Hammasrikko

Palasinpas tänne pikemmin kuin luulinkaan! Olisi pitänyt koputella puuta kun maalailin extreme tapahtumista piruja seinille......

Jussi siis tosiaan otti ja päätti katkaista vasemman puoleisen alakulmahampaansa. Tapahtumasta ei ole tietoa, että miten ja milloin näin on käynyt, mutta luultavasti perjantai-lauantai välisenä aikana. Satuin vain lauantaina päivällä kurkkaamaan koiran suuhun, todetakseni, että kappas, täältähän puuttuu yli puolet toisesta alakulmurista.
En olettanut tilanteen olevan vakava, koska koira oli aivan oma itsensä, söi hyvin (taino, miten nirsoJussi nyt yleensä syö..) ja oli muutenkin aivan normaali. Ei valittanut, ja jos joku koira, niin tuo kyllä valittaa jos siihen sattuu! Joten siis päätin odottaa eläinlääkäriä maanantaihin.
Tässä vielä kuva rikki menneestä hampaasta:

Tänään maanantaina sitten soittelinkin Kivuttomalle ja kyselin aikoja. Hyvin sieltä sattui sopiva iltapäiväksi löytymään. Tarkoitus oli siis vain katsoa tilanne ja mietiskellä, että otetaanko pois vai ei. Ja perjantaille sitten varattiin jo valmiiksi poistoaika.
No sittenpä tänään iltapäivällä kurvattiin Kivuttoman pihaan. Eläinlääkäri totesi heti että parempi poistaa sillä se on niin terävä ja ikävästi lohjennut. Mutta ko. ell. sattuikin olemaan sitten aikaa, joten hammas päätettiin poistaa samointein. Joten eikun koira uneen. Ja voin kyllä kertoa, että meinasi kuulo lähteä kun koira oli sylissä piikin saadessaan. Vähään aikaan ei ole kyllä moista huutoa kuulunut, vieläkin kestää kuulolla palautua..
Ensin otettiin röntgenkuvat suusta kennelliiton todistusta varten. Ja sen jälkeen ell. ottikin hampaan pois. Tuli myös ilmi, että hammas oli jo jonkun verran kerennyt tulehtua, joten se piti putsata erittäin huolellisesti. Joten hammasreiästä tulikin melko iso, joten siihen lykättiin sitten tikit. Myös alkavat hammaskivet otettiin ultraäänikoneella pois.
Mukaan saatiin myös kipulääkettä sekä antibioottikuuri.

Hauskuutta hoitajissa herätti Jussin asustus, joka tosiaan oli pääkallofleece. Nyttemmin Jussi taidetaan siellä tunteakkin "pääkallopojuna". Saatiin myös hienosti kuoseihin sopiva pääkallokuvioitu kanyyliside. Samanlainen taidettiin saada viime kerrallakin!
Nyt koira sitten heräileekin tuossa sängyssä vilttien välissä. On hiukan tokkuraista poikaa.


Muita juttuja
Perjantaina 4.pvä meillä oli yökylähoidossa kaverini keskikokoinen villakoira Toivo. Pojat tulivat pääasiassa hyvin juttuun, mitä nyt Jussi yritti kovasti egoansa nostattaa hyppimällä selkään (ei naimistarkoituksessa). Jussi myös aikalailla kärtti pieniäkin syitä että saisi antaa puudelipojalle turpiin. Vaan yön jälkeen moinen käytös olikin poissa ja aamulla olisi harjapojalle leikkiminen maistunut. Vaan ei emäntäänsä ikävöivä Toivo leikkiin sitten yhtynyt.

Lauantaina suuntasimme nenämme sitten Jussin kanssa äiteen tykö. Siellä odottelikin Rinopappa oikein vetreänä. Päivemmällä seuraan liittyikin sitten kummitätini kera oikein kauniin 1½v vanhan kultaisennoutajanartun, Stellan kanssa. Jussilla alkoikin hormoonit hyrräämään tämän kauniimman osapuolen tullessa, ja selkään se yritti melko reippaasti. Vaan onneksi Stellatytönen on vähän kipakka nainen ja antoi pojanklopin kuulla kunniansa moisista lähentely-yrityksistä. Vaan kyllä kaikessa tiimellyksessä leikki maistui ja Rinokin yritti välillä siihen osallistua, sen minkä pappa jaksoi.
Sunnuntaina kävimmekin sitten äitee, minä, Rino ja Jussi lenkkeilemässä pitkän lenkin metässä. Muutamia kuvia lenkin varrelta:

Lisäksi lupaan osallistua jonain päivänä haasteeseen, jossa esittelen Jussin tarvikkeet ja muut tilpehöörit.