lauantai 14. tammikuuta 2012

Epäonnen viikko?

Mennyt edellinen viikko on ollut kohtuullisen suosta, niin ei ole ollut motivaatiota kirjoitellakkaan mitänn. Pöh.

Maanantain agitreenit 2.1
Ei mitään perin kummallista näissä treeneissä. Brandy oli taan niin kuumunut että voi pyhä lehmä. Radan reunalla se vaan huutaa kielloista huolimatta ja huomion siirrosta huolimatta (vinkkejä?).. Radalla se säätää tosi paljon omiaan kun ei malta keskittyä, kuunnella ja katsoa. Ja auta armias jos joku muu harjoittelee samaan aikaan esim. juoksee kovasti, menee putkessa tai leikkii leluilla. Korvat katoaa samantien. Eikä ole muuten yksi tai kaksi kertaa kun se on varastanut/karannut häiritsemään toisten suoritusta tai varastamaan palkkalelun. Huoh. Mulla menee kohta usko meidän agitreeneihin.
Noh. Joka tapauksessa. Harjoiteltiin keppejä, jotka meni ihan perushyvin. Hakee jo tosi kivasti suoralta linjalta ja tosi tosi tosi harvoin enää juoksee ohi. Vielä vois hinkkailla tätä suoraa ja sit alkaa harjottelemaan sitä vinompaa hakua. Vähän nytkin jo vaihdeltiin kulmaa, mutta pääasiassa pidettiin kuitenkin hakukulma suorana.
Sitten harjoiteltiin seuraavanlaista estesarjarykelmää
Tehtiin molempia eri versioita tästä ja ohjausta molemmin puolin. Laura oli namialustana. Tosi herkästi Brandy haki putken jälkeen esteen ohi, joten sai ihan karjua pennun huomiota itseensä ja ottaa sen käteen kiinni, jotta se tajusi ottaa myös esteen siihen väliin. Loppujen lopuksi alkoi sujua, eikä pentu enää hakenut esteen ohi.
Tässäkään ei mitään ongelmaaa. ^

Eikä tässä ^
Suurin ongelma tuli tässä. ^
Brandy meni hienosti putkeen, sekä ensimmäisen esteen putken jälkeen, muttä tämän jälkeen se haki aivan joka ikinen kerta ekan esteen jälkeen minun oikealle puolelle vaikka olisi pitänyt leluakin vasemmassa kädessä niin aina se haki oikealle puolelle ja esteen ohi. Vaikka odotin ja "vein" sitä toiselle esteelle tai Laura heiluttaa lelua tai namialustaa, niin ei. Ei niinkuin mitään käsitystä mikä aivopieru pennulla tässä oli. Kerran saatiin onnistumaan siten, että pysäytin pennun ekan esteen jälkeen ja mentiin siitä kakkoseste. Mikä lie ongelma tässä oli, en tiedä.
Semmoset reenit.

Jussi viskoo hampaita jälleen!
Taisi olla öö, tiistaipäivä(?) kun minulla oli kaveri kylässä jolle sitten rupesin kertomaan harjakoirien hammaspuutoksista ja esittelin sitten Jussin hammaskalustoa ja kerroin miten Jussiltakin on katkennut hampaita.. Ja kappas! Taas sain kukkaroni kevennykseksi huomata että taas oli yksi kulmuri katkennut aivan tyveään myöten. Kyseessä oikeanpuolen alakulmahammas. Tunsin kuitenkin pienen palasen hammasta vielä ikenen sisällä, joten eikun soittelemaan eläinlääkäreihin. Päädyin tällä kertaa soittelemaan Joen Eläinlääkäriin Jussi Hyvöselle, sillä Kivuttoman Martinalle ei ollut aikoja, enkä ko. paikan muille vapaille lääkäreille halunnut viedä. Saimme ajan tostaille iltapäiväksi. Jussia jännitti ihan suunnattomasti Jussi-lääkärin käsittelyssä pöydällä. Se halusi koko ajan vain syliin ja pois tilanteesta. Antoi kuitenkin tutkia nätisti, vaikka tilanne ahdisti hirmuisesti. Jussi sai nukutuspiikkiä pyllyyn ja sitten hampaanjämän poistoon.
Homma oli nopeasti ohi. Ja Jussi-lääkäri kertoi että hampaan loppu oli aivan säröillä ja murusina mitä sieltä poistettiin. Jussi sai kivunlievityspiikin, antibioottipiikin sekä herätyspiikin ja päästiinkin sitten kotia.
Nyt meillä onkin suussa enää yksi kulmahammas joka on siis vasemman puolen yläkulmuri.

Match Show 6.1
Rändin kanssa pakkauduttiin Lauran autoon joka oli taas reunojaan myöten täynnä. Matkassa oli lähes koko VIP-team taasen. Mätsäri järjestettiin tiedepuiston parkkihallissa.
Tällä kertaa Brandyä ei oltu sen kummemmin väsytetty, joten pennussa riitti virtaa. Otimme kuitenkin vuoroamme odotellessa tokojuttuja. Lähinnä sivulle tulemista yms. helppoa ajankulutushommaa.
Meillä oli tuomarina "kasvattajatuomari", eli Wilhelmiina Virolainen joka kasvattaa aussieita nimelle Patchcoat. Päätin koittaa ensimmäistä kertaa Brandyn esittämistä "vapaana" kun ollaan sitä nyt kotosalla harjoiteltu. Brandy meni ihan mutkalle ilosta kun tuttu Wilhelmiina tuli tutkiskelemaan. Tosin malttoi sitten rauhoittua ja tönöttää paikallaankin. Seisoi minun makuuni ihan kivasti, tosi tömäkästi paikallaan, eikä eväänsä liikuttanut vaikka en ollut ns. hollilla. Juostessa sai muutaman kerran huomauttaa, että ei olla juoksukilpailussa ja hiljempaakin voi kulkea. Vapaalla hihnalla kuitenkin mentiin, josta saatiinkin tuomarilta kiitosta.
Brandy sai punaisen nauhan.
Kokoomakehässä oli hurjasti porukkaa. Vaikka jaettiin kahteen erään, niin silti ei mahtunut ottamaan kuin muutaman juoksuaskeleen silloin tällöin. Tässä en enää seisottanut vapaasti, koska ei mahtunut, seisotin siis "normaalisti".  Ei päästy jatkoon.
Myöhemmin Wilhelmiina kävi antamassa minulle esitysvinkkejä. Huomautin, ettei minun välttämättä kannata esittää Brandyä vapaasti, koska joudun jäämään niin lähelle, että koira katsoo ns. ylöspäin, jolloin sen etukulmakset häviää. Lisäksi sen takajalat on silloin vähän miten sattuu. Oli kyllä todella kiva saada nämä vinkit, koska itse ei pysty näkemään miltä se koira siellä kehässä tosiasiassa näyttääkään. Jatketaan siis ns. "vanhalla esitystyylillä".
Tulos siis PUN ei sij.

Match Show 8.1
Tämäpä olikin sitten ihan oman seuran mätsärit, eli POKSin mätsärit ja poksin lämpimässä hallissa. Osallistujia oli enemmän kuin laki sallii ja odottelua oli! Olimme kävelleet hallille, mutta sen enempää Brandyä ei ollut väsytetty.
Vuoromme kuitenkin tuli. Brandy seisoi todella nätisti "vanhalla tyylillä". Tuomarin tullessa tutkimaan, se van käänsi päätään katsoen kuka tulee ja heilutti häntää. Sitten pää kääntyi taas kohti nakkia. Siinä se tönötti paikallaan tuijjottaen nakkia, eväänsä liikuttamatta sillä välin kun tuomari katsoi hampaat ja tutki kropan läpi. TÄTÄ OLI ODOTETTU! Ensimmäinen kerta kun se malttaa olla paikoillaan ja on maan tasalla eikä yritä kavuta tuomarin syliin tai antaa pusuja. Se käyttäytyi kun hienompikin näyttelypiski. Riehutin sitä kehässä ennen juoksuosuutta, mikä osoittautui virheeksi. Brandy otti ehkä muutaman raviaskeleen juoksun lopussa, mutten se pomppi ja laukkaili. Seisoi kuitenkin taas sitten edustavasti lopussa. Saatiin punainen nauha.
Kokoomakehässä koirat vain seisotettiin ei liikutettu enää ollenkaan. Brandy esiintyi huippuhienosti! Siksipä vähän harmittikin kun ei jatkoon meitä otettu vaikka pentu oli rehellisesti sanoen paljon parempi kuin osa jatkoon päässeistä.... Noh, aina ei voi pärjätä vaikka hyvin menisikin.
Tulos siis PUN ei sij.

Tämän viikon agi ja tokotreenit jätettiin suosiolla välistä omistajan treenaamiseen sopimattoman mielentilan takia. Sen verran kaikkea turhaa draamaa elämässä joka veti mielen vitutuksen puolelle. Ei kehtaa mennä treeneihin koiralle kiukkuamaan ja pilaamaan esim. liikkeitä.
Ollaan muutenkin pidetty Brandyn kanssa tässä jo useampi viikko taukoa tokoamisesta. Brandyn moodi tekemiselle on ollut vähän haluton ja kokeileva. "Onko pakko tehdä, no en tiijä viittinkö tehä, okei teen kohta jos huvittaa". Myös takapihalta karkailua on ollut havaittavissa + yleistä perseilykäytöstä mm. ohitustilanteissa, joten taitaa tuo murkkuikä painaa päälle pikkuhiljaa. Ollaan sitten tehty kaikkea epäpätevää temppuilua tokoilun sijasta. Ollaan mm. opeteltu kuolemaan, lätkimään tassulla, pitämään herkkua kuonon päällä, kiertämään puita yms. pätevää.

Pienesti kuitenkin otin pari päivää sitten mm. seuraamista. Ja voi taivaan tähden! Pentu oli niin kikeissä, että hyvä ettei lentoon lähtenyt vietikkään seuraamisensa kanssa! Selkeästi taukoilu oli tehnyt siis hyvää! WAU!

Tänään käytiin myös vip-teamilla tokoamassa. Mukana siis Laura + sheltit Minttu&Meela, Emmi + villis Toivo, Anna + lappari Hupsis, Noora + beecee Pinna, Ansku + cockeri Bogi ja öö Joku + koikkeri Adya. Minä lähdin Brandyn kanssa, koska en uskonut Jussin arvostavan moisia talvirientoja. Sen sijaan annoin Jussille työstettäväksi raa'an rustoluun. Luultavasti oli näin elämäänsä tyytyväinen.
Brandy oli taas ihan kikseissä. Suunnaton volina ja ölinä, kiskominen ja riekkuminen. Muutaman kerran piti kyllä huomauttaa ettei moinen toiminta ole suotavaa. Siihen ei ihan samanlailla pelkkä positiivinen vahvistaminen toimi, niinkuin esim. Jussiin. Tottakai huomautuksen jälkeen kun käytös on oikeaa, niin palkataan.
Otettiin paikkamakuuta, häiriötä taisi vain olla vähän liikaa, koska Brandy oli koko ajan lähtökuopissaan. Erittäin paha ärsyke oli etenkin Pinnan vinkuva patukka jolla leikittiin. Muutaman kerran Brandy karkasikin tutkimaan muiden treenaajien tilannetta, käskin vain ihmisten rähistä sitä pois. En usko että se muulla oppii...  Tietenkin pitäisi yrittää ennaltaehkäistä, mutta aina ei vain onnistu.
Otettiin myös seuraamista, vähän kontakti silloin tällöin tippui, mutta tosi hyvää silti. Olin tyytyväinen! Otettiin vain suoraa pätkää.
Lisäksi otettiin luoksetuloa, tosi hienosti ja vauhdilla se tulee. Otettiin sekä "läpi juoksua" että ihan oikeaa luoksetuloa.
Lisäksi nosteltiin kapulaa. Hyvin nosti, joten päätin ottaa sitten ihan noutoakin. Sivulle siis, kapulan heitto kohtuullisen lähelle. Käsky. Brandy lähtee tosi vauhdikkaasti kapulalle, mutta sen suuhun ottamisessa oli jotain räveltämistä. Se ei tuntunut osaavan ottaa sitä hyvään otteeseen vaan kokeili montaa otetta. Takaisin tuonti on ihan ok. Vähän ehkä hidas. Sekä välistä meinaa tulla jotain aivopieruja, että lähteekin "kierrokselle" kapulan kanssa. Ei siis varsinaisesti lähde mihinkään, mutta tekee kaarroksen, eli paluu ei ole suora, vaikkei matkaa ole nimeksikään. Lisäksi eteentulo tuppaa toisinaan menemään vinoksi. Näitä siis korjattava.
Pääasiassa olin oikein tyytyväinen treeniin vaikka alku menikin täydeksi höyryämiseksi, mutta sitten kun pentu malttoi keskittyä ja kuunnella, niin työskentely oli tosi hienoa!

Huomenna onkin sitten Kajaani KV, viimeinen pentuluokka. Saas nähdä miten käy! Siitä lisää mahdollisesti huomenna!

9 kommenttia:

  1. Sie teet just väärin, että koira kun vähän kokeilee ja näyttää evvk-asennetta, pistät hanskat tiskiin ja tauolle. :D Tottakai nuori koira vähän kokeilee, mutta ei sen niin kuulu mennä, että sitten vaan treenit loppuu koiran halun mukaan. Tehtäviä voi tehdä erilaisia tai lyhyempinä, mutta kokonainen lopettaminen vain siksi, kun kakara vähän murkkuilee, ei oikein toimi.

    Ja tuossa agissa sanoisin, että ensinnäkään älä huomioi rääkymistä. Negatiivinen huomio on myös huomiota. Yksi hyvä tapa olisi pistää koira vaikk häkkiin, odottaa niin pirun kauan että se hiljenee, ja vasta sitten hakea se. Tulee paikalle vaikka etuajassa, kunhan opettaa koiralle, että se ei saa huomiota kiljumisesta.

    Toiseksi, on röyhkeää häiritä muiden treenejä, ja siihen sanon, että koira kuriin. Joko a) treenaat itsenäisesti, kunnes koira pysyy hanskassa ja et pilaa muiden suoritusta koirasi toikkeroinnilla, tai sitten teet niin "läheistä" treeniä tiukalla kurilla, jottei koira pääse haahuilemaan ympäri mäkiä. Kuitenkin nuori koira oppii parhaiten, ja kun selvät säännöt ja rajat asetetaan tuossa iässä, on luvassa mukava, hyvin toimiva, loistava harrastekoira.

    Onnea Kajaaniin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en halunnut ottaa mitään riskiä siihen että liikkeet menee pilalle koska koiran asenne tekemiseen oli "no kyl se kiinnostaa, mut vaan toissijaisesti". Ja tauko reenailemisesta teki ihan selvästi hyvää, vaikka taukoa oli 2-3vk. Tehtiin sen takia semmosia juttuja missä ei ole niin väliksi, vaikka koira perseilisikin. Ei meidän treenaaminen sentään seinään loppunut, me vaan treenattiin muuta ja siinä mä vaadin koiraa tekemään. Tokoliikkeitten treenaaminen jäi just siksi, ettei vaikuta esim. vireeseen jossa liikkeet tehdään. Ja kun koira tuppasi tekemään laiskasti ja "sinne päin", niin katsoin paremmaksi jättää tokoliikkeitten treenaamisen pois kunnes koiran mielentila tekemiseen on taas normaalimpi. Ja kun tää koiran mielentilan muutos oli niin helposti huomattavissakin.

      Ja agissa olen kokeillut huomaamattomuutta, mutta se ei toimi. Se jollottaa siitä huolimatta ja sekös kanssatreenaajia ärsyttää. Siksi olen päätynyt kieltämiseen -> kun koira on hiljaa, niin palkka. Silloin se ei huuda yhtäjaksoisesti.

      Ja minä tiedostan kyllä miten röyhkeää on häiritä muiden treenejä. Ja se minua hävettää. Itsenäisesti en pysty treenaamaan + olen maksanut treenipaikastani hunajaa. Lähitreeninä onnistuisi ainoastaan esim. kontaktit, joten kohtuullisen yksipuoliseksi menisi treenit jos pääsisimme vain kontakteja treenaamaan, eikä ollenkaan esim. ohjauskuvioita. Mielelläni kyllä kakaran kuriin laittaisin mikäli vain tietäisin miten se käytännössä tuollaisessa tilanteessa onnistuu.
      Itsenäinen treenaaminen olisi ihannevaihtoehto, mutta se on minun kohdallani hyvin hankala vaihtoehto.

      Poista
  2. Silloin kun koiralla on murkkuikä, ei kannata juuri mitään uusia juttuja opettaa. Tämä on vain oma mielipiteeni. Vanhaa, jo opittua kannattaa vahvistaa ja tukea koiraa hormonien myllerryksessä. Koira ei tokojuttua unohda, vaikka taukoakin pitäisi :)

    Tuo mainitsemasi "volina ja ölinä, kiskominen ja riekkuminen" kertoo sitä, että koiralla taitaa mennä viretila yli. Se ei ole toivotuin mielentila treenaamiselle. Sitä voi ennaltaehkäistä ennen treeniä tapahtuvalla toiminnalla ja toki treenienkin aikana mm. palkkaamistyylillä ja omalla käytöksellä. Ja jos nuori koira reagoi muihin koiriin / häiriöihin niin silloin kannattaa ottaa askel taaksepäin. Eli ei kannata treenata tässä vaiheessa (murkkiksen aikana) muiden kanssa, jos koiralla menee yli. Tai viedä näihin tilanteisiin ainakin pikkuhiljaa.

    Seuraamisessa jos kontakti ehtii useasti tippua, kannattaa lyhentää seuraamispätkiä. Yrittää palkata koira juuri ennen kontaktin tippumista. Meillä kun on turanoutajia niin tuohon kapulanoutoonkin voisin kommenttia heittää. "Räveltäminen" ja "kierrokselle lähtemiset" voivat johtua kanssa viretilan yli menemisestä. Lisäksi jos koiralta ottaa suoraan suusta kapulan, saattaa koira kokea luopumisen tunteen ja siksi stressata mm. juoksentelemalla. Tuohon auttaa kapulatilanteiden rauhoittaminen: koiraa kannattaa silitellä ja kehua tosi rauhallisesti, olla huomaamatta kapulaa hetkeen ollenkaan.

    ...ei kait kukaan leikkinyt vinkupatukalla, jos nuori koira otti paikkamakuuta? Voipi olla suhteellisen kohtalokasta :) Koira hetsautuu vinkupatukasta -> lähtee tutkimaan onnessaan -> sille äristään -> confusion? :) Jos pempe ei pysty keskittymään niin silloin kannattaa miettiä mitä itse voisi tehdä toisin.

    Nämä pointit ovat vain sellaisia, joissa itse olen tehnyt mokia ja siltä pohjalta kommentoin. Tarkoitus ei ole lannistaa. Pilkun viilaamista harrastan vähän liikaakin aina. Brandy on ihan supertaitava pempetti ja murrosiästä ei kannata stressata kenenkään, se menee ohi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onkin kaikki tokoliikkeet niin vaiheessa = kesken = uusia asioita, niin sen takia en niitä edes lähtenyt vahvistamaan. Tehtiin toki paljon uusia asioitakin, mutta ne eivät olleet niin tärkeitä, että ne pitäisi mennä ns. oikein. Siksi lähinnä temppuiltiin ja opeteltiin mielenvirkistystemppuja joissa sai sitä aivotyötä mitä aktiivinen koira tarvitsee.

      Ja kun käytiin tänään treenaamassa niin pennulla oli pöksyt kyllä niin tulessa kun voi vaan nuo villapöksyt olla. Se näki pitkästä aikaa koirakavereitaan ja sillä oli paljon energiaa. Mutta sen jälkeen kun se oli suurmpia höyryjään laskenut pois, niin se oli todella hyvin kuulolla, vaikka kyllä välillä tahtoo korvansa väliaikaisesti kadottaa.

      Ja kapulan luovutuksessa en usko olevan kyse "luopumisen tuskasta" koska pentu ei hirveästi tykkää pitää kapulaa suussaan. Ja jos Vai onko nämä loppujen lopuksi eri asia?
      Ja tuosta paikkamakuusta, että siinä tein itse virheen. Koiran ympärillä oli aivan liikaa kaikkea liikkuvaa ja touhua. Se ei ole Brandylle vielä sopiva häiriö harjoitella paikkamakuuta, vaikka häiriötä se siihen tarvitsee, muttei noin paljon häiriötä vielä.

      Mut mulle toi koiran vireystila on kauheen vaikee hahmottaa treenatessa. Mie en välttämättä aina siinä tilanteessa osaa arvioida mikä palkka olisi siihen tilanteeseen paras. Tai että missä tilanteessa koiran virettä kannattaa nostattaa ja missä ei. Yleensä huomaan sen jälkeenpäin, et okei, tää ei ollu fiksu veto. Ja lisäksi se tekee asian vielä hankalemmaksi kun mulla on kaks niin erilaista koiraa, Jussi joka tarttee treenatessa kaiken mahdollisen innostamisen mitä löytyy. Sit se tuppaa aina esim. Brandyn kanssa unohtumaan, että sitä ei tarttekkaan innostaa ja hihkua. Se innostaminen on vähän jäänyt mulle ns. päälle.

      Sit oon miettiny nyt tässä myös sitä, että jos haluan koiran huomion itseeni, se onnistuu parhaiten juuri tällaisella innostamisella. Hihkumisella, pomppimisella ja iloisuudella. Mutta se taas sitten puolestaan nostattaa myös samalla koiran vireystilaa? Vai olenko mie nyt ihan hakoteillä? Eli just esim. noissa treeneissä. Hain Brandyn huomion itseeni yo. mainitsemalla toiminnalla, mutta teinkö loppujen lopuksi sillä vain hallaa koska nostatin koiran vireystilaa entisestään?

      Poista
  3. Noni Netta, sain vaan käsityksen et lopetitte vaan koko treenaamisen. :D Koiralle voi opettaa hyvin erilaisia asioita, ja murkkuikäkään ei ole mikään "angst vihaan elämää" vaan silloin voi tehdä ihan muuta. Kontakteja, takaakiertoja, enempi energistä agilityä vaikka, niin ei tarvitse pelätä tokoliikkeiden puolesta!

    Ja hmm. Toisaalta kielto toimii, toisaalta koira saa tahtonsa läpi. Sitten on ihan klassinen haukkupanta, jota voi kokeilla. Tällöin kielto ei tule sinulta itseltäsi, mutta koira saa kuitenkin muistutuksen, ns. ajatuksenkatkaisijan, joka voi antaa juuri sen hetken, kun pääset palkkaamaan rauhallisuudesta. Tiedä sitten. Toivottavasti saatte äänen kuriin ja muutenkin hommat luistamaan! Varsin kiva laji kuitenkin, ja mitä hiljaisempi ja kivakäytöksisempi oma koira on, sen enempi on kiva käydä kisoissa ja treeneissä. :)

    VastaaPoista
  4. "Klassinen haukkupanta" valitettavasti hoitaa oiretta, ei syytä. Sitä en kyllä lähtisi murrosvaiheessa olevalle koiralle käyttämään. Pahimmassa tapauksessa kaikki tehty työ valuu hukkaan eikä harrastaminen ole enää kivaa - luottamus murenee.

    Kieltäminen on toinen asia. Sillähän meneillään oleva tekeminen usein vain pysähtyy hetkeksi. Koira ei ymmärrä kieltosanan merkitystä.

    Ääntely varmasti loppuu, kun koiran kierrokset saa alemmas. Siihen taas on ihan omat, inhimillisetkin kikkansa. Kyllä sie saat koiran huomion itseesi ihan varmasti, kannattaa tarkistella niitä makupaloja että ovat varmasti superhyvää. Nuorelle koiralle kannattaa aina miun mielestä tehdä äärimmäisen hyvillä herkuilla. Sittenhän on olemassa namirasiat. Olen myös treenin lopussa tapahtuvan loppupalkan kannalla. Syöminenhän myös rauhoittaa koiraa.

    Ja kyllä. Hyppiminen ja pomppiminen innostaa ja nostattaa koiraa. Sitä varmasti täytyy tehdä niin Jussilla kuin Onnillakin. Pyry taas on ihan toista maata, näin varmasti Brandyllakin. Siihen kannattaa vaan kiinnittää huomiota, että tarkkailee koiraa milloin sillä alkaa mennä yli ja lopettaakin ne treenitilanteet vaikka siihen. Mitäs jos kävisitte joskus agihallilla vaan lenkillä kääntymässä, syöttäisit sille siellä makupaloja ja lähtisitte pois? Tuon jos toistaisi joitakin kertoja, niin koira voisi yhdistää pikkuhiljaa, ettei aina riekkasta hallilla.

    Brandylla on paljon hienoja tokojuttuja, jotka se osaa ja joita kannattaa tehdä. Oon treeneissä nähnyt! :) Niitä tekisin mielummin kuin sitä yli-intoon virittämistä agilityllä. Tai sitä ottaisin ihan tosi pienissä paloissa. Viretilan tarkkailu on jotain, mitä täytyy opetella. Minulla on mennyt omien koirien opetteluun koko se aika mitä ne on olleet meillä ja homma jatkuu edelleen. Ennaltaehkäisy ja kaukonäköisyys on plussaa :)

    Hyvin teillä lähtee luonnistumaan, tsemppiä! Ja lähdetään joskus käymään porukassa kentällä. Suosittelen lainaamaan kirjastosta Salme Mujusen Tie Tottelevaisuusvalioksi. Nimestään huolimatta todella hyödyllistä perusasiaa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Maija ja etenkin Tiia. Miun maailma vaan aina niin arvartuu. Ja Tiia kyllä vois ruveta meidän personal traineriks ja tulla piiskaamaan mua aina kun teen väärin ;D Sitä kun on itse niin vaikea huomata treenien tiimellyksessä.

    Brandy osaa kyllä paljon tokojuttuja jo, mutta ne ei ole mikään ihan valmiita ja tartteevat paljoen hiomista. Mutta onhan toi ihan lapsi vielä :)

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. "Klassinen haukkupanta" valitettavasti hoitaa oiretta, ei syytä. Sitä en kyllä lähtisi murrosvaiheessa olevalle koiralle käyttämään. Pahimmassa tapauksessa kaikki tehty työ valuu hukkaan eikä harrastaminen ole enää kivaa - luottamus murenee. -- Nään haukkupannan erilaisena. Kokoajan käytettynä siitä ei ole apua. Kuten ei muustakaan apuvälineestä. Se antaa kuitenkin ulkoisen ärsykkeen, häiriön, joka saa koiran pois älämölön kuplastaan vaikenemaan itse. Hämmentymään. Ja koira päästään palkitsemaan siitä, että se hiljeni itse, ei oman karjumisen kautta. Palkitseminen on aina vahvempaa kuin kieltäminen, ja jos ei pääse odottamaan niin kauan, että koira vain luovuttaa ja hiljenee, löytyy pieniä apukeinoja. Oikein käytettynä haukkupanta voi olla kuin naksutin. Se on apuväline, ei lopullinen käyttömuoto.

    Kyllä, kyseessä on nuori koira, mutta se on aikaa, kun rajat asetetaan. Toivotut toimintamallit on helpompi luoda nuorena kuin aikuisena. Autan nuorta naista, joka on aina palkinnut koiransa haukkumisesta huutamalla tänne. Se kiljuu radanreunalla, haluaa omistajan luokseen. Ja kun omistaja ei tullutkaan, pitkän ajan odotettuaan, koira luovutti. Nuori, haukkuherkäisen rodun edustaja painautui maahan makaamaan, laski leukansa alas ja huokaisi. Ja sai lempeän, rauhallisen palkkion siitä.

    Ääntely ei aina ole kierroksia. Kiihkeä koira ei välttämättä kilju. Puhun tästä, koska itselläni on niitä kaksi kappaletta. Ne purkavat kiihkeytensä, halun tehdä, työhönsä. Eivät huutamiseen. Toki jos minun ohjaus pettää, saattaa noutaja rääkyä, mutta kun se pääsee toteuttamaan itseään, kierrokset purkautuvat työhön. Siksi sanonkin, että ääntely on lähinnä turhautuneisuutta. Ja on tärkeä opettaa koiralle, ettei sen tarvitse turhautua. Ja kärsiuvällisyyttä, pinnaa, sitä saa koiralle opetettua. Ja se kannattaa aloittaa aikaisin. On koira, joka on yli kahden, mutta vasta nyt alkaa kyetä makaamaan aloillaan 2 minuuttia hiljaa. Se on vaatinut järjestelmällistä opetusta, omaa kärsivällisyyttä, eikä kannata odottaa, että koira oppii sen kärsivällisyyden itse. Voi oppia, mutta onhan meitä ihmisiäkin, joiden pitää opetella kestämään asioita rauhallisemmin ja pidemmällä pinnalla. Siksi painotankin (taas kerran), että on hyvä aloittaa kaikki ajoissa. Koiran ehdoilla, leikin varjolla, lyhyissä erissä, tottakai. Mutta määrätietoisuus, johdonmukaisuus ja vaatimus koiran kykenemisen mukaan tuovat toivottua tulosta, joka antaa mahdollisuuden helppoon olemiseen myöhemmin.

    Tartuin aiheeseen, kun se on niin lähellä omaa elämääni, ja koska painin näiden asioiden kanssa joka päivä erilaisten koirien kanssa. Niin tokossa kuin agissa en halua lannistaa koiran tilaa, vaan lähinnä käyttämään sen tilansa oikein. Siksi takerruin tähän aiheeseen tarkemmin. :)

    2Mitäs jos kävisitte joskus agihallilla vaan lenkillä kääntymässä, syöttäisit sille siellä makupaloja ja lähtisitte pois? " - Tässä olen kyllä samaa mieltä. Hallille ei aina tarvitse mennä kuumumaan, vaan tekemään joskus jotain ihan arkipäiväistä, rauhallista. Silloin toimintamallit eivät ainakaan juurru.

    VastaaPoista