tiistai 18. lokakuuta 2011

Haasteellista

Muistinpa, että minua heitettiin useammaltakin taholta tällaisella haasteella. Ja nyt kun minulla on luppoaikaa (no oikeasti ei ole, vaan pöydällä odottaisi kasa koulutehtäviä, tiskejä on taas neljä jos viisikin ja huoneisto on kuin ydinräjähdyksen jäljiltä ja villakoiria (nykyään vähän karvaisemman muodon saaneena) juoksee ympäriinsä) kun Brandy viettää taas ribsa päiviä (mitä lie taas vetänyt tuolla nassuunsa, tänään se veti jonkun ihmisen ripulijätökset naamaansa metikössä, ihankun oma ribsa ei olisi tarpeeksi...) joten emme menneet tokotreeneihinkään...

NO mutta... asianihan siis oli;
Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Kiitämme siis Nastiinaa, eli Kiitos, AnnaStiina! Ja joku muukin oli mutta saatoin sen unohtaa...
Tunnustukseen haastan ne kaikki jotka tämän mulkosilmillään, sulosilmillään, normaaleilla silmillään lukevat ja eivät ole vielä tehneet. Hähä.

Ja koska tämä on koiraisa blogi, kirjoitan vain koiraisia satunnaisia asioita.
1. Hmm. Ensin meille piti tulla shetlanninlammaskoira ja se oli hyvinkin suosikkirotuni penskana, trikki vieläpä. Tosin jossain vaiheessa meille piti tulla myös cavalier ja isomünsterinseisoja. Onneksi ei kumpaakaan. Vaikkakin sitten äitini osoittautui aavistuksen allergisoivaksi ja sopivat rodut piti miettiä sitten kokonaan uudestaan.

2. Sittenpä meille tuli niinkin loistava ensimmäinen koira, airis, Rino. Köh. Tyypillinen ensimmäinen koira. Tee kaikki väärin tämän koiran kanssa. Tosin puolustuksekseni sanon, että minun kontolle koiraa jätettiin koulutuksen osalta aivan liikaa. 11v tyttölapsi, jolla ei ole koirankoulutuksesta mitään tietoa, apuna vain muutama kirjastosta lainattu koulutuskirja ja koulutettavana alle 1v airisuros. Hihjhii. Onneksi kasvattaja meille kuitenkin valitsi sen verran sopivan yksilön, ettei pulaan jouduttu. Vaikka Rinosta olisi ollut vaikka mihin!

3. Rinon kanssa kävin yhdellä tottelevaisuuskurssilla joskus, ja meitä pyydettiin agilityyn. En uskaltanut lähteä, koska pelkäsin, ettei Rino ole minulla hallussa tarpeeksi hyvin. Siihenpä jäikin Rinon kanssa harrastaminen, kotipiha"agilityä" lukuunottamatta. (ja ihanhan tuo pk-rotuinen aktiivinen terrieri järjissään pysyi, vaikkei sen kummempaa aktiiviteettia saanutkaan)

4. Jussin rotuun, eli harjikseen kiinnostuminen alkoi siinä vaiheessa kun (ehhehheh, älkää nyt hyvät lukiat nauruun kuolko :D) mietimme kahden kaverini (jotka jätän tässä vaiheessa nimettömiksi, jotta säästyvät häpeältä) että minkä rotuisia koiria lempibändimme jäsenet, eli The 69 Eyesin pojat, olisivat jos ne olisivat koiria. Muistaakseni Jyrki69 oli belggari (gronttu), Artsi oli joku bullmastiffi, Pasi oli kai afgaani ja Timoa en muista. Jussi69 oli sitten ilmiselvä harjis. Ja tadaa! Lupasin myös tässä yhteydessä että minkä niminen ensimmäinen harjikseni tulee olemaan. Tosin... Jussin piti olla musta... Noo, vähän tingitään pikkuseikoista..

5. älkäähän säikähtäkö. Ko. rotuvalinta ei johdu pelkästään tuosta. Tuo oli vain ns. ensimmäinen potku. Ja tuosta taisi kulua sellaiset 4-3 vuotta ennenkuin harjista edes tuli taloon. Tosiasiassa harjis oli passeli tuolloiseen elämäntilanteeseen. Pieni, helppo, karvaton, vähä-allergisoiva (asuin tuolloin isälläni, joka on kohtuullisen hyvin allerginen koirille). 

6. Nälkä kasvaa syödessä. Jussin kanssa harrastaminen -kuten olette varmaan huomanneet, on kohtuullisen haastavaa, eikä tuota tulosta kovinkaan. Täten siis hankintaan uusi, toivon mukaan hiukan potentiaalisempi kaveri (eli ylläripylläri Brandy). Jussi ei toki jää pelkäksi seinäkoristeeksi ja sohvaläjäksi, se tulee olemaan minulle aina se ensimmäinen kokonaan oma koira. Ja Jussi on opettanut minulle ihan tavattomasti. Suurimpana ehkä positiivisen vahvistamisen, koiran kannustamisen ja muun samanmoisen koiraa tukevan ja rohkaisevan käytöksen. Niitä ilman ei varmastikaan olisi Jussi edes näin täysipäinen. Ja voin kertoa, että lujasti ollaan tehty töitä ja lujasti tullaan töitä tekemään myös tästä eteenpäin. Ja Jussin kanssa tullaan edelleen harrastamaan, mutta se ei joudu minun tavoitteelliseksi (verenmaku suussa treenaavaksi, buahahhhaa!) harrastuskaverikseni, vaan se saa sen aktiviteetin minkä se haluaa käyttää jotta mieli pysyy virkeänä. Tehdään siis vaan periaatteella, että on hauskaa, eikä nipoteta jostain oikean keppivälin hakemisesta.

7. öö. Olen kohtuullisen öömn. sellainen malttamaton ihminen. Haluaisin nähdä edistystä hetinyt. Ja hinkkaan koirien kanssa asioita ehkä liikaakin kerralla. En vaan osaa lopettaa. Se on yksi äärimmäisen huono puoli minussa. 

8. Olen aina aivan neuroottisen huolissani koiristani. Oli se sitten kasvu tai kehitys, sairaudet, mikä tahansa. Pelkään oikeastaan yhtenä asiana eniten että menetän ne. Mm. Brandyn kohdalla olin äärimmäisen huolissani pallien tipahtamisesta aloilleen (ei hätää sieltä ne on tulossa!), kasvavien rautahampaiden oikeasta asennosta (ei hätää, ne on ihan normaalisti) sekä pihtikintuista (okei, ne on vielä vähän vinkurat...) Lisäksi ihan yleisestä terveydestä. Mielessäni käy hyvinkin usein ajatukset, onkohan tuo ihan normaalia, onko koirani jotenkin vääränlainen, kuuluuko tuon mennä noin.. jne. Voi kasvattajaparat kun minä heitä typerillä kysymyksilläni aina vaivaan :D Myös aivan pikkuasiat kuten rapsuttelu tai hiukan löysä maha saattaa saada hiukseni pystyyn ja ajattelemaan oikeastaan jokaisen kuolemanvakavan taudin lävitse. 
Tosin esim. Jussin hampaiden tippumiseen olen jo ns. tottunut. Vaan auta armias kun siltä ensimmäinen kulmuri katkesi, niin paniikki oli valmis!

Haaa! Heitän tähän vielä EXTRAfaktan. eli. Kirjoitan omaan facebook profiiliseinätilapäivitykseenmikälieikinä varmasti enemmän koirieni tekemisistä/sattumisista/kuulumisista kuin omasta elämästäni. Vaan kah. Tämä taitaa kertoa siitä, mistä minun elämäni tärkeimmät osat koostuvat! <3

Eiköhän tässä näitä paljastuksia ollut ihan tarpeeksi.. Kuinkakohan moni minulle tulevaisuudessa enää koiraa myy? :D

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Angstinen agiliito

Tämä viikko ei ole ollut yhtään harrastusviikko. Kaikki treenit ovat menneet ainakin osittain päin prinkkalaa. Mikälie syynä sitten. Noh. Olipa taas kerran Jussin agitreenit. Iloisin mielin kaikki lähdettiin matkaan. Jussin lämppäsin huolella ja pidin kunnolla puettuna, vähensin vaatteita ja lämppäsin senkin jälkeen vielä. Jussi oli tosi innokas ja teki hyppypomppu koikkaloikka lämmitykset ihan fiiliksissä.
Sittenpä lähdettiin radalle. Eka este fine, puomille nätisti, puomin kontakti upeesti (paineistinko tässä? en tiedä) mutta vauhti loppu siihen. Sen jälkeen Jussi vaan ravasi perässä, kierrot ei onnistunu ja koko homman tekemisen iloisuus oli poissa. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH. :( MIKSI. Vaikka täytyy mainita, että keinu oli kyllä upea, Jussi tuli siihen reippaasti ja oli reippaana loppuun saakka (avittamatta) vaikka keinu pamahtikin, palkkasin ja kehuin suuresti!! No mentiin rata, kun ajattelin sen menevän ihan ok, kuitenkin. No vikan esteen jälkeen porukka kysyy kuorossa, että "ontuuko se taas?". Siinä vaiheessa meni niin fiilikset kun voi vaan mennä. Ei taas.
No vein sen hallista ulos, enkä havainnut mitään ontumista. MITÄ?? Mistä ihmeestä voi johtua? Voiko johtua siitä, että kylmä alkaa vaan kangistaa? Oireileeko sillä sittenkin ne 0 rajatapauskyynäreet? Onko sora-alusta vaan niin epämukava? Feikkaako se? Lihasjumi? Mikä ihme :( Tulin siihen tulokseen, että kunhan raha-asiat on sillä mallilla, niin lähdetään selvittämään tätä fyssarin/hieroja avustuksella. Lähdetään siis noista lihasjumeista.
anastin radan Emmiltä, kiitos!

No, jäähdyttelin Jussia siellä pihalla pyörien, puin sille lämpimästi päälle ja lähdin kuluttamaan Brandyn energiaa hallin ulkopuollelle "näyttelyjuoksuharjoittelulla". Brandy olikin mölissyt ja haukkunut siellä hallin laidalla toisten agia katsellessa. Noh. Eikun snake kaulaan ja harjoittelemaan.
Eipä ollut käytös yhtään sen mallikkaampaa kuin keskiviikkonakaan. Hyppypomppukoikkaloikkamaatanuuskin. Muutaman kerran pomppi ja yritti hihastakin nappaista. Tällä kertaa kyllä sitten annoinkin pennulle enemmän palautetta siitä, mikä on sopivaa ja mikä epäsopivaa käytöstä. Kiskominen, pomppiminen, yleinen häsellys ja touhottaminen on EI, nätisti ravaaminen ja kuunteleminen sekä "seuraaminen" on palkan arvoinen juttu. Naksuttimella vahvistelin sitten toivottua käytöstä, juuri sillä hetkellä kun sitä oli havaittavissa. Joko pentu alkoi loppua kohden älyämään mitä haetaan, tai sitten sillä alkoi puhti loppua.
Siinä jäi loppuunsa sitten taas hurjasti luppoaikaa, vaikka kaikki (paitsi minä ja Jussi) treenasivat kaksi kertaa radan. Pääsi sitten taas pennut töyhöttämään radalle. Brandy kävi aivan kierroksilla. Se vain kimpoili ympäriinsä ja juoksi päättömänä. Myös korvat tuntuivat katoavan. Myöskin putkelle (12&16) "lähettäminen" on pieni ongelma, koska jos menen putkea edes 2m lähemmäs, niin pentu katoaa putkeen kun pieru saharaan. Ja sitten se juoksee sitä ympäri ympäri ympäri ja unohtaa siinä sitten ehkä mm. luoksetulokäskyt. Vaihdoimme sitten putkitehtävältä pois, kun pentu ei selvästi malttanut kuunnella siinä ollenkaan. Teimme siis ihan normia siivekkeen kierrätystä molemmin puolin (esteellä 13&6). Kiertäminen on niin vauhdikasta, että siivekkeen taakse jää montut kun Brandy painaa menemään. Hienosti se on hoksannut homman! Sitten mentiin takaisin putkitehtävälle kun paineita oli purettu. Nyt imuutin Brandyn namin avulla aivan putken suulle ja istutin sen siihen. Ihan vain huomauttaakseni, että putken lähellä voi myös vaan hengata. Sitten otettiin "kertalähetys" putkeen ja jee, pentu jopa vähän kuunteli!
Sitten mentiin hallin toiseen päätyyn, jossa oli kivasti "hyppy" ja putki (esteet 3&4). Ensin otettiin "hyppy" ja siitä putkeen! Wau! Hienosti pentu teki. Sitten otettiinkin putki ja hyppy, vauuuu! Palkkasin tosin pennun oikeaan käteen, ennen hyppyä, että "pysyy oikealla puolella" ja siitä hypylle sitten. Oltiin ottamassa tätä juttua toistamiseen, mutta nyt Brandy kääntyykin hyvässä vauhdissa keskellä putkea ympäri ja tulee pois. HÄ? Ei Brandy noin tee. No sitten yritin ohjata sen sinne uudelleen ja sama homma. No sitten tajusin kurkata putkeen, ja mitä. Siellä on jonkun koiran kikkareet! No ihme jos ei mene putkesta läpi (tosin miksi se meni aiemmin?)! Mutta pikaisen analyysin tehdessäni, kyseessä ei ollut Brandyn kikkareet, koska ne oli liian pieniä :'D ( ja lisäksi kävi myöhemmin ilmi, että Brandyllä oli maha löysänä....) nooh. Näinpä sitten. Tosin nyt jälkiviisaana hoksasin, etten tuon "episodin" jälkeen muistanut enää lähettää Brandyä putkeen, joten toivottavasti Brandylle ei jää kakkaputkikammoa. Mutta siinäpä treenit oikeastaan olikin.

Jäljestämässä...... tottelevaisuutta ja näyttelyosaamista

Näin tällä kertaa tokotiistaina siis. Meidän ryhmää vetikin mukava naapurimme Tiia. Brandy oli jo alkuunsa levoton ja mölisi kaikelle turhalle. Onko se sitten niin innoissaan?
Perusasennotkin oli tänään aivan vinoja ja seuraamisesta ei tullut hepan pyllyäkään. Tänään ei ollut meidän päivä. Tunnin teemana oli öö. kontakti? Meillä ei Brandy tainnut tuntea sellaista sanaa tuona päivänä ollenkaan.. Taino.. Ottihan se kovasti kontaktia maan kanssa. Maassa oli nimittäin haju, josta Brandy ei päässyt yli eikä ympäri. Ei se nenä maassa mennyt ihan jatkuvalla syötöllä, mutta ei ollut kyllä yhtään mukanakaan. Pieniä pätkiä saatiin kontaktissa mentyä, mutta sitten taas nenä meni maahan. Vaikka yleensä toi kyllä tulee kontaktissa pitkiäkin aikoja, myös häiriössä. Seuraamisesta ei ollut tietoakaan, joten en edes yrittänyt antaa seuruu käskyä, ettei nyt tällä pilata sitä sitten.

Tehtiin erinäisiä ohittamis ja pujotteluarjoituksia, ei mitään kovin vaativaa, ehkä ihan hyväkin, kun kontakti oli Brandyn ja maan välillä. Lopuksi otettiin myös luoksetulo, joka meni kyllä ihan nappiin. Olen alkanut ottamaan luoksetuloja Sirkun neuvomalla tavalla, eli koira juoksee jalkojen välistä ja saa palkan sinne. Tämän olisi tarkoitus vahvistaa siis pk-puolen eteentuloa, luoksetulossa.
Otin lopuksi vielä itsenäisesti seuruuta imuttamalla (ja vähän ilman imuutustakin) siellä hajupaikassa, kun ei ollut enää häiriötä niin paljon. Edelleen olisi hajut kiinnostaneet vähän liikaakin, mutta saatiin pari todella kivaa pätkää siihen ja lopetettiin sitten.
Sitten kävimme Annan ja Hupsiksen kanssa lenkkeilemässä sillä välin kun Laura treenasi vielä Mintun. Ja vielä jäljelle jääneellä luppoajalla otin maahan menoa. Alusta oli vähän ikävä, kun oli märkä asfaltti. Mutta pätevästi pentu kuitenkin maastoutui ja pysyikin siinä. Vähän ehkä piti hinkata, mutta kyllä se siitä.

Pääsin sitten vielä Tiian & co. kyydissä kotiinkin, kiitos vielä siitä ! :)
Treeneistä jäi ehkä yleisesti vähän ankea maku suuhun, koska tiedän pennun kuitenkin osaavan, nyt vaan oli liikaa häiriötä vissiinkin sitten. Muutenkin kyllä alkanut nuo hajut pentu pentuista kiinnostamaan enemmälti, koska välillä saattaa lähteä jolkottelemaan nenä maassa (kuulolla kuitenkin) ja tolppiakin jo nuuskutellaan.






Keskiviikkona käytiin sitten poksin näyttelytreeneissä kun viimeistä kertaa olivat ilmaiset. Otin molemmat koirat mukaan, koska tarkoitus oli treenata molemmilla. Jussilla lähinnä pöytää. Vaan en sitten loppujen lopuksi kerennyt roikkua kun Brandyn narussa. Ja siinä olikin roikkumista sitten niin.. Sain tosiaan samana päivänä tilaamani hopeisen 60cm snaken, joten sitä lähdettiin testaamaan. Ja ei kutittanut! Muuhun käytokseen se ei sitten hirveästi vaikuttanutkaan... Samanlailla kiskoi ja pomppi sekä kohelsi. Seisoma osuudet meni aivan nappiin, todella hienosti tönötti paikallaan ja häntä vispasi, antaa nykyään myös asetella jonkun verran. Juoksuosuudet.... noh... tuota, miten sen sanoisi. No nenä maassa, nenä taivaassa, nenä siellä ja nenä tuolla. Kaksi jalkaa massa, yksi jalka maassa, kolme jalkaa maassa, missä neljäs? Tämä osuus on siis nykyään lähinnä kaoottista. Pennulla on vissiin vaan niin paljon energiaa? Vaikka mehän käveltiin hallille, eli semmoinen 40-45min.. Ei vissiin riitä, täytyy varmaan lisätä se tunti tokoa tohon, niin josko sitten?
Kovasti saatiin kehuja "tuomarilta" käsittelytilanteessa. Pentu kyllä morjestaa tuomarin iloisesti, mutta sitten taas keskittyy kympillä namukkaan, eikä välitä tutkiskelusta pätkän vertaa. Hampaiden katsomisessa pentu yrittää vähän luistaa (kun ei nää nakkia) mutta antaa kuitenkin katsoa. Palluroita kopeloitaessa pentu tönöttää paikalla kun tatti, tuijjottaen silmä kovana nakkia ja heiluttaa häntää.
Yhteenvetona, se, että juoksua pitää treenata.
Käveltiin treenien päätteeksi vielä kotiin.




näin hauskaa Jussilla oli metsäretkellä

(kuvat siis sunnuntaiselta verijälkiretkeltä!)

Nakin jäljillä

Käväistiin tuossa viikko sitten (köhöh, mitenniin taas kirjuroin myöhässä?) verijäljellä, kumppaneina tiimit Laura & MinttuMeela, Anna & Hupsis ja Emmi & Toivo. Minulla oli molemmat pojat matkassa. Jussi "töissä" ja Brandy kuluttamassa energiaa.
Jussille oli vedetty edellisenä iltana ihan simppeli, todella lyhyt ja yksinkertainen jälki. Sinne päähän sitten käytiin viemässä naggia. Kovasti Jussi taas ekalla makauksella haisteli ja tajusi, että siinä on jotain, mutta sitten se jäi taas tapittamaan, että "mitäs sitten?". Yritin sitä ohjailla jäljen suuntaan, se ehkä muutaman askeleen sitä seurasi ja sitten taas oli kuin tyhmä sorsa lätäkössä. Siinä Jussi sitten himmaili, välillä näytti, että saattoi vahingossa pienen pätkän jälkeä seurata ja sitten taas hyppäsi muutaman metrin suuntaan X ja kävi kusemassa puuhun ja hengaili vähän lisää. Lopuksi se sai ilmavainun nakeista ja syöksyi sinne lyhintä reittiä. Pitäisikö meidän kokeilla jotain yksinkertaisempaa, kuten makkarajälkeä? Tai tuoreempaa jälkeä, vai eikö toi vaan oikeasti hoksaa? :'D

Loppuajan sitten kuvailinkin koiria ja hengailin. Brandyä en vielä uskalla jälelle päästää, ettei säiky turhia, mutta saa kuitenkin olla mukana, että haistaa jotain, mutta ei tarvitse hommaan ryhtyä ja on kivaa! Lopuksi koirat pääsi sitten myös juoksemaan irti pitkin metsiä. Brandy niin innoissaan oksan kanssa juoksi, että törmäsi täydellä vauhdilla puuhun. Hetken se ontui toista takajalkaa ja kävi istumaan, mutta ei kulunut edes minuuttia, niin taas juostiin pitkin metsää kaikilla neljällä jalalla, eikä sattumuksesta ollut tietoakaan!









Otettiimpa meistä myös perhepotretti.

Ja Brandystä 5kk kuva. 
16,8kg ja 50cm

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Wannabe kaupunkilainen touhuaa

Tmä blogaus taitaa suurimmaksi osaksi keskittyä taas Brandyyn, koska Jussin kanssa ei ole tullut sen kummemmin touhuttua.

Ensimmäinen pentutoko
Tiistaina 27.9 suuntasimme Lauran kimppakyydillä Noutajakoirajärjestön pitämään tokoilusembaloihin. Me suunnistimme pentutokon puolelle. Aiheena oli kontakti ja ohittamiset. Elikkä ohiteltiin kaikenlaisilla erilaisilla tavoilla, ohiteltiin vastapäiten, pujoteltiin ringissä ja kaikkea vastaavaa. Brandy oli upea pentu. Se seurasi mukana, pääasiassa kokoajan kontaktissa ja seuraamispaikalla. Eipä se oikeestaan muuten osaakkaan kulkea mukana kontaktissa kuin seuraamalla. Paikka, vire ja tiiviys on vielä vähän hakusessa, mutta oikein pätevää! Meillä meni pääasiassa siis seuraamistreeniksi tämä kerta. Ohitettavista koirista ei välittänyt tuon taivaallista, ohi posotettiin kontaktissa todella nätisti, oispa kotonakin näin! Ei ohitukset kotona ihan kontaktissa onnistu, vaikka kovasti harjoitellaan. Mutta tosiaan kun kerta kesti sen 1h ja seuraamista oli pääasiassa, niin alkoi pentu jo vähän kyllästyä. Mutta loistavasti tsemppasi loppuunasti. Palkkasin pääasiassa herkuilla, mutta leikitin välillä.
Pentutokon jälkeen sattui olemaan sitten vielä näyttelytreenit. Ja koska meidän piti muutenkin venailla vielä tunti, koska Laura treenasi Meelan lisäksi vielä Mintun, niin menimme sitten vielä näyttelytreeniin, vaikkei meillä kyllä ollut edes näyttelyvermeitä mukana, mutta eipä tuo hidasta. Paljon paljon paljon juostiin, ja Brandy juoksi todella upeasti! Sai ohjaajalta erityiskehuja mielettömästä takapotkusta ja liikkeestä yleensäkin. Sain esitettyä löysällä hihnalla liikkeessä... Köh.. Mun pitää varmaan aina ennen mätsäreitä ja näyttelyä käydä ensin 1h lenkki ja sen jälkeen vielä treenata intensiivisesti 1h tokoa, niin sitten se esiintyy kauniisti ! Koska muutenhan se on yhtä kolmiloikkaa ja hyppypomppua. (ja voisin tässä mainita että kävin ostamalla Brandylle n. 60cm mittaisen ohuen nahkahihnan ja tähän sitten tilauksessa on 60cm hopeinen snake -ketju, josko se kutina tällä kokoonpanolla vähenisi!). Seisominen, tutkailu ja muu hömpötys meni oikein loistavasti, sain myös hiukka vihjettä siihen, kuinka tällä hetkellä hiukan pihtejä takakinttuja saa vähän normaalimman näköiseksi.  Tällä kerralla menoissa oli mukana myös kaksi muuta aussieta. Kida ja joku Bywaterin urostrikki. He tosin treenailivat jo vähän osaavampien ryhmässä.

Pentutokon toinen kerta
Tämä olikin sitten 4.10. Aiheena oli leikkiminen. Eli miten leikitään ja millä kannattaa leikkiä yms. Ohjaaja (joka sattui olemaan Kida aussien omistsaja) katselikin sitten leikkimistä ja kommentoi. Me saimme leikkimisestä kehuja ja että olen leikkinyt Brandyn kanssa todella hyvin.Saimme myös ohjeeksi kokeilla, että mikä on koirallemme paras palkka. Tähän on yksinkertainen testi. Eli ensin syötetään koiralle makupaloja. Sitten pidetään tauko. Tauon aikana otetaan aikaa, niin pitkään kunnes koiran kiinnostus herpaantuu. Sama juttu lelulla sitten. Ensin leikitään hetki ja pidetään tauko, ja aikaa otetaan niin pitkään kunnes kiinnostus katoaa. Se kumpaa koira jaksaa odottaa pitempään, on koiralle parempi palkka. Itse loogisesti ajattelin, että testi kannattaa varmasti tehdä mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä, ettei häiriötekijöitä ole vaikuttamassa testin tuloksiin.
Ja koska vettä tuli tällä kerralla kuin saavista, niin Laura ei enää jäänyt treenaamaan Minttua, joten pääsimme sitten likomärkinä ajoissa kotiin.

Kaupungistuminen
Sittenpä olin sopinut treffit isäni luokse Espooseen 30.9-2.10 väliseksi ajaksi. Elikkä lähdettiin Jussin kanssa näyttämään Brandylle vähän kaupunkielämää. Vaikka isäni tosin asuukin ns. omakotitaloalueella, niin ei nyt varsinaisesti kaupunkielämää ollutkaan. Junallahan me tämän matkan taitoimme. Olin kaukaa viisas ja sovin perjantaiaamulle treffit "naapurin" lappari Hupsiksen ja tämän omistajan kera. Missio pennun väsyttäminen sai alkaa! Jussi lähti tietysti mukaan lenkille, mutta eipä se oikein meiningeissä ollut mukana. Pentu onneksi hoiti tämän homman oikein hyvin ja riekkui Hupsiksen kanssa sydämensä kyllyydestä. Kun pentu oli väsytetty, lähdimme junalle. Pentu taas aivan kikseissään, että mihin mennään!! Autokyydit (+ linja-autokyydit) on niin pennun lemppareita, koska mennään yleensä jonnekkin kivaan paikkaan! Myös Jussi pitää autoilusta. Sittenpä tulimme juna-asemalle. Brandy oli ihan häpsingillään ja Jussi normaalin lunkisti, kyllä Jussi tietää! Lähdimme sitten viimehetken tarpeiden tekemisen jälkeen junalle. Ensin pentu katsoi, että mitä, tuonnekko minun pitää kiivetä ??? Mutta kun Jussi reippaasti meni edellä, ei pentukaan enää toista kertaa katsellut, vaan sinne se kapusi reippaasti perästä. Tämä junamatka olikin sitten vähän paljon ahdas. Meidän vieressämme istui koko matkan eräs henkilö ja paikathan olivat kuin normaalit junan penkit, eli ei mitenkään suuresti tilaa. Olisi ottanut ison lemmikkieläimen paikan, mutta sitä ei saanut enää varattua, koska se oli jo otettu. Ja ette kyllä arvaa, että mikä siinä ison lemmikin paikalla sitten oli..... no... tätihenkilö KISSAN kanssa. Ja Kissa oli pienessä boxissa... Meinasin täti-ihmiselle sanoa, että voisi ens kerran miettiä, että tarviiko hän ensi kerralla niin tilavaa paikkaa, koska kyydissä saattaisi olla sellaisia jotka sitä ison lemmikin paikkaa oikeasti tarvitsee.....! No tosi kivasti meni matka kuitenkin. Brandy nukkui jaloissa (edellisen penkin alla, minun jalkatilassani ja vei osan myös vieressä istuvan jalkatilasta) suurimman osan matkaa oikein sikeästi ja rauhallisesti. Missio pennun väsyttäminen olisi siis näemmä tuottanut tulosta.
Perillä olikin vastassa monta uutta ihmistä, siskoni, isäni ja hänen naisensa. Kaikki Brandy otti vastaan ilolla, ja Jussi tietysti perästä myös kerjäämään huomiota. (joo kyllä Jussistakin on tullut reippaampi, koska jos ei mene hakemaan huomiota, jää kokonaan ilman!) Myöskään vieras talo ei ollut Brandylle sen suurempi stressinpaikka. Talo tutkittiin ja sitten voikin leikkiä ja touhuilla. Vaikka pikkasen pentu väsytti vielä, joten kauniisti kävi hän myös sitten levolle. Jussi tietysti tapansa mukaan isäni sylissä rapsuteltavana.
Lauantaiksi olin sopinut treffit ex-poikaystäväni siskon, eli kaverini Jessican kanssa. Jessica tuli hakemaan meitä, ja kävimme hakemassa perheen kultaisennoutajan Roopen (joka oli vanhentunut ihan silmissä :( ) mukaan ja suunnistimme Luukin ulkoilualueelle lenkkeilemään. Pojat tulivat kaikki todella hyvin toimeen. Tätähän me emme myönnä, mutta saattoi käydä niin, että eksyimme pienesti sinne metikköön ja harhailimme siellä hetken jos toisenkin. Vaan sitten löysimme reitille ja kävimme lopuksi vielä koirapuistossa, jossa ei kylläkään ollut muita. Jussi ja Brandy siellä leikkivät keskenään, vaikka Roopekin yritti olla vähän mukana.
Sitten kävimme takaisin isällemme. Loppupäivästä tulikin sitten melkein koko suku käymään. Tuli sisko miehineen, mummo, edesmenneen kummini vaimo. Ja pihalla kävimme katsomassa myös serkkuni lapsia ja vaimoa. Lapset oli vähän jänniä kun ne sillä tavalla riekkuivat ympäriinsä. Mutta pentu antoi silti kiltisti silittää itseään. Pentu oli kaikkia kohtaan todella reipas ja avoin!
Sunnuntaina sitten ennen kotimatkaa kävin poikien kanssa lenkkeilemässä metsässä. Pojat oli irti. Brandy veti rallia ympäri metsää. Tulimme sitten sellaiseen paikkaan, missä oli rapaoja, ja siitä yli meni pieni ns. omatekoine silta. Noo, Brandy sanoi sillalle piutpaut ja ennenkuin kerkesin edes huomata, niin pentu oli kylkiään myöten siellä ravassa ja märässä. Hieno homma! Lenkki loppuikin sitten vähän lyhyempään, koska piti lähteä takaisin kotiin, että kerkeää pennun huuhtoa ennen lähtöä. Vesipesusta huolimatta pentu lemusi aivan kuolemalta. Onnea vaan kanssamatkustajat!
Kun pääsimme matkaan, niin Brandy kiipesi tällä kertaa aivan itse reippaasti junaan, sen suurempia epäröimättä. Tällä kertaa paikkamme oli vähän isompi, vaikka vähän ahdasta oli siinäkin. Pentu nukkui oikein sievästi suurimman osan matkaa, vaikkei nyt sen kummemmin väsytetty ollutkaan. Hyvä reissupentu! Kivaa että Brandykin tuntui osoittautuvan koiraksi jonka kanssa on kiva ja helppo matkustaa!

Pentukurssin kaupunkikävely
Meiltä jäi Brandyn ripulin takia alkuperäisen pentukurssimme kaupunkikävely välistä, mutta saimme korvaavan kerran 8.10. Lähdimme matkaan linkalla, kun linkka pysähtyi kohdallemme, lähti Brandy vetämään nelivetona sisään. Sisääntulomme ei siis ollut kovin hallittu... No, ei se ainakaan pelkää.. Kun pääsimme kaupungille, pyöri Brandyn pää kuin pöllöllä. Eihän me koskaan vielä oltu käyty keskustassa. Siellä oli niiiiiiiin paljon hajuja ja ihmisiä ja katsottavaa muutenkin. Vaikka hyvin pentu pysyi silti kuulolla. Tapasimme kaupunginlaitamilla ja lähdimme siitä kävelemään hallitussa jonossa takaisin kohti keskustaa. Menimme anttilalle, jossa oli ensin ritiläalusta ja sen jälkeen ns. ulospäin avautuva automaattinen ovi, sitten pyöryläkumimatto, ja normaalit sivulle avautuvat liukuovet. Tämän jälkeen tuli liukas lattiapinta ja samalla pinnalla varustetut rappuset. Brandy lähti reippaasti sisälle, eikä meidän sisäänmeno taaskaan ollut kovin hallittu. Mutta ei pentua ainakaan pelottanut, ehkä vähän jännitti, että mihin nyt mennään. Pinnoista tai ovista ei välittänyt tuon taivaallista. Tästä lähdettiin sitten parkkihalliin. Ei mitään ongelmaa sielläkään. Sen jälkeen käveltiin vilkas kävelykatu ja kävimme tervehtimässä rautaista sutta eikä Brandy edes tajunnut, että siinä olisi jotain erikoista. Hyppäsi vielä sen päällekkin. Pentukurssin jälkeen kävelimme vielä kotiin, koska pojat jäivät keskenään illaksi kun kirjuri lähti katsomaan Antti Tuiskua (;DDDDDD).

Jussin kaksi viimeistä agikertaa ovat jääneet välistä, sillä ensin oli tämä espooreissu ja 7pvä minä suuntasin kerubiin katsomaan Reckless Lovea. Noh, ehkä minullekkin sallitaan välillä huvitteluja?