Angstinen agiliito

Tämä viikko ei ole ollut yhtään harrastusviikko. Kaikki treenit ovat menneet ainakin osittain päin prinkkalaa. Mikälie syynä sitten. Noh. Olipa taas kerran Jussin agitreenit. Iloisin mielin kaikki lähdettiin matkaan. Jussin lämppäsin huolella ja pidin kunnolla puettuna, vähensin vaatteita ja lämppäsin senkin jälkeen vielä. Jussi oli tosi innokas ja teki hyppypomppu koikkaloikka lämmitykset ihan fiiliksissä.
Sittenpä lähdettiin radalle. Eka este fine, puomille nätisti, puomin kontakti upeesti (paineistinko tässä? en tiedä) mutta vauhti loppu siihen. Sen jälkeen Jussi vaan ravasi perässä, kierrot ei onnistunu ja koko homman tekemisen iloisuus oli poissa. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH. :( MIKSI. Vaikka täytyy mainita, että keinu oli kyllä upea, Jussi tuli siihen reippaasti ja oli reippaana loppuun saakka (avittamatta) vaikka keinu pamahtikin, palkkasin ja kehuin suuresti!! No mentiin rata, kun ajattelin sen menevän ihan ok, kuitenkin. No vikan esteen jälkeen porukka kysyy kuorossa, että "ontuuko se taas?". Siinä vaiheessa meni niin fiilikset kun voi vaan mennä. Ei taas.
No vein sen hallista ulos, enkä havainnut mitään ontumista. MITÄ?? Mistä ihmeestä voi johtua? Voiko johtua siitä, että kylmä alkaa vaan kangistaa? Oireileeko sillä sittenkin ne 0 rajatapauskyynäreet? Onko sora-alusta vaan niin epämukava? Feikkaako se? Lihasjumi? Mikä ihme :( Tulin siihen tulokseen, että kunhan raha-asiat on sillä mallilla, niin lähdetään selvittämään tätä fyssarin/hieroja avustuksella. Lähdetään siis noista lihasjumeista.

anastin radan Emmiltä, kiitos!

No, jäähdyttelin Jussia siellä pihalla pyörien, puin sille lämpimästi päälle ja lähdin kuluttamaan Brandyn energiaa hallin ulkopuollelle "näyttelyjuoksuharjoittelulla". Brandy olikin mölissyt ja haukkunut siellä hallin laidalla toisten agia katsellessa. Noh. Eikun snake kaulaan ja harjoittelemaan.
Eipä ollut käytös yhtään sen mallikkaampaa kuin keskiviikkonakaan. Hyppypomppukoikkaloikkamaatanuuskin. Muutaman kerran pomppi ja yritti hihastakin nappaista. Tällä kertaa kyllä sitten annoinkin pennulle enemmän palautetta siitä, mikä on sopivaa ja mikä epäsopivaa käytöstä. Kiskominen, pomppiminen, yleinen häsellys ja touhottaminen on EI, nätisti ravaaminen ja kuunteleminen sekä "seuraaminen" on palkan arvoinen juttu. Naksuttimella vahvistelin sitten toivottua käytöstä, juuri sillä hetkellä kun sitä oli havaittavissa. Joko pentu alkoi loppua kohden älyämään mitä haetaan, tai sitten sillä alkoi puhti loppua.
Siinä jäi loppuunsa sitten taas hurjasti luppoaikaa, vaikka kaikki (paitsi minä ja Jussi) treenasivat kaksi kertaa radan. Pääsi sitten taas pennut töyhöttämään radalle. Brandy kävi aivan kierroksilla. Se vain kimpoili ympäriinsä ja juoksi päättömänä. Myös korvat tuntuivat katoavan. Myöskin putkelle (12&16) "lähettäminen" on pieni ongelma, koska jos menen putkea edes 2m lähemmäs, niin pentu katoaa putkeen kun pieru saharaan. Ja sitten se juoksee sitä ympäri ympäri ympäri ja unohtaa siinä sitten ehkä mm. luoksetulokäskyt. Vaihdoimme sitten putkitehtävältä pois, kun pentu ei selvästi malttanut kuunnella siinä ollenkaan. Teimme siis ihan normia siivekkeen kierrätystä molemmin puolin (esteellä 13&6). Kiertäminen on niin vauhdikasta, että siivekkeen taakse jää montut kun Brandy painaa menemään. Hienosti se on hoksannut homman! Sitten mentiin takaisin putkitehtävälle kun paineita oli purettu. Nyt imuutin Brandyn namin avulla aivan putken suulle ja istutin sen siihen. Ihan vain huomauttaakseni, että putken lähellä voi myös vaan hengata. Sitten otettiin "kertalähetys" putkeen ja jee, pentu jopa vähän kuunteli!
Sitten mentiin hallin toiseen päätyyn, jossa oli kivasti "hyppy" ja putki (esteet 3&4). Ensin otettiin "hyppy" ja siitä putkeen! Wau! Hienosti pentu teki. Sitten otettiinkin putki ja hyppy, vauuuu! Palkkasin tosin pennun oikeaan käteen, ennen hyppyä, että "pysyy oikealla puolella" ja siitä hypylle sitten. Oltiin ottamassa tätä juttua toistamiseen, mutta nyt Brandy kääntyykin hyvässä vauhdissa keskellä putkea ympäri ja tulee pois. HÄ? Ei Brandy noin tee. No sitten yritin ohjata sen sinne uudelleen ja sama homma. No sitten tajusin kurkata putkeen, ja mitä. Siellä on jonkun koiran kikkareet! No ihme jos ei mene putkesta läpi (tosin miksi se meni aiemmin?)! Mutta pikaisen analyysin tehdessäni, kyseessä ei ollut Brandyn kikkareet, koska ne oli liian pieniä :'D ( ja lisäksi kävi myöhemmin ilmi, että Brandyllä oli maha löysänä....) nooh. Näinpä sitten. Tosin nyt jälkiviisaana hoksasin, etten tuon "episodin" jälkeen muistanut enää lähettää Brandyä putkeen, joten toivottavasti Brandylle ei jää kakkaputkikammoa. Mutta siinäpä treenit oikeastaan olikin.

Jäljestämässä...... tottelevaisuutta ja näyttelyosaamista

Näin tällä kertaa tokotiistaina siis. Meidän ryhmää vetikin mukava naapurimme Tiia. Brandy oli jo alkuunsa levoton ja mölisi kaikelle turhalle. Onko se sitten niin innoissaan?
Perusasennotkin oli tänään aivan vinoja ja seuraamisesta ei tullut hepan pyllyäkään. Tänään ei ollut meidän päivä. Tunnin teemana oli öö. kontakti? Meillä ei Brandy tainnut tuntea sellaista sanaa tuona päivänä ollenkaan.. Taino.. Ottihan se kovasti kontaktia maan kanssa. Maassa oli nimittäin haju, josta Brandy ei päässyt yli eikä ympäri. Ei se nenä maassa mennyt ihan jatkuvalla syötöllä, mutta ei ollut kyllä yhtään mukanakaan. Pieniä pätkiä saatiin kontaktissa mentyä, mutta sitten taas nenä meni maahan. Vaikka yleensä toi kyllä tulee kontaktissa pitkiäkin aikoja, myös häiriössä. Seuraamisesta ei ollut tietoakaan, joten en edes yrittänyt antaa seuruu käskyä, ettei nyt tällä pilata sitä sitten.

Tehtiin erinäisiä ohittamis ja pujotteluarjoituksia, ei mitään kovin vaativaa, ehkä ihan hyväkin, kun kontakti oli Brandyn ja maan välillä. Lopuksi otettiin myös luoksetulo, joka meni kyllä ihan nappiin. Olen alkanut ottamaan luoksetuloja Sirkun neuvomalla tavalla, eli koira juoksee jalkojen välistä ja saa palkan sinne. Tämän olisi tarkoitus vahvistaa siis pk-puolen eteentuloa, luoksetulossa.
Otin lopuksi vielä itsenäisesti seuruuta imuttamalla (ja vähän ilman imuutustakin) siellä hajupaikassa, kun ei ollut enää häiriötä niin paljon. Edelleen olisi hajut kiinnostaneet vähän liikaakin, mutta saatiin pari todella kivaa pätkää siihen ja lopetettiin sitten.
Sitten kävimme Annan ja Hupsiksen kanssa lenkkeilemässä sillä välin kun Laura treenasi vielä Mintun. Ja vielä jäljelle jääneellä luppoajalla otin maahan menoa. Alusta oli vähän ikävä, kun oli märkä asfaltti. Mutta pätevästi pentu kuitenkin maastoutui ja pysyikin siinä. Vähän ehkä piti hinkata, mutta kyllä se siitä.

Pääsin sitten vielä Tiian & co. kyydissä kotiinkin, kiitos vielä siitä ! :)
Treeneistä jäi ehkä yleisesti vähän ankea maku suuhun, koska tiedän pennun kuitenkin osaavan, nyt vaan oli liikaa häiriötä vissiinkin sitten. Muutenkin kyllä alkanut nuo hajut pentu pentuista kiinnostamaan enemmälti, koska välillä saattaa lähteä jolkottelemaan nenä maassa (kuulolla kuitenkin) ja tolppiakin jo nuuskutellaan.

Keskiviikkona käytiin sitten poksin näyttelytreeneissä kun viimeistä kertaa olivat ilmaiset. Otin molemmat koirat mukaan, koska tarkoitus oli treenata molemmilla. Jussilla lähinnä pöytää. Vaan en sitten loppujen lopuksi kerennyt roikkua kun Brandyn narussa. Ja siinä olikin roikkumista sitten niin.. Sain tosiaan samana päivänä tilaamani hopeisen 60cm snaken, joten sitä lähdettiin testaamaan. Ja ei kutittanut! Muuhun käytokseen se ei sitten hirveästi vaikuttanutkaan... Samanlailla kiskoi ja pomppi sekä kohelsi. Seisoma osuudet meni aivan nappiin, todella hienosti tönötti paikallaan ja häntä vispasi, antaa nykyään myös asetella jonkun verran. Juoksuosuudet.... noh... tuota, miten sen sanoisi. No nenä maassa, nenä taivaassa, nenä siellä ja nenä tuolla. Kaksi jalkaa massa, yksi jalka maassa, kolme jalkaa maassa, missä neljäs? Tämä osuus on siis nykyään lähinnä kaoottista. Pennulla on vissiin vaan niin paljon energiaa? Vaikka mehän käveltiin hallille, eli semmoinen 40-45min.. Ei vissiin riitä, täytyy varmaan lisätä se tunti tokoa tohon, niin josko sitten?
Kovasti saatiin kehuja "tuomarilta" käsittelytilanteessa. Pentu kyllä morjestaa tuomarin iloisesti, mutta sitten taas keskittyy kympillä namukkaan, eikä välitä tutkiskelusta pätkän vertaa. Hampaiden katsomisessa pentu yrittää vähän luistaa (kun ei nää nakkia) mutta antaa kuitenkin katsoa. Palluroita kopeloitaessa pentu tönöttää paikalla kun tatti, tuijjottaen silmä kovana nakkia ja heiluttaa häntää.
Yhteenvetona, se, että juoksua pitää treenata.
Käveltiin treenien päätteeksi vielä kotiin.

näin hauskaa Jussilla oli metsäretkellä

(kuvat siis sunnuntaiselta verijälkiretkeltä!)

Wannabe kaupunkilainen touhuaa

Tmä blogaus taitaa suurimmaksi osaksi keskittyä taas Brandyyn, koska Jussin kanssa ei ole tullut sen kummemmin touhuttua.

Ensimmäinen pentutoko
Tiistaina 27.9 suuntasimme Lauran kimppakyydillä Noutajakoirajärjestön pitämään tokoilusembaloihin. Me suunnistimme pentutokon puolelle. Aiheena oli kontakti ja ohittamiset. Elikkä ohiteltiin kaikenlaisilla erilaisilla tavoilla, ohiteltiin vastapäiten, pujoteltiin ringissä ja kaikkea vastaavaa. Brandy oli upea pentu. Se seurasi mukana, pääasiassa kokoajan kontaktissa ja seuraamispaikalla. Eipä se oikeestaan muuten osaakkaan kulkea mukana kontaktissa kuin seuraamalla. Paikka, vire ja tiiviys on vielä vähän hakusessa, mutta oikein pätevää! Meillä meni pääasiassa siis seuraamistreeniksi tämä kerta. Ohitettavista koirista ei välittänyt tuon taivaallista, ohi posotettiin kontaktissa todella nätisti, oispa kotonakin näin! Ei ohitukset kotona ihan kontaktissa onnistu, vaikka kovasti harjoitellaan. Mutta tosiaan kun kerta kesti sen 1h ja seuraamista oli pääasiassa, niin alkoi pentu jo vähän kyllästyä. Mutta loistavasti tsemppasi loppuunasti. Palkkasin pääasiassa herkuilla, mutta leikitin välillä.
Pentutokon jälkeen sattui olemaan sitten vielä näyttelytreenit. Ja koska meidän piti muutenkin venailla vielä tunti, koska Laura treenasi Meelan lisäksi vielä Mintun, niin menimme sitten vielä näyttelytreeniin, vaikkei meillä kyllä ollut edes näyttelyvermeitä mukana, mutta eipä tuo hidasta. Paljon paljon paljon juostiin, ja Brandy juoksi todella upeasti! Sai ohjaajalta erityiskehuja mielettömästä takapotkusta ja liikkeestä yleensäkin. Sain esitettyä löysällä hihnalla liikkeessä... Köh.. Mun pitää varmaan aina ennen mätsäreitä ja näyttelyä käydä ensin 1h lenkki ja sen jälkeen vielä treenata intensiivisesti 1h tokoa, niin sitten se esiintyy kauniisti ! Koska muutenhan se on yhtä kolmiloikkaa ja hyppypomppua. (ja voisin tässä mainita että kävin ostamalla Brandylle n. 60cm mittaisen ohuen nahkahihnan ja tähän sitten tilauksessa on 60cm hopeinen snake -ketju, josko se kutina tällä kokoonpanolla vähenisi!). Seisominen, tutkailu ja muu hömpötys meni oikein loistavasti, sain myös hiukka vihjettä siihen, kuinka tällä hetkellä hiukan pihtejä takakinttuja saa vähän normaalimman näköiseksi.  Tällä kerralla menoissa oli mukana myös kaksi muuta aussieta. Kida ja joku Bywaterin urostrikki. He tosin treenailivat jo vähän osaavampien ryhmässä.

Pentutokon toinen kerta
Tämä olikin sitten 4.10. Aiheena oli leikkiminen. Eli miten leikitään ja millä kannattaa leikkiä yms. Ohjaaja (joka sattui olemaan Kida aussien omistsaja) katselikin sitten leikkimistä ja kommentoi. Me saimme leikkimisestä kehuja ja että olen leikkinyt Brandyn kanssa todella hyvin.Saimme myös ohjeeksi kokeilla, että mikä on koirallemme paras palkka. Tähän on yksinkertainen testi. Eli ensin syötetään koiralle makupaloja. Sitten pidetään tauko. Tauon aikana otetaan aikaa, niin pitkään kunnes koiran kiinnostus herpaantuu. Sama juttu lelulla sitten. Ensin leikitään hetki ja pidetään tauko, ja aikaa otetaan niin pitkään kunnes kiinnostus katoaa. Se kumpaa koira jaksaa odottaa pitempään, on koiralle parempi palkka. Itse loogisesti ajattelin, että testi kannattaa varmasti tehdä mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä, ettei häiriötekijöitä ole vaikuttamassa testin tuloksiin.
Ja koska vettä tuli tällä kerralla kuin saavista, niin Laura ei enää jäänyt treenaamaan Minttua, joten pääsimme sitten likomärkinä ajoissa kotiin.

Kaupungistuminen

Sittenpä olin sopinut treffit isäni luokse Espooseen 30.9-2.10 väliseksi ajaksi. Elikkä lähdettiin Jussin kanssa näyttämään Brandylle vähän kaupunkielämää. Vaikka isäni tosin asuukin ns. omakotitaloalueella, niin ei nyt varsinaisesti kaupunkielämää ollutkaan. Junallahan me tämän matkan taitoimme. Olin kaukaa viisas ja sovin perjantaiaamulle treffit "naapurin" lappari Hupsiksen ja tämän omistajan kera. Missio pennun väsyttäminen sai alkaa! Jussi lähti tietysti mukaan lenkille, mutta eipä se oikein meiningeissä ollut mukana. Pentu onneksi hoiti tämän homman oikein hyvin ja riekkui Hupsiksen kanssa sydämensä kyllyydestä. Kun pentu oli väsytetty, lähdimme junalle. Pentu taas aivan kikseissään, että mihin mennään!! Autokyydit (+ linja-autokyydit) on niin pennun lemppareita, koska mennään yleensä jonnekkin kivaan paikkaan! Myös Jussi pitää autoilusta. Sittenpä tulimme juna-asemalle. Brandy oli ihan häpsingillään ja Jussi normaalin lunkisti, kyllä Jussi tietää! Lähdimme sitten viimehetken tarpeiden tekemisen jälkeen junalle. Ensin pentu katsoi, että mitä, tuonnekko minun pitää kiivetä ??? Mutta kun Jussi reippaasti meni edellä, ei pentukaan enää toista kertaa katsellut, vaan sinne se kapusi reippaasti perästä. Tämä junamatka olikin sitten vähän paljon ahdas. Meidän vieressämme istui koko matkan eräs henkilö ja paikathan olivat kuin normaalit junan penkit, eli ei mitenkään suuresti tilaa. Olisi ottanut ison lemmikkieläimen paikan, mutta sitä ei saanut enää varattua, koska se oli jo otettu. Ja ette kyllä arvaa, että mikä siinä ison lemmikin paikalla sitten oli..... no... tätihenkilö KISSAN kanssa. Ja Kissa oli pienessä boxissa... Meinasin täti-ihmiselle sanoa, että voisi ens kerran miettiä, että tarviiko hän ensi kerralla niin tilavaa paikkaa, koska kyydissä saattaisi olla sellaisia jotka sitä ison lemmikin paikkaa oikeasti tarvitsee.....! No tosi kivasti meni matka kuitenkin. Brandy nukkui jaloissa (edellisen penkin alla, minun jalkatilassani ja vei osan myös vieressä istuvan jalkatilasta) suurimman osan matkaa oikein sikeästi ja rauhallisesti. Missio pennun väsyttäminen olisi siis näemmä tuottanut tulosta.
Perillä olikin vastassa monta uutta ihmistä, siskoni, isäni ja hänen naisensa. Kaikki Brandy otti vastaan ilolla, ja Jussi tietysti perästä myös kerjäämään huomiota. (joo kyllä Jussistakin on tullut reippaampi, koska jos ei mene hakemaan huomiota, jää kokonaan ilman!) Myöskään vieras talo ei ollut Brandylle sen suurempi stressinpaikka. Talo tutkittiin ja sitten voikin leikkiä ja touhuilla. Vaikka pikkasen pentu väsytti vielä, joten kauniisti kävi hän myös sitten levolle. Jussi tietysti tapansa mukaan isäni sylissä rapsuteltavana.
Lauantaiksi olin sopinut treffit ex-poikaystäväni siskon, eli kaverini Jessican kanssa. Jessica tuli hakemaan meitä, ja kävimme hakemassa perheen kultaisennoutajan Roopen (joka oli vanhentunut ihan silmissä :( ) mukaan ja suunnistimme Luukin ulkoilualueelle lenkkeilemään. Pojat tulivat kaikki todella hyvin toimeen. Tätähän me emme myönnä, mutta saattoi käydä niin, että eksyimme pienesti sinne metikköön ja harhailimme siellä hetken jos toisenkin. Vaan sitten löysimme reitille ja kävimme lopuksi vielä koirapuistossa, jossa ei kylläkään ollut muita. Jussi ja Brandy siellä leikkivät keskenään, vaikka Roopekin yritti olla vähän mukana.

Sitten kävimme takaisin isällemme. Loppupäivästä tulikin sitten melkein koko suku käymään. Tuli sisko miehineen, mummo, edesmenneen kummini vaimo. Ja pihalla kävimme katsomassa myös serkkuni lapsia ja vaimoa. Lapset oli vähän jänniä kun ne sillä tavalla riekkuivat ympäriinsä. Mutta pentu antoi silti kiltisti silittää itseään. Pentu oli kaikkia kohtaan todella reipas ja avoin!
Sunnuntaina sitten ennen kotimatkaa kävin poikien kanssa lenkkeilemässä metsässä. Pojat oli irti. Brandy veti rallia ympäri metsää. Tulimme sitten sellaiseen paikkaan, missä oli rapaoja, ja siitä yli meni pieni ns. omatekoine silta. Noo, Brandy sanoi sillalle piutpaut ja ennenkuin kerkesin edes huomata, niin pentu oli kylkiään myöten siellä ravassa ja märässä. Hieno homma! Lenkki loppuikin sitten vähän lyhyempään, koska piti lähteä takaisin kotiin, että kerkeää pennun huuhtoa ennen lähtöä. Vesipesusta huolimatta pentu lemusi aivan kuolemalta. Onnea vaan kanssamatkustajat!
Kun pääsimme matkaan, niin Brandy kiipesi tällä kertaa aivan itse reippaasti junaan, sen suurempia epäröimättä. Tällä kertaa paikkamme oli vähän isompi, vaikka vähän ahdasta oli siinäkin. Pentu nukkui oikein sievästi suurimman osan matkaa, vaikkei nyt sen kummemmin väsytetty ollutkaan. Hyvä reissupentu! Kivaa että Brandykin tuntui osoittautuvan koiraksi jonka kanssa on kiva ja helppo matkustaa!

Pentukurssin kaupunkikävely
Meiltä jäi Brandyn ripulin takia alkuperäisen pentukurssimme kaupunkikävely välistä, mutta saimme korvaavan kerran 8.10. Lähdimme matkaan linkalla, kun linkka pysähtyi kohdallemme, lähti Brandy vetämään nelivetona sisään. Sisääntulomme ei siis ollut kovin hallittu... No, ei se ainakaan pelkää.. Kun pääsimme kaupungille, pyöri Brandyn pää kuin pöllöllä. Eihän me koskaan vielä oltu käyty keskustassa. Siellä oli niiiiiiiin paljon hajuja ja ihmisiä ja katsottavaa muutenkin. Vaikka hyvin pentu pysyi silti kuulolla. Tapasimme kaupunginlaitamilla ja lähdimme siitä kävelemään hallitussa jonossa takaisin kohti keskustaa. Menimme anttilalle, jossa oli ensin ritiläalusta ja sen jälkeen ns. ulospäin avautuva automaattinen ovi, sitten pyöryläkumimatto, ja normaalit sivulle avautuvat liukuovet. Tämän jälkeen tuli liukas lattiapinta ja samalla pinnalla varustetut rappuset. Brandy lähti reippaasti sisälle, eikä meidän sisäänmeno taaskaan ollut kovin hallittu. Mutta ei pentua ainakaan pelottanut, ehkä vähän jännitti, että mihin nyt mennään. Pinnoista tai ovista ei välittänyt tuon taivaallista. Tästä lähdettiin sitten parkkihalliin. Ei mitään ongelmaa sielläkään. Sen jälkeen käveltiin vilkas kävelykatu ja kävimme tervehtimässä rautaista sutta eikä Brandy edes tajunnut, että siinä olisi jotain erikoista. Hyppäsi vielä sen päällekkin. Pentukurssin jälkeen kävelimme vielä kotiin, koska pojat jäivät keskenään illaksi kun kirjuri lähti katsomaan Antti Tuiskua (;DDDDDD).

Jussin kaksi viimeistä agikertaa ovat jääneet välistä, sillä ensin oli tämä espooreissu ja 7pvä minä suuntasin kerubiin katsomaan Reckless Lovea. Noh, ehkä minullekkin sallitaan välillä huvitteluja?

Treenikenttä mars yks kaks koli neli!

Joo, sain inspiraation lähteä treenikentälle. Luulin ilman viilenneen sateen jäljiltä ja olihan kellokin jo puoli kymmenen illalla... Noh, luulin väärin. Kamalan hiostava ja painostava ilma iski vasten naamaa kun avasin oven. Vaan enää ei peräännytty! Treeniliivi täyteen namia, naksutin, namialusta, ja pennulle palkkalelu ja mikä tärkein sohvatyyny kainaloon! Sohvatyynyn tarkoitushan meidän taloudessamme on toimia on/off harjoittelualustana!

Jussin otin kentällä käsittelyyn ensimmäisenä. Ensin otettiin ihan vain leikkimistä ja muuta intouttavaa toimintaa. Sitten otettiin perusasentoharjoituksia, kun ne on nykyään tupanneet jäämään liian taakse. Tätä siis korjailtiin. Sitten pieniä seuruupätkiä. Ja kyllä poika oli niin piukeena ja seuras niin tiiviisti, että taas pelkäsin polkevani sen jalkoihini. Suoraa pätkää siis otettiin taas pääasiassa. Mutta otin muutaman käännösharjoittelunkin koirasta pois päin ja imuuttamalla mentiin, että senkin saisi tiiviimmäksi. Säädetään tuo suunta ensin hyväksi ja sitten lähdetään työstämään sitä Jussille ahdistavampaa suuntaa.
Se siitä alkureenistä. Sitten otettiin sohvatyyny esille. Ensin otin namialustan kanssa, mutta koira tuppasi väistämään tyynyn ja menemään suoraan alustalle. Joten alusta otettiin pois käytöstä ja mentiin ihan käsin vetäen, eli toisinsanoen aloitettiin ihan alusta niinkuin sisälläkin treenatessa. Sisällä juttu toimii moitteitta, mutta isommalla vauhdilla + väistötilalla koira tekee mitä lystää. Siispä tätä pitää reenailla ulkona paljon tiiviimmin! Sain jo jonkin verran vauhtimatkaa kasvatettua + vähän pääsin koiran ohikin juoksemaan ja silti se pysyi on/offissa. Naksuttelua vaan! Koira alkasi hiffaamaan, että juttu toimii samoin kun sisälläkin. Ja jos Jussi ponkaisi sohvatyynyn ohi innostuksissaan, tai unohti ottaa on/offin, alkoi välittömästi takajaloilla hakemaan asentoa. Vihdoinkin se on löytänyt takajalkansa <3
Loppuun otettiin vielä Jussin kanssa kivoja yleistemppuja, kuten peruuttamista, pyörähdyksiä, hyppyjä ja jalkojen pujottelua. Hienosti ukko vielä kaiken muistaa! Tämä oli hiukan muistuttelua huomista varten, jolloin onkin ensimmäinen käytännönkerta koiratanssikurssilla! Jihuu!

Sitten olikin Brandyn vuoro treeniä. Brandy oli ihan intopiukeana kun otin sen irti hihnasta. Se vaan hyppi ja pomppi ja haki kontaktia ja sähelsi kaikkea muuta yhtä hyödyllistä :D
Eka ihan vaan juostiin pennun kanssa, että purkaa enimmät höyrynsä, eihän se olisi siinä tilassa keskittynyt mihinkään pyyntöihin.
Kun pentu oli hiukan rauhallisempi. Harjoittelimme istu, maahan, seiso -sarjaa. Hienosti pentu taitaa istumisen, sekä käsimerkillä, että käskyllä. Seisominen on hankalampaa. Tarjoaa aika tarmokkaasti siihen vieläkin istumista, mutta kyllä ollaan silti edistytty hirmuisesti! Pentu jopa nykyään nostaa takamustaan maasta ihan oma-aloitteisesti, jolloin naks ja namia naamaan. Maahan meneminenkin on jo aika hyvin iskostunut pennulle. Vielä se tarvitsee houkutuksen, mutta on huimaa edistystä siihen nähden mistä aloitettiin. Aloitettiin tosiaan siten, että houkuttelin pentua jalan ali (istuin siis maassa) ja sitten se lösähti namin perässä maahan. Nyt menee ihan missä vain namin perässä, eikä tarvitse jalkaa avuksi. Taito pentu. Sitten otettiin näyttelyremmi esille (joka on tosin jussin naru, mutta ajaa asiansa :P) harjoiteltiin nätisti juoksemista. Joka sujui yllättävän vähin pomppimisin ja riekkumisin. Suurin ongelma taitaa olla että koira tapittaa minua kuin palaa kinkkua. Ottaa siis suuuuuuuuuren suuuuuuuuresti kontaktia -> pilaa liikkeet. Tätä siis jotenkin pitää jossain vaiheessa lähteä työstämään. Lisäksi otettiin muutama seisominen, joista ei oikein enää tullut mitään kun pentu alkoi väsyä. Lopetettiin sitten yhteen "hyvään" seisomiseen.

Sitten laskinkin koirat irti ja heitin niille palloa. Tosin enimmäkseen pentu jahtasi palloa ja Jussi sitten nuuskutteli pitkin kenttää. Melko hyvin pentu palauttaa palloa(/muita esineitä), mutta välillä jättää esineen turhan kauas tyhjentääkseen suunsa namipalaa varten. Mutta suunta on oikea.

Loppuun voisin laittaa pari uimakuvaa pojista !

Treeninkiä petsieporukalla

Olimme suunnitelleet mukavaa treeninkipäivää Petsieporukalla täksi päiväksi. Ja hienostihhan tuo suunnitelma onnistuikin. Treenit tosiaan pidettiin  minun kotini läheisyydessä olevalla (jalkapallo?)kentällä.
Itse olin suunnitellut harjoittelevani Jussin kanssa näyttelyhommia (pöytää, käsittelyä yms.) ja tokoa. Nämä olivat sellaiset, ei niin vakavamieliset treenit ja jotkut tulivatkin vain koirinensa hengailemaan ja sosialisoitumaan äärimmäisen loistokkaassa seurassa! Mukana oli Minttu&Meela, Toivo, Isla, Zin, Jimi (käppänä), Atte (schappe), Nino (dalmis), Hupsis (lappari), Casper (farkku), Sane (seropi) ja Oiva (manssi).

Jussin kanssa otin ensin seuruuta. Naksuttelin hyvästä kontaktista ja tiiviistä seuraamisesta. Lisäksi imuttelin reippaampaan liikkellelähtöön, kun herra harjalla on tapana hiukan lähteä myöhässä messiin. Paljon oli häiriötä ja kontakti tuppasi tippumaan, kuten seuruukin meni paikoitellen löysäksi. Mutta naksuttelin ja palkkasin hyvästä menosta. Melko pitkääkin seuruupätkää otin ja hyvin pysyi koira tiiviinä ja kontaktissa. Tosin kävelin vain suoraa reittiä, mutta ei sen niin väliä!
Lisäksi tein yhden paikkamakuun. Tosi kivasti se pysyy paikalla vaikka on häiriötä! Tosin makuu on yhtä könöttämistä, kun sorahan on epämukava alusta olla makuultaa, aivan. Yhtään Jussi ei kestä sitä että palaan takaisin sen viereen. Se lähtee samantien väistämään, eli nousee ylös. Olen nyt tehnytkin sitä, että menen n. puolen metrin päähän koirasta ja naksutan ja palkkaan siihen. Tavoitteena on päästä joku päivä vielä suoraan koiran viereen, jos mahdollista!
Teimme myöhemmin paikkamakuuta myös porukalla, Atte & Reetta, Emmi & Toivo, Noora & Sane sekä minä ja Jussi. Jussi makasi ns. keskellä. Eli Sanen ja Toivon välissä. Todelle upeasti pysyi, vaikka Toivo vähän väliä sinkosikin vierestä ylös. Ainoastaan pidemmässä paikkamakuussa (+pidemmällä välimatkalla) Jussi sitten ei enää kestänyt Toivottimen ainaista lähtemistä vierestä, vaan lähti sitten messiin. Muuten taitava, hiukan häiriintyi myös lähellä leikkivistä lapsista ja piti nousta puolittain istumaan niille purputtamaan, mutta vain kerran ja pysyi paikalla.
Lisäksi tein kerran liikkeestä seisomaan jäämisen. Taitavasti se jää seisomaan, eikä edes valu.

Sitten näyttelypuolen harjoituksiin. Ja tässä vaiheessa sain todeta, että Jussi on rikki. Se heilutteli kaikille häntäänsä ja oli reipas. Myös pöydällä, kun ihmiset kävivät antamassa makkaraa, niin häntä heilui ja hyvä ettei pöydältä pudonnut kun halusi morjestamaan. Mitä tapahtui??? Mihin se minun arka ja alistuva koirani meni? En tiedä, oliko tilanne muutenkin sitten niin erilainen, ettei Jussi ottanut painetta. Itse kyllä jännitin pöytää tietääkseni samalla tavalla kuin muutenkin, koska olin valmistautunut siihen pakoilevaan arkajalkaan. Mikä lie sitten vinksahtanut koiran päässä. Mutta positiivista se, että vinksahdus näyttää sattuneen sinne hyvään suuntaan! Reipas poika! Ehkä uskallan sen sinne pieksämäelle ilmoittaa? Treeniä vaan kovasti sitten. Vaikka vaan käydään Emmillä kylässä seisomassa pöydällä, syömässä maggaraa ja lähdetään kotiin! Positiivista se on sekin! Ja kiitokset muuten Emmille kun toi pöytänsä treeneihin!

Lopuksi, kun lämpö oli pehmentänyt tarpeeksi omistajien aivoja, sai koirat riekkua ja olla. Jussi lähinnä vain nuuskutteli vuorollansa ketäkin ja kuseksi puskiin. Ei paljon leikit kiinnostanut. Parin koiran kanssa piti pitää vähän etäisyyttä, Jimin, Sanen ja Aten. Sanen ja Jimin kanssa Jussi olisi haastanut. Mutta kuunteli käskyä poistua tilanteesta. Jussi on kyllä niin tyhmä, kun se menee niin egoillen muille (samankokoisille) pörisemään, mutta sitten jos sieltä sanottaisiinkin takaisin, niin ihan varmasti lähtisi nössö huutaen karkuun. Isommille koirille Jussi ei niinkään uskalla pöristä, mutta egon elkeitä on silti nähtävissä.
Loppujen lopuksi suuntasimme myös rannalle, jossa koirat (ne jotka uskalsi ja halusi) uivat pallon perässä. Jussi tyytyi katselemaan muiden menoa rannalta käsin ja väisteli ohi juoksevia ja itseään kuivaksi ravistelevia muita koiria.
Hyvä päivä, etten sanoisi!

15.6 Match Show

Lähdimme invataksikyydilläni (kiitos Laura!) melkein naapuriin, Citymarketin pihaan, mätsäriin. Ilma oli vähän epävakaa, mutta ei satanut. Hiukan viileä kyllä oli. Lähdimme Jussin kanssa pääasiassa harjoittelemaan pöytäkäyttäytymistä ja tuomarin kohtaamista, koska.. noh... pieksämäki..
Alunperin oli tarkoitus, että Emmi hoitaa juoksuosuudet, koska minä jalkani kanssa en pääse kovaa kyytiä könkkäämään. Mutta Jussi oli sitä mieltä, ettei esiinny ja kulje Emmin mukana, joten minun piti hoitaa sitten koko homma.
Jussi esiintyi pääasiassa ihan kivasti. Se seisoi kohtuullisen nätisti ja juoksikin tosi kivasti, vaikkakin kovempaa se olisi kulkenut kuin mitä minä olisin päässyt sitä viemään. Noh, ei se mitään pikkuvikoja. Pöydällä Jussia ahdisti ihan selvästi enemmän kuin yleensä. Pahimmitta nojailuitta se oli tuomarin kopeloidessa. Mutta sitten se ahdistui kun tuomari meni pois ja jäi aavistuksen etäämmälle katselemaan. Siinä Jussi vilkuili tuomaria epäluuloisesti aivan jatkuvasti, eikä sitten suostunut enää seisomaan, vaan yritti tilanteesta pois. Edes lihapulla ei kelvannut. Mutta kun ukko pääsi pöydältä pois, se oli oma reipas itsensä ja häntä nousi. Tosin aina jos tuomari tuli vähänkään lähemmäksi, niin Jussia alkoi ahdistaa ja se keskittyi vain kyttäämään tuomaria epäluuloisesti (eikä esim. seisomisesta tullut enää mitään...). Mutta pääasiassa melko tyytyväinen olen. Hiukan jäin mietiskelemään, että uskallanko sitä sinne pieksämäelle viedä, vai onko käytös sitten samanlaista..
Parinamme oli Atte schappe, joten olin jo varautunut siniseen, sillä Atte on aina upea esiintyjä! Mutta naruilla ja sijoituksilla ei ollut mitään väliä, sillä olimme puhtaasti vain harjoittelemassa.
Sinisten kokoomakehässä Jussin alkoi olemaan jo vähän vilu. Se ei oikein seissyt ja jos seisoi, niin todella kasassa ja selkä köyryssä. Kokoomakehässä lähinnä vain leikitin Jussia ja tein jutusta hauskaa.
Tuomarin tullessa katsomaan lähempää, Jussi väisti ja peruutti varmuuden vuoksi. Minä vain kehuin ja kannustin koiraa olemaan reipas, tai oikeastaan koko mätsärien ajan olin tätä jo tehnyt.
Emme sijoittuneet (ihan ymmärrettävästi), joten päivän saldo oli SIN ei sij.

Jäimme sitten vielä porukalla viettämään pikniktyylistä synttäripäivää, koska Reetalla, Aten, Vertin ja Ninon mammalla oli syntymäpäivä! Minun kohdaltani päivä oli ollut todella ikävä, joten oli ihan huippua naureskella ja jutustella ehkä maailman parhaassa seurassa!! Kiitos kaikille ja onnittelut vielä Reetalle!

Kaikkien tuttujen lisäksi paikalla oli myös Brandyn toinen kasvattajista, eli Mia + muita poppoolaisia. Mialla oli mukana pikkupentuinen Fani ja edellisestä pentueesta (Curbis + Tamarin) Hemmo, kera omistajansa. Hemmolla ja Fanilla meni hienosti ja molemmat pääsi BIS kehään, ja Fani sijoittuikin sitten BIS 3, hieno Fani ja onnittelut Mialle ja taustapoppoolle!

Ei mitään ja agilityä sekä näyttelytreeni!

Huhhuijjakkaaa! Mitäköhän kaikkea jännää taas!
Ei olla hirveesti mitään sen kummempiä hommailtu. Jussi tietysti ihan kikseissä nyt kun on alkanut säät lämpenemään, eikä tartte niin paljon vaatetustakaan! Jonkun verran ollaan tokohommiakin väsäilty ja ei kerpsunteles kun on ollut koira niin liekeissä. Tosi kivasti seuruussa pitää kontaktia, edelleen pitää pientä sopivaa turvaväliä mun jalkoihin, vaikka perusasentoon tulee kyllä kivasti ihan tiiviinä. Ja ulkona perusasennossa seisominen on sallittu, koska...noh.. en usko, että kauhean moni tahtoisi paljasta takamustaan ihan mihin tahansa laskea ;)
Nyt vaan ootellaan kesää, että päästään nurmelle harjottelemaan mm. liikkeestä jäämistä. Sisällä (tolla mun nanomillin kokosella olohuoneen matolla) "jäävät" onnistuu jotenkuten. Estehyppyäkin olisi joskus kiva koittaa. Pitää varmaan MinttuLauraa tässä asiassa härkkiä.
Mutta joo, on tässä tapahtunut ihan oikeitakin! mm. espooreissu!
.
Tosiaan Espooseen isän luokse kylään suuntasimme Jussin kanssa maanantaina (7.3), hyvin tuli juttuun vieressä istuneen mieshenkilön kanssa junassa, ei arastellut koira yhtään. Ja myös tämän miehen syliin olisi ollut tosi kivaa mennä.
Mutta varsinainen toiminta tapahtui sitten tiistaina, kun olin hoksannut, että harjisporukka (mukaanluettuna Jussin kasvattaja) pitävät agilitytreenin, joka tosin on omatoiminen, eli ei ohjattu. Meillä kun agiliidosta on jo sen verran hyvä aika, niin pyysin päästä mukaan verestämään sekä omaa, että koiran muistia.
Itse olin todella innoissani tästä mahdollisuudesta!

Teimme Jussin kanssa ihan helppoja juttuja ja muistelimme esteitä. Esteissä pidin esterimat medikorkeudessa, koska kyllä tuo nyt loppujen lopuksi taitaa mediksi mennä.
Aika paljon harjoiteltiin Jussin kanssa putkihommia ja putki-este sarjaa. Välillä oli Jussilla putkeen hakeminen ongelma ja eteenlähettämistä ei oikein voinut ottaa, kun ei ollut kukaan namialustalla "vahtina". Mutta kyllä sen ainakin hoksasin (mikä on tullut aiemminkin treeneissä esille) että Jussi tarvitsee kunnon vauhdin putkeen mentäessä.
Ihan aluksi otimme tallaista simppeliä sarjaa

Ongelmaksi tuossa tuppasi käymään kakkosputkeen hakeminen. Jussi mielellään siitä kaahoitti ohi suoraan namialustalle. Onneksi olin joka missauskerralla tarpeeksi vikkelä ja kerkesin itse ensin namialustalle estämään "palkkauksen". Korjasin kuitenkin ongelman siten, että heti ensimmäisen putken jälkeen, otin koiran ns. haltuun ja palkkasin. Sitten vein sen ihan kunnolla toiseen putkeen, jonka jälkeen se sai mennä namialustalle. Toistin tämän pari kertaa ja sitten kokeilin uudelleen ilman välipalkkausta.
Hetken se minua ensimmäisen putken jälkeen tiirasi, että tuleeko sitä nakkia nytkin, mutta huomasi, ettei, niin haki todella hyvin sitten kakkosputkeenkin ja pääsi namialustalle. Lopetin tähän suoritukseen.

Simppelin sarjan jälkeen otettiin melkein yhtä simppeliä, tosin pientä ohjausharjoittelua minulle siinä sitten.













Eli ihan iisibiisiä, mutta tein tuohon putkien välille sitten persjättöä. Olisi pitäny hoksata jotan valssaustakin ottaa siihen, mutta enpä hoksannut. Tämä oli koiralle jotenkin helpompi, ja haki todella kivasti itse putkiin.

Tämmöistä sarjaa sitten. Viimeisenä sarjana, eli otin tuohon väliin vielä esteenkin. Jätin Jussin ensimmäisen putken suulle ja menin itse odottamaan esteen lähettyville. Sitten päästin koiran tulemaan, tuli hyvin, haki kivasti esteelle ja siitä kivasti (toisinaan hieman vaihtelevasti) toiseen putkeen ja palkka. Harjoittelin myös välillä niin, että en ottanut ensimmäistä putkea mukaan, vaan jätin koiran esteen taakse, menin putken tuntumaan ja kutsuin, siitä sitten putkeen.

Emme toki tehneet pelkkää sarjaharjoittelua. Otimme myös rengasta, jota Jussi jonkun verran vieroksui, mutta meni kuitenkin ihan kivasti. Otimme myös puomia ja kontaktia, on-offia siihen. En usko, että koira ihan yhdisti tätä on-offia vielä, mutta eiköhän harjoituksen myötä. Mutta puomi oli kyllä saakelin liukas, joten en uskaltanut sitä kovin monesti edes ottaa. Ja Jussin pitäisi malttaa tuossa on-offissa odottaa, että saa vapautumisluvan, koska nyt hyvin useasti se saattaa vaan siitä itekseen lähteä.
Lisäksi kokeilimme pitkästä aikaa pussia. Se olikin Jussille vaikea, kyllä se tulee, jos sitä edes vähän raottaa toisesta päästä, mutta yksin tuleminen on Jussille tosi vaikeaa. Kyllä se siitä ison maanittelun ja rohkaisun myötä kerran suostui tulemaan ja siihen lopetimme. Isot kehut tietysti! Vaikka oli kyllä hauska, kun näki miten koira ryömii siellä pussissa mahdollisimman pienenä, vaan hitaasti, mutta varmasti!
Vielä kepit, otin ensin varmuudeksi vetämällä, kun ei oltu pitkään aikaa keppeilty. Ja sen jälkeen huitomalla. Hienosti ja reippaasti se Jussi kepittelyt suoritti! Tosin keppejä oli vain puolet, mutta kuitenkin.
Tämän lisäksi kasvattaja opasti meitä hyppytekniikassa. Eli kolme estettä peräkkäin (rimat vain jalustoilla), ensin samoilla etäisyyksillä toisistaa ja sitten muutettiin hieman. Hienosti se Jussi pomppi ja joutui etäisyyksien muuttuessa käyttämään aivojaankin. Olisi vain pitänyt olla kamera jolla kuvata hyppytyyli.

Siinä olikin vähän ehkä turhankin paljon kerrakseen. Kyllä huomasi että koirakin väsyi jo ehkä hiukan liikaa. Olin siis itse turhan innokas. Treenit meni suurimmaksi osin ihan hyvin, Jussi oli reipas, vaikka loppua kohden väsyikin. Pidimme myös taukoja, tosin tauoilla Jussi vain kitisi takaisin radalle. Ongelmana oli myös toisten koirien häiriköinti. Jussi ei ole ollut pitkään aikoihin missään sosiaalisessa tapaamisessa, niin sitten olisi ollut niin kivaa päästä moikkaamaan kaverit. Etenkin kun kaikki muut olivat tätä naiskauneutta! Joten minun rääkymisen sijaan kasvattaja ehdotti, että Jussi lähtee jäähylle aina kun lähtee hiibailemaan muiden luokse ja korvat häviävät. Näin siis teimme lopputreenien ajan ja jonkun verran tuntui auttavan!
Vaikkakaan yhtään kunnollista ahdistumiskohtausta ei saatu, niin oli tilanteita joissa Jussin jonkun verran ahdistui. Näitä mm. pannan laittaminen tai minun kompastuminen sekä syliin nostaminen. Mutta koira palautui niistä yllättävän hyvin!

Agilityn jälkeen meillä oli tunnin tauko, jonka jälkeen alkoi sitten näyttelytreeni. Päätin jäädä sinne, koska Jussilla on ollut nyt niin paljon huonoja pöytäkokemuksia, että pöydälle oli päästävä harjoittelemaan. Käytiin kasvattajan kanssa lyhyt jäähdyttelylenkki ulkona ja sitten menimme Jussin kanssa takaisin sisään, jossa pyörimme lisää hetken aikaa. Lisäksi hieroskelin Jussia siinä joutoajalla.
Näyttelytreenit alkoi ja Jussi oli todella kivasti. Emme hirveästi hommailleet, vaikka Jussi olikin hyvin reipas. Muutaman kerran ympäri, seisomista, parijuoksua ja kerran pujottelua. Sitten päätavoite, eli pöytä. Pöydällä Jussi meni ihan kasaan, se ei siis seiso siinä lainkaan, lähinnä könöttää. Koskea se antaa ja hampaatkin katsoa, mutta yrittää silti väistää. Kävimme kahdella eri pöydällä, toisessa tuomarina mies ja toisessa nainen. Miehen kohdalla Jussi jännittää huomattavasti enempi. Silloin yrittää enemmän pois tilanteesta ja väistää reilummin.
Treenien loppuessa kuitenkin istuskelimme lattialla, niin miestuomari (saati kukaan muukaan) ei ollut enää yhtään kamala ja meni ihan suosiolla rapsutettavaksi, ihankuin mitään ongelmaa ei olisi. Näinpä siis...





Siinäpä tuo aktiiviosuus espooreissusta olikin. Vaan se vielä pitää kertoa, että odotellessamme junamme lähtöä kotiin, Helsingin rautiksella. Eräs mies tuli kysymään, että voiko hän ottaa kuvan Jussista. Hiukan hämmästyneenä annoin luvan. Pian siinä oli varmaankin neljä muutakin ihmistä jotka kysyivät, että saavatko hekin ottaa kuvan koirastani. Annoin toki luvan, suuresti ihmetellen, että mikä koirassani on niin erikoista (en tiedä oliko se sitten pääkallofleece joka teki koirastani niin erikoisen...)!