sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Onnea Rino!

Rinoa voi onnitella kahdesta syystä!
Ensinnäkin meidän papparainen täyttää 15.3 tiistaina 11v!! Hän on jo pappa niin <3
Muuten ihan hyvinvoiva pappa, mutta selkä on reistaillut, jäykkyyttä tullut ja esim. ylösnouseminen on toisinaan vaikeampaa. Myös rasvapatteja on tullut lisää ja jotkut niistä tuntuu vain kasvavan. Myös korvatulehduksia (=hiivaa) on ollut nyt todella usein. Mutta muuten pappa on oikein virkeä ja elämäniloinen!

Sitten voin kertoa tästä toisesta syystä.
12.3, eli eilen, oli match show tiedepuiston parkkihallilla. Suuntasimme nokat sinne kera molempien koirien, Jussin ja Rinon. Äiti lähti mukaan naulakoksi.
Odottamista oli jonkun verran ennen omaa vuoroa ja veteraanit olivat vielä viimeisenä. Molemmilla koirilla oli tuomarina Piia Takkunen.
Jussin kanssa mentiin kehään ensiksi. Jussin parina oli kääpiösnautseri Wilma ja olimme A-pari, eli pitkästä aikaa esiinnyimme "ekana". Jubaba esiintyi mielestäni ihan hyvin, juoksi reippaasti ja ryhdikkäästi, ainoastaan seistessä oli vähän valju. Liekkö johtui siitä että saattoi aavistuksen palella. Pääkallofleece meillä kuitenkin oli päällä.
Pöydällä Jussi oli melko ok. Väisti aika paljon, mutta antoi todella hyvin katsoa hampaat ja tutkia muutenkin läpi.
Jussille annettiin punainen nauha, josta olin hiukan yllättynyt.
Jatkokehässä Jussi esiintyi edelleen tosi kivasti ja nyt seisominenkin oli aavistuksen näpsäkämpää, vaikkei hyvää vieläkään. Juostessa meinasi aluksi kiskoa edellä menevän perään, mutta eipä muuten mitään ongelmaa. Menestystä jatkokehässä ei kuitenkaan tullut eli Jussin saldona PUN ei sij.
Sitten olikin Rinon vuoro. Rinon parina oli walesinspringeri Reetu.
Rino esiintyi tapansa mukaan todella upeasti. Pönötti hienosti seisoen ja juoksikin tosi kivasti. Antoi tutkia kivasti, vähän ihmetteli, että mitä ventovieraat ihmiset tulevat lääppimään, mutta kun nakkia nenän edessä heilautti, niin unohtui tyystin kaikki muu. Rino sai sinisen nauhan.
Sinisten kehässä oli kolme koiraa. Rino, bichon Piki ja joku kolmas. Rino esiintyi edelleen todella upeasti. Ensin tälle jollekkin koiralle ojennettiin ruusuke, hän oli siis tullut kolmanneksi, sitten tuomari sanoi meille, että teille en anna mitään, koska te menette BIS-kehään! Rino siis oli voittanut siniset veteraanit!! Fiilis oli kyllä siinä vaiheessa jo ihan katossa! Meidän papparainen oli menossa BIS-kehään!!
Bis kehässä Rino alkoi jo ihan huomattavasti väsymään, se ei olisi enää jaksanut keskittyä ja sitä alkoi ärsyttää esim. se ettei sille syötetty nakkia nonstoppina. Väsymystään se osoitti lähinnä haukkumalla. Muuten Rino esiintyi todella hienosti, jaksoi vielä seistä edustavasti, mutta juoksu oli sitten vähän laiskahkoa. Olin jo varustautunut, että neljänneksi tullaan, eikä se haittaa mitään. Mutta sitten neljännelle sijalle osoitettiin leonbergi ja me olimme kolmansia! Eli Rinon saldo siltä päivältä SIN BIS3!!! UPEA PAPPA!
Palkinnoksi saatiin ruusuke, pokaali, pussi pedigreen ruokaa, jotain koiranamuja, lippulappusia ja 5€ lahjakortti mustiin ja mirriin.
  

Lisäksi sain kennelliitolta Jussin eläinlääkäritodistuksen katkenneesta ja poistetusta vas. alakulmahampaasta. Ikävä kyllä, tuon käsialan tunnistaminen on sellaista ydinfysiikkaa, etten kaikkea saanut käännettyä, mutta tässä se mitä sain tulkituksi:
"C1 (jotain) (jotain) poistettu. Rtg -kuvasta näkyy valtaosan väliposkihampaita puuttuvan, osa ovat maitohampaita."

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Ei mitään ja agilityä sekä näyttelytreeni!

Huhhuijjakkaaa! Mitäköhän kaikkea jännää taas!
Ei olla hirveesti mitään sen kummempiä hommailtu. Jussi tietysti ihan kikseissä nyt kun on alkanut säät lämpenemään, eikä tartte niin paljon vaatetustakaan! Jonkun verran ollaan tokohommiakin väsäilty ja ei kerpsunteles kun on ollut koira niin liekeissä. Tosi kivasti seuruussa pitää kontaktia, edelleen pitää pientä sopivaa turvaväliä mun jalkoihin, vaikka perusasentoon tulee kyllä kivasti ihan tiiviinä. Ja ulkona perusasennossa seisominen on sallittu, koska...noh.. en usko, että kauhean moni tahtoisi paljasta takamustaan ihan mihin tahansa laskea ;)
Nyt vaan ootellaan kesää, että päästään nurmelle harjottelemaan mm. liikkeestä jäämistä. Sisällä (tolla mun nanomillin kokosella olohuoneen matolla) "jäävät" onnistuu jotenkuten. Estehyppyäkin olisi joskus kiva koittaa. Pitää varmaan MinttuLauraa tässä asiassa härkkiä.
Mutta joo, on tässä tapahtunut ihan oikeitakin! mm. espooreissu!
.
Tosiaan Espooseen isän luokse kylään suuntasimme Jussin kanssa maanantaina (7.3), hyvin tuli juttuun vieressä istuneen mieshenkilön kanssa junassa, ei arastellut koira yhtään. Ja myös tämän miehen syliin olisi ollut tosi kivaa mennä.
Mutta varsinainen toiminta tapahtui sitten tiistaina, kun olin hoksannut, että harjisporukka (mukaanluettuna Jussin kasvattaja) pitävät agilitytreenin, joka tosin on omatoiminen, eli ei ohjattu. Meillä kun agiliidosta on jo sen verran hyvä aika, niin pyysin päästä mukaan verestämään sekä omaa, että koiran muistia.
Itse olin todella innoissani tästä mahdollisuudesta!

Teimme Jussin kanssa ihan helppoja juttuja ja muistelimme esteitä. Esteissä pidin esterimat medikorkeudessa, koska kyllä tuo nyt loppujen lopuksi taitaa mediksi mennä.
Aika paljon harjoiteltiin Jussin kanssa putkihommia ja putki-este sarjaa. Välillä oli Jussilla putkeen hakeminen ongelma ja eteenlähettämistä ei oikein voinut ottaa, kun ei ollut kukaan namialustalla "vahtina". Mutta kyllä sen ainakin hoksasin (mikä on tullut aiemminkin treeneissä esille) että Jussi tarvitsee kunnon vauhdin putkeen mentäessä.
Ihan aluksi otimme tallaista simppeliä sarjaa












Ongelmaksi tuossa tuppasi käymään kakkosputkeen hakeminen. Jussi mielellään siitä kaahoitti ohi suoraan namialustalle. Onneksi olin joka missauskerralla tarpeeksi vikkelä ja kerkesin itse ensin namialustalle estämään "palkkauksen". Korjasin kuitenkin ongelman siten, että heti ensimmäisen putken jälkeen, otin koiran ns. haltuun ja palkkasin. Sitten vein sen ihan kunnolla toiseen putkeen, jonka jälkeen se sai mennä namialustalle. Toistin tämän pari kertaa ja sitten kokeilin uudelleen ilman välipalkkausta.
Hetken se minua ensimmäisen putken jälkeen tiirasi, että tuleeko sitä nakkia nytkin, mutta huomasi, ettei, niin haki todella hyvin sitten kakkosputkeenkin ja pääsi namialustalle. Lopetin tähän suoritukseen.

Simppelin sarjan jälkeen otettiin melkein yhtä simppeliä, tosin pientä ohjausharjoittelua minulle siinä sitten.













Eli ihan iisibiisiä, mutta tein tuohon putkien välille sitten persjättöä. Olisi pitäny hoksata jotan valssaustakin ottaa siihen, mutta enpä hoksannut. Tämä oli koiralle jotenkin helpompi, ja haki todella kivasti itse putkiin.












Tämmöistä sarjaa sitten. Viimeisenä sarjana, eli otin tuohon väliin vielä esteenkin. Jätin Jussin ensimmäisen putken suulle ja menin itse odottamaan esteen lähettyville. Sitten päästin koiran tulemaan, tuli hyvin, haki kivasti esteelle ja siitä kivasti (toisinaan hieman vaihtelevasti) toiseen putkeen ja palkka. Harjoittelin myös välillä niin, että en ottanut ensimmäistä putkea mukaan, vaan jätin koiran esteen taakse, menin putken tuntumaan ja kutsuin, siitä sitten putkeen.

Emme toki tehneet pelkkää sarjaharjoittelua. Otimme myös rengasta, jota Jussi jonkun verran vieroksui, mutta meni kuitenkin ihan kivasti. Otimme myös puomia ja kontaktia, on-offia siihen. En usko, että koira ihan yhdisti tätä on-offia vielä, mutta eiköhän harjoituksen myötä. Mutta puomi oli kyllä saakelin liukas, joten en uskaltanut sitä kovin monesti edes ottaa. Ja Jussin pitäisi malttaa tuossa on-offissa odottaa, että saa vapautumisluvan, koska nyt hyvin useasti se saattaa vaan siitä itekseen lähteä.
Lisäksi kokeilimme pitkästä aikaa pussia. Se olikin Jussille vaikea, kyllä se tulee, jos sitä edes vähän raottaa toisesta päästä, mutta yksin tuleminen on Jussille tosi vaikeaa. Kyllä se siitä ison maanittelun ja rohkaisun myötä kerran suostui tulemaan ja siihen lopetimme. Isot kehut tietysti! Vaikka oli kyllä hauska, kun näki miten koira ryömii siellä pussissa mahdollisimman pienenä, vaan hitaasti, mutta varmasti!
Vielä kepit, otin ensin varmuudeksi vetämällä, kun ei oltu pitkään aikaa keppeilty. Ja sen jälkeen huitomalla. Hienosti ja reippaasti se Jussi kepittelyt suoritti! Tosin keppejä oli vain puolet, mutta kuitenkin.
Tämän lisäksi kasvattaja opasti meitä hyppytekniikassa. Eli kolme estettä peräkkäin (rimat vain jalustoilla), ensin samoilla etäisyyksillä toisistaa ja sitten muutettiin hieman. Hienosti se Jussi pomppi ja joutui etäisyyksien muuttuessa käyttämään aivojaankin. Olisi vain pitänyt olla kamera jolla kuvata hyppytyyli.

Siinä olikin vähän ehkä turhankin paljon kerrakseen. Kyllä huomasi että koirakin väsyi jo ehkä hiukan liikaa. Olin siis itse turhan innokas. Treenit meni suurimmaksi osin ihan hyvin, Jussi oli reipas, vaikka loppua kohden väsyikin. Pidimme myös taukoja, tosin tauoilla Jussi vain kitisi takaisin radalle. Ongelmana oli myös toisten koirien häiriköinti. Jussi ei ole ollut pitkään aikoihin missään sosiaalisessa tapaamisessa, niin sitten olisi ollut niin kivaa päästä moikkaamaan kaverit. Etenkin kun kaikki muut olivat tätä naiskauneutta! Joten minun rääkymisen sijaan kasvattaja ehdotti, että Jussi lähtee jäähylle aina kun lähtee hiibailemaan muiden luokse ja korvat häviävät. Näin siis teimme lopputreenien ajan ja jonkun verran tuntui auttavan!
Vaikkakaan yhtään kunnollista ahdistumiskohtausta ei saatu, niin oli tilanteita joissa Jussin jonkun verran ahdistui. Näitä mm. pannan laittaminen tai minun kompastuminen sekä syliin nostaminen. Mutta koira palautui niistä yllättävän hyvin!

Agilityn jälkeen meillä oli tunnin tauko, jonka jälkeen alkoi sitten näyttelytreeni. Päätin jäädä sinne, koska Jussilla on ollut nyt niin paljon huonoja pöytäkokemuksia, että pöydälle oli päästävä harjoittelemaan. Käytiin kasvattajan kanssa lyhyt jäähdyttelylenkki ulkona ja sitten menimme Jussin kanssa takaisin sisään, jossa pyörimme lisää hetken aikaa. Lisäksi hieroskelin Jussia siinä joutoajalla.
Näyttelytreenit alkoi ja Jussi oli todella kivasti. Emme hirveästi hommailleet, vaikka Jussi olikin hyvin reipas. Muutaman kerran ympäri, seisomista, parijuoksua ja kerran pujottelua. Sitten päätavoite, eli pöytä. Pöydällä Jussi meni ihan kasaan, se ei siis seiso siinä lainkaan, lähinnä könöttää. Koskea se antaa ja hampaatkin katsoa, mutta yrittää silti väistää. Kävimme kahdella eri pöydällä, toisessa tuomarina mies ja toisessa nainen. Miehen kohdalla Jussi jännittää huomattavasti enempi. Silloin yrittää enemmän pois tilanteesta ja väistää reilummin.
Treenien loppuessa kuitenkin istuskelimme lattialla, niin miestuomari (saati kukaan muukaan) ei ollut enää yhtään kamala ja meni ihan suosiolla rapsutettavaksi, ihankuin mitään ongelmaa ei olisi. Näinpä siis...





Siinäpä tuo aktiiviosuus espooreissusta olikin. Vaan se vielä pitää kertoa, että odotellessamme junamme lähtöä kotiin, Helsingin rautiksella. Eräs mies tuli kysymään, että voiko hän ottaa kuvan Jussista. Hiukan hämmästyneenä annoin luvan. Pian siinä oli varmaankin neljä muutakin ihmistä jotka kysyivät, että saavatko hekin ottaa kuvan koirastani. Annoin toki luvan, suuresti ihmetellen, että mikä koirassani on niin erikoista (en tiedä oliko se sitten pääkallofleece joka teki koirastani niin erikoisen...)!