Aivoton banaani agi- ja tokokentällä

Käväistiin agilityssä maanantaina 23.9. Hallissa oli aluksi muutama medikoirakko ennen meitä. Völinähän siitä syntyi kun muut sai treenata ja itse joutui olemaan paikallaan. Mentiin sitten välinevaraston nurkkaan tokoesteiden sekaan istumaan, ettei Brandy nähnyt radalla olevaa koirakkoa. Völinä väheni huomattavasti.

Nostin rimakorkeudet vaihtelevasti maksiin ja mediin, renkaan maksiin ja muurin jätin miniksi, koska olin liian laiska kokoamaan sitä maksiksi... Rata oli melko helppo, joskin siinä oli joitain vaikeita kulmia joillekkin esteille. Siinä olisi pitänyt juosta ja kovaa. Itseäni kuitenkin hiukan hirvitti Brandyn hiukan päättömältä vaikuttava meno, joten otin itse melko rauhallisesti, enkä edes yrittänyt juosta kovaa. En sitten tiedä turhautuiko Brandy tästä entisestään. Tällä kerralla oli vähän sama ongelma kun edellisellä. Brandy kuunteli todella hyvin minun ohjeita ja teki juuri niin kun minä käskin tehdä, mutta ilmeisesti Brandyn aivokapasiteetti ei riitä sen lisäksi keskittymään myös siihen omaan tekemiseen. Eli se Brandyn oma tekeminen on ihan hirveää häsläystä. Juurikin tuo muurijuttu, jonka lisäksi oli niin kiire kepeille, että törmäsi toisena olevaan keppiin ja teki jonkunlaisen ihmeellisen piruettiympyrän sen kanssa ja kaatui kyljelleen...
Varmasti puuttuu nyt varmuuttakin ja lihaksistokaan ei ole niin kuoseissa, että hallitsisi itsensä paremmin, mutta sitten varmaan olisi ihan hyvä olla juoksematta ilman sitä toista aivopuoliskoa...

Tehtiin ensin pätkää 1-6. Eli aikamoista putkirallia. Ensimmäinen ongelma. Kulma muurille. Huhhuh. Koska Brandy on tyyppiä, mennään eikä meinata, niin se ei ihan osannut löytää järkevää kulmaa itsenäisesti, vaan hyppäsi siitä mistä nopeiten pääsee. Monet kerrat sivussa oleva muurin osa jäi keikkumaan ja kerran koko muuri oli atomeina ympäri kenttää. Ajattelin siis hiukan ottaa juttua turvallisemmin, ja ottaa koiran "kiinni" tuossa muurin edustalla ja ohjata siitä vähän suoremmin muurille. Tosi kivasti Brandy tulikin likelle ja otti mukavasti hyvän kulman muurille. Joskin tästä koitui minulle ongelma, koska seuraavana oli suora putki, jonka Brandy pinkoo nanosekunneissa. Ei siis mitään mahiksia keretä ohjaamaan tuolle kauimmaiselle mutkaputkelle. Itse siis juoksin vasta kolmos putken alkupäässä kun Brandy ihmetteli 3 ja 4 putken välillä, että "mitäs sitten". Toki tuossa jos koira irtoaisi ihan äärettömän hyvin, niin sen olisi saanut menemäänkin tonne neloseen, mutta ei Brandy nyt ihan noin hyvin irtoa, vaikka se hyvin irtoaakin. No saatiin tällä tyylillä ihan kohtuullisesti tehtyä, vaikka taas muurille oli vähän hankala kulma. Tehtiin myös siten että otettiin esteet 2-9. Tämä jopa toimi kohtuullisen hyvin, koska kerkesin koiran mukaan paljon paremmin kun ei tarvinnut ottaa sitä "kiinni" tuossa muurin edessä, vaan pääsin jo etenemään tonne putkelle päin, tästä saatiin melko hyvät irtoamisetkin tuonne 4 putkeen.

Lisäksi tehtiin irtonaisena pätkää 11-14. Ei ongelmaa. Pussi ei ollut mitenkään erityinen juttu, vaikkei sitä oltu pitkään aikaan otettukkaan. Sehän on melkeen kun putki ja Brandy rakastaa putkia.

Treenattiin erillisenä vielä tuota pussia ja rengasta, keppejä sekä keinua.
Kepeillä haettiin sitä oikeaa aloitusväliä. Muuten näissä ei ongelmaa olekaan. Täytyy vaan ensikerralla muistaa ottaa se ohjuri tuohon ekaan väliin. Tosin nauratti kun tehtiin keppejä ensimmäisen kerran, niin Brandy päätti keppien puolivälissä, että "ei saakeli, tossahan on vieressä putki, meenkin sinne!!". Eli se lopetti keppien tekemisen puolivälissä ja sujahti siitä oikein luontevasti putkeen. En pystynyt pidättämään naurua siinä vaiheessa. Onneksi ei tehnyt enää toista kertaa...

Sitten meidän murheenkryyni, eli keinu. Se vaan on niin jännä. Nykyään tosin uskon, että Brandyä enemmän jännittää se liike kuin se ääni. Tehtiin siis sillätavoin, että laskin keinua sitä mukaa mitä Brandy siihen kiipesi. En siis antanut vauhdilla laskea, mutta koira tavallaan laski sitä kuitenkin itse. Annoin vähän pamahtaakkin, eikä Brandy ollut äänestä moksiskaan. Se hirmu reippaasti aina lähti keinulle kiipeämään, mutta puolivälissä se meni vähän sellaiseksi ryömimiseksi, mutta keinun liikkeen loputtua, koira oli ihan normaali. Ja oli kyllä ihana huomata, että Brandy oli silti innokkaasti aina aloittamassa "liikettä" uudelleen. Eli ei olisi malttanut pysyä istumassa ja odottamassa sen aikaa, että itse menin pitelemään keinua ja annoin luvan tulla keinulle. Mutta sitten taas keinun puolivälissä alkoi hurjasti jännittämään. Paljon kehuja ja namuja, niin eiköhän me tämä keinu kuntoon joskus saada!


Tokotreenit olikin sitten vuorossa tiistaina. Päädyimme sitten ilmeisesti kisaamaan tähtäävien ryhmään (koska ilmeisesti muita kisaavia ei ollut), koska liikkeet olivat melko alkeellisia. Brandy oli hirmu rauhaton. Ja suureksi yllätyksekseni se olisi halunnut hirveästi mennä moikkailemaan muita koiria, mitä se nyt ei juurikaan ennen ole yrittänyt tehdä.. Lisäksi kultakurkku lauloi taas. Jos vähänkin oltiin paikallaan, eikä tehty mitään, Brandy kyllä huomautti asiasta joko haukkumalla lakkaamatta tai kitisemällä. Suurimmaksi osaksi siis meidän herkut kului siihen, että palkkasin sitä kun se oli hiljaa ja kohtuullisen rauhallisesti. Joko koira väsyi loppua kohden tai se alkoi tajuamaan jutun ideaa, koska ei melunnut ihan yhtä paljon kun alkutunnista.

Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Kouluttaja sai kyllä minua kätellä ihan rauhassa ja Brandy istuikin sen hetken hienosti aloillaan, mutta heti kun kouluttaja siirsi huomionsa Brandyyn, Brandy ratkesi riemusta. Ei pysynyt pylly maassa. Tehtiin tätä niin pitkään kunnes saatiin se pylly pysymään maassa, joskin kouluttajan eleet ja huomiointi olivat kovin minimissä.
Paikkamakuu, päätin ottaa varmanpäälle, eli oli koirasta vain vajaat kaksi metriä ja kävin palkkailemassa välillä. Ihan hyvä että otinkin varman päälle, sillä Brandy oli ihan älyttömän levoton! Se oli koko ajan lähtövalmiudessa ja kun se tajusi, ettei saa lähteä, se kehitti paljon sijaistekemistä. Se nuuski maata, söi lehtiä, katseli ties minne, kääntyi lonkalleen.... No, treeniä treeniä. Kotona nyt jos saataisiin edes se alon tasoinen paikkis varmaksi, niin sitten olisi hyvä häiriössäkin tehdä ja sitten voisi jatkojalostaa sen siihen piilopaikkikseen..

Lisäksi oli jäävää maahanmenoa. Muut ottivat sitä peruutustekniikalla ja me otettiin ihan tavallisesti. Tosi kivoja ja ripeitä maastoutumisia. Tehtiin kokonaisena liikkeenä kerran, muuten aikalailla palkkasin siitä maahanmenosta. Tehtiin syrjemmällä myös jäävää seisomista siten, että peruutin ja pyysin seisahtumaan, tosi pätevästi teki sitäkin. Mukavaa huomata, että nämä liikkeet toimii häiriössäkin, vaikka ne vasta oli ihan rikkipoikkihajalla.

Sitten oli luoksaria. En kehdannut tehdä ollenkaan avoluoksaria, koska ollaan tosiaan vasta pallonheittovaiheessa, niin tein sitten ihan huvin vuoksi normaalia luoksaria, mikä onkin ihan hyvä juttu, koska se on hidastunut, luultavasti juurikin tämän avoilun takia. Pitää näköjään treeniä sitä vauhtiakin useammin, ettei se nyt kokonaan unohdu. Kouluttajan mielestä vauhti oli ihan vallan riittävä, mutta noh... minusta ei.. Ensimmäisellä kerralla jäi istumaan tosi levottomasti, eikä keskittynyt ollenkaan. Oli kuulemma etujaloillaan steppaillut ja pyöritellyt päätään kuin pöllö, saatiin siis neuvoksi harjoitella tätä rauhallisesti jäämistä. Kun "sinulla on niin vilkas koira", aijjaa! :D

Tehtiin väliajoilla sitten perusasentoa ja palkkailin siitä, lisäksi yhden askeleen seuruita, ja kääntymisiä. Lisäksi vähän peruuttamisia ja sivuaskelia oikealle.

Yhteenvetona, koiran pitäisi siis olla vähän rauhallisempi. Se tekee liikkeet kyllä ihan tajuttoman hyvällä vireellä (en kyllä uskaltanut yhtään palkata lelulla tai suuremmilla kehuilla, koska sitten olisi varmaan mennyt yli...), mutta se vire jää vähän päälle liikkeiden jälkeenkin, joka sitten tulee ulos melusaasteena. Liikkeiden aikana Brandy on kyllä ihan hiljaa.