Big Lady's Viking Virtual 15.3.2000 - 12.9.2012

Olen vaan lykännyt ja lykännyt tämän viestin kirjoittamista... En varmasti osaa kirjoittaa sitä niin hienosti kun sen arvoksi olisi. Ahdistaa, itkettää enkä edes aina välillä tajua koko asiaa. Sitten törmää kuvaan, kuulee herkän kappaleen, saa osanoton tai tulee mieleen muisto. Sitten se iskee tajuntaan, taas, rakasta airispappaa ei enää ole.

Muistan sen päivän kun mentiin siskoni kyydillä äidin kanssa Järvenpäähän katsomaan varmaan noin 5-6vko:n ikäisiä, 15.3.2000 syntyneitä,  airislapsia. Ensin ne kaikki olivat aitauksessa, jonka jälkeen ne pääsivät telmimään pitkin pihaa. Kasvattaja osoitti meille kaksi pentua, joita oli meille ajatellut. Toinen oli hiukan isompi ja rotevampi pentu ja toinen taas vähän heiveröisempi ja pienempi pentu. Tällä pienemmällä pennulla sattui sinä päivänä olemaan maha sekaisin ja se tikisteli kasoja tontin perimmäisessä nurkassa. Siellä se istua nökötti yksinään, kerran pari taisi käydä morjestamassa ja puremassa käsiä. Jostain syystä tämä isompi pentu ei meitä vakuuttanut, vaan sydämen valtasi se nurkassa kyhjöttänyt pentu (ai mikä ensiostajan "virhe"?). Pari viikkoa myöhemmin nimilistalta valittu Viking Virtual matkasi minun vieressäni, sanomalehdillä ja vilteillä vuoratussa pahvilaatikossa auton takapenkillä kohti uutta kotiaan Espoossa.

´04

´04

´05

´05

Saman vuoden kesällä pääosin musta pieni airislapsi pääsi myös lentokoneeseen sanomalehdillä vuoratussa laukussa, ihan lentokoneen sisäpuolella äidin jaloissa. Muutto Joensuuhun, omakotitaloon, omalla ulkohäkillä oli varmasti tervetullut vaihtoehto. Naapurista löytyi myös ehdoton suosikkiystävä, kultainennoutaja Väinö (Remix Jannu Jasper), joka oli n. kk nuorempi. Pojat kokivat niin paljon asioita yhdessä. Lukemattomien leikkien, pitkien lenkkien ja telmimisten lisäksi pojat kastoroitiin samaan aikaan, vetivät lapsia pulkassa yhdessä yms. Väinö ja Rino eivät koskaan ottaneet yhteen, ne olivat kuin paita ja peppu. Jos Rino pääsi karkuteille, sen mitä luultavammin löysi Väinön pihalta ja jos Väinö karkasi (/hiippaili salaa) niin meidän pihallehhan se viipotti. Rino ja Väinö saivat kuitenkin viettää keskenään vain kuusi vuotta, Väinö siirtyi sateenkaarisilloille.

Rino sai paljon uusia koiraystäviä elämänsä aikana, mikään koirapuistokoira Rino ei koskaan ollut. Mutta tuli pääasiassa toimeen kaikkien muiden paitsi dominoivien uroskoirien kanssa. Rino oli myös mainio pentukoirien ystävä, se oli lempeä, kärsivällinen, mutta silti omanarvon tunteva. Rino opetti monta nuorta poikakoiraystävää käyttäytymään miehisesti ja nostamaan jalkaa.

Rino oli mitä mainioin ensikoira, vaikka kaikki silmät pyöreinä rotuvalintaa ihmettelivät, haastava rotu. Meillä ei kuitenkaan koskaan ollut Rinon kanssa minkäänlaisia ongelmia, Rino oli aina nöyrä, kiltti, ystävällinen, vaikkakin varsinainen "luupää". Rino oppi kaiken nopeasti ja oli innokas oppimaan, silloin kun se halusi. Rino myös totteli vain silloin kun halusi. Ne lukemattomat kerrat kun se pääsi irti ja lähti lönkyttelemään omille teilleen korvaansa lotkauttamatta. Eräskin kerta olin juuri lähdössä ratsastustunnille ja odotin kyytiäni "ison tien varressa", kun huomaan, että Rino oli mitä ilmeisemmin omin avuin avannut oven ja tepsutteli keskellä isoa tietä. Kiinni se ei antanut, ja lähti vielä autoakin jahtaamaan. Onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja koira oli illalla yhtenä kappaleena kotona. Muistan myös sen kerran, kun Rino pääsi lenkillä minulta irti ja se lähti juoksemaan vastakkaiseen suuntaan minun huutoja kuuntelematta. Nuorena tyttönä säikähdin sitä niin kovasti, että pimenevässä metsässä lankesin lumisateessa lumeen polvilteni itkemään, kasvot käsiin haudattuna. Kohta tunnen karvaisen parran naamallani, jonka jälkeen hattuni lähtee kävelemään. Rinon tarratessa siitä kiinni. Itkun jälkeen ei voinut kun nauraa, kun Rino antoi itsensä kiinni, hattuni edelleen suussaan.
Vielä vanhoilla päivilläänkin se jaksoi haukkumalla komentaa mikäli asiat eivät sujuneet niinkuin hän oli ajatellut tai halusi. Viimeisinä kuukausinaankin se istui äidin vieressä odottamassa välipalaleivästä omaa osaansa ja mikäli homma tuntui etenevän hänen arvolleen liian hitaasti, oli varsin sopivaa huomauttaa siitä muutamalla komentavalla haukahduksella. Rino sai myös lähes koko elämänsä ajan aamupullan. Aamupulla tuli hakea "mummon puolelta" (paritalo, jossa toisella puolella mummoni asuu), nuoruusvuosina pappa kävi hakemassa pullan aivan itse kääntelemällä ovenkahvat, mutta vanhemmiten arvoisasti odotti, että ovet hänelle avataan.

Rinosta huomasi jo n. 9 vuoden iässä, että se alkaa vanheta. Se oli selkeästi rauhallisempi ja jäykempi. Sen selkään diagnosoitiin ihmisen iskiasta vastaava vaiva. Kymmenen vuoden ikään tullessa, äidin kanssa ajattelimme, että tästä eteenpäin kaikki on vaan plussaa. Rino oli selkeästi jo vanha. Talvet ajateltiin, kestääkö se kylmyyden ja kesällä mietittiin kestääkö se kuumuuden. Pappa kuitenkin vaivoistaan huolimatta posotteli eteenpäin. Jossain vaiheessa Rinolle alkoi muodostua muutamia erikokoisia patteja ympäri kehoa, jotka sitten diagnosoitiin ravapateiksi. Myöhemmin niitä kuitenkin tuli lisää, ja liekkö ne kaikki enää olivatkaan rasvapatteja? 11-vuoden iässä alkoi suurin alamäki, kun Rinosta tuli entistä raihnaisempi, sen oli vaikea nousta ylös, se ei jaksanut seisoa pitkiä aikoja ja sen korviin iski äkäinen hiiva. Hoidoista huolimatta hiiva vain uusi uusimistaan, vaikka mitään erityistä muutosta koiran elämässä ei ollut tapahtunut. Ruokaakin koetettiin vaihtaa, mutta sillä ei ollut asiaan minkäänlaista vaikutusta. Korvat alkoivat kärsiä jatkuvista tulehduksista ja voimakkaista lääkkeistä ja jatkuvista tehopuhdistuksista. Lisäksi toiseen korvaan kehittyi myös verikorva, joka ei asiaa auttanut lainkaan. Lopulta toinen korva alkoi taistella itse tulehduksia vastaan, muurautumalla umpeen. Jatkuvat tulehdukset aiheuttivat mitä luultavammin myös sen, että Rinosta tuli kuuro. Se ei enää reagoinut mihinkään ääniin, ei edes ilotulituksen ääniin, mitä se on koko elämänsä ajan pelännyt kuollakseen.
Tämän kaiken lisäksi Rinon silmät (etenkin toinen) olivat alkaneet samentua merkittävästi ja välillä tuntui ettei pappa nähnyt kunnolla. Liekkö vanhuuden tuomaa kaihia tms..? Rino oli alkanut myös laihtua, vaikka söi ruokaansa normaalisti, myös juominen oli huomattavasti lisääntynyt. Rinon päivät kuluivat suurimmaksi osin nukkuen ja äiti joutui sitä herättelemään lenkeille. Herättyään Rino oli aivan "pallo hukassa", saattoi käydä juomassa ja kävi sitten takaisin nukkumaan tajuamatta, että ollaan menossa lenkille. Pitkiä lenkkejä Rino ei suostunut enää tekemään ja jos joskus suostui pitkälle lenkille, se oli sen jälkeen tavattoman väsynyt.

Se pahin (ja silmät aukaisevin) kuitenkin tapahtui 27.8. Olin Espoossa isäni luona, valmistautumassa tapaamaan erästä ystävääni kunnes äitini soittaa minulle itkuisena. He ovat Rinon kanssa Martinan luona. Äiti kertoi, että Rino oli saanut jonkinlaisen halvauskohtauksen, se oli kävellyt jalat ristiin rastiin, se oli kaatuillut holtittomasti, eikä hallinnut takapäätään. Martina kyseli päätöksiä, ja äitini kyseli minulta. Olin espoossa, matkaa joensuuhun vähintään 6h. Tuntui niin pahalta, että en voisi hyvästellä Rinoa, mutta en myöskään missään tapauksessa halunut sen kärsivän takiani. Tilanne oli aivan hirveä. Martina kuitenkin laittoi Rinolle kortisonia, jonka jälkeen Rino oli tavattoman väsynyt, mutta alkoi toipua.
Tämän tapauksen jälkeen aloimme äidin kanssa vakavasti pohtia, mikä on paras ja reiluin vaihtoehto. Rino oli kuitenkin jollain tavoin pirteä, iloinen ja elämänhaluinen, mutta silti niin vanha. Sillä oli niin paljon vanhuuden oireita ja vaivoja, jotka kiusasivat. Kipeät korvat vaivasivat joka päivä, pannan pujottaminenkin korvien yli saattoi joskus sattua. Päivät meni pääosin nukkuen ja Rino oli muutenkin väsynyt. Martina epäili myös, että sisäelimissä saattaa olla ongelmia laihtumisen ja lisääntyneen juomisen takia. Oliko tämä enää koiranelämän arvoista elämää? Tilanne oli niin vaikea, toisena päivänä pappa saattoi leikkiä olohuoneessa leluillaan ja toisena päivänä se vain huutaen rapsutti korviaan, nukkui ja kävi vain lyhyen lenkin. Suurimmaksi osaksi päivät kuitenkin olivat näitä jälkimmäisiä... Asiaa pohdimme melko pitkänkin aikaa tapahtuneen jälkeen. Mikä teko on oikein? Onko sen viimeisen palveluksen aika?

Päädyimme lopulta siihen, että on meidän vuoro tehdä se viimeinen palvelus 12 vuoden elämäntoveruuden jälkeen. Rino pääsisi parempaan paikkaan, ilman kipuja ja vaivoja. Emme myöskään halunneet, että esim. halvaus toistuu ja Rino joutuisi lähtemään kivuissa. Rauhallinen ja kivuton, sellainen halusimme sen olevan.
Äitini varasi ajan Martinan luokse 12.9 klo 10.

Olimme Martinan vastaanotolla hiukan aikaisessa, kävimme kävelemässä Rinon kanssa läheisillä teillä ja metsässä. Pappa olisi halunnut kävellä vain pidemmälle ja pidemmälle, seisoskelu vastaanoton edessä oli hurjan tylsistyttävää.
Pääsimme suoraan huoneeseen. Lattialla Rinolle laitettiin ensimmäisenä rauhoituspiikki. Ja kun pappa makasi rauhallisena, nostimme sen äidin kanssa hoitopöydälle, Rinon oman viltin päälle. Rino sai viimeisen pistoksen... Koko tämän ajan rapsuttelimme ja silittelimme Rinoa, kertoen kuinka hieno se on ollut, kuinka korvaamaton ja parhain kaikista. Halasin Rinoa, jonka aikana se otti kaksi suurta henkäystä.... toinen niistä jäi viimeiseksi. Rino oli poissa. Ei sitä ymmärtänyt, jotenkin odotti, että se kohta herää, jatkaa hengittämistä, lähdetään kotiin yhdessä... Ei. Rino, minun ensimmäinen koirani, opettajani, uskollinen ystävä, partaturpa ärrieripappa oli poissa.
Rino jäi Martinan luokse odottamaan kuljetusta tuhkaukseen.

Vieläkään ei asiaa pysty käsittämään. Äidilleni tämä varmasti on vieläkin raskaampaa, jos mahdollista, sillä hänen luonaan Rino asui. Nyt siellä ei ole äitini seurana enää lattiaa kastelevaa pullapoikaa. Minulla on kuitenkin vielä nämä "omat pojat". Suru on kuitenkin maailman suurin, menettäminen on kamalin asia mitä kenellekkään voi tapahtua. En toivo sitä kellekkään. Rino oli paras pappa maan päällä, muistot eivät katoa minnekkään ja niitä tulen vaalimaan yhtenä tärkeimmistä.

Kiitos Rino kaikesta <3

"When The Last Teardrop Falls"

It's so hard to lose the one you love
To finally have to say goodbye
You try to be strong but the pain keeps holdin' on
And all that you can do is cry
Deep within your heart you know it's time to move on
When the fairy tale that you once knew is gone

When the last tear drop falls
I'll still be holdin' on to all of our memories
And all of what used to be

When the last tear drop falls
I will stand tall
And know that you're here with me in my heart
When the last tear drop falls

So now I'm alone and life keeps movin' on
But my destination still unknown, oh yeah
Will there be a time when I'll fall in love again?
When I was meant to walk these streets alone
If there was just one wish I could be granted here tonight
It would be to have you right back by my side

When the last tear drop falls
I'll still be holdin' on to all of our memories
And all of what used to be

When the last tear drop falls
I will stand tall
And know that you're here with me in my heart
When the last tear drop falls

Now it's time for me to find my happiness again
And the emptiness from missin' you
Will never ever end, baby

Nämä loput kuvat on otettu 11.9.2012

Vielä loppuun Laura P;n piirtämä sarjakuva, kun kävimme heidän luona vierailemassa aikoinaan

Myös tällaisen videon löysin, jonka olen joskus väsännyt

Kaksin verroin tokokokeita!

Kävi eräs päivä sellainen aivopierun poikanen, jonka istutti päähäni armas ystäväni, nimettömänä pysyvä shelttiduon omistaja. Ilmoitin Brandyn siis kahteen tokokokeeseen, peräkkäisille päiville. Vieläkään en tiedä oliko se hyvä idea vai ei, mutta ompahan kokeiltu. Ainakin energiaa Brandyllä riitti oikein hyvin molemmille päiville.

Tokokoe lauantai 8.8.2012
Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin, niinkuin aloittelevan koirakon kuuluikin. Saimme (ostin) kilpailukirjan ja jäimme sitten odottelemaan. Brandyllä oli hurjasti energiaa, se piippasi rauhattomuuttaan ja veti paljon (vaikka yleensä ei hihnassa vedä). Käytiin aamulla tunnin lenkki, jolla Brandy sai olla irti, mutta lenkin vaikutus ei koepaikalla kyllä näkynyt. Lenkkeilimme myös paikanpäällä, mutta se vain tuntui kiihdyttävän koiraa entisestään.
Ennenkuin mentiin kehään, Brandyltä katsottiin siru. Vähän ehkä laitetta jännitti, mutta unohti sen sitten siinä tuomaria kiehnätessä. Hetki jouduttiin sirua etsimään, kunnes se löytyi. Starttasimme neljästä koirakosta kolmantena.

Mutta mennään suoritukseen, eli pisteet;
Luoksepäästävyys 8 - Meni vastaan. Ja tuomari varmaan vähensi pisteitä myös väliaika piipittelystä.
Paikkamakuu 8 - Mistä lie syystä meni vasta kaksoiskäskyllä maihin. Muuten hyvä. Meni lonkalleen kun oltiin kävelemässä takaisin koiran sivulle.
Seuraaminen kytkettynä 9½ - Vasemmalle käännyttäessä törmäyskurssille. Kontakti rakoili.
Seuraaminen taluttimetta 9 - Muuten parempi, mutta ei ottanut yhtä perusasentoa, koska haihatteli.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 - Kaksoiskäsky + hidastin liikaa vauhtia
Luoksetulo 10 - "Alokasluokan luoksetuloksi täydellinen"
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7 - Sama kuin maahanmenossa. Kaksoiskäsky ja vauhdin hidastus ja valuminen.
Estehyppy 9 - Siirsi takajalkoja kun menin viereen
Kokonaisvaikutus 8 - Äänenkäyttöä vähemmälle koiralla, muuten iloista menoa.
ALO1 171p 2-sija!!

Tuomarina toimi Tommi Varis, hän oli hurjan mukava tuomari ja pisteytti minusta melkolailla oikeutetusti!

Tästä vielä TODISTEVIDEO

Tokokoe sunnuntai 9.9.2012
Brandy oli kilpailupaikalla rauhallisempi. Touhotti toki turhia jonkun verran ja kehitti sijaistekemistä mm. syömällä kaiken minkä maasta löysi. Ei kuitenkaan völissyt.
Oltiin Brandyn kanssa suurimmaksi osaksi vain paikoillaan ja rauhassa, jotta rauhallinen mielentila säästyy paikkikseen. Starttasimme kuudesta koirakosta ensimmäisenä.

Pisteytyksiin;
Luoksepäästävyys 7 - Brandy rakasti tuomaria suuresti. Tämä oli päivän huumorinumero. Brandy mm. kellahti maahan kierimään ja loikkasi antamaan tuomarille suukon. Kylläpä tilanteessa hävetti ja nauratti samaan aikaan, videolta katsellessa nauran vedet silmissä iloiselle pienelle pojalle!
Paikkamakuu 10 - Meni maahan hiiiiiiitaaaasti. MUTTA. PYSYI!!!!! vaikka vierestä lähti koira. Meinasi omistajalla kyllä tulla jännäkakka siinä vaiheessa housuun. Mutta pätevä pysyi!
Seuraaminen kytkettynä 9½ - Ihan mukavaa seuruuta, kontakti rakoili
Seuraaminen taluttimetta 7½ - En varmistanut alussa kontaktia... Brandy olikin sitten päiväkävelyllä, irtosikin muutamaan otteeseen lennokkaasti.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Ei mennyt edes kaksoiskäskyllä
Luoksetulo 9 - Törmäsi hiukan
Seisomienn seuraamisen yhteydessä 0 - Ei mennyt edes kaksoiskäskyllä. Tuomarin sanoin "tänään on seuruupäivä"
Estehyppy 8½ - Liikutti etujalkoja kun menin viereen
Kokonaisvaikutus 8 - Vissiin parista ääntelystä meni ainakin pisteitä.
ALO3 138p 5/6

Tuomarina Tuire Marjamäki, kiva tuomari hänkin. Hyvin tiukka tosin, varsinkin ylemmissä luokissa, mutta myös alossa.

VIDEOTODISTE huumorinumeron kera!

Aussie Open ja möllitoko

Aussie Open
Kurvasimme taas koko revohkamme junassa Espooseen torstaina. Matkan tarkoitus oli käydä morjestamassa isääni ja mennä sitten sunnuntaina Aussie Openiin hakemaan Brandylle arvostelu U.S.A:laiselta tuomarilta, joka kasvattaa australianpaimenkoiria alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.

Ihanhan tuo oli sinällään ihan mukava reissu, koirat käyttäytyivät mallikkaasti kulkuvälineissä ja muutenkin. Ja Jussi pääsi isäni kainaloon rapsuteltavaksi, Jussille kunnon luksusloma, kun saa vaan maata sohvalla ja joku taukoamatta rapsuttaa. Ja jos rapsutus loppuu, niin pieni nenällä tökkäisy ja rapsutus jatkuu ;D

(c) Drover's

Sunnuntaina 26.8 siis tosiaan odotettu Aussie Open Porvoossa, jonne saimme isältä kyydin. Paikanpäällä oli paljon tuttuja. Ja pari uuttakin tuttavuutta saatiin, mm. Huzzla.
Paikanpäällä Brandy sai tehokkaasti vietettyä aikaa häkissä, jossa tosin ei malttanut nukkua, makuulle kyllä kävi, mutta seurasi tarkkaavaisesti kaikkea tapahtuvaa. Hiukan ennen meidän kehävuoroa otin Brandyn häkistä ja menin hiukan tokoilemaan ja juoksuttamaan sitä.
Meidän kehässä oli 14  yli 10kk ikäistä bluemerle urosta. Me pidettiin Brandyn kanssa perää, eli oltiin viimeisinä jonossa.
Hirmuisesti Brandy tuppasi juostessa ottamaan kontaktia, en tiedä mistä syystä, ei se yleensä noin sitä tarjoa kehässä. Muuten juoksi oikein hienosti.
Brandy käyttäytyi muutenkin erittäin mallikkaasti, seisoi hyvin, antoi tuomarin kopeloida aivan rauhassa sillä välin kun herra seisoi kun tatti paikoillaan. Jotain tuomari siinä Brandylle höpötti ja siitä meinattiin vetää iloissaan mutkalle.

Tuomari oli hyvin tarkka liikkeistä, juoksutti paljon ja vakavana tuijjotti liikkumista.
Odotettu arvostelu ei paljon päätä huimannut, meidän arvostelu kuului seuraavasti;
"Needs to be in better condition. Under angulated. Top rolls."
Suomeksi sama; pitäisi olla paremmassa kunnossa, alikulmautunut, ylälinja pyörii.

(c) Drover's

Kaksi viimeistä virkettä tiedostan kyllä itsekin. Brandyllä ei ole hyvät takakulmaukset ja nahkan löysyyden takia se kyllä pyörii. Eli ihan asiasta sanottu. Ensimmäistä virkettä en kuitenkaan ymmärrä. Minkä pitäisi olla paremmassa kunnossa? Koiran yleisesti? Karvan? Lihaskunnon? Tarkoittaako se, että Brandy on läski? Mitä? Tätä emme saa koskaan tietää.
Kuten arvostelustakin voi päätellä, emme sijoittuneet.
Tuntui vähän turhalta koko reissu, koska odotin pitkää ja kattavaa arvostelua, mutta sitten tuli tuollainen tynkä. Lisäksi minulle tuli auringonpistos tai joku muu vastaava, enkä kyennyt jäämää loppupäiväksi katselemaan huonon oloni takia.

Lisäksi reissu loppui vähän lyhyeen, kun joensuun päädyssä oli dramaattisia käänteitä, joten otettiin 2h varoitusajalla uusi lippu kohti joensuuta. Näistä tapahtumista mahdollisesti lisää myöhemmin..

Möllitoko
Mutta sitten positiivisempiin "reissuihin". Olimme juuri tiistaina tulleet kotosalle, kun naapurista lenteli viestejä houkuttelevasti möllitokoilemaan. Pitihän se paineen alla sortua!
Tokoilut järjestettiin tutulla noutajakoirien kentällä, eli salpakadun varikolla. Tuomarina meidän arvoisa naapurimme ja tokopiiskan heiluttajamme. (HUOM. tuomaria ei kuitenkaan lahjottu!)

Voin nyt kertoa todella hyviä (teko)syitä, miksi mahdollisesti kaikki ei mennyt ihan niinkuin olisi pitänyt.
A) Koiralla ei oltu treenattu tokoa älykkäästi ainakaan viikkoon
B) Omistajalla räkäisä flunssa, joka vaikuttaa ääneen mielenkiintoisesti
C) Omistajan mielentilakaan ei ehkä ollut se parhain ja motivoivin
D) Koira on toisinaan vähän vajaa mieleltään
En tiedä oliko nämä järjestyksessä, voi olla, tai olla olemati :D

Koira tuntui koko kokeen ajan olevan vähän ulalla, eikä tehnyt hommia vaan oli ilmeisesti chillaamassa. Lisäksi siellä oli tosi kivoja kärpäsiä tai mitä lie pikkueliöitä, jotka vaikuttivat suuresti pikkupaimenen elämään.

Tässä kuitenkin rivistö koottuine selityksineen;
Luoksepäästävyys 10 - Meni vastaan mutkalla iloisesti, ei siis pysynyt
Paikalla makaaminen 10 - Oli rötkähtänyt lonkalleen jo kun käännyin takaisin koiraan päin. Oli myös levoton.
Seuraaminen kytkettynä 8½ - Virettä ei ollut nimeksikään, kontakti tippui tuon tuostakin, koira oli päväkävelyllä, käännökset falskasi, perusasennot vinoja, kivetkin kiinnosti ja kärpäset. Lisäksi minä ennakoin liikkurin käskyjä :D
Seuraaminen taluttimetta 8½ - Aikalailla toistoa äskeisestä, nyt vire ehkä aavistuksen parempi, myös kontakti pysyi paremmin ja koira oli vähän enemmän mukana hommissa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - Seuruussa ei ollut kontaktia kovin hyvin ja maahanmeno oli hidas
Luoksetulo 10 - Vauhdikas ja hyvä muuten, mutta vähän törmäsi. Tuomari huomautti, että jos olisi pikkasenkaan kovemmin törmännyt, niin pisteitä olisi tippunut
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 - Ei taaskaan ollut kontaktia hyvin, muutaman askeleen valui
Estehyppy 8 - Hyppäsi hyvin, vaikka lähti aika hitaasti. Kääntyi hitaasti, itse annoin seisomiskäskyn ehkä hiukan liian aikaisin. Otti pari askelta takajaloilla. Lisäksi ensimmäinen perusasentokäsky ei mennyt perille, kun edessä pörräävä kärpänen oli paljon kiinnostavampi.
Kokonaisvaikutus 10 - Kuulemma iloista menoa
ALO1 187p ja LUOKKAVOITTO! (1/7)

VIDEO MÖLLIRÄVELLYKSESTÄ

Ei aina voi olla täydellinen

Tänään käytiin Brändeneggerin/Brandynaattorin kanssa läpivalaisussa Tohtori Konnussa, eli Martina Cittova-Konnun syynäyksessä.
Paikalla oli meidän lisäksi 12 muuta aussieta ja molemmat kasvattajat. Paikalla oli mm. Brandyn lähisukulaisia, sekä ihan sisaruksia kolmin kappalein, Yava, Romeo ja Prada!

Tästä kolmikosta Brandy meni ensimmäisenä röntgeniin. Ensin käsikopelolla katsottiin polvet, sitten lonkat, sitten selkä, sitten olat, sitten kyynäret ja lopuksi vielä ranteet. Vitsailtiin myös odoteltaessa, että pitäisiköhän sitä Brandyn pää kuvauttaa samaan syssyyn ja siellähän se näkyi kaularangasta otetun kuvan yhteydessä. Kyllä siellä ilmeisesti jonkinlaiset aivot oli!

Martinan arviot olivat seuraavat;

Polvet 0/0
Lonkat C/C tai B/C (kennelliiton lausuntoa odotellessa)
Kyynäret 0/0 (kennelliiton lausuntoa odotellessa)
Sydän OK, ei sivuääniä

Lisäksi epävirallisena kuvattiin myös koko selkäranka, olat ja ranteet. Kaikki olivat kuvien ja Martinan arvion ja tutkiskelun mukaan aivan priimaa ja tervettä!

Eli;
Selkä, OK, normaali
Olat OK, normaalit
Ranteet OK, normaalit

Lonkista Martina mainitsi, ettei ne varsinaisesti ole "löysät", mutta kuitenkin löysät. Pikemminkin "ulkonevat". Martinan mukaan nämä lonkat olivat muuten hyvin siistit ja puhtaat, eikä minkään näköistä muutosta tai rikkoa lonkissa näkynyt. Mainitsi myös, että mitä suuremmalla todennäköisyydellä nämä lonkat eivät tule koskaan edes aiheuttamaan rikkoa, koska olivat kuitenkin niin "terveet lonkat", vaikka kennelliiton asteikolla mahdollisesti C:ksi menevätkin.
Saatiin Martinalta lupa jatkaa harrastuksia ja muuta rälläystä ihan entiseen malliin!

Kyllähän nuo lonkat harmittaa kovasti, mutta pääasia, että Brandy voi jatkaa elämää entiseen malliin terveenä ja oireettomana koirana :)
Tietenkin sitä rupeaa miettimään, että onko se oma vika, että lonkat on noin "huonot", olenko minä tehnyt jotain väärin. Ollaanko edetty esim. agilityssä liian reippaasti tai treenattu liikaa. Onneksi monelta suunnalta on tullut mukavia ja piristäviä kommentteja siitä, että mikäli minä olisin onnistunut rikkomaan koiran, niin treenauskertojen olisi pitänyt olla lähemmäs 6krt viikkoon ja esteiden maksikorkeudella jo 6kk iässä :P Kyllähän tämä lohduttaa, mutta ei sitä tiedä. Martinakin oli sitä mieltä, että suurimmalta osin lonkkaongelmat johtuvat kyllä geeneistä, ei niinkään ruuasta tai rasituksesta. Nekin vaikuttavat kyllä, mutta päävaikuttaja tulee aina geeneistä (= perinnöllisyydestä).

Suunnittelin myös, että Brandyn voisi käydä kuvauttamassa uudelleen esim. 2-3 vuoden päästä lonkista, että onko mahdollisesti muutoksia parempaan tai huonompaan tapahtunut. Brandy voi esim. hyvinkin tiivistyä vielä paljon joka vaikuttaa tietenkin myös lonkkiin, joka voisi viedä lonkkaa "paremmaksi". Samalla saa myös tietää jos mahdollisesti huonoja muutoksia on alkanut syntymään (esim. rikkoa).

Lisäksi sisarusten epävirallisia tuloksia;
Prada "Lonkat on terveet. Ne ei olleet aivan symmetriset, muttei pitäisi tulla kennelliitosta ainakaan B:tä huonompana takaisin Kyynärät lähti 0/0." Lisäksi selkä kokonaisuudessaan terve ja polvet 0/0!
Yava lonkat A/A, muita tuloksia ei ole tiedossa.
Romeo lonkat A/A ja kyynäret 0/0
Muistaakseni myös puoliveljen tytär Viva (WHC Lumina) A/A ja 0/0, puolisisarus Hula (WHC Krafla) A/A ja 0/0! :)

Virallisia lausuntoja odotellessa :)

Agilityä, agilitymöllejä, tokoa ja tokomöllejä

Agitreeneissä ollaan käyty säännöllisesti, mutta huonostippa muistan mitä ollaan tehty.
Ainakin jotenkin sellainen olo on ollut treeneissä, ettei koira taaskaan ole ihan handussa. Hirveästi virheitä ja koira käy tosi kovilla kierroksilla. Virheet varmasti johtuu suurilta osin minun ohjauksesta, mutta vauhdiltaan Brandykään ei tunnu aina ihan keskittyvän.

6.8 tehtiin. Seuraavanlaista rataa.

alkupää meni erittäin hyvin, irtosi ihan törkeän upeasti 4 putkeen. Vitosen tiputti oikeastaan joka ikinen kerta, koska käännös kutoselle oli niin tiukka. Seiskaan taas ihan mieletön irtoaminen ja minä kerkesin mennä vastaan 8 taakse. Koskaan ei saatu kokonaista rataa tehtyä loppuun, joko sen takia, että minä unohdin radan tai sitten sattui jotain töpeksimisiä. Vaan kyllä on paimenessa vauhtia. Ja kyllä minä juoksinkin, kuuma ja hiki vallan tuli.

8.8 treeneistä (c) Milena Nevanto

8.8. treeneistä (c) Milena Nevanto

8.8. treeneistä (c) Milena Nevanto

Lisäksi tehtiin erillisenä keppejä. Ensin harjoiteltiin keppejä ns. radan yhteydessä, eli yksi este, kepit. Pari estettä ja kepit. Laitoin tehtävän helpottamiseksi ohjurit koko keppeihin, ettei Brandyn varsinaisesti vielä tarvitse keskittyä kepittämiseen, vaan siihen esteiden yhdistelyyn ja kepeille hakemiseen. Ja tämä oli niin pätevää niin pätevää! Muutaman kerran meinasi rykäistä kepeistä esteen jälkeen ohi, mutta sitten kun hoksasi, niin haki tosi hienosti kepeille yhden ja kahden esteen jälkeen ja eri suunnista ja minun ohjatessa eri puolilla.

(c) Milena Nevanto

Sitten otettiinkin ohjurit pois koska halusin videon meidän hienosta täydellisistä kepeistä yksittäisenä esteenä. WROOONG. Ei toiminut ei. Hienosti se kyllä kepitteli, mutta Laura sitten huomasi, että se alkaa viimeisillä kepeillä kyttäämään minua. Palkan toivossa tietysti. Alun kepit hakee hienosti ja kepittelee muuten hienosti ja keskittyneesti, mutta parilla viimeisellä kepillä ei enää keskity, koska kyttää minua. Ei siis saatu yhtäkään kokonaan onnistunutta keppisuoritusta videolle, koska otettiin sitten muutama treeni vielä ohjurin (viimeisessä keppivälissä) kanssa, että saadaan oikea suoritus pohjalle. Ja Laura alkoi palkkaamaan Brandyä siellä keppien päässä, ettei Brandy odottaisi enää minulta tulevaa palkkaa. Vaikka kovasti se edelleen kyttäsi.

KEPITTELYVIDEO

Nyt tuli vähän etuaikaan tuo ylempi postaus ja mennään aikajärjestyksessä vähän vinosti.
Mutta, käytiin molempien poikien kanssa myös mölliagilityssä. Ehheh. Kylläpä aavistuksen hävetti molempien koirien osalta. Onneksi tuo on vaan hyvää treeniä. Brandy kävi kovilla kierroksilla jo ennen rataa, kiskoi radalle, haukkui ja völisi.

BRANDYN MÖLLIRATA
Hirveästi ei meno radan ulkopuolelta vaihtunut radan sisäpuolella... Lähdössä jouduin ottamaan niskakarvoista kiinni, kun ei tuntunut paikka -käsky menevän perille, vaan katse oli nauliintunut radalle ja pylly nytkähteli istuma-asennosta..
Ja vauhtiahan radalla oli, yleensä Brandy ei huuda radalla tuolla tavoin, saattaa jossain muutaman kerran haukahdella, mutta tuossahan tuo koko rata on pelkkää huutamista. A:ta ei oltu tehty pitkään aikaan, niin Brandy ei osannut sinne hakea ollenkaan ja putki oli kovin imaiseva. Myöskin A:n kontaktit oli ihan hukassa. Lopussa ryssin sen verran itse, että unohdin sieltä yhden esteen välistä, enkä ohjannut sitä kunnolla, niin eihän se koira siihen sitten hakenut. Videolla ilmenee myös yksi ongelmistamme tuossa lopussa, eli takaaleikkaus. Brandy pyörähtää ihan joka ikinen kerta, vaikka minulla olisi rintamasuunta mihin päin hyvänsä, tai vaikka koiraa ohjaisi joku fiksumpi kuin minä :P Loppusuora hienosti, tosin itse lopetin juoksemisen näköjään. Sinällään rata oli helppo ja varmasti molemmat meistä sen treeneissä olisi osannut ongelmitta.
Tuloksena kuitenkin HYL

JUSSIN MÖLLIRATA
Jussin toiminta radalla minua hämmästytti ihan hurjasti. Yleensä Jussi tekee minun kanssa, mutta nyt se vain nuuskutteli hajuja vaikka minä yritin kiinnittää itseeni huomiota ja kannustaa kovasti. Ulkopuolella rataa Jussi tuntui niin messissä olevalta kuitenkin. Ehkä se on vain niin herkkä ja otti sitten minun jännitykseni tuolla tavoin vastaan. Harmillista :/ Muuten Jussi teki ihan hyvin ja näin, mutta tuo oheistoiminta sitten vähän ryssi koko jutun.
Tuloksena 15vp

BRANDYN MÖLLIRATA vol2
Tämä rata oli varsinkin alultaan parempi. Brandy kuunteli enemmän. Putken väärä pää vain imaisi. A:llekkin osasi jo hakea, mutta oli vähän turhan vauhdikas ja kontakti jäi ottamatta kokonaan. Sitä korjailtiin sitten. Sitten alkoikin sohlaaminen koira tuntui vain pyörivän ympyrää ja minä lopetin ohjaamisen kun koira kävi kierroksilla, koira turhaantui ja otti lisää kierroksia. Jos olisi ollut fiksu, olisin lähtenyt kokonaan pois radalta. Otin kuitenkin aikalisän ja koira sivulle hetkeksi istumaan ja "kokoamaan" itsensä. Muuten hyvin ja ohjasin itsekin tällä kertaa mielestäni paremmin.
Tuloksena kuitenkin HYL

JUSSIN KISARATA
Ihan ensiksi meinasin aloittaa koko radan väärästä päästä :DDD Mutta onneksi muuten rata oli muistissa. Tämä rata meni siihen nähden paremmin, että Jussi keskittyi hommiin enemmän. Harmittavasti vaan etenkin putkilla tuli jäätämisiä ja ennen keppejä kävi ihmettelemässä numerolappua. Vähemmän nuuskuttelua kuitenkin oli tällä kierroksella ja se oli positiivista.
Tuloksena kuitenkin HYL

Huomasin kisarataan tutustuessa, että miten erilaiset koirat minulla onkaan. Ensin meinasin lähteä käymään rataa läpi "Brandyn ohjaajana", kunnes tajusin, että hetkinen, eihän Jussi toimi näin. Joten piti vaihtaa muutamia ohjauskuvioita.

8.8 treeneistä (c) Milena Nevanto

8.8. treeneistä (c) Milena Nevanto

8.8 treneistä (c) Milena Nevanto

Rävellys 8.8 treeneistä (c) Milena Nevanto

Sitten tokoilun maailmaan!

Käytiin porukalla tokoilemassa 8.8. Mukana olivat Sirkku & Susu aussie, Milena & Rilla pyrri, Inka & Cara ja Isla, sekä joku Inkan kaveri brassinsa kanssa.
Brandy tuntuu nykyään käyvän kierroksilla joka paikassa, koska heti autosta päästyään hirveä vouhkoaminen joka suuntaan ja völinä.
Ihan ekana otettiin paikkamakuu, jota vähän epäilin, koska Brandy oli NIIIIIIN kierroksilla. No hyvin se silti pysyi. Levoton oli, mutta pysyi, eikä edes käynyt kyljelleen. 
 Ensin treenailtiin seuruuta ihan omassa rauhassa, toooodella kovalla vireellä ja lentävällä askeleella. Sitten pyysin Sirkkua liikkuroimaan meille ALOn läpi. Edisti aika paljon seuruussa ja kuulemma minä olin kävellyt vinoonkin. Perusasennot kuitenkin otti tosi nätisti, hurjasta vireestä huolimatta.
Jäävä maahan... no... kolme käskyä koira tarvitsi.. Liekkö liikaa häiriötä sitten. Sirkkukin sanoi, että Brandy näyttää siltä. ettei se vaan pysty keskittymään omaan tekemiseensä tarpeeksi, vaikka jutut osaakin. Luoksetulo... no.. vauhdikas. Törmäsi myös erittäin kauniisti ja lahjakkasti. Otettiin sitten lyhyemmällä matkalla sitä perusasentoon tulemistä. Hyvin se lyhyemmällä matkalla toimi. Tätä aletaan sitten kotona treenaamaan enemmän pitkällä matkalla ja namin kanssa.
Jäävä seisominen. tämä oli hyvä. Tosin palkkasin heti kun seisahtui ja jatkoin siitä liikettä.
Sitten otin vielä noutoa. Ekaa kertaa häiriössä. Ja sen kyllä huomasi. Muuten hyvä liike, mutta... Brandy ei meinannut malttaa odottaa käskyä kapulan hakemiselle ja jouduin painottamaan sille odottamiskäskyä. Lähti kapulalle kuin ohjus, murahti kapulalle, otti kapulan huonosti suuhun, tipahti, otti uudelleen, ja meinasi lähteä rälläämään kenttää ympäri kapula suussa. Ärähdin ja käskin tulemaan luokse. Tulihan se, mutta sivulle. Ollaan harjoiteltu siis kapulan palauttamista eteen.... Toinen yritys. Ampui taas kun ohjus perään, rävelsi jotain kapulan kanssa, meinasi taas lähteä kierrokselle ja tuli taas sivulle... No sitten otettiin lyhyemmällä matkalla, nyt ei rynnännyt kapulalle, palauttaminen oli hidas, mutta tuli eteen ja siitä hyvä perusasento... Lisää treeniä siis.

10.8. möllit

10.8. möllit

Torstaina, eli 9pvä otettiin pikatreenit ja kaikki liikkeet läpi. Tosi hyviä suorituksia, hiukan hinkkasin luoksarin sivulle tuloa ja seuraamisen käännöksiä.

Perjantaina 10.8 olikin sitten IIK, koska möllitokot. Ennen möllejä käytiin reilun tunnin lenkki, ja Brandy oli koko lenkin irti. Sen jälkeen käytiin pikainen, lyhyt pyörälenkki. Ja sitten tokoilemaan!
Kun pääsimme paikalle, niin Brandy oli taas kierroksilla. Se veti joka suuntaan ja vinisi. Ei kuitenkaan läheskään yhtä pahasti kuin agissa. Starttasimme kolmansina, mutta paikkamakuussa olimme ns. "toisina". Islan ja Rillan vieressä. Luoksepäästävyyttä odoteltaessa Brandy oli TODELLA levoton. Se jaksoi pysyä perusasennossa ehkä maksimissaan 20sek. ja sitten nousi. Ja sen mahdollisen 20sek. se piippasi ja sillä oli tylsää!! Tätä siis harjoiteltava!!
Mutta muuten Brandy oli (ja on vieläkin) niin sanoinkuvaamattoman iloinen ja positiivinen persoona, joka on ilmeisesti videon perusteella välittynyt muillekkin :D <3
Nyt kuitenkin pisteisiin ja koottuihin selityksiin!

10.8. möllit

10.8. möllit

Luoksepäästävyys - 10 Ei pysynyt vierellä, meni vastaan ja rakasti kaikkia.
Paikkamakuu - 10 Pysyi, oli levoton, meni lonkalleen. Mutta pysyi!
Seuraaminen kytkettynä - 9,5 Kivaa seuruuta. Täyskäännökset väljiä, vasemmalle valuu, hienot perusasennot. Puoli pistettä lähti Liian tiiviistä seuraamisesta.
Seuraaminen taluttimetta - 9,5 Sama kuin yllä.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10 Ei enää niin vietikästä seuruuta, maahan meno nopea ja hyvä. Lopun perusasento aavistuksen vino.
Luoksetulo - 10 Muuten upea, mutta annoin ihan aavistuksen huomaamattoman pienen käsiavun sivulle tulossa. Ihan pienesti törmäsi, muttei pahasti.
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 0 Seuruu oli taas hiukan vietitöntä. Pysähtyi upeasti, lähti valumaan ja minä tyhmänä en varmistanut, niin liike nollille.
Estehyppy - 9,5 Hyppäsi tosi hienosti, meni vinoon, unohdin antaa seisomiskäskyn, otti askeleen vastaan. Siitä puoli pistettä.
Kokonaisvaikutus - 9 Ääntelystä liikkeiden välillä piste.

Yhteensä siis 175p ALO1 ja 3/7!!!

TOKOMÖLLIVIDEO

10.8 möllit, tästä kuvasta niin näkee miten KIVAA Brandyllä on ollut! :)

Loppukevennykseksi vielä Brandyn ja Maissi -kissan video. Toiset on nyt niin kavereita, vaikka aiemmin Brandy kissoja pelkäsikin. Vielä talouden isompi Munky kissa jännittää, mutta ihan syystäkin kun siltä tulee turpiin jos liian lähelle eksyy. Aika hyvin jo tämä nelikko kuitenkin tulee toimeen ja se on vallan hyvä asia :) Nykyään Maissi kissa ei tahdo saada Brandyltä rauhaa kun Brandy seuraa lakkaamatta sen tekemisiä, tökkii nenällään ja seuraa varjona perässä, raukka ei saa leikkiä edes omilla leluillaan yksin, kun on toinen pentu änkeämässä leikkiin mukaan. Hiukan pitää katsoa kuitenkin perään kun Brandy ei ihan omaa kokoaan ja voimiaan ymmärrä.

Brandy ja Maissi