keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Peruskouluttautumista

Huomaa kyllä että alkaa kesä jo olemaan, kun nyt on niin paljon koiramaista puuhaakin! (nyt kun siis tuon yhden kanssa voi jotain älyllistä tuolla ulkoilmastossa tehdäkin)
Mistähän sitä aloittelisi.
Itse olin tuossa reilun viikon sängynpohjalla kuumeessa, ja koira jäi todella vähälle liikunnalle, mutta sai silti joka päivä jonkin näköistä aktiviteettia lelujen, tai vessapaperirullien muodossa. Vaan tästä toivuttuani, heti alkoi koiran kanssa touhuaminen, ihan tarpeeksi oli saanut sängyssä makoilla.

Äitienpäiväviikonloppuna menin äidin luokse lauantaiksi koiravahdiksi ja sunnuntaiksi viettelemään äitienpäivää. Vielä olin aikalailla puolikuntoinen, mutta silti melko nopeasti kepit löysivät tiensä pystyyn pihamaalle. Ja siellä sitä Jussin kanssa juostiin harjoittelemassa. Tällä kertaa keskityin pääasiassa ensimmäisen oikean keppivälin löytämiseen, eli hinkkasimme "sisäänmenoa". Aika hyvin alkoikin luistaa ja koira alkoi selvästi paremmin hahmottaa, että ensimmäinen keppi jää vasemmalle puolelle. "Pimeästä kulmasta" tuleminen oli taas vaikeampaa, ja siinä jouduin aika paljon vartalonkielellä "tuuppaamaan" toiselle puolelle keppejä.
Tällä kerralla pyrin myös ohjaamaan Jussia mahdollisimman paljon vasemmalta, koska se on sille selkeästi paljon vaikeampi puoli. Lähes koko viikonlopun ohjasin vain vasemmalta, pari randomia silloin tällöin oikealta. Ja sunnuntaina huomasikin jo, että koiran päässä oli raksutellut yön aikana, sillä sunnuntaina vasemmalta puolen ohjaus sujui jo paljon paremmin. Ei se varmaa vielä ole, tarvitsee vielä paljon ohjausta ja tukea minulta, mutta huimasti parempi kuin ennen! JES!

Lisäksi Jussi totuttautui alkuviikosta kerrostaloelämään, sillä menimme alkuviikoksi kyläilemään miehekkeeni luokse keskustaan. Itse kävin päivisin koulussa ja Jussi jäi sitten miehekkeeni kanssa viettämään aikaa asunnolle.
Kyllähän tuo aika paljon murmotti mm. autojen äänille sekä käytävästä kantautuville äänille, mutta kykeni myös rauhoittumaan todella hyvin. Jussi joutui jäämään asunnolle pari kertaa yksikseenkin. Ja itse sattumalta kerran sitten pääsin oven taakse kuuntelemaan, että miten se käyttäytyy. Melko paljon se haukkui jos käytävästä kuului vähänkään ääniä, mutta haukkuminen ei jäänyt ns. "päälle". Niinkuin se yhdessä vaiheessa täällä kotona eroahdistuksen aikaan jäi. Ihan huippuhienoa! Vaikkei käytös ihan priimaa ollutkaan, niin olen silti melko tyytyväinen :) Jussi sai myös paljon uusia ihmiskontakteja, varsinkin miehisiä, sillä ukon kaverit kävivät aina välillä kylässä kun minä olin koulussa. Oli poika kuulemma melko rohkeasti mennyt tekemään tuttavuutta, pienellä varauksella kuitenkin.

Vaan jospa menemme sitten treenipuolelle.
Kävimme eilen, keskiviikkona, Jussin kanssa POKSin peruskoulutuksessa. Kävelimme aluksi noljakasta treenikentälle, joten matkaa kertyy about 4-5km suuntaansa.
Paikalla oli oikeastaan vain isoja koiria, oli lk saksanseisojaa, berni, lagotto, bordercollie ja olisiko ollut 4 isoa seropia meidän lisäksi.
Tunnin teemana oli keskivartalon hallinta ja lihasten kehittäminen. + ohitusharjoittelu.
Keskivartalohallinnan opettelun aloitimme kaukokäskyillä istu-maahan. Noh. meillä ne ei ihan kakeina menneet, koska herra hienopersettä piti aika paljon maanitella käymään makaamaan ruohikolla. Mutta jotenkin ainakin. Tuppasi koira vain liukua kohti minua, liikkeiden suorittamisen lomassa (ei siis varsinaisesti kävellyt minua kohti) menin sitten kuinka kauas hyvänsä. Lisäksi tästä lähdettiin sitten työstämään ryömimistä, joka ei luonnollisestikkaan meiltä sujunut, kun valmiiksi koira puolittain ilmassa, epämiellyttävän ruohikon takia. Teimme näitä juttuja lähinnä vain "sinne päin" meiningillä.
Sitten aloiteltiin ohitusharjoittelua. menimme vastakkaisiksi riveiksi ja sitten piti kulkea ns. vastaan ja välistä läpi. Jussi ohitti todella hienosti, mistä olen hiukan yllättynyt, sillä lenkeillä muiden koirien ohittaminen on ollut näin talven jälkeen taas erityisessä hionnassa. Nätisti se kulkee vetämättä ohi, mutta selvästi mieli tekisi kaverin luokse ja piipittäminen on hirvittävää. Myöskään kontaktin ottaminen minuun, näillä lenkeillä, ohitustilanteessa on unohtunut. Vaan treeneissä harjoitellessa Jussi piti täyden kontaktin ja oli hiljaa kuin hiiri, hihna löysällä. Seuraaminen ei ollut kovin tiivistä, mutta läheisyydessä pysytteli. Taitaa herra hoksata treenin ja lenkin eron? Vaikka lenkillä ollessa tätä yritetään treenata ihan samalla tavalla.
Ohitusta harjoiteltiin myös siten, että käveltiin muita koirakoita vastaan ja hiukan ennen kohtaamista, tehtiinkin u-käännös ja palattiin takaisin. Tässä Jussin keskittyminen herpaantui aika tavalla käännöksessä, mutta palautui käännöksen jälkeen kontaktiin. Näin jälkiviisaana voisi ajatella että käännöstä tehdessä olisi voinut ottaa koiraa paremmin haltuun ja palkkailla. Lisäksi teimme vielä niin, että käännöspaikassa pysähdyttiin ja istutettiin koira ja laitettiin vielä makuulle. Tämä oli Jussille vaikeampi, koska siitä ensinnäkin oli ikävä laskea ruhoansa miltään osin maahan + että paljon häiriötä vieressä. Aika paljon se häselsi tässä kohtaa. Mutta ihan ok.
Lopuksi otettiin vielä niin, että piti kävellä koirakoiden muodostamalla kujalla. Tässä Jussi oli niin hieno ja taitava ja paras ja loistokas! Otettiin harjoitus seuraamisena. Ensin perusasentoon --> WAU! Siitä seuraaminen, lähtö oli vähän valju, mutta täpäkästi koira otti kontaktin ja SUPERTIIVIIN seuraamisen! Koko menomatkan aikana se ei edes vilkaissut mihinkään muualle, ei edes kulkureittiään, minkä se yleensä tekee. Seuraaminen oli niin tiivis, että minua ihan hirvitti, että kohta astun sen päälle. Käännös kujan toisessa päässä oli melko väljä ja kontaktikin rikkoontui, mutta otin Jussin nopeasti sitten perusasentoon ja lähdettiin kujaa pitkin takaisin. Ja seuraaminen oli edelleen niin huippuluokkaa, että hirvitti! Siiis aivan LOISTAVA Jussi!
Ja viimeisenä oli vielä luoksetulo. Jussi jäi hyvin paikalleen narunpäässä kouluttajan luokse. Hienosti se odotti siellä kunnes annoin luoksetulokäskyn. Aluksi vauhti oli todella hyvä, mutta laimeni vähän ennen puoltaväliä. Liekkö perässä roikkuva hihna sitten häirinnyt..?

Mutta tämmöistä meille.
Uutta perheenjäsentä odotellaan kovasti ja varausmaksukin nyt on maksettuna. Eli jompikumpi pojjiista tänne nyt sitten kesäkuun loppupuolella kotiutuu :)
Vaikka Jussihan on autuaan tietämätön tästä kaikesta, vaikka kovasti olen yrittänyt selittää..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti