Treenikenttä mars yks kaks koli neli!

Joo, sain inspiraation lähteä treenikentälle. Luulin ilman viilenneen sateen jäljiltä ja olihan kellokin jo puoli kymmenen illalla... Noh, luulin väärin. Kamalan hiostava ja painostava ilma iski vasten naamaa kun avasin oven. Vaan enää ei peräännytty! Treeniliivi täyteen namia, naksutin, namialusta, ja pennulle palkkalelu ja mikä tärkein sohvatyyny kainaloon! Sohvatyynyn tarkoitushan meidän taloudessamme on toimia on/off harjoittelualustana!

Jussin otin kentällä käsittelyyn ensimmäisenä. Ensin otettiin ihan vain leikkimistä ja muuta intouttavaa toimintaa. Sitten otettiin perusasentoharjoituksia, kun ne on nykyään tupanneet jäämään liian taakse. Tätä siis korjailtiin. Sitten pieniä seuruupätkiä. Ja kyllä poika oli niin piukeena ja seuras niin tiiviisti, että taas pelkäsin polkevani sen jalkoihini. Suoraa pätkää siis otettiin taas pääasiassa. Mutta otin muutaman käännösharjoittelunkin koirasta pois päin ja imuuttamalla mentiin, että senkin saisi tiiviimmäksi. Säädetään tuo suunta ensin hyväksi ja sitten lähdetään työstämään sitä Jussille ahdistavampaa suuntaa.
Se siitä alkureenistä. Sitten otettiin sohvatyyny esille. Ensin otin namialustan kanssa, mutta koira tuppasi väistämään tyynyn ja menemään suoraan alustalle. Joten alusta otettiin pois käytöstä ja mentiin ihan käsin vetäen, eli toisinsanoen aloitettiin ihan alusta niinkuin sisälläkin treenatessa. Sisällä juttu toimii moitteitta, mutta isommalla vauhdilla + väistötilalla koira tekee mitä lystää. Siispä tätä pitää reenailla ulkona paljon tiiviimmin! Sain jo jonkin verran vauhtimatkaa kasvatettua + vähän pääsin koiran ohikin juoksemaan ja silti se pysyi on/offissa. Naksuttelua vaan! Koira alkasi hiffaamaan, että juttu toimii samoin kun sisälläkin. Ja jos Jussi ponkaisi sohvatyynyn ohi innostuksissaan, tai unohti ottaa on/offin, alkoi välittömästi takajaloilla hakemaan asentoa. Vihdoinkin se on löytänyt takajalkansa <3
Loppuun otettiin vielä Jussin kanssa kivoja yleistemppuja, kuten peruuttamista, pyörähdyksiä, hyppyjä ja jalkojen pujottelua. Hienosti ukko vielä kaiken muistaa! Tämä oli hiukan muistuttelua huomista varten, jolloin onkin ensimmäinen käytännönkerta koiratanssikurssilla! Jihuu!

Sitten olikin Brandyn vuoro treeniä. Brandy oli ihan intopiukeana kun otin sen irti hihnasta. Se vaan hyppi ja pomppi ja haki kontaktia ja sähelsi kaikkea muuta yhtä hyödyllistä :D
Eka ihan vaan juostiin pennun kanssa, että purkaa enimmät höyrynsä, eihän se olisi siinä tilassa keskittynyt mihinkään pyyntöihin.
Kun pentu oli hiukan rauhallisempi. Harjoittelimme istu, maahan, seiso -sarjaa. Hienosti pentu taitaa istumisen, sekä käsimerkillä, että käskyllä. Seisominen on hankalampaa. Tarjoaa aika tarmokkaasti siihen vieläkin istumista, mutta kyllä ollaan silti edistytty hirmuisesti! Pentu jopa nykyään nostaa takamustaan maasta ihan oma-aloitteisesti, jolloin naks ja namia naamaan. Maahan meneminenkin on jo aika hyvin iskostunut pennulle. Vielä se tarvitsee houkutuksen, mutta on huimaa edistystä siihen nähden mistä aloitettiin. Aloitettiin tosiaan siten, että houkuttelin pentua jalan ali (istuin siis maassa) ja sitten se lösähti namin perässä maahan. Nyt menee ihan missä vain namin perässä, eikä tarvitse jalkaa avuksi. Taito pentu. Sitten otettiin näyttelyremmi esille (joka on tosin jussin naru, mutta ajaa asiansa :P) harjoiteltiin nätisti juoksemista. Joka sujui yllättävän vähin pomppimisin ja riekkumisin. Suurin ongelma taitaa olla että koira tapittaa minua kuin palaa kinkkua. Ottaa siis suuuuuuuuuren suuuuuuuuresti kontaktia -> pilaa liikkeet. Tätä siis jotenkin pitää jossain vaiheessa lähteä työstämään. Lisäksi otettiin muutama seisominen, joista ei oikein enää tullut mitään kun pentu alkoi väsyä. Lopetettiin sitten yhteen "hyvään" seisomiseen.

Sitten laskinkin koirat irti ja heitin niille palloa. Tosin enimmäkseen pentu jahtasi palloa ja Jussi sitten nuuskutteli pitkin kenttää. Melko hyvin pentu palauttaa palloa(/muita esineitä), mutta välillä jättää esineen turhan kauas tyhjentääkseen suunsa namipalaa varten. Mutta suunta on oikea.

Loppuun voisin laittaa pari uimakuvaa pojista !

Yleispuhe

Mitään sen hirmuisen kummempaa ei ole tapahtunut koirarintamalla.
Brandy on tavannut paljon uusia ihmisiä, uusia koiria ja uusia paikkoja. Käytiin myös rauhallisimpana rokki-iltana kauempaa tutustumassa hälinään, eipä pentu ole ollut moksiskaan!
Kyllä on niin reipas pentu ettei mitään rajaa! Kaikki tervehditään häntä heiluen, vähän saattaa ilopissaa päästä jos on muutenkin vähän pissahätä. Sitten kellahdetaan selälleen, että saapi mahaan rapsutuksia. Hiukan on ehkä alkanut meilläkin "hymyilemisen" piirteitä näkyä, perintöä äidiltä?
Rauhallinen pentu on täällä vielä toistaiseksi ollut, kun on näin lämpimät kelit. Mutta aina iltaisella tuppaa lenkeillä se riehuminen ja perus pentuus näkyä. Myös Jussia kiusataan ja juoksutetaan lenkeillä kun on viileää. Sisällä pojat leikkivät jo oikein sujuvasti. Yleensä aamulla ja illalla ruuan jälkeen on pojilla leikkituokiot.

Ainut mitä pentu jännittää, on edelleen äkkinäiset äänet (tasainen kova ääni ei säikäytä, esim. kovaääninen moottoripyörä) ja hiukan jännittää myös rähisevät koirat. Muuten hyvin reipas pikku piiperöinen!

Koulutuksessa ollaan saatu istuminen ja seisominen jo todella hyväksi ja ne onnistuu myös häiriöisemmässä ympäristössä. Myös luoksetulo alkaa olemaan jo suhteellisen vahva! Makaamista ja perusasentoa ollaan alettu treenaamaan ja lupaavassa vaiheessa mennään! Myöskin yleiset hoitotoimenpiteet kuten kynnenleikkuu yms. onnistuu erittäin hienosti rimpuilematta!
Yksinolo sujuu oikein hienosti. Hiljaa ja rauhassa ollaan, paikkoja tuhoamatta! Myöskin istuminen auton takatilassa ei tuota mitään ongelmaa. Pentu on siellä ihan rauhassa ja hiljaa!
Yöpissiminenkin on loppunut! Pentu pääsee kerran yössä pissalle n. 4h syklissä. Ja sisällä ei ole yhtään pissaa. Toisinaan vahinkoja sattuu sisälle, jos itse en ole skarppina. Omaan tilaan, eli vessaan, Brandy ei ole tehnyt tarpeita ollenkaan, vaikka on ollut siellä pisimmillään 6h. Hyvällä malilla tämäkin homma siis!

Tänään käytiin Brandyn kanssa sitten hakemassa ekat rokotukset. Hienosti meni koko reissu yleisesti ottaen. Pentu oli tosi reipas ja utelias. Heilutteli häntää ja tuli kaikkialle ihan rohkeasti. Rokotusta ei edes huomannut. Antoi tutkia itsensä hienosti, ihan vähän ehkä jännitti pöydällä, mutta ei erityisesti. Terve pentu kaikin puolin ja pallit hyvällä mallilla tulossa! Myös EU-passi hankittiin, josko sitä eksytään joku päivä myös ulkomaille näytelmiin! Painoa oli 9,2kg!
Sitten viikkoiskuvia taas pentulasta

10vko 3pvä

11vko 1pvä

Jussin kanssa ei olla oikeastaan tehty mitään. Harjoiteltu perusjuttuja ja touhuttu muutenkin normaalisti. Vähän olen alkanut tokoa treenaamaan vakavammin, hiukan huonolla menestyksellä, kun tuo kestää niin huonosti. Nyt on treenauksen alla paikkamakuussa osio, jossa palaan koiran viereen, sillä siinä Jussi ponkaisee ylös kuin sähköjänis. Se ei kestä ollenkaan, että MINÄ liikutan jalkojani lähellekkään sitä. Muutenkin kun se pelkää jalkojen äkkinäisiä liikkeitä tai jalan liikutusta sitä kohti. Eikä sitä kuitenkaan ole koskaan potkittu tai mitään. Tottakai aina vahingossa saattanut jalalla siihen osua tai astua varpaan päälle tms. normaalia vahinkoa, mutta se varmaan sitten on niin pehmeä, ettei unohda näitäkään sattumuksia :(
Oikeissa treeneissäkään ei olla pitkään aikaan päästy käymään säiden ja ilosaarirockin takia. Joten ei mitään jännää silläkään saralla.
Kuvia loppuun

Rakkaat pojat <3

alkeellista perusasentoa

Brandyn viikko

Niin paljon on tapahtunut reilun viikon aikana pienen pennun elämässä, kun se on asunut uudessa kodissaan!
Kovasti ollaan harjoiteltu perusjuttuja, hihnassa kävelyä, ruuan odottamista, katsekontaktia, näyttelyseisomista ja hiukan istumista. Niin ja tietenkin sisäsiisteyttä!
Hihnassa kävely sujuu nykyään pääpiirteittäin erittäin hyvin, Jussin kanssa yhdessä ollaan enimmäkseen kuljettu tutustumassa maailmaan, mutta pikkuhiljaa pitäisi varmaan alkaa opetella ihan yksinäänkin lenkkeilyä ja ihmisten & koirien oikeaoppista ohittamista. Sekä tietysti pennun oman itsevarmuuden ja itseluottamuksen rakentamista.
Ruuan odottaminen sujuu hyvin. Brandyllä ei mikään ihan älytön kiire edes ole kupille, joten kauheaa tahtojen taistoa tästä ei olla käyty.
Katsekontaktikin alkaa olemaan jo melko hyvä. Aluksi pentu oli ihan wtf. Ja katse vaan haahuili ympäriinsä. Nykyään kontaktia saa hiukan ensin odottaa, mutta sitten fiksu pentu muistaa, että "AAA! Näin sain viimeksi herkkua!" Ja toisinaan katsekontakti pysyy jo pitkäänkin! Näyttelyseisominen sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Istumista tarjoaa melko tiuhaan, vaikkei sitä olla opiskeltu juuri ollenkaan. Myös jalkojen asento on mitä sattuu, mutta se sallittakoon pennulta. Nyt olen lähinnä palkannut suhteellisen älykkäästä paikalla seisomisesta.
Näiden lisäksi ollaan ihan pienesi harjoiteltu istumista ja naksuttimeen ehdollistumista. Taitava pentu se on. Hyvin rauhallinen oppija, ei söhlää ja sähellä turhia.
Sisäsiisteys osataan vaihtelevalla menestyksellä. Pääasiassa pentu päivisin tekee tarpeet ulos. Minulla on takaovi suurimman osan päivästä auki, joten pentu voi itse hakeutua sinne aina kun hätä yllättää. Ja sen se kyllä hienosti osaakin, vaikka välillä saattaa unohtua suunnata ulos, jos ollaan tekemässä jotain muuta, esim. asunnon toisessa päässä. Silloin saattaa lirahtaa lattialle. Pentu osaa myös "pyytää" ulos jos sillä on hätä. Se menee vain yksinkertaisesti oven eteen seisomaan ja katsahtaa minuun.
Yöllä sisäsiisteys ei onnistu ollenkaan. Koska pentu ei käy ns. itse herättämässä minua ja pyytämässä ulos. Siksi minulla on ollutkin kello herättämässä 03 ja 06 ja lopuksi 09. Ja viimeisen kerran käydään ulkona n. klo 00.00. Silti kuitenkin pissoja aina öisin löytyy. Onneksi ne kuitenkin ovat pääasiassa lehdellä eteisen oven edessä, mutta toisinaan vahingossa myös lattialla. Tiheän pissaamisen uskon johtuvan siitä, että pentu illalla/yöllä juo melko paljon ja toisinaan ihan läträäkin vedellä.

Paljon ollaan tavattu myös koirakamuleita ja ihmisystäviä. Kaikkiin suhtaudutaan samalla iloisella ja reippaalla persoonalla! Ollaan käyty pentutreffeillä, ihan muuten vaan tavattu kamuja yms. Ja velipoikakin tuli eilen tavattua!
Lisäksi Brandy oli mukana Jussin agilitytreeneissä, joissa sai esteiden raahauksen ajan viipotella muiden paikallaolijoitten kanssa ympäriinsä. Loppuajan Brandy oli Jussin kevythäkissä, mihin tosiaan vielä toistaiseksi mahtuu oikein näppärästi! Yksin kevarissa Brandy oli oikein hienosti. Rauhoittui sinne makaamaan ja oli ihan hiljaa, eikä yrittänyt ulos.
Niinjoo ja lisäksi ollaan harjoiteltu yksinolemistakin! Välillä on tehty ihan niin, että Brandy menee vessaan (tämä siis Brandyn yksinolopaikka, koska siellä ei ole mitään mitä saisi tuhottua, se on turvallinen ja kohtuullisen kookas paikka + lattia kestää vahingot) koiraportin taakse ja minä ja Jussi ollaan sitten täällä muualla talossa. Brandy saa sinne "tekemiseksi" joko ruuan, tai jotain herkkusyötävää. Herkkusyötävät tosin hyvin usein jää syömättä. Aluksi Brandy yleensä jää vähän kolistelemaan porttia ja päästää kitinöitä, mutta ei erikoisesti. Yleensä kitisee ja rämisee korkeintaan 5min jonka jälkeen rauhottuu touhuamaan itsekseen tai makoilemaan. Brandy on jäänyt myös ihan yksin ja myös Jussin kanssa. Eikä mitään ongelmaa. Tosin Jussi puolestaan on nyt alkanut uudestaan ongelmoimaan, joten Jussin kanssa pitää ehkä enemmän treenata tätä yksinoloa. Hienosti pentu jää yksin. Ja ihan hiljaa se on kun palaan takaisin kotiin. Odottelee rauhassa ja hiljaa portin takana.

Lisäksi kävimme tutustumassa Brandyn kanssa myös hakuun. Pääsin Susu & Viiru aussien omistajan kautta tutustumaan heidän hakuryhmänsä mukana hakuun. Ja myös maalimieheksi! Kiitos todella paljon että sain olla mukana & tulla myös jatkossa! Myös Brandy pääsi opettelemaan alkeita makkararingin muodossa! Eli ihmiset istuivat halkaisijaltaan n. 2m ringissä ja kutsuivat vuorotellen Brandyä nimeltä, jonka jälkeen syöttivät makkaraa. Sitten makkaransyöttäjä lopetti huomioimisen ja seuraava ringissä alkoi kutsua. Hienosti pentu hiffasi idean ja jolkotteli reippaasti kaikkien luokse hakemaan herkkua!

Myös paljon paljon muuta on tapahtunut tässä reilussa viikossa. Mutta yöpissaamisesta huolimatta täällä kirjoittelee erittäin iloinen ja onnellinen pennunomistaja! <3 Tämä pentu on niin loistava, huippu ja paras! Kiitos vielä Caritalle ja Mialle, tästä huippupakkauksesta!
Nyt on sellainen olo, että omistaa aivan oikean koiran ;) Se jopa leikkii vetoleikkejä ja murisee vastaan! Koitan blogailla vähän ahkerammin edesottamuksistamme jatkossa! Tämä oli nyt tällainen tiivistelmä.
Loppuun vielä läjä kuvia!

(c) Annastiina Myller

Pentutreffeillä. Isla sheltti, Zin pyrri, Meela sheltti, Ellu dreeveri ja taka-alalla Brandy ja ainoana aikuisena Jussi
(c) Katja Piiroinen

(c) Katja Piiroinen

Minttu, Meela, Brandy ja Toivo
(c) Laura P.

(c) Laura P.

(c) Laura P.

 Velipoika Romeon kanssa:

Lisäksi vielä "viikkoiskuvat"

8vko 3pvä (n. 6kg)
(c) Laura P.

9vko 1pvä (30cm, 6,8kg)

JuhannusBrandy

Oltiin tuossa ke-la kaverini tyttöystävän mökillä viettelemässä juhannusta.
Mukana oli jopa 9 ihmistä ja 5 koiraa. Joensuutiiminä Jussi, Minttu, Meela ja Toivo. Savonlinnavahvistuksena puolivuotias porokoirauros Naava.
Mökki oli saaressa, joten sinne täytyi soutaa soutuveneellä. Jussi oli oikein reipas venekoira, vaikka vähän jännittikin. Saaressa sitten saikin olla 24/7 vapaana ja touhottaa miten lystää. Suuren rakkauden Jussi löysi ensimmäisenä päivänä Naavasta. Siitä ei päässyt yli eikä ympäri, vaan jouduttiin Jussia sitten jäähyllekkin ottamaan ja pitämään erossa Naavasta. Toisena päivänä Naava ei ollut enää niin himottava, vaan sen kanssa pystyi jopa leikkimään ihan normaalisti. Naava ja Jussi löysikin samaa säveltä monet monituiset kerrat ja porokoira taisi olla Jussin suosikkiseuraa saarella.

Vaan koitti sitten lähdön päivä ja aika. Juuri oltiin mietitty, että pakataan vene ja lähdetään viemään "ekaa erää" ns. vastarannalle. Vaan luontoäiti oli toista mieltä ja laittoi ukkostamaan tunnin ajaksi. Joten lähtö myöhästyi. Se, mikä teki lähtöpäivästä erikoisen, oli se, että samalla reissulla kävimme hakemassa Brandyn kotiin! Koukkasimme siis enonkosken kautta. Pentu oli reippaana pihalla vastassa ja leikki siinä tovin Meelankin kanssa. Isot koirat jäivät autoon odottamaan. Meela tuli myös sisälle mukaan ja leikki jatkui sillä aikaa kun laitettiin Mian kanssa paperit kuntoon ja pidettiin kahvihetki. Brandy sai heti huomata kuka on emäntä, kun Meela sitä kovaäänisesti komensi. Vaan ei hirveästi merlepoika siitä välittänyt.
Sitten lähdimmekin kotiin. Pakkautuminen autoon, olikin sitten omanlaisensa episodi. Takakontti oli aivan täysi. Takapenkillä kaksi ihmistä 3 koiraa, minä Jussin kanssa edessä ja mukaan olisi pitänyt änkeä 15kg koiranruokaa, pentujuttuja ja itse pentu. Vaan saatiin kaikki ängettyä kyytiin ja Lauran urhoollinen auto pääsi ehjänä perille. Autossa Brandy muutaman piipin piippasi, ihmetteli tapahtumia ja kävi sitten tunnin ajaksi nukkumaan. Sitten lapsoinen heräsi ja alkoi tylsyyksissään nakertaa kenkääni ja yritti vaihdella vaihteita ja mönkiä etupenkin alle, rauhoittui myöhemmin.

Kotona Brandy oli oikein reipas, tutki paikkoja ja tallusteli talossa, ihankuin olisi aina asunut siellä. Jäljellä olevat matot piti käydä pissimässä, joten nyt meillä ei ole ollenkaan mattoja. Söi oikein reippaasti ruokansa ja olisi maistunut myös Jussin ruuat. Jussi oli syömässä ja Brandy meni siihen hollille. Jussi antoi varoittavan muraisun, josta Brandy vähät välitti ja sinkosi Jussin kupille. Jussi sitten väistyi yli-innokkaan pennun tieltä, ja minä jouduin sitten menemään väliin, jotta Jussikin saa syödäkseen. Sama tapahtui aamuruokailulla, sillä erotuksella, että kerkesin napata Brandyn vauhdista, ennenkuin se ennätti Jussin kupille.
Myöhemmin illalla käytiin vielä ihan lyhyt hihnalenkki. Brandy oli taas aluksi sitä mieltä, että hänhän en moisen kapistuksen kanssa liiku ja pakittaa vain taaksepäin. Vaan makupalan voimalla saatiin pentu sitten eteenpäin. Ja loppulenkki sujuikin melko mutkattomasti reippaasti touhottaen. Vastaan tuli myös ihmisiä joilla oli jännittävä pyöräviritys mukana.Vähän jännätti moinen kokoonpano, mutta silti olisi pentu halunnut mennä lähempää katsomaan. Pitkään piti myös moisen hökötyksen perään ihmetellä. Myös ohi ajava auto oli hiukan jännitystä elämään tuova asia. Sitä piti hiukan väistää ja hakea vähän Jussista turvaa kun se meni ohi. Myös kävelytien valkoiset raidat oli outoja. Ensin piti kiertää ne vähän kauempaa, kunnes huomasi, että ei ne ehkä syökkään pikkupennun jalkoja. Todella reipas pikkupennu!

Pojat ensimmäisenä iltana pihalla

Yö meni hyvin. Brandy kävi nukkumaan nopeasti sängyn alle. Vaikka hiukan aluksi piti yrittää natustaa sängynalusta ja sängyn alla kulkevia johtoja (joihin pitää nyt ilmeisimmin keksiä joku patenttisysteemi...) Lapsi nukkui oikein hyvin koko yön. Itse kuitenkin lähdin käymään vessassa neljän maissa. Yritin mennä mahdollisimman hiljaa, ettei pentu herää ja veisin vasta sitten pennun ulos. No vessasta astuessani, astuin lämpimään lätäkköön ja vieressä istuu kirkassilmäinen pikkuaussie. Käytin vielä varmuudeksi Brandyn ulkona. Jossain vaiheessa aamua, oli Brandy vielä käynyt tekemässä pissat oven vieressä olevalle paperille. Kaikki kakat on pentu reippaasti käynyt tekemässä ulos!
Hienosti Brandy osaa myös itse mennä pissalle ulos jos ovi on auki. Ja minä tietysti juoksen hurjaa kyytiä perässä ja huutelen paljon kehuja ja annan palkkaa naamaan. Ehkä se vielä oppii.

Jotain pientä leikintynkää ovat pojat ottaneet, mutta eivät oikein löydä sitä yhteistä säveltä vielä. Paljon Brandy leikkii yksikseen. Natustaa leluja ja luita, kantelee leluja ja retuuttelee niitä.  Myös vetoleikkejä ollaan otettu ja pääsee herra kilttiherrasta niitä murina-ääniäkin ja kovasti vedetään vastaan!
Palataan!

Vielä viikko!

Brandyinen tänään vietteli 7 viikkoispäiviään. Se on jo niin iso lapsi! Ja vielä viikko minun pitäisi jaksaa odottaa lasta kotiin! Jos nyt kaikki sujuu, niin pääsisin hakemaan pennun Juhannuspäivänä. Brandy onkin sitten juhlalapsi, koska on syntynytkin vappuna! :)
Eilen pennut kävivät Aino Pikkusaaren kuvattavina ja kuvista kootaan sitten kuvakirja, joka ainakin meidän perheeseen sitten kotiutuu.
Pennut olivat kuulemma olleet reippaita vieraassa paikassa ja rohkeimmat (tyhmimmät?) olivat hyppineet laiturilta veteen. Sankareina olivat olleet etunenässä Sofi, toisena Romeo ja perässä Brandy.

Tänään sitten oli tuttava Tania (Vivan mamma) käynyt ottamassa pennuista kuvia! Upeita kuvia olikin Tania ottanut. Myöhemmin tietysti haastattelin Taniaa, että mitä minun pentuni oli siellä puuhaillut ja miltä se oli vaikuttanut. Tania kertoikin, että sylivauva ja kova pusuttelemaan. Mutta myös reipas ja kova kiusaamaan sisaruksiaan.
Tässä pari Tanian ottamaa kuvaa!

Brandy 7vko

Siskon kanssa

 

Lisää kuvia, ja kuvia muista sisaruksista löytyy täältä!

Treeninkiä petsieporukalla

Olimme suunnitelleet mukavaa treeninkipäivää Petsieporukalla täksi päiväksi. Ja hienostihhan tuo suunnitelma onnistuikin. Treenit tosiaan pidettiin  minun kotini läheisyydessä olevalla (jalkapallo?)kentällä.
Itse olin suunnitellut harjoittelevani Jussin kanssa näyttelyhommia (pöytää, käsittelyä yms.) ja tokoa. Nämä olivat sellaiset, ei niin vakavamieliset treenit ja jotkut tulivatkin vain koirinensa hengailemaan ja sosialisoitumaan äärimmäisen loistokkaassa seurassa! Mukana oli Minttu&Meela, Toivo, Isla, Zin, Jimi (käppänä), Atte (schappe), Nino (dalmis), Hupsis (lappari), Casper (farkku), Sane (seropi) ja Oiva (manssi).

Jussin kanssa otin ensin seuruuta. Naksuttelin hyvästä kontaktista ja tiiviistä seuraamisesta. Lisäksi imuttelin reippaampaan liikkellelähtöön, kun herra harjalla on tapana hiukan lähteä myöhässä messiin. Paljon oli häiriötä ja kontakti tuppasi tippumaan, kuten seuruukin meni paikoitellen löysäksi. Mutta naksuttelin ja palkkasin hyvästä menosta. Melko pitkääkin seuruupätkää otin ja hyvin pysyi koira tiiviinä ja kontaktissa. Tosin kävelin vain suoraa reittiä, mutta ei sen niin väliä!
Lisäksi tein yhden paikkamakuun. Tosi kivasti se pysyy paikalla vaikka on häiriötä! Tosin makuu on yhtä könöttämistä, kun sorahan on epämukava alusta olla makuultaa, aivan. Yhtään Jussi ei kestä sitä että palaan takaisin sen viereen. Se lähtee samantien väistämään, eli nousee ylös. Olen nyt tehnytkin sitä, että menen n. puolen metrin päähän koirasta ja naksutan ja palkkaan siihen. Tavoitteena on päästä joku päivä vielä suoraan koiran viereen, jos mahdollista!
Teimme myöhemmin paikkamakuuta myös porukalla, Atte & Reetta, Emmi & Toivo, Noora & Sane sekä minä ja Jussi. Jussi makasi ns. keskellä. Eli Sanen ja Toivon välissä. Todelle upeasti pysyi, vaikka Toivo vähän väliä sinkosikin vierestä ylös. Ainoastaan pidemmässä paikkamakuussa (+pidemmällä välimatkalla) Jussi sitten ei enää kestänyt Toivottimen ainaista lähtemistä vierestä, vaan lähti sitten messiin. Muuten taitava, hiukan häiriintyi myös lähellä leikkivistä lapsista ja piti nousta puolittain istumaan niille purputtamaan, mutta vain kerran ja pysyi paikalla.
Lisäksi tein kerran liikkeestä seisomaan jäämisen. Taitavasti se jää seisomaan, eikä edes valu.

Sitten näyttelypuolen harjoituksiin. Ja tässä vaiheessa sain todeta, että Jussi on rikki. Se heilutteli kaikille häntäänsä ja oli reipas. Myös pöydällä, kun ihmiset kävivät antamassa makkaraa, niin häntä heilui ja hyvä ettei pöydältä pudonnut kun halusi morjestamaan. Mitä tapahtui??? Mihin se minun arka ja alistuva koirani meni? En tiedä, oliko tilanne muutenkin sitten niin erilainen, ettei Jussi ottanut painetta. Itse kyllä jännitin pöytää tietääkseni samalla tavalla kuin muutenkin, koska olin valmistautunut siihen pakoilevaan arkajalkaan. Mikä lie sitten vinksahtanut koiran päässä. Mutta positiivista se, että vinksahdus näyttää sattuneen sinne hyvään suuntaan! Reipas poika! Ehkä uskallan sen sinne pieksämäelle ilmoittaa? Treeniä vaan kovasti sitten. Vaikka vaan käydään Emmillä kylässä seisomassa pöydällä, syömässä maggaraa ja lähdetään kotiin! Positiivista se on sekin! Ja kiitokset muuten Emmille kun toi pöytänsä treeneihin!

Lopuksi, kun lämpö oli pehmentänyt tarpeeksi omistajien aivoja, sai koirat riekkua ja olla. Jussi lähinnä vain nuuskutteli vuorollansa ketäkin ja kuseksi puskiin. Ei paljon leikit kiinnostanut. Parin koiran kanssa piti pitää vähän etäisyyttä, Jimin, Sanen ja Aten. Sanen ja Jimin kanssa Jussi olisi haastanut. Mutta kuunteli käskyä poistua tilanteesta. Jussi on kyllä niin tyhmä, kun se menee niin egoillen muille (samankokoisille) pörisemään, mutta sitten jos sieltä sanottaisiinkin takaisin, niin ihan varmasti lähtisi nössö huutaen karkuun. Isommille koirille Jussi ei niinkään uskalla pöristä, mutta egon elkeitä on silti nähtävissä.
Loppujen lopuksi suuntasimme myös rannalle, jossa koirat (ne jotka uskalsi ja halusi) uivat pallon perässä. Jussi tyytyi katselemaan muiden menoa rannalta käsin ja väisteli ohi juoksevia ja itseään kuivaksi ravistelevia muita koiria.
Hyvä päivä, etten sanoisi!

Rantailua kuvien merkeissä

Kävimme eilen Lauran kanssa "lenkkeilemässä" rannalla kera koirien. Tässä hieman kuvasaastetta todisteeksi!

Jussilla on kiiiivaaaa!

How you doin' ;)

Tehkää perässä

 

PuskaJussi

 

Koko poppoo kuvassa! Seuraavassa yhteiskuvassa onkin varmaan kaksi merlepalleroa lisää! ;)