Maanantain ja keskiviikon agilityt!

Maanantaina 9.3 meillä olikin ohjattu agi. Rata oli ilmeisesti 1lk:n rata, muutamaa kommervenkkiä lukuunottamatta. Radan pohjapiirros oli seuraavanlainen;

Ja vaikka koska meille erikoisherkkuna tarjottiin tällainen helppo luukutusrata, keksittiin siihen muutama muuttuja vaikeuttamaan asioita. Rata piti ohjata "ilman käsiä", eli käyttää vain muita vartaloapuja ja ääntä kertomaan koiralle mihin mennään. Se olikin ihan uudenlainen haaste meille molemmille.
Heti 3 putkessa meille tuli ongelma, koska koira ei osannut minun vartaloavuilla hakea sinne, ja minun piti keilata koira sinne todella voimakkaasti. Myös kepeille haku oli hiukan hukassa ja koiralla tuntui olevan vähän turhan hoppu edessä häämöttävään putkeen, koska ei muutamaan kertaan meinannut malttaa kepitellä loppuun asti. Älyttömän hieno puomin alastulo kontakti, jossa pyysin kouluttajan palkkariassarina koiran palkkaamaan, koska oli niin hieno, eikä juossut laput silmillä läpi, niinkun sillä on tupannut olemaan tapana treenien ensimmäisiä kontakteja tehdessä...
10 putkella lähti tosi mukavasti minun mukaan, eikä ampunut suoraan nenän edessä olevaan putken päähän, joskin mulla oli ihan älyttömän voimakas vartaloapu ja juoksin todella voimakkaasti "putken ohi", joten koira siitä hiukan hämääntyi ja meinasi juosta minun kanssa putken ohitse. Tässä välissä minä juoksin liian hiljaa, enkä kerennyt valssaamaan esteelle nro 12 joten se levisi kuin jokisen eväät. Tätä taidettiinkin treenata sitten iso osa treenistä. Brandy ei myöskään valssin jälkeen osannut hakea kunnolla minun vasemmalle puolelle, joten palkattiin ihan siitäkin, että hakee pelkillä vartaloavuilla sinne vasemmalle ja käsi laskeutuu vasta kun palkkaan. Brandy ei myöskään osannut ilman minun käsiapua leijeröidä tuota 3&19 putkea hypätessään estettä nro 14. Tätä sitten yritettiin treenata etupalkan avulla, ei ihan saatu toimimaan halutulla tavalla.

Keskiviikkona 11.3 sama rata itsenäisesti harjoitellen. Annoin itselleni (ja koiralle) sen verran helpotusta, että tehtiin ihan normaalisti käsiä käyttäen. Putkeen hakeminen ei ollut käsiapujen kanssa mikään ongelma. este nro 4 levisi jonkun verran, sain vähän parannettua kun annoin jarrukäskyä siihen plus unohdin koiran putkeen ja se tuli selän taakse, joskin Brandy seivasi tämän tilanteen. Kepeille hakeminen oli tänään todella vaikeaa ja jos olin itse yhtään "liian kaukana/edellä" niin koira haki kakkosväliin. Kepitteli kyllä älyttömän hienosti joka kerta loppuun asti. Hyvät puomin kontaktit, palkkailin niistä. Sitten treenattiin tuota valssihässäkkää, muutamasti olin taas liian hidas ja täten auttamattomasti myöhässä. Otettiin teho treeniin ja alkoi loppuunsa sujua tosi kivasti. Plus harjoiteltiin tähän sitten vielä tiukkaa kääntymistä missä palkkasin vasempaan käteen. Haki heti vasemmalle paremmin, kun oli käsi mukana. Putken leijjeröinnissä ei ollut mitään ongelmaa, joten selkeesti tarvitsee leijeröinteihin käsiavun. Leijeröin myös esteen nro 5/20, koska olin auttamattomasti taas hölkkälenkillä, josta syystä myöhässä ja sen jälkeen paniikkihuusin koiraa luvattoman etäältä pussiin. Sinnehän se tottelevaisesti sujahti. Joskin se ei sitten pelastanut ollenkaan rengastilannetta, kun itse olin niin kaukana. Rengas ei muutenkaan ole vahva este vielä, jonka lisäksi oli todella haastavassa kulmassa. Tätä piti vähän harjoitella, että ylipäätänsä pääsee renkaasta puhtaasti läpi. Muutenkin nuo vaikeammat kulmat pitää renkaan kanssa ottaa treeniin, sillä... noh onneksi meidän seuralla on hajoava rengas.. Loppupätkä oli vähän sellaista tuuri/kalastelu ohajusta. Hyvin Brandy kuitenkin haki putken oikeaan päähän, kun annoin voimakkaan kääntävän vartaloavun. Loput kaksi estettä olisi varmaan pitänyt miettiä vähän viisaammin, koska ohaustekniikoita siihen tuli varmaan neljää erilaista....

Keskiviikon omatoimitreenistä videota

Myös Jussi oli keskiviikon treeneissä mukana, mutta Jussia kiinnosti enempi hallin hajut kuin hötsääminen. Kyllähän se mukana tuli, mutta ei sitä kyllä ihan älyttömästi kiinnostanut :P Kepit se osaa hienosti itsenäisesti kun olen sen oikealla puolella, mutta jos olen vasemmalla puolella, niin se tarvii "käsivispausta" tuekseen. Kontakteista ei harjaherralla ollut mitään muistikuvaa, kunnes ruvettiin hiukan miettimään, että pitiköhän siihen kuitenkin pysähtyä ;) Treenattiin myös paljon pussia, joka on Jussin inhokki. Lopulta pussi alkoi sujua todella hyvin ja sen pystyi itsenäisesti sinne lähettämään sitä suorittamaan. Hieno Kebab!

Pois se minusta

Hehheh, en edes jaksa puolustella itseäni ja suoranaista laiskuuttani blogin kanssa. Yli vuoden verran, jestas. Tammikuun lopusta taisin alkaa uutta ulkoasua piipertämään, mutta tekstiä en saanut aikaiseksi, vaikka ulkoasun sainkin paikoilleen. Jokui aika sitten oli tullut joltain Anonyymiltä pyyntö/käsky, että blogia tulisi päivittää, joten ehkä minä nyt sitten.

Vaikka kokeneemmat ja viisaammat minua kielsivätkin kirjoittamasta sellaista "mitä on tapahtunut" -postausta, niin aion olla kapinallinen ja kirjoittaa sellaisen pienen tiivistelmän kuitenkin.
Yleisesti voin meidän elämänmuutoksista sanoa sen verran että huhtikuussa ´14 muutimme koirien kanssa  kolmestaan takaisin "alkuperäisille" kotihoodseille. Eli emäntä pisti lusikat jakoon. Harmikseni tämä myös tarkoitti sitä, että Maissi-kissa (ja Munky-kissa) jäi myös meidän laumastamme pois.

Brandy
Viimeisin postaus käsittelee Brandyn omaa pientä ongelmaa, joka ei ole poistunut minnekkään, vaikka aika paljon ihmisiä olen aisian tiimoilta konsultoinut. Jonkunlaisen avun olenkin tähän löytänyt, mutta edelleen ongelma on olemassa ja jonkun verran stressiä aiheuttaa silloin kun asia on ajankohtainen. Olen jotenkin yhdistänyt tämän käytöksen tietynlaiseen "omimiseen". Tätä tapahtuu muitakin koiria kohtaan kuin Jussia, jos ns. kaikki "ainekset" sattuu kohdilleen. Mutta kaikki ollaan edelleen elävien kirjoissa ja samassa osoitteessa, joten mikään ihan ylitsepääsemätön ongelma ei ole kyseessä. Varsinkin nyt kun sitä on itse oppinut ennakoimaan. Onneksi.

No jos nyt pieni tiivistelmä siitä mitä Brandylle on vuodessa tapahtunut.

Mätsärit
Mätsäreissä Brandy kävi yhteensä 5 kertaa, joista tuloksina PUN1 BIS2, PUN ei sij., SIN ei sij., SIN1 BIS- ja SIN2. Kuten aina ennenkin, ihan ensiluokkaista käyttäytymistä.

Agi & Toko
Näitä hommia tehtiin vuonna 2014 ihan hävettävän vähän. Jossain agikoulutuksessa käytiin ja toodella satunnaisesti omalla treenivuorolla/irtovuorolla. Tokossa kesällä ja syksyllä tsemppailtiin saatiin korjattua liikkeitä, saatiin kasaan luoksarin stoppi, sitten se hajosi, sitten rakensin sitä uudelleen ja sitten se hajosi taas. Tällä hetkellä treenataan paljon kaukoja, luoksarin stoppia tosi varovasti. Tunnari ollaan saatu hajutunnistuksen avulla toimimaan ilman nouto-osaa sisätiloissa kotona kuudella ylimääräisellä kapulalla. Seuruussa treenataan kovasti oikeaa paikkaa, kun edistää niin villisti, myös oikeata virettä kalastellaan, nyt on liian korkea ja hermot ei pysy kasassa.
Nyt vuoden 2015 alusta sain kauan kadoksissa olleen treeni-intoni ainakin suurimmaksi osin takaisin. Päästiin OHJATTUUN agilityryhmään, joka on niin nappijuttu meille, ettei tosikaan! Kouluttajana meillä on hyvinkin tuttu piiskuri Laura. Paljon ollaan saatu hallintaa menoon, vaikka vieläkin se tahtoo paikoitellen olemaan hiukan liian vinhaa. Paitsi omalta kohdaltani, minun ongelmat on lähinnä ihailemaan ja ihmettelemään jääminen ja liiallinen hitaus. Ollaan aikalailla käyty vähintään 2krt viikossa hallilla treenailemassa. Omalla treenivuorolla ja yhdellä irtovuorolla, nyt olen pyrkinyt nostamaan kertoja kolmeen. Riippuen vapaista treenivuoroista, onnistuu tai ei. Treenaillaan agia ja myöskin tokoa. Plus sitten tietysti kotitreeni, joka on käsittänyt hömppätemppuja ja lähinnä perusasentopaikkaa sekä kaukoja. Näin tiivistettynä.

Tokovideo1
Tokovideo2
Tokovideo3
Tokovideo4

Agivideo1
Agivideo2
Agivideo3


Näyttelyt
Vuosi 2014 oli kyllä ihan näyttelyvuosien näyttelyvuosi!
Näyttelyvuosi lähti jo oman postauksenkin saaneesta Jyväskylän KV:sta, jossa tuloksena se ERI2 SA PU3 VARA-CACIB.

Seuraava näyttely oli Parikkalassa 3.5.
" Selvän sukupuolileiman omaava uros. Hyvä tiivis ylälinja. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pään vahvuus. Hieman alas kiinnittyneet korvat. Hyvä eturinta. Riittävä runko. Hyvät kulmaukset takana. Tyypillinen karvapeite. Liikkuu hyvin sivulta, hyvällä askelpituudella. Hyvät edestakaisin liikkeet. Keskenään eriväriset silmät." 
AVO ERI1 SA PU2 VARA-SERT
Tuomarina Pirjo Aaltonen

Sittempä oli vuorossa Joensuun kaksipäiväiset.
Lauantai 17.5
"Masculin and very sound mover. Very good front, topline & hindquarter. Correct colours."
AVO ERI1 SA PU1 SERT CACIB VSP
Tuomarina Sirik Zafra, Israel

Sunnuntai 18.5
"3-vuotias, vahva, mittasuhteiltaan & tyypiltään erinomainen uros. Erinomainen sukupuolileima. Hyväilmeinen pää. Hieman raskaat & kookkaat korvat. Alaetuhampaat hieman epäsäännöllisessä rivissä. Vahva luusto & runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu erinomaisella askelpituudella, hieman löysästi edestä. Koira olisi enemmän edukseen kiinteämmässä kunnossa. Miellyttävä käytös. Esitetään edukseen."
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP
Tuomari Nina Janger

Viimeinen serti saatiin siis plakkariin! Brandy oli siis käyttötulosta tai luonnetestiä vaille Suomen muotovalio.
Vuoden viimeinen näyttely käytiin Nurmeksessa 15.6

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen, sopivan vahva uros. Hyvä kallo + kuono & purenta & silmät. Hieman raskaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä luusto & käpälät. Erinomainen eturinta & runko. Riittävät kulmaukset. Hyvä karvapeite ja kaunis väri. Erinomaiset liikkeet."
AVO ERI1 SA PU1 VSP
 Tuomarina Hilkka Salohalla.

Vuoden 2015 näyttelyrupeama aloitettiin Ilomantsissa 18.1
"Voimakasrakenteinen uros, jonka toivoisin lanneosaltaan hieman lyhyemmäksi. Hyvä kallo-osa, huulet voisivat olla tiiviimmät. Hyvin rakentunut edestä, vahva raajaluusto. Liikkuu hyvin."
VAL ERI1 SA PU1 VSP
Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari

Video ilomantsista
Roppikehä


Luonnetesti
Minut Joensuun näyttelyn jälkeen lähes väkipakolla vietiin "esi-ilmoittautumaan" syksyllä järjestettävään luonnestestiin. Pitkään jahkailin ja mietin ja punnitsin. Loppujen lopuksi päädyin laittamaan sähköpostilla "virallisen" ilmon moiseen tapahtumaan. Vähän olin skeptinen sen suhteen, että onko Brandy vielä liian epäkypsä. Ja laukauksiahan se nyt ei ainakaan tulisi pääsemään läpi.. Aika turhaan jännäsin. Luonnetesti oli 13.9 ja pisteet näyttivät tältä;

Toimintakyky 1+ kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon
Yhteispisteet +180
HYVÄKSYTTY!
Tuomareina Tuomareina Lea Kilpeläinen ja Tapio Knuutinen

Luonnetestivideo

TÄMÄHÄN TARKOITTI SITÄ, ETTÄ BRANDYSTÄ TULI SUOMEN MUOTOVALIO! Ei huono.

Terveys
Päälimmäisinä muistikuvina on lähinnä revähdykset ja pahat jumit viime vuoden lopun puolelta. Niitä on hoidettu hieronnoilla. Hyvin ovat sitten menneetkin ohi. Lisäksi taisi olla yksi paha suolistotulehdus, mutta ei kai muuta mainitsemisen arvoista.


Jussi

Jussi on saanut jatkaa oloaan söpönä tissivälikoirana silloin tällöin temputellen. Jonkun verran sen kanssa on leikkimielisesti alettu treenailemaan tokon alo juttuja. Esim. jäävää maahanmenoa jne.

Temppuvideo1
Temppuvideo2
"Toko"video1

Jussi kävi ´14 kahdessä mätsärissä, joista tulokseksi SIN ei sij ja PUN ei sij. Nyt 2015 vuoden alussa käytiin myös mätsäilemässä SIN4 arvoisesti.

Muuten Kebabille ei kuulu sen suurempia asioita, paitsi nyt vuoden alussa eräällä lenkillä hän pissasi taas verta, aivan niinkuin viime vuonnakin samoihin aikoihin. Saatiin taas jälleen diagnoosi suurentuneesta eturauhasesta ja erittäin lämpimät suositukset kastrointiin. Noh, sitten koitti päivä 6.2 kun Jubba autaan tietämättömänä kohtalostaan kiikutettiin Tohtori Konnun vastaanotolle. Muutama piikki tuikattiin pyllyyn ja Jubbanen pääsi untenmaille. Nyt on jo toipuminen pitkälti ohi, eikä Jussi ole tainnut vieläkään tajuta, että häneltä on jotain haarovälistä viety. Ero koirassa tosin on nyt jo melko silmiinpistävä. Aiemmin minulla oli ihan älyttömän nirso koira, jolle ei kelvanneet minkään maailman maku-takuu tai nirsojen koirien ruuat, nyt minulla on koira, joka ei ole jättänyt ainuttakaan ateriaan väliin. Menee myös paljolti kaikkea ylimääräistä, mikä ei olisi aiemmin mennyt. Pöydille ei todellakaan voi enää vahtimatta jättää yhtään mitään syötävää, vaikkei se aiemmin ole ollut mikään ongelma, kun kumpikaan koira ei ole edes miettinyt koskevansa niihin. Lisäksi Jussista on tullut, noh ehkä vähän rauhallisempi, mutta myös älyttömän leikkisä ja entistäkin huomiohakuisempi. Juurikin esim. tuossa muutama ilta takaperin varsin jopa hämmästyin, kun Jussi _repi_ minun kanssa lelua kilpaa ja oikein tapporavisteli sitä! Jussi <3

 









Oyda
Nohevimmat varmaan ovatkin jo tietoisia, tai vähintään ulkoasusta huomaavat, että joukkoon on eksynyt myös kolmas koira. Tämä koira on Oyda. Oyda on oikein noheva pieni aussie neiti, joka on syntynyt 9.5.2014. Oyda haettiin viime kesänä Saksasta ja on viralliselta nimeltään Talisman Someone Like You. Oyda ei asu minun luonani, mutta on minun omistuksessani ja nään sen kanssa säännöllisin väliajoin, se on hoidossa luonani joitakin aikoja sekä satunnaisesti treenailen sen kanssa. 

Oikun kanssa ollaan käyty neljästi mätsäreissä tuloksin PUN4, 2x PUN ei sij. ja SIN ei sij. Lisäksi käytiin Ilomantsin näyttelyssä 18.1 tuloksella PEK2
Arvostelu;
"Feminiininen kokonaisuus. Hyvä kallo-osa, hyvät silmät, hieman raskaat korvat. Vielä kehittymätön edestä, etuosan tulee kokonaisuudeltaan vakiintua, taipumusta kääntää eturaajoja ulos. Kokoon sopiva runko ja raajaluusto. Liikkuu hyvin takaa. Runsas pentukarvapeite, hyvä käytös."
Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari 

Video ilomantsista

Kun maailman positiivisinkaan koira ei aina ole positiivinen....

Niin... Aina ei mene kuten oppikirjoissa ja aina se elämä ei ole pumpulissa hyppimistä, saatikka helppoa. Nyt ajattelin kirjoittaa meidän eräästä ongelmasta. En ole ennen ajatellut sen olevan sen suurempi ongelma ja aina olen kaavoitellut siihen syy ja seuraus-suhteen. Nyt kuitenkin viimeisen jyväskyläreissun jälkeen, minulla ei ollut enää mitään tekosyitä(kö?) enää olla ajattelematta, ettei meillä mitään ongelmaa ole. Meillä on ongelma. Tai oikeastaan Jussilla ja Brandyllä on ongelma. Ja jos vielä tarkemmin ajatellaan, niin Brandyllä on ongelma. Tai ainakin jossain on ongelma, kun tilanne on tämä.
Ainahan sitä haluaisi, ettei olisi ongelmia ja alitajuisesti niitä yritetään peittää ja lakaista ikäänkuin maton alle. Mutta jos haluan, että elämä meidän perheessä on jokaiselle turvallista, on minun oikeasti myönnettävä ja kohdattava ongelma, vaikka se sinällään hiukan häpeällistä ja vaikeaa onkin. Vain näin voin kohdata ongelman ja tarttua siihen, sekä lähteä purkamaan sitä.

Ja jos nyt lähdetään ihan siitä, että mikä se ongelma on, kerron tarinaa ihan alustalähtien.

Huomasin ongelman ihan ensimmäisiä kertoja silloin, kun Brandy tuli Viron reissulta kotiin. Se oli Jussille kovin äkäinen ja murahti sille. Joskin samana iltana kaikki oli jo ihan normaalisti, joten ajattelin, että oli vain väsynyt reissusta.
Sama alkoi kuitenkin tapahtua jos koirat olivat erossa ainakin yhden yön. Jos olimme vain päiväreissussa ei ongelmaa ollut.
Homma on alkanut kuitenkin voimistua, sanoisinko viimeisen reilun puolen vuoden aikana. Brandy on ollut Jussille todella aggressiivinen reissujen jälkeen. Jos Jussi erehtyy katsomaan sitä, Brandy alkaa murista sille. Jos Jussi yrittää lähestyä Brandyä, Brandy murisee sille. Brandy välttelee Jussia, eikä halua siihen mitään kontaktia. Jos kuitenkin ulos lähdetään, niin nuuskivat samaa puuta ja pissivät peräjälkeen ihan sovussa. (joskin jos tapaavat ensimmäisen kerran ulkona Brandy murisee ja välttelee Jussia sielläkin, mutta esim. jos ollaan oltu jo sisällä ja lähdetään iltapissalle, niin tilanne on yllä mainittu)Sitten taas kun sisälle tullaan, kyräily jatkuu. Tämä kyräily on kuitenkin viimeistään 2pvä:n jälkeen ohi ja kaikki on ihan normaalia taas ja pojat nujuavat yhdessä.
Muutaman kerran on kuitenkin nyt käynyt myös niin, että Jussi on mennyt Brandyn lähelle. Brandy on murisemalla varoittanut, että haluaa Jussin poistuvan. Yleensä Jussi siitä lähteekin. Muutaman kerran sitten kuitenkin Jussi on jäänyt siihen lähistölle ja heiluttanut häntä, mutta Brandy onkin käynyt Jussin päälle. Tällaisissa tilanteissa olen itse päässyt aika hyvin ja nopeasti väliin, eikä mitään naarmuja kummempaa ole sattunut. Joskin näissä tilanteissa Jussi on huutanut, alistunut, yrittänyt selvästi tilanteesta pois, mutta Brandy on siitä huolimatta jatkanut sitä "päälle käymistä".

Yleisestihän Brandy on kovin sosiaalinen koira. Ei se koskaan ole kenellekkään ollut vihainen. Joskin nyt ei olla pitkään aikaan kovin sosiaalisia oltukaan. Joten ihan satavarmaksi en mene tämän hetkistä tilannetta sanomaan, varsinkaan muiden urosten osalta. Ainut koira, josta se ei tähän mennessä ole pitänyt, on naapurin koira, mutta minusta tähän on ihan syykin, koska kyseinen koira on useasti yrittänyt omieni päälle.

Miten tätä ongelmaa on yritetty korjata?
Jussi on ollut ensin talossa, ennenkuin Brandy tulee taloon. Mutta käytöksessä ei ole ollut eroja siihen nähden, että kumpi on ollut/tullut taloon ensin.
Ollaan käyty yhteislenkki ennenkuin mennään sisään taloon. -ei vaikutusta.
Brandylle on eri tasoisesti huomautettu epäsopivasta käytöksestä. On sanallisesti kielletty murisemisesta, on käyty sanallisesti sanomassa ja niskakarvoista ojentamalla. On alistettu lattiatasoon perkelettä karjuen. On laitettu kylmän viileästi toiseen huoneeseen yksin, on kannettu niskaperseotteella toiseen huoneeseen yksin. On koitettu positiivista vahvistamista, että kun katsoo Jussia, niin naks ja palkka... Ongelma on vain siitä hankala, että se kestää vain sen pari päivää, joten tilanne on ns. koulutuksenkin kannalta hankala. Ja varsinkin kun ei varsinaisesti ymmärrä syytä tälle käyttäytymiselle, koska sitä tosiaan esiintyy vain yön yli reissujen jälkeen.

Ongelma kestää vain pari päivää, joten so what?
Niin, no ei se ihan niin ole. Se pari päivääkin on liikaa. Mun mielestä etenkin Jussin kannalta olisi todella tärkeää, että ongelmaan ensinnäkin löydetään/keksitään syy ja saataisiin ongelma kokonaan korjattua pois. En itse ensinnäkään halua stressata asiasta saatikka asettaa kumpaakaan koiristani vaaraan, tässä tapauksessa kokoeron takia Jussia. Plus, että en halua, että ongelma menee yhtään pahemmaksi. Haluan tarttua asiaan, ennenkuin jotain tapahtuu.

Tässäpä pääkohdat meidän ongelmasta. Otan kernaasti mielipiteitä ja muita ehdotuksia vastaan, sillä omat ideat on aika vähissä. Kavereiden ja läheisten ohjeet ovat olleen joitakin noista edellämainituista, joten seuraavaksi alkaa olemaan ns. "ulkopuolisten" vuoro. Seuraava askel on ongelmakoirakouluttajan apu. Sinällään asia hävettää, ettei itse pärjää, mutta koitan ajatella asiaa ns. "treenin kannalta" kyllähän minä treeneissäkin haen apua, mikäli itse en osaa tai jotain ymmärrä.
Toivottavasti ei jäänyt mitään oleellista puuttumaan.

muoks. ja vielä se, että ei ole väliä, että kumpi koira on ollut reissussa. Jos Brandy on reissussa ja Jussi hoidossa/kotona ei tilanne eroa mitenkään siitä, että Brandy olisi Jussin ja minun reissun ajan kotona/hoidossa. Jos pojat ylipäätään ovat toisistaan erossa yön yli, tilanne on tämä.

PikkuJubba sairastaa

.....Vaikkei se nyt varsinaisesti missään näykkään, niin pieni Jussipussi Kebabrulla hiukan sairastelee. Onneksi Jubab on kuitenkin aivan oma pirteä itsensä, niin ei huoli ole ihan niin suuri.
Silti pikku Rulla kyllä onnistui säikäyttämään ihan kunnolla. Sen lisäksi, että Jussilla on silmät rähmäilleet nyt muutamisen päivän, joskin koko ajan vähenevään määrin, niin tuli hiukan muitakin sairasteluja nyt sitten.

 

Eilen, Lauantaina, olin ihan normaalisti lähdössä koirien kanssa päivälenkille. Oltiin kuljettu kotitien päähän, kun ihan sattumalta satuin katsomaan Jussia kun se pissasi. Pissaa roiskui puusta hiukan sivulle, valkeaan lumeen, se kiinnitti huomioni. Pissa oli kummallisen tummaa. No, kohautin olkiani ja ajattelin, ettei se ole mitään ja jatkettiin matkaa. No rupesin kuitenkin tarkkailemaan Jussin pissaamista ja pieni pelko alkoi hiipiä pikkuhiljaa mieleen. Sitten kohta, pissa oli aivan punaista. Verta. Siis pelkkää verta, ei edes verensekaista pissaa, vaan ihan punaista nestettä. Ehkä tiedätte sen tunteen kun tuntuu että sydän tippuu paikaltaan, sellainen minulle tuli. Paniikki alkoi pikkuhiljaa nousemaan, vaikka kovin yritin pysyä rauhallisena. Kaikkein pahimmat skenaariot piti tietysti käydä päässä läpi ja kyyneleet poskilla aloin sitten soittelemaan, että liikenisikö kyytiä, jotta päästäisiin mahdollisesti lääkärille.
Matkalla takaisin kotiin, Jussi vaikutti jotenkin tosi vaikealta ja se yritti pissiä useaan eri kohtaan, joskin pissaa ei tullut, tai tuli ihan pieniä tippoja. Välillä verensekaista pissaa ja välillä pelkkää verta. Kotiin päästyäni soittelin sitten päivystävälle, joka sanoi, että voidaan toki tulla näytille.
Äitini tulikin minua pian hakemaan ja suuntasimme Jari Ahon klinikalle. Joskaan Aho ei itse päivystänyt, vaan paikalla oli eläinlääkäri Heikki Silvennoinen. Varsin mukava henkilö, hyvin varma, mutta samalla rauhallinen otteissaan. Kopeloi Jussia lävitse ja mittasi kuumeen. Lämpö oli normaali. Pieni huuto pääsi Jussilta jo kun kuumemittari lykättiin takapuoleen. Voitte siis vaan kuvitella minkälainen huuto oli, kun lääkärisetä sormen tunki samaiseen paikkaan ja tyhjensi anaalit. Toinen anaali oli täynnä sellaista tosi paksua mössöä. Mutta ei niissäkään nyt mitään sen kummempaa lääkäri havainnut. Ainut minkä lääkäri löysi, oli hiukan turvonnut eturauhanen.
Lääkäri katsoi pyynnöstäni myös samalla Jussin silmät. Hänen mielestään niissä ei varsinaista tulehdusta ole, mutta ärtyneet kuitenkin.

Jussi sai niskaansa kaksi piikkiä. Toinen antibioottia mahdolliseen tulehdukseen virtsateissä ja hormonipiikin rauhoittamaan turvonnutta eturauhasta. Lisäksi Jussi sai antibioottikuurin antibioottia nimeltä Synulox 40mg (2tablettia 2x pvä, kuuri loppuun (30tablettia)) ja silmiin lääkettä nimeltä Fucithalmic 10mg/ml (1 tippa 2x pvä viikon ajan). Lääkäri sanoi, että turvonnut eturauhanen/tulehdus virtsateissä voi johtua hyvinkin näistä kylmistä keleistä mitkä ovat nyt vallinneet, tai sitten Jussilla alkaa keski-iän miehuuden ongelmat. Mikäli tosiaan oireet uusivat ja tuntuvat johtuvan eturauhasesta, niin lääkäri sanoi, että silloin fiksuin vaihtoehto on leikata pallit pois.
Pallien pois leikkaaminen ei olisi mikään ongelma. Olen sitä muutenkin miettinyt aina ohi mennen, kun ei Jussi niillä nyt varsinaisesti mitään tee. Ainut mikä asiassa on mietityttänyt, on se, että entäs jos tekisikin mieli viedä Jussia joskus vanhuuden päivillään näyttelyyn? Mutta nyt jos kassit joutuvat lähtemään tuon eturauhasen takia, niin siihen ilmeisesti saisi sen ell. todistuksen, jotta pääsee käymään näyttelyissä. Mutta katsellaan nytten. Ei se maailmaa kaataisi mikäli ei päästäisikään Jussin kanssa enää näyttelyyn.


Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia/muuta tietoa tästä samaisesta vaivasta ja sen takia kastoroimisesta?

Toteumat 2013 ja tavoitteet 2014

Varmaan huonoin koiravuosi koskaan! Ei oikeastaan saatu mitään järkevää aikaiseksi ja omistajakin oli lähes koko vuoden jonkinlaisessa tokoagi masennuksessa. Plus, että sattui kaikenmoisia vastoinkäymisiä. Mutta leuka pystyyn ja kohti vuotta 2014 reippain mielin!

Jubban tunnelmia joulunajalta <3

Tavoitteita meille oli vuodelle 2013 seuraavanlaisesti ja kommenttina alla sitten, että miten ne toteutuivat;

Jussille asetellaan seuraavia 2013 tavoitteita;
- Agin leikkimielinen jatkaminen, josko vaikka niihin mölleihin taas hauskuuttamaan
 ~ No mölleihin ei päästy, mutta käytiin hallilla silloin tällöin ottamassa ratapätkiä hurjien riemurallatusten kera. Mitään ei hinkattu, vaan yritettiin pitää vauhti kovana ja mieli katossa.
- Jos hioisi ne ALOn liikkeet kuntoon(tai ainakin sinne päin), ja käväisisi mölleissä (ikuisuustavoite?)
~ Hahhah. Nimenomaan ikuisuustavoite. Minulla tuskin Jussin kanssa mielenkiinto riittää siihen, että yritän hioa liikkeitä edes möllitasoisiksi. Näkee sen jo koirastakin, miten ei ole yhtään kivaa seurata tarpeeksi tiiviisti sivulla. Saati missään paikkamakuussa möllöttää.. Kyllä me treenailtiin tokoa, mutta ei kyllä varsinaisesti missään edistytty.
- YKSI, ainakin yksi näyttely, sen hylkäyksenkin uhalla, loppukesästä.
~ Tämä oli MELKEIN! Kyllä minä sen ilmotin näyttelyyn, mutta sitten tuli tuomarinmuutos ja jänistin, eli peruin ilmon. Mutta sinne päin!
- Hupsuttelu ja hassuttelu
~ Tätä nyt ollaan tehty paljonkin. Varsinkin koiratanssiliikkeiden ohella. Ja opetettu lisää turhia temppuja ja vahvistettu vanhoja.
- Jos nyt ilmaantuisi lähelle koiratanssikisoja, niin niihin osallistuminen.
~ No olihan niitä kisoja, mutten kyllä saanut aikaan koota kokonaista numeroa...
- Pyörisi parit mätsärit, ihan vain huvin vuoksi.
~ Pyörittiin hurjasti yksi mätsäri! Josta tulokseksi SIN ei sij. Mutta käytiin myös yhdessä näyttelykoulutuksessa, mikäli se mitään auttaa :D
- Silmätarkki + sydän.
~ Silmät peilattiin kyllä, pienillä huomautuksilla, puhtaiksi. Sydäntä en kuunnelluttanut. 

Brandylle tavoitteeksi 2013 seuraavaa;
- Agissa keinu kuntoon ja maksirimojen opettelu räiskimättä. Pitempiä ratapätkiä, möllejä kisatilanteiden harjoitteluun. Kisojen korkkaus suurella ehkällä loppuvuodesta? Omistaja opettelee juoksemaan kovempaa ja ohjaamaan. Mahdollisesti erilaiset kurssit ja koulutukset.
~ No voisin sanoa, että melkein ollaan tavoitteessa pysytty, noin loppujen lopuksi. Keinu on kunnossa, maksirimat kohtuullisen hyvin hallussa. Pitempiä ratapätkiä on alettu ottamaan. Möllejä ei olla käyty, eikä kisoja korkattu. Yhdessä koulutuksessa käytiin. Omistaja ei edelleenkää osaa juosta kovaa, eikä ohjata.
- Tokossa AVO1, lähdetään jo opettamaan niitä VOIvoita. Jos ollaan näppäriä niin VOIn korkkaus loppuvuodesta? AVOn korkkaus pk-noutajien tokomölleissä?
~ Höpsistä kukkuu. Ei meillä ole edes kaikki AVOn liikkeet hallussakaan. Paikkiskin hajosi aivan säpäleiksi :D VOIVOIta olen kyllä lähtenyt opettamaan mm. ruudun ja metallinoudon muodossa. Ei korkattu mitään kisoja tänä vuonna.
- Näyttelyitä suomessa mahdollisimman paljon. Se SA ja muut plussat ois kivoja. H ois tyhmä kun toi on niin komia. Jos jotain tapahtuu, niin sitten koittelemaan sitä aikuisten sertiä virosta?
~ Näyttelyitä tuli kierrettyä kuusi kappaletta suomen puolella ja neljä ulkomailla. Suomesta parhaana tuloksena pieksämäeltä 20.7 AVO ERI1 SA PU1 VSP SERT! Melko huippua siis! Lisäksi suomesta tuli ERI3, EH1, ERI1 SA PU2 vara-sert (!!), ERI1 SA PU3 ja EH1. Sitten käytiin reissaamassa viross ja latviassa hakemassa aikuisten sertejä + valionimikettä, jotka jäi kyllä auttamatta saamatta.. Tuloksina latviasta ERI2 ja ERI2 SA PU5. Virosta sitten 2x EH. Eli saatiin plussia, SA:ta ja H:t jäi tulematta :D
- Mätsäreissä pyöritään ja yritetään kahmia palkintoja, kun ei toi harjotustakaan enää tartte.. Kai?
~ No näissähän pyörittiin yhteensä 9 kertaan, eikä ylpeempi voisi olla! Joka ikinen kerta punainen nauha ja sijoitus! Ei huonosti! 3x PUN1 BIS1
1x PUN1 BIS3
2x PUN2 ja 3x PUN3!
- Tyhmien temppujen opettelu ja elämänkoulun jatkuminen.
~ Elämänkoulu on jatkunut ja tyhmiä temppujakin on kai opeteltu. En tosin tiedä näkyykö se missään. Mutta ompahan kuitenkin!
- Silmätarkki
~ Check!! Puhtaat näkimet!
- Jos keksitään jotain muuta jännää tekemistä, niin sitten sitä..
  ~ Muuta jännää keksittiin mm. vesipelastuskokeilun verran ja käytiin myös Lena Dankerin luennolla.

Semmoinen vuosi meillä. Eihän tuossa nyt ihan hirmuisia saatu aikaiseksi, mutta jotain sentään!

Joulujengi. Brandy, Jussi ja hoidossa ollut kummitädin kultainennoutaja Stella.

Sitten voisi suunnata katsauksen tähän nykyiseen vuoteen, eli 2014.

Jussille tavoitteena vuodelle 2014
- Agin leikkimielinen jatkaminen, hassuttelu mölleissä, jos kehtaan. 
- Ikuisuustavoitteena jälleen kerran hinkata tokoa. Tuskin missään starttaillaan, mutta ihan huvin vuoksi.
- Koiratanssiliikkeiden opettelu ja vahvistaminen. Jonkunlainen ketjuttaminen.
- Mätsäreissä pyörähtely ja pöytävarmuuden lisääminen. 
- Edes se yksi näyttely! Joensuu esim...?
- Terveenä, pirteänä ja onnellisena pysyminen
- Hassuttelu ja hupsuttelu

Brandylle tavoitteena vuodelle 2014
- Agissa ratavarmuus, rimojen roiskimista vähemmälle, kontaktit vielä varmemmaksi (+ kontaktiesteiden suoritusnopeus paremmaksi), keinun varmemmaksi tekeminen, paremmat keppihaut. Ohjaaja edelleen yrittää seisoskelun vaihtaa juoksemiseksi, ja epämääräisen heilumisen napakammaksi ohjaamiseksi. Pyritään käymään valmennuksissa ja kursseilla, jotta omistajakin joskus oppisi jotain. Kisalisenssin otan jo tälle vuodelle, mutta mitään en lupaa. Toivottavasti nyt edes möllejä.
- Tokossa se saakelin AVO nyt kuntoon ja haaveissa nyt voisi ajatella, että jos olen oikein noheva, niin loppuvuodesta VOIn korkkaus. Pääasiassa myös seuruun parantamista, oikeita viretiloja ja erilaisia palkkauksia. Häiriötreeniä.
- Kivaa olisi päästä kokeilemaan jotain PK-lajeja. BH olisi myös aika kiva, joskin siihen pitäisi ehkä vähän reenailla. 
- Jos tarjoutuu mahdollisuuksia, niin kokeilemaan muitakin lajeja ainakin jonkun kurssin verran.
- Mätsäreissä pyttyjen voittaminen ja hommasta vähemmän totisen tekeminen.
- Näyttelyissä pyöriminen, jos nyt SERTi suomesta ja en laittais pahaksi myöskään Viro, Latvia, Liettua sertejä... Muuten aikalailla tyytyväinen ERI-EH linjaan. SA:t on aina kivoja ja muut plussat myös!
- Terveenä ja positiivisena pysyminen

 

ErittäinHyvän arvoinen reissu Viroon.

Kieltämättä tämä reissu harmittaa ihan kohtuullisesti. Oisivat nyt edes ERIä antaneet! :D

tämä kuva oikeastaan otettu ennen latvian reissuun lähtöä, mutta menkööt...

Matkaan lähdettiin perjantaina (18.10) päivällä, sillä lautta jorpakon yli Viroon lähti vasta iltamyöhään Helsingistä. Mia kurvasi ensin Joensuuhun, josta sitten ajoimme enonkoskelle hakemaan Mian kasvatin Paten (Zharmant's Cafe Latte), siitä sitten savonlinnaan hakemaan taasen kyytiin Brandyn sisko Prada ja hänen omistaja Tanja, jonka jälkeen sitten vielä mikkelin suunnille hakemaan Cata (Wolffhouse-Caratia Oakajee).

Virossa, hotellilla oltiin lähimain taas puolen yötä ja käytiin aikalailla samointein nukkumaan, sillä kehät oli melko aamusta.

Näyttelypaikallekkin päästiin ihan ongelmitta lauantaina (19.10). Myös Viron näyttelypaikka oli AHDAS. Matot sentään pysyi kehässä paikoillaan. Brandy oli taas hirmu ahdistuneen oloinen ensimmäisenä näyttelypäivänä. Mutta onneksi se säilyttää silti toimintakykynsä.

EH

Brandyn arvostelu lauantailta
""Nice size, masculine in type. Little long in body, good topline, nature long tail. Little (jotain) chest, better in front than in rear. Moderate jotain jotain. Prefer better rear and front angulations. Accetable condition. Beutiful coat, nice condition. Prefer more typical and efficient movement and more (jotain) in rear."
EH

Tuomarina Tomasz Borkowski

Sunnuntaina kehä oli mukavemmassa paikassa ja tilaa häkeille oli kivasti. Ainut mikä tällä kertaa mätti, oli se, että kehämatot oli jostain syystä ihan hirvittävän liukkaat! Brandy veti kehässä lähes kyljellee liukastuessaan (ja minä melkein perästä), koirilla oli ihan hirvittävän varovaista liikkumista kaikilla.  Brandy oli taas ihana perusBrandy, iloisine häntineen ja ilmeineen, ahdistuksesta ei tietoakaan.

Brandyn arvostelu sunnuntailta:
"Good size, but too long in loin. Good head + expression, good bite. Nice back + front. Accetable topline, need more angulation in more. Good substance in body, but need more bone. Must move with more drive. Nice coat."
EH

Tuomarina Ole Staunskjaer

Muilla reissulaisilla meni myös ns. kohtuullisesti. Pate oli molempina päivinä ROP-BABY-pentu. Prada la ERI AVK2 ja su EH, sekä Cata molempina päivinä EH, itse esitin Catan sunnuntaina. 

Brandy ja minä ennen kehään menoa (c) Tanja

Sitten ajelemaan satamaa kohti. Kun oltiin suomen puolella ja mentiin takaisin autoon, kiinnitimme huomiota Brandyn kakomiseen. Ajateltiin, että sillä on jäänyt jotain kurkkuun, joten annettiin vettä, josko se huuhtoisi palasen pois kurkusta kiusaamasta. Brandy kakoi kohti itää ajellessa silloin tällöin. Yhdessä vaiheessa pysähdyimme sitten ostamaan ruisleipää, että josko se saisi mahdollisen karvan pois kurkusta ärsyttämästä ja vettä siihen päälle. Brandy oli vallan mielissään tästä syöpöttelytuokiosta.

Ryhmä rämä autossa. ylärivi Cata ja Prada ja alhaalla sitten Pate ja Brandy (c) Tanja

Vaan kun pääsimme taas yöllä kotiin ja Brandy otettiin pois autosta, varmistui se, mitä olimme karvan lisäksi alkaneet epäillä. Kennelyskä (veikkaamme, että Brandy sai sen jo latvian reissussa sillä itämisaika on vähintään sen kolmisen päivää ja muillakin latviassa olleilla koirilla on ollut kennelyskää..). Brandyn lähtiessä juoksemaan, se sai ihan hillittömän yskäkohtauksen, josta ei meinannut loppua tulla. Tätä sitten sairastettiin nelisen päivää, jonka jälkeen alkoi helpottamaan. Tämän lisäksi Brandyllä oli vissiin reissussa halennut kynsi, joka oli aika hurjan näköinen ja Brandy sitä vähän nuolikin. Mutta se ei varsinaisesti ollut koiraa haittaava, eikä erittänyt mitään (esim. verta) niin sain neuvon tulla näyttämään kynttä eläinlääkäriin vasta yskän mentyä ohi (koska esim. kynnen kuorimista vaativaa rauhoitusta ei olisi muutenkaan voinut yskässä tehdä).
Myös Jussi sai kennelyskän, joskin vähän pahempana kun Brandy. Jussilla yskä kesti reilun viikon ja ensimmäisinä päivinä sen kakominen oli niin rajua, että se sai aikaan oksennusrefleksin jolloin Jussi oksensi sitten mahansa sisältöä ulos, limalla kuorrutettuna.

Brandyn yskää videolla

Jubba unilla

Tänään 6.11 yskät on molemmilla koirilla ohi ja karanteeniviikkokin alkaa olla lopuillaan, joten kävimme näyttämässä kynttä Martinalla. Brandyn kynsi olikin lähtenyt parantumaan erinomaisesti iteksijään, joten ei tarvinnut kuin muutaman viilauksen kynsiviilalla parempaan muotoon ja vola. Lupa rällätä! Vihdoin päästään siis kunnon lenkeille ja normaaliin arkirytmiin!

Brandy pääsee leikkimään irrallaan, ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon!

Terveet näkimet!

Käväistiin 9.10 Kivuttomalla järjestetyssä kimppatarkissa molempien koirien kanssa. Silmätarkastajana toimi eläinlääkäri Jaana Pätilä.

Molemmat koirat saivat terveiden silmien paperit!
Brandyn lappu oli täysin moitteeton, ennen tippoja ja tippojen jälkeen!

Jussin lapussa taasen oli joitain "moitteita", muttei mitään vakavaa tai mistä tulisi huolestua.
Jussin lappuun kirjattiin pieni lasiaisvuoto/juoste vasemman silmän taka-osaan, mutta pääsi silti tervein rastitetun paperin kanssa läpi!

Ruokailumietintöjä

Kun nyt erittäin hyvään saumaan sattui Mush:n Ilmainen ateria-kampanja, niin ajattelin sitä mainostaessani samalla hiukan tarinoida meidän muuttuneista ruokailujutuistamme!

Jos aloitetaan Jussista, niin Jussihan on syönyt pennusta lähtien Golden Eaglen Holistic Chickeniä, jonka kanssa ei oikeastaan koskaan ollut muuta ongelmaa, kun maistuvuus. Jussi kyllä söi sitä, mutta oikeastaan vaan silloin kun sillä oli nälkä. Se oli hurjan laiha aina, eikä sitä oikein saanut lihomaan. Syötin tätä Jussille n. 3v, jonka jälkeen aloin vaihtelemaan ruokaa vähän miten sattuu, syötin esim. mätsäripalkintoja ja muita isompia näytepusseja yms. Kaikissa ilmeni oikeastaan sama vika, ne maistui Jussille tasan yhden pussin verran, mutta toinen pussi meni sitten nirsoiluksi. Jossain vaiheessa taidettiin mätsäreistä saada HauHaun kana-riisiä palkinnoksi 2kg säkki, joka maistui Jussille ihan hirmuisen hyvin! Pientä lihomistakin alkoi tapahtua. Tämä maistui Jussille pidemmänkin aikaa, varmaan lähemmäs puoli vuotta, kunnes nirsoilu taas alkoi.
Myönsin tappion ja aloin syöttämään samaa ruokaa mitä Brandy syö, eli Jahti&Vahti energiaa. Tämä Jussille maistuu myös todella hyvin, mutta sen on todella vaikea ja varmasti ikäväkin syödä näin isoja nappuloita onnettomalla purukalustollaan. Mutta jos kerta maistuu, niin mikäs siinä. Yksi vaihtoehto tietenkin olisi turvottaa nappulat ja antaa ne pehmeinä, tätäkin on kyllä koitettu, mutta Jussi on vähän näitä "syön millon viitsin" -koiria, joten ne turvotetut nappulat saattaa jäädä sinne kuppiin pilaantumaan, mikäli arvon Kebabbia ei juuri silloin kiinnosta syödä.
Olen kuitenkin pidemmän aikaa alkanut miettimään Jussin siirtämistä barffiin, luuttomaan versioon, koska Jussin hammaskalustolla ei luita syödä. Luut kuitenkin pitäisi sitten korvata esim. kalkkijauheella tai luumurskalla. Tästä tosin tekee ongelmallisen se, että me kuitenkin reissaillaan ja Jussi on toisinaan hoidossakin, niin lihojen saatavuutta ei voi aina taata. Pitäisikö kuitenkin pysyä 50/50 menetelmässä? Ja vaikka turvottaa nappulat ja sekoittaa lihat sinne joukkoon, jolloin saattaisi kuppi tyhjentyäkkin?

Ja sitten Brandy. Brandy söi pikkupentuajan Royal Caninin Medium Starteria, josta vaihdettiin melko pian jo saman lafkan Medium Junioriin. Jotenkin en tästä ruuasta tykännyt oikein koskaan, enkä ollut yhtään vakuuttunut sen sopivuudesta Brandylle. Tuntui että hyvin usein ulosteet oli liian löysiä ja niitä tuli liian paljon. Myös ripulia tuntui olevan toisinaan hyvinkin tiheään tahtiin. Ja hinta-laatusuhde on täyttä kuraa. Syötettiin kuitenkin vuoden päivät. Kun Brandy oli reilun vuoden, vaihdoin ruuan naapurin suosittelemana Jahti & Vahti Energiaan, joka on sopinut oikein hyvin, lukuuottamatta sitä, että ulosteen määrä on... valtava. Kasat on kohtuullisen kokoisia, mutta per. lenkki niitä tulee ainakin kolme. Brandy on nyt siis syönyt tätä ruokaa vuoden verran. Nyt tosin on alkanut vaikuttaa siltä, että ruoka tulee "läpi", mikään ei oikein tunnu tarttuvan lisäksi minun mielestäni turkki ei ole ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin esim. "rc aikoina". Hinta-laatusuhde tällä ruualla on kyllä ihan moitteeton! Olen kuitenkin alkanut tämän "tarttumattomuuden" ja karvan kiillottomuuden takia miettiä ruuan vaihtoa. Olen tällä hetkellä päätynyt, että ostan kokeiluun pussin Sam's Fieldin Adult 4300 power chicken-potatoa.
Mutta tärkeimpänä, olen alkanut jo nyt vaihtaa myös Brandyä 50/50 linjalle. Eli puolet pöperöstä lihaa ja puolet nappulaa. Brandyä ainakaan tuskin tulen kokaan siirtämään täydelliselle barffille, mutta lihaa se tulee nykyään saamaan puolet ruuastaan.

Tällä hetkellä ollaa menty viikon verran liha ja nappulaseoksella. Vielä ei olla ihan päästy 50/50, sillä meillä on aikaisemmin syöty raakaa lihaa melko vähän, joten totuttelu pitää tehdä varoen. Nappulana on vielä J&V ja syötelläänkin sitä vielä hetken aikaa pois, kunnes sitten haetaan uuden merkin pussi kokeiluun. Ostin kaupasta koirille 2x 0,5kg nautasikajauhelihaa (toisen paloittelin viiteen osaan ja toisen neljään), 1x 0,5kg naudanmahaa, sekä pussit 1x 0,5kg possunlihakuutioita ja 1x 0,5kg broilerin jauhelihakuutioita. 
Hyvin on maistunut molemmille, mutta molemmilla oli myös n. päivän kestävät ripulit, jotka kuitenkin menivät ohi. Sekaisin olen näitä ostamiani tuotteita heitellyt. Ruokailuesimerkkinä mm. tämän aamuinen: Brandylle 2,5dl J&V nappulaa, n. 100g naudanmahaa, 4 broilerinlihakuutiota ja 1 possunlihakuutio. Jussille n. 0,5dl nappuloita, 50g naudanmahaa, 1 broilerikuutio ja 1 possukuutio.  Katsellaan miten jatkossa sitten. Mutta toivottavasti pystytään pysymään edes tässä 50/50 menetelmässä.

 
Mush puolestaan on minulle aivan uusi juttu, mutta näiden ilmaispussi tapauksien jälkeen päästään tähänkin tuotteeseen kiinni. Ja esimerkiksi Jussille voisi tätä "ruokavaliota" miettiä, sillä nämä käsittääkseni on ihan käteviä "annospussukoita" joita saa myös melko kattavasti monesta paikasta. Lisäksi, koska Jussi ei syö hyvin paljon, niin ei nämä kovin kalliiksi edes kävisi. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää! Kiitos erittäin paljon Mushille, että tuotteeseen pääsee tutustumaan näinkin helposti ja edullisesti, sillä nykymaailmassa tuppaa tämä koirien ruokinta olemaan jo melkoisen hintavaa touhua, mikäli koiralleen haluaa laadukasta ja kaikenkattavaa tavaraa tarjota!

Toko- ja agilitytuokio

16.8, minun yksi harvoista vapaapäivistäni! Varasin itselleni agilityvuoron poksin maneesilta, otin koirat ja lähdin käyskentelemään hallille.Onhan siitä jo puolisen vuotta kun viimeksi hallilla käytiin agilityn merkeissä.
Kävelyhän kestää täältä meidän uudesta kodista sellaisen 30min hallille 3/4 matkasta on asfalttia, mutta loput sitten metsätietä, jossa voipi irti laskea. (muutenkin täällä uuden osoitteen tietämillä harmittavan huonot lenkkireitit :/ Vieressä on kyllä metsäpläntti jossa uskaltaa irti laskea, mutta metsän kävelee ympäri 15minuutissa. Kauempana toki olisi, mutta sinne pitää kävellä 20min asfalttia myöten, ennenkuin tulee metsä vastaan. Täälläkin tosin huono pitää irti kun muita lenkkeilijöitä on niin paljon aina :( Siksipä suurin osa meidän lenkeistä on ollut viimeisen puoli vuotta oikeastaan hihnalenkkejä jossa sitten pysähdytään (joko tuohon lähimetsään tai viereiselle kentälle) juoksemaan ja olemaan irti. Harmillista vain, ettei koirat viitsi yhdessä juosta ja Brandyllekkin yleensä viskon keppiä/palloa/frisbeetä)

Hairahduin aiheesta. Siis niin. Päästyämme hallille Brandy kävi ihan hillittömillä kierroksilla. Se oli kuin viritetty jousi, joka vaan pomppi ja poukkoili hillittömästi sinne tänne. Se kyllä kuunteli tosi hyvin, mutta ei sitten keskittynyt yhtään omaan tekemiseen. Sen hyppytekniikka oli ihan hirvittävä, muttei kuitenkaan roiskinut rimoja. Tein tosi vähän mitään ohjauskuvioita valsseja pääasiassa muutaman takaaleikkauksen. Tehtiin jotain ihan helppoja hyppykuvioita, putkeen ja kepeille hakemista, irtoamista jne. Kontaktiesteitä en ottanut ollenkaan.
Kepeille hakeminen (ja ylipäätänsä tekeminen) oli vähän ruosteessa aluksi. Haki tosi paljon toiseen väliin ja saattoi lopettaa kepittelyn kesken. Loppua kohden taisi aivosoluissa raksutella, mitä kyseisellä esteellä kuuluu tehdä, koska loppua kohden paransi kun sika juoksuaan.

Tehtiin hommia 10min, pieni tauko ja toinen 10min, jonka jälkeen koira oli ihan väsynyt. Se kuluttaa tuolla turhalla kierroksilla käymisellä niin paljon energiaa että vaikka homma olikin kevyttä, se väsyi. Laitoin Brandyn häkkiin ja hassuttelin Jussin kanssa sillä aikaa. Vaan kun näytti siltä, että häkissä vuoroaan odottelevalla Brandyllä oli edelleen kieli polvissa ja hengitys yhtä tiheää kun saumurilla, otin vain muutaman valssikuvion loppuun ja päästin koiran vapalle ja aloin korjaamaan esteitä pois, koira sai höntsäillä vapaasti, vaikka tekemisenhalu olisi ollut vielä ihan tapissa. Syöksyi mm. putkeen kun rauhallisesti kävelin sitä kohti raivatakseni sen, ja pyöri siellä sisällä kun laitoin sitä kasaan... Noh.. Se ainakin tykkää hommasta.

Kun olin esteet raivannut, niin päätin ottaa vielä hiukan tokoa hallin viileydessä. Tosi pätevästi Brandy tekikin. Tosin äänenkäyttöä oli hiukan, edisti ja pokitti vähän seuraamisessa, mutta muuten oikein asiallista. Myös hyvät jäävät saatiin tehtyä.
Lisäksi, kun kerrankin oli tokoeste, niin harjoiteltiin sitten sitä AVOn tokohyppyäkin. Brandyllä tosin ongelmana nyt kovin oli, että se huonosti lähti esteelle yhdellä käskyllä, oli vissiin melko epävarma mitä tulee tehdä. Sen lisäksi jäi kovin lähelle estettä, josta sen on todella vaikea hypätä takaisin. Alettiin siis treenaamaan namialustalla tätä, että saataisiin vähän etäisyyttä esteeseen.

Tässä vielä pientä videokoostetta meidän tekemisestä

Viimeinkin Saatiin Pyttyjä

Pieksämäkeä kohti starttailimme autoa 20.7. Mukana molemmat koirat, joskin vain toinen kehässä, näyttelykehässä. Jussin tosiaan piti myös juoksennella kehässä, mutta peruin sen ilmon tuomarin muuttuessa. Jussi siis sai olla päivän ratoksi mukana ja tsiigailla meininkejä!

Leiriydyttiin siis aussiekehän laidalle, odottelemaan omaa vuoroa. Ja jännitysmomentti tässä näytelmässä onkin se, että sain etukäteen tietää, että olimme aussieissa ainut uros! Sekös hieman paineita lisäsi! Nyt siis oli mahdollisuudet, mikäli tuomari vain meistä edelleen tykkäisi! Olihan Brandy vuosi sitten tällä samaisella tuomarilla ja sai ERIn, vaikka liikkuminen oli yhtä hyppykoikkaloikkaa. Lisäksi Brandy kävi tällä tuomarilla virossa, ollen PU2, saaden J-sertin -> EE JMVA.. Joten... Toivottiin kovasti, että tuomari edelleen tykkäisi hiukan aikuisemmasta ja kehittyneemmästä Brandy-versiosta.

 

Pääsimmekin ensimmäisenä kehään (siis heti neljän kelpien jälkeen :D). Aloin asettelemaan Brandyä ja tuomari pyysi, etten sitä tekisi, katseli koiraa hetken ja tuli sitten rapsuttelemaan. Brandy sitten hyppäsi tuomarin syliin, varsin iloisena saamastaan huomiosta. Tuomaria ei haitannut, naureskeli vain. Yksi kierros ympäri tämän jälkeen. Sitten päästiin tönöttämään tuomarin arvosteltavaksi. Brandy esiintyi oikein kivasti, vaikkakin vähän tyypillisen mäkihyppääjämäisesti, vaikka koitin asettelemalla asiaa korjata. Sitten vielä kolmio ja edestakaisin.

Rodunomainen lähestyttäessä [x] :D (c) Emmi H.

 Sittenpä meille heiluteltiin punaista läpyskää, jonka jälkeen vilahti myös SE vaaleanpunainen! JIPIII! ERI, SA, luokkavoitto, automaattisesti paras uros ja SERTI! Jep, meidän päivä oli siinä vaiheessa täydellinen!
Narttuja oli 7 ja skaala oli H-SA. Kaksi narttua sai SA:t ja ne sattuivat olemaan saman omistajan ja olin lupautunut esittämään toisen, mikäli molemmat pääsevät PN kehään. Joten siinä sitten löysin itseni juoksemassa myös PN kehässä, narun päässä Riekonhovin Dream Come True, joka oli valio. Meidät sitten osoitettiin PN1, sertiä tämä valio ei ottanut vastaan, koska on luonnetestiä vaille suomen valio. Jotenka tämä esittämäni narttu juoksi Brandyn ja minun kanssa ROP kehässä.

Pieniä toiveita elättelin ROPista, mutta tuomari oli yhden juoksukierroksen jälkeen eri mieltä. ROP ruusuke meni valionartulle ja meille VSP. Ei se kuitenkaan päivääni onnistunut missään määrin pilaamaan, oltiin jo saatu se, mitä ollaan toivottukkin. Loput oli vain plussaa!

VSP EE JMVA Zharmant's Brandy & ROP EE MVA BALTJV-10 Riekonhovin Dream Come True (c) Aku Seppänen

VSP Zharmant's Brandy ja ROP Riekonhovin Dream Come True (c) Emmi H.

Vaan eipä ollut huono päivä muillakaan tuttavilla! Lauran kasvattama ja omistaja shetlanninlammaskoira Meela oli ROP, samassa taloudessa asuva Annan Myrn sai ERI3. Emmin Mudityttö Csilla ROP-pentu! Lisäksi tavattiin myös myöhemmin Jussin kasvattaja Laura, jolla oli mukana kaksi narttua, Vella ja Nukka. Vella sai EH:n ja Nukka oli PN1 SERT ja VSP! Lisäksi tuttavien harjis oli PU1 SERT ROP -> FI MVA! Ei huono päivä siis muillakaan!

Tässä vielä Brandyn arvostelu;
"2v sinimerle. Erittäin hyvän tyyppinen, vielä selkeästi nuori uros. Hyvät linjat, ryhti ja tasapaino. Erittäin hyvä pään muoto, silmät ja ilme. Oikea purenta. Keskivahva luusto, riittävä runko ikäisekseen. Hyvät takakulmaukset Esitetään kesäturkissa, mutta hyvin kunnostettuna. Hyvä liikkuja."
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP
Tuomarina Elina Haapaniemi

Tuomari meille sitten vielä kehän jälkeen sanoi, että Brandy on hurjan hieno kokonaisuus ja on tosi tasapainoinen ja terverakenteinen, sekä omaa hyvät linjat. Se on vain vielä nuori ja kevyessä karvassa.

AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP (c) Emmi H.