Wannabe kaupunkilainen touhuaa

Tmä blogaus taitaa suurimmaksi osaksi keskittyä taas Brandyyn, koska Jussin kanssa ei ole tullut sen kummemmin touhuttua.

Ensimmäinen pentutoko
Tiistaina 27.9 suuntasimme Lauran kimppakyydillä Noutajakoirajärjestön pitämään tokoilusembaloihin. Me suunnistimme pentutokon puolelle. Aiheena oli kontakti ja ohittamiset. Elikkä ohiteltiin kaikenlaisilla erilaisilla tavoilla, ohiteltiin vastapäiten, pujoteltiin ringissä ja kaikkea vastaavaa. Brandy oli upea pentu. Se seurasi mukana, pääasiassa kokoajan kontaktissa ja seuraamispaikalla. Eipä se oikeestaan muuten osaakkaan kulkea mukana kontaktissa kuin seuraamalla. Paikka, vire ja tiiviys on vielä vähän hakusessa, mutta oikein pätevää! Meillä meni pääasiassa siis seuraamistreeniksi tämä kerta. Ohitettavista koirista ei välittänyt tuon taivaallista, ohi posotettiin kontaktissa todella nätisti, oispa kotonakin näin! Ei ohitukset kotona ihan kontaktissa onnistu, vaikka kovasti harjoitellaan. Mutta tosiaan kun kerta kesti sen 1h ja seuraamista oli pääasiassa, niin alkoi pentu jo vähän kyllästyä. Mutta loistavasti tsemppasi loppuunasti. Palkkasin pääasiassa herkuilla, mutta leikitin välillä.
Pentutokon jälkeen sattui olemaan sitten vielä näyttelytreenit. Ja koska meidän piti muutenkin venailla vielä tunti, koska Laura treenasi Meelan lisäksi vielä Mintun, niin menimme sitten vielä näyttelytreeniin, vaikkei meillä kyllä ollut edes näyttelyvermeitä mukana, mutta eipä tuo hidasta. Paljon paljon paljon juostiin, ja Brandy juoksi todella upeasti! Sai ohjaajalta erityiskehuja mielettömästä takapotkusta ja liikkeestä yleensäkin. Sain esitettyä löysällä hihnalla liikkeessä... Köh.. Mun pitää varmaan aina ennen mätsäreitä ja näyttelyä käydä ensin 1h lenkki ja sen jälkeen vielä treenata intensiivisesti 1h tokoa, niin sitten se esiintyy kauniisti ! Koska muutenhan se on yhtä kolmiloikkaa ja hyppypomppua. (ja voisin tässä mainita että kävin ostamalla Brandylle n. 60cm mittaisen ohuen nahkahihnan ja tähän sitten tilauksessa on 60cm hopeinen snake -ketju, josko se kutina tällä kokoonpanolla vähenisi!). Seisominen, tutkailu ja muu hömpötys meni oikein loistavasti, sain myös hiukka vihjettä siihen, kuinka tällä hetkellä hiukan pihtejä takakinttuja saa vähän normaalimman näköiseksi.  Tällä kerralla menoissa oli mukana myös kaksi muuta aussieta. Kida ja joku Bywaterin urostrikki. He tosin treenailivat jo vähän osaavampien ryhmässä.

Pentutokon toinen kerta
Tämä olikin sitten 4.10. Aiheena oli leikkiminen. Eli miten leikitään ja millä kannattaa leikkiä yms. Ohjaaja (joka sattui olemaan Kida aussien omistsaja) katselikin sitten leikkimistä ja kommentoi. Me saimme leikkimisestä kehuja ja että olen leikkinyt Brandyn kanssa todella hyvin.Saimme myös ohjeeksi kokeilla, että mikä on koirallemme paras palkka. Tähän on yksinkertainen testi. Eli ensin syötetään koiralle makupaloja. Sitten pidetään tauko. Tauon aikana otetaan aikaa, niin pitkään kunnes koiran kiinnostus herpaantuu. Sama juttu lelulla sitten. Ensin leikitään hetki ja pidetään tauko, ja aikaa otetaan niin pitkään kunnes kiinnostus katoaa. Se kumpaa koira jaksaa odottaa pitempään, on koiralle parempi palkka. Itse loogisesti ajattelin, että testi kannattaa varmasti tehdä mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä, ettei häiriötekijöitä ole vaikuttamassa testin tuloksiin.
Ja koska vettä tuli tällä kerralla kuin saavista, niin Laura ei enää jäänyt treenaamaan Minttua, joten pääsimme sitten likomärkinä ajoissa kotiin.

Kaupungistuminen

Sittenpä olin sopinut treffit isäni luokse Espooseen 30.9-2.10 väliseksi ajaksi. Elikkä lähdettiin Jussin kanssa näyttämään Brandylle vähän kaupunkielämää. Vaikka isäni tosin asuukin ns. omakotitaloalueella, niin ei nyt varsinaisesti kaupunkielämää ollutkaan. Junallahan me tämän matkan taitoimme. Olin kaukaa viisas ja sovin perjantaiaamulle treffit "naapurin" lappari Hupsiksen ja tämän omistajan kera. Missio pennun väsyttäminen sai alkaa! Jussi lähti tietysti mukaan lenkille, mutta eipä se oikein meiningeissä ollut mukana. Pentu onneksi hoiti tämän homman oikein hyvin ja riekkui Hupsiksen kanssa sydämensä kyllyydestä. Kun pentu oli väsytetty, lähdimme junalle. Pentu taas aivan kikseissään, että mihin mennään!! Autokyydit (+ linja-autokyydit) on niin pennun lemppareita, koska mennään yleensä jonnekkin kivaan paikkaan! Myös Jussi pitää autoilusta. Sittenpä tulimme juna-asemalle. Brandy oli ihan häpsingillään ja Jussi normaalin lunkisti, kyllä Jussi tietää! Lähdimme sitten viimehetken tarpeiden tekemisen jälkeen junalle. Ensin pentu katsoi, että mitä, tuonnekko minun pitää kiivetä ??? Mutta kun Jussi reippaasti meni edellä, ei pentukaan enää toista kertaa katsellut, vaan sinne se kapusi reippaasti perästä. Tämä junamatka olikin sitten vähän paljon ahdas. Meidän vieressämme istui koko matkan eräs henkilö ja paikathan olivat kuin normaalit junan penkit, eli ei mitenkään suuresti tilaa. Olisi ottanut ison lemmikkieläimen paikan, mutta sitä ei saanut enää varattua, koska se oli jo otettu. Ja ette kyllä arvaa, että mikä siinä ison lemmikin paikalla sitten oli..... no... tätihenkilö KISSAN kanssa. Ja Kissa oli pienessä boxissa... Meinasin täti-ihmiselle sanoa, että voisi ens kerran miettiä, että tarviiko hän ensi kerralla niin tilavaa paikkaa, koska kyydissä saattaisi olla sellaisia jotka sitä ison lemmikin paikkaa oikeasti tarvitsee.....! No tosi kivasti meni matka kuitenkin. Brandy nukkui jaloissa (edellisen penkin alla, minun jalkatilassani ja vei osan myös vieressä istuvan jalkatilasta) suurimman osan matkaa oikein sikeästi ja rauhallisesti. Missio pennun väsyttäminen olisi siis näemmä tuottanut tulosta.
Perillä olikin vastassa monta uutta ihmistä, siskoni, isäni ja hänen naisensa. Kaikki Brandy otti vastaan ilolla, ja Jussi tietysti perästä myös kerjäämään huomiota. (joo kyllä Jussistakin on tullut reippaampi, koska jos ei mene hakemaan huomiota, jää kokonaan ilman!) Myöskään vieras talo ei ollut Brandylle sen suurempi stressinpaikka. Talo tutkittiin ja sitten voikin leikkiä ja touhuilla. Vaikka pikkasen pentu väsytti vielä, joten kauniisti kävi hän myös sitten levolle. Jussi tietysti tapansa mukaan isäni sylissä rapsuteltavana.
Lauantaiksi olin sopinut treffit ex-poikaystäväni siskon, eli kaverini Jessican kanssa. Jessica tuli hakemaan meitä, ja kävimme hakemassa perheen kultaisennoutajan Roopen (joka oli vanhentunut ihan silmissä :( ) mukaan ja suunnistimme Luukin ulkoilualueelle lenkkeilemään. Pojat tulivat kaikki todella hyvin toimeen. Tätähän me emme myönnä, mutta saattoi käydä niin, että eksyimme pienesti sinne metikköön ja harhailimme siellä hetken jos toisenkin. Vaan sitten löysimme reitille ja kävimme lopuksi vielä koirapuistossa, jossa ei kylläkään ollut muita. Jussi ja Brandy siellä leikkivät keskenään, vaikka Roopekin yritti olla vähän mukana.

Sitten kävimme takaisin isällemme. Loppupäivästä tulikin sitten melkein koko suku käymään. Tuli sisko miehineen, mummo, edesmenneen kummini vaimo. Ja pihalla kävimme katsomassa myös serkkuni lapsia ja vaimoa. Lapset oli vähän jänniä kun ne sillä tavalla riekkuivat ympäriinsä. Mutta pentu antoi silti kiltisti silittää itseään. Pentu oli kaikkia kohtaan todella reipas ja avoin!
Sunnuntaina sitten ennen kotimatkaa kävin poikien kanssa lenkkeilemässä metsässä. Pojat oli irti. Brandy veti rallia ympäri metsää. Tulimme sitten sellaiseen paikkaan, missä oli rapaoja, ja siitä yli meni pieni ns. omatekoine silta. Noo, Brandy sanoi sillalle piutpaut ja ennenkuin kerkesin edes huomata, niin pentu oli kylkiään myöten siellä ravassa ja märässä. Hieno homma! Lenkki loppuikin sitten vähän lyhyempään, koska piti lähteä takaisin kotiin, että kerkeää pennun huuhtoa ennen lähtöä. Vesipesusta huolimatta pentu lemusi aivan kuolemalta. Onnea vaan kanssamatkustajat!
Kun pääsimme matkaan, niin Brandy kiipesi tällä kertaa aivan itse reippaasti junaan, sen suurempia epäröimättä. Tällä kertaa paikkamme oli vähän isompi, vaikka vähän ahdasta oli siinäkin. Pentu nukkui oikein sievästi suurimman osan matkaa, vaikkei nyt sen kummemmin väsytetty ollutkaan. Hyvä reissupentu! Kivaa että Brandykin tuntui osoittautuvan koiraksi jonka kanssa on kiva ja helppo matkustaa!

Pentukurssin kaupunkikävely
Meiltä jäi Brandyn ripulin takia alkuperäisen pentukurssimme kaupunkikävely välistä, mutta saimme korvaavan kerran 8.10. Lähdimme matkaan linkalla, kun linkka pysähtyi kohdallemme, lähti Brandy vetämään nelivetona sisään. Sisääntulomme ei siis ollut kovin hallittu... No, ei se ainakaan pelkää.. Kun pääsimme kaupungille, pyöri Brandyn pää kuin pöllöllä. Eihän me koskaan vielä oltu käyty keskustassa. Siellä oli niiiiiiiin paljon hajuja ja ihmisiä ja katsottavaa muutenkin. Vaikka hyvin pentu pysyi silti kuulolla. Tapasimme kaupunginlaitamilla ja lähdimme siitä kävelemään hallitussa jonossa takaisin kohti keskustaa. Menimme anttilalle, jossa oli ensin ritiläalusta ja sen jälkeen ns. ulospäin avautuva automaattinen ovi, sitten pyöryläkumimatto, ja normaalit sivulle avautuvat liukuovet. Tämän jälkeen tuli liukas lattiapinta ja samalla pinnalla varustetut rappuset. Brandy lähti reippaasti sisälle, eikä meidän sisäänmeno taaskaan ollut kovin hallittu. Mutta ei pentua ainakaan pelottanut, ehkä vähän jännitti, että mihin nyt mennään. Pinnoista tai ovista ei välittänyt tuon taivaallista. Tästä lähdettiin sitten parkkihalliin. Ei mitään ongelmaa sielläkään. Sen jälkeen käveltiin vilkas kävelykatu ja kävimme tervehtimässä rautaista sutta eikä Brandy edes tajunnut, että siinä olisi jotain erikoista. Hyppäsi vielä sen päällekkin. Pentukurssin jälkeen kävelimme vielä kotiin, koska pojat jäivät keskenään illaksi kun kirjuri lähti katsomaan Antti Tuiskua (;DDDDDD).

Jussin kaksi viimeistä agikertaa ovat jääneet välistä, sillä ensin oli tämä espooreissu ja 7pvä minä suuntasin kerubiin katsomaan Reckless Lovea. Noh, ehkä minullekkin sallitaan välillä huvitteluja?