Sikaillaan nyt vähän lisää!

Lauantaina 24.9 keräsin jälleen koirailuun liittyvät kimpsuni ja kampsuni, sekä molemmat koirat äitini autoon. Jussin tosin jätimme matkan varrella äidin luokse Rinon kaveriksi. Ja Brandy jatkoi takakontissa matkaa Liperin Leipäpäiville. Enhän minä toki sille leipää mennyt syöttämään vaan leipäpäivän yhteydessä 4H järjesti match shown. Sinne mentiin merlepojan kanssa vähän harjoittelemaan kehäkäytöstä.
Me oltiin jouduttu/satuttu Nino dalmiksen pariksi, enkä mie nyt sen kummemmin punaista odotellut. Mutta kun kehään päästiin, niin kuvitelmat punaisesta nauhasta häipyi kokonaan silmistä.

Alkuseisomukset meni todella nätisti ja Brandy oli ryhdikäs ja valpas. Vaan sitten lähdettiin juoksemaan ympäri. Ensimmäinen ongelma... Näyttelynaru kutitti Bräneä ihan suunnattomasti ja sen juoksu oli jotain kolmiloikan tapaista, kun se samalla yritti itseään rapsuttaa.

Toinen ongelma... pariltamme vahingossa levisi makupaloja maahan (köh, kuitenkin yrittivät sabotoida meidän suoritusta!!) ja sen jälkeen kun Brandy huomasi ekan makupalan, ei se oikeastaan muuta huomannutkaan enää. Koko loppukehä meni aivan ööö. noh. sanotaanko... kaoottisesti. Brandy kulki vain nenä maassa, kiskoi ympäriinsä ja yritti päästä paikkaan johon nameja eniten levisi... Hiukan se onneksi malttoi vielä seistä, vaikka vähän kuikuilikin, että josko sittenkin olisi jossain ympärillä nameja. Tuomarin antoi tutkia rauhassa läpi. Kopeloida jalat, rungon ja kassipussiset. Myös hampaat antoi melko nätisti katsoa. Lopussa alkoi vähän nykiä päätä pois, että jo riittää. Mutta kohtuullisen hyvin antoi katsoa kuitenkin. Paljon heilutti häntää, ja meni tutustumaan tuomariin ja yritti antaa pusunkin. Mutta sitten kun pyysin keskittymään makupalaan, niin keskittyi tosi hyvin. Tuomari antoikin meille vinkkiä, että kannattaisi hankkia ketjullinen näyttelytalutin että saisi vähän enemmän kontrollia koiraan. Itse olen tätä myös omassa päässäni miettinyt, tosin oikeastaan vain sen kutiamisen kannalta. Ja onhan se siistimpi. En vain vielä ole raaskinut ostaa, etten osta liian pientä tai liian isoa... tuo kun kuitenkin vielä kasvaa. Noh, saimme kuitenkin aivan ansaitusti sinisen nauhan.

Ja häntä heiluu!

No mutta etiäpäin. Sinisten nauhakehässä, niin kuin sanonta sanoo, Brandy paransi kuin sika juoksuaan! Se seisoi todella hienosti. Ja juoksu, se juoksu! Se juoksi niin nätisti kaikilla neljällä raajallaan ja piti päänsä ilmassa ja kuunteli mitä tehdään ja minne mennään!

Kuinka taitava pieni porsas! Se seisoi taas kun tatti paikoillaan ja heilutteli häntäänsä. Josta tietysti palkkasin, kuinka reipasta! Tuomari kätteli porukkaa pois tasaiseen tahtiin ja olin ihan varma, että tuomari kättelee meidät pois sen parikehäfiaskon takia. Mutta ei! Päästiin ainakin neljän parhaan joukkoon! Meidän lisäksi kehässä oli kaverin pyrri Zin ja tuttujen puuteriharjis. Puuteriharjis sijoittuikin neljänneksi. Ja tähän väliin odotin meidän sijoittuvan, vaan ei! Lopulta oltiin vain minä ja Bräne sekä Pilvi ja Zin. Naureskeltiinkin siinä Pilvin kanssa keskenämme. Lopulta kuitenkin Zin oli tuomarin mielestä parempi. Näin me sijoituttiin siis SIN2. Jeee!

Lisäksi otettiin häiriössä siellä vähän tokojuttujakin. Lisäksi monet kävi Brandyä ihailemassa kovin. Noh, onhan hän varsin valloittava pieni pusukone. Palkintoposeerausta ei ole, koska noh. palkintona oli kolme purutikkua ja purina onen raksujen pienenpieni näytepussi, muutenkin mätsärit oli vähän kehnosti järjestetty, kun esim. kehiä ei varsinaisesti ollut. Tai siis niitä ei oltu merkattu mitenkään, niin ihmiset tuon tuostakin siitä kävelivät. Mekin meinattiin jonkun pikkupojan päältä juosta kun hän oli kehään tullut tallustelemaan. 
Niin ja kaiken tämän lisäksi joku nainen tuli vihkosen (ja kameran) kanssa kyselemään nimiä, että liekkö saadaan nimemme lehteenkin! Siitä alkaisi Brandyn julkisuus-ura!

 

Päivää liian aikaiseen otettu viikkoiskuva, eli 21vko

Mätsärien jälkeen käytiin vielä metsälenkillä kaikkien koirien kanssa. Oikein iloissaan he kaikki olivat ja Rinokin pääsi irti ja vähän papparainen jaksoi keppiäkin hakea. Brandy ei oikein malttanut äidin luona rauhoittua, varmaan vieras paikka sen verran jänskättää. Noh, katsotaan mitä on viikon päästä kun lähdetään espooseen reissuilemaan!

Brandy oli myös perjantaina mukana Jussin agitreeneissä. Ja kun aikaa jäi yli, niin treenattiin siivekkeiden kiertämistä ja niiden läpi juoksemista. Ja jonkun verran tehtiin jo pientä putki "hyppy" (eli siis siivekkeiden läpi juoksu) sarjaa. Ja kyllä on samperi pennussa vauhtia. Mulla tulee niin ongelma pysyä sen perässä, kunhan päästään oikeasti harrastamaan! Lisäksi se myös kuumuu jonkun verran, eikä sitten malttanut oikein keskittyä. Mutta, noh. Parempi kuuma kuin.... öö. kylmä? :'D

Tänään sunnuntaina käytiinkin sitten ottamassa pieni treenailuhetki tuossa lähikentällä kun Sirkku tuli aussietyttösten Susun ja Viirun kanssa. Ensin Viiru ja Brandy leikkivät tuokion ajan. Kunnes sitten alettiin treenaamaan. Otin ensin Jussin syyniin, jonka kanssa tehtiin paikka"makuuta". Tosiaan, Jussi ei pysynyt makuulla, vaikka oli alusta. Vissiin alkaa olemaan sille jo liian kylmä treenailuun ulkosalla. Tehtiin sitten kaikkia höpsöjä hyppypomppupujottelutemppuja. Eli kasia, jalkojen pujottelua, jalan yli hyppimistä yms.
Sitten alkoinkin treenaamaan Brandyn kanssa. Otettiin ihan perusasentoa ja seuraamista. Paljolti. Ja häiriö olikin hyvä, koska häiriössä Brandy näyttää edistävän seuruussa ihan hurjasti. Naksuttelinkin (ja palkkasin) oikeasta paikasta ja kontaktista. Lopussa otettiin vielä maahan menoa ja ns. "paikkamakuuta". Sirkulta sainkin todella paljon kaikkia kivoja pikkuvinkkejä! Kiitos kovin! Vähän nosteltiin myös "kapulaa" käteen. Hän on niin päteväinen pikkuotus kyllä! Minun oma pieni merle palkintoporsaani <3
Tosin se pitää vielä mainita, että Jussi hurjan reippaasti meni Sirkun luokse ja antoi rapsutellakkin pitkät tovit. Annankohan mie sille nykyään liian vähän huomiota, niin se menee sitten hakemaan sitä vierailta ihmisiltä :D

Mainittakoot nyt vielä, että kaikki merkinnän kuvat (c) EVE, kiitos kovin kuvistaaa! :))