Pois se minusta

Hehheh, en edes jaksa puolustella itseäni ja suoranaista laiskuuttani blogin kanssa. Yli vuoden verran, jestas. Tammikuun lopusta taisin alkaa uutta ulkoasua piipertämään, mutta tekstiä en saanut aikaiseksi, vaikka ulkoasun sainkin paikoilleen. Jokui aika sitten oli tullut joltain Anonyymiltä pyyntö/käsky, että blogia tulisi päivittää, joten ehkä minä nyt sitten.

Vaikka kokeneemmat ja viisaammat minua kielsivätkin kirjoittamasta sellaista "mitä on tapahtunut" -postausta, niin aion olla kapinallinen ja kirjoittaa sellaisen pienen tiivistelmän kuitenkin.
Yleisesti voin meidän elämänmuutoksista sanoa sen verran että huhtikuussa ´14 muutimme koirien kanssa  kolmestaan takaisin "alkuperäisille" kotihoodseille. Eli emäntä pisti lusikat jakoon. Harmikseni tämä myös tarkoitti sitä, että Maissi-kissa (ja Munky-kissa) jäi myös meidän laumastamme pois.

Brandy
Viimeisin postaus käsittelee Brandyn omaa pientä ongelmaa, joka ei ole poistunut minnekkään, vaikka aika paljon ihmisiä olen aisian tiimoilta konsultoinut. Jonkunlaisen avun olenkin tähän löytänyt, mutta edelleen ongelma on olemassa ja jonkun verran stressiä aiheuttaa silloin kun asia on ajankohtainen. Olen jotenkin yhdistänyt tämän käytöksen tietynlaiseen "omimiseen". Tätä tapahtuu muitakin koiria kohtaan kuin Jussia, jos ns. kaikki "ainekset" sattuu kohdilleen. Mutta kaikki ollaan edelleen elävien kirjoissa ja samassa osoitteessa, joten mikään ihan ylitsepääsemätön ongelma ei ole kyseessä. Varsinkin nyt kun sitä on itse oppinut ennakoimaan. Onneksi.

No jos nyt pieni tiivistelmä siitä mitä Brandylle on vuodessa tapahtunut.

Mätsärit
Mätsäreissä Brandy kävi yhteensä 5 kertaa, joista tuloksina PUN1 BIS2, PUN ei sij., SIN ei sij., SIN1 BIS- ja SIN2. Kuten aina ennenkin, ihan ensiluokkaista käyttäytymistä.

Agi & Toko
Näitä hommia tehtiin vuonna 2014 ihan hävettävän vähän. Jossain agikoulutuksessa käytiin ja toodella satunnaisesti omalla treenivuorolla/irtovuorolla. Tokossa kesällä ja syksyllä tsemppailtiin saatiin korjattua liikkeitä, saatiin kasaan luoksarin stoppi, sitten se hajosi, sitten rakensin sitä uudelleen ja sitten se hajosi taas. Tällä hetkellä treenataan paljon kaukoja, luoksarin stoppia tosi varovasti. Tunnari ollaan saatu hajutunnistuksen avulla toimimaan ilman nouto-osaa sisätiloissa kotona kuudella ylimääräisellä kapulalla. Seuruussa treenataan kovasti oikeaa paikkaa, kun edistää niin villisti, myös oikeata virettä kalastellaan, nyt on liian korkea ja hermot ei pysy kasassa.
Nyt vuoden 2015 alusta sain kauan kadoksissa olleen treeni-intoni ainakin suurimmaksi osin takaisin. Päästiin OHJATTUUN agilityryhmään, joka on niin nappijuttu meille, ettei tosikaan! Kouluttajana meillä on hyvinkin tuttu piiskuri Laura. Paljon ollaan saatu hallintaa menoon, vaikka vieläkin se tahtoo paikoitellen olemaan hiukan liian vinhaa. Paitsi omalta kohdaltani, minun ongelmat on lähinnä ihailemaan ja ihmettelemään jääminen ja liiallinen hitaus. Ollaan aikalailla käyty vähintään 2krt viikossa hallilla treenailemassa. Omalla treenivuorolla ja yhdellä irtovuorolla, nyt olen pyrkinyt nostamaan kertoja kolmeen. Riippuen vapaista treenivuoroista, onnistuu tai ei. Treenaillaan agia ja myöskin tokoa. Plus sitten tietysti kotitreeni, joka on käsittänyt hömppätemppuja ja lähinnä perusasentopaikkaa sekä kaukoja. Näin tiivistettynä.

Tokovideo1
Tokovideo2
Tokovideo3
Tokovideo4

Agivideo1
Agivideo2
Agivideo3


Näyttelyt
Vuosi 2014 oli kyllä ihan näyttelyvuosien näyttelyvuosi!
Näyttelyvuosi lähti jo oman postauksenkin saaneesta Jyväskylän KV:sta, jossa tuloksena se ERI2 SA PU3 VARA-CACIB.

Seuraava näyttely oli Parikkalassa 3.5.
" Selvän sukupuolileiman omaava uros. Hyvä tiivis ylälinja. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pään vahvuus. Hieman alas kiinnittyneet korvat. Hyvä eturinta. Riittävä runko. Hyvät kulmaukset takana. Tyypillinen karvapeite. Liikkuu hyvin sivulta, hyvällä askelpituudella. Hyvät edestakaisin liikkeet. Keskenään eriväriset silmät." 
AVO ERI1 SA PU2 VARA-SERT
Tuomarina Pirjo Aaltonen

Sittempä oli vuorossa Joensuun kaksipäiväiset.
Lauantai 17.5
"Masculin and very sound mover. Very good front, topline & hindquarter. Correct colours."
AVO ERI1 SA PU1 SERT CACIB VSP
Tuomarina Sirik Zafra, Israel

Sunnuntai 18.5
"3-vuotias, vahva, mittasuhteiltaan & tyypiltään erinomainen uros. Erinomainen sukupuolileima. Hyväilmeinen pää. Hieman raskaat & kookkaat korvat. Alaetuhampaat hieman epäsäännöllisessä rivissä. Vahva luusto & runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu erinomaisella askelpituudella, hieman löysästi edestä. Koira olisi enemmän edukseen kiinteämmässä kunnossa. Miellyttävä käytös. Esitetään edukseen."
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP
Tuomari Nina Janger

Viimeinen serti saatiin siis plakkariin! Brandy oli siis käyttötulosta tai luonnetestiä vaille Suomen muotovalio.
Vuoden viimeinen näyttely käytiin Nurmeksessa 15.6

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen, sopivan vahva uros. Hyvä kallo + kuono & purenta & silmät. Hieman raskaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä luusto & käpälät. Erinomainen eturinta & runko. Riittävät kulmaukset. Hyvä karvapeite ja kaunis väri. Erinomaiset liikkeet."
AVO ERI1 SA PU1 VSP
 Tuomarina Hilkka Salohalla.

Vuoden 2015 näyttelyrupeama aloitettiin Ilomantsissa 18.1
"Voimakasrakenteinen uros, jonka toivoisin lanneosaltaan hieman lyhyemmäksi. Hyvä kallo-osa, huulet voisivat olla tiiviimmät. Hyvin rakentunut edestä, vahva raajaluusto. Liikkuu hyvin."
VAL ERI1 SA PU1 VSP
Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari

Video ilomantsista
Roppikehä


Luonnetesti
Minut Joensuun näyttelyn jälkeen lähes väkipakolla vietiin "esi-ilmoittautumaan" syksyllä järjestettävään luonnestestiin. Pitkään jahkailin ja mietin ja punnitsin. Loppujen lopuksi päädyin laittamaan sähköpostilla "virallisen" ilmon moiseen tapahtumaan. Vähän olin skeptinen sen suhteen, että onko Brandy vielä liian epäkypsä. Ja laukauksiahan se nyt ei ainakaan tulisi pääsemään läpi.. Aika turhaan jännäsin. Luonnetesti oli 13.9 ja pisteet näyttivät tältä;

Toimintakyky 1+ kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon
Yhteispisteet +180
HYVÄKSYTTY!
Tuomareina Tuomareina Lea Kilpeläinen ja Tapio Knuutinen

Luonnetestivideo

TÄMÄHÄN TARKOITTI SITÄ, ETTÄ BRANDYSTÄ TULI SUOMEN MUOTOVALIO! Ei huono.

Terveys
Päälimmäisinä muistikuvina on lähinnä revähdykset ja pahat jumit viime vuoden lopun puolelta. Niitä on hoidettu hieronnoilla. Hyvin ovat sitten menneetkin ohi. Lisäksi taisi olla yksi paha suolistotulehdus, mutta ei kai muuta mainitsemisen arvoista.


Jussi

Jussi on saanut jatkaa oloaan söpönä tissivälikoirana silloin tällöin temputellen. Jonkun verran sen kanssa on leikkimielisesti alettu treenailemaan tokon alo juttuja. Esim. jäävää maahanmenoa jne.

Temppuvideo1
Temppuvideo2
"Toko"video1

Jussi kävi ´14 kahdessä mätsärissä, joista tulokseksi SIN ei sij ja PUN ei sij. Nyt 2015 vuoden alussa käytiin myös mätsäilemässä SIN4 arvoisesti.

Muuten Kebabille ei kuulu sen suurempia asioita, paitsi nyt vuoden alussa eräällä lenkillä hän pissasi taas verta, aivan niinkuin viime vuonnakin samoihin aikoihin. Saatiin taas jälleen diagnoosi suurentuneesta eturauhasesta ja erittäin lämpimät suositukset kastrointiin. Noh, sitten koitti päivä 6.2 kun Jubba autaan tietämättömänä kohtalostaan kiikutettiin Tohtori Konnun vastaanotolle. Muutama piikki tuikattiin pyllyyn ja Jubbanen pääsi untenmaille. Nyt on jo toipuminen pitkälti ohi, eikä Jussi ole tainnut vieläkään tajuta, että häneltä on jotain haarovälistä viety. Ero koirassa tosin on nyt jo melko silmiinpistävä. Aiemmin minulla oli ihan älyttömän nirso koira, jolle ei kelvanneet minkään maailman maku-takuu tai nirsojen koirien ruuat, nyt minulla on koira, joka ei ole jättänyt ainuttakaan ateriaan väliin. Menee myös paljolti kaikkea ylimääräistä, mikä ei olisi aiemmin mennyt. Pöydille ei todellakaan voi enää vahtimatta jättää yhtään mitään syötävää, vaikkei se aiemmin ole ollut mikään ongelma, kun kumpikaan koira ei ole edes miettinyt koskevansa niihin. Lisäksi Jussista on tullut, noh ehkä vähän rauhallisempi, mutta myös älyttömän leikkisä ja entistäkin huomiohakuisempi. Juurikin esim. tuossa muutama ilta takaperin varsin jopa hämmästyin, kun Jussi _repi_ minun kanssa lelua kilpaa ja oikein tapporavisteli sitä! Jussi <3

 









Oyda
Nohevimmat varmaan ovatkin jo tietoisia, tai vähintään ulkoasusta huomaavat, että joukkoon on eksynyt myös kolmas koira. Tämä koira on Oyda. Oyda on oikein noheva pieni aussie neiti, joka on syntynyt 9.5.2014. Oyda haettiin viime kesänä Saksasta ja on viralliselta nimeltään Talisman Someone Like You. Oyda ei asu minun luonani, mutta on minun omistuksessani ja nään sen kanssa säännöllisin väliajoin, se on hoidossa luonani joitakin aikoja sekä satunnaisesti treenailen sen kanssa. 

Oikun kanssa ollaan käyty neljästi mätsäreissä tuloksin PUN4, 2x PUN ei sij. ja SIN ei sij. Lisäksi käytiin Ilomantsin näyttelyssä 18.1 tuloksella PEK2
Arvostelu;
"Feminiininen kokonaisuus. Hyvä kallo-osa, hyvät silmät, hieman raskaat korvat. Vielä kehittymätön edestä, etuosan tulee kokonaisuudeltaan vakiintua, taipumusta kääntää eturaajoja ulos. Kokoon sopiva runko ja raajaluusto. Liikkuu hyvin takaa. Runsas pentukarvapeite, hyvä käytös."
Tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari 

Video ilomantsista

PikkuJubba sairastaa

.....Vaikkei se nyt varsinaisesti missään näykkään, niin pieni Jussipussi Kebabrulla hiukan sairastelee. Onneksi Jubab on kuitenkin aivan oma pirteä itsensä, niin ei huoli ole ihan niin suuri.
Silti pikku Rulla kyllä onnistui säikäyttämään ihan kunnolla. Sen lisäksi, että Jussilla on silmät rähmäilleet nyt muutamisen päivän, joskin koko ajan vähenevään määrin, niin tuli hiukan muitakin sairasteluja nyt sitten.

 

Eilen, Lauantaina, olin ihan normaalisti lähdössä koirien kanssa päivälenkille. Oltiin kuljettu kotitien päähän, kun ihan sattumalta satuin katsomaan Jussia kun se pissasi. Pissaa roiskui puusta hiukan sivulle, valkeaan lumeen, se kiinnitti huomioni. Pissa oli kummallisen tummaa. No, kohautin olkiani ja ajattelin, ettei se ole mitään ja jatkettiin matkaa. No rupesin kuitenkin tarkkailemaan Jussin pissaamista ja pieni pelko alkoi hiipiä pikkuhiljaa mieleen. Sitten kohta, pissa oli aivan punaista. Verta. Siis pelkkää verta, ei edes verensekaista pissaa, vaan ihan punaista nestettä. Ehkä tiedätte sen tunteen kun tuntuu että sydän tippuu paikaltaan, sellainen minulle tuli. Paniikki alkoi pikkuhiljaa nousemaan, vaikka kovin yritin pysyä rauhallisena. Kaikkein pahimmat skenaariot piti tietysti käydä päässä läpi ja kyyneleet poskilla aloin sitten soittelemaan, että liikenisikö kyytiä, jotta päästäisiin mahdollisesti lääkärille.
Matkalla takaisin kotiin, Jussi vaikutti jotenkin tosi vaikealta ja se yritti pissiä useaan eri kohtaan, joskin pissaa ei tullut, tai tuli ihan pieniä tippoja. Välillä verensekaista pissaa ja välillä pelkkää verta. Kotiin päästyäni soittelin sitten päivystävälle, joka sanoi, että voidaan toki tulla näytille.
Äitini tulikin minua pian hakemaan ja suuntasimme Jari Ahon klinikalle. Joskaan Aho ei itse päivystänyt, vaan paikalla oli eläinlääkäri Heikki Silvennoinen. Varsin mukava henkilö, hyvin varma, mutta samalla rauhallinen otteissaan. Kopeloi Jussia lävitse ja mittasi kuumeen. Lämpö oli normaali. Pieni huuto pääsi Jussilta jo kun kuumemittari lykättiin takapuoleen. Voitte siis vaan kuvitella minkälainen huuto oli, kun lääkärisetä sormen tunki samaiseen paikkaan ja tyhjensi anaalit. Toinen anaali oli täynnä sellaista tosi paksua mössöä. Mutta ei niissäkään nyt mitään sen kummempaa lääkäri havainnut. Ainut minkä lääkäri löysi, oli hiukan turvonnut eturauhanen.
Lääkäri katsoi pyynnöstäni myös samalla Jussin silmät. Hänen mielestään niissä ei varsinaista tulehdusta ole, mutta ärtyneet kuitenkin.

Jussi sai niskaansa kaksi piikkiä. Toinen antibioottia mahdolliseen tulehdukseen virtsateissä ja hormonipiikin rauhoittamaan turvonnutta eturauhasta. Lisäksi Jussi sai antibioottikuurin antibioottia nimeltä Synulox 40mg (2tablettia 2x pvä, kuuri loppuun (30tablettia)) ja silmiin lääkettä nimeltä Fucithalmic 10mg/ml (1 tippa 2x pvä viikon ajan). Lääkäri sanoi, että turvonnut eturauhanen/tulehdus virtsateissä voi johtua hyvinkin näistä kylmistä keleistä mitkä ovat nyt vallinneet, tai sitten Jussilla alkaa keski-iän miehuuden ongelmat. Mikäli tosiaan oireet uusivat ja tuntuvat johtuvan eturauhasesta, niin lääkäri sanoi, että silloin fiksuin vaihtoehto on leikata pallit pois.
Pallien pois leikkaaminen ei olisi mikään ongelma. Olen sitä muutenkin miettinyt aina ohi mennen, kun ei Jussi niillä nyt varsinaisesti mitään tee. Ainut mikä asiassa on mietityttänyt, on se, että entäs jos tekisikin mieli viedä Jussia joskus vanhuuden päivillään näyttelyyn? Mutta nyt jos kassit joutuvat lähtemään tuon eturauhasen takia, niin siihen ilmeisesti saisi sen ell. todistuksen, jotta pääsee käymään näyttelyissä. Mutta katsellaan nytten. Ei se maailmaa kaataisi mikäli ei päästäisikään Jussin kanssa enää näyttelyyn.


Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia/muuta tietoa tästä samaisesta vaivasta ja sen takia kastoroimisesta?

ErittäinHyvän arvoinen reissu Viroon.

Kieltämättä tämä reissu harmittaa ihan kohtuullisesti. Oisivat nyt edes ERIä antaneet! :D

tämä kuva oikeastaan otettu ennen latvian reissuun lähtöä, mutta menkööt...

Matkaan lähdettiin perjantaina (18.10) päivällä, sillä lautta jorpakon yli Viroon lähti vasta iltamyöhään Helsingistä. Mia kurvasi ensin Joensuuhun, josta sitten ajoimme enonkoskelle hakemaan Mian kasvatin Paten (Zharmant's Cafe Latte), siitä sitten savonlinnaan hakemaan taasen kyytiin Brandyn sisko Prada ja hänen omistaja Tanja, jonka jälkeen sitten vielä mikkelin suunnille hakemaan Cata (Wolffhouse-Caratia Oakajee).

Virossa, hotellilla oltiin lähimain taas puolen yötä ja käytiin aikalailla samointein nukkumaan, sillä kehät oli melko aamusta.

Näyttelypaikallekkin päästiin ihan ongelmitta lauantaina (19.10). Myös Viron näyttelypaikka oli AHDAS. Matot sentään pysyi kehässä paikoillaan. Brandy oli taas hirmu ahdistuneen oloinen ensimmäisenä näyttelypäivänä. Mutta onneksi se säilyttää silti toimintakykynsä.

EH

Brandyn arvostelu lauantailta
""Nice size, masculine in type. Little long in body, good topline, nature long tail. Little (jotain) chest, better in front than in rear. Moderate jotain jotain. Prefer better rear and front angulations. Accetable condition. Beutiful coat, nice condition. Prefer more typical and efficient movement and more (jotain) in rear."
EH

Tuomarina Tomasz Borkowski

Sunnuntaina kehä oli mukavemmassa paikassa ja tilaa häkeille oli kivasti. Ainut mikä tällä kertaa mätti, oli se, että kehämatot oli jostain syystä ihan hirvittävän liukkaat! Brandy veti kehässä lähes kyljellee liukastuessaan (ja minä melkein perästä), koirilla oli ihan hirvittävän varovaista liikkumista kaikilla.  Brandy oli taas ihana perusBrandy, iloisine häntineen ja ilmeineen, ahdistuksesta ei tietoakaan.

Brandyn arvostelu sunnuntailta:
"Good size, but too long in loin. Good head + expression, good bite. Nice back + front. Accetable topline, need more angulation in more. Good substance in body, but need more bone. Must move with more drive. Nice coat."
EH

Tuomarina Ole Staunskjaer

Muilla reissulaisilla meni myös ns. kohtuullisesti. Pate oli molempina päivinä ROP-BABY-pentu. Prada la ERI AVK2 ja su EH, sekä Cata molempina päivinä EH, itse esitin Catan sunnuntaina. 

Brandy ja minä ennen kehään menoa (c) Tanja

Sitten ajelemaan satamaa kohti. Kun oltiin suomen puolella ja mentiin takaisin autoon, kiinnitimme huomiota Brandyn kakomiseen. Ajateltiin, että sillä on jäänyt jotain kurkkuun, joten annettiin vettä, josko se huuhtoisi palasen pois kurkusta kiusaamasta. Brandy kakoi kohti itää ajellessa silloin tällöin. Yhdessä vaiheessa pysähdyimme sitten ostamaan ruisleipää, että josko se saisi mahdollisen karvan pois kurkusta ärsyttämästä ja vettä siihen päälle. Brandy oli vallan mielissään tästä syöpöttelytuokiosta.

Ryhmä rämä autossa. ylärivi Cata ja Prada ja alhaalla sitten Pate ja Brandy (c) Tanja

Vaan kun pääsimme taas yöllä kotiin ja Brandy otettiin pois autosta, varmistui se, mitä olimme karvan lisäksi alkaneet epäillä. Kennelyskä (veikkaamme, että Brandy sai sen jo latvian reissussa sillä itämisaika on vähintään sen kolmisen päivää ja muillakin latviassa olleilla koirilla on ollut kennelyskää..). Brandyn lähtiessä juoksemaan, se sai ihan hillittömän yskäkohtauksen, josta ei meinannut loppua tulla. Tätä sitten sairastettiin nelisen päivää, jonka jälkeen alkoi helpottamaan. Tämän lisäksi Brandyllä oli vissiin reissussa halennut kynsi, joka oli aika hurjan näköinen ja Brandy sitä vähän nuolikin. Mutta se ei varsinaisesti ollut koiraa haittaava, eikä erittänyt mitään (esim. verta) niin sain neuvon tulla näyttämään kynttä eläinlääkäriin vasta yskän mentyä ohi (koska esim. kynnen kuorimista vaativaa rauhoitusta ei olisi muutenkaan voinut yskässä tehdä).
Myös Jussi sai kennelyskän, joskin vähän pahempana kun Brandy. Jussilla yskä kesti reilun viikon ja ensimmäisinä päivinä sen kakominen oli niin rajua, että se sai aikaan oksennusrefleksin jolloin Jussi oksensi sitten mahansa sisältöä ulos, limalla kuorrutettuna.

Brandyn yskää videolla

Jubba unilla

Tänään 6.11 yskät on molemmilla koirilla ohi ja karanteeniviikkokin alkaa olla lopuillaan, joten kävimme näyttämässä kynttä Martinalla. Brandyn kynsi olikin lähtenyt parantumaan erinomaisesti iteksijään, joten ei tarvinnut kuin muutaman viilauksen kynsiviilalla parempaan muotoon ja vola. Lupa rällätä! Vihdoin päästään siis kunnon lenkeille ja normaaliin arkirytmiin!

Brandy pääsee leikkimään irrallaan, ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon!

Terveet näkimet!

Käväistiin 9.10 Kivuttomalla järjestetyssä kimppatarkissa molempien koirien kanssa. Silmätarkastajana toimi eläinlääkäri Jaana Pätilä.

Molemmat koirat saivat terveiden silmien paperit!
Brandyn lappu oli täysin moitteeton, ennen tippoja ja tippojen jälkeen!

Jussin lapussa taasen oli joitain "moitteita", muttei mitään vakavaa tai mistä tulisi huolestua.
Jussin lappuun kirjattiin pieni lasiaisvuoto/juoste vasemman silmän taka-osaan, mutta pääsi silti tervein rastitetun paperin kanssa läpi!

Maailman positiivisin!

Tästä kirjoitelmasta tulee varmastikin lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi. Paljon on tapahtunut tämän kirjoitusmotivaation katoamisaikana, joten kerrottavaa on paljon! Mennään aikajärjestyksessä, niin pysyn itsekin mukana siinä, mitä kaikkea on tapahtunut!

Käytiin mm. Salla Kantolan agilityvalmennuksessa tammikuussa 27pvä.
Rata oli seuraavanlainen;

Me ei muistaakseni taidettu päästä 7 estettä pidemmälle, sillä tuo kieputus oli kohtuullisen haastava. Kouluttaja meille kyllä sanoikin, että tästä koulutuksesta ei meille käytännössä ole mitään hyötyä, koska treenasin maksikoiralla mediesteillä. Tottahan se oli, mutta en voinut nostaa rimoja makseihin, koska maksien harjoittelu oltiin vasta aloitettu, joten koulutus olisi sille harjoittelulle tehnyt vain hallaa. Kantola sanoi, että rata on meille medinä todella haastava, sillä koira pääsee kulkemaan niin kovaa, että minulla on pienet mahdollisuudet keretä mukana.
2-3 estettä harjoiteltiin PALJON, koska Brandylle ei ole koskaan opetettu niistoa persjätöllä. Joten paljon piti palkkailla 2. esteen viereen, jotta koira osasi hakea oikeaan suuntaan. Putki ei imenyt kolmosen jälkeen juuri ollenkaan, mutta olin kyllä joka kerta auttamattomasti myöhässä valssaamassa 4-5 välissä, mutta leijeröinnin 6:lle Brandy haki tosi pätevästi! Siinäpä pähkinänkuoressa.

Koulutuksen jälkeen käppäilimme kämpille hetkeksi aikaa, josta agivermeet vaihtui näyttelykamoihin ja suuntasimme vuoden ensimmäiseen mätsäriin tiedepuiston parkkihalliin. Kauheasti en muista mätsärin tapahtumista, mutta eikös se tulos ole tärkein? Ihan vaatimattomasti vuoden ensimmäisissä mätsäreissä Brandy päräytti nuorten luokassa punaisten ykköseksi ja bis-kehässä kurvasimme myös kirkkaimmalle pallille, eli tuloksena PUN1 BIS1!

17.2 Käytiin taas mätsäröimässä, ei voitettu kaikkia, mutta oltiin PUN3. 

Seuraava merkittävä tapahtuma oli 24.3! Rautalammin ryhmänäyttely! Lähdimme taas ihan hyvällä poppoolla  matkaan ja matkassa oli myös toinen aussie. Odottelua oli ihan reilusti, mutta (toisinaan) rentona jätkänä Brandy osaa ottaa lepiä myös vilkkaalla näyttelypaikalla, vaikka aluksi pitää aina höyrytä joka suuntaan.
Sen kummempaa menestystä ei herunut, mutta erinomaisesti meni silti! Brandyn tulos oli ERI NUK3 tuomarina toiminut Elena Ruskovaara (joka oli muuten ihan huippukiva tuomari!) tuli vielä kikpailuluokan jälkeen erikseen kertomaan, miksei SA:ta meille antanut. Syy oli kuulemma että Brandyn takajalat olivat mäkihyppäysasennossa ja tuomaria ihan hirvitti nähdä miten niillä liikutaan, mutta ilmeisesti oli positiivinen yllätys kun sanoi, että koivista tuli normaalin kauniit liikkeessä. Arvostelu kuului seuraavasti;
"Oikea tyyppi. Solakka runko, takaosa saisi olla voimakkaampi ja takaraajat varma-asentoisemmat. Sopiva luusto, ryhdikäs, tarpeeksi ulottuva kaula. Vahva kallo ja maskuliininen pää, ilmeikkäät korvat. Hiukan kapea takaliike, edessä löysyyttä, kantaa itsensä erinomaisesti liikkeessä. Rytmikäs hyvä askellus. Esitetään kauniisti. "

13pvä huhtikuuta kurvasimme Reetan kanssa kiihtelysvaaraan mätsäreihin. Reissu oli... märkä. Vettä tihutti/satoi oikeastaan koko sen ajan kun paikanpäällä oltiin.Vaan onneksi tulokset piristi muuten niin vetistä meininkiä! Brandy pötskytteli taas hienosti nuorten luokan punaisten ykköseksi ja bis-kehässä se kurvaili metsästyskoirien joukossa BIS3:ksi! Eli, PUN1 BIS3, pätevä!

"Brandy kato miten ruma ruusuke!" - "Joojoo, mitä sit tehään!?!?!?!"

Palkintopuhveli

Märkää kotimatkaa

21.4 Kurvailimme sitten outokumpuun näyttelytähteilemään. Jännityksestä huolimatta tähteilyt jäi tähteilemättä. Oltiin ainoita uroksia, joten tsäänssejä oli! Vaan ei auta tsäänssit, jos tuomari ei tykkää. Tuomaritädillä oli vissiin aamukahvit jäänyt saamatta kun eriä ei juuri jaettu, ja vain yhden SA:nkin antoi vain. Brandyn tuomaritäti Irina Poletaeva arvio EH NUK1. Arvostelu kuului seuraavasti;

"very good type. Could be more compact. Correct bones. Well developed skull. Muzzle could be bit wider. Correct dentition. Good neck & topline. Bit long loin. Ribcage could be broader. Good angulated. Moves closely behind. Front paws bit turned out. Good coat texture."

Kieltämättä odotukset oli korkeammalla kuin tulokset ja se harmitti, vaikka EH ihan hyvä onkin! Päivää ei toki parantanut sitten Jussin puuhailu näyttelypäivän aikana. Se oli päättänyt pistellä pienen osan suklaalevyä parempiin suihin. Joten eikun näyttelypäivän jälestä apteekkiin lääkehiiltä ostamaan. Lääkehiilen syöttäminen olikin sitten ihan oma episodinsa....

Jussi ja lääkehiiliepisodi....

Sitten tulikin vappupäivä 1.5! Brandyn päivä! Brandy vappupalleroinen täytti 2v ja on nyt olevinaan kypsä aikuinen (hahahah, ihan tyhmä pentu se on vieläkin!) Sen kunniaksi suuntailtiin valintatalon parkkipaikalle, perinteiseen vappumätsäriin. Sitä ennen kuljettiin hyvin ruuhkaisen kaupungin läpi, ja Brandy osoittikin minun suureksi ihmetykseksi hiukan hermostuneisuuden merkkejä, mutta kulki kyllä väkijoukossa silti tosi hienosti. Mätsäripaikalla kaikki varmasti kuuli, että Brandy on saapunut. Sellainen ölinä ja metakka, että melkein alkoi jo hävettämään! Noh, onneksi kehässä käyttäytyi hienosti, vaikka seisomiseen ei kyllä meinannut millään jaksaa keskittyä yhtään. Juoksuosuudet tosin meni sitten hienommin kun koskaan! Miten lie Brandy ollut noin flegu.. :/ No eipä siinä, ihan mukiinmenevää esiintymistä silti ja tuomarikin tykkäsi ja palkitsi meidät ensimmäisestä aikuisten luokan esiintymisestä PUN2! 

Brandyn melkein 2v poseeraus (handleriksi nakitin ukon ;D)

Mätsärissä Brandy sai yleisöltä poikkeuksellisen paljon huomiota ja monet tulivat rapsuttelemaan ja kyselemään. Kovin rakastavaisesti Brandy otti kaikki vastaan. Olenkin ehdottoman kovasti sitä mieltä, että Brandy on maailman positiivisin koira <3

Maailman positiivisin koira <3

Agissa ei olla juuri käyty, shaibojen työvuorojeni takia, mutta tokoa ollaan treenailtu vähintään sisätiloissa. Paljon ollaan myös viereisellä kentällä käyty pyörähtelemässä. Jos ei muuten, niin toteamassa, että miten levällään kaikki on. Avoimen luoksari alkaa pikkuhiljaa hahmottua Brandyn päähän ja seisomaan jääminen, pitää jälleen kerran muistuttaa otuksen mieleen. Myös paikkamakuu on varmistettava paremmaksi ja aloitettava harjoittelemaan piilopaikkista! Seuraaminen tahtoo olla turhan innokasta ja edistävää, mutta ainakin vire on hyvä! Lisäksi pyöräilykausi on aloitettu! Brandy sai myös ihan oman BOTin. 

Ja jos hankinnoista puhutaan, niin Jussille valitettavasti jouduin hankkimaan sitruunapannan (hajuttomalla ruiskulla tosin..) se haukkuu täällä miehen luona niin paljon käytävän äänille, että erittäin ymmärtäväiset naapuritkin alkavat jo äksyyntyä. Olen yrittänyt jo yhdistää ääniä mukaviin asioihin, mutten ole tulosta/edistymistä nähnyt ja töiden takia aika tosiaan on hyvin rajallista. Päädyin tähän ratkaisuun, jonka tiedän olevan epäsopiva Jussille... Minkäs teet, jos ei hyvällä, niin sitten pahalla :(

Lisäksi voisin nopeasti esitellä residenssimme kaksi muuta karvaista eläjää!

Munky

Munky on kolmevuotias leikattu uroskissa.Munky on kunnon emopoika, joka viihtyy murjottamassa kaapissa pimeydessä. Munky kyllä sietää koiria, ja antaa niiden tulla "ihollekkin" silloin kun sille sopii. Huono ajoitus tai turhan innokas iholle änkeäminen saa Munkyn heiluttamaan nyrkkiä. Munkki Munkersson viihtyy kovin ihmisten parissa, tykkäilee olla sylissä ja rapsuteltavana.

Maissi

Maissi on noin vuodenikäinen tyttökissi. Niin valloittava, mutta samalla niin raivostuttava persoona! Maissinaattori ei niinkään välitä rapsuttelusta saatikka sylissä olemisesta, mieluummin se pyörii ympäri kämppää ja kehittää itselleen tekemistä. Jos tavarat on pöydiltä tippuneet lattialle, niin useimmiten saa syyttävällä sormella osoittaa Maissia. Tämän soman kissimissisen takia sain mm. ostaa uuden puhelimen, koska vanhan päälle se kaatoi kaakaot. Maissi tulee kovin hyvin toimeen koirien kanssa ja Brandy on ikihyviksi varma siitä, että Maissi haluaa aina leikkiä sen kanssa. Maissi tosin on alkanut hiukan kyllästyä Brandyn kovakouraiseen tökkimiseen.