lauantai 18. toukokuuta 2013

Kuvapäiväys

Ei ole mitään oleellista asiaa kerrottavana kyllä, mutta kunhan iloksenne päivittelen. Varsinkin kun on uusia kuvia teille laitettavaksi.

 


Paitsi on mulla kyllä muutama asia, jonka voin jakaa kanssanne arvon blogin uskolliset seuraajat!

Aloitetaan vaikka eläinlääkärireissusta! Olipa kerran eräs rauhallinen yö, kunnes jostain kumman syystä heräsin syvästä unestani. Jatkoin uniani, kunnes aloin kuulla pientä rapinaa, noh, kuvittelin sen olevan kissa joka pöydällä jotain lehtiä rapisuttelee. Rapinaa aikani kuunneltuani, ajattelin kuitenkin käydä katsomassa, ettei kissa vain tiputa pöydiltä mitään epäsopivaa syötävää koirille.
Kuitenkin keittiöön päästyäni, huomasin Brandyn touhuavan roskiksen kimpussa. PERKELE. Vasta illalla olin kehaissut, että miten kiva, kun minun koirani eivät ole koskaan kaivelleet roskiksia.. Olisi pitänyt ilmeisesti siinä vaiheessa koputella puuta.Ilmeisesti Brandy oli ajatellut, "aaah, niinkin voi tehdä! kiitti äiskä vinkistä!"
No siinä roskia lattialta raivaillessani huomaan puoliksi syödyn suodatinpussin sisältöineen ja koiranmakkarapaketin muovikääreen päädyt. No voi helv.... missä on loput siitä muovista...? ja hetkinen.. kofeiinihan on koiralle myrkyllistä...? Eihän siinä... Ensiavuksi oksetusyritys suolalla, ei onnistu (en muuten ole koskaan siinä onnistunut... mitä teen väärin?), noh, sitten Jussin käytöstä jäljelle jääneet lääkehiilet nassuun kofeiinin varalta.. Sen jälkeen puhelin kauniiseen käteen ja päivystävälle soittelemaan. Päivystäjä suositteli parafiiniöljyä antamaan, jota sitten onneksi kaapista löytyi kissan ummetuksen jäljiltä.Ja seurailemaan. No siinäpä sitten loppuyö seuraillen. Brandy oli koko ajan tosi levoton ja läähätti paljon, joten se oli osaltaan melko huolestuttavaa ja halusin ihan oman mielenrauhan takia saada vähän selkoa tilanteesta. Siispä, heti kello kahdeksan soittamaan ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen Aholle. Aho neuvoi heti ensimmäisenä menemään kauppaan ja ostamaan kolme pakettia maksalaatikkoa, jotka syöttää koiralle ja sen jälkeen tulla vastaanotolle oksetuttamaan koira.
Kävin ostoksilla ja sen jälkeen juhlatarjoilu Brandylle. Kaksi laatikkoa hävisi nopeassa tahdissa, mutta kolmanteen pakettiin piti jo vähän suostutella, eikä sekään kokonaan enää uponnut. Siitä sitten aholle. Aho lykkäsi Brandylle piikin pyllyyn ja suositteli menemään reippaasti ulos koiran kanssa. Kerettiin hetki ulkosalla kävellä kun Brandy alkoi hillittömästi kuolaamaan. Ja kohta lensikin yrjö. Ja hyvin lensikin. Brandy oksensi yhteensä 15 kertaa, maksalaatikon ohella tuli mukana pieniä paloja muovia ja suodatinpussin jäämiä.Aho arveli, että Brandy on repinyt muovin pieniksi paloiksi syödessään, joten ei usko suolitukoksen vaaraan ja passitti meidät kotiin.Eli tällainen reissu..Piikki pyllyssä sisälsi sellaista ainetta kun Apomorfin ja on muuten tehokas aine jos koira pitää saada oksentamaan. Jari mainitsikin, että ko. lääke on erikoisluvanvarainen ja joensuussa (vai oliko peräti pohjois-karjalassa) sitä löytyy vain aholta.








Tokoiluista voisin kertoa sen verran, että luoksarin stoppia ollaan jonkun verran saatu parannettua. Treenataan stoppia monella eri tapaa, useissa treeneissä vahvistelen hommaa ihan vain peruuttamalla ja antamalla koiralle stoppikäskyn ja naksauttamalla kun koira pysähtyy ja palkkaamalla sen taakse. Lisäksi ollaan treenattu niin, että laitan sen kiertämään esim. jalkapallomaalin ja anna siitä sille stoppikäskyn. Varsinaisesti luoksarimaisesti ei olla juurikaan treenattu.
Jäävä seisominen on parantunut sen sijaan huimasti! Vielä se saattaa ihan vähän valua, mutta ei todellakaan ole enää niin hajalla kun aiemmin!
Paikkis taas... voi itku. Mitä lie tälle tapahtunut? Treenaamattomuus? Brandy tuppaa nousemaan jo siinä vaiheessa istumaan kun minä kävelen pois päin. Noh, alusta asti tämäkin lähdetty nyt treenaamaan. Eli muutama askel kauemmas, metri koiraan väliä ja palkkaamassa jne. Piilopaikkiksen treenauksesta vielä turha edes haaveilla. Noh. Pikkuhiljaa. Seuruissa vire ja kontakti on niin mahtavaa, mutta edistämiselle pitää tehdä jotain :D Jäävä maahanmeno on kympin arvoinen, nouto toimii erittäin pätevästi, toisinaan menee ehkä vähän liian rumasti kapulalle ja toisinaan palauttaa ravilla, mutta näitä vielä vahvistetaan oikeaan suuntaan! Hyppy pitäisi jostain saada treenattavaksi. Ja kaket on ihan alkutekijöissään, tai siis että i-m toimii kyllä sinällään, ja pysyy paikallaan. Mutta etäisyyttä pitää vielä saada. Ja haluisin samassa kuntoon myös sen seisomisen tohon joukkoon.

Semmoista meille.





Ei oo kovin iso koira tuolla turkin alla :D






 

lauantai 4. toukokuuta 2013

Maailman positiivisin!

Tästä kirjoitelmasta tulee varmastikin lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi. Paljon on tapahtunut tämän kirjoitusmotivaation katoamisaikana, joten kerrottavaa on paljon! Mennään aikajärjestyksessä, niin pysyn itsekin mukana siinä, mitä kaikkea on tapahtunut!

Käytiin mm. Salla Kantolan agilityvalmennuksessa tammikuussa 27pvä.
Rata oli seuraavanlainen;


Me ei muistaakseni taidettu päästä 7 estettä pidemmälle, sillä tuo kieputus oli kohtuullisen haastava. Kouluttaja meille kyllä sanoikin, että tästä koulutuksesta ei meille käytännössä ole mitään hyötyä, koska treenasin maksikoiralla mediesteillä. Tottahan se oli, mutta en voinut nostaa rimoja makseihin, koska maksien harjoittelu oltiin vasta aloitettu, joten koulutus olisi sille harjoittelulle tehnyt vain hallaa. Kantola sanoi, että rata on meille medinä todella haastava, sillä koira pääsee kulkemaan niin kovaa, että minulla on pienet mahdollisuudet keretä mukana.
2-3 estettä harjoiteltiin PALJON, koska Brandylle ei ole koskaan opetettu niistoa persjätöllä. Joten paljon piti palkkailla 2. esteen viereen, jotta koira osasi hakea oikeaan suuntaan. Putki ei imenyt kolmosen jälkeen juuri ollenkaan, mutta olin kyllä joka kerta auttamattomasti myöhässä valssaamassa 4-5 välissä, mutta leijeröinnin 6:lle Brandy haki tosi pätevästi! Siinäpä pähkinänkuoressa.

Koulutuksen jälkeen käppäilimme kämpille hetkeksi aikaa, josta agivermeet vaihtui näyttelykamoihin ja suuntasimme vuoden ensimmäiseen mätsäriin tiedepuiston parkkihalliin. Kauheasti en muista mätsärin tapahtumista, mutta eikös se tulos ole tärkein? Ihan vaatimattomasti vuoden ensimmäisissä mätsäreissä Brandy päräytti nuorten luokassa punaisten ykköseksi ja bis-kehässä kurvasimme myös kirkkaimmalle pallille, eli tuloksena PUN1 BIS1!

17.2 Käytiin taas mätsäröimässä, ei voitettu kaikkia, mutta oltiin PUN3. 







Seuraava merkittävä tapahtuma oli 24.3! Rautalammin ryhmänäyttely! Lähdimme taas ihan hyvällä poppoolla  matkaan ja matkassa oli myös toinen aussie. Odottelua oli ihan reilusti, mutta (toisinaan) rentona jätkänä Brandy osaa ottaa lepiä myös vilkkaalla näyttelypaikalla, vaikka aluksi pitää aina höyrytä joka suuntaan.
Sen kummempaa menestystä ei herunut, mutta erinomaisesti meni silti! Brandyn tulos oli ERI NUK3 tuomarina toiminut Elena Ruskovaara (joka oli muuten ihan huippukiva tuomari!) tuli vielä kikpailuluokan jälkeen erikseen kertomaan, miksei SA:ta meille antanut. Syy oli kuulemma että Brandyn takajalat olivat mäkihyppäysasennossa ja tuomaria ihan hirvitti nähdä miten niillä liikutaan, mutta ilmeisesti oli positiivinen yllätys kun sanoi, että koivista tuli normaalin kauniit liikkeessä. Arvostelu kuului seuraavasti;
"Oikea tyyppi. Solakka runko, takaosa saisi olla voimakkaampi ja takaraajat varma-asentoisemmat. Sopiva luusto, ryhdikäs, tarpeeksi ulottuva kaula. Vahva kallo ja maskuliininen pää, ilmeikkäät korvat. Hiukan kapea takaliike, edessä löysyyttä, kantaa itsensä erinomaisesti liikkeessä. Rytmikäs hyvä askellus. Esitetään kauniisti. "






13pvä huhtikuuta kurvasimme Reetan kanssa kiihtelysvaaraan mätsäreihin. Reissu oli... märkä. Vettä tihutti/satoi oikeastaan koko sen ajan kun paikanpäällä oltiin.Vaan onneksi tulokset piristi muuten niin vetistä meininkiä! Brandy pötskytteli taas hienosti nuorten luokan punaisten ykköseksi ja bis-kehässä se kurvaili metsästyskoirien joukossa BIS3:ksi! Eli, PUN1 BIS3, pätevä!



"Brandy kato miten ruma ruusuke!" - "Joojoo, mitä sit tehään!?!?!?!"

Palkintopuhveli
Märkää kotimatkaa
21.4 Kurvailimme sitten outokumpuun näyttelytähteilemään. Jännityksestä huolimatta tähteilyt jäi tähteilemättä. Oltiin ainoita uroksia, joten tsäänssejä oli! Vaan ei auta tsäänssit, jos tuomari ei tykkää. Tuomaritädillä oli vissiin aamukahvit jäänyt saamatta kun eriä ei juuri jaettu, ja vain yhden SA:nkin antoi vain. Brandyn tuomaritäti Irina Poletaeva arvio EH NUK1. Arvostelu kuului seuraavasti;
"very good type. Could be more compact. Correct bones. Well developed skull. Muzzle could be bit wider. Correct dentition. Good neck & topline. Bit long loin. Ribcage could be broader. Good angulated. Moves closely behind. Front paws bit turned out. Good coat texture."





Kieltämättä odotukset oli korkeammalla kuin tulokset ja se harmitti, vaikka EH ihan hyvä onkin! Päivää ei toki parantanut sitten Jussin puuhailu näyttelypäivän aikana. Se oli päättänyt pistellä pienen osan suklaalevyä parempiin suihin. Joten eikun näyttelypäivän jälestä apteekkiin lääkehiiltä ostamaan. Lääkehiilen syöttäminen olikin sitten ihan oma episodinsa....

Jussi ja lääkehiiliepisodi....

Sitten tulikin vappupäivä 1.5! Brandyn päivä! Brandy vappupalleroinen täytti 2v ja on nyt olevinaan kypsä aikuinen (hahahah, ihan tyhmä pentu se on vieläkin!) Sen kunniaksi suuntailtiin valintatalon parkkipaikalle, perinteiseen vappumätsäriin. Sitä ennen kuljettiin hyvin ruuhkaisen kaupungin läpi, ja Brandy osoittikin minun suureksi ihmetykseksi hiukan hermostuneisuuden merkkejä, mutta kulki kyllä väkijoukossa silti tosi hienosti. Mätsäripaikalla kaikki varmasti kuuli, että Brandy on saapunut. Sellainen ölinä ja metakka, että melkein alkoi jo hävettämään! Noh, onneksi kehässä käyttäytyi hienosti, vaikka seisomiseen ei kyllä meinannut millään jaksaa keskittyä yhtään. Juoksuosuudet tosin meni sitten hienommin kun koskaan! Miten lie Brandy ollut noin flegu.. :/ No eipä siinä, ihan mukiinmenevää esiintymistä silti ja tuomarikin tykkäsi ja palkitsi meidät ensimmäisestä aikuisten luokan esiintymisestä PUN2! 

Brandyn melkein 2v poseeraus (handleriksi nakitin ukon ;D)



Mätsärissä Brandy sai yleisöltä poikkeuksellisen paljon huomiota ja monet tulivat rapsuttelemaan ja kyselemään. Kovin rakastavaisesti Brandy otti kaikki vastaan. Olenkin ehdottoman kovasti sitä mieltä, että Brandy on maailman positiivisin koira <3

Maailman positiivisin koira <3




Agissa ei olla juuri käyty, shaibojen työvuorojeni takia, mutta tokoa ollaan treenailtu vähintään sisätiloissa. Paljon ollaan myös viereisellä kentällä käyty pyörähtelemässä. Jos ei muuten, niin toteamassa, että miten levällään kaikki on. Avoimen luoksari alkaa pikkuhiljaa hahmottua Brandyn päähän ja seisomaan jääminen, pitää jälleen kerran muistuttaa otuksen mieleen. Myös paikkamakuu on varmistettava paremmaksi ja aloitettava harjoittelemaan piilopaikkista! Seuraaminen tahtoo olla turhan innokasta ja edistävää, mutta ainakin vire on hyvä! Lisäksi pyöräilykausi on aloitettu! Brandy sai myös ihan oman BOTin. 




Ja jos hankinnoista puhutaan, niin Jussille valitettavasti jouduin hankkimaan sitruunapannan (hajuttomalla ruiskulla tosin..) se haukkuu täällä miehen luona niin paljon käytävän äänille, että erittäin ymmärtäväiset naapuritkin alkavat jo äksyyntyä. Olen yrittänyt jo yhdistää ääniä mukaviin asioihin, mutten ole tulosta/edistymistä nähnyt ja töiden takia aika tosiaan on hyvin rajallista. Päädyin tähän ratkaisuun, jonka tiedän olevan epäsopiva Jussille... Minkäs teet, jos ei hyvällä, niin sitten pahalla :(



Lisäksi voisin nopeasti esitellä residenssimme kaksi muuta karvaista eläjää!

Munky
Munky on kolmevuotias leikattu uroskissa.Munky on kunnon emopoika, joka viihtyy murjottamassa kaapissa pimeydessä. Munky kyllä sietää koiria, ja antaa niiden tulla "ihollekkin" silloin kun sille sopii. Huono ajoitus tai turhan innokas iholle änkeäminen saa Munkyn heiluttamaan nyrkkiä. Munkki Munkersson viihtyy kovin ihmisten parissa, tykkäilee olla sylissä ja rapsuteltavana.

Maissi
Maissi on noin vuodenikäinen tyttökissi. Niin valloittava, mutta samalla niin raivostuttava persoona! Maissinaattori ei niinkään välitä rapsuttelusta saatikka sylissä olemisesta, mieluummin se pyörii ympäri kämppää ja kehittää itselleen tekemistä. Jos tavarat on pöydiltä tippuneet lattialle, niin useimmiten saa syyttävällä sormella osoittaa Maissia. Tämän soman kissimissisen takia sain mm. ostaa uuden puhelimen, koska vanhan päälle se kaatoi kaakaot. Maissi tulee kovin hyvin toimeen koirien kanssa ja Brandy on ikihyviksi varma siitä, että Maissi haluaa aina leikkiä sen kanssa. Maissi tosin on alkanut hiukan kyllästyä Brandyn kovakouraiseen tökkimiseen.