaan, sen piti koko ajan olla tietoinen missä kukin on. Ulkoilumahdollisuudet (irtipito) olivat vähän nihkeät. Piti lähteä melko kauas kävelemään että sai koiria pidettyä huikan pidempään irti. Irtiollessaan Brandy kyllä näytti löytävän joka ikisen rapaojan ja vesistön. Eikä niitä ilmeisesti voinut kiertää tai mennä kuivemmasta kohtaa, suoraan läpi vaan! Joka lenkin jälkeen oli kurainen koira pestävänä. Jussi taasen varoo visusti astumasta mihinkään märkään saati kuraiseen, kuinka helppo pieni hienohelma!

Takaisin tullessa menimme n. 40min matkan bussissa rautatieasemalle. Rautatieasemalla kuljimme sellaisesta "porttikongista" laiturien puolelle. Tässä porttikongin tyylisessä "tunnelissa" Brandyä pelotti. Koskaan en ole nähnyt sen missään paikassa jännittävän noin. Porttikongissa oli paljon ihmisiä jotka kävelivät vastaan tai samaan suuntaan, lisäksi äänet kaikuivat voimakkaasti. Brandyn häntä laski, se alkoi pälyilemään ja siitä tuli todella rauhaton. Paketti kuitenkin tuntui kestävän kasassa, koska käskyt menivät vielä perille, tosin viiveellä ja ns. hätäillen. Loppuajan rautiksella hengaillessa Brandy oli vielä todella levoton, mutta ei varsinaisesti pelokas. Junaan menoon esimerkki piti taas katsoa Jussilta, mutta perään mentiin reippaasti. 




14pvä lähdimme sitten Minttu&Meela omistajan mökille, ja taas koko poppoo mukana! Kyllä Brandyn kelpasi rallatella pitkin metsikköä ja vesistöjä koirakaverusten kanssa. Paikan päällä olivat Minttu, Meela, Hupsis, Pinna, Brandy ja Jussi. Ehdottomasti paras meno oli bc Pinnan kanssa. Koko se aika mitä mökillä oltiin (varmaan lähemmäs 7-8h) Brandy mennä rälläsi pitkin metsää ja räpiköi tuon tuostakin vedessä. Jussi taasen osoitti hyvinkin seurakoiramaisia piirteitä ja viihtyi paljon mieluummin ihmis-seurassa loikoillen ja rapsutuksia saaden. Kyllä sen muutaman kerran pieneen leikkiin yhtyi, mutta aika vähän. Lisäksi Jussiääliö meni seisomaan muurahaispesään, koska siinä vieressä oli puu, johon merkit piti saada. Hölmö vain jäi seisomaan sen jälkeenkin siihen pesään ja sitten ihmeteltiin kun sattuu jalkoihin.
Kun oltiin sitten lähdössä, niin huomasin että Brandyn tassusta tulee verta ja tarkempi tarkastelu kertoi, että Brandyn yksi kynsistä oli kulunut puhki ja veri oli kynnestä peräisin, vaan eipä tuntunut menoa haittaavan!







18pvä käytiin mätsäreissä Brandyn kanssa. Jussi olisi muuten lähtenyt myös mukaan, mutta sää oli niin epävakaa. Mätsärit järjestettiin uimaharjussa, joten sinne ajeltiin. Matkalla alkoi sataa ihan hirveästi ja sitten luontoäiti alkoi viskoa rakeitakin. Oli pakko pysähtyä autolla tien viereen, koska eteen ei yksinkertaisesti nähnyt. Viimein pääsimme paikalle ja paikka osoittautui olevan jossain puskassa keskellä metsää. "Kenttä" oli kuin perunapelto ruohomättäillä höystettynä. Lisäksi se korpi oli täynnä itikoita ja mäkäräisiä. Kehiä saatiin odotella aika pitkään, koska tuomareita oli vain yksi. Meillä oli parina rähisevä laika(?), joten punainen naru oli aika läpihuutojuttu. Brandy esiintyi tosi kivasti, vaikka perunapelto hankaloitti itsekunkin juoksemista. Punaisten nauhakehässä sitten Brandyn moodi oli lähinnä evvk. Ei esiintynyt enää ollenkaan, eikä malttanut seistä. Pääsimme kuitenkin jatkoon ja meidän sijoitettiin neljänneksi. Eli Brandy PUN4.





21pvä käytiin tokotreeneissä porukalla. Oltiin linnunlahden kentällä. Paikalle vesisateeseen oli raahautunut minun ja Brandyn lisäksi Susu&Viiru auspai, Kiira belggari, Pinna bc ja Zin pyrri. Tehtiin Ränen kanssa ihan peruskuviot, eli koko kaavio läpi. Häiriötreeni oli pitkästä aikaa Brandylle tosi paha paikka. Seuraaminen oli muuten hyvää, mutta kontakti tippui tuon tuostakin katsomaan jotain muuta. Tästä aina pieni ärähdys koiralle kertomaan, että HALOO nyt tehdään hommia. Jäävä maahanmeno oli hiiiiiiiiiidas ja toisinaan jäi jopa puolitiehen. Yhy. Teimme siis loppujen lopuksi ihan pelkkää sukkelaa maahanmenoa. Luoksetulo tosi hyvä vau, mutta edelleen mulla on se "kakkoskäsky" sivu kun koira on tarpeeksi lähellä. Ja lisäksi usein se aina törmää. Pari ihan vautsivau suoritusta saatiin (ilman törmäilyä kakkoskäskyn kera) jossa tuli tosi siististi, ehkä vähän hitaasti suoraan sivulle.
Seisomaan jääminen oli tänään tosi hyvä. Taisi valua askeleen tai kaksi, mutta se oli suht hyvä häiriö huomioon ottaen, jätin yhteen toistoon. Hyppy aivan loistava, jätin yhteen toistoon. Lisäksi otettiin paikkamakuu. Brandy oli edelleen lähtökuopissaan, mutta pysyi. Kävin palkkaamassa välissä. Aivan loppumetreillä Brandy lörvähti toiselle kankulle. Kävin korjaamassa, palasin paikalleni ja sitten aika jo loppuikin. Palkkasin rauhallisesti. Lopuksi koirat sai vielä rällätä vesipellolla. Brandyltä loppui kunto ennen muita ja kun ei jaksanut enää juosta, niin tuli ihmisten rapsuteltavaksi. Lisäksi Brandy jäi leikeissä vähän ulkopuoliseksi kun ei olut "paria".











Sitten alkoikin juhannus! Se me vietettiin äidin ruokapöytien ääressä, Rino papan riesana. Käytiin pitkillä lenkeillä, mökkeltiin ja otettiin rauhassa. Brandy oli kyllä taas ihan elementissään mökillä. Oli niin paljon tutkittavaa, haisteltavaa, touhuttavaa ja ihmeteltävää. Koko ajan Brandy tumtui olevan liikkeessä ja jos ei muuta, niin kulki jonkun mukana ihmettelemässä mitä touhutaan. Myöskään vedessä läträämistä ei pidä unohtaa. Laituri pelotti aluksi aika paljon, se kun vähän rämisee ja heiluu, mutta loppupäivästä sekään ei ollut asia eikä mikään ja aivan omin ehdoin tahdoin ravasikin laiturilla. Veteen se ei laiturilta uskaltanut mennä.
Brandy kunnostautui myös kalakaverina. Sen mielestä ongen koho oli maailman jännin ja hienoin asia. Paimenta vaan turhautti aivan suuresti se kun koho viskattiin tyyliin keskelle järveä, eikä sinne viitsi lähteä uimaan. Poikaa saikin vähän toppuutella yli-innokkuudesta kun koho palasi takaisin rannalle. Kalat olivat myös tosi jännittäviä, mutta samalla vähän myös liian jänniä. Ne sätki paimenen mielestä todella epäilyttävästi.



  


 Sitten otettiin vielä poseerauskuvat kaikista pojista, aloitetaan vanhimmasta!

Rino 12v

Jussi 3v 7kk

Brandy 1v 1kk

 Sitten pari näyttelypuudelivideota kaikkien näkyville

Jussin treeniä
Brandyn treeniä

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kysymyspostaus!

Wautsi Wau! Paljon tulikin sitten kysymyksiä loppujen lopuksi (vaikka sain hiukan patistaakkin), kiitos niistä. Mitä pikaisella vilkaisulla niitä katsoin, ne ovat osa varsin kinkkisiä.
Suuri kiitos teille!

Ja sinällään jännä asia, että olemme saaneet kysymyspostauksen jälkeen jo 61 lukijaa. Kiitos vain kaikille jotka jaksaa meidän elämän lörpöttelystä olla kiinnostuneita! :)

Brandy
Mikä on parasta?
- Se on aina niin iloinen, sen kanssa tulee itsekin niin iloiseksi aina. Se on aina valmiina tekemään kaikkea ja se tekee kaiken aina yhtä iloisesti. Parasta on myös se kun Brandy tuntuu niin sopivalta koiralta!

Millainen Brandy on luonteeltaan ja onko se sellainen mitä aussielta odotit?
- Brandy on luonteeltaan.. apua.. hirmu hankalaa määritellä. Se on iloinen, toisinaan jopa rasittavan iloinen. Se on äärettömän kiltti, omaa vain muutaman huonon tavan (hyppiminen, muu epäasiallinen tervehtiminen). Se on minulle sopivan aktiivinen, siitä kyllä huomaa jos sitä ei aktivoi tarpeeksi ja siitä ei saa syyttää kuin itseään. Se kestää jotenkuten pari päivää aktivoimatta/kunnon lenkeittä, mutta sen jälkeen alkaa ns. "ongelmakäyttäytymistä" ilmetä. Mm. vahtiminen (=haukkuminen/pöhinä) ja Jussin härkkiminen. Ilman sen suurempaa aktivointia pitkillä vapailla lenkeillä se pärjää pitempään, mutta on hiukan levoton sisällä. Odotin ehkä aktiviteettitasolta aussielta juuri jotain tämän tapaista. Vahtimista odotin enemmän, mutta Brandy ei juurikaan vahdi. Myöskin ns. "ongelmapaimentamista" olin valmis kohtaamaan, mutta ei sitäkään ole sen kummemmin ollut havaittavissa, mitä nyt yhdessä välissä pyöriä kyttäsi ja rannalla variksia jahtaa, mutta ei muuten. Mitähän muuta osaisin sanoa. Brandy on aina valmis hommiin, mutta tarpeellisella aktivoinnilla osaa myös rauhoittua. Ei stressaa uusia juttuja, menee pienellä rohkaisulla katselemaan jänniä asioita. Ei pelkää tai arista ihmisiä. Toisinaan vetelee liikaa kierroksia juttuja tehdessä. Mutta oikeastaan sellainen koira kun odotin saavani.



Onko elämä aussien kanssa osoittautunut sellaiseksi kuin sen kuvittelitkin vai onko ollut jotain, mikä on tullut yllätyksenä?
- Kuten jo yllä vähän mainitsinkin, niin aikalailla olen saanut sitä mitä olen tilannutkin. Sopivasti haastavan harrastuskoiran jonka kanssa on ilo harrastaa puolin ja toisin, mutta myös hyvän ns. perhekoiran, perheenjäsenen.

Teidän lempilaji?
- hmm. Minä tykkään tahkota Brandyn kanssa tokoa (ohhoh!) se vaan jotenkin... Siinä näkee niin hyvin sen tuloksen mitä yhteistyö on saanut aikaan. Brandy sitten varmaan tykkää eniten agilitystä, koska siinä vaan _mennään_ ja pompitaan ympäriinsä (ja välillä yritetään muistaa kuunnella minne mennään ja pompitaan).

Millaisia tavoitteita teillä on harrastusrintamalla?
- Tavoitteena olisi... no tokossa jos päästäisiin ainakin VOIvottelemaan asti, siinä vaiheessa olisin jo todella ylpeä itsestäni. Ja agilityssä jos joskus kakkosiin noustaisiin, niin jippii! :D Muuten aika avointa. Näyttelystä tietysti jos jostain joskus serti saataisiin, niin olisi ilo! Ja vepeä jos joskus päästäisiin koettamaan ja ehkä kisaamaankin. Ja pk-lajeja, hakua, rauniota, jälkeä. Niissä tosin ei ole kisatavoitteita. Lisäksi BH ois kiva. Myös luonnetesti ja MH jos tähän lasketaan :)



Onko Brandyä helppo motivoida kouluttaessa? Oppiiko helposti?
- Brandyä on todella helppo motivoida. Tai en tiedä tarviiko sitä mitenkään erityisesti motivoida, kun se motivoi itse itsensä. Siitä kaikki tekeminen on vaan niin kivaa. Mutta muuten siis yleisesti se on tosi helppo motivoida. Jos esim. haluan ottaa seuruupätkän keskellä lenkkiä, nyhdän vaan mustikanvarvun tai risun maasta, niin johan motivaatiokäyrä nousee. Brandy oppii kohtuullisen helposti, sille vaan pitää joissain asioissa miettiä miten se sen helpoiten oppisi ja jotkut minun valitsemat tavat voi olla sille hankalia tapoja oppia ja jollain muulla opetustavalla se olisi varmasti oppinut nopeammin/helpommin. Mutta pääasiassa oppii asioita melko helposti.

Miten aktivoit Brandyä?
- Brandyä aktivoin päasiassa treenein. Eli "normikaudella" 2x agi, 1x ohjattu toko viikossa. + sitten kotitokoa. Lisäksi jos se on levoton kotona/minulla ei ole muuta tekemistä, niin aktivoin sitä sisällä tempuin esim. iltaruuan merkeissä. Aamuruuan se saa sokkelokupista, mutta en tiedä lasketaanko tätä niinkään aktivoinniksi, vaikka se joutuukin tekemään työtä saadakseen ruuan sokkelosta.



Mistä pidän, mistä en pidä?
- Iloisuudesta, avoimuudesta, tekemisenhalusta pidän. Yli-innokkuudesta ja rämäpäisyydestä en pidä. Tai siis nuo negatiiviset asiatkin on vähän niin ja näin, koska aina ne ei mene ns. yli. Lisäksi en pidä siitä kun se hyppii vieraita vasten. Minua vasten se harvemmin enää hyppii, mutta vieraita aina. Tämä toki koulutuskysymys, mutta siitäkin on koulutettu jo niin pitkään "pois" että keinot alkaa loppua. Varsinkaan kun kohdehenkilöt ei aina ole ihan osaavaisia. Myös Brandyn ulkomuoto on kovasti ihannettani, ainoastaan karvan ei tarvitsisi olla niin tiheää ja takakulmauksia saisi olla enemmän.

Mitä lajia haluaisit kokeilla mutta et ole kokeillut?
- Vepe ja haku ehdottomasti!


Mitä temppuja osaa?
- Jos tempuiksi lasketaan myös tokojutut, niin ALOn liikkeet + nouto. "Kurrettamisen", tassu, kieppi, ympäri, jalkojen pujottelu, kasi, peruuttaa, on-off -asento, odottaa lupaa ruualle, kieriä, kuolla, läpsiä tassulla kohotettua jalkaa, kiertää ja kaartaa puita öö. en keksi enempää!

Mitä lajeja harrastat?
- Brandyn kanssa harrastetaan tällä hetkellä tokoa, agia ja näyttelyitä.



Vaikein asia opettaa?
- Hmm. Ilmeisesti paikkamakuu ja jäävä seisominen! :DDD Lisäksi olin aivan varma ettei pissaaminen sisälle lopu ikinä. Niin joo ja sen hyppimisen lopettaminen.

Miten palkkaat?
- Palkkaan Brandyä, leluilla (mm. pallo ja vetolelut), herkuilla (omat/jussin raksut, nakit, lihapullat yms. mitä nyt kaapista löytyy) kehut ja silitykset. Brandylle kelpaa palkka kuin palkka.

Jos saisit valita yhden lajin missä koirasi valioituisi, mikä se olisi?
- Iik! Oishan se siistiä saada käyttövalio! Se vois tulla vaikka raunioilta ;) Mut siis. Joo. Tosi vaikea valita yhtä, oon mie kyllä ihan tyytyväinen jos se valioituu joskus jostain.

Jos olisi pakko karsia yksi harrastus pois, mikä se olisi?
- Varmaan näyttelyt, koska niitä ei ns. treenata, eli niistä ei periaatteessa ole normaalielämän aktivoinniksi.

Miksi Brandy/aussie?
- Aussie sen takia, että etsin hyvää harrastuskoiraa ja ajattelin jonkinlaista paimenkoiraa heti alkuunsa, koska ajattelin ottaa kerralla hyvän, enkä tyytyä ns. "puoliharrastuskoiraan". Halusin aktiivisen koiran, terveen koiran, mutta myös sopivan perheenjäsenen. Mietin myös jossain vaiheessa porokoiraa, mutta totesin sen olevan liian alkukantainen, myös BC:tä, pk collieta mietin, mutta ne totesin liian pehmeiksi ja herkiksi. Aussie tuntui sopivalta.
Brandy sen takia, että halusin sen terveestä suvusta, mukavalta kasvattajalta, kivoista vanhemmista. Halusin koiran jolla voin harrastaa sekä näyttelyitä, että ns. oikeita lajeja. Yhdistelmä tuntui siinä suhteen hyvältä. Pidin molemmista vanhemmista ne useampaan kertaa tavattuani. Brandyn sain sitten valita kahdesta uroksesta, päädyin Brandyyn, koska se oli pienempi ja sirompi. Toinen uros oli vähän "mörssäri". Toki väri myös miellytti enemmän, mutta enemmän vaakakupissa painoi ehkä tuo koko. Muuten pojat olivat tosi tasaisia, Brandy hiukan ehkä rauhallisempi ja porukan kiltein.






Mitä tekisit toisin Brandyn kohdalla?
- Tosi vaikea sanoa. En ainakaan vielä usko tehneeni mitään peruuttamattoman väärää. Tai ei ainakaan tule mieleen.



Jussi
Mikä on parasta?
- Jussissa on parasta kun se on niin Jussi. Jussi on niin oma persoona, että sitä harva oikeasti ymmärtää. Jussissa on parasta sen läheisyys. Tälläkin hetkellä se nukkuu sängyllä kerällä mun jalkaa vasten <3 Aamulla kun herää ensimmäisenä tuntee Jussin jossain kohti peiton alla jalkaa, mahaa, selkää tai kättä vasten nukkumassa joko pitkin pituuttaan tai somalla kerällä.

Teidän lempilaji?
- Mie luulen, että yhteisellä päätöksellä koiratanssi. Vaikkei sitä nyt varsinaisesti kunnolla harrastetakkaan.



Millaisia tavoitteita teillä on harrastusrintamalla?
- Jussin  kanssa ei oikeastaan ole enää sen kummempia tavoitteita. Voisihan sitä miettiä joskus osallistuvansa koiratanssikilpailuun. Ja ehkä mölliagiin, mutta ei mitään sen kummempaa. Jussin kanssa otetaan hommat nyt lunkisti ja hauskanpidon kannalta.


Miten Jussi on ottanut Brandyn vastaan?
- Jussi otti Brandyn pentuna vastaan tosi kivasti. Aluksi se ei oikeen pennun seurasta välittänyt, mutta myöhemmin alkoi leikkikin kulkea. Ei siis mitään erityistä draamaa ollut.

Mistä pidän, mistä en pidä?
- Jussissa pidän sen seurakoiramaisuudesta, läheisyydestä, sen omasta hassusta huumorintajusta, sen iloisuudesta, sen hupsunhauskanerikoisesta ulkonäöstä. Jussista en pidä sen herkkyydestä, sen arkuudesta, heikosta hermorakenteesta enkä siitä, että asiat tehdään "joojoo kohta" -mentaliteetilla. :D En myöskään tykkää pukemisesta, ja "säävarauksesta", kylmänarkuudesta.


Mitä lajia haluaisit kokeilla, mutta et ole kokeillut?
- Rallytoko voisi olla hauskaa!

Miten motivoit Jussia esim. harrastuksissa?
- Jussia motivoin kovasti herkuilla. Herkut ja huomio. Herkut on aivan ykkösjuttu. Seuraavana tulee superhyper kehuminen ja huomion antaminen.

Miten Jussi tulee toimeen oman perheen, ja vieraiden koirien kanssa?
- Jussi tulee toimeen Brandyn kanssa ihan hyvin. Toki kokoero ja Jussin ns. herkkyys vähän sotkee näiden yhteisiä välejä. Sisällä Brandyn kanssa ovat suht sulassa sovussa ja nujuaavat lattialla Jussille sopivalla leikkityylillä. Joskus kärhämää syntyy Brandyn käydessä liian raisuksi, jolloin Jussi huomauttaa rähähtämällä johon Brandy reagoi joko rähähtämällä takaisin tai väistymällä. Tilanteesta riippuen. Ulkona pojat ei aina ihan toimeen tule, koska Brandyllä on liikaa kiihdytyskaistaa, eikä se pöhlö pentu ymmärrä, ettei pieniä voi jyrätä. Ulkona eivät siis juuri leiki ja usein Brandykin antaa asian olla ja touhuilee omiaan. Vieraiden koirien kanssa Jussi on tosi utelias. Se menee mielellään tutustumaan uusiin tyyppeihin. Nykyään Jussin tutustumisasenne on tupannut olemaan vähän pomottava. Se menee toisen luokse häntä ja korvat tötteröllä ja rinta rottingilla. Rähinä saattaa syntyä mikäli toinen osapuoli (uros) on samalla mentaliteetilla liikkeellä. Narttujen kanssa ei yleisesti rähinöitä tule, mutta niitä on kiva astua. Pääasiassa tulee kuitenkin toimeen monenlaisen eläjän kanssa.



Onko Jussi "miellyttämisenhaluinen"?
- Sanan varsinaisessa merkityksessä ei juurikaan. Se tekee mikäli itse hyötyy siitä jotenkin. Ei siis tee koska "voi että mamma tulee siitä iloiseksi ja mamman kanssa on kiva tehdä". Ei. Vaan jos siitä hyötyy jotenkin itse.

Miten pitkiä lenkkejä Jussi jaksaa, meneekö samat lenkit kuin aussie?
- Samat lenkit mennään koko porukka. Samanlaisia lenkkejä pääasiassa tehtiin jo ennen Brandyn tuloa.

Saatko ikinä pelätä Jussin puolesta Jussin ja Brandyn leikkiessä?
- Toisinaan pitää kyllä pitää silmiä selässä ja väliinkin mennä tarvittaessa. Jos sisällä syntyy kärhämä tai leikkivät, en mene väliin. Mutta ulkona jos Brandy alkaa juosta ja leikkiä Jussin kanssa, yleensä pelastan Jussin ja Brandy siirtyy muualle leikkimään. Jonkun verran siis katson perään.

Mitä temppuja osaa?
- Jussi osaa ALOn liikeeet sinne päin. Muita temppuja on jalkojen pujottelu, kasi, jalan yli hyppiminen, tassulla kohotetun jalan läpsiminen, gimme five, kurrettaa, vilkuttaa, laittaa tukan hyvin, mennä vatiin, mennä piiloon sängyn alle, on-off asento, kieppi, ympäri, mennä piiloon verhon taakse, kuolla, antaa tassua, ryömiä, peruuttaa, hypätä selän päälle, hyppiä käsien yli kun olen polviltaan, hypätä käsistä tehdyn renkaan läpi.. öö. öö. nostaa takajalat jotain vasten, irvistää, antaa pusun, kumartaa ja vieläköhän muuta...?

Millainen Jussi on luonteeltaan?
- Jussi on tosi omalaatuinen. Se on samalla ihan huippukoira, mutta samalla myös toisinaan harmittelen kun se on niin vaikea. Jussi on pääasiassa todella kilti ja ihana koira. Jussi on älykäs ja reipas. Se on elämäniloinen ja sillä on oma pikku huumorintaju. Toisaalta Jussi on myös todella herkkä, arka, superpehmeä ja se omaa huuonon hermorakenteen. Nämä suurimmat negatiiviset ominaisuudet tekevät sen kanssa elämisestä toisinaan todella hankalaa ja turhauttavaa. Ette uskokkaan miten turhauttavaa on katsoa kun äitini laittaa Jussille pujotettavan pannan kaulaan, Jussi huutaa ja päästää vähän pissiä alleen, mutta heti kun tilanne on ohi, sen häntä heiluu vimmatusti ja se tepsuttelee iloisesti valmiina lenkkeilemään. Se on vähän hassu ja omalaatuinen pikkuotus. Mutta toisaalta kun meille tulee vieraita, Jussi on siellä heti ensimmäisenä istumassa sylissä ja hamuamassa rapsutuksia. Ulkona jos joku kysyy saako silittää, Jussi käy yleensä nuuhkaisemassa mutta lähemmäs ei päästä. Jussi ei missään nimessä ole aggressiivinen. Vaikka sitä saattaa ihmiset pelottaa ja se on ollut pelottavissa tilanteissa, se ei ole koskaan purrut tai murissut. Jussia kuvaa parhaiten luonnekuvaus "se on vaan Jussi". Jussille ei ole lyhyttä määritelmää, Jussin reagoinnit ja toimintatavat riippuvat niin tilanteista, luultavasti myös kellonajasta ja tuulen suunnasta. Se on vain Jussi.

Mitä lajeja harrastat?
- Tällä hetkellä ei harrasteta varsinaisesti mitään. Epävarsinaisesti harjoitellaan koiratanssijuttuja ja muita temppuja mielen virkisteeksi. Lisäksi silloin tällöin pääsee muutaman agiesteen suorittamaan.



Vaikein asia opettaa?
- Kieriminen! Olen yrittänyt opettaa sitä Jussille jo varmaan kaksi vuotta, eikä se vieläkään ole sitä oppinut.

Miten palkkaat?
- Jussia palkkaan pääasiassa herkuilla (nakki, lihapullat, juusto tms.). Lisäksi suurensuuret kehut ja huomiointi käy myös palkasta.

Jos saisit valita yhden lajin missä valioituisi, mikä se olisi?
- Agility olisi aika hieno ollut. Mutta taitaa valioitumiset Jussin kohdalla olla aika saavuttamattomissa.

Jos olisi pakko karsia yksi harrastus pois, mikä se olisi?
- No ei ole hirveästi mistä karsia.



Miksi aikoinaan Jussi&harjis?
- Harjis aikoinaan siksi, että se oli sikäläiseen elämäntilanteeseeni sopiva. Pieni ja helppo. Lisäksi se oli hauskan näköinen rotu. Ja muutenkin silloin rotu tuntui passeliakin passelimmalta. Jussi siksi, että satuin eksymään kasvattajan luokse ja siellä nyt vaan sattui olemaan yksi urospentu vapaana. Toki asiaa harkitsin ja perinpohjin sukua tutkailin ja kasvattajaa haastattelin. Mutta loppujen lopuksi Roger, nyttemmin nimellä Jussi tunnettu penska eksyi minulle.

Mitä tekisit toisin Jussin kohdalla?
- Enpä oikein tiedä mitä tekisin toisin. Ainahan sitä miettii onko Jussin ongelmat omaa syytä, vaikka kaikkensa tuntee tehneen niiden estämiseksi. En kyllä oikeasti tiedä mitä olisin voinut Jussin kohdalla tehdä toisin. Sitä varmaan pitäisi rapsutella enemmän? :D


Minä/Yleistä
Jos ottaisit vielä kolmannen koiran joskus, olisiko sekin aussie?
- Riippuen hiukan. Tällä hetkellä se on kyllä ehdottomasti suosikkirotu, mutta että vähään aikaan ei ole tarvetta Brandy2:lle. Joku ns. helpompi rotu voisi mennä. Mutta siis aussien ottaisin seuraavaksi mikäli resurssit riittäisivät.

Miksi juuri aussie? Mietitkö muita rotuja toisen koiran kohdalla?
- Ylempänä jo tästä kirjoitinkin, eli etsin aktiivista harrastuskoiraa. Tervettä ja muutenkin passelia, päädyin aussieen. Yksi mitä vakavasti harkitsin oli porokoira, mutta hylkäsin sen sen alkukantaisuuden takia. Lisäksi mietin bordercollieta, sk. collieta, pk.collieta. Eivät kuitenkaan tuntuneet omilta ja/tai sopivilta.


Onko blue merle suosikkivärisi aussieilla vai pidätkö muistakin?
- Pidän kaikista väreistä. Merleistä (merkit) eniten ja blacktri/black vähiten. Vierastan myös muutenkin kokonaan merkittömiä/tan merkit puuttuvaa väritystä. En osaa kyllä sanoa, että pidänkö blue vai red merlestä enemmän.

Kolahtiko kasvattaja heti vai jouduitko pidempään miettimään kuka on se oikea?
- Jussin kohdalla keskustelin monien kasvattajien kanssa. Mutta kun Lauran tapasin, niin kolahti aika hyvin. Myös Brandyn kohdalla kutakuinkin näin.



Millainen koirahistoria sinulla on?
- Pienestä asti olen koirien kanssa ollut, oli sitten siskon, naapurin tai jonkun sukulaisen koirat kyseessä. On ollut saksanpaimenia, mäyräkoiria, kultaistanoutajaa, landseeria, pk.collieta jne. Ensimmäinen oma koira kuitenkin v. 2000 Rino. Sen kanssa ei olla tehty juuri mitään kotikoirailua kummaisempaa. Sen kanssa on tehty ne suurimmat virheet, mutta onneksi koko koira ei sentään ole ihan pilalla. Rinon kanssa kävin joskus pikkutyttönä arkitottelevaisuuskurssin. Sieltä meitä pyydettiin agilityn alkeiskurssille, mutten uskaltanut mennä. Jussin vuoro oli sitten v. 2009 ja Jussi oli sitten se ensimmäinen ikioma koira, minun vastuulla. Ja hyvin ollaan loppujenviimeksi selvitty! Jussin kanssa ollaan sitten näyttelöity, agilityilty ja hiukan tokoakin kokeiltu. Ja sitten v. 2011 olikin Brandyn vuoro ja loppu on historiaa :D

Olitko kuinka kauan haaveillut aussiesta ennen oman tuloa?
- Vuoden tai puolitoista?

Miten päädyit harjakoiraan?
- Yllä senkin taisin jo selittää. Mutta alunperin ns. tutustuin harjakoiriin, koska Jussi69 olisi ollut selvä harjakoira. Joten siitä lähti rotuun tutustuminen ja sitten totesin sen minulle passeliksi koiraksi sen hetkiseen elämäntilanteeseen.

Mikä koiraharrastuslajeista on kivoin/rakkain?
- hmm. Agility on kyllä hurjan kivaa, vaikka se pirun hankalaa onkin.


Paras kokemuksesi koirien kanssa?
- Todella vaikea... Mutta parhaita kokemuksia on ne onnistumisen kokemukset, silloin tietää, että on tehnyt jotain jossain oikein. Joskus paras kokemus saattoi olla se kun Jussi ei pelännyt pöydällä niin paljoa että olisi halunnut hypätä sieltä alas, toisena kertana se paras kokemus on se kun koirat makaa tyytyväisinä ja väsyneenä lattialla/sohvan nurkassa, tai sitten se on se kun voittaa palkinnon jossain, tai sitten se on se kun koira menee ensimmäistä kertaa kokonaisen keinun eikä pelkää sitä. Se voi olla myös se kun katsot koiriesi läträävän vedessä iloisena, tai ku ne juoksee vapaana, tai se kun kävellään hiljaisessa metsässä kolmestaan. Ja myös koirakaverit ja niiden omistajat, ne lukemattomat hienot kokemukset. Minä en oikeasti osaa nimetä yhtä hienoa kokemusta. Niitä on niin paljon erilaisia ja ovat painoarvoltaan kaikki omanlaisiaan, mutta silti niin yhtä tärkeitä.



Huonoin kokemuksesi koirien kanssa?
- Koiran sairastumiset, ontumiset, ripulit... Tai ne kerrat kun sydän pomppaa kurkkuun huolesta. Ainainen menettämisen pelko. Ne on huonoja kokemuksia. Suurimpana mieleen tulee ehkä se, kun olin lähdössä ratsastustunnille... Huomaan Rinon päässeen irti ja se hölkyttelee vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä. Sitten se ylittää tien, vierestä kääntyy auto pienemmälle tielle. Rino lähti ajamaan autoa takaa. Käskyt ei kuulu (milloin ne olisivat menneet perille..?). Lopetti auton jahtaamisen, muttei silti antanut kiinni. Jouduin ns. houkuttelemaan sen irtonaisena uudelleen sen vilkkaasti liikennöidyn tien yli. Silloin voin kyllä sanoa, että oikeasti pelotti ja sydän oli kurkussa.

Miten aloitit koiraharrastuksen?
- Ensimmäinen kosketus oli varmasti se Rinon kanssa käymä arkitottelevaisuuskurssi. Mutta en tosiaan yhtään muista, että mistä tämä "oikea" koiraharrastusinto tuli. Yhtäkkiä vain huomasin suunnittelevani mitä voisin (tulevan)Jussin kanssa harrastaa. Ja mitä haluaisin harrastaa. Eräs shelttiduon omistajakin saattaa olla tähän jotenkuten osasyyllinen...

Onko koskaan käynyt mielessä lopettaa koirailuja ihan kokonaan?
- Ihan kokonaan? Ei. Heittää rukkaset nurkkaan? Joo. Kokonaan koirista en pystyisi luopumaan, en sitten millään. En osaa elää ilman niitä. Ne kuuluvat minun arkeeni. Toisinaan ei ole maailman mukavin juttu vääntäytyä lämpimästä sängystä elokuvan jälkeen koirien kanssa sateeseen lenkille. Saati sitten tarpoa huonoista treeneistä kurassa, ravassa ja kaatosateessa kotiin.. Mutta on se jostain kummallisesta kieroutuneesta syystä aina vain sen arvoista. Mikään ei korvaa koiria, eikä varsinkaan näitä minun poikia! <3



Millainen on perusviikko-ohjelmanne (extrapitkät lenkit, treenit, aktivoinnit jne..)?
- Jos nyt ajatellaan aikaa kun käyn koulussa ja treenikertoja on. Elikkä muistellaan vaikka tätä kevättä. Aika perus on että koirat aamulla pissille 10-15min tuossa kadunvarressa, että saavat tehtyä kaiken tarpeellisen. Tulen koulusta, joko lähdetään lenkille koko poppoon kera n. 30-45min, jonka jälkeen Brandyn kanssa kävellen agilitytreeneihin. Kävely kestää ½h suuntaansa ja 1½h agitreenit. (tai vastaavasti, etten käytä ennen treeniä koiria lenkillä, vaan otan myös Jussin mukaan ja kävellään treeneihin ja sieltä pois ja siinä samassa "lenkki". riippuen aikataulusta.). Illemmalla sitten lenkkiä vielä riippuen väsyneisyyden tilasta 20-40min.
Tiistaina sama ilta ja aamurumba, mutta että päivällä about. tunnin lenkki ja sitten Brandyn kanssa tokotreeneihin autolla. Treeniä tunti.
Muina arkipäivinä ei ole ohjattua treeniä, mutta muuten samat kuviot. Aamulla 10-15min aamupissa, päivällä tunti-puoltoista lenkkiä sitten illalla 20-40min lenkkiä. Arkipäiviin lisättynä 20-40min tokotuokiot. Ei kaikille päiville, mutta vähintään kahtena päivänä. Viikonloppuisin mahdollisesti lauantaina agivuoro. Eli sinne ½h suuntaansa kävely ja 1-1½h treeni. Jussi mukana viikonloppuna. Aamulenkki saattaa jäädä välistä ja päästän koirat takapihalle/metsään. Päivälenkki 1h-2h. Tokotreeniä jos tuntuu siltä. Hirmu vaihtelevaa on meidän aikataulutus. Joskus aamulenkki on pidempi ja illalla lyhyt. Harvoin jaksan tehdä kahta yli 1h lenkkiä päivässä. Päivälenkeillä koirat on pääasiassa koko ajan irti. Extrapitkiä lenkkejä on tosi harvoin. Ensinnäkin siksi, ettei täällä ole mitään järkevää extrapitkää reittiä ja toisekseen kävely on oikeastaan melko tylsää samoissa maastoissa. Eli harvoin tulee tehtyä edes 2h lenkkiä, pääasiassa ne menee tuohon 1½h. Riippuen aina mm. säästä ja väsymystilasta. Aktivointia sitten silloin tällöin. Brandylle vielä harvemmin sellaista sisäaktivointia (siksi se osaakin vähemmän temppuja...) Jussille sitten pari-kolme kertaa viikossa sellaisia aktivointituokioita.

Voisitko kuvitella ottavasi toisen airedalen joskus tulevaisuudessa?
- Kyllä voisin mikäli saan sille personaltrimmaajan :DDD

Suosikkirotusi?
- Aussie varmaankin. Pidän myös salaisesti irlanninsusikoirista >:)

Ikimuistoisin tilanne koirien kanssa?
- Hirmu vaikeita nää. Tosin tuollahan olin jo aika hyvin selittänytkin, että "paras kokemus koirasi kanssa". Melkein sama asia? Eikö?

Mkä on unelma-ammattisi?
- No voi sissos. Öö. varmaan se olisi jotain eläinten parissa. Ei eläinlääkäri kuitenkaan. Voisin hoitaa korkeasaaressa eläimiä !



Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?
- Ostaisin paljon asioita, maksaisin opintolainan pois, antaisin äidille ja isälle maksuksi kaikesta avustamisesta. Ostaisin täydellisen talon ja metallikapulan ja tunnarikapulat ja tokohypyn ja paljon ruokaa minulle ja koirille ja herkkuja. Varmaan ajaisin ajokortin ja ostaisin hienon farkkuauton!! Niin ja ikiomat agiesteet ja sitten tekisin kentän pihalleni.

Mitkä kolme tavaraa/asiaa on ostoslistasi kärjessä?
- hetkonen. hmm. varmaan ruokaa, metallikapula ja sitten lisää ruokaa ja koirille ruokaa. En uneksi muusta kun ei ole muuhun rahaa.

Kuka on idolisi? Miksi?
- Mie oon huono nimeemään idoleita. Koska idoli ei ole sama kun sellainen henkilö jota fanittaa. Idoli on sellainen kun haluaisi olla? Ja minä nyt oikeastaan haluaisin olla minä. Paitsi sellaiset ihmiset on idoleitani jotka on kivoja, niillä on paljon rahaa joka on ansaittu oikeutetusti ja ovat vielä fiksujakin.

Kuka on suosikki artistisi, entä kappale?
- Suosikkiartisti.. iik. Bändi nyt olisi ihan selvä, The 69 Eyes, mutta että artisti. hmm. Loppujen lopuksi varmaan Lady Gaga. Kappale on ehdottomasti The 69 Eyesin Dont Turn Your Back On Fear.



Mitkä kaksi asiaa on sinulle tärkeimpiä elämässä?
- Koirat ja äiti :D Tai sit sumplin sen silleen, että perhe ja kaverit :)

Mitä eläimiä sinulla/perheelläsi on?
- Jussi, Rino ja Brandy. Rino äiteen luona majoittuu hän!

Millainen on sinun suosikkiblogisi?
- Sellainen jossa on kuvia tekstien seassa. Teksti ei ole raskasta lukea, se on jaoiteltu, teksti on mielenkiintoista, ulkoasu on siisti ja tiedän mitä luen.



sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

JulkkisJussit

Jussikin saa välillä aivan oman päivityksensä! Ja tämä oli muutenkin niiiiiiiin Jussin päivä, että huhhuh!

Lähdettiin siis keskiviikkoaamuna 30.5 matkalle kohti Joensuun toria. Koirien emäntä oli nimittäin kuullut huhua, että Radio Rockin kesäpojat olivat rantautumassa touring rekkoineen lavan edustalle. Ja mitä tekee emäntä? Lintsaa koulusta, ottaa koirat ja rikoskumppanin (luokkalaisen) mukaan ja suuntaa paikanpäälle seuraamaan.... radiolähetystä :D

Okei, mainpoint ei ollut tämä, vaan emännän ultimaattinensuosikkirumpali ultimaattisensuosikkiyhtyeestä, eli Jussi69 The 69 Eyesistä. Tämä herra oli siis toinen kesäpoika kera Jone Nikulan. Näitä sitten toljotettiin usemapi tunti rekan edessä toripenkeilllä istuskellen.



Paljon saivat koira huomiota, ja osa meidät jostain tunnistikin. Jussikin oikein reippaana otti rapsutuksia vastaan ja poseerasi valokuvissa. Brandykin oli pääasiassa todella rauhallinen ja makoili jaloissa tarkkaillen ympärilleen. Lokit olivat Brandyn mielestä erittäinkin vastustamattomia ja niitä katseltiin niskat vinossa kun ne ympäriinsä lentelivät.

Lähetyksen loppupuolella tuli kuitenkin ultimaattinen huipennus koko reissuun. Ajattelin mennä pyytämään kesäpoikien kanssa yhteiskuvaa (oman) Jussini kanssa. "Lavalle" päästyämme, Jussi sylissä keikkuen, Jussi69 kehaisi että makee koira. Johon tokaisin, että arvaappa mikä sen nimi on, näyttämällä samalla Jussin kaulapannan nimilaattaa. Jussi69 meni erittäin hämmentyneeksi ja hänen huudahduksestaan kaikkien radio rockin työskentelijöiden huomio kiinnittyi meihin. Kaikki olivat erittäin innoissaan kun yhtäkkiä olikin kaksi Jussia ja toinen oli nimetty toisen mukaan. Jouduimme mediamylläkkään kun meistä otettiin kuvia niin puhelimilla kuin kameroillakin. Loppujen lopuksi myös itse Jussi69 halusi ottaa minun Jussistani kuvan omalla puhelimellaan. (voiko mamma enää ylpeämpi "lapsestaan" olla? :D)

Siinä jäätiin tovi vielä juttelemaan. Kunnes sitten poistuin vähin äänin paikalta. Radiolähetyksen lopussa kesäpojat vielä mainitsivat Jussin ja jotain sen vaatetuksesta. Joten nyt Jussi on myös lehtien palstajulkisuutensa lisäksi radio ja nettijulkkis! Mikäs siinä. Vielä pitäisi varmaan televisioon tähdätä ;)

Loppuun vielä pari kuvalinkkiä Radio Rockin omille fb sivuilleen, jossa Jussista tuli julkkis!

Linkki1
Linkki2

Uusia esteitä ja hierontaa

Maanantain agilityssä ei varsinaisesti tehty mitään kummallista.
Pienen pientä ratapätkää otettiin, jossa keskityin lähinnä sylkkäreihin (hitto oli vaikeeta!!) ja putkeen irtoamiseen. Noissa sylkkäreissä (+ välistä vedossa) saa kyllä olla tosi tarkkana rintamasuunnista, koska muuten toi koira menee aivan harakoille! Joko hyppää väärältä puolen estettä, tai sitten jää sössimään esteen eteen kun ei tiedä pitääkö se hypätä vai ei. Lisäksi pitää olla tosi nopea jaloistaan, että kerkeää olla ohjaamassa kolme välistävetoa ja sylkkärikäännöstä peräjälkeen ja ajoissa koiraan nähden. Viimeisellä olin auttamattomasti joka kerta myöhässä. En vaan kykene liikkumaan ja ohjaamaan samanaikaisesti. Blörb.

Lisäksi otettiin A:ta. Otettiin sitä jo viimeksi ja silloin se oli Brandystä jännä, koska kynnen raapiminen teki siihen todella kovan äänen kun ei vauhtia ollut. Vaan tällä kertaa saatiin sitten jo paremmin vauhtiakin mukaan, kynnen rapina loppui siihen ja hoplaa. Este ei ollut enää yhtään pelottava ja sitä alettiin tarjoamaan joka väliin. Otettiin myös kontaktia on-offina namialustalla, toisinaan tosi hyvä kontakti ja toisinaan pylly tippui alas. Mikäli jäi kontaktiin, jäi siihen tosi hienosti, eikä lähtenyt pois ennen lupaa. Nyt vaan kontakteja hiomaan ja muistuttamaan kotioloissakin paremmin mieleen on-offia tutulla sohvatyynyllä tai vadilla.
Uutena hommana otettiin myös keinua. Ollaan tehty siis pamautusleikkiä sillä viimeaikoina, joka alkaa sujumaan, mutta jännittää silti kovin. Nyt otettiin ihan oikeana keinuna. Ensin otettiin siten, että Brandy meni koko keinun ja sitten se laskettiin varovasti maahan. Brandy jännitti liikettä ihan hurjan paljon ja meinasi hypätä pois keinulta. Treenikavereitten kanssa päätettiin, että parempi varmaan harjoitella sitä, että Brandy vain menee sinne päätyyn. Ekalla kerralla Brandy ei meinannut ollenkaan mennä enää keinulle, sitä jännitti kamalasti. Mutta namien taikavoimalla saatiin se sinne houkuteltua. Ja siitä tuo lähti sitten sujumaan. Eikä homma jännittänyt enää kun keinua ei laskettu, vaan alas pääse sylissä tasaisella kyydillä.

Otimme myös keppejä ohjureilla. Toisinaan Brandy oli niin kikseissä, ettei malttanut keskittyä ollenkaan vaan rämisteli ties mistä väleistä ohjureitten läpi. Varsinkin jos otettiin kovempaa vauhtia, niin kierrokset kyllä nousivat aika hurjiin svääreihin. Brandy osaa kyllä jo tosi kivasti hakea kepeille mistä suunnasta tahansa ja suorittaa ne pääasiassa hyvällä tekniikalla. Jotenkin minusta vain tuntuu, ettei se oikeasti tajua mitä kepeillä kuuluu tehdä ja siksi en uskalla vähentää ohjureita.

Teimme myös rengasta, joka oli mini/medi korkeudessa. Yksittäin se menee todella hyvin, eikä Brandy yritä oikoa, mutta heti jos vauhtia on enempi/yksi hyppy mukana, niin Brandy menee herkästi ohi koko esteestä. Siihen tarvitaan selkeästi vielä varmuutta.


Tiistaina heti olikin sitten taas hierontaa Helin luona. Mitään sen kummempaa ei löytynyt. Vielä oli niitä samoja kohtia/pisteitä mitä viime kerralla. Mutta tällä kertaa Heli ne pehmytteli pois ja antoi venyttelyohjeita agilitypäiville.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Joensuun näytelmät 26.-27.5

(c) Ewe


En tiennyt kumpaa päivää minun olisi pitänyt jännittää enemmän, Brandy oli lauantaina lainassa junior handler kehässä ja sunnuntaina poika oli rotukehässä.
Mentiin lauantaina Brandyn kanssa paikanpäälle kävellen ja oltiin ajoissa perillä. Pian JH kokelas tulikin koettamaan Brandyä, millaista sitä on viedä. Eikä ongelmaa ollut, Brandy toimi kuin olisi aina kehäillyt ko. handlerin kanssa.

Päivä menikin eri kehiä seuraillessa, Brandy otti lunkisti syömällä heinää ja makoilemalla penkkien alla. Tarjolla Brandylle oli viilennyksenä kylmä, kasteltu pyyhe. Brandy vaan ei arvostanut moista kapistusta niskassaan.
Treffailimme myös aussie Vinnaa. Vinna olisi mielellään Brandyn kanssa laittanut leikiksi, mutta hihnat täytyi muksuilla pitää, joten leikki ei päässyt edes alkamaan.

Kyllä ne ihan kavereita oli, vaikkei halunneet samaan suuntaan katsoakaan
(c) Ewe

Pian handlerimme tulikin hakemaan Brandyä ja Brandy lähti oikein mielellään matkaan. Ei tullut edes mammaa ikävä. Itse jäin katselemaan aussiekehää, koska kehässä oli mm. Brandyn sisko Prada (Zharmant's Baileys) joka sai tuomarilta ERIn.

Sitten lähdin sukkuloimaan JH kehän läheisyyteen. Kovimpa tuntui tyhmältä kekkuloida ihmisten takana, pysyä tuulen "tälläpuolen" ja kyykkiä häkkien takana, ettei koira huomaisi, mutta itse pystyisi kuitenkin katselemaan miten koira toimii. Ja sehän toimi! Brandy oli niin hienosti ja iloisesti ja esiintyi ihan superisti. Meinasin napata handlerin matkaani ja laittaa sen seuraavana päivänä Brandyn kanssa rotukehään, sehän esiintyi paremmin kuin minun kanssa! Hitsivie! Handleri seisotti Brandyä pääasiassa vapaasti, hiukan asetteli. Juostessa Brandy hiukan nuuski maata (noh, eihän se ole koskaan näyttelöitynyt ruohoalustalla) mutta muuten juoksi oikein puhtaasti ravaten, eikä edes kiskonut.
Pari ei sijoittunut, mutta työskentelyä oli ilo katsoa!

Brandy JH-kehässä


Sunnuntaina saatiin paikalle kyyti ja kehä olikin heti aamusta. Fyssarin ohjeiden mukaan, lämmittelin Brandyä paljon ennen kehää. Juoksentelimme ympäri ravirataa ja teimme siinä sivussa hiukan tokojuttujakin. Joskaan ei niin kauniilla menestyksellä..

Kehässä olikin meidän lisäksi kaksi junnu-urosta. Nämä molemmat olivat ennen meitä arvostelussa. Brandy esiintyi alusta asti tosi hienosti. Seisoi todella pätevästi, eikä kiskonut ympäriinsä. Pysyi myös pääosin ravilla, puhtaalla sellaisella. Yksilöarvostelussa oli vähän levotompaa seisomista, mutta ihan ok:ta silti. Yksilöarvostelussa meille heilutettiin punaista lappusta.

(c) Milla Tuovinen


Yksilöarvostelun jälkeen tuomari juoksutti meidät ja toisen ERIn saaneen (joka oli edellisenä päivänä vielä pentuluokassa) kanssa edestakaisin ja ympäri. Meidät osoitettiin ensimmäiselle sijalle. SA:ta ei herunut.
Jäätiin vielä katselemaan kehiä ja odottamaan rop-junnu kisaa. Tuomari oli todella tiukka. SA:ta ei herunut kuin kahdelle urokselle ja yhdelle nartulle (vaikka osaanottajia oli 20). Myöskään samalla tuomarilla ollut Brandyn sisko Usva (Zharmant's Ballantines) ei saanut kuin ERIn, vaikka tuusniemellä oli tällä samalla tuomarilla PN2. Myöskään tuusniemellä ollut rop koira ei saanut sa:ta tällä kertaa.. Tainnut ottaa tiukemman linjan kv-näyttelyyn?

ROP-junnukehässä meitä vastassa olikin kasvattajan koira Fani, Brandyn "tyttöystävä" ja viron matkakumppani. Ja jälleen kerran Brandy Fanille hävisi. Oltiin siis ns. "vsp-junnu".

(c) Milla Tuovinen


Arvostelu oli oikein hyvä, siihen olen erittäin tyytyväinen!
"Maskulin, med för åldern utmärkt huvud o uttryck. God hals, utm rygglinje. Bra bröstparti, Mycket goda vinklar. För åldern goda rörelser."
"suom. Maskuliininen, ikäisekseen erinomainen pää ja ilme. Hyvä kaula, erinomainen ylälinja. Hyvä rintakehä. Erittäin hyvät kulmat. Hyvät liikkeet ikäisekseen"
ERI JUK1 "Vsp-jun"
Tuomarina Kurt Nilsson, Ruotsi