tiistai 13. joulukuuta 2011

Musta hevonen yllättää!

Eilen oli Brandyn pentuagitreenit, jonne kerkesin oikein hyvissä ajoin. Treenit oli yllätyksiä täynnä, mutta mustan hevosen salaisuuden saatte lukea vasta tämän merkinnän loppupuolella!

Brandy oli taas ihan onnesta mutkalla kun pääsimme halliin. Laitoin Brandyn ja Jussin odottelemaan isoon häkkiin siksi aikaa kun laittelimme "rataa" valmiiksi. Radalla oli kieputusesteet, 4 esteen suora, kepit verkoilla, pussi, este putki putki "suora", keinu, ja muuri putki kieputus. Brandyn kanssa ei otettu ollenkaan, estekieputusta, keinua eikä muuri putkea.
Ensimmäisenä harjoittelimme irtoamista neljän esteen suoralla. Ensin pidin koirasta itse kiinni jä lähetin sen eteen -käskyllä kaikki neljä estettä namialustalle. Ei mitään ongelmaa. Sitten otin myös siten, että paikoitin esteitten taakse, otin vastaan kakkosesteellä ja oli tarkoitus edetä kaksi viimeistä estettä sitten "yhdessä" (vaikka auttamattomasti minä jään kyllä jälkeen....). Tässä tuli ensimmäisellä kerralla jo ongelma. Kolme estettä meni ihan super, mutta ennen neljättä pentu jäi kytistämään minua ja odottamaan minulta palkkaa. Tai sitten vain ohjasin huonosti. Toinen kerta meni sitten jo niin kuin pitikin. Tässä näin jälkiviisaana taas voin ajatella, etten vaihtanut kertaakaan ohjauspuolta. Saakelin saakeli.
Tauon jälkeen sitten harjoittelimme keppejä verkoilla. Laitoin namialustan odottamaan keppien "päätyyn" ja ohjasin sitten kädellä "kujalle" kun pentu oli niin epävarma mitä pitää tehdä. Pari kertaa se taas juoksi verkkoihin, mutta myöhemmin ei enää. Kaukaa lähettäen pentu herkästi menee vain keppien ohi. Ja tässä meillä olikin vähän hankaluuksia, kun ei ollut ketään vahtimassa namialustaa. Piti vain itse olla pentua vikkelämpi. Mutta alkoi Brandy jo hoksata ideaa, että kepeille on haettava jos meinaa namukkaa saada. Hienosti se lähti sitten pikkuhiljaa kulkemaan. Vaikka aika koomisen näköistä kun pentu kauhoo eteenpäin minkä kerkeää, tyyli oli kovin....matala :D Mutta hyvin siihen nähden taas edettiin, että oli vasta toinen kerta kepeillä.
Taas tauon jälkeen lähdettiin harjoittelemaan putkieste sarjaa. Huima kolmen esteen sarja :'D
Ensin otettiin ihan basic, este ja suoraputki ja palkka. Tässä käytin palkkana narupalloa. Ja sitten toisinpäin, eli suoraputki, este ja palkka. Tosi taitava pentu. Hakee putkeen ja esteelle ihan huipusti! Sitten otettiin tuo kokonainen kolmen esteen rata. Eli mutkaputken toisesta päästä sisään (siitä missä numero), sitten suoraan putkeen ja este. Pari kertaa oli ongelmana oikean putken pään hakeminen, Brandy oli sitä mieltä, että toinen putkenpää on paljon parempi. Vaikka omasta mielestäni selvästi kaikillä kehoni osilla osoitin tätä numeroitua päätä, rintamasuunta, käsi, loppujen lopuksi ei auttanut kuin mennä seisomaan "väärän pään" eteen ja sieltä lähettää pentu oikeaan päähän putkea. Seuraava ongelma oli sitten, että itse olin liian nopsakka. En jäänyt odottelemaan ja varmistamaan suoralle putkelle, joten pentu posotti siitä ohi. Seuraavalla kerralla jäin antamaan vähän lähemmäs selkeitä ohjeita, ja putkeenhan se sitten posautti. Seuraava ongelma oli että olin itse liian hidas ja pentu kerkesi putkesta ennenkuin itse kerkesin sinne, joten pentu jäi tietysti kysymään, että mitä seuraavaksi. Hienosti se sitten lähti kuitenkin hakemaan viimeistäkin estettä. Kerran saatii yhtenäinen tosi hieno suoritus aikaiseksi ja siihen sitten lopetettiin, että jääpi hyvä mieli :)

Lopussa koiteltiin vielä pussia Sadun avustamana. Satu lähetti Brandyn pussiin kun minä toisessa päässä kutsuin sitä ja pidin pussia ylhäällä. Aika monesti Brandy sieltä kääntyikin vikkelään takaisin. Lopulta Brandy tuli hienosti "avoinaisesta pussista", joten lähettiin pienentämään pussin suuta. Ei mitään ongelmaa! Itsenäisesti Brandy kävikin kerran ihan kokonaisen suljetun pussin suorittamassa, joten ei se ainakaan pelkää! Pätevä pentu. Ja koska olen itse edelleen niin tyhmä, enkä osaa lopettaa ajoissa, niin kokeilinpa sitten ohjatusti putkeen menemistä. Monta kertaa tuli huono suoritus, mutta siihenhän ei voi lopettaa. Joten täytyi tehdä monta kertaa ennenkuin saatiin ohjattu hyvä suljetun pussin suoritus. Siitä sai pentu huippukehut ja narupallon riepoteltavaksi. Siihen lopetettiin sitten.

Hyvin on pentu alkanut kyllä lukea jo ohjausta. Ei kyllä olla vielä mitään monimutkaista tehty juurikin sen takia, että pidetään homma hauskana, ei liian vaativana. Mieluummin päätöntä suoraanjuoksua näin alkuun kun huippuunsa hiottuja ohjauskuvioita. Vaan siitä tehtävät pikkuhiljaa lähtevät vaikeutumaan, kehityksen mukaan!

Sittenpä voinkin kertoa teille mustan hevosen, yllättäjän tarinan! Suureksi yllätyksekseni (ja etenkin omaksi yllätyksekseni) voin paljastaa, että tämä musta hevonen on nimeltään Jussi. Ja Jussihan on oikeasti koira, eikä edes musta, mutta tiedätte sanonnan :D Treenien loppuun jäi luppoaikaa, joten ajattelin ihan Jussin mielenvirkistykseksi ottaa sillä ihan muutaman esteen. Poika oli jo ihan intopiukeana kun otin sen häkistä, ja se pyöri kun väkkärä, sen jalat steppari ja häntä viuhki kun propelli..... Siinä vaiheessa jo mietin, että otinko vahingossa jonkun toisen koiran. Jussi oli ihan räjähtämispisteessä, kun tehtiin alkulämmitysjuttuja. Otin ihan ensimmäiseksi Jussilla Brandyn kanssakin tehdyn hyppy ja suoraputki jutun. JA MIKÄ VAUHTI. Jussi juoksi, se laukkasi, se meni lujaa!! Mitä ihmettä. Kuka varasti sen perässä tallustaneen ravissa kulkeneen luuskan??? Mulla oli varmaan silmät lautasen kokoisena. Minä en ihan oikeasti uskonut, että mulla oli _Jussi_ siinä ohjattavana. Siis ei hyvän tähden.
Sitten otettiin vielä puomi irrallisena, ja vau mikä vauhti siinäkin.
Sitten otettiin tällainen "kieputus" Jussin kanssa;

Jussi irtoili tosi hyvin ja haki hienosti itsekin esteille, eli mun ei tarvinnut olla siinä vieressä varmistelemassa, että _tämä_ seuraavaksi, vaan mä pystyin vaan kädellä osottelemaan ja juoksemaan itsekin hiukan kauempana. Tää harjoitus meni niin täydellisesti ja mun makuun oikein oppikirjamaisesti, niin lopetettiin siihen.
Mulla on varmaan joku herkkiskausi menossa kun taas nieleskelin onnenkyyneleitä :')
Musta oli niin ihanaa nähdä Jussin taas nauttivan agista ja yleisestikin tekemisestä. Se on tällä tavalla nauttinut agista sillon kun meillä oli alkeiskurssi, eli n. vuosi sitten. Voivoi miun pientä harjaolentoistani <3

5 kommenttia:

  1. Hienosti vaikuttaa teidän liitelyt menevän. :) Noihin keppeihin voisin vinkata sen verran, että ei kannata ottaa vielä vaikeita keppikulmia vaan ensin tehdä helppoja harjoituksia ja sytytellä pentua kepeille. Sitten kun se aina helposta kulmasta menee kepit innokkaasti, hyvällä rytmillä vaikka itse seisoisit esim. keppien alkupäässä voit ruveta ottamaan vaikeampia keppikulmia. Ei liian montaa vaikeaa juttua kerralla. :) Harjoitteluvaiheessa ei saisi tulla yhtään epäonnistunutta suoritusta. Jos koira epäonnistuu, on harjoitus liian vaikea. Ja eihän tuo matala tyyli haittaa mitään jos vauhtia riittää. :)

    Ja tuosta Jussista, oletko kokeillut tosiaan treenata niin että ensin treenaat Bradya ja annat Jussin katsoa? Sillä tavalla saa kyllä koiran kuin koiran motivaation kattoon, kateus on tosi tehokas motivaattori. :D Eli annat sen katsella ja sitten otat ensi alkuun ihan helppoja juttuja josta pääset palkkaamaan reilusti. Siten saat pikkuhiljaa motivaation kattoon. Toimi ainakin meillä tosi hyvin. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkeistä! :)
    Me tosiaan ollaan otettu noita keppejä siis ihan siitä "keppikujan" (eli verkkokeppien) päästä. Ja tavallaan pidennetty sitä matkaa kauemmas siitä "kujan" suulta, mutta silleen, että kulma pysyy samana. Ei siis varsinaisesti olla harjoiteltu mitään kulmia vielä, vaan tota "kujalle" menemistä.

    Ja mie luulen, että toi Jussin intoutuminen johtui nimenomaan juuri tosta "kateudesta". Mutta me käytiin sitten eilen pelkästään Jussin kanssa treenaamassa ja se oli ihan yhtä innoissaan kun maanantainakin ja vire pysy silläkin tosi hyvin. Ei vaan paljon voinut ottaa, kun ihan väsyi raukka. Kun ei se oikein mitään kunnon liikuntaa näin talvella saa, kun ei se esim. juokse ollenkaan. Se vaan töpöttää perässä :/

    VastaaPoista
  3. Mä tein pari kertaa Kidan kanssa ihan sellaista, että se joutui katsomaan kun muut treenasi mutta ei päässyt itse ollenkaan treenaamaan. Sitten vaan treenien jälkeen autoon ja kotiin. Sitten aina Oscar treenasi ennen sitä ja neiti kihisi kateudesta kentän reunalla. Eipä ole ollut vireongelmia sen jälkeen. :) Sit sekin kannattaa muistaa, että välillä ottaa just ihan sellasta humputtelutreeniä, että koira pääsee vaan juoksemaan.

    Ja vireongelmaisen koiran kanssa voi ottaa tosiaan vaikka hyppy-putki-hyppy kerran, superpalkka ja sit autoon. Ja se treeni oli sit siinä. Että aina lopetettais just silloin kun on kaikista kivointa niin sille koiralle jäis sellainen palo takasin treenaamaan. Oon huomannu, että kun lopetan sillon kun itsellä on tosi kivaa ja menee tosi hyvin, niin sit sillä koirallakin jää sellanen kamala palo kentälle. :)

    Meillä oli Oscarin kanssa kamala vireongelma kepeillä ja sit ruvettiin tekemään juurikin verkkokeppejä. Ekat pari viikkoa ihan vaan hetsasin sitä niille kepeille ja sit kun meni tosi hyvällä rytmillä ja vauhdilla kepit aloin vasta ottamaan matkaa lähetykseen, sit kulmia. Vaikka teillä ei nyt olekaan mitään ongelmaa kepeillä, mutta kannattaa alusta asti keskittyä siihen että tulee vaan onnistumisia. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos taas vinkeistä! On tosi kiva saada niitä jos ne vaikka omalla kohdallakin toimisi. Mie otan suurimman osan vinkeistä aina avosylin vastaan ja jos oma metodi ei toimi, niin koitan sitten ehdotettua ja sovellan omille koirille sopiviksi :)

    Mut mulla itellä on kyllä ongelma päässä kun en vaan oikeesti osaa lopettaa ajoissa. Jonkun pitäs olla mulle sanomassa, että jo riittää. Kun aina on semmonen "no menipä hyvin, koitan vielä uudelleen ja sit jos päästäs vähän pidemmälle". Siinä vaiheessa jonkun pitäs tulla hakkaamaan mua kepillä. En ymmärrä minne mulla on kiire sen etenemisen kanssa, kun oon jo kantapäänkin kautta kuitenkin saanut huomata, että yleensä siitä on vaan haittaa.

    VastaaPoista
  5. No ihan sama se mullakin on, ei ikinä malttais lopettaa ajoissa. Sit aina huomaa että se "vielä yks toisto" ei ikinä oo hyvä idea. :D Mä aina sanon treenikavereille, että sanokaa kun pitää lopettaa ja ne onneksi toimii poliiseina. Mut hyvä sääntö on se, että silloin kun millään malttais lopettaa, pitää lopettaa.

    Mä pilasin aikoinaan Oscarin tokon tuolla hinkkaamisella ja vasta nyt se on alkanut innostua siitä uudelleen. Eli Siperia opettaa. :)

    VastaaPoista