3.3 vuoron otin ihan normiksi toiseksi treenikerraksi viikossa, ja tämä 7.3 ikäänkuin paikkasi sitä, ettemme maanantaina päässeet varsinaiselle vuorollemme. Myöskään tiistain tokoon emme ennättäneet. Brandylle nämä "yksityistreenit" tekevät niin hyvää agilityssä, sillä silloin se pystyy keskittymään niin paljon paremmin siihen tekemiseen. Toki myös häkkeytyminen on auttanut ihan hurjasti!!
Voin jo tähän väliin hehkuttaa että miten hienon hieno pentuinen miulla on! Se oppii niin törkeän nopeasti, on halukas tekemään, se on innokas ja se rrrrrrrrakastaa agilityä!
Jussi on toki ollut näillä kerroilla myös mukana. Tosin Jussin kanssa ei olla treenaamalla treenattu, lähinnä hassuteltu, temppuiltu ja tokoiltu sillä aikaa kun Brandy viettää taukoa. Jussin kanssa siis vaan päättömästi juoksennellaan ympäri rataa tai tehdään samoja harjoitteita kun Brandyn kanssa, rimat alhaalla ja hauskanpito mielessä. Ei haittaa jos virheitä tulee tai esteitä jää väliin, kuhan mennään vauhdilla ja iloisesti!
Harmittaa kun ei ole videomateriaalia ikinä meidän jutuista :(
3.3 Agility
Harjoiteltiin yksittäisinä mm. focusta ja keppejä. Focuksen harjoittelussa päästiin tällä kerralla jo siihen pisteeseen, että palkkaa en laittanutkaan tuijjoteltavaksi esteen toiselle puolelle. Odotin että Brandy siirtää katseensa esteeseen/esteen toiselle puolelle, naksautin ja heitin palkan. Pian pentu hoksasikin mistä on kyse ja homma alkoi luistaa ihan kun sitä oltaisiin aina tehty! Fiksu pempula!
Keppejä jouduttiin treenaamaan häiriössä. Koitin iskeä harjoitteet sellaiseen väliin, missä häiriötä olisi mahdollisimman vähän. Pentu on alkanut hakea keppeihin jo ihan törkeän hienosti! Se ei enää yritä mennä väärältä puolelta sisään vaan hakee ensimmäisen kepin jo tosi hienosti vasemmalle puolelleen. Pari kertaa juoksi ohi, kun koetin "vauhtisisäänmenoja". Ne ei vielä onnistu. Muttä lähettäminen monista eri kulmista onnistuu ongelmitta! Tietysti meillä on vielä ohjurit (ei verkkoja enää!) ja kepit on vasta puolikkaat, mutta ihan mieletön alku tämä!
Jussin kanssa tehtiin sitten myös näitä puolikkaita keppejä ilman ohjureita ja verkkoja. Kun minä olen Jussin oikealla puolella, niin Jussi kepittelee aivan itsenäisesti ilman apuja hiukan avitan ensimmäisessä keppivälissä. Kun taas olen vasemmalla puolen, Jussi ei osaa. Se on ihan kuin se ei olisi keppejä koskaan mennytkään. Joudun olemaan tosi paljon läsnä tukena, ohjaamaan kädellä ja äänellä. Lisäksi ensimmäisen oikean keppivälin hakeminen ei onnistu ollenkaan. Sinne täytyy Jussin ohjata selkeästi. Mutta tuon oikean puolen itsenäisestä kepittelystä olen kyllä ylpeä!
Brandyn kanssa pääharjoitteena oli estehakuisuus ja silti se kontrollin ja kuuntelemisen harjoittelu. Harjoitteemme oli seuraavanlainen;
Olen huomannut, että se, mihin Brandyn laitan odottamaan ja missä olen ottamassa sitä vastaan, on iso merkitys meidän treeneissä. Jos Brandyllä on vähänkään vino linja esteen ja minun välissä, niin se tulee herkästi esteestä ohi. Tai jos minä olen liian kaukana ottamassa vastaan, niin saattaa seuraavan esteen suorittaminen mennä plörinäksi. Aika paljon olen joutunut itseoppimaan, valitettavasti hiukan Brandyn kustannuksella. Mutta meneepähän oppi kantapään kautta sitten aivoihin.
Tehtiin tämä isommilla väleillä, kun mitä tehtiin viimeksi. Vauhtia kertyi PALJON, mutta kontrolli pysyi, eikä yhdestäkään esteestä kaahoitettu ohi, vaikka välillä siltä näyttikin. Jouduin ohjaamaan Brandyä ykkös ja kakkosesteen lähellä, mutta loppuihin esteisiin otin varmaan 1,5-2m välimatkan ja silti Brandy haki esteet itse hienosti. Vaikka välillä se katsoi suorituksen aikana minua. Uskon että myös focuksen harjoittelulla on ollut jotain osaa ja arpaa asiaan ettei Brandy kaahoittanut esteistä ohi. Hiukan kuuntelu oli hataralla pohjalla, mutta sitä lähdettiinkin sitten harjoittelemaan seuraavanlaisen harjoituksen merkeissä.
Myös tällainen harjoite tehtiin. Todella hyvin meni, tässäkään ei mitään ongelmaa enää ollut, kun olin taas oppinut hiukan enemmän ohjaamaan. Vaikka vauhti olikin jo aika kova kolmosen kohdalla ja siitä piti kääntyä ympäri. Huipusti Brandy kuitenkin kuunteli ja kääntyi mukana!
Jussilla tehtiin samoja juttuja kun Brandyn kanssa. Jussi tarvitsee selkeästi enemmän lähiohjausta, eikä irtoa niin hyvin. Siispä minä siinä vierellä juoksin. Ja irtoamista harjoiteltiin sillä tavoin, että radan päässä namialustalla odotti iso nakkipala. Kyllä pientä viirihäntää motivoi aina radan loppupäässa ja vauhtia tuli ja pientä irtoamista nähtiin. Se on niin iloinen kun sai pitkästä aikaa tehdä. Ei Jussilla kuitenkaan ole sitä agilityn, tai minkään muunkaan tekemisen paloa silmissä. Se on lähinnä se minun kanssa tekeminen ja se oman edun tavoittelu. Nyt kun ajattelee, niin periaatteessa juuri sellainen motivaatio kun seurakoiralla "pitää olla". Toki sitä miellyttämisen halua on, mutta ei se ole samalla tavoin "puhdasta" kuin esim. Brandyllä. Brandy haluaa tehdä meidän molempien mieliksi. Jussi lähinnä haluaa tehdä minun kanssani omaksi edukseen.
Nämä treenit jäi meidän osalta vähän lyhkäiseen kun hallille tuli muitakin ja ärsyke oli Brandylle aika iso. Tehtiin vain ns. helppoja juttuja ja todella vähän siten miten muiden treenaamiselta pystyttiin. Esim. tätä meidän "rataa" ei keretty harjoittelemaan enää toistamiseen. No, oli vähän kevyemmät treenit.
7.3 Agility
Ja taas matka mars hallille molempien koirien kanssa! Nämä olivat sitten vähän, ns. rankemmat treenit, varmaan vähän liiankin rankat, koska tehtiin aika vaikeita juttuja ja opeteltiin paria uuttakin asiaa. Se vaan on kun tuppaa tämä minun pääni olemaan aina jälkiviisas. Ja sitä sitten myöhemmin hakataan seinään. Noh, onneksi mitään "vahinkoa" ei päässyt käymään koska pentu on niin taitava, reipas, fiksu ja paras!
En tiedä haukkailinko Jussinkin kanssa vähän liian isoja paloja, mutta homma kyllä pidettiin siitä huolimatta hauskana. Ja itse agilityä ei edes paljoa treenattu. Otettiin tokoliikkeitä (mistä taas sain huomata, ettei Jussista vaan ole supertokoilijaksi), esim. maahanmeno... Jussin olemuksesta niin näki miten se on sille epämielyttävää, mutta silti tekee. Myös seuraamisessa käännös Jussin suuntaan on Jussille kammotus. Se ottaa samantien puolimetriä etäisyyttä. Imuuttaenkin vaikea, koska joudun kumartumaan niin paljon, vaikka koetan olla kumartumatta ollenkaan Jussin suuntaan. Nääh. En minä haluaisi hinkata sellaisia asioita jotka sille koiralle on epämielyttäviä, mutta tekee ne ns. "pakosta", varsinkaan Jussin tapauksessa, kun näitä epämielyttäviä asioita tulee ihan arkielämässäkin niin paljon. Mutta tokon lisäksi Jussin kanssa myös temppuiltiin kaikkia eri temppuja. Voisi miettiä josko alkaisi jotain uusia pikkuhiljaa opettelemaan. Näistä Jussi tykkää!
Jepa! Elikkä hallilla oli jo rata valmiina, sovelsin sitä omiin tarkoituksiin, en kuitenkaan siirrellyt esteitä, mutta suunnittelin harjoitukset siten, että ne sopivat meille. Rata näytti seuraavalta;
Tätä numeroitua rataa tehtiin Jussin kanssa. Paljon välissä palkaten ja kehuen. Ainoa ongelmakohta oli oikeastaan 5 este. Koska Jussi tosiaan on niin epävarma itse hakemaan esteitä, ja tässä yritin tehdä takaaleikkausta, huonosti onnistui, koska Jussi ei etene itsenäisesti kovinkaan hyvin. Mikäli olisin ollut fiksu ja nopea, niin olisin valssannut 3 ja 4 välissä. Näin taas jälkiviisaana. Keinu, ei mitään ongelmaa, hakee itse, tekee itsenäisesti. Tosin toisella kerralla vähän jostain syystä rupesi jännättämään ja piti nakkipalalla vähän avittaa, loppuun kuitenkin hienosti itse. Pöytä, ööö. Jussilta vissiin unohtunut mikä on pöydän tarkoitus. Ja myös paikka -käsky näytti unohtuneen. Noo, onneksi se ei ole minun ja Jussin yhteisissä piireissä niin olennaista. Muuten oikein hienosti ja reippaasti Jussi meni rataa. Vauhtiakin löytyi. Jussi vaan tarvitsisi hirveästi enemmän itseluottamusta ja sitä irtoamista, niin sujuisi paremmin.
Brandyn kanssa sitten teimme erilaisia osia. Harjoittelimme ohjauskuvioita, ohjauksen kuuntelua, yksittäisenä kokeilimme ensimmäistä kertaa rengasta mini/medi korkeudessa kaksi toistoa, eikä mitään ongelmaa. Onko joku opettanut koiralleni näitä esteitä salaa? Sitten keinun harjoittelua. Tai siis lähinnä sen äänen siedättämistä. Brandy ei pidä äkillisistä pamauksista, keinu tuntuu lukeutuvan tähän. Sitä ei haittaa se ääni mikäli joku toinen koira sitä tekee, sitä haittaa se ääni silloin kun se itse on siinä läsnä. Siispä Nooran vinkistä, alettiin tekemään siitä "peliä". Kyse siis tällaisesta pelistä. Brandy hoksasi tosi nopeaan mitä hain, eli tassulla läpsäytetään keinun kontaktia. Tässä ei ollut mitään ongelmaa niin pitkään kunnes otin keinua vähän maasta irti, että se alkaa tömähtämään. Sitten siitä tulikin vähän jännenpi juttu. Ja yksi minkä huomasin oli myös se, että Brandy pyrki keinun sivulta läpsyttämään, lähdin korjaamaan tätä heti, ettei sitten tule mitään vinoja/oikomiskontakteja. Laitoin siis toiselle puolelle keinun "ramppia" kanisteritönkät ja itse istuin toisella puolella. Näin saatiin läpsyttäminen suoraksi. Palattiin välillä takaisin maassa olevaan, koska Brandyä jännitti aika paljon. Pidettiin myös paljon taukoja välissä ja palattiin sitten takaisin astialle. Silti Brandy jännitti ääntä hirveästi. Sitten ajattelin kokeilla sitä, että tömäyttelen itse keinua alas (siis että kuuluu vain pieni tömähdys, maasta eroa ehkä 5cm). Ja syötän samalla herkkua. Tämähän sitten toimi. Brandy tuli hakemaan herkkua, liikkuvalta ja tömähtelevältä rampilta, vaikka ensin pitikin varovaisesti kurotella, mutta kohta seistiinkin jo melko rennosti siinä vieressä. Koitettiin peliä uudelleen ja se alkoi sujua paljon paremmin eikä Brandy välittänyt tömähdyksestä enää ollenkaan niin paljon! Ja läpsytteli paljon halukkaammin. Tämä oli Brandylle tosi vaikea tehtävä ja se väsyttikin pentua hurjasti, onneksi teimme sitä vasta lopussa.
Brandyn kanssa harjoiteltiin seuraavanlaisia osia radasta
Brandy kuunteli himputin hyvin! Se oikeasti kuunteli minua, että mikä este mennään seuraavaksi. Ja vaikka putkikin oli noin hollilla ja se tuppasi vetämään Brandyä puoleensa kuin magneetti, niin kertaakaan se ei putkeen hötkäissyt! Olin oikeasti niin ihmeissäni. Koska tuommoiset putket tuppaavat syömään Brandy nimisiä merlepoikia kohtuullisen tehokkaasti! Paljon Brandy putkea toiveikkaasti katseli, mutta kun kerroin mihin mennään seuraavaksi, niin se oikeasti tuli mukana! Hieno kakara!
Ja vaikka tätä tehtiin toisinkin päin ja välillä saikin mennä putkeen, niin silti kuuntelussa ei ollut mitään ongelmaa! Jos ei ollut tarkoitus mennä putkeen, niin sitten ei myös menty ja pentu tuli yhtä innolla mukana! Myös silloin kun putkeen sai mennä, sinne hakeminen oli niin loistavaa, ei tarvinnut sanoa kuin putkeenputkeen ja osoittaa putkea, niin sinne se pentu sinkosi ilman minkäänlaista saattelua! Voi että teki mieli rutistaa pentu puhki ylpeydestä!
Jussinkin kanssa tehtiin näitä muutama toisto. Vauhdilla ja iloisella mielellä mentiin, tosin Jussin kanssa joutui aika paljon enemmän juoksemaan ja olemaan mukana.
Tehtiin Brandyn kanssa myös tallaista. Saattoi olla penskalle vielä turhan hankalaa harjoitetta, mutta se osasi kuitenkin. Vain muutama virhekohta oli, mutta nekin saattoivat johtua minun ohjauksesta. Yo. ratapätkässä ei muuta ongelmaa kun 6. Brandy ei oikein osannut ensimmäisellä kerralla lähteä hakemaan sitä estettä, koska näki, että minä jään jälkeen takaaleikkausta varten. Kannustaen se kuitenkin meni yli ja sitten viskoin palloa palkaksi. Toisella kerralla Brandy haki jo paljon paremmin ja varmemmin, mutta ei vielä tarpeeksi varmasti, mutta tästä se tämänkin harjoittelu alkaa.
Tässä ongelmakohtina oli 1 ja 2 sekä 3. Ykkösellä piti todella paljon miettiä mihin jätän Brandyn ja missä otan sen vastaan. Vastaanottaminen heijastui sitten taas 2 esteeseen. Joten minun ohjausmokia nämä. Luultavaasti kolmonenkin minun vika :D Kolmosessa en ollut tarpeeksi nopea ja Brandy liiankin nopea, joten vaikka kuinka yritin, niin Brandy kerkesi aina mennä putken päästä ohi ja joutui kääntymään takaisin. Muuten tässä ei ollut ongelmaa. Tosi hienosti Brandy silti haki ja teki! Miten voikaan olla noin loistava pieni karvamöömö!
Lopussa tein Jussin kanssa vielä seuraavaa;
Tässä siis myös rengas rataan mukaan. Jussi ei varsinaisesti rakasta rengasta, muttei pelkääkkään. Muutaman kerran piti toistella siinä rengasta, ennenkuin se sujui osassa rataa. Muuten ongelmakohtana oli 9. Eli sama ongelma mikä aikaisemminkin. Myös 4 oli pieni haparointi, mutta koska Jussin on niin hidas, niin kerkesin paremmin ohjaamaan sitä sinne putkeen.
Eipä voi todeta muuta kuin että loistotreenit ja se että minulla on kaksi maailman parasta koiraa, vaikka ne vähän omanlaisiaan ovat kumpainenkin, eikä välttämättä mikään huipputason harrastaja niitä kelpuuttaisi. Mutta minulle ne on maailman parhaat koirat! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti