Pois se minusta

Hehheh, en edes jaksa puolustella itseäni ja suoranaista laiskuuttani blogin kanssa. Yli vuoden verran, jestas. Tammikuun lopusta taisin alkaa uutta ulkoasua piipertämään, mutta tekstiä en saanut aikaiseksi, vaikka ulkoasun sainkin paikoilleen. Jokui aika sitten oli tullut joltain Anonyymiltä pyyntö/käsky, että blogia tulisi päivittää, joten ehkä minä nyt sitten.

Vaikka kokeneemmat ja viisaammat minua kielsivätkin kirjoittamasta sellaista "mitä on tapahtunut" -postausta, niin aion olla kapinallinen ja kirjoittaa sellaisen pienen tiivistelmän kuitenkin.
Yleisesti voin meidän elämänmuutoksista sanoa sen verran että huhtikuussa ´14 muutimme koirien kanssa  kolmestaan takaisin "alkuperäisille" kotihoodseille. Eli emäntä pisti lusikat jakoon. Harmikseni tämä myös tarkoitti sitä, että Maissi-kissa (ja Munky-kissa) jäi myös meidän laumastamme pois.

Brandy
Viimeisin postaus käsittelee Brandyn omaa pientä ongelmaa, joka ei ole poistunut minnekkään, vaikka aika paljon ihmisiä olen aisian tiimoilta konsultoinut. Jonkunlaisen avun olenkin tähän löytänyt, mutta edelleen ongelma on olemassa ja jonkun verran stressiä aiheuttaa silloin kun asia on ajankohtainen. Olen jotenkin yhdistänyt tämän käytöksen tietynlaiseen "omimiseen". Tätä tapahtuu muitakin koiria kohtaan kuin Jussia, jos ns. kaikki "ainekset" sattuu kohdilleen. Mutta kaikki ollaan edelleen elävien kirjoissa ja samassa osoitteessa, joten mikään ihan ylitsepääsemätön ongelma ei ole kyseessä. Varsinkin nyt kun sitä on itse oppinut ennakoimaan. Onneksi.

No jos nyt pieni tiivistelmä siitä mitä Brandylle on vuodessa tapahtunut.

Mätsärit
Mätsäreissä Brandy kävi yhteensä 5 kertaa, joista tuloksina PUN1 BIS2, PUN ei sij., SIN ei sij., SIN1 BIS- ja SIN2. Kuten aina ennenkin, ihan ensiluokkaista käyttäytymistä.

Agi & Toko
Näitä hommia tehtiin vuonna 2014 ihan hävettävän vähän. Jossain agikoulutuksessa käytiin ja toodella satunnaisesti omalla treenivuorolla/irtovuorolla. Tokossa kesällä ja syksyllä tsemppailtiin saatiin korjattua liikkeitä, saatiin kasaan luoksarin stoppi, sitten se hajosi, sitten rakensin sitä uudelleen ja sitten se hajosi taas. Tällä hetkellä treenataan paljon kaukoja, luoksarin stoppia tosi varovasti. Tunnari ollaan saatu hajutunnistuksen avulla toimimaan ilman nouto-osaa sisätiloissa kotona kuudella ylimääräisellä kapulalla. Seuruussa treenataan kovasti oikeaa paikkaa, kun edistää niin villisti, myös oikeata virettä kalastellaan, nyt on liian korkea ja hermot ei pysy kasassa.
Nyt vuoden 2015 alusta sain kauan kadoksissa olleen treeni-intoni ainakin suurimmaksi osin takaisin. Päästiin OHJATTUUN agilityryhmään, joka on niin nappijuttu meille, ettei tosikaan! Kouluttajana meillä on hyvinkin tuttu piiskuri Laura. Paljon ollaan saatu hallintaa menoon, vaikka vieläkin se tahtoo paikoitellen olemaan hiukan liian vinhaa. Paitsi omalta kohdaltani, minun ongelmat on lähinnä ihailemaan ja ihmettelemään jääminen ja liiallinen hitaus. Ollaan aikalailla käyty vähintään 2krt viikossa hallilla treenailemassa. Omalla treenivuorolla ja yhdellä irtovuorolla, nyt olen pyrkinyt nostamaan kertoja kolmeen. Riippuen vapaista treenivuoroista, onnistuu tai ei. Treenaillaan agia ja myöskin tokoa. Plus sitten tietysti kotitreeni, joka on käsittänyt hömppätemppuja ja lähinnä perusasentopaikkaa sekä kaukoja. Näin tiivistettynä.

Tokovideo1
Tokovideo2
Tokovideo3
Tokovideo4

Agivideo1
Agivideo2
Agivideo3


Näyttelyt
Vuosi 2014 oli kyllä ihan näyttelyvuosien näyttelyvuosi!
Näyttelyvuosi lähti jo oman postauksenkin saaneesta Jyväskylän KV:sta, jossa tuloksena se ERI2 SA PU3 VARA-CACIB.

Seuraava näyttely oli Parikkalassa 3.5.
" Selvän sukupuolileiman omaava uros. Hyvä tiivis ylälinja. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pään vahvuus. Hieman alas kiinnittyneet korvat. Hyvä eturinta. Riittävä runko. Hyvät kulmaukset takana. Tyypillinen karvapeite. Liikkuu hyvin sivulta, hyvällä askelpituudella. Hyvät edestakaisin liikkeet. Keskenään eriväriset silmät." 
AVO ERI1 SA PU2 VARA-SERT
Tuomarina Pirjo Aaltonen

Sittempä oli vuorossa Joensuun kaksipäiväiset.
Lauantai 17.5
"Masculin and very sound mover. Very good front, topline & hindquarter. Correct colours."
AVO ERI1 SA PU1 SERT CACIB VSP
Tuomarina Sirik Zafra, Israel

Sunnuntai 18.5
"3-vuotias, vahva, mittasuhteiltaan & tyypiltään erinomainen uros. Erinomainen sukupuolileima. Hyväilmeinen pää. Hieman raskaat & kookkaat korvat. Alaetuhampaat hieman epäsäännöllisessä rivissä. Vahva luusto & runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu erinomaisella askelpituudella, hieman löysästi edestä. Koira olisi enemmän edukseen kiinteämmässä kunnossa. Miellyttävä käytös. Esitetään edukseen."
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP
Tuomari Nina Janger

Viimeinen serti saatiin siis plakkariin! Brandy oli siis käyttötulosta tai luonnetestiä vaille Suomen muotovalio.
Vuoden viimeinen näyttely käytiin Nurmeksessa 15.6

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen, sopivan vahva uros. Hyvä kallo + kuono & purenta & silmät. Hieman raskaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä luusto & käpälät. Erinomainen eturinta & runko. Riittävät kulmaukset. Hyvä karvapeite ja kaunis väri. Erinomaiset liikkeet."
AVO ERI1 SA PU1 VSP
 Tuomarina Hilkka Salohalla.

Vuoden 2015 näyttelyrupeama aloitettiin Ilomantsissa 18.1
"Voimakasrakenteinen uros, jonka toivoisin lanneosaltaan hieman lyhyemmäksi. Hyvä kallo-osa, huulet voisivat olla tiiviimmät. Hyvin rakentunut edestä, vahva raajaluusto. Liikkuu hyvin."
VAL ERI1 SA PU1 VSP
Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari

Video ilomantsista
Roppikehä


Luonnetesti
Minut Joensuun näyttelyn jälkeen lähes väkipakolla vietiin "esi-ilmoittautumaan" syksyllä järjestettävään luonnestestiin. Pitkään jahkailin ja mietin ja punnitsin. Loppujen lopuksi päädyin laittamaan sähköpostilla "virallisen" ilmon moiseen tapahtumaan. Vähän olin skeptinen sen suhteen, että onko Brandy vielä liian epäkypsä. Ja laukauksiahan se nyt ei ainakaan tulisi pääsemään läpi.. Aika turhaan jännäsin. Luonnetesti oli 13.9 ja pisteet näyttivät tältä;

Toimintakyky 1+ kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon
Yhteispisteet +180
HYVÄKSYTTY!
Tuomareina Tuomareina Lea Kilpeläinen ja Tapio Knuutinen

Luonnetestivideo

TÄMÄHÄN TARKOITTI SITÄ, ETTÄ BRANDYSTÄ TULI SUOMEN MUOTOVALIO! Ei huono.

Terveys
Päälimmäisinä muistikuvina on lähinnä revähdykset ja pahat jumit viime vuoden lopun puolelta. Niitä on hoidettu hieronnoilla. Hyvin ovat sitten menneetkin ohi. Lisäksi taisi olla yksi paha suolistotulehdus, mutta ei kai muuta mainitsemisen arvoista.


Jussi

Jussi on saanut jatkaa oloaan söpönä tissivälikoirana silloin tällöin temputellen. Jonkun verran sen kanssa on leikkimielisesti alettu treenailemaan tokon alo juttuja. Esim. jäävää maahanmenoa jne.

Temppuvideo1
Temppuvideo2
"Toko"video1

Jussi kävi ´14 kahdessä mätsärissä, joista tulokseksi SIN ei sij ja PUN ei sij. Nyt 2015 vuoden alussa käytiin myös mätsäilemässä SIN4 arvoisesti.

Muuten Kebabille ei kuulu sen suurempia asioita, paitsi nyt vuoden alussa eräällä lenkillä hän pissasi taas verta, aivan niinkuin viime vuonnakin samoihin aikoihin. Saatiin taas jälleen diagnoosi suurentuneesta eturauhasesta ja erittäin lämpimät suositukset kastrointiin. Noh, sitten koitti päivä 6.2 kun Jubba autaan tietämättömänä kohtalostaan kiikutettiin Tohtori Konnun vastaanotolle. Muutama piikki tuikattiin pyllyyn ja Jubbanen pääsi untenmaille. Nyt on jo toipuminen pitkälti ohi, eikä Jussi ole tainnut vieläkään tajuta, että häneltä on jotain haarovälistä viety. Ero koirassa tosin on nyt jo melko silmiinpistävä. Aiemmin minulla oli ihan älyttömän nirso koira, jolle ei kelvanneet minkään maailman maku-takuu tai nirsojen koirien ruuat, nyt minulla on koira, joka ei ole jättänyt ainuttakaan ateriaan väliin. Menee myös paljolti kaikkea ylimääräistä, mikä ei olisi aiemmin mennyt. Pöydille ei todellakaan voi enää vahtimatta jättää yhtään mitään syötävää, vaikkei se aiemmin ole ollut mikään ongelma, kun kumpikaan koira ei ole edes miettinyt koskevansa niihin. Lisäksi Jussista on tullut, noh ehkä vähän rauhallisempi, mutta myös älyttömän leikkisä ja entistäkin huomiohakuisempi. Juurikin esim. tuossa muutama ilta takaperin varsin jopa hämmästyin, kun Jussi _repi_ minun kanssa lelua kilpaa ja oikein tapporavisteli sitä! Jussi <3

 









Oyda
Nohevimmat varmaan ovatkin jo tietoisia, tai vähintään ulkoasusta huomaavat, että joukkoon on eksynyt myös kolmas koira. Tämä koira on Oyda. Oyda on oikein noheva pieni aussie neiti, joka on syntynyt 9.5.2014. Oyda haettiin viime kesänä Saksasta ja on viralliselta nimeltään Talisman Someone Like You. Oyda ei asu minun luonani, mutta on minun omistuksessani ja nään sen kanssa säännöllisin väliajoin, se on hoidossa luonani joitakin aikoja sekä satunnaisesti treenailen sen kanssa. 

Oikun kanssa ollaan käyty neljästi mätsäreissä tuloksin PUN4, 2x PUN ei sij. ja SIN ei sij. Lisäksi käytiin Ilomantsin näyttelyssä 18.1 tuloksella PEK2
Arvostelu;
"Feminiininen kokonaisuus. Hyvä kallo-osa, hyvät silmät, hieman raskaat korvat. Vielä kehittymätön edestä, etuosan tulee kokonaisuudeltaan vakiintua, taipumusta kääntää eturaajoja ulos. Kokoon sopiva runko ja raajaluusto. Liikkuu hyvin takaa. Runsas pentukarvapeite, hyvä käytös."
Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari 

Video ilomantsista

PikkuJubba sairastaa

.....Vaikkei se nyt varsinaisesti missään näykkään, niin pieni Jussipussi Kebabrulla hiukan sairastelee. Onneksi Jubab on kuitenkin aivan oma pirteä itsensä, niin ei huoli ole ihan niin suuri.
Silti pikku Rulla kyllä onnistui säikäyttämään ihan kunnolla. Sen lisäksi, että Jussilla on silmät rähmäilleet nyt muutamisen päivän, joskin koko ajan vähenevään määrin, niin tuli hiukan muitakin sairasteluja nyt sitten.

 

Eilen, Lauantaina, olin ihan normaalisti lähdössä koirien kanssa päivälenkille. Oltiin kuljettu kotitien päähän, kun ihan sattumalta satuin katsomaan Jussia kun se pissasi. Pissaa roiskui puusta hiukan sivulle, valkeaan lumeen, se kiinnitti huomioni. Pissa oli kummallisen tummaa. No, kohautin olkiani ja ajattelin, ettei se ole mitään ja jatkettiin matkaa. No rupesin kuitenkin tarkkailemaan Jussin pissaamista ja pieni pelko alkoi hiipiä pikkuhiljaa mieleen. Sitten kohta, pissa oli aivan punaista. Verta. Siis pelkkää verta, ei edes verensekaista pissaa, vaan ihan punaista nestettä. Ehkä tiedätte sen tunteen kun tuntuu että sydän tippuu paikaltaan, sellainen minulle tuli. Paniikki alkoi pikkuhiljaa nousemaan, vaikka kovin yritin pysyä rauhallisena. Kaikkein pahimmat skenaariot piti tietysti käydä päässä läpi ja kyyneleet poskilla aloin sitten soittelemaan, että liikenisikö kyytiä, jotta päästäisiin mahdollisesti lääkärille.
Matkalla takaisin kotiin, Jussi vaikutti jotenkin tosi vaikealta ja se yritti pissiä useaan eri kohtaan, joskin pissaa ei tullut, tai tuli ihan pieniä tippoja. Välillä verensekaista pissaa ja välillä pelkkää verta. Kotiin päästyäni soittelin sitten päivystävälle, joka sanoi, että voidaan toki tulla näytille.
Äitini tulikin minua pian hakemaan ja suuntasimme Jari Ahon klinikalle. Joskaan Aho ei itse päivystänyt, vaan paikalla oli eläinlääkäri Heikki Silvennoinen. Varsin mukava henkilö, hyvin varma, mutta samalla rauhallinen otteissaan. Kopeloi Jussia lävitse ja mittasi kuumeen. Lämpö oli normaali. Pieni huuto pääsi Jussilta jo kun kuumemittari lykättiin takapuoleen. Voitte siis vaan kuvitella minkälainen huuto oli, kun lääkärisetä sormen tunki samaiseen paikkaan ja tyhjensi anaalit. Toinen anaali oli täynnä sellaista tosi paksua mössöä. Mutta ei niissäkään nyt mitään sen kummempaa lääkäri havainnut. Ainut minkä lääkäri löysi, oli hiukan turvonnut eturauhanen.
Lääkäri katsoi pyynnöstäni myös samalla Jussin silmät. Hänen mielestään niissä ei varsinaista tulehdusta ole, mutta ärtyneet kuitenkin.

Jussi sai niskaansa kaksi piikkiä. Toinen antibioottia mahdolliseen tulehdukseen virtsateissä ja hormonipiikin rauhoittamaan turvonnutta eturauhasta. Lisäksi Jussi sai antibioottikuurin antibioottia nimeltä Synulox 40mg (2tablettia 2x pvä, kuuri loppuun (30tablettia)) ja silmiin lääkettä nimeltä Fucithalmic 10mg/ml (1 tippa 2x pvä viikon ajan). Lääkäri sanoi, että turvonnut eturauhanen/tulehdus virtsateissä voi johtua hyvinkin näistä kylmistä keleistä mitkä ovat nyt vallinneet, tai sitten Jussilla alkaa keski-iän miehuuden ongelmat. Mikäli tosiaan oireet uusivat ja tuntuvat johtuvan eturauhasesta, niin lääkäri sanoi, että silloin fiksuin vaihtoehto on leikata pallit pois.
Pallien pois leikkaaminen ei olisi mikään ongelma. Olen sitä muutenkin miettinyt aina ohi mennen, kun ei Jussi niillä nyt varsinaisesti mitään tee. Ainut mikä asiassa on mietityttänyt, on se, että entäs jos tekisikin mieli viedä Jussia joskus vanhuuden päivillään näyttelyyn? Mutta nyt jos kassit joutuvat lähtemään tuon eturauhasen takia, niin siihen ilmeisesti saisi sen ell. todistuksen, jotta pääsee käymään näyttelyissä. Mutta katsellaan nytten. Ei se maailmaa kaataisi mikäli ei päästäisikään Jussin kanssa enää näyttelyyn.


Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia/muuta tietoa tästä samaisesta vaivasta ja sen takia kastoroimisesta?

Terveet näkimet!

Käväistiin 9.10 Kivuttomalla järjestetyssä kimppatarkissa molempien koirien kanssa. Silmätarkastajana toimi eläinlääkäri Jaana Pätilä.

Molemmat koirat saivat terveiden silmien paperit!
Brandyn lappu oli täysin moitteeton, ennen tippoja ja tippojen jälkeen!

Jussin lapussa taasen oli joitain "moitteita", muttei mitään vakavaa tai mistä tulisi huolestua.
Jussin lappuun kirjattiin pieni lasiaisvuoto/juoste vasemman silmän taka-osaan, mutta pääsi silti tervein rastitetun paperin kanssa läpi!

Kuvapäiväys

Ei ole mitään oleellista asiaa kerrottavana kyllä, mutta kunhan iloksenne päivittelen. Varsinkin kun on uusia kuvia teille laitettavaksi.

 


Paitsi on mulla kyllä muutama asia, jonka voin jakaa kanssanne arvon blogin uskolliset seuraajat!

Aloitetaan vaikka eläinlääkärireissusta! Olipa kerran eräs rauhallinen yö, kunnes jostain kumman syystä heräsin syvästä unestani. Jatkoin uniani, kunnes aloin kuulla pientä rapinaa, noh, kuvittelin sen olevan kissa joka pöydällä jotain lehtiä rapisuttelee. Rapinaa aikani kuunneltuani, ajattelin kuitenkin käydä katsomassa, ettei kissa vain tiputa pöydiltä mitään epäsopivaa syötävää koirille.
Kuitenkin keittiöön päästyäni, huomasin Brandyn touhuavan roskiksen kimpussa. PERKELE. Vasta illalla olin kehaissut, että miten kiva, kun minun koirani eivät ole koskaan kaivelleet roskiksia.. Olisi pitänyt ilmeisesti siinä vaiheessa koputella puuta.Ilmeisesti Brandy oli ajatellut, "aaah, niinkin voi tehdä! kiitti äiskä vinkistä!"
No siinä roskia lattialta raivaillessani huomaan puoliksi syödyn suodatinpussin sisältöineen ja koiranmakkarapaketin muovikääreen päädyt. No voi helv.... missä on loput siitä muovista...? ja hetkinen.. kofeiinihan on koiralle myrkyllistä...? Eihän siinä... Ensiavuksi oksetusyritys suolalla, ei onnistu (en muuten ole koskaan siinä onnistunut... mitä teen väärin?), noh, sitten Jussin käytöstä jäljelle jääneet lääkehiilet nassuun kofeiinin varalta.. Sen jälkeen puhelin kauniiseen käteen ja päivystävälle soittelemaan. Päivystäjä suositteli parafiiniöljyä antamaan, jota sitten onneksi kaapista löytyi kissan ummetuksen jäljiltä.Ja seurailemaan. No siinäpä sitten loppuyö seuraillen. Brandy oli koko ajan tosi levoton ja läähätti paljon, joten se oli osaltaan melko huolestuttavaa ja halusin ihan oman mielenrauhan takia saada vähän selkoa tilanteesta. Siispä, heti kello kahdeksan soittamaan ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen Aholle. Aho neuvoi heti ensimmäisenä menemään kauppaan ja ostamaan kolme pakettia maksalaatikkoa, jotka syöttää koiralle ja sen jälkeen tulla vastaanotolle oksetuttamaan koira.
Kävin ostoksilla ja sen jälkeen juhlatarjoilu Brandylle. Kaksi laatikkoa hävisi nopeassa tahdissa, mutta kolmanteen pakettiin piti jo vähän suostutella, eikä sekään kokonaan enää uponnut. Siitä sitten aholle. Aho lykkäsi Brandylle piikin pyllyyn ja suositteli menemään reippaasti ulos koiran kanssa. Kerettiin hetki ulkosalla kävellä kun Brandy alkoi hillittömästi kuolaamaan. Ja kohta lensikin yrjö. Ja hyvin lensikin. Brandy oksensi yhteensä 15 kertaa, maksalaatikon ohella tuli mukana pieniä paloja muovia ja suodatinpussin jäämiä.Aho arveli, että Brandy on repinyt muovin pieniksi paloiksi syödessään, joten ei usko suolitukoksen vaaraan ja passitti meidät kotiin.Eli tällainen reissu..Piikki pyllyssä sisälsi sellaista ainetta kun Apomorfin ja on muuten tehokas aine jos koira pitää saada oksentamaan. Jari mainitsikin, että ko. lääke on erikoisluvanvarainen ja joensuussa (vai oliko peräti pohjois-karjalassa) sitä löytyy vain aholta.

Tokoiluista voisin kertoa sen verran, että luoksarin stoppia ollaan jonkun verran saatu parannettua. Treenataan stoppia monella eri tapaa, useissa treeneissä vahvistelen hommaa ihan vain peruuttamalla ja antamalla koiralle stoppikäskyn ja naksauttamalla kun koira pysähtyy ja palkkaamalla sen taakse. Lisäksi ollaan treenattu niin, että laitan sen kiertämään esim. jalkapallomaalin ja anna siitä sille stoppikäskyn. Varsinaisesti luoksarimaisesti ei olla juurikaan treenattu.
Jäävä seisominen on parantunut sen sijaan huimasti! Vielä se saattaa ihan vähän valua, mutta ei todellakaan ole enää niin hajalla kun aiemmin!
Paikkis taas... voi itku. Mitä lie tälle tapahtunut? Treenaamattomuus? Brandy tuppaa nousemaan jo siinä vaiheessa istumaan kun minä kävelen pois päin. Noh, alusta asti tämäkin lähdetty nyt treenaamaan. Eli muutama askel kauemmas, metri koiraan väliä ja palkkaamassa jne. Piilopaikkiksen treenauksesta vielä turha edes haaveilla. Noh. Pikkuhiljaa. Seuruissa vire ja kontakti on niin mahtavaa, mutta edistämiselle pitää tehdä jotain :D Jäävä maahanmeno on kympin arvoinen, nouto toimii erittäin pätevästi, toisinaan menee ehkä vähän liian rumasti kapulalle ja toisinaan palauttaa ravilla, mutta näitä vielä vahvistetaan oikeaan suuntaan! Hyppy pitäisi jostain saada treenattavaksi. Ja kaket on ihan alkutekijöissään, tai siis että i-m toimii kyllä sinällään, ja pysyy paikallaan. Mutta etäisyyttä pitää vielä saada. Ja haluisin samassa kuntoon myös sen seisomisen tohon joukkoon.

Semmoista meille.

Ei oo kovin iso koira tuolla turkin alla :D

 

Pitkästä aikaa!

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa! Meistä ei oo hetkeen kuulunut mitään, mutta eipä kyllä mitään kovin jännittäviä asioita ole meidän kommuunissa edes tapahtunut... Tähän on monta syytä, mm. karanteeni, omistajan reissut ja pienimuotoinen motivaationpuute.

Mistähän lähtis. No lahdetään vaikkaa... Tästä karanteenin aiheuttajasta.
Facebookin mukaan kiroilin 26.10 ja uhkasin polttaa koko taloni maan tasalle, koska meillä oli väiveitä. Molemmilla koirilla. Rupesin katselemaan kun Brandy rupsutteli itseään normaalia enemmän. Rupesin sitten tutkimaan ja karvojen seasta löytyikin sitten jotain ruskehtavia mönkiäisiä ja valkoisia munia. Eipä siinä, koirille karkoitteet niskaan (Expot), kammalla läpi käyminen ja kolme taloutta (minun kämppä, äidin kämppä ja miehen kämppä) suursiivouksen alle (+vielä miehen kissat). No, näin reilua kuukautta myöhemmin meissä ei ole enää väiveitä. Siksi päästiin tänään ensimmäistä kertaa 2kk agilitytreeneihin!!!

Lisäksi minulla oli 2vko:n etelänmatka tässä marraskuun lopussa - joulukuun alussa. Koirat olivat ensimmäisen viikon äitini luona hoidossa, jonka jälkeen Brandy lähti miehen luokse hoitoon. Ihan hyvin pärjäsivät ja kiitos huoltojoukoille! Taisi mammalla olla vaikeampaa olla erossa kun lapsosilla...

Lisäksi Jubabaa Jussipussi Kebabiina täytti hienot 4-vuotta 16.11! Hieno pieni Jubbabubba! Itse en tosin ollut tuolloin enää onnittelemassa ja leipomassa kakkuja, mutta ilmeisesti äitini yritti tätä juhlaa jollakin tavoin juhlistaa poikien kanssa.

Tokon saralla... Noh.. Pelottavan iso motivaationpuute omistajalla. Lenkeillä ollaan aina jotain pientä siellä lomassa tehty, esim. seurauspätkiä, luoksetuloa, perusasentojumppaa.... Mutta se mitä pitäisi treenata on jäävät... mutta ne ei vaan motivoi millään muotoa... Pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni. Mitä nyt uutena ollaan lähdetty ihan alkeista Brandyn kanssa treenaamaan on kaukot. Ja ne on niiiiin vaiheessa. Ajattelin opettaa kaikki kaukoliikkeet nyt yhteen hynttyyseen. Maahanmenossa ja istumisessa ei ole ongelmaa ~ 2m välimatkalla, siirtymät on kivoja, mut se seisominen.. Se ei onnistu edes vaikka minä olisin koirassa kiinni. Se liikkuu aina. Joko valuu eteenpäin, tai sitten hypähtää ylös siten, että liikuttaa myös takajalkojaan. Myös ruututöntät on olleet korissa jo pidemmän aikaa, mutta olen livistänyt vastuusta sillä verukkeella, ettei ole kehänauhoja... Myöskin tunnarikapulat huutaa kaapissa, mutta ne on oikeasti niin kammottavat, etten uskalla koskea niihin. Mua oikeasti pelottaa, että pilaan sen opetuksen heti alkuunsa.
Myös noutoa ollaan harjoiteltu ja se menee ihan perushyvin, sitä vaan pitäisi vielä hienosäätää ja varmistaa.
Pyörittelin mielessäni myös sellaista ajatusta, että jätetään ALO sikseen ja tähdätään kesällä AVOon...? Ensinnäkin siksi, etten jaksa opettaa tuolle luoksepäästävyyttä. Eikä mulla yleensä ole siihen avustajaakaan... Siitä huolimatta mun pitäs hioa nuo jäävät kuntoon, koska niistä ei pääse eroon...

Jussin kanssa ollaan harjoteltu uutta temppua nimeltä rumpukapulan pitäminen! Lähdettiin harjottelemaan siveltimellä ja tällä hetkellä ollaan päästy siirtymään jo siihen rumpukapulaan, mutta se on kovan harjoittelun alla vielä... Jussi ei tosiaan tykkää pitää mitään suussa...

Ja sitten vielä... hmmm. NIIN! Ihan jotta meidän eläinlääkärikäynnit ei jäis liian vähäisiksi, niin tuossa muutama päivä sitten huomasin Brandyn kynsiä leikkaillessa, että Brandyn toinen kassi helottaa aivan punaisena.. Noh. tarkemmin sitä tutkiessani huomasin, että se on aivan turvonnut ja märkiikin vielä. Katselin sitä yön yli puhdistin ja rasvasin sekä pidin Brandyllä jalassa miehen vanhoja kalsareita,  mutta muutosta parempaan ei ollut aamulla, joten eikun Martinalle soittoa. Samalle päivälle saatiin aika ja eläinlääkärikäynti meni oikein hyvin päivälenkistä, kun satuttiin miehen luona olemaan eikä siitä ole kuin puolisen tuntia matkaa Martinan vastaanotolle. Kävimme pyörähtämässä Martinan vastaanoton lattialla esittelemässä kasseja, diagnoosiksi saatiin kivespussin tulehdus joka voi johtua kylmästä tai sitten siitä, että Brandy on kolhinut arvoesineitään johonkin terävään. Saatiin mukaan antibiootit ja hoito-ohjeet. Minä kun kerkesin jo itkua tyyliin tihrustaa kiveskasvaimesta tai -syövästä.... Mikä ylireagointi?

Tänään sitten tosiaan käytiin ensimmäistä kertaa melkein 2kk agilitytreeneissä! Oltiin kyllä molemmat niin kikseissä, sekä koira että minä! Epäilin, että koira vain juoksisi päättömänä ja olisi aivan irti lapasesta, mutta mitä vielä, pysyi lapasessa, mutta aivottomasta juoksemisesta jätkä ei kyllä luopunut. Se nyt on varmaan muutenkin Brandyn tavaramerkki.... Treenit meni tosi kivasti. Pientä hakemista oli kepeillä, renkaassa ja takaaleikkauksissa. Muuten oli kyllä tosi kivaa irtoamista ja esteitten hakemista! Brandy tosiaan kävi ihan hurjilla kierroksilla näissä treeneissä ja väsyikin sen takia tosi nopeasti. Tämän lisäksi liiallinen vauhti ja aivottomuus aiheutti pieniä äksidenttejä... Brandy mm. törmäsi ryminällä keppeihin ja renkaaseen, lisäksi rimat roiskuivat enemmän kun laki sallii....

Jussi sen sijaan oli vallan närkästynyt kun se ei päässyt treeneihin mukaan ja oli tiirikoinut sillä aikaan Brandyn ruokapönttöön levitellyt ruokaa, tutkinut kaapit ja syönyt suihinsa kaiken syötäväksi kelpaavan...

Gays