sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Tilastoja ja kuvia

Koska minulla on vähän mälsää (taas) ja kello on näin paljon sekä minulla on läjä kuvia mitkä voisi tässä blogissa julkaista. Mutta sitten kun en tykkää julkaista pelkkiä kuvia, niin koska nyt on kuitenkin vielä vuoden alku, niin ajattelin tehdä pienen tutkielman tämän blogin tilastoista.

Brandyn aktivointi"temppu"; Jussin taluttaminen, toisinaan onnistui ja toisinaan... ei.

Mutta niihin tilastoihin.
Blogissa on ollut yhteensä kävijöitä 7 385
Eniten katseltu blogaus on ollut Haaste + on-off sohvatyynyllä, sitä on katseltu 191 kertaa.
Seuraavaksi katsotuimpana merkintänä tulee Treenipläjäys! 58:lla katselukerralla.


Eniten kommentteja on blogauksessa nimeltä Epäonnen viikko? 9:llä kommentilla.
Sivuista eniten katsottu on Brandyn sivu, seuraavaksi eniten ollaan kiinnostuneita minusta, eli sivusta Omistaja. Brandyn sivulla on käyty 340 kertaa, Omistaja -sivulla 292 kertaa, Jussin sivulla 206 kertaa.
Eniten katselijoita on ollut kesäkuussa 2011, silloin on käynyt 1 024 kävijää. Vähiten kävijöitä on ollut aloituspäivämäärän lisäksi huhtikuussa 2011, jolloin 123 kävijää.


Liikenteen lähdettä meillä on ollut eniten Agarwaen -blogin kautta, yhteensä 485. Seuraavaksi eniten liikennettä on tullut Google haun kautta, yhteensä 454. Seuraavaksi vanhan blogimme kautta 185. Ja sitten täytyy neljänneltä sijalta mainita Pyryn ja Onnin blogi, josta 150 vierailijaa.
Käytetyimpiä hakusanoja googlessa on ollut "Jussin ja Brandyn" 670 hakua, "brandy ja jussi" "jussi ja brandy" "hurtta fleecehaalari" 13 hakua. Meidät on löydetty myös hauilla ""lsd"", "hierojalla seisoo", "keppien treenausta pennuilla", "mistä voi ostaa tarvikkeita kun tekee koiralle näyttelyhihnan", "pentutarkastus dalmikselle", "hurtta vedenpitävä fleecehaalari" ja "noutajahihna", noin muutaman mainitakseni...





Eniten vierailijoita meillä on Suomesta, yhteensä 6 817. Seuraavana tulee Yhdysvallat 196, kolmantena Saksa  ja Venäjä 69 ja neljäntenä Alankomaat 45. Muita maita joista blogissa on vierailtu on mm. Ranska, Britannia, Ukraina, Viro ja Latvia. Tiedä sitten kuinka moni näistä on ns. botteja tai kierrätettyjä IP:tä.
Eniten käytetty selain on Firefox ja suosituin käyttöjärjestelmä Windows.

Erittäin mielenkiintoinen tietopläjäys!


Jos nyt jotain oikeaakin kertoilisin, niin koirat ovat olleet muutamaan otteeseen äidillä hoidossa, kun itselläni on ollut sellaisia menoja joihin koirat eivät ole voineet tulla mukaan tai ovat muusta syystä tarvinneet hoitopaikkaa. Brandyn äiti ottaa mielellään aina hoitoon, koska "se on niin helppo". Nojuu. Onhan se omalla tavallaan helpompi kuin Jussi. Sille ei tarvitse kuin laittaa panta ja hihna ulos mennessä. Sitä äiti voi pitää irti metsässä. Brandy on saanut pitkiä lenkkejä metsässä koirakaveri Aspin kanssa, joka on stabyhound narttu. Rälläävät kuulemma metsässä minkä jaksaavat, jonka jälkeen unet sitten maittaakin. Mitään aktivointia koirat ei äidin luona saa, mutta pitkiä reippailulenkkejä. Mitkä onneksi niille lyhyen aikaa riittävätkin.


Maitoparta :3

Ninja?
Lisäksi ollaan Brandyn kanssa aina lenkkien yhteydessä treenailtu hetki jos toinenkin tokoa. Ollaan vahvisteltu seuraamista, perusasennon hakemista, käännöksiä seuraamisessa jne. Uutena ollaan alettu harjoittelemaan jääviä. Maahan meno on melko vahva. Kokonaisena liikkeenä ei olla tehty. Nyt penskalla tosin joku aivopieru ja maahan meneminen on hidastunut hirveästi aiemmasta (siis noin niinkuin yleensä, ei pelkästään tässä jäävässä). Siihen siis lisää nopeustreeniä. Jäävä seisominen on vielä paaaaaaljon työn alla. Tarvitsee vielä minun hidastuksen, täpäkän käskyn ja vahvan käsimerkin (en tarkoita keskisormea :D). Takapalkka molemmissa jäävissä. Toimii todella hyvin! Seuraaminen tosin on takapalkassa todella hätäistä. Korjaantunee kun seuraaminen vahvistuu muutenkin.


Hylje rantautui Aavarannalle





keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Erittäin hyvät agitreenit x2

Nämä molemmat kertomukset on vapaavuoroilta. Ensimmäinen kertomus on 3.3 ja toinen 7.3.
3.3 vuoron otin ihan normiksi toiseksi treenikerraksi viikossa, ja tämä 7.3 ikäänkuin paikkasi sitä, ettemme maanantaina päässeet varsinaiselle vuorollemme. Myöskään tiistain tokoon emme ennättäneet. Brandylle nämä "yksityistreenit" tekevät niin hyvää agilityssä, sillä silloin se pystyy keskittymään niin paljon paremmin siihen tekemiseen. Toki myös häkkeytyminen on auttanut ihan hurjasti!!

Voin jo tähän väliin hehkuttaa että miten hienon hieno pentuinen miulla on! Se oppii niin törkeän nopeasti, on halukas tekemään, se on innokas ja se rrrrrrrrakastaa agilityä!
Jussi on toki ollut näillä kerroilla myös mukana. Tosin Jussin kanssa ei olla treenaamalla treenattu, lähinnä hassuteltu, temppuiltu ja tokoiltu sillä aikaa kun Brandy viettää taukoa. Jussin kanssa siis vaan päättömästi juoksennellaan ympäri rataa tai tehdään samoja harjoitteita kun Brandyn kanssa, rimat alhaalla ja hauskanpito mielessä. Ei haittaa jos virheitä tulee tai esteitä jää väliin, kuhan mennään vauhdilla ja iloisesti!

Harmittaa kun ei ole videomateriaalia ikinä meidän jutuista :(

3.3 Agility

Harjoiteltiin yksittäisinä mm. focusta ja keppejä. Focuksen harjoittelussa päästiin tällä kerralla jo siihen pisteeseen, että palkkaa en laittanutkaan tuijjoteltavaksi esteen toiselle puolelle. Odotin että Brandy siirtää katseensa esteeseen/esteen toiselle puolelle, naksautin ja heitin palkan. Pian pentu hoksasikin mistä on kyse ja homma alkoi luistaa ihan kun sitä oltaisiin aina tehty! Fiksu pempula!

Keppejä jouduttiin treenaamaan häiriössä. Koitin iskeä harjoitteet sellaiseen väliin, missä häiriötä olisi mahdollisimman vähän. Pentu on alkanut hakea keppeihin jo ihan törkeän hienosti! Se ei enää yritä mennä väärältä puolelta sisään vaan hakee ensimmäisen kepin jo tosi hienosti vasemmalle puolelleen. Pari kertaa juoksi ohi, kun koetin "vauhtisisäänmenoja". Ne ei vielä onnistu. Muttä lähettäminen monista eri kulmista onnistuu ongelmitta! Tietysti meillä on vielä ohjurit (ei verkkoja enää!) ja kepit on vasta puolikkaat, mutta ihan mieletön alku tämä!

Jussin kanssa tehtiin sitten myös näitä puolikkaita keppejä ilman ohjureita ja verkkoja. Kun minä olen Jussin oikealla puolella, niin Jussi kepittelee aivan itsenäisesti ilman apuja hiukan avitan ensimmäisessä keppivälissä. Kun taas olen vasemmalla puolen, Jussi ei osaa. Se on ihan kuin se ei olisi keppejä koskaan mennytkään. Joudun olemaan tosi paljon läsnä tukena, ohjaamaan kädellä ja äänellä. Lisäksi ensimmäisen oikean keppivälin hakeminen ei onnistu ollenkaan. Sinne täytyy Jussin ohjata selkeästi. Mutta tuon oikean puolen itsenäisestä kepittelystä olen kyllä ylpeä!

Brandyn kanssa pääharjoitteena oli estehakuisuus ja silti se kontrollin ja kuuntelemisen harjoittelu. Harjoitteemme oli seuraavanlainen;


Olen huomannut, että se, mihin Brandyn laitan odottamaan ja missä olen ottamassa sitä vastaan, on iso merkitys meidän treeneissä. Jos Brandyllä on vähänkään vino linja esteen ja minun välissä, niin se tulee herkästi esteestä ohi. Tai jos minä olen liian kaukana ottamassa vastaan, niin saattaa seuraavan esteen suorittaminen mennä plörinäksi. Aika paljon olen joutunut itseoppimaan, valitettavasti hiukan Brandyn kustannuksella. Mutta meneepähän oppi kantapään kautta sitten aivoihin.
Tehtiin tämä isommilla väleillä, kun mitä tehtiin viimeksi. Vauhtia kertyi PALJON, mutta kontrolli pysyi, eikä yhdestäkään esteestä kaahoitettu ohi, vaikka välillä siltä näyttikin. Jouduin ohjaamaan Brandyä ykkös ja kakkosesteen lähellä, mutta loppuihin esteisiin otin varmaan 1,5-2m välimatkan ja silti Brandy haki esteet itse hienosti. Vaikka välillä se katsoi suorituksen aikana minua. Uskon että myös focuksen harjoittelulla on ollut jotain osaa ja arpaa asiaan ettei Brandy kaahoittanut esteistä ohi. Hiukan kuuntelu oli hataralla pohjalla, mutta sitä lähdettiinkin sitten harjoittelemaan seuraavanlaisen harjoituksen merkeissä.

 
Että hähää vaan! Muutettiinkin suuntaa kakkosesteen jälkeen. Muutaman kerran piti toistaa, koska MINÄ olin ääliö enkä osannut ohjata. En siis osannut muuttaa rintamasuuntaa tarpeeksi ajoissa ja antaa "täällä" -käskyä tarpeeksi rivakasti, joten ensin myös tuo rivistä kolmas este tuli myös mukaan, mutta ei se mitään. Palkkasin koiraa kuitenkin. Saatiin silti pari onnistunuttakin toistoa koska Brandy oikeasti kuunteli. Tehtiin tätä myös tuolta toisesta suunnasta alkaen, eli tuli molemminpuolista ohjausta.


Myös tällainen harjoite tehtiin. Todella hyvin meni, tässäkään ei mitään ongelmaa enää ollut, kun olin taas oppinut hiukan enemmän ohjaamaan. Vaikka vauhti olikin jo aika kova kolmosen kohdalla ja siitä piti kääntyä ympäri. Huipusti Brandy kuitenkin kuunteli ja kääntyi mukana!

Jussilla tehtiin samoja juttuja kun Brandyn kanssa. Jussi tarvitsee selkeästi enemmän lähiohjausta, eikä irtoa niin hyvin. Siispä minä siinä vierellä juoksin. Ja irtoamista harjoiteltiin sillä tavoin, että radan päässä namialustalla odotti iso nakkipala. Kyllä pientä viirihäntää motivoi aina radan loppupäässa ja vauhtia tuli ja pientä irtoamista nähtiin. Se on niin iloinen kun sai pitkästä aikaa tehdä. Ei Jussilla kuitenkaan ole sitä agilityn, tai minkään muunkaan tekemisen paloa silmissä. Se on lähinnä se minun kanssa tekeminen ja se oman edun tavoittelu. Nyt kun ajattelee, niin periaatteessa juuri sellainen motivaatio kun seurakoiralla "pitää olla". Toki sitä miellyttämisen halua on, mutta ei se ole samalla tavoin "puhdasta" kuin esim. Brandyllä. Brandy haluaa tehdä meidän molempien mieliksi. Jussi lähinnä haluaa tehdä minun kanssani omaksi edukseen.

Nämä treenit jäi meidän osalta vähän lyhkäiseen kun hallille tuli muitakin ja ärsyke oli Brandylle aika iso. Tehtiin vain ns. helppoja juttuja ja todella vähän siten miten muiden treenaamiselta pystyttiin. Esim. tätä meidän "rataa" ei keretty harjoittelemaan enää toistamiseen. No, oli vähän kevyemmät treenit.

7.3 Agility

Ja taas matka mars hallille molempien koirien kanssa! Nämä olivat sitten vähän, ns. rankemmat treenit, varmaan vähän liiankin rankat, koska tehtiin aika vaikeita juttuja ja opeteltiin paria uuttakin asiaa. Se vaan on kun tuppaa tämä minun pääni olemaan aina jälkiviisas. Ja sitä sitten myöhemmin hakataan seinään. Noh, onneksi mitään "vahinkoa" ei päässyt käymään koska pentu on niin taitava, reipas, fiksu ja paras!
En tiedä haukkailinko Jussinkin kanssa vähän liian isoja paloja, mutta homma kyllä pidettiin siitä huolimatta hauskana. Ja itse agilityä ei edes paljoa treenattu. Otettiin tokoliikkeitä (mistä taas sain huomata, ettei Jussista vaan ole supertokoilijaksi), esim. maahanmeno... Jussin olemuksesta niin näki miten se on sille epämielyttävää, mutta silti tekee. Myös seuraamisessa käännös Jussin suuntaan on Jussille kammotus. Se ottaa samantien puolimetriä etäisyyttä. Imuuttaenkin vaikea, koska joudun kumartumaan niin paljon, vaikka koetan olla kumartumatta ollenkaan Jussin suuntaan. Nääh. En minä haluaisi hinkata sellaisia asioita jotka sille koiralle on epämielyttäviä, mutta tekee ne ns. "pakosta", varsinkaan Jussin tapauksessa, kun näitä epämielyttäviä asioita tulee ihan arkielämässäkin niin paljon. Mutta tokon lisäksi Jussin kanssa myös temppuiltiin kaikkia eri temppuja. Voisi miettiä josko alkaisi jotain uusia pikkuhiljaa opettelemaan. Näistä Jussi tykkää!

Jepa! Elikkä hallilla oli jo rata valmiina, sovelsin sitä omiin tarkoituksiin, en kuitenkaan siirrellyt esteitä, mutta suunnittelin harjoitukset siten, että ne sopivat meille. Rata näytti seuraavalta;


Tätä numeroitua rataa tehtiin Jussin kanssa. Paljon välissä palkaten ja kehuen. Ainoa ongelmakohta oli oikeastaan 5 este. Koska Jussi tosiaan on niin epävarma itse hakemaan esteitä, ja tässä yritin tehdä takaaleikkausta, huonosti onnistui, koska Jussi ei etene itsenäisesti kovinkaan hyvin. Mikäli olisin ollut fiksu ja nopea, niin olisin valssannut 3 ja 4 välissä. Näin taas jälkiviisaana. Keinu, ei mitään ongelmaa, hakee itse, tekee itsenäisesti. Tosin toisella kerralla vähän jostain syystä rupesi jännättämään ja piti nakkipalalla vähän avittaa, loppuun kuitenkin hienosti itse. Pöytä, ööö. Jussilta vissiin unohtunut mikä on pöydän tarkoitus. Ja myös paikka -käsky näytti unohtuneen. Noo, onneksi se ei ole minun ja Jussin yhteisissä piireissä niin olennaista. Muuten oikein hienosti ja reippaasti Jussi meni rataa. Vauhtiakin löytyi. Jussi vaan tarvitsisi hirveästi enemmän itseluottamusta ja sitä irtoamista, niin sujuisi paremmin.

Brandyn kanssa sitten teimme erilaisia osia. Harjoittelimme ohjauskuvioita, ohjauksen kuuntelua, yksittäisenä kokeilimme ensimmäistä kertaa rengasta mini/medi korkeudessa kaksi toistoa, eikä mitään ongelmaa. Onko joku opettanut koiralleni näitä esteitä salaa? Sitten keinun harjoittelua. Tai siis lähinnä sen äänen siedättämistä. Brandy ei pidä äkillisistä pamauksista, keinu tuntuu lukeutuvan tähän. Sitä ei haittaa se ääni mikäli joku toinen koira sitä tekee, sitä haittaa se ääni silloin kun se itse on siinä läsnä. Siispä Nooran vinkistä, alettiin tekemään siitä "peliä". Kyse siis tällaisesta pelistä. Brandy hoksasi tosi nopeaan mitä hain, eli tassulla läpsäytetään keinun kontaktia. Tässä ei ollut mitään ongelmaa niin pitkään kunnes otin keinua vähän maasta irti, että se alkaa tömähtämään. Sitten siitä tulikin vähän jännenpi juttu. Ja yksi minkä huomasin oli myös se, että Brandy pyrki keinun sivulta läpsyttämään, lähdin korjaamaan tätä heti, ettei sitten tule mitään vinoja/oikomiskontakteja. Laitoin siis toiselle puolelle keinun "ramppia" kanisteritönkät ja itse istuin toisella puolella. Näin saatiin läpsyttäminen suoraksi. Palattiin välillä takaisin maassa olevaan, koska Brandyä jännitti aika paljon. Pidettiin myös paljon taukoja välissä ja palattiin sitten takaisin astialle. Silti Brandy jännitti ääntä hirveästi. Sitten ajattelin kokeilla sitä, että tömäyttelen itse keinua alas (siis että kuuluu vain pieni tömähdys, maasta eroa ehkä 5cm). Ja syötän samalla herkkua. Tämähän sitten toimi. Brandy tuli hakemaan herkkua, liikkuvalta ja tömähtelevältä rampilta, vaikka ensin pitikin varovaisesti kurotella, mutta kohta seistiinkin jo melko rennosti siinä vieressä. Koitettiin peliä uudelleen ja se alkoi sujua paljon paremmin eikä Brandy välittänyt tömähdyksestä enää ollenkaan niin paljon! Ja läpsytteli paljon halukkaammin. Tämä oli Brandylle tosi vaikea tehtävä ja se väsyttikin pentua hurjasti, onneksi teimme sitä vasta lopussa.

Brandyn kanssa harjoiteltiin seuraavanlaisia osia radasta



Brandy kuunteli himputin hyvin! Se oikeasti kuunteli minua, että mikä este mennään seuraavaksi. Ja vaikka putkikin oli noin hollilla ja se tuppasi vetämään Brandyä puoleensa kuin magneetti, niin kertaakaan se ei putkeen hötkäissyt! Olin oikeasti niin ihmeissäni. Koska tuommoiset putket tuppaavat syömään Brandy nimisiä merlepoikia kohtuullisen tehokkaasti! Paljon Brandy putkea toiveikkaasti katseli, mutta kun kerroin mihin mennään seuraavaksi, niin se oikeasti tuli mukana! Hieno kakara!



Ja vaikka tätä tehtiin toisinkin päin ja välillä saikin mennä putkeen, niin silti kuuntelussa ei ollut mitään ongelmaa! Jos ei ollut tarkoitus mennä putkeen, niin sitten ei myös menty ja pentu tuli yhtä innolla mukana! Myös silloin kun putkeen sai mennä, sinne hakeminen oli niin loistavaa, ei tarvinnut sanoa kuin putkeenputkeen ja osoittaa putkea, niin sinne se pentu sinkosi ilman minkäänlaista saattelua! Voi että teki mieli rutistaa pentu puhki ylpeydestä!
Jussinkin kanssa tehtiin näitä muutama toisto. Vauhdilla ja iloisella mielellä mentiin, tosin Jussin kanssa joutui aika paljon enemmän juoksemaan ja olemaan mukana.


Tehtiin Brandyn kanssa myös tallaista. Saattoi olla penskalle vielä turhan hankalaa harjoitetta, mutta se osasi kuitenkin. Vain muutama virhekohta oli, mutta nekin saattoivat johtua minun ohjauksesta. Yo. ratapätkässä ei muuta ongelmaa kun 6. Brandy ei oikein osannut ensimmäisellä kerralla lähteä hakemaan sitä estettä, koska näki, että minä jään jälkeen takaaleikkausta varten. Kannustaen se kuitenkin meni yli ja sitten viskoin palloa palkaksi. Toisella kerralla Brandy haki jo paljon paremmin ja varmemmin, mutta ei vielä tarpeeksi varmasti, mutta tästä se tämänkin harjoittelu alkaa.


Tässä ongelmakohtina oli 1 ja 2 sekä 3. Ykkösellä piti todella paljon miettiä mihin jätän Brandyn ja missä otan sen vastaan. Vastaanottaminen heijastui sitten taas 2 esteeseen. Joten minun ohjausmokia nämä. Luultavaasti kolmonenkin minun vika :D Kolmosessa en ollut tarpeeksi nopea ja Brandy liiankin nopea, joten vaikka kuinka yritin, niin Brandy kerkesi aina mennä putken päästä ohi ja joutui kääntymään takaisin. Muuten tässä ei ollut ongelmaa. Tosi hienosti Brandy silti haki ja teki! Miten voikaan olla noin loistava pieni karvamöömö!

Lopussa tein Jussin kanssa vielä seuraavaa;


Tässä siis myös rengas rataan mukaan. Jussi ei varsinaisesti rakasta rengasta, muttei pelkääkkään. Muutaman kerran piti toistella siinä rengasta, ennenkuin se sujui osassa rataa. Muuten ongelmakohtana oli 9. Eli sama ongelma mikä aikaisemminkin. Myös 4 oli pieni haparointi, mutta koska Jussin on niin hidas, niin kerkesin paremmin ohjaamaan sitä sinne putkeen.

Eipä voi todeta muuta kuin että loistotreenit ja se että minulla on kaksi maailman parasta koiraa, vaikka ne vähän omanlaisiaan ovat kumpainenkin, eikä välttämättä mikään huipputason harrastaja niitä kelpuuttaisi. Mutta minulle ne on maailman parhaat koirat! <3

torstai 1. maaliskuuta 2012

Rimpappaa lääkärissä

Koska minulla on hirrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrveeeeeen tylsää (ja ei opinnäytetyötä ei tokikaan voi työstää), niin tulempa raapustamaan tänne vähän Rinonkin kuulumisia.
Rino siis tosiaan kävi tiistaina äidin kanssa Martinan vastaanotolla Joen eläinlääkärissä. Suurimpana huolenaiheena korvat, jotka vain möhnääntyvät.

Martina kuitenkint tutki Rinon läpikotaisesti ja totesi että se on oikein hyväkuntoinen veteraani. Mikä tietysti, niin se valtavan suuri jättimäinen rasvapatti kyljessä ja toinen pienempi etujalkojen välissä. Mutta niille ei voi mitään tehdä.

Korvat olivat kaikkein kinkkisin. Rinon oikeanpuolimmainen korva on pahin. Koska lääkkeet ja puhdistus eivät ole auttaneet, on korva alkanut itse puolustaa itseään. Se on turvonnut lähes kokonaan umpeen korvakäytävästä. Ja lisäksi siinä korvassa oli myös se verikorva, joten korvanlehtikin on kovettunut ihan koppuraksi. Ilmeisesti Rino ei kuule tällä korvalla kovin hyvin, tätä olimmekin kyllä jo äidin kanssa uumoilleetkin.
Korvat putsattiin _jälleen_ ja _jälleen_ niihin annettiin myös lääkkeet. Oikeastaan ne ovat enemmänkin sitä vasenta korvaa varten, koska kuten Martinakin sanoi, ei oikeanpuolimmaiselle korvalle voi oikein enää mitään tehdä. Tottakai sen hoitamista pitää jatkaa kuten ennen, mutta se tuskin auttaa. Normaalitilanteessa Martina olisi suositellut leikkausta, mutta ei Rinolle, ei enää, se on niin vanha jo. Tämä on ihan ymmärrettävää, emmekä luultavasti olisi leikkaukseen edes lähteneet.

Olemme äidin kanssa alustavasti miettineet, että jos Rinolta löytyy jokin leikkausta vaativa, vakava ja elämään suuresti vaikuttava vaiva, niin emme lähde Rinoa enää leikkaamaan. Se saa elää sen ajan mikä sen elämänlaadulle on mielekästä. Ilman kipuja ja suuresti rajoittavia vaivoja. Luonnollinen kuolema tietenkin toivotuin vaihtoehto, mutta mikäli on tarpeen niin saatamme papparaisen viimeiselle matkalle.
Toivottavasti nämä asiat eivät konkretisoitu vielä pitkään pitkään pitkään aikaan!

Toivottavasti seuraavan kerran kirjoitellaan vähän mukavemmissa tunnelmissa.