tiistai 1. helmikuuta 2011

Uusi vuosi, mutta katsausta vanhaan

Ja mä taas niin voisin laulaa sitä samaa virttä taas, mutta annetaan olla, kun ei minun lauluääni ole kovin kehuttava.
MUTTA! Vaan ja kas niin! Taas on uusi vuosi ja uudet kujeet, mutta ennen niitä, tiiraillaampa hiukan vielä menneen vuoden tapahtumiin.
Vaihdoimme kuitenkin blogin tänne, koska Laura kertoi tämän olevan kivempi kuin vuodatus.
Mutta vanhat blogitukset löytyy äärimmäisyyksien kätevästi seuraavasta osoitteesta
http://spookiness.vuodatus.net

Agikurssi
Agin alkeiskurssihan me tosiaan saatiin päätökseen. Viimeiselle treenikerralle ei päästy, kun omistaja kirmasi katsomaan aussieita Jyväskylän KV:seen.

En kyllä enää kuollaksenikaan muista mitä teimme niillä kerroilla joista en bloggaillut, mutta siirryimme ainakin maneesille, jonka Jussi otti ihan hyvin. Harjoittelimme myös ainakin välistävetoja, eteen lähettämistä, pieniä radanpätkiä, vauhtiratoja, sylkkäriä, valssia ja oisko ollu takaa leikkausta. Jos en nyt ihan höpöjä muistele.
Pääasiassa Jussi kesti noissa treeneissä varsin hyvin, eikä sen suuremmin ahdistellut. Vältin sen pukemista ja pannattamista suoritusten välissä, koska sen huomasin ainakin olevan yksi suurimmista ahdistuksen laukaisijoista.

Viimeinen treenikerta meni siinä suhteessa huonosti, että keinun luona kompastuin jalkoihini ja nykäisin Jussia hihnasta, josta koira varsin veti kokonaisen hernepellon nenäänsä, koska oli ilmeisimmin aivan varma että yritin leikata siltä salakavalasti pään irti. Hetken siinä sai maanitella, että sai koko koiran tulemaan enää luokse. Vaan siitä onneksi selvittiin, kun Jussi jotenkuten palautui tapahtuneesta. Vaan aina kun keinun läheltä mentiin, niin koira hiukan väisti ja selvästi odotti, että jotain tapahtuu jälleen. Toivon mukaan tästä ei jäänyt koiralle mitään kaunoja itse keinua kohtaan. Sillä kerralla en keinua enää edes yrittänyt koska koira oli selvästi jännittynyt keinun läheisyydessä.

Vaan, nytpä olemmekin sitten talvitauolla vielä määräämättömän ajan. Ei tuota koiraa viitsi näillä leveyspiireillä palelluttaa lämmittämättömissä maneeseissa. Katsotaan sitten lämpimimmillä keleillä, että mihin treeniryhmään sitten päästään!







(agikuvien (c) Satu L.!)

Match Showt
Kävimmepä myös viime blogituksen jälkeen kaksissa mätsäreissä. Molemmissa Jussilla oli takki päällä, sillä säätila oli molempien mätsäreiden aikana melko kylmä.
Ensimmäinen mätsäri oli 26.9 tiedepuiston parkkihallissa. Esitin Jussin siten, että seisoin sen edessä ja hihna oli löysällä. Tämä osoittautuikin varsin hyväksi menetelmäksi, sillä Jussi esiintyy näin paljon ryhdikkäämmin, eikä etujalat käänny niin reilusti ulospäin. Mutta katsotaan, että voiko tätä soveltaa sitten kesällä kun ei ole takkia päällä peittämässä aavistuksen lievää silloin tällöistä takakorkeutta. Pääasiassa Jussi esiintyi ok, pöydällä ei ollut mitenkään erityisen upeasti, mutta menetteli. Tuloksena oli SIN3.

Toinen mätsäri olikin sitten 7.11. Esitin Jussin samalla tavalla kun edellisessä mätsärissä, koska olin hyvin tyytyväinen sen esiintymiseen. Pöydällä ei taaskaan ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta menetteli. Sijoituskin saatiin, eli SIN4.

Terveys
Reissailimme Jussin kanssa voittajaviikonloppuna isäni taloa valtaamaan (heidän ollessa ulkomailla!) Espooseen. Itse kävin molempina päivinä messarissa tiirailemassa aussiekehät, tapaamassa kavereita ja shoppaamassa. Jussi sen sijaan jäi kotiin.

Mutta Jussin aktiivipäivä olikin sitten maanantaina 13.12 Mevet:issä Per Axelsonin tutkittavana sydämen, lonkkien, selän ja kyynärien osalta.
Ensin kuunneltiin sydän jonka tuloksena OK, ei sivuääniä
Sitten laitettiin nukutuspiikkiä suoneen ja sitten mentiin kuvattavaksi. Minä sain avustaa kuvien otossa!
Sittenpä arvioitiin kuvia ja selkä ok, normaali, lonkat B/B ja kyynärät 1/1. Vaikka Axelson mainitsi, että kyynäreet ovat rajatapaus, mutta enemmän hänen mielestään ykköset.
Vaan sittenpä lähetettiin kennelliittoon arvioitavaksi, joten viralliset tulokset kuuluvat seuraavasti:
Sydän: Ok, ei sivuääniä
Lonkat: B/B
Kyynärät 0/0 (mainintana että molemmat kyynärnivelet ovat rajatapauksia)

Vaan eipä nämä eläinlääkärireissut tähän lopu! Ehei!
Kävimme Jussin kanssa vielä tammikuun (vuonna 2011 siis) alussa näyttämässä Kivuttomalla Martinalle Jussin ylimääräistä etuhammasta, joka oli alkanut kerätä ympärilleen nöyhtää ja haisemaan.
Martina oli sitä mieltä, että hammas voidaan ihan hyvin kiskoa irti. Se on kuitenkin ylimääräinen, joten sitä ei kukaan kaipaa. Näinpä siis taas laitettiin koira unosille ja kiskottiin hammas pois.

Vaan olipa tuolla reissulla myös Rinopappa mukana näyttämässä verikorvaansa. Se sitten puhkaistiin ja puristeltiin tyhjäksi. Episodin jälkeen näyttikin että toimenpidehuone olisi ollut lähinnä teurastamo. Oli omistajat sekä toimepidehuone lattiasta seiniin veressä. Näytettiin myös Rinon lukuisia rasvapatteja, jotka tuntuvat vain kasvavan ja lisääntyvän. Mutta niitä nyt jäädään odottelemaan ja seurailemaan.

Vieläkö muuta?
Jaa-a mitäköhän muuta tässä olisi tapahtunut. Aivan juu. Mimosa ja Muusa karsiutuivat aktiivielämästämme hihnanjatkeineen, tuossa syksyn mittaa.

Lisäksi meidän perheeseemme on suunnitteilla uusi jäsen. Olen syksynmittaan ja nyt talvella ahkerasti jutellut, sähköpostitellut ja käynyt vierailemassa koiran kasvattajien luona, tutustunut koiriin ja yleisesti koko rotuun sekä menoon ja meininkiin. Rotu siis tosiaan vaihtuu, minun etsiessä hiukan potentiaalisempaa ja monipuolisempaa harrastuskaveria. Hypätään siis lähes viimeisestä roturyhmästä sinne ensimmäiseen ja pysähdytään Australianpaimenkoiran kohdalle. Tämmöinen aktiivikaveri olisi siis suunnitelmissa uudeksi perheenjäseneksi ja elämän ilostuttajaksi. Muutama erittäin hyvä kasvattaja onkin löytynyt, heihin otettu yhteyttä ja tiedossa erittäin mukava yhdistelmä! Nyt vain odotellaan josko sitten lähempänä kesää täällä joukossa taapertaisi terrorisoimassa pieni ja karvainen nelijalkainen otus.

Tämän lisäksi ollaan yritetty opetella uusia temppuja, mm. vatiin menemistä, eri jalkojen pitämistä sohvatyynyn päällä ja kaikkea yhtä tarpeellista, mutta kätevästi sisällä opeteltavia juttuja! Muuten ollaan vain lenkkeilty ja mietiskelty tulevaa. Kun ei tuon diivatakamusolennon kanssa voi ulkonakaan koskaan mitään tehdä kun ei se näin talvisin siellä viihdy, vaikka miten toppaisi vaatteisiin. Jotain pientä seuraamispätkää saatettu silloin tällöin ottaa tai jalkojen pujottelua, mutta siinä oikeastaan kaikki.

Suunnitelmissa tälle vuodelle siis mätsäreissä ja näyttelyissä pyörimistä sekä agin jatkamista ja mahdollisesti möllikisat. Rino vanhuksen osalta melko auki suunnitelmat, riippuen voinnista, niin mahdollisesti yhdet tai kahdet mätsärit.

Nyt ei varmaan taas vähään aikaan tule päivityksiä, sillä mitään erikoista tuskin on suunnitelmissa. Ellei jotain jännittävää extremeä tapahdu, mitä kyllä hiukkasen epäilen. Huhtikuussa EHKÄ ensimmäisiä näytelmiä. Mutta katsotaan päästäänkö agia alottelemaan ennen sitä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti