Jäljestämässä...... tottelevaisuutta ja näyttelyosaamista

Näin tällä kertaa tokotiistaina siis. Meidän ryhmää vetikin mukava naapurimme Tiia. Brandy oli jo alkuunsa levoton ja mölisi kaikelle turhalle. Onko se sitten niin innoissaan?
Perusasennotkin oli tänään aivan vinoja ja seuraamisesta ei tullut hepan pyllyäkään. Tänään ei ollut meidän päivä. Tunnin teemana oli öö. kontakti? Meillä ei Brandy tainnut tuntea sellaista sanaa tuona päivänä ollenkaan.. Taino.. Ottihan se kovasti kontaktia maan kanssa. Maassa oli nimittäin haju, josta Brandy ei päässyt yli eikä ympäri. Ei se nenä maassa mennyt ihan jatkuvalla syötöllä, mutta ei ollut kyllä yhtään mukanakaan. Pieniä pätkiä saatiin kontaktissa mentyä, mutta sitten taas nenä meni maahan. Vaikka yleensä toi kyllä tulee kontaktissa pitkiäkin aikoja, myös häiriössä. Seuraamisesta ei ollut tietoakaan, joten en edes yrittänyt antaa seuruu käskyä, ettei nyt tällä pilata sitä sitten.

Tehtiin erinäisiä ohittamis ja pujotteluarjoituksia, ei mitään kovin vaativaa, ehkä ihan hyväkin, kun kontakti oli Brandyn ja maan välillä. Lopuksi otettiin myös luoksetulo, joka meni kyllä ihan nappiin. Olen alkanut ottamaan luoksetuloja Sirkun neuvomalla tavalla, eli koira juoksee jalkojen välistä ja saa palkan sinne. Tämän olisi tarkoitus vahvistaa siis pk-puolen eteentuloa, luoksetulossa.
Otin lopuksi vielä itsenäisesti seuruuta imuttamalla (ja vähän ilman imuutustakin) siellä hajupaikassa, kun ei ollut enää häiriötä niin paljon. Edelleen olisi hajut kiinnostaneet vähän liikaakin, mutta saatiin pari todella kivaa pätkää siihen ja lopetettiin sitten.
Sitten kävimme Annan ja Hupsiksen kanssa lenkkeilemässä sillä välin kun Laura treenasi vielä Mintun. Ja vielä jäljelle jääneellä luppoajalla otin maahan menoa. Alusta oli vähän ikävä, kun oli märkä asfaltti. Mutta pätevästi pentu kuitenkin maastoutui ja pysyikin siinä. Vähän ehkä piti hinkata, mutta kyllä se siitä.

Pääsin sitten vielä Tiian & co. kyydissä kotiinkin, kiitos vielä siitä ! :)
Treeneistä jäi ehkä yleisesti vähän ankea maku suuhun, koska tiedän pennun kuitenkin osaavan, nyt vaan oli liikaa häiriötä vissiinkin sitten. Muutenkin kyllä alkanut nuo hajut pentu pentuista kiinnostamaan enemmälti, koska välillä saattaa lähteä jolkottelemaan nenä maassa (kuulolla kuitenkin) ja tolppiakin jo nuuskutellaan.

Keskiviikkona käytiin sitten poksin näyttelytreeneissä kun viimeistä kertaa olivat ilmaiset. Otin molemmat koirat mukaan, koska tarkoitus oli treenata molemmilla. Jussilla lähinnä pöytää. Vaan en sitten loppujen lopuksi kerennyt roikkua kun Brandyn narussa. Ja siinä olikin roikkumista sitten niin.. Sain tosiaan samana päivänä tilaamani hopeisen 60cm snaken, joten sitä lähdettiin testaamaan. Ja ei kutittanut! Muuhun käytokseen se ei sitten hirveästi vaikuttanutkaan... Samanlailla kiskoi ja pomppi sekä kohelsi. Seisoma osuudet meni aivan nappiin, todella hienosti tönötti paikallaan ja häntä vispasi, antaa nykyään myös asetella jonkun verran. Juoksuosuudet.... noh... tuota, miten sen sanoisi. No nenä maassa, nenä taivaassa, nenä siellä ja nenä tuolla. Kaksi jalkaa massa, yksi jalka maassa, kolme jalkaa maassa, missä neljäs? Tämä osuus on siis nykyään lähinnä kaoottista. Pennulla on vissiin vaan niin paljon energiaa? Vaikka mehän käveltiin hallille, eli semmoinen 40-45min.. Ei vissiin riitä, täytyy varmaan lisätä se tunti tokoa tohon, niin josko sitten?
Kovasti saatiin kehuja "tuomarilta" käsittelytilanteessa. Pentu kyllä morjestaa tuomarin iloisesti, mutta sitten taas keskittyy kympillä namukkaan, eikä välitä tutkiskelusta pätkän vertaa. Hampaiden katsomisessa pentu yrittää vähän luistaa (kun ei nää nakkia) mutta antaa kuitenkin katsoa. Palluroita kopeloitaessa pentu tönöttää paikalla kun tatti, tuijjottaen silmä kovana nakkia ja heiluttaa häntää.
Yhteenvetona, se, että juoksua pitää treenata.
Käveltiin treenien päätteeksi vielä kotiin.

näin hauskaa Jussilla oli metsäretkellä

(kuvat siis sunnuntaiselta verijälkiretkeltä!)

Nakin jäljillä

Käväistiin tuossa viikko sitten (köhöh, mitenniin taas kirjuroin myöhässä?) verijäljellä, kumppaneina tiimit Laura & MinttuMeela, Anna & Hupsis ja Emmi & Toivo. Minulla oli molemmat pojat matkassa. Jussi "töissä" ja Brandy kuluttamassa energiaa.
Jussille oli vedetty edellisenä iltana ihan simppeli, todella lyhyt ja yksinkertainen jälki. Sinne päähän sitten käytiin viemässä naggia. Kovasti Jussi taas ekalla makauksella haisteli ja tajusi, että siinä on jotain, mutta sitten se jäi taas tapittamaan, että "mitäs sitten?". Yritin sitä ohjailla jäljen suuntaan, se ehkä muutaman askeleen sitä seurasi ja sitten taas oli kuin tyhmä sorsa lätäkössä. Siinä Jussi sitten himmaili, välillä näytti, että saattoi vahingossa pienen pätkän jälkeä seurata ja sitten taas hyppäsi muutaman metrin suuntaan X ja kävi kusemassa puuhun ja hengaili vähän lisää. Lopuksi se sai ilmavainun nakeista ja syöksyi sinne lyhintä reittiä. Pitäisikö meidän kokeilla jotain yksinkertaisempaa, kuten makkarajälkeä? Tai tuoreempaa jälkeä, vai eikö toi vaan oikeasti hoksaa? :'D

Loppuajan sitten kuvailinkin koiria ja hengailin. Brandyä en vielä uskalla jälelle päästää, ettei säiky turhia, mutta saa kuitenkin olla mukana, että haistaa jotain, mutta ei tarvitse hommaan ryhtyä ja on kivaa! Lopuksi koirat pääsi sitten myös juoksemaan irti pitkin metsiä. Brandy niin innoissaan oksan kanssa juoksi, että törmäsi täydellä vauhdilla puuhun. Hetken se ontui toista takajalkaa ja kävi istumaan, mutta ei kulunut edes minuuttia, niin taas juostiin pitkin metsää kaikilla neljällä jalalla, eikä sattumuksesta ollut tietoakaan!

 

Otettiimpa meistä myös perhepotretti.

Ja Brandystä 5kk kuva. 

16,8kg ja 50cm

Wannabe kaupunkilainen touhuaa

Tmä blogaus taitaa suurimmaksi osaksi keskittyä taas Brandyyn, koska Jussin kanssa ei ole tullut sen kummemmin touhuttua.

Ensimmäinen pentutoko
Tiistaina 27.9 suuntasimme Lauran kimppakyydillä Noutajakoirajärjestön pitämään tokoilusembaloihin. Me suunnistimme pentutokon puolelle. Aiheena oli kontakti ja ohittamiset. Elikkä ohiteltiin kaikenlaisilla erilaisilla tavoilla, ohiteltiin vastapäiten, pujoteltiin ringissä ja kaikkea vastaavaa. Brandy oli upea pentu. Se seurasi mukana, pääasiassa kokoajan kontaktissa ja seuraamispaikalla. Eipä se oikeestaan muuten osaakkaan kulkea mukana kontaktissa kuin seuraamalla. Paikka, vire ja tiiviys on vielä vähän hakusessa, mutta oikein pätevää! Meillä meni pääasiassa siis seuraamistreeniksi tämä kerta. Ohitettavista koirista ei välittänyt tuon taivaallista, ohi posotettiin kontaktissa todella nätisti, oispa kotonakin näin! Ei ohitukset kotona ihan kontaktissa onnistu, vaikka kovasti harjoitellaan. Mutta tosiaan kun kerta kesti sen 1h ja seuraamista oli pääasiassa, niin alkoi pentu jo vähän kyllästyä. Mutta loistavasti tsemppasi loppuunasti. Palkkasin pääasiassa herkuilla, mutta leikitin välillä.
Pentutokon jälkeen sattui olemaan sitten vielä näyttelytreenit. Ja koska meidän piti muutenkin venailla vielä tunti, koska Laura treenasi Meelan lisäksi vielä Mintun, niin menimme sitten vielä näyttelytreeniin, vaikkei meillä kyllä ollut edes näyttelyvermeitä mukana, mutta eipä tuo hidasta. Paljon paljon paljon juostiin, ja Brandy juoksi todella upeasti! Sai ohjaajalta erityiskehuja mielettömästä takapotkusta ja liikkeestä yleensäkin. Sain esitettyä löysällä hihnalla liikkeessä... Köh.. Mun pitää varmaan aina ennen mätsäreitä ja näyttelyä käydä ensin 1h lenkki ja sen jälkeen vielä treenata intensiivisesti 1h tokoa, niin sitten se esiintyy kauniisti ! Koska muutenhan se on yhtä kolmiloikkaa ja hyppypomppua. (ja voisin tässä mainita että kävin ostamalla Brandylle n. 60cm mittaisen ohuen nahkahihnan ja tähän sitten tilauksessa on 60cm hopeinen snake -ketju, josko se kutina tällä kokoonpanolla vähenisi!). Seisominen, tutkailu ja muu hömpötys meni oikein loistavasti, sain myös hiukka vihjettä siihen, kuinka tällä hetkellä hiukan pihtejä takakinttuja saa vähän normaalimman näköiseksi.  Tällä kerralla menoissa oli mukana myös kaksi muuta aussieta. Kida ja joku Bywaterin urostrikki. He tosin treenailivat jo vähän osaavampien ryhmässä.

Pentutokon toinen kerta
Tämä olikin sitten 4.10. Aiheena oli leikkiminen. Eli miten leikitään ja millä kannattaa leikkiä yms. Ohjaaja (joka sattui olemaan Kida aussien omistsaja) katselikin sitten leikkimistä ja kommentoi. Me saimme leikkimisestä kehuja ja että olen leikkinyt Brandyn kanssa todella hyvin.Saimme myös ohjeeksi kokeilla, että mikä on koirallemme paras palkka. Tähän on yksinkertainen testi. Eli ensin syötetään koiralle makupaloja. Sitten pidetään tauko. Tauon aikana otetaan aikaa, niin pitkään kunnes koiran kiinnostus herpaantuu. Sama juttu lelulla sitten. Ensin leikitään hetki ja pidetään tauko, ja aikaa otetaan niin pitkään kunnes kiinnostus katoaa. Se kumpaa koira jaksaa odottaa pitempään, on koiralle parempi palkka. Itse loogisesti ajattelin, että testi kannattaa varmasti tehdä mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä, ettei häiriötekijöitä ole vaikuttamassa testin tuloksiin.
Ja koska vettä tuli tällä kerralla kuin saavista, niin Laura ei enää jäänyt treenaamaan Minttua, joten pääsimme sitten likomärkinä ajoissa kotiin.

Kaupungistuminen

Sittenpä olin sopinut treffit isäni luokse Espooseen 30.9-2.10 väliseksi ajaksi. Elikkä lähdettiin Jussin kanssa näyttämään Brandylle vähän kaupunkielämää. Vaikka isäni tosin asuukin ns. omakotitaloalueella, niin ei nyt varsinaisesti kaupunkielämää ollutkaan. Junallahan me tämän matkan taitoimme. Olin kaukaa viisas ja sovin perjantaiaamulle treffit "naapurin" lappari Hupsiksen ja tämän omistajan kera. Missio pennun väsyttäminen sai alkaa! Jussi lähti tietysti mukaan lenkille, mutta eipä se oikein meiningeissä ollut mukana. Pentu onneksi hoiti tämän homman oikein hyvin ja riekkui Hupsiksen kanssa sydämensä kyllyydestä. Kun pentu oli väsytetty, lähdimme junalle. Pentu taas aivan kikseissään, että mihin mennään!! Autokyydit (+ linja-autokyydit) on niin pennun lemppareita, koska mennään yleensä jonnekkin kivaan paikkaan! Myös Jussi pitää autoilusta. Sittenpä tulimme juna-asemalle. Brandy oli ihan häpsingillään ja Jussi normaalin lunkisti, kyllä Jussi tietää! Lähdimme sitten viimehetken tarpeiden tekemisen jälkeen junalle. Ensin pentu katsoi, että mitä, tuonnekko minun pitää kiivetä ??? Mutta kun Jussi reippaasti meni edellä, ei pentukaan enää toista kertaa katsellut, vaan sinne se kapusi reippaasti perästä. Tämä junamatka olikin sitten vähän paljon ahdas. Meidän vieressämme istui koko matkan eräs henkilö ja paikathan olivat kuin normaalit junan penkit, eli ei mitenkään suuresti tilaa. Olisi ottanut ison lemmikkieläimen paikan, mutta sitä ei saanut enää varattua, koska se oli jo otettu. Ja ette kyllä arvaa, että mikä siinä ison lemmikin paikalla sitten oli..... no... tätihenkilö KISSAN kanssa. Ja Kissa oli pienessä boxissa... Meinasin täti-ihmiselle sanoa, että voisi ens kerran miettiä, että tarviiko hän ensi kerralla niin tilavaa paikkaa, koska kyydissä saattaisi olla sellaisia jotka sitä ison lemmikin paikkaa oikeasti tarvitsee.....! No tosi kivasti meni matka kuitenkin. Brandy nukkui jaloissa (edellisen penkin alla, minun jalkatilassani ja vei osan myös vieressä istuvan jalkatilasta) suurimman osan matkaa oikein sikeästi ja rauhallisesti. Missio pennun väsyttäminen olisi siis näemmä tuottanut tulosta.
Perillä olikin vastassa monta uutta ihmistä, siskoni, isäni ja hänen naisensa. Kaikki Brandy otti vastaan ilolla, ja Jussi tietysti perästä myös kerjäämään huomiota. (joo kyllä Jussistakin on tullut reippaampi, koska jos ei mene hakemaan huomiota, jää kokonaan ilman!) Myöskään vieras talo ei ollut Brandylle sen suurempi stressinpaikka. Talo tutkittiin ja sitten voikin leikkiä ja touhuilla. Vaikka pikkasen pentu väsytti vielä, joten kauniisti kävi hän myös sitten levolle. Jussi tietysti tapansa mukaan isäni sylissä rapsuteltavana.
Lauantaiksi olin sopinut treffit ex-poikaystäväni siskon, eli kaverini Jessican kanssa. Jessica tuli hakemaan meitä, ja kävimme hakemassa perheen kultaisennoutajan Roopen (joka oli vanhentunut ihan silmissä :( ) mukaan ja suunnistimme Luukin ulkoilualueelle lenkkeilemään. Pojat tulivat kaikki todella hyvin toimeen. Tätähän me emme myönnä, mutta saattoi käydä niin, että eksyimme pienesti sinne metikköön ja harhailimme siellä hetken jos toisenkin. Vaan sitten löysimme reitille ja kävimme lopuksi vielä koirapuistossa, jossa ei kylläkään ollut muita. Jussi ja Brandy siellä leikkivät keskenään, vaikka Roopekin yritti olla vähän mukana.

Sitten kävimme takaisin isällemme. Loppupäivästä tulikin sitten melkein koko suku käymään. Tuli sisko miehineen, mummo, edesmenneen kummini vaimo. Ja pihalla kävimme katsomassa myös serkkuni lapsia ja vaimoa. Lapset oli vähän jänniä kun ne sillä tavalla riekkuivat ympäriinsä. Mutta pentu antoi silti kiltisti silittää itseään. Pentu oli kaikkia kohtaan todella reipas ja avoin!
Sunnuntaina sitten ennen kotimatkaa kävin poikien kanssa lenkkeilemässä metsässä. Pojat oli irti. Brandy veti rallia ympäri metsää. Tulimme sitten sellaiseen paikkaan, missä oli rapaoja, ja siitä yli meni pieni ns. omatekoine silta. Noo, Brandy sanoi sillalle piutpaut ja ennenkuin kerkesin edes huomata, niin pentu oli kylkiään myöten siellä ravassa ja märässä. Hieno homma! Lenkki loppuikin sitten vähän lyhyempään, koska piti lähteä takaisin kotiin, että kerkeää pennun huuhtoa ennen lähtöä. Vesipesusta huolimatta pentu lemusi aivan kuolemalta. Onnea vaan kanssamatkustajat!
Kun pääsimme matkaan, niin Brandy kiipesi tällä kertaa aivan itse reippaasti junaan, sen suurempia epäröimättä. Tällä kertaa paikkamme oli vähän isompi, vaikka vähän ahdasta oli siinäkin. Pentu nukkui oikein sievästi suurimman osan matkaa, vaikkei nyt sen kummemmin väsytetty ollutkaan. Hyvä reissupentu! Kivaa että Brandykin tuntui osoittautuvan koiraksi jonka kanssa on kiva ja helppo matkustaa!

Pentukurssin kaupunkikävely
Meiltä jäi Brandyn ripulin takia alkuperäisen pentukurssimme kaupunkikävely välistä, mutta saimme korvaavan kerran 8.10. Lähdimme matkaan linkalla, kun linkka pysähtyi kohdallemme, lähti Brandy vetämään nelivetona sisään. Sisääntulomme ei siis ollut kovin hallittu... No, ei se ainakaan pelkää.. Kun pääsimme kaupungille, pyöri Brandyn pää kuin pöllöllä. Eihän me koskaan vielä oltu käyty keskustassa. Siellä oli niiiiiiiin paljon hajuja ja ihmisiä ja katsottavaa muutenkin. Vaikka hyvin pentu pysyi silti kuulolla. Tapasimme kaupunginlaitamilla ja lähdimme siitä kävelemään hallitussa jonossa takaisin kohti keskustaa. Menimme anttilalle, jossa oli ensin ritiläalusta ja sen jälkeen ns. ulospäin avautuva automaattinen ovi, sitten pyöryläkumimatto, ja normaalit sivulle avautuvat liukuovet. Tämän jälkeen tuli liukas lattiapinta ja samalla pinnalla varustetut rappuset. Brandy lähti reippaasti sisälle, eikä meidän sisäänmeno taaskaan ollut kovin hallittu. Mutta ei pentua ainakaan pelottanut, ehkä vähän jännitti, että mihin nyt mennään. Pinnoista tai ovista ei välittänyt tuon taivaallista. Tästä lähdettiin sitten parkkihalliin. Ei mitään ongelmaa sielläkään. Sen jälkeen käveltiin vilkas kävelykatu ja kävimme tervehtimässä rautaista sutta eikä Brandy edes tajunnut, että siinä olisi jotain erikoista. Hyppäsi vielä sen päällekkin. Pentukurssin jälkeen kävelimme vielä kotiin, koska pojat jäivät keskenään illaksi kun kirjuri lähti katsomaan Antti Tuiskua (;DDDDDD).

Jussin kaksi viimeistä agikertaa ovat jääneet välistä, sillä ensin oli tämä espooreissu ja 7pvä minä suuntasin kerubiin katsomaan Reckless Lovea. Noh, ehkä minullekkin sallitaan välillä huvitteluja?

Sikaillaan nyt vähän lisää!

Lauantaina 24.9 keräsin jälleen koirailuun liittyvät kimpsuni ja kampsuni, sekä molemmat koirat äitini autoon. Jussin tosin jätimme matkan varrella äidin luokse Rinon kaveriksi. Ja Brandy jatkoi takakontissa matkaa Liperin Leipäpäiville. Enhän minä toki sille leipää mennyt syöttämään vaan leipäpäivän yhteydessä 4H järjesti match shown. Sinne mentiin merlepojan kanssa vähän harjoittelemaan kehäkäytöstä.
Me oltiin jouduttu/satuttu Nino dalmiksen pariksi, enkä mie nyt sen kummemmin punaista odotellut. Mutta kun kehään päästiin, niin kuvitelmat punaisesta nauhasta häipyi kokonaan silmistä.

Alkuseisomukset meni todella nätisti ja Brandy oli ryhdikäs ja valpas. Vaan sitten lähdettiin juoksemaan ympäri. Ensimmäinen ongelma... Näyttelynaru kutitti Bräneä ihan suunnattomasti ja sen juoksu oli jotain kolmiloikan tapaista, kun se samalla yritti itseään rapsuttaa.

Toinen ongelma... pariltamme vahingossa levisi makupaloja maahan (köh, kuitenkin yrittivät sabotoida meidän suoritusta!!) ja sen jälkeen kun Brandy huomasi ekan makupalan, ei se oikeastaan muuta huomannutkaan enää. Koko loppukehä meni aivan ööö. noh. sanotaanko... kaoottisesti. Brandy kulki vain nenä maassa, kiskoi ympäriinsä ja yritti päästä paikkaan johon nameja eniten levisi... Hiukan se onneksi malttoi vielä seistä, vaikka vähän kuikuilikin, että josko sittenkin olisi jossain ympärillä nameja. Tuomarin antoi tutkia rauhassa läpi. Kopeloida jalat, rungon ja kassipussiset. Myös hampaat antoi melko nätisti katsoa. Lopussa alkoi vähän nykiä päätä pois, että jo riittää. Mutta kohtuullisen hyvin antoi katsoa kuitenkin. Paljon heilutti häntää, ja meni tutustumaan tuomariin ja yritti antaa pusunkin. Mutta sitten kun pyysin keskittymään makupalaan, niin keskittyi tosi hyvin. Tuomari antoikin meille vinkkiä, että kannattaisi hankkia ketjullinen näyttelytalutin että saisi vähän enemmän kontrollia koiraan. Itse olen tätä myös omassa päässäni miettinyt, tosin oikeastaan vain sen kutiamisen kannalta. Ja onhan se siistimpi. En vain vielä ole raaskinut ostaa, etten osta liian pientä tai liian isoa... tuo kun kuitenkin vielä kasvaa. Noh, saimme kuitenkin aivan ansaitusti sinisen nauhan.

Ja häntä heiluu!

No mutta etiäpäin. Sinisten nauhakehässä, niin kuin sanonta sanoo, Brandy paransi kuin sika juoksuaan! Se seisoi todella hienosti. Ja juoksu, se juoksu! Se juoksi niin nätisti kaikilla neljällä raajallaan ja piti päänsä ilmassa ja kuunteli mitä tehdään ja minne mennään!

Kuinka taitava pieni porsas! Se seisoi taas kun tatti paikoillaan ja heilutteli häntäänsä. Josta tietysti palkkasin, kuinka reipasta! Tuomari kätteli porukkaa pois tasaiseen tahtiin ja olin ihan varma, että tuomari kättelee meidät pois sen parikehäfiaskon takia. Mutta ei! Päästiin ainakin neljän parhaan joukkoon! Meidän lisäksi kehässä oli kaverin pyrri Zin ja tuttujen puuteriharjis. Puuteriharjis sijoittuikin neljänneksi. Ja tähän väliin odotin meidän sijoittuvan, vaan ei! Lopulta oltiin vain minä ja Bräne sekä Pilvi ja Zin. Naureskeltiinkin siinä Pilvin kanssa keskenämme. Lopulta kuitenkin Zin oli tuomarin mielestä parempi. Näin me sijoituttiin siis SIN2. Jeee!

Lisäksi otettiin häiriössä siellä vähän tokojuttujakin. Lisäksi monet kävi Brandyä ihailemassa kovin. Noh, onhan hän varsin valloittava pieni pusukone. Palkintoposeerausta ei ole, koska noh. palkintona oli kolme purutikkua ja purina onen raksujen pienenpieni näytepussi, muutenkin mätsärit oli vähän kehnosti järjestetty, kun esim. kehiä ei varsinaisesti ollut. Tai siis niitä ei oltu merkattu mitenkään, niin ihmiset tuon tuostakin siitä kävelivät. Mekin meinattiin jonkun pikkupojan päältä juosta kun hän oli kehään tullut tallustelemaan. 
Niin ja kaiken tämän lisäksi joku nainen tuli vihkosen (ja kameran) kanssa kyselemään nimiä, että liekkö saadaan nimemme lehteenkin! Siitä alkaisi Brandyn julkisuus-ura!

 

Päivää liian aikaiseen otettu viikkoiskuva, eli 21vko

Mätsärien jälkeen käytiin vielä metsälenkillä kaikkien koirien kanssa. Oikein iloissaan he kaikki olivat ja Rinokin pääsi irti ja vähän papparainen jaksoi keppiäkin hakea. Brandy ei oikein malttanut äidin luona rauhoittua, varmaan vieras paikka sen verran jänskättää. Noh, katsotaan mitä on viikon päästä kun lähdetään espooseen reissuilemaan!

Brandy oli myös perjantaina mukana Jussin agitreeneissä. Ja kun aikaa jäi yli, niin treenattiin siivekkeiden kiertämistä ja niiden läpi juoksemista. Ja jonkun verran tehtiin jo pientä putki "hyppy" (eli siis siivekkeiden läpi juoksu) sarjaa. Ja kyllä on samperi pennussa vauhtia. Mulla tulee niin ongelma pysyä sen perässä, kunhan päästään oikeasti harrastamaan! Lisäksi se myös kuumuu jonkun verran, eikä sitten malttanut oikein keskittyä. Mutta, noh. Parempi kuuma kuin.... öö. kylmä? :'D

Tänään sunnuntaina käytiinkin sitten ottamassa pieni treenailuhetki tuossa lähikentällä kun Sirkku tuli aussietyttösten Susun ja Viirun kanssa. Ensin Viiru ja Brandy leikkivät tuokion ajan. Kunnes sitten alettiin treenaamaan. Otin ensin Jussin syyniin, jonka kanssa tehtiin paikka"makuuta". Tosiaan, Jussi ei pysynyt makuulla, vaikka oli alusta. Vissiin alkaa olemaan sille jo liian kylmä treenailuun ulkosalla. Tehtiin sitten kaikkia höpsöjä hyppypomppupujottelutemppuja. Eli kasia, jalkojen pujottelua, jalan yli hyppimistä yms.
Sitten alkoinkin treenaamaan Brandyn kanssa. Otettiin ihan perusasentoa ja seuraamista. Paljolti. Ja häiriö olikin hyvä, koska häiriössä Brandy näyttää edistävän seuruussa ihan hurjasti. Naksuttelinkin (ja palkkasin) oikeasta paikasta ja kontaktista. Lopussa otettiin vielä maahan menoa ja ns. "paikkamakuuta". Sirkulta sainkin todella paljon kaikkia kivoja pikkuvinkkejä! Kiitos kovin! Vähän nosteltiin myös "kapulaa" käteen. Hän on niin päteväinen pikkuotus kyllä! Minun oma pieni merle palkintoporsaani <3
Tosin se pitää vielä mainita, että Jussi hurjan reippaasti meni Sirkun luokse ja antoi rapsutellakkin pitkät tovit. Annankohan mie sille nykyään liian vähän huomiota, niin se menee sitten hakemaan sitä vierailta ihmisiltä :D

Mainittakoot nyt vielä, että kaikki merkinnän kuvat (c) EVE, kiitos kovin kuvistaaa! :))

Ehkei vielä eläkekamaa

Mulla on oikeasti pikkuhiljaa mennyt toivo ja motivaatio Jussin kanssa tuossa agiharrastuksessa. Se on niin tahmea ja haluton. Se vain matelee radalla perässä ja suorittaa kaiken hitaasti. Okei. Minussa on varmasti myös vikani ohjauksen kanssa, mutta kertakaikkisesti väitän, ettei kaikki vika kyllä minussa ole. Yritän kuitenkin parhaani mukaan innostaa, palkata ja kannustaa harjaeläintä radalla.
Ja pitäisi minun varmaan ehkä yrittää selvittää mistä tuo haluttomuus johtuu, esim. kartoittamalla johtuuko se kivusta. Tähän minulle tulee ainoana ratkaisuna mieleen hieroja, mutta kuten olen muistaakseni jo aiemmin tainnut todeta, että kun tuo koira ei luota vieraisiin ja varmasti seisoo lihakset kireänä ja jännittyneenä tasan siitä hetkestä lähtien kun hieroja tulee näköpiiriin. Toki mahdollisuutena voisi olla, että hieroja yrittäisi kartoittaa mahdolliset kipupisteet ja antaa minulle kotiin hierontaohjeet tms.
Mutta joo, alunperinhän ei ollut tarkoitus marista, koska viime agitreeneissä ei ollut mitään marisemisen arvoista!! Paitsi noh, jos jotain niin se, että tehtiin mini -esteillä. En tiedä johtuiko koiran into sitten siitä, ettei tarvinnut hyppiä niin korkeita.

Agitreenithän oli perjantaina 23.0 ja pääsimme korkkaamaan POKSin uuden hallin (joka tosin ei vielä ollut valmis)! Halli oli HIENO! Se on tilava, se on valoisa ja talvella se on vielä lämmitettykkin!!! Ainoana miinuksena voisi sanoa, että siellä kaikuu ihan hulluna.

Laura toi meille radan joka oli oikeastaan tosi kiva. Noh, olihan se ainakin ohjauksen kannalta aika helppo sinällään, mutta pääasiassa tosi kiva! Tuommoinen hauska vauhtirata. Jopa minä muistin sen suurimmaksi osaksi ilman pysähtelyjä. Jussia paljon innostin ennen radalle lähtemistä ja radalla tuo oli ihan huippureipas! Ei tarvinnut jäädä montaa kertaa odottelemaan, vaan vierellä kulki ja pysyi suurimmaksi osaksi laukalla. Oli innokas ja haki esteitä itsekin ja antoi minulle taas ohjausvirheitä anteeksi. Tuo on niin kiva agikoira sillon kun se oikeasti toimii ja tekee!
Teimme radan ensin toisin päin ja sitten toisinpäin. Eli ns. "molempiin suuntiin".

Välillä kyllä huomaa miten Jussi tarvitsee vielä hirmuisesti itsevarmuutta. Koska vielä se välillä jää varmistelemaan, että "näinhän minun piti tehdä?" Vaikka se tosi paljon minun virheitä paikkaileekin.
Harjoiteltiin sitten vielä radan ulkopuolella Jussin kanssa keinua. Ensin otin pari kertaa keinua vastaan, ettei se rämähdä niin pahasti. Mutta lopuksi annoin keinun mennä ja rämähtää ihan omalla painollaan. Aika paljon se Jussia jännittää mutta nakkien voimalla se kyllä sitten aina uudestaan ja uudestaan keinulle kiipesi. Hyvin taitava poika !

Australialainen palkintoporsas

Otsikko vissiin vihjaa jotain. En tiedä.
Australialainen voisi viitata Brandyyn? -Kyllä
Palkintoporsas voisi olla jotain voittoisaa? -Kyllä
Elikkäs käytiin porsastelemassa lapsoisen kanssa pohjois-karjalan noutajakoirayhdistyksen järkkäämissä mätsäreissä 11.9. Ei sieltä ihan pissisijoja liiennyt, mutta melko lähelle henkilökohtaista voittoa! Jussi ei ollut mukana aamulla vallinneen arveluttavan sään takia, joka oli toisaalta ihan hyvä, koska ko. mätsäreissä ei ollut pienille koirille pöytää, jota Jussin kanssa siis pääasiassa mätsäreissä harjoitellaan.
Brandy oli alkuun hiukan häpsingeissään, mutta rauhoittui aika nopsakkaan, koska ollaanhan me juostu totuttelemassa mätsärimeininkeihin jo aikaisemminkin. Kovasti olisi ollut paljon kavereita joiden kanssa vaihtaa neniä, mutta eihän me hihnassa semmoisia!

Loppujen viimeksi tuli meidänkin vuoro astella kehään. Olimme pienenpienen Meela shelttityttösen parina. Ensin seisottiin. Sitten meitä pyydettiin juoksemaan kehä ympäri. Tuomari pyysi meitä Brandyn kanssa menemään Meelan edeltä tokaisin tähän vain, että "voidaanhan me yrittää"! Kohtuullisestihhan tuo juoksukierros sujuikin. Vaikka noh. henkilökohtaiset tuomarimme kehänlaidalla kommentoivat jälkeenpäin, että näytti vammaisten kilpajuoksulta... Noh.. Juokse itse kun pentu vetää kolmiloikaa, tunkee jalkoihin, niin että potkaiset sitä vahingossa muutamaan otteeseen, ja vetää neljään eri ilmansuuntaan, tämän lisäksi ottaa kontaktia ja ehkä jossain askeleen välissä koittaa innostuksissaan napata vielä hihastakin. Niin ja sinä tietenkin yrität itse parhaasi olla kaatumatta ja pitää pentusi kurissa ja järjestyksessä, askellajina mieluiten ravi.

Seisomisosuudet menivätkin sitten todella kivasti. Brandy tapotti paikoillaan kun liimattu lihavarras ja tapitti edessä heiluvaa raksua. (kyllä, käytämme mätsäreissä raksua, että tuo malttaa olla. Liian hyvät herkut on... noh.. liian hyviä herkkuja!) Eihän tuo vielä asentoa osaa ottaa, mutta pienellä ohjaamisella seisoo kohtuullisesti. Yritin yhdessä vaiheessa asetellakkin, mutta taitaa olla liian häiriöstä vielä, että Brandy olisi malttanut pysyä. Meille ojennettiin punainen nauha kera purutikun. En kyllä tähän päiväänkään mennessä ole keksinyt, että miksi saimme punaisen, sillä Meela esiintyi paljon hillitymmin ja kauniimmin. Vaan en valita!

Nauhakehässä meidät jaoteltiin isoihin ja pieniin. Me tietysti isoissa. Nyt juostiinkin kaikkien "keskellä", eli edessä oli koira ja takana oli koira. Aluksi Bräne yritti kovasti kiskoa edellä menevien perään, mutta kutsusta lähti sitten kontaktiin. Okei, välillä piti muistutella uudelleen, ei se ihan niin pätevä lapsi ole. Sitten seisottiinkin piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkääääääääään. Mutta minun ei tarvinnut asetella Brandyä kuin ihan pari kertaa. Siinä se pönötti paikallaan liikkumatta ja tuijjotteli namua. Minä sitten yritin kehumalla ja nakkia heiluttamalla saada ryhdikkyyttä. Loppujen viimeksi meitä oli kehässä jäljellä enää neljä! Eli oltiin sijoituttu! Jee! Sitten meidät tultiinkin samointein ohjaamaan nelos-sijalle. Eli Bräne Räkäläntti PUN4!

Sijoitusten jälkeen käytiinkin sitten vielä juoksemassa juoksukilpailussa, jossa Brandyn aika oli 6.62 ja oiskohan pingottava matka ollut 50m. Itse lähdin juoksemaan huutamaan ja vinguttelemaan vinkulelua sinne kentän toiseen päähän sillä välin kun avustaja piti Brandyä kiinni, kyllähän tuo pentu hyppi ja vinkui perään. Ja hienosti se sieltä porhalsi sitten luokse. Juoksukilpailun voitti aussie Hippa(?).

Lisäksi myö ollaan käyty siellä pentureeneissä joissa on mennyt todella hyvin. Pentu keskittyy lujasti ja tekee mitä pyydetään. Viimeiselle pentukurssikerralle eli kaupunkikävelyyn emme päässeet, koska Brandylle iski kova ripuli edellisenä päivänä ja jatkui vielä treenipäivällekkin. Eikä me nyt puolkuntosena mihinkään lähdetä, saatikka tartuttamaan muita. Mutta meillä on sitten korvaava kerta toisen ryhmän kanssa hiukan myöhemmin.

Kovasti paljosti ollaan treenailtu myös ihan kotona ja "kotikentällä". Perusasento, melko jees. Luoksetulo, varma ja nopea (tosin ei vielä varsinainen liike). Eteen tulemista ollaan harjoiteltu. "noutoa" ollaan harjoiteltu "tennispallokapulalla", eli sen nostamista, pitämistä suussa ja palauttamista. Palauttaminen onkin Räinölle vaikea juttu, se haluisi pitää kaiken itsellään ja leikkiä keskenään. Ollaan jo kohtuullisen hyvällä mallilla tässä palautuksessa. Lisäksi paikkamakuuta treenattu on! Alkeita siis lähinnä. Ongelmana lähinnä se perusasennosta makuulle käyminen, koska pentu öh.. leviää aika tyylikkäästi eteenpäin. Kun pentu käy maahan, niin minä olen about. lanteen kohdalla. Tätä siis ollaan tehoharjoiteltu vähän kootummaksi. Paikkamakuussa pysyy hyvin, ei vielä kovin pitkää matkaa tai pitkää aikaa olla edes harjoiteltu. Eikä pidäkkään. Pysyy oikein mainiosti. Toinen ongelmakohta on se, kun palaan pennun viereen ja se odottaa sivu-käskyä. Ei aina malta ihan odottaa. Tätä pysymistä ollaan siis harjoiteltu kovin.
Ja seuraaminen. Toistaiseksi tehdään tosi lyhyttä, suoraa pätkää. Kohtapa voisi aloittaa kääntymisharjoittelut. Tässäpä teille vielä videomateriaalia, että kyllä myö jottaa tehään (ja ehkä edistytäänkin..?)!

Perusasentovideon voit katsoa täällä!
Seuruuvideon voit katsoa täällä!


Sitten vielä jos viikkoiskuvat ja painot :)

19vko, 15,2kg 49cm

20vko, 15,9kg 49cm

Jussillakin on elämä

Oisko sitten Jussin blogituksen vuoro.. Mä olen niin hidas näissä!
Jussin kanssa tosiaan käytiin koiratanssikurssilla, joissa oli suurimmaksi osaksi sellaisia temppuja jotka jo osattiin. Mutta saatiin paljon vinkkejä niiden vahvistamiseen/edelleen jalostamiseen. Lisäksi suunniteltiin jonkun verran koreografioita. Lisäksi meistä kuvattiin video tanssiessamme. Meillä tämä koreografiointi oli vähän niin ja näin, koska mä kertakaikkisesti unohdan mitä olen suunnitellut seuraavaksi tekeväni ! Noo, onneksi tässä lajissa on helppo olla spontaani ja tehdä mitä mieleen juolahtaa ja mikä sopisi musiikkiin, mutta voishan tuota omaa muistisuoritinta hiukan petrailla. Ois vaikka agissakin siitä sitten hyötyä . Suunnittelemme osallistuvamme jatkokurssille, jossa pääpainona on sitten koreografian suunnittelua ja laatimista!

Agiahan myö ollaan myös tahkottu oikein jämerästi joka perjantai. Paitsi nyt viimeisimmät kerrat on jääneet välistä, koska säät on suoraansanottuna olleet tolle katkaravun sukuiselle alastonmallille hiukan liian kosteat ja viileät. Yleisesti ottaen Jussi on ollut treeneissä tosi TAHMEA. Koko tää kesä on olltu tosi tahmeaa työskentelyä. En tiedä, että johtuukohan siitä, että nyt oikeesti treenataan, eikä vaan harjotella yksittäisiä esteitä. Lisäksi ollaan mietitty myös porukalla, että voiskohan olla lihasjumia tai jotain muuta kipuilua, kun innokkuus on 4-10 asteikolla semmosta 6-7 luokkaa, välillä kieltäytyy tekemästä jne.. Miksei koirat puhu :( Jussi on kyllä mukana tosi hyvin ja tekee, mut siitä puuttuu se innokkuus ja vauhti. Tosin minussakin on virheeni, koska mun pitäs oppia vaan menemään ja viuhtomaan, mut mie jään odottelemaan. Tosin mulla on semmonen kutina, et jos ite vaan suhaan eteenpäin kattelematta, että tuleeko se koira perässä, niin Jussi vois jäädä toljottelemaan, että mitähän hittoa toi mamma nyt heiluu ja viuhtoo ympäriinsä.
Mut ei nää huonoja treenejä oo kuitenkaan ollu, ei! Ollaan opittu paljon ja menemään pitempiä ratapätkiä, ja ohjauskuvioita! Mutta kyllähän se motivaatio vähän laskee, kun näkee, ettei koiralla oo niin kivaa kun mitä sillä vois olla. Ja kun ei oikeestaan toi tahmeus voi liiasta treenistäkään johtua, kun oli meillä tossa ennen kesää se reilun puolen vuoden tauko.Nooh. Eiköhän se tästä. Ehkä myö aletaan treenaamaan vaan jotain kivoja vauhtijuttuja, eikä tavotteellisesti ollenkaan, vaikka mie kyllä kovasti haluisin joskus ees mölleissä käydä..

mm. tällainen rata meillä oli eräs kaunis treenikerta!

Alkuperäisesti rata on nyysitty Kidan&Taran blogista ja siitä edelleen Mintun&Meelan blogista.

MejäJengi

Lisäksi me käytiin Jussin kanssa mejäilemässä. Elikkäs vedettiin verijälki metikköön. Jussille oli tosi iisi pelkkä suora. Hyvin se otti hajua ja merkkas alun kusemalla, sit lähti suunnistamaan oikeeseen suuntaan, mut haraili ympäriinsä ja kuseksi mennessään, eikä oikeestaan tienny varmaksi, että mitä sen pitää tehdä. Nooo... Ei siitä varmaan jälkikoiraa tuu, mut kunhan jatkossakin huvikseen käydään viihdyttämässä pääkoppaa.

Muuten ollaan Jussin kanssa lähinnä oltu sisähommissa, eli treenailtu sisällä kaikkea aivojumppaa. Varmistettu mm. takajalkoja seinää vasten juttua ja niin edelleen. Nyt alkaa tää ei Jussin aikakausi, eli syksy ja talvi :(

Lisäksi tein ihan huvikseni joskus Jussin suusta tällaisen hammaskartan. En muista mistä alkuperäisen pohjan lainasin :( Siitä näkee mitä meiltä suusta puuttuu. Ja kulmurithan molemmat katkesi ja ne poistettiin. Muut hampaat puuttuu sitten ihan muuten vaan.