Mätsärikauden päätös.....

...eikä ollenkaan huonosti! Brandy repäisi ja otti sitten koko homman kotiin ollen pentujen SIN1 ja pesi sitten loppujen lopuksi kaikki muutkin ollen BEST IN SHOW. Minun pienenpienijätkä <3

(c) Satu L.

Tosiaan Brandyn maha on ollut nyt jo yli viikon ihan normi. Syö jo normaalisti pelkkää papanaa ja on muutenkin ollut jo normaali. Päätimpä siis päättää kotona istumisen ja treenaamisen ja lähteä ihmisten ilmoille. Ensin kuitenkin kävin taktisesti rannalla treenaamassa tokoa, lenkkeilemässä ja heittämässä palloa, että pennusta purkautuu se ylimääräinen energia sinne. Tämä oli vallan fiksu veto. Pennun silmät alkoikin kiilumaan innosta kun huomasi minun pakkaavan reppua ja ottamalla hihnan. Sen ilmeestä niin näki, että "NYT MENNÄÄN JONNEKKIN!!!!" Ja tosiaan kuten aina, kun lähdemme treenaamaan, niin odotamme Lauran kyytiä bussipysäkillä. Noh, kun pentu tajusi että mennään bussipysäkille, niin liinat kireäksi ja suurempi vaihde päälle. Bussipysäkillä odotellessamme sitten pyöri kuin väkkärä ja esitteli varmasti kaikki koirien tuntemat äänialat. Hassu lapsi. Sillä on vissiin ollut myös ikävä treenejä.

(c) Satu L.

Vaan nytpä ei lähettykkään varsinaisesti treeneihin, vaan otettiin suunnaksi ylämyllyn Jyrinkylä, jossa pidettiin mätsäri. Itselleni tämä oli varsin nostalginen kokemus, kun kävin ko. paikassa 6lk:n. Paljon oli paikka muuttunut. Mutta, muistelot sikseen. Paikanpäällä Brandy oli täynnä energiaa. Se pomppi ja hytkyili ympäriinsä.

(c) Satu L.

Vaan mentiin sitten kehään. Brandy oli tosi asiallisesti, seisoi ja juoksi hyvin. Tuomarin tullessa näpertämään, kysyi tuomari "säikähtääkö se jos tulen koskemaan". Hiukan taisin naurahtaa ja sanoa, että ei varmasti säikähdä :'D Brandy ei millään malttanut siinä tilanteessa pysyä aloillaan tai seistä. Sen mielestä olisi ollut paljon kivempaa kiivetä tuomarin syliin ja antaa pusuja. Onneksi se on noin reipas, vähän erilainen kun Jussi. Brandy esiintyi todella hyvin ja siksi olinkin vähän yllättynyt kun tuomari ojensi meille mustan (=sininen) nauhan ja parillemme, joka oli bordercollie, punaisen nauhan. Noh. ei se mitään.
Sitten odoteltiinkin nauhakehiä jokunen aika. Nauhakehässä meidän takanamme oli aggressiivinen valkoinenpaimenkoira. Brandy pelkäsi sitä aika paljon, mutta siitä huolimatta yritti parhaansa mukaan esiintyä hienosti. Ja kyllähän se esiintyikin! Tuomari sijoitti meidät SIN1!! Jeiii!

BIS -kehään kävi tiemme ensimmäistä kertaa! Saimme esiintyä ensimmäisinä, joten kiitorataa oli! Tosin en tiedä, että oliko se hyvä vai huono, koska pennun vauhti tuntui vaan kiihtyvän kierros kierroksen jälkeen. Pentu selvästi alkoi kuumumaan juoksemisesta, eikä enää oikein malttanut kuunnella ja kiskoi vain eteenpäin. Lisäksi paljon alkoi pentu myös laukkailemaan. Ja kehän jälkeen saimmekin kommenttia, että ei se ravannut paljon ollenkaan, tai vähintään toinen pää meni laukkaa ja toinen ravia. Nooh, pitää vielä harjoitella ja varmasti pentu alkoi olla jo väsynyt. Pentu kuitenkin oli todella hienosti, seisoi reippaasti ja nätisti, heilutteli häntää. Tuomarien tarkastelussa pentu tönötti tosi hienosti paikallaan, antoi hipelöidä ympäriinsa ja tuijjotti vain namukkaa.

6kk, 17,3kg 52,5cm
(c) Satu L.

Pian jäljellä oli vain minä ja Brandy, sekä pentujen PUN1 labbis. Meitä pyydettiin vielä juoksemaan ympäri, eikä mulla ollut minkäänlaisia toiveajatteluja edes olla 1. No toisin kuitenkin kävi. Tuomari ohjasi meidät ykköspaikalle ja tokaisi, että "te voititte!" Kyllä siinä riemu repesi ja pentu sai kehuja niin paljon! Tuomarit tulivat kättelemään ja tokaisivat, että "Vaikka se on pentu, niin teillä oli aivan upea yhteistyö". Kyllähän tuo mieltä lämmitti, vaikka juoksuosioissa meidän yhteistyö oli vähän hävyksissä.

Kehän jälkeen oli vielä arvontoja. Ja minulla oli pieni salainen haave, että voittaisin, koska jaossa oli Heli Kapasen-Lappalaisen hieronta tai vesiterapia lahjakortti. Nooo. Ihan kiva. Ensin vesiterapialahjakortti meni jollekkin toiselle, mutta tämä olikin jo lähtenyt paikalta, joten se arvottiin uudelleen. Ja kappas! Meillehhän se napsahti! Jussi pääsee siis uimaan ja jos samalla ottaisi sen hieronta-ajan! Kylläpä oli hieno mätsäripäivä! :)

Kakkaa ja mätsäreitä

Kaikkea jännää meidän taloudessa tapahtunut. Treenit on jääneet pois oikeastaan koko tältä ajalta. Minulla on ollut henkilökohtaista koiratonta elämää, niin on treenejä joutunut jättämään välistä. Kävin mm. ruotsissa risteillen Twilight Fan Eventissä VIP -vieraana kattelemassa Robert Pattinsonia ja Ashley Greeneä. (joo mun täytyy hehkuttaa tätä joka paikassa mihin sen voi kirjottaa ;D) Tämän lisäksi Brandy on piereskellyt märkiä pieruja jo kahteen otteeseen.
Elikkäs syyslomaviikolla Brandy vetäisi itsensä ripulille, sitä sitten hoidettiin koko viikko. Mm. kaurapuuroa ja riisiä. Sillä meni ohi. Sitten viikon maha olikin ihan normaali ja sitten alkoi taas. Tätä katsoin pari pvä. ja yritin hoitaa samanlailla kuin edellistäkin, mutta sitten lähdettiin kivuttomaan Martinalle selvittämään missä vika kun näin tiheään maha kuralla.
Otettiin verikokeet. Niissä ei näkynyt mitään poikkeavaa, kaikki arvot kohdillaan ja joku allergiajuttuhomma oli myös normaali, eli ei allergiaakaan pitäisi olla.  Itse kun tosiaan epäilin, että ruuasta johtuisi tämä kuraileminen. Pempen nestearvot oli myös hyvät, eli olin ainakin saanut pennun pysymään nesteissä. Martina antoi mukaan ruokintaohjeet (Martinan puuro) ja antibioottilääkityksen. Diagnoosina tuli epäilynä ns. katarri, ja pahoin jostain maan bakteerista ärtynyt masu. Hiukan pennulla oli myös lämpöä ja ylävatsa oli arka. Pentu oli kuitenkin pirteä, hiukan ehkä väsynyt sekä söi ja joi.
Antibiootit alkoi auttamaan heti ja jo heti seuraavana päivänä maha oli kovalla jo. Tällä hetkellä ollaan vielä antibioottikuurilla ja pikkuhiljaa vaihdetaan martinan puurosta pelkkään normaaliin nappulaan. Yksi mitä olen huomannut, niin pentu on alkanut piereskelemään nyt kun olen pikkuhiljaa alkanut lisäämään nappuloita puuron sekaan. HMM. Edelleen olen hiukan epäilevän ruuan sopivuudesta Brandylle. En sitten tiedä johtuuko skeptisyyteni siitä, etten tykkää ko. ruokamerkistä henkilökohtaisesti yhtään. Mielestäni se on vain niin ylihinnoiteltua, olen kuullut siitä niin paljon huonoa ja Rinollekkin se aikoinaan aiheutti hiivan, kun kokeiltiin. Noh, mutta jos tätä nyt koitettas syöttää tämä kasvukausi ainakin.

Voin kyllä kertoa, että treenitauko alkaa riipiä niin omistajan kuin pentuisenkin hermoja. Etenkin nyt kun on pimeät kaudet alkaneet eikä koiria uskalla laskea irti. Vain viikonloppuisin sitten saavat rällätä irti. Ja Brandyllä ei ole oikein mitään pikkujuttujakaan sisällä  voinut treenata kun ei voi namukoilla palkata vielä. Onnekseni kuitenkin lenkillä hoksasin ruohoalueen joka on "valaistu" (en tosin tiedä saisiko siinä olla kun se on leikkipaikan läheisyydessä, mutta olenpahan siinä kuitenkin) siinä olen sitten treenannut sellaisia juttuja mitä voipi lelulla palkata. Ja lisäksi viskonut palloa.
Ollaan treenattu luoksetuloa "jalkojen välistä" ja eteentulemista. Eteentulemisessa olen huomannut pienen....ongelman :'D Pentu tulee kyllä oikein pätevästi ja tiivisti eteen. Mutta ennen kuin se istuu, se tökkää nenällään... no naisellisiin alueisiini. Eikä se ole kevyt tökkäisy. Sitten se istuu. Tätä pitää varmaan alkaa hioa pois.

Mutta sitten jospa mätsäreihin. Tuossa terveen mahan kautena käytiin Brandyn kanssa mätsäreissä citymarketin parkkipaikalla. Olin oikein vihmerä ja kävelin sinne, treenasin paikanpäällä tokoakin. Tämä oli varsin fiksu veto, aiemmista mätsäreistä viisastuneena!
Brandy oli kehässä tosi upeasti, antoi myös pienesti asetella, korjata lähinnä etujalkojen asentoa. Takajalkoja se osaa jo aika hyvin itse laittaa paremmin. Juostessa se meni maata pitkin, ei siis roikkunut hihassa, ei pomppinut ja mennyt kolmiloikkalaukkaa. Upea pentu! Antoi myös tutkia aivan moitteetta! Olin todella ylpeä pienestä pentulaisestani! Saimme minun mielestäni aivan ansaitusti punaisen nauhan!
Punaisten kehässä olimme valitettavasti ensimmäisenä liikkuva koirakko, ja Brandy ottikin aikamoisen ilospurtin aina kun lähdettiin liikkeelle ja sehän tiesi sitä, että tuomari sattui katsomaan vain sen hetken. Muuten Brandy esiintyi aivan moitteetta! Vaikka tuomari ei meitä sijoittanutkaan, niin minusta minun pentuni oli koko mätsärin kaunein pentu! Lopputulos siis PUN ei sij.

Viime viikonloppuna olikin sitten POKSin hallin avajaiset joihin meitä pyydettiin koiratanssinäytökseen Jussin kanssa. Tarkoitus ei siis varsin ollut mitään suunniteltua esitystä vetää, vaan siis tehdä erilaisia temppuja musiikin tahdissa samalla kun yleisölle kerrottiin poksin koiratanssitarjonnasta.Esitys meni vallan hyvin ja Jussi tykkäsi todella kovasti. Tää on niin Jussin laji, kun saa vaan tehdä höpsöjä temppuja aivan satunnaisessa järjestyksessä ja ne saa mennä "vähän sinne päin" -tyylillä. Eli ei mitään painetta eikä hinkkaamisia. Meidän kanssa esiintymässä oli Laura ja Minttu. Ja Jussia kovasti kiinnosti mintun tuoksut (ja pikkulinnut ovat vihjailleet alkavista juoksuista jo jonkin aikaa...). Kovasti Jussia olisi haluttanut mennä Mintun luokse, mutta pysyi kuitenkin hanskassa.
Päätin ilmoittaa Jussin myös samassa syssyssä järjestettyihin mätsäreihin. Jussi esiintyi perus esiintymispuvussaan, eli pääkallofleecessä. Jussi oli koko kehän ajan tosi innoton, eikä juoksuvauhtia löytynyt nimeksikään. Seisoi kuitenkin vapaana tosi hienosti ja pienestä vihjeestä asetteli takajalkansa paremmin. Pöydällä oli yllättävän hienosti. Vähän väisti, mutta ei varsinaisesti pakoillut tilannetta. Sen verran kuitenkin ahdisti, ettei makkaraa syönyt. Ei se selvästikkään tilanteesta pidä, mutta sietää sen. Tuomari antoi meille kommenttia, että meidän pitäisi liikkua kovempaa (joo tiedän, mut jos koira ei liiku kovempaa..) ja että koira on jännittynyt pöydällä (ai ihan tosi :'DDD). Mut sitähän me tuolla harjotellaan. Saatiin sininen nauha. Nauhakehässä ei enää pärjätty, koska Jussia ei juoksu kiinnostanut pätkän vertaa. Seisoi kuitenkin tosi kivasti eikä ahdistunut takana olevasta esittäjästä. Pääosin olin oikein tyytyväinen Jussin esiintymiseen. Erittäin yllättynyt olin pöytäkäytöksestä, koska olisin odottanut pakoilua enemmälti.

Mitäs vielä. Ainiin. Jussi jää puolieläkkeelle agista, ensinnäkin sen takia, että minulla ei ole varaa maksaa hallimaksua kahdesta koirasta ja Brandy on ehkä aavistuksen potentiaalisempi kaveri tähän harrastukseen. Jussille en siis ottanut treenipaikkaa, mutta käyn sen kanssa varmasti irtovuoroilla tekemässä kaikkea kivaa. Ja Brandy tosiaan pääsi penturyhmään maanantaille. Jussilla ei siis tätä nykyä tehdä mitään ohjattua harrastusta, kyllähän se toki harmittaa mutta minkäs teet :/ En mä halua sen kanssa mitään tokoakaan hinkata kun ei se siitäkään pidä. Tehdään mieluummin silloin tällöin ja kaikkea superhauskaa, retardia ja vauhdikasta.Toki kotona tehdään kaikkia höpsöjä pikkutemppuja, sellaisia joita ei tarvitse mihinkään, mutta niillä voi viihdyttää esim. kyläilyvieraita, kummityttöä tai isää. Jussi on sellainen hauva. Ei varmaan tällä kertaa muuta, eiköhän tässä ollut se kaikkein oleellisin!

Haasteellista

Muistinpa, että minua heitettiin useammaltakin taholta tällaisella haasteella. Ja nyt kun minulla on luppoaikaa (no oikeasti ei ole, vaan pöydällä odottaisi kasa koulutehtäviä, tiskejä on taas neljä jos viisikin ja huoneisto on kuin ydinräjähdyksen jäljiltä ja villakoiria (nykyään vähän karvaisemman muodon saaneena) juoksee ympäriinsä) kun Brandy viettää taas ribsa päiviä (mitä lie taas vetänyt tuolla nassuunsa, tänään se veti jonkun ihmisen ripulijätökset naamaansa metikössä, ihankun oma ribsa ei olisi tarpeeksi...) joten emme menneet tokotreeneihinkään...

NO mutta... asianihan siis oli;

Tunnustuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitämme siis Nastiinaa, eli Kiitos, AnnaStiina! Ja joku muukin oli mutta saatoin sen unohtaa...
Tunnustukseen haastan ne kaikki jotka tämän mulkosilmillään, sulosilmillään, normaaleilla silmillään lukevat ja eivät ole vielä tehneet. Hähä.

Ja koska tämä on koiraisa blogi, kirjoitan vain koiraisia satunnaisia asioita.

1. Hmm. Ensin meille piti tulla shetlanninlammaskoira ja se oli hyvinkin suosikkirotuni penskana, trikki vieläpä. Tosin jossain vaiheessa meille piti tulla myös cavalier ja isomünsterinseisoja. Onneksi ei kumpaakaan. Vaikkakin sitten äitini osoittautui aavistuksen allergisoivaksi ja sopivat rodut piti miettiä sitten kokonaan uudestaan.

2. Sittenpä meille tuli niinkin loistava ensimmäinen koira, airis, Rino. Köh. Tyypillinen ensimmäinen koira. Tee kaikki väärin tämän koiran kanssa. Tosin puolustuksekseni sanon, että minun kontolle koiraa jätettiin koulutuksen osalta aivan liikaa. 11v tyttölapsi, jolla ei ole koirankoulutuksesta mitään tietoa, apuna vain muutama kirjastosta lainattu koulutuskirja ja koulutettavana alle 1v airisuros. Hihjhii. Onneksi kasvattaja meille kuitenkin valitsi sen verran sopivan yksilön, ettei pulaan jouduttu. Vaikka Rinosta olisi ollut vaikka mihin!

3. Rinon kanssa kävin yhdellä tottelevaisuuskurssilla joskus, ja meitä pyydettiin agilityyn. En uskaltanut lähteä, koska pelkäsin, ettei Rino ole minulla hallussa tarpeeksi hyvin. Siihenpä jäikin Rinon kanssa harrastaminen, kotipiha"agilityä" lukuunottamatta. (ja ihanhan tuo pk-rotuinen aktiivinen terrieri järjissään pysyi, vaikkei sen kummempaa aktiiviteettia saanutkaan)

4. Jussin rotuun, eli harjikseen kiinnostuminen alkoi siinä vaiheessa kun (ehhehheh, älkää nyt hyvät lukiat nauruun kuolko :D) mietimme kahden kaverini (jotka jätän tässä vaiheessa nimettömiksi, jotta säästyvät häpeältä) että minkä rotuisia koiria lempibändimme jäsenet, eli The 69 Eyesin pojat, olisivat jos ne olisivat koiria. Muistaakseni Jyrki69 oli belggari (gronttu), Artsi oli joku bullmastiffi, Pasi oli kai afgaani ja Timoa en muista. Jussi69 oli sitten ilmiselvä harjis. Ja tadaa! Lupasin myös tässä yhteydessä että minkä niminen ensimmäinen harjikseni tulee olemaan. Tosin... Jussin piti olla musta... Noo, vähän tingitään pikkuseikoista..

5. älkäähän säikähtäkö. Ko. rotuvalinta ei johdu pelkästään tuosta. Tuo oli vain ns. ensimmäinen potku. Ja tuosta taisi kulua sellaiset 4-3 vuotta ennenkuin harjista edes tuli taloon. Tosiasiassa harjis oli passeli tuolloiseen elämäntilanteeseen. Pieni, helppo, karvaton, vähä-allergisoiva (asuin tuolloin isälläni, joka on kohtuullisen hyvin allerginen koirille). 

6. Nälkä kasvaa syödessä. Jussin kanssa harrastaminen -kuten olette varmaan huomanneet, on kohtuullisen haastavaa, eikä tuota tulosta kovinkaan. Täten siis hankintaan uusi, toivon mukaan hiukan potentiaalisempi kaveri (eli ylläripylläri Brandy). Jussi ei toki jää pelkäksi seinäkoristeeksi ja sohvaläjäksi, se tulee olemaan minulle aina se ensimmäinen kokonaan oma koira. Ja Jussi on opettanut minulle ihan tavattomasti. Suurimpana ehkä positiivisen vahvistamisen, koiran kannustamisen ja muun samanmoisen koiraa tukevan ja rohkaisevan käytöksen. Niitä ilman ei varmastikaan olisi Jussi edes näin täysipäinen. Ja voin kertoa, että lujasti ollaan tehty töitä ja lujasti tullaan töitä tekemään myös tästä eteenpäin. Ja Jussin kanssa tullaan edelleen harrastamaan, mutta se ei joudu minun tavoitteelliseksi (verenmaku suussa treenaavaksi, buahahhhaa!) harrastuskaverikseni, vaan se saa sen aktiviteetin minkä se haluaa käyttää jotta mieli pysyy virkeänä. Tehdään siis vaan periaatteella, että on hauskaa, eikä nipoteta jostain oikean keppivälin hakemisesta.

7. öö. Olen kohtuullisen öömn. sellainen malttamaton ihminen. Haluaisin nähdä edistystä hetinyt. Ja hinkkaan koirien kanssa asioita ehkä liikaakin kerralla. En vaan osaa lopettaa. Se on yksi äärimmäisen huono puoli minussa. 

8. Olen aina aivan neuroottisen huolissani koiristani. Oli se sitten kasvu tai kehitys, sairaudet, mikä tahansa. Pelkään oikeastaan yhtenä asiana eniten että menetän ne. Mm. Brandyn kohdalla olin äärimmäisen huolissani pallien tipahtamisesta aloilleen (ei hätää sieltä ne on tulossa!), kasvavien rautahampaiden oikeasta asennosta (ei hätää, ne on ihan normaalisti) sekä pihtikintuista (okei, ne on vielä vähän vinkurat...) Lisäksi ihan yleisestä terveydestä. Mielessäni käy hyvinkin usein ajatukset, onkohan tuo ihan normaalia, onko koirani jotenkin vääränlainen, kuuluuko tuon mennä noin.. jne. Voi kasvattajaparat kun minä heitä typerillä kysymyksilläni aina vaivaan :D Myös aivan pikkuasiat kuten rapsuttelu tai hiukan löysä maha saattaa saada hiukseni pystyyn ja ajattelemaan oikeastaan jokaisen kuolemanvakavan taudin lävitse. 

Tosin esim. Jussin hampaiden tippumiseen olen jo ns. tottunut. Vaan auta armias kun siltä ensimmäinen kulmuri katkesi, niin paniikki oli valmis!

Haaa! Heitän tähän vielä EXTRAfaktan. eli. Kirjoitan omaan facebook profiiliseinätilapäivitykseenmikälieikinä varmasti enemmän koirieni tekemisistä/sattumisista/kuulumisista kuin omasta elämästäni. Vaan kah. Tämä taitaa kertoa siitä, mistä minun elämäni tärkeimmät osat koostuvat! <3

Eiköhän tässä näitä paljastuksia ollut ihan tarpeeksi.. Kuinkakohan moni minulle tulevaisuudessa enää koiraa myy? :D

Angstinen agiliito

Tämä viikko ei ole ollut yhtään harrastusviikko. Kaikki treenit ovat menneet ainakin osittain päin prinkkalaa. Mikälie syynä sitten. Noh. Olipa taas kerran Jussin agitreenit. Iloisin mielin kaikki lähdettiin matkaan. Jussin lämppäsin huolella ja pidin kunnolla puettuna, vähensin vaatteita ja lämppäsin senkin jälkeen vielä. Jussi oli tosi innokas ja teki hyppypomppu koikkaloikka lämmitykset ihan fiiliksissä.
Sittenpä lähdettiin radalle. Eka este fine, puomille nätisti, puomin kontakti upeesti (paineistinko tässä? en tiedä) mutta vauhti loppu siihen. Sen jälkeen Jussi vaan ravasi perässä, kierrot ei onnistunu ja koko homman tekemisen iloisuus oli poissa. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH. :( MIKSI. Vaikka täytyy mainita, että keinu oli kyllä upea, Jussi tuli siihen reippaasti ja oli reippaana loppuun saakka (avittamatta) vaikka keinu pamahtikin, palkkasin ja kehuin suuresti!! No mentiin rata, kun ajattelin sen menevän ihan ok, kuitenkin. No vikan esteen jälkeen porukka kysyy kuorossa, että "ontuuko se taas?". Siinä vaiheessa meni niin fiilikset kun voi vaan mennä. Ei taas.
No vein sen hallista ulos, enkä havainnut mitään ontumista. MITÄ?? Mistä ihmeestä voi johtua? Voiko johtua siitä, että kylmä alkaa vaan kangistaa? Oireileeko sillä sittenkin ne 0 rajatapauskyynäreet? Onko sora-alusta vaan niin epämukava? Feikkaako se? Lihasjumi? Mikä ihme :( Tulin siihen tulokseen, että kunhan raha-asiat on sillä mallilla, niin lähdetään selvittämään tätä fyssarin/hieroja avustuksella. Lähdetään siis noista lihasjumeista.

anastin radan Emmiltä, kiitos!

No, jäähdyttelin Jussia siellä pihalla pyörien, puin sille lämpimästi päälle ja lähdin kuluttamaan Brandyn energiaa hallin ulkopuollelle "näyttelyjuoksuharjoittelulla". Brandy olikin mölissyt ja haukkunut siellä hallin laidalla toisten agia katsellessa. Noh. Eikun snake kaulaan ja harjoittelemaan.
Eipä ollut käytös yhtään sen mallikkaampaa kuin keskiviikkonakaan. Hyppypomppukoikkaloikkamaatanuuskin. Muutaman kerran pomppi ja yritti hihastakin nappaista. Tällä kertaa kyllä sitten annoinkin pennulle enemmän palautetta siitä, mikä on sopivaa ja mikä epäsopivaa käytöstä. Kiskominen, pomppiminen, yleinen häsellys ja touhottaminen on EI, nätisti ravaaminen ja kuunteleminen sekä "seuraaminen" on palkan arvoinen juttu. Naksuttimella vahvistelin sitten toivottua käytöstä, juuri sillä hetkellä kun sitä oli havaittavissa. Joko pentu alkoi loppua kohden älyämään mitä haetaan, tai sitten sillä alkoi puhti loppua.
Siinä jäi loppuunsa sitten taas hurjasti luppoaikaa, vaikka kaikki (paitsi minä ja Jussi) treenasivat kaksi kertaa radan. Pääsi sitten taas pennut töyhöttämään radalle. Brandy kävi aivan kierroksilla. Se vain kimpoili ympäriinsä ja juoksi päättömänä. Myös korvat tuntuivat katoavan. Myöskin putkelle (12&16) "lähettäminen" on pieni ongelma, koska jos menen putkea edes 2m lähemmäs, niin pentu katoaa putkeen kun pieru saharaan. Ja sitten se juoksee sitä ympäri ympäri ympäri ja unohtaa siinä sitten ehkä mm. luoksetulokäskyt. Vaihdoimme sitten putkitehtävältä pois, kun pentu ei selvästi malttanut kuunnella siinä ollenkaan. Teimme siis ihan normia siivekkeen kierrätystä molemmin puolin (esteellä 13&6). Kiertäminen on niin vauhdikasta, että siivekkeen taakse jää montut kun Brandy painaa menemään. Hienosti se on hoksannut homman! Sitten mentiin takaisin putkitehtävälle kun paineita oli purettu. Nyt imuutin Brandyn namin avulla aivan putken suulle ja istutin sen siihen. Ihan vain huomauttaakseni, että putken lähellä voi myös vaan hengata. Sitten otettiin "kertalähetys" putkeen ja jee, pentu jopa vähän kuunteli!
Sitten mentiin hallin toiseen päätyyn, jossa oli kivasti "hyppy" ja putki (esteet 3&4). Ensin otettiin "hyppy" ja siitä putkeen! Wau! Hienosti pentu teki. Sitten otettiinkin putki ja hyppy, vauuuu! Palkkasin tosin pennun oikeaan käteen, ennen hyppyä, että "pysyy oikealla puolella" ja siitä hypylle sitten. Oltiin ottamassa tätä juttua toistamiseen, mutta nyt Brandy kääntyykin hyvässä vauhdissa keskellä putkea ympäri ja tulee pois. HÄ? Ei Brandy noin tee. No sitten yritin ohjata sen sinne uudelleen ja sama homma. No sitten tajusin kurkata putkeen, ja mitä. Siellä on jonkun koiran kikkareet! No ihme jos ei mene putkesta läpi (tosin miksi se meni aiemmin?)! Mutta pikaisen analyysin tehdessäni, kyseessä ei ollut Brandyn kikkareet, koska ne oli liian pieniä :'D ( ja lisäksi kävi myöhemmin ilmi, että Brandyllä oli maha löysänä....) nooh. Näinpä sitten. Tosin nyt jälkiviisaana hoksasin, etten tuon "episodin" jälkeen muistanut enää lähettää Brandyä putkeen, joten toivottavasti Brandylle ei jää kakkaputkikammoa. Mutta siinäpä treenit oikeastaan olikin.

Jäljestämässä...... tottelevaisuutta ja näyttelyosaamista

Näin tällä kertaa tokotiistaina siis. Meidän ryhmää vetikin mukava naapurimme Tiia. Brandy oli jo alkuunsa levoton ja mölisi kaikelle turhalle. Onko se sitten niin innoissaan?
Perusasennotkin oli tänään aivan vinoja ja seuraamisesta ei tullut hepan pyllyäkään. Tänään ei ollut meidän päivä. Tunnin teemana oli öö. kontakti? Meillä ei Brandy tainnut tuntea sellaista sanaa tuona päivänä ollenkaan.. Taino.. Ottihan se kovasti kontaktia maan kanssa. Maassa oli nimittäin haju, josta Brandy ei päässyt yli eikä ympäri. Ei se nenä maassa mennyt ihan jatkuvalla syötöllä, mutta ei ollut kyllä yhtään mukanakaan. Pieniä pätkiä saatiin kontaktissa mentyä, mutta sitten taas nenä meni maahan. Vaikka yleensä toi kyllä tulee kontaktissa pitkiäkin aikoja, myös häiriössä. Seuraamisesta ei ollut tietoakaan, joten en edes yrittänyt antaa seuruu käskyä, ettei nyt tällä pilata sitä sitten.

Tehtiin erinäisiä ohittamis ja pujotteluarjoituksia, ei mitään kovin vaativaa, ehkä ihan hyväkin, kun kontakti oli Brandyn ja maan välillä. Lopuksi otettiin myös luoksetulo, joka meni kyllä ihan nappiin. Olen alkanut ottamaan luoksetuloja Sirkun neuvomalla tavalla, eli koira juoksee jalkojen välistä ja saa palkan sinne. Tämän olisi tarkoitus vahvistaa siis pk-puolen eteentuloa, luoksetulossa.
Otin lopuksi vielä itsenäisesti seuruuta imuttamalla (ja vähän ilman imuutustakin) siellä hajupaikassa, kun ei ollut enää häiriötä niin paljon. Edelleen olisi hajut kiinnostaneet vähän liikaakin, mutta saatiin pari todella kivaa pätkää siihen ja lopetettiin sitten.
Sitten kävimme Annan ja Hupsiksen kanssa lenkkeilemässä sillä välin kun Laura treenasi vielä Mintun. Ja vielä jäljelle jääneellä luppoajalla otin maahan menoa. Alusta oli vähän ikävä, kun oli märkä asfaltti. Mutta pätevästi pentu kuitenkin maastoutui ja pysyikin siinä. Vähän ehkä piti hinkata, mutta kyllä se siitä.

Pääsin sitten vielä Tiian & co. kyydissä kotiinkin, kiitos vielä siitä ! :)
Treeneistä jäi ehkä yleisesti vähän ankea maku suuhun, koska tiedän pennun kuitenkin osaavan, nyt vaan oli liikaa häiriötä vissiinkin sitten. Muutenkin kyllä alkanut nuo hajut pentu pentuista kiinnostamaan enemmälti, koska välillä saattaa lähteä jolkottelemaan nenä maassa (kuulolla kuitenkin) ja tolppiakin jo nuuskutellaan.

Keskiviikkona käytiin sitten poksin näyttelytreeneissä kun viimeistä kertaa olivat ilmaiset. Otin molemmat koirat mukaan, koska tarkoitus oli treenata molemmilla. Jussilla lähinnä pöytää. Vaan en sitten loppujen lopuksi kerennyt roikkua kun Brandyn narussa. Ja siinä olikin roikkumista sitten niin.. Sain tosiaan samana päivänä tilaamani hopeisen 60cm snaken, joten sitä lähdettiin testaamaan. Ja ei kutittanut! Muuhun käytokseen se ei sitten hirveästi vaikuttanutkaan... Samanlailla kiskoi ja pomppi sekä kohelsi. Seisoma osuudet meni aivan nappiin, todella hienosti tönötti paikallaan ja häntä vispasi, antaa nykyään myös asetella jonkun verran. Juoksuosuudet.... noh... tuota, miten sen sanoisi. No nenä maassa, nenä taivaassa, nenä siellä ja nenä tuolla. Kaksi jalkaa massa, yksi jalka maassa, kolme jalkaa maassa, missä neljäs? Tämä osuus on siis nykyään lähinnä kaoottista. Pennulla on vissiin vaan niin paljon energiaa? Vaikka mehän käveltiin hallille, eli semmoinen 40-45min.. Ei vissiin riitä, täytyy varmaan lisätä se tunti tokoa tohon, niin josko sitten?
Kovasti saatiin kehuja "tuomarilta" käsittelytilanteessa. Pentu kyllä morjestaa tuomarin iloisesti, mutta sitten taas keskittyy kympillä namukkaan, eikä välitä tutkiskelusta pätkän vertaa. Hampaiden katsomisessa pentu yrittää vähän luistaa (kun ei nää nakkia) mutta antaa kuitenkin katsoa. Palluroita kopeloitaessa pentu tönöttää paikalla kun tatti, tuijjottaen silmä kovana nakkia ja heiluttaa häntää.
Yhteenvetona, se, että juoksua pitää treenata.
Käveltiin treenien päätteeksi vielä kotiin.

näin hauskaa Jussilla oli metsäretkellä

(kuvat siis sunnuntaiselta verijälkiretkeltä!)

Nakin jäljillä

Käväistiin tuossa viikko sitten (köhöh, mitenniin taas kirjuroin myöhässä?) verijäljellä, kumppaneina tiimit Laura & MinttuMeela, Anna & Hupsis ja Emmi & Toivo. Minulla oli molemmat pojat matkassa. Jussi "töissä" ja Brandy kuluttamassa energiaa.
Jussille oli vedetty edellisenä iltana ihan simppeli, todella lyhyt ja yksinkertainen jälki. Sinne päähän sitten käytiin viemässä naggia. Kovasti Jussi taas ekalla makauksella haisteli ja tajusi, että siinä on jotain, mutta sitten se jäi taas tapittamaan, että "mitäs sitten?". Yritin sitä ohjailla jäljen suuntaan, se ehkä muutaman askeleen sitä seurasi ja sitten taas oli kuin tyhmä sorsa lätäkössä. Siinä Jussi sitten himmaili, välillä näytti, että saattoi vahingossa pienen pätkän jälkeä seurata ja sitten taas hyppäsi muutaman metrin suuntaan X ja kävi kusemassa puuhun ja hengaili vähän lisää. Lopuksi se sai ilmavainun nakeista ja syöksyi sinne lyhintä reittiä. Pitäisikö meidän kokeilla jotain yksinkertaisempaa, kuten makkarajälkeä? Tai tuoreempaa jälkeä, vai eikö toi vaan oikeasti hoksaa? :'D

Loppuajan sitten kuvailinkin koiria ja hengailin. Brandyä en vielä uskalla jälelle päästää, ettei säiky turhia, mutta saa kuitenkin olla mukana, että haistaa jotain, mutta ei tarvitse hommaan ryhtyä ja on kivaa! Lopuksi koirat pääsi sitten myös juoksemaan irti pitkin metsiä. Brandy niin innoissaan oksan kanssa juoksi, että törmäsi täydellä vauhdilla puuhun. Hetken se ontui toista takajalkaa ja kävi istumaan, mutta ei kulunut edes minuuttia, niin taas juostiin pitkin metsää kaikilla neljällä jalalla, eikä sattumuksesta ollut tietoakaan!

 

Otettiimpa meistä myös perhepotretti.

Ja Brandystä 5kk kuva. 

16,8kg ja 50cm

Wannabe kaupunkilainen touhuaa

Tmä blogaus taitaa suurimmaksi osaksi keskittyä taas Brandyyn, koska Jussin kanssa ei ole tullut sen kummemmin touhuttua.

Ensimmäinen pentutoko
Tiistaina 27.9 suuntasimme Lauran kimppakyydillä Noutajakoirajärjestön pitämään tokoilusembaloihin. Me suunnistimme pentutokon puolelle. Aiheena oli kontakti ja ohittamiset. Elikkä ohiteltiin kaikenlaisilla erilaisilla tavoilla, ohiteltiin vastapäiten, pujoteltiin ringissä ja kaikkea vastaavaa. Brandy oli upea pentu. Se seurasi mukana, pääasiassa kokoajan kontaktissa ja seuraamispaikalla. Eipä se oikeestaan muuten osaakkaan kulkea mukana kontaktissa kuin seuraamalla. Paikka, vire ja tiiviys on vielä vähän hakusessa, mutta oikein pätevää! Meillä meni pääasiassa siis seuraamistreeniksi tämä kerta. Ohitettavista koirista ei välittänyt tuon taivaallista, ohi posotettiin kontaktissa todella nätisti, oispa kotonakin näin! Ei ohitukset kotona ihan kontaktissa onnistu, vaikka kovasti harjoitellaan. Mutta tosiaan kun kerta kesti sen 1h ja seuraamista oli pääasiassa, niin alkoi pentu jo vähän kyllästyä. Mutta loistavasti tsemppasi loppuunasti. Palkkasin pääasiassa herkuilla, mutta leikitin välillä.
Pentutokon jälkeen sattui olemaan sitten vielä näyttelytreenit. Ja koska meidän piti muutenkin venailla vielä tunti, koska Laura treenasi Meelan lisäksi vielä Mintun, niin menimme sitten vielä näyttelytreeniin, vaikkei meillä kyllä ollut edes näyttelyvermeitä mukana, mutta eipä tuo hidasta. Paljon paljon paljon juostiin, ja Brandy juoksi todella upeasti! Sai ohjaajalta erityiskehuja mielettömästä takapotkusta ja liikkeestä yleensäkin. Sain esitettyä löysällä hihnalla liikkeessä... Köh.. Mun pitää varmaan aina ennen mätsäreitä ja näyttelyä käydä ensin 1h lenkki ja sen jälkeen vielä treenata intensiivisesti 1h tokoa, niin sitten se esiintyy kauniisti ! Koska muutenhan se on yhtä kolmiloikkaa ja hyppypomppua. (ja voisin tässä mainita että kävin ostamalla Brandylle n. 60cm mittaisen ohuen nahkahihnan ja tähän sitten tilauksessa on 60cm hopeinen snake -ketju, josko se kutina tällä kokoonpanolla vähenisi!). Seisominen, tutkailu ja muu hömpötys meni oikein loistavasti, sain myös hiukka vihjettä siihen, kuinka tällä hetkellä hiukan pihtejä takakinttuja saa vähän normaalimman näköiseksi.  Tällä kerralla menoissa oli mukana myös kaksi muuta aussieta. Kida ja joku Bywaterin urostrikki. He tosin treenailivat jo vähän osaavampien ryhmässä.

Pentutokon toinen kerta
Tämä olikin sitten 4.10. Aiheena oli leikkiminen. Eli miten leikitään ja millä kannattaa leikkiä yms. Ohjaaja (joka sattui olemaan Kida aussien omistsaja) katselikin sitten leikkimistä ja kommentoi. Me saimme leikkimisestä kehuja ja että olen leikkinyt Brandyn kanssa todella hyvin.Saimme myös ohjeeksi kokeilla, että mikä on koirallemme paras palkka. Tähän on yksinkertainen testi. Eli ensin syötetään koiralle makupaloja. Sitten pidetään tauko. Tauon aikana otetaan aikaa, niin pitkään kunnes koiran kiinnostus herpaantuu. Sama juttu lelulla sitten. Ensin leikitään hetki ja pidetään tauko, ja aikaa otetaan niin pitkään kunnes kiinnostus katoaa. Se kumpaa koira jaksaa odottaa pitempään, on koiralle parempi palkka. Itse loogisesti ajattelin, että testi kannattaa varmasti tehdä mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä, ettei häiriötekijöitä ole vaikuttamassa testin tuloksiin.
Ja koska vettä tuli tällä kerralla kuin saavista, niin Laura ei enää jäänyt treenaamaan Minttua, joten pääsimme sitten likomärkinä ajoissa kotiin.

Kaupungistuminen

Sittenpä olin sopinut treffit isäni luokse Espooseen 30.9-2.10 väliseksi ajaksi. Elikkä lähdettiin Jussin kanssa näyttämään Brandylle vähän kaupunkielämää. Vaikka isäni tosin asuukin ns. omakotitaloalueella, niin ei nyt varsinaisesti kaupunkielämää ollutkaan. Junallahan me tämän matkan taitoimme. Olin kaukaa viisas ja sovin perjantaiaamulle treffit "naapurin" lappari Hupsiksen ja tämän omistajan kera. Missio pennun väsyttäminen sai alkaa! Jussi lähti tietysti mukaan lenkille, mutta eipä se oikein meiningeissä ollut mukana. Pentu onneksi hoiti tämän homman oikein hyvin ja riekkui Hupsiksen kanssa sydämensä kyllyydestä. Kun pentu oli väsytetty, lähdimme junalle. Pentu taas aivan kikseissään, että mihin mennään!! Autokyydit (+ linja-autokyydit) on niin pennun lemppareita, koska mennään yleensä jonnekkin kivaan paikkaan! Myös Jussi pitää autoilusta. Sittenpä tulimme juna-asemalle. Brandy oli ihan häpsingillään ja Jussi normaalin lunkisti, kyllä Jussi tietää! Lähdimme sitten viimehetken tarpeiden tekemisen jälkeen junalle. Ensin pentu katsoi, että mitä, tuonnekko minun pitää kiivetä ??? Mutta kun Jussi reippaasti meni edellä, ei pentukaan enää toista kertaa katsellut, vaan sinne se kapusi reippaasti perästä. Tämä junamatka olikin sitten vähän paljon ahdas. Meidän vieressämme istui koko matkan eräs henkilö ja paikathan olivat kuin normaalit junan penkit, eli ei mitenkään suuresti tilaa. Olisi ottanut ison lemmikkieläimen paikan, mutta sitä ei saanut enää varattua, koska se oli jo otettu. Ja ette kyllä arvaa, että mikä siinä ison lemmikin paikalla sitten oli..... no... tätihenkilö KISSAN kanssa. Ja Kissa oli pienessä boxissa... Meinasin täti-ihmiselle sanoa, että voisi ens kerran miettiä, että tarviiko hän ensi kerralla niin tilavaa paikkaa, koska kyydissä saattaisi olla sellaisia jotka sitä ison lemmikin paikkaa oikeasti tarvitsee.....! No tosi kivasti meni matka kuitenkin. Brandy nukkui jaloissa (edellisen penkin alla, minun jalkatilassani ja vei osan myös vieressä istuvan jalkatilasta) suurimman osan matkaa oikein sikeästi ja rauhallisesti. Missio pennun väsyttäminen olisi siis näemmä tuottanut tulosta.
Perillä olikin vastassa monta uutta ihmistä, siskoni, isäni ja hänen naisensa. Kaikki Brandy otti vastaan ilolla, ja Jussi tietysti perästä myös kerjäämään huomiota. (joo kyllä Jussistakin on tullut reippaampi, koska jos ei mene hakemaan huomiota, jää kokonaan ilman!) Myöskään vieras talo ei ollut Brandylle sen suurempi stressinpaikka. Talo tutkittiin ja sitten voikin leikkiä ja touhuilla. Vaikka pikkasen pentu väsytti vielä, joten kauniisti kävi hän myös sitten levolle. Jussi tietysti tapansa mukaan isäni sylissä rapsuteltavana.
Lauantaiksi olin sopinut treffit ex-poikaystäväni siskon, eli kaverini Jessican kanssa. Jessica tuli hakemaan meitä, ja kävimme hakemassa perheen kultaisennoutajan Roopen (joka oli vanhentunut ihan silmissä :( ) mukaan ja suunnistimme Luukin ulkoilualueelle lenkkeilemään. Pojat tulivat kaikki todella hyvin toimeen. Tätähän me emme myönnä, mutta saattoi käydä niin, että eksyimme pienesti sinne metikköön ja harhailimme siellä hetken jos toisenkin. Vaan sitten löysimme reitille ja kävimme lopuksi vielä koirapuistossa, jossa ei kylläkään ollut muita. Jussi ja Brandy siellä leikkivät keskenään, vaikka Roopekin yritti olla vähän mukana.

Sitten kävimme takaisin isällemme. Loppupäivästä tulikin sitten melkein koko suku käymään. Tuli sisko miehineen, mummo, edesmenneen kummini vaimo. Ja pihalla kävimme katsomassa myös serkkuni lapsia ja vaimoa. Lapset oli vähän jänniä kun ne sillä tavalla riekkuivat ympäriinsä. Mutta pentu antoi silti kiltisti silittää itseään. Pentu oli kaikkia kohtaan todella reipas ja avoin!
Sunnuntaina sitten ennen kotimatkaa kävin poikien kanssa lenkkeilemässä metsässä. Pojat oli irti. Brandy veti rallia ympäri metsää. Tulimme sitten sellaiseen paikkaan, missä oli rapaoja, ja siitä yli meni pieni ns. omatekoine silta. Noo, Brandy sanoi sillalle piutpaut ja ennenkuin kerkesin edes huomata, niin pentu oli kylkiään myöten siellä ravassa ja märässä. Hieno homma! Lenkki loppuikin sitten vähän lyhyempään, koska piti lähteä takaisin kotiin, että kerkeää pennun huuhtoa ennen lähtöä. Vesipesusta huolimatta pentu lemusi aivan kuolemalta. Onnea vaan kanssamatkustajat!
Kun pääsimme matkaan, niin Brandy kiipesi tällä kertaa aivan itse reippaasti junaan, sen suurempia epäröimättä. Tällä kertaa paikkamme oli vähän isompi, vaikka vähän ahdasta oli siinäkin. Pentu nukkui oikein sievästi suurimman osan matkaa, vaikkei nyt sen kummemmin väsytetty ollutkaan. Hyvä reissupentu! Kivaa että Brandykin tuntui osoittautuvan koiraksi jonka kanssa on kiva ja helppo matkustaa!

Pentukurssin kaupunkikävely
Meiltä jäi Brandyn ripulin takia alkuperäisen pentukurssimme kaupunkikävely välistä, mutta saimme korvaavan kerran 8.10. Lähdimme matkaan linkalla, kun linkka pysähtyi kohdallemme, lähti Brandy vetämään nelivetona sisään. Sisääntulomme ei siis ollut kovin hallittu... No, ei se ainakaan pelkää.. Kun pääsimme kaupungille, pyöri Brandyn pää kuin pöllöllä. Eihän me koskaan vielä oltu käyty keskustassa. Siellä oli niiiiiiiin paljon hajuja ja ihmisiä ja katsottavaa muutenkin. Vaikka hyvin pentu pysyi silti kuulolla. Tapasimme kaupunginlaitamilla ja lähdimme siitä kävelemään hallitussa jonossa takaisin kohti keskustaa. Menimme anttilalle, jossa oli ensin ritiläalusta ja sen jälkeen ns. ulospäin avautuva automaattinen ovi, sitten pyöryläkumimatto, ja normaalit sivulle avautuvat liukuovet. Tämän jälkeen tuli liukas lattiapinta ja samalla pinnalla varustetut rappuset. Brandy lähti reippaasti sisälle, eikä meidän sisäänmeno taaskaan ollut kovin hallittu. Mutta ei pentua ainakaan pelottanut, ehkä vähän jännitti, että mihin nyt mennään. Pinnoista tai ovista ei välittänyt tuon taivaallista. Tästä lähdettiin sitten parkkihalliin. Ei mitään ongelmaa sielläkään. Sen jälkeen käveltiin vilkas kävelykatu ja kävimme tervehtimässä rautaista sutta eikä Brandy edes tajunnut, että siinä olisi jotain erikoista. Hyppäsi vielä sen päällekkin. Pentukurssin jälkeen kävelimme vielä kotiin, koska pojat jäivät keskenään illaksi kun kirjuri lähti katsomaan Antti Tuiskua (;DDDDDD).

Jussin kaksi viimeistä agikertaa ovat jääneet välistä, sillä ensin oli tämä espooreissu ja 7pvä minä suuntasin kerubiin katsomaan Reckless Lovea. Noh, ehkä minullekkin sallitaan välillä huvitteluja?