Huippupaljon on tapahtunut, enkä kaikkea varmaan edes muista. Ollaan sairasteltu, ollaan aloitettu pentukurssi, ollaan treenailtu, ollaan öää. saatu rokotuksia ja ollaan kasvettu.
Räntilapsi osaa oikein pätevästi jo istua, kulkea kontaktissa, tulla luokse ja pysyä paikallaan. Myös perusasento on jo ihan huippuhyvin hallussa, siinä on välillä vain vähän epämääräistä säätämistä. Nyt pidetään varmaan tauko sen harjoittelusta ja muistuttelusta, koska pentu tarjoaa sitä ihan joka väliin. Mutta pylly kyllä liikkuu ja tekee töitä!
Myös seuraaminen alkaa olemaan oikein pätevää. Välillä tahtoo edistää aika paljon, mutta pääasiassa kyllä tosi kivasti tulee tiiviisti ja välillä jopa aivan täydellisellä kohdalla. On se pätevyyslapsi. Myös istumista tarjoaa aina pysähdyksen yhteydessä. Maahan meno on vähän niin ja näin. Kyllä se osaa, mutta usein tarjoaa jotain muuta ensin (esim. sitä perusasentoa). Ja seisaaltaan maahan meneminen on tosi vaikea pennun käsittää. Mutta reeniä reeniä.
Osa pentukurssin jutuista on ollut vähän turhan helppoja ja tylsiä juttuja meille, mutta paljon hyödyllisiäkin juttuja on ollut. Esim. toisien koirien ohittaminen. Jostain syystä se ei vaan kotona suju yhtä hyvin kuin tuolla treeneissä. Lisäksi meillä oli eräs kerta sellainen tehtävä, että laatikoiden päällä oli nameja ja laatikoita piti pujotella. Se oli Bränelle todella vaikea juttu. Me ei hirveen lähelle laatikoita koskaan harjoituksen aikana päästy, sillä oishan ne herkut ollu kiva syödä pois homehtumasta. Tämä on vähän jo ongelmakin kotopuolessa, koska lenkillä suuhun menee aivan kaikki jännittävä mikä kävelytiellä lojuu. Oli se sitten oksa, nenäliina, pihlajanmarja tai lehti. Nykyään kyllä päästää ne pois suustaan kun käskee irrottamaan, mutta "jätä" -käsky ei ole vielä mennyt ihan perille, eli ei niitä tulisi ottaa suuhun alunperinkään.
Lisäksi joka treenikerran alussa on ollut luoksepäästävyys. Brandy on aika hyvin jaksanut aina odottaa perusaennossa lupaa mennä tervehtimään. Pitäisi varmaan alkaa harjoittelemaan ns. "toko luoksepäästävyyttä".
Lisäksi viime kerralla tehtiin ns. "testi" mistä pentu palkkautuu. Itse valitsin leluiksi, oman repimisvinkulelun, narupallon, pehmolelun ja lisäksi oli vielä herkkuja. Ja lopuksi myös minä menin riviin. Brandy kävi ensin katsomassa pehmolelun, sitten se meni narupallon luokse ja tökki sitä ja alkoi leikkimään sillä. Sitten se jätti pallon ja tutki vielä muut lelut uudelleen läpi, kävi syömässä nakit ja sitten hetken omalla lelulla leikki, mutta palasi taas narupalloon. Minä en kiinnostanut ollenkaan, vaikka vähän se vilkaisi leluilla leikkiessään, että tuletko repimään tätä mun kanssa, muttei kuitenkaan tuonut lelua minulle. Täten Brandy kertoi minulle, että narupallo on meidän ehdottomasti ostettava :P
Lisäksi Brandy on ollut mukana Jussin agitreeneissä. Siellä se on saanut riekkua muiden kanssa paljon ja tutustua muihin ihmisiin ja agiesteisiin oma-aloitteisesti. Jotain pientä ollaan pennun kanssa myös harjoiteltukin. Esim. siivekkeiden (ei siis itse rimaa esteenä) läpi juoksemista ja kiertämistä. Tämä sujuu jo melko hyvin. Myös putkea ollaan harjoiteltu. Aluksi ihan lyhyt suora putki oli Brandystä aika jännä, ja minun piti kontata sinne avuksi. Mutta kerran kun sen oli läpi mennyt, ei pentua jännättänyt enää. Toisella kertaa oli jo vähän pidempi putki, eikä tällä kerralla tarvinnut edes houkutella, vaan pentu painui putkeen. Nykyään se painuu putkeen vaikka se olisi mutkalla. Menee siis aivan ohjauksella jo putkeen. Käy myös itse ihan huvikseen juoksentelemassa putkea ympäri ja ympäri. Lisäksi jos minä vaan satun menemään lähellekkään putkea niin pentu ampuu sinne kuin ohjus. Ai mitenniin olen juuri tainnut saada itselleni putkihullun koiran? Kerran se myös karkaili siivekkeen kieroharjoituksista putkelle. Noh, minun käsi nyt sattui vähän vahingossa osoittamaan putken suuntaan, ei se pentu paljon muuta tarvinnut...
Hiukan takajalan kintereet on myös alkaneet mennä pihtiin, tosin vissiin kehitysvaiheesta kyse, sillä ne alkavat jo suoristua. Muuten ollut oikein reipas ja terve pentula.
Tehosterokotteetkin käytiin hakemassa ja reippaana pentu oli lääkärissä.
Mitäköhän muuta jännää on pennun elämässä tapahtunut? No varmaan aika paljon kaikkea, mutta tässä varmaan pääasiat. Niinjoo. Karvaa lähtee nyt ihan jatkuvalla syötöllä ja ala- sekä yläetuhampaat on kaikki vaihtuneet pysyviin. Pentu kasvaa ja kehittyy.
Ainiin vielä noista peloista voisin mainita. Pimeällä pentu edelleen jännittää esim. vastaan tulevia ihmisiä tai jos kuulee ääniä jostain. Niille pitää puhista. Lisäksi tuossa eräs päivä treeneihin lähtiessä vieressämme kiihdytti amisauto, jonka pakoputki sitten "räjähti" juuri meidän kohdallamme. Kyllä oli jumaleisson sellanen pamahdus, että itsekin säikähdin. Pentu ampui kuin ohjus eteenpäin, sen verran minkä hihna antoi myöten ja sitten kääntyi katsomaan että mikä perkele se oli. Palautui kuitenkin heti normaaliksi, kun jatkettiin vain kävelyä eteenpäin ihankun mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Pojat tulee toimeen tosi hyvin, Jussi pitää edelleen tosi hyvin puoliaan esim. ruualla tai luulla ja pentu uskoo. Brandyn leikit on tosin muuttuneet astetta rajuimmiksi ja välillä pitää itse mennä toppuuttelemaan, koska leikkiessä Jussi ei osaa komentaa silloin kun riittää. Välillä tosiaan pentu retuuttaa Jussia vaatteista kuin jotain lelua. Ja myös koko on tainnut pennulta unohtua, kun rällää ja jyrää yli samoissa määrin kuin silloin kun se painoi sen 8kg ja nyt painoa tosiaan lähemmäs 15kg jo...
Tässä vielä viikkoiskuvat:
 |
| 14vko 4pvä 11,8kg ja n. 43cm |
 |
| 15vko 4pvä 12,6kg ja 45cm |
 | ||
| 16vko 4pvä 13,2kg ja 46cm |
17 viikon kuva jäi ottamatta, mutta mitat olivat 14,4kg ja 47cm
 |
| 18vko 2pvä 14,8kg ja 48cm |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti