lauantai 17. joulukuuta 2011

Mustan hevosen paluu!

Okei, virallisesti lupaan lopettaa mustasta hevosesta jauhamisen ja puhun asioista niiden oikeilla nimillä. Eli Jussii, Jussi, Jussinen!
Käväistiin Jubabaan kanssa treenailemassa hallilla tiistaina, eli olikos se nyt 13pvä..? Brandyn oli tarkoitus myös lähteä mukaan, mutta hän jäi vartioimaan taloa koska oli halunnut laittaa pakkinsa sekaisin raakaluusta. En viitsinyt sen enempää jo valmiiksi seonnutta pakkia höykyyttää.

Treeneissä mukana oli kaksi shelttineitoa, eli Minttu ja Meela, sekä hauska ihmisLaura. Kasattiin helppo ja helpostikoottava rata jossa oli niin Mintulle, Jussille kuin Meelallekkin tekemistä. Jussin kanssa mentiin ensin. Taidettiinkohan me mennä mineillä eka harjoitus? No joka tapauksessa, rata on tässä;


Tehiin Jussin kanssa pätkissä rataa. Pääasialliset palkkauspisteet oli 4 (pöytä), 8 (keinu), 11 kepit ja siitä sitten loppuun. Nyt taas jälkiviisaana mietin, että olisi hyvä ollut palkata vielä tuohon esteen 17 jälkeen. Noo, ensi kerralla koitan ajatella edistysviisaasti.
Jussi suoritti rataa ihan huipusti, haki 3 putkeen ihan loistavasti, vaikka vähän vaikea kulma. Ja siitä pöydälle. Jussi on myös onneksi niin kiinni minussa, että 7 putkikaan ei tuottanut ongelmia. Ei siis lähtenyt hakemaan esteelle 12, niinkuin esim. Minttu teki kun sain hänen ohjaamistaan koittaa. Putkesta vastaanottaminen meinasi olla minulle ihan ylitsepääsemätön tehtävä ja ryssin siinä ainakin kolme kertaa. Ensin en tajunnut edes lähteä koiraa sieltä hakemaan (vaikka olin sen kyllä suunnitellut), toisella kerralla sama juttu, kolmannella kertaa Laura karjuu miulle muistutukseksi, että juokse, no minä juoksin ja tein jonkun ihan ihme valssipiruetin sinne (joka oli aivan turha), neljännellä kerralla jopa onnistuin! Keinulla super, vaikka ensin vähän jännätti. Pari kertaa siitä taisi hypätä ensin poiskin, mutta sitten tuli reippaana miehenä. Ja keinulla on ihan huimaa edistystä kun ei tarvitse enää mitenkään kontrolloida tuota keinun alastuloa, ihan ilman avituksia siis mennäään. Siinä en jäänyt kontaktille painostamaan, ettei ahdistu liiaksi. Kunhan suoritti nätisti, niin se riitti. 9 oli vaikea. Vaikka Jussi osaa kiertää, niin itse en ilmeisesti sitä osaa oikeaoppisesti rataa suorittaessa ilmaista/ohjata, koska radassa Jussi failuroi sen aina. Eli pitäisi sitä kiertämistä ihan radassa harjoitella enemmän, kun yksistään se kuitenkin osataan. Ainakin videota katsellessa olin huomaavinani, että käännän rintamasuunan liian aikaisin, enkä ns. vie koiraa toiselle puolelle ja vedä sitä sieltä pois. (hakkaa päätä seinään). Kepit. Kepit. Kepit. Vaikealta puolelta ohjattuna Jussille tooooooodella hankalat. Paremmin menee ns. "oikealta puolelta" ja Jussi osaa siltä puolelta suorittaa niitä itsenäisemmin eikä tapita minun kättäni kuin haukka. Treeniä siis "väärän puolen" keppeihin. Loput esteet jees, vaikka itse olin liian vikkelä 13-15 välissä, enkä jäänyt odottamaan Jussia 14, ns. imuuttamaan, joten se kiersi sen. 16-17 "kiertäminen" taas failuroi. Nyt ihan selvästi käänsin rintamasuunnan "vetääkseni" Jussin välistä. Joten minun vika, ettei koira tehnyt oikein. Loppupätkä hienosti.

Treenailtiin erikseen keppejä ja sitten tätä viimeistä hyppypätkää, joka saatiin menemään kohtuullisesti yhdellä kertaa.
Jussi oli niin reipas ja iloisa. Sitä oli niin mukava katsella kun siitä ihan oikeasti oli hauskaa! Palkkasin paljon ja riehuin itsekin, pidin homman niin hauskana ja pidin "jeejee" -tunnelman yllä vaikka olisi vähän pieleen mennytkin. Olisin tietysti voinut palkata vielä tiheämmin. Loppua kohden alkoi vauhti Jussilla jo vähän hyytymään, joten katsoin paremmaksi lopettaa. Olisin tietty voinut lopettaa jo aiemmin, mutta minkäs sille voi kun on tyhmä pää.

On se kyllä hitsivie. Uuden vuoden lupauksena lupaan yrittää olla parempi ohjaaja. Koirat ne niin osaisi, mutta kyllä ne nyt hitto tekee väärin jos minä käsken niitä tekemään väärin/olen epäselvä ja annan huonot ohjeet mitä pitäisi tehdä. Jos esim. Brandy ei tule koskaan pärjäämään agikentillä, niin saatte kyllä ihan kokonaan syyttää minua, minun vanhuuden kangistamaa ruhoani ja hidasta liikkeiden johdatusta aivoista raajoihin. Sekä tietysti tätä kaikkea massaa joka yrittää hikisenä ja hengästyneenä pysyä perässä. Jussi taas on niin haastava koirana jo muutenkin, että minussa ei vaan taida olla tarpeeksi taitoa saada siitä koskaan loistavaa agikoiraa. Täytynee myöntää, että se on minulle luonneominaisuuksiltaan liian monipuolisesti haastava. Mutta parhaamme yritetään. Ja isoin tavoite on nyt saada pidettyä tuo into palamassa tähän lajiin. Käydään harvakseltaan treenailemassa, ehkä korkeintaan pari kertaa kuussa? Pidetään juttu mahdollisimman hauskana. Pientä toivoa elättelisin, että jos myö mölleihin kesällä (/tai vähän aikaisemminkin, mikäli esim. poksin hallissa järkätään) päästäisiin pitämään hauskaa. Tuskin virallisissa tullaan koskaan Jussin kanssa starttaamaan.

Pari todistevideota vielä tähän loppuun! :) (ja kyllä, minua saa paiskoa tiiliskivillä tuosta minun ohjauksesta). Myöskin vinkkejä otan mielelläni vastaan / teidän näkökantoja mitä tein väärin / mitä olisin voinut tehdä toisin. Itse olen kuitenkin niiiiiiiiiiiiiin noviisi tässä hommassa. Pitäisi päästä jollekkin ohjauskurssille, kun alkeiskurssilla opetettiin vain perusohjauskuviot, ja radanlukutaitoa minulla ei ole nimeksikään.

 
 

7 kommenttia:

  1. Kiitos! Ja hitsit, inspiroiva toi teijän rata tolleen piirroksena. :D Jäin oikee kunnolla pohtiin sopivaa toteutustapaa! Tule maanantai ja agitreenit tule... Toivottavasti pääsette mölleihin tulevaisuudessa. :)

    VastaaPoista
  2. Minkä kokoinen Jussi on? Noi hypyt näyttää turhan korkeilta ja Jussin hyppytekniikka ei vaikuta olevan paras mahdollinen. Muistaakseni kirjoitit täällä tai rotufoorumilla, että Jussilla oli haluttomuutta hyppäämiseen, joten itse laittaisin kyllä rimat alemmas. Omia koiria en juuri koskaan hyppyytä treeneissä maksimikorkeudella, vaan pidän rimat alhaalla, kun tarkoitus ei ole sitä varsinaista hyppäämistä harjoitella. :) Lisäksi suosittelen, että jos sulle ja Jussille tulee tilaisuus päästä hyppytekniikkakoulutukseen, niin kannattaa mennä. Ominpäin hyppytekniikan opettelu ei välttämättä mene oikein, vaan koulutuksessa katsotaan oikeanlaiset harjoitteet joka koiralle erikseen.

    VastaaPoista
  3. Jussi on n. 35,5cm korkea eli medi. Ja medikorkeudessa oli nuo videon esteet. Ekan kerran kun vedin radan läpi, niin oli muistaakseni mini -korkeudessa. Itsekin yleensä pidän rimat minissä ihan juuri sen takia, että Jussille olisi mukavempi ja helpompi. Meitä ennen tuossa radalla harjoitteli medi koirakko, joten en jaksanut enää viimeiselle kierrokselle käydä tiputtamassa rimoja.
    Ja Jussin hyppytekniikasta on sanottu ennenkin että siinä on jotain outoa. Kasvattajan kanssa käytiin eräs kerta hyppytekniikkaa läpi ja harjoiteltiin sitä jonkun verran. Silloin meni ok. Mulla on itsellä epäilys, että Jussi jonkun verran aristaa noita rimoja, ja tekee kaikkensa ettei niihin hipaise. Jussia ahistaa ja ällöttää kaikki ns. "osuvat vieraat asiat". Sen näkee esim. tuossa yhdessä kohtaa videossa kun se tiputta riman (kiertää yhden esteen) ja hyppää seuraavan, niin siitä oikein näkee miten se yrittää välttää osuman. Jussi on tosi herkkä koira ja ottaa hyvin nopsakkaan itseensä tuollaisetkin mitättömät asiat ja ne jää sen mieleen kaihertamaan.
    Mutta mielelläni menisin hyppytekniikka kurssille mikäli semmoinen vain meidän mahdollisuuksiin nähden järjestettäisiin.

    VastaaPoista
  4. Mikäli tavoitteissa ei ole viralliset ja ensi kesänä möllit (joissa voitte hyvin mennä mineissä) niin suosittelisin pitämään aina rimat n. 20-25 cm korkuudessa. Vaikka itsestä tuntuisi, ettei jaksa laskea rimoja vain yhden kierroksen takia niin kannatta mielummin ottaa vaikka kokonaan pois kuin hyppyyttä noin korkeita :) Näin se on koiralle paljon kivempaa, sen ei tarvitse miettiä hyppäämistä vaan se voi keskittyä kivaan yhteiseen tekemiseen.

    Itsellä on samaa motivaatioluokkaa oleva norwichinterrieri ja sen kanssa höntsäillään ihan ilman rimoja, koiruus on saanut tosi paljon intoa ja vauhtia lajiin, kun ei tarvitse hyppiä (selkä menee helposti jumiin).

    Tsemppiä reeneihin! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos vinkeistä. Ja tosiaan Jussin kanssa tuskin virallisiin koskaan mennään, okei, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta ei ole ainakaan suunnitelmissa. Ja tosiaan tavoitteena olisi pitää vain mieltä virkeänä ja homma hauskana, vaikka noi ns. normikokoisia esteitä Jussille onkin.
    Mutta ymmärrän kyllä pointin ja olen siinä samaa mieltäkin ja yleensä meillä hypitäänkin mini korkeuksilla niinkuin tuolla aiemmin jo mainitsin. :)

    VastaaPoista
  6. Heh, minä oon näköjään teidän blogin vakiokommentaattori nykyisin. :D Mutta siis, miksi palkkaat kädestä? Kädestä palkkaamisessa on se vaara, että koira ei irtoa ja se on koko ajan kiinni sinussa. Itse en palkkaa lähes koskaan kädestä, vaan käytän namialustaa. Näin koira saadaan irtoamaan ja se saa itsevarmuutta edetä itsenäisesti. :) Muuten kyllä minusta näytti oikein mukavalta tuo Jussin meno. Mutta noi rimat voisi tosiaan olla välillä ainakin matalammalla, ainakin jos tehdään tekniikkaa. Koira menee helposti jumiin. Esim. joka toinen rima voi olla mini, joka toinen medi tai kaikki vaikka minejä. Hyppytekniikkaharjoituksia löytyy paljon netistä, niitä kannattaa ihan erikseen harjoitella.

    VastaaPoista
  7. Mä koen käsipalkkauksen helpoksi. Ja se on synti. Varsinkin Jussin kanssa. Se on muutenkin niin huono irtoamaan ja tekemään itsenäisesti. Pyrin käyttämään namialustaa, mut tää mun treenaaminen ei oo kovin... johdonmukaista. Jonkun pitäs edelleen olla hakkaamassa sen kepin kanssa. Yks vaihtoehto muitä mulla on kans ehdotettu on se, että heittäisin edes sen namin maahan, enkä antaisi kädestä. Tämä olisi muuten ihan huipputekniikka, mutta kun ei toi syö niitä nameja sieltä maasta koska ne on likasia ja niihin menee roskia :D Mutta mä pyhästi yritän luvata petrata ton namialustan käytössä. Sie voisit tulla hutkimaan mua sillä kepillä joskus :')

    VastaaPoista