keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kun maailman positiivisinkaan koira ei aina ole positiivinen....

Niin... Aina ei mene kuten oppikirjoissa ja aina se elämä ei ole pumpulissa hyppimistä, saatikka helppoa. Nyt ajattelin kirjoittaa meidän eräästä ongelmasta. En ole ennen ajatellut sen olevan sen suurempi ongelma ja aina olen kaavoitellut siihen syy ja seuraus-suhteen. Nyt kuitenkin viimeisen jyväskyläreissun jälkeen, minulla ei ollut enää mitään tekosyitä(kö?) enää olla ajattelematta, ettei meillä mitään ongelmaa ole. Meillä on ongelma. Tai oikeastaan Jussilla ja Brandyllä on ongelma. Ja jos vielä tarkemmin ajatellaan, niin Brandyllä on ongelma. Tai ainakin jossain on ongelma, kun tilanne on tämä.
Ainahan sitä haluaisi, ettei olisi ongelmia ja alitajuisesti niitä yritetään peittää ja lakaista ikäänkuin maton alle. Mutta jos haluan, että elämä meidän perheessä on jokaiselle turvallista, on minun oikeasti myönnettävä ja kohdattava ongelma, vaikka se sinällään hiukan häpeällistä ja vaikeaa onkin. Vain näin voin kohdata ongelman ja tarttua siihen, sekä lähteä purkamaan sitä.

Ja jos nyt lähdetään ihan siitä, että mikä se ongelma on, kerron tarinaa ihan alustalähtien.

Huomasin ongelman ihan ensimmäisiä kertoja silloin, kun Brandy tuli Viron reissulta kotiin. Se oli Jussille kovin äkäinen ja murahti sille. Joskin samana iltana kaikki oli jo ihan normaalisti, joten ajattelin, että oli vain väsynyt reissusta.
Sama alkoi kuitenkin tapahtua jos koirat olivat erossa ainakin yhden yön. Jos olimme vain päiväreissussa ei ongelmaa ollut.
Homma on alkanut kuitenkin voimistua, sanoisinko viimeisen reilun puolen vuoden aikana. Brandy on ollut Jussille todella aggressiivinen reissujen jälkeen. Jos Jussi erehtyy katsomaan sitä, Brandy alkaa murista sille. Jos Jussi yrittää lähestyä Brandyä, Brandy murisee sille. Brandy välttelee Jussia, eikä halua siihen mitään kontaktia. Jos kuitenkin ulos lähdetään, niin nuuskivat samaa puuta ja pissivät peräjälkeen ihan sovussa. (joskin jos tapaavat ensimmäisen kerran ulkona Brandy murisee ja välttelee Jussia sielläkin, mutta esim. jos ollaan oltu jo sisällä ja lähdetään iltapissalle, niin tilanne on yllä mainittu)Sitten taas kun sisälle tullaan, kyräily jatkuu. Tämä kyräily on kuitenkin viimeistään 2pvä:n jälkeen ohi ja kaikki on ihan normaalia taas ja pojat nujuavat yhdessä.
Muutaman kerran on kuitenkin nyt käynyt myös niin, että Jussi on mennyt Brandyn lähelle. Brandy on murisemalla varoittanut, että haluaa Jussin poistuvan. Yleensä Jussi siitä lähteekin. Muutaman kerran sitten kuitenkin Jussi on jäänyt siihen lähistölle ja heiluttanut häntä, mutta Brandy onkin käynyt Jussin päälle. Tällaisissa tilanteissa olen itse päässyt aika hyvin ja nopeasti väliin, eikä mitään naarmuja kummempaa ole sattunut. Joskin näissä tilanteissa Jussi on huutanut, alistunut, yrittänyt selvästi tilanteesta pois, mutta Brandy on siitä huolimatta jatkanut sitä "päälle käymistä".

Yleisestihän Brandy on kovin sosiaalinen koira. Ei se koskaan ole kenellekkään ollut vihainen. Joskin nyt ei olla pitkään aikaan kovin sosiaalisia oltukaan. Joten ihan satavarmaksi en mene tämän hetkistä tilannetta sanomaan, varsinkaan muiden urosten osalta. Ainut koira, josta se ei tähän mennessä ole pitänyt, on naapurin koira, mutta minusta tähän on ihan syykin, koska kyseinen koira on useasti yrittänyt omieni päälle.

Miten tätä ongelmaa on yritetty korjata?
Jussi on ollut ensin talossa, ennenkuin Brandy tulee taloon. Mutta käytöksessä ei ole ollut eroja siihen nähden, että kumpi on ollut/tullut taloon ensin.
Ollaan käyty yhteislenkki ennenkuin mennään sisään taloon. -ei vaikutusta.
Brandylle on eri tasoisesti huomautettu epäsopivasta käytöksestä. On sanallisesti kielletty murisemisesta, on käyty sanallisesti sanomassa ja niskakarvoista ojentamalla. On alistettu lattiatasoon perkelettä karjuen. On laitettu kylmän viileästi toiseen huoneeseen yksin, on kannettu niskaperseotteella toiseen huoneeseen yksin. On koitettu positiivista vahvistamista, että kun katsoo Jussia, niin naks ja palkka... Ongelma on vain siitä hankala, että se kestää vain sen pari päivää, joten tilanne on ns. koulutuksenkin kannalta hankala. Ja varsinkin kun ei varsinaisesti ymmärrä syytä tälle käyttäytymiselle, koska sitä tosiaan esiintyy vain yön yli reissujen jälkeen.

Ongelma kestää vain pari päivää, joten so what?
Niin, no ei se ihan niin ole. Se pari päivääkin on liikaa. Mun mielestä etenkin Jussin kannalta olisi todella tärkeää, että ongelmaan ensinnäkin löydetään/keksitään syy ja saataisiin ongelma kokonaan korjattua pois. En itse ensinnäkään halua stressata asiasta saatikka asettaa kumpaakaan koiristani vaaraan, tässä tapauksessa kokoeron takia Jussia. Plus, että en halua, että ongelma menee yhtään pahemmaksi. Haluan tarttua asiaan, ennenkuin jotain tapahtuu.

Tässäpä pääkohdat meidän ongelmasta. Otan kernaasti mielipiteitä ja muita ehdotuksia vastaan, sillä omat ideat on aika vähissä. Kavereiden ja läheisten ohjeet ovat olleen joitakin noista edellämainituista, joten seuraavaksi alkaa olemaan ns. "ulkopuolisten" vuoro. Seuraava askel on ongelmakoirakouluttajan apu. Sinällään asia hävettää, ettei itse pärjää, mutta koitan ajatella asiaa ns. "treenin kannalta" kyllähän minä treeneissäkin haen apua, mikäli itse en osaa tai jotain ymmärrä.
Toivottavasti ei jäänyt mitään oleellista puuttumaan.

muoks. ja vielä se, että ei ole väliä, että kumpi koira on ollut reissussa. Jos Brandy on reissussa ja Jussi hoidossa/kotona ei tilanne eroa mitenkään siitä, että Brandy olisi Jussin ja minun reissun ajan kotona/hoidossa. Jos pojat ylipäätään ovat toisistaan erossa yön yli, tilanne on tämä.

22.2.2014 Jyväskylä KV

"Ei ole mitään odotuksia, kunhan käydään pyörähtämässä" - taisi olla minun suustani päästämä lausahdus useaankin kertaan, sen jälkeen kun luin Jyväskylän näyttelysivulta, että aussieita oli ilmoitettu yhteensä 40kpl joista jopa 21 oli uroksia! Tähän mennessä taitaa olla suurin määrä aussieita mihin ollaa itse osallistuttu...
Ja ei, minulla ei tuosta määrästä ollut minkäänlaisia odotuksia.

Näyttelyyn tosiaan startattiin kello viisi aamulla. Mukana matkassa oli Emmi ja Emmin mudi Csilla. Lisäksi oli Annan ja Myrn, jotka olivat syy, miksi noin aikaisin aamulla lähdimme, sillä he osallistuivat rallytoko kisaan. Brandyn kanssa tosiaan olimme paikalla kolmisen tuntia ennen oman kehän arvioitua alkamisaikaa. Siellä se häkissä varsin rauhallisesti vietti aikaansa. Välillä käytiin ulkona tarpeita tekemässä, sitten hinkkailtiin pienesti tokoja ja leikittiin patukalla. Ja tietysti laitettiin karvat ojennukseen ennen kehää.



Avo-uroksia oli paikalla 7kpl, poissa oli 4kpl. Kehään mennessä EH olisi mukava, ERI olisi jee ja SA olisi tuplajeejee! Brandy esiintyi oikein nätisti, vaikka olimme letkan viimeisenä, vähän se kiskoi, mutta ei onneksi kovin pahasti.
Kehästä saimme ERIn. Sitten tuomari alkoi laittamaan neljää ERIn saanutta koiraa järjestykseen. Ensin tuomari osoitti meidät kolmanneksi. Mutta yhden kolmen ryhmäjuoksukierroksen jälkeen, halusi meidän juoksevan kahdestaan kakkosena olleen koiran kanssa. Juoksukierroksen päätteeksi tuomari halusi meidän vaihtavan paikkoja, eli siirryimme kakkospaikalle. Sitten tuomari halusi vielä, että juoksemme ykkösenä olleen koiran kanssa kierroksen ympäri, kierroksen jälkeen järjestys pysyi samana. Saimme Brandyn kanssa juosta siis ihan mukavasti kierroksia, saatiin omistajalle ainakin pientä hikeä ja hengästystä päälle.
Luokka 1 oli siis arvatenkin Nipa, eli Glenhouse's Youre Myhero, jolle häviämme joka kerta :D, Brandy oli sitten luokkakakkonen, kolmantena tuli Riekonhovin Force Majeure ja neljäntenä Easy Jailhouse Rock. Tuomari halusi kahdelle ensimmäiselle antaa SA:t, eli Brandylle ja Nipalle.

Sitten valio ja vetskut pyörähtivät kehässä ja yksi valio tuli kanssamme ERI:n ja SA:n kera PU kehään.
PU kehässä oli siis yhteensä 4 koiraa. Junnu, kaksi avointa ja yksi valio. Muutamat kerrat tuomari juoksutti meitä ympäri, mutta järjestys pysyi samana. PU1 oli junnu-uros Imperial-Whist's-Hert-Honors Des Terres De Laumeneel, jolle meni serti. PU2 Glenhouse's Youre Myhero, jolle vara-sert ja cacib. Brandy sitten kolmantena jonossa eli PU3 ja saatiin kotiintuomisiksi VARA-CACIB. PU4 oli sitten valiouros Svante, eli Leading Angel's The Devils Diamond. Svante on sama koira, jolle Brandy hävisi joka kerta junnukehissä virossa.









Arvostelu kuului seuraavasti:
"Strong 2year old male. Typical masculine head. Good body structure, good topline. Could have better muscle definition. Narrow in hocks in movement. Correct bite."
AVO ERI2 SA PU3 VARA-CACIB

Tuomarina Petru Muntean, Romania

Tuosta arvostelusta jäi mietityttämään kohta "Could have better muscle definition", elikkä tuomari toivoisi parempaa lihaksistoa.. Omasta mielestäni Brandyllä ei nyt mitenkään erikoisen huono lihaksisto ole.. Kasvattajan kanssa tässä myöhemmin mietittiinkin, että olisikohan tuomari tarkoittanut, että muzzle, eli toivoisi enemmän täytettä kuonoon... Sitä on Brandylle toivottu useasti ennenkin.. Eli liekkö kirjurin kuulo/kirjoitusvirhe tämä.. Tai sitten tuomari on vaan halunnut lisää lihasta.. Miten lienee, ei voi tietää!


 
Jussi oli hoidossa ollessaan näyttänyt lähinnä tältä <3

Agilityn yhteenveto ja hiukan tokoakin

Elikkäs 10.2 ainakin ollaan merkintöjen mukaan käyty agiliitelyssä.

Tehtiin tämänmoista rataa


2-3 -väli oli sinällään, vaikea, että Brandyllä oli ihan hillitön vauhti kun se tuli, enkä saanut sitä jätkevästi kääntymään tuonne kolmoselle. Jos ohjasin koira vasemmalla puolella, se ei kääntynyt järkevästi ja jos koira oli oikealla, se varsin nopeasti suhahti kakkoselta 11 putkeen.. Jos aloitin 2 esteestä, koira kääntyi vallan mainiosti, koska vauhtia oli paljon vähemmän.
Tosi kivasti Brandy myös kuunteli puomin jälkeen, että kumpaan päähän putkea kuului lähteä, vaikka väärä pää olikin vähän paremmin hollilla. Kun oikea putken pää (6) löytyi, niin minähän vallan pinkaisin kovaan juoksuun, että kerkeisin ohjaamaan kierron 8:lle. Hienosti Brandy aika itsenäisesti haki sitten 7 putken, vaikka menin reilusti edellä ja huusin vain putkea mennessäni. Näin vallan pätevästi kerkesin ohjaamaan 8 esteen kierron. Siitä sitten valssi ja 9-10. Sitten tulikin ongelma. En vaan kerennyt ohjaamaan 10ltä 11 putkeen. Aina Brandy meni väärään päähän, eli tuonne 4, koska se oli paljon paremmin hollilla. Tähän jäi siis ratkaisu keksimättä.
No jatkettiin sitten siten, että lähetin vain 11 putkeen. Sitten 13-15 tein ihan vaan "pyörittämällä", tässä ongelmana oli vähän se, että Brandyn hypyt tuntuivat menevän vähän pitkiksi, mutta se toimi. 17-18 oli tosi hankala ja ihan uusi kulma Brandylle. Ekalla toistolla vauhti oli niin kova, ettei ihan tajunnut edes mihin piti lähteä seuraavaksi, mutta toisella toistolla haki jo kepeille aika kivasti. Yllättävän hyvin haki kyllä, vaikka ihan uusi kulma oli. Kepeiltä oli myös kovin vaikea loppukulma tuonne putkelle, varsinkin kun olen varsin palkannut Brandyä kepeiltä eteenpäin, joten luonnollinen hakeminen oli Brandyllä eteenpäin. Enkä itse uskaltanut lähteä takaaleikkaamaan ennakoivasti, koska ei olla Brandyn kanssa sellaista treenattu. Loppu meni buenosti.

17pvä käytiin myös liitelyillä, mutta en ole piirtänyt tästä edes rataa, joten en kuollaksenikaan muista, että mitä tehtiin... Harjoiteltiin kyllä ainakin "estejumppaa", eli että Brandy oppisi hyppäämään vähän lähemmäs estettä, ettei aina hyppäisi kilometrin päähän esteestä.. Mutta muuta en sitten muistakkaan...

Sitten käytiin eilen, eli 25.2 OHJATUISSA agitreeneissä! Tästä riemusta sai maksaa 2,5e lisää, mutta se on kyllä ihan sen väärti ja maksaisin mielelläni vaikka 5e, koska tämä on meille oikeasti ihan mielettömän hyödyllinen! Tuntuu, että ei edistytä tuossa omassa ryhmässä juurikaan, koska mulle ei ole kukaan neuvomassa että miten kannattaisi jossain kohdassa ohjata tai jos koira tekee väärin, niin kertomassa että mitä minä teen väärin kun koira tekee väärin. Käyn varmasti jatkossakin joka viikko jos vain pääsen ja mikäli meidät joka viikko sinne otetaan :D


Aiheena oli putki-kontaktierottelu! Jos mietitään aihetta, niin treenit ei menneet kovin vahvasti, mutta yleisesti olin tosi tyytyväinen!
1-2 tosi kivasti ja kakkosen jälkeen koira vas. käteen ja siitä olisi _pitänyt_ mennä puomille. Kaksi ensimmäistä putkirallia oli ehkä enempi minun vikaa, koska rintamasuunta vähän viittasi putkeen. Mutta jossain vaiheessa putki alkoi selvästi olemaan enempi Brandyn mieleen, koska minun rintamasuunta oli selvästi ihan rajusti keskikentälle päin ja kouluttaja seisoi puoliksi putken suun edessä ja silti Brandy melkeimpä rynni putkeen. Kerran sitten otettiin ihan selvästi pelkkä puomi ja sen jälkeen ei enää putkeen hakenut, joten liekkö alkoi sitten ihan muistista tekemään, eikä niinkään ohjauksesta.
Koska Brandy pysyy melko pätevästi kontakteilla, niin jätin sen odottamaan puomin kontaktille ja menin itse valmiusasemiin neloselle, johon tehtiin pakkovalssi. 5-6 ei ongelmaa.Seiskalle sitten kierto ja niisto sekä siitä sitten lähetys ja hieno irtoaminen 8lle. 9llä ongelmana olin lähinnä minä itse, koska unohdin jatkuvasti ottaa koiran oikeaan käteen, jolloin koira luonnollisesti hyppäsi 9:n väärältä puolelta. Mutta sitten kun itse muistin, että mitä piti tehdä, niin saatiin oikein päheesti tämä toimimaan! A:lle hienosti ja siitä putkeen ja loppupalkka siihen.

Toisella rundilla ei ongelmaa ollut laisinkaan 3 puomilla, vaan Brandy haki suoraan puomille. Myös 6-9 meni virheittä, mutta sitten tulikin A - putkiongelma. Jostain syystä Brandy keksi nyt tuolla A:llakin tuon putken siellä alla ja haki siihen jatkuvasti. Joskin minun juoksulinja hiukan vihjasi ehkä putkeen, mutta sitä oli vaikea muuttaa, joten tultiin siihen tulokseen, että pysäytetään homma ihan pieneksi hetkeksi ennen A:ta ja putkea ja kerrotaan selkeästi kumpi on seuraava.
Kotiläksyksi saatiin niiston harjoitteleminen siten, että palkkaan niistossa ihan samantien siihen esteen taakse, että saataisiin niistosta tiiviimpi. Lisäksi omatoimista putki-kontaktierottelua siten, että olen varsin eleetön ja pidän kädet kurissa kun mennään kontakteille ja sitten kun putkeen, niin kädet saa heilua. Lisäksi kouluttaja tuli siihen tulokseen, että kontakteilla minun ei kannata enää palkata koiraa nameilla, vaan vapauttaa se mahdollisimman nopeasti ja palkaksi vain jatkaa rataa ja palkata se sen jälkeen. Koska kouluttajan mielestä Brandylle ehdottomasti paras palkka on se tekeminen, radan jatkaminen.

Hiukan tosin ärsytti, kun mentiin radalle, niin Brandy oli jostain syystä tosi röyhkeä ja meni moikkailemaan toisia koiria, vaikkei ennen ole niin tehnyt. Lisäksi tyttöjen pyllyt oli todella ihania ja niiden jälkeen piti jäädä vallan maiskuttelemaankin... Lisäksi jos kuuntelin kouluttajan ohjeita, niin Brandy oli tosi malttamaton, louskutti ihan jatkuvasti ja jos käskin sen maahan, niin se pysyi siinä ehkä tuurilla viisi sekuntia, jonka jälkeen nousi taas louskuttamaan. Tai sitten maahan käskiessä rupesi turhautumistaan tarjoamaan muita temppuja, kuten kierimistä ja kuolemistemppua..... Sinällään varsin ärsyttävää, koska oli ensinnäkin todella hankala kuulla, mitä kouluttaja sanoi ja toisekseen puolet keskittymisestä meni siihen koiran käskyttämiseen ja osat ohjeista meni vähän ohi.


Tokoilusta sen verran, että ainakin oletettavasti olen saanut seuruupaikkaa vähän korjattua, joskin tässä on käytössä vielä ihan hillitön käsiapu, mutta eiköhän se siitä hinkkaamalla parane sekin! Ja toinen hiukan edistysaskeleita ottanut liike on luoksarin stoppi! Vihdoinkin Brandy alkaa jarruttelemaan napakammin kun heilautan kättä. Joskin nyt on hiukan alkanut ennakoimaan ja hidastumaan, mutta tiedän, että ne on paljon helpommin korjattavissa sitten. Tai ainakin oletus on tämä. Katsotaan vain, niin kohta kiroilen, kun stoppi on täydellinen, mutta koira on kuin lönkyttävä lehmä...

tiistai 4. helmikuuta 2014

Vetoa ja muuta viikonloppuriehaa

....ja kuten lupasin, niin saatte hiukan dokumentaatiota meidän vetoaskareista! Olimme siis tosiaan äitini luona, jossa etupihalla harjoittelimme vetämistä niin crossaten, kuin potkurinkin edessä.



Brandy on tapansa mukaan ollut erittäin innokas opiskelija, mutta ainakaan näin pienellä ajalla ei ole havaittavissa kovinkaan suurta oppimista.
Lähdettiin siis ihan alkeista, eli tutustuttiin potkuriin, joka ei ollut juttu eikä mikään. Ihan sama kun olisi esitellyt tuolia, myöskään tämän "tuolin" liikkuminen ei aiheuttanut sen kummempia järkytyksiä.
Joskin jossain vaiheessa meinasi paimen-nappi mennä päälle, kun potkuttelin yksikseni potkuria takaisin varastoon ja Brandy oli irti. Sitä ei Brandy kestänyt, vaan alkoi selvästi paimentamaan. Hyppi päin, yritti napsia jostain kiinni ja louskutti vierellä juosten. Tälle toiminalle laitettiin stoppi ihan tykkänään.

No jospa siihen itse vetoon. Aloitettiin ihan crossaten. Minä tosin vain pitelin narun perästä kiinni, eli mitään vöitä ei ollut käytössä. Ensimmäisinä päivinä jätin tai heitin palkan (lelu) odottamaan määränpäähän. Tämä toimii vallan hyvin ja koira vetää ihan tosissaan. Veto/liikkumis/menemiskäskynä meillä on "menemene". Jarrutuskäskyä ei olla vielä opeteltu, koska itse vetäminenkin on ihan lapsenkengissä.
Viimeisinä päivinä harjoiteltiin vaihtelevasti sitten niin, että joko vein/heitin sen palkan odottamaan tai olevinaan vein/heitin palkan, vaikka todellisuudessa palkka oli minun taskussa. Ja käskytin koiraa vetämään. Hyvin se aina lähti vetämään, mutta monta kertaa tajusi, että jutussa oli jokin koira haudattuna, eikä enää vetänyt superteholla. Palkkasin sitten heittämällä palkan koiran eteen, sillon kun se vielä veti edes jotenkuten.
Jos en koiraa "huijjannut" olevinaan viemällä, tai heittämällä palkkaa, sitä ei kiinnostanut vetää yhtään. Se vain kyttäsi minua ja tuntui sanovan, että "en mä mitään tonne lähde kun se palkka on sulla!" Tällaista toimintaa voitte nähdä tuolla videolla, ensimmäisessä crossailukohdassa.



Potkurin kanssa mentäessä ei oikeastaan ollut mitään eroa crossailuun. Brandy ei yhtään arastanut perässä tulevaa vempelettä, joten tästä ei tarvinne sepustaa sen kummemmin. Treenailtiin samalla tavoin kun crossatessakin. Joskin itsestä meno tuntui hurjalta, vaikkei treenimatka ollut varmaan kuin kymmenisen metriä suoraa tietä :D Sai kyllä olla tosi skarppina koko ajan ja sen takia potkurin kyydistä kuvattu videomateriaali on hiukan sekavaa! Jarruttaa sai kyllä ihan tehokkaasti sitten kun koira pääsi palkalle! Yhden kerran otettiin pieni mutka oikealle. Brandy olisi mieluusti oikaissut penkan kautta, joten tätä pitänee myös harjoitella hiukan.

Ja tosiaan vetonaruna meillä oli paremman puutteessa, mustista ja mirristä ostettu joustohihnan pätkä ja royal caninin lyhyt talutin. Toimiva yhdistelmä näin paremman puutteessa, joskin kunhan homma saadaan paremmin käyntiin, pitää investoida johonkin vähän järkevämpään.

Muita viikonlopun rientoja oli sitten pitkät lenkit metsässä ja sunnuntaina 2.2 lähdettiin Roukalahdelle Patchcoat kasvattajan Miimin järjestämään aussielenkkitapahtumaan.

Vekki, Brandyn puoliveljen poika 18vko vanha Rex ja Brandy


Yhteensä koiria taisi olla paikalla 12 plus omistajat. Jonkun verran Brandy narttujen pyllyissä roikkui, muttei nyt sen kummemmin. Eräs 18vko:n ikäinen pentu oli Brandyn mielestä liian läheinen ja sille piti vähän pöristä. Paikalle tuli myös toinen uros. Muutaman kerran pojat mittailivat toisiaan, mutta kielloista sitten lopettivat. Muuten hyvin kohteliaasti toisiaan väistelivät ja välttelivät kontaktia sekä pissivät puskiin vuorotellen.
Alla lyhyt video menoloista!