Maailman positiivisin!

Tästä kirjoitelmasta tulee varmastikin lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi. Paljon on tapahtunut tämän kirjoitusmotivaation katoamisaikana, joten kerrottavaa on paljon! Mennään aikajärjestyksessä, niin pysyn itsekin mukana siinä, mitä kaikkea on tapahtunut!

Käytiin mm. Salla Kantolan agilityvalmennuksessa tammikuussa 27pvä.
Rata oli seuraavanlainen;

Me ei muistaakseni taidettu päästä 7 estettä pidemmälle, sillä tuo kieputus oli kohtuullisen haastava. Kouluttaja meille kyllä sanoikin, että tästä koulutuksesta ei meille käytännössä ole mitään hyötyä, koska treenasin maksikoiralla mediesteillä. Tottahan se oli, mutta en voinut nostaa rimoja makseihin, koska maksien harjoittelu oltiin vasta aloitettu, joten koulutus olisi sille harjoittelulle tehnyt vain hallaa. Kantola sanoi, että rata on meille medinä todella haastava, sillä koira pääsee kulkemaan niin kovaa, että minulla on pienet mahdollisuudet keretä mukana.
2-3 estettä harjoiteltiin PALJON, koska Brandylle ei ole koskaan opetettu niistoa persjätöllä. Joten paljon piti palkkailla 2. esteen viereen, jotta koira osasi hakea oikeaan suuntaan. Putki ei imenyt kolmosen jälkeen juuri ollenkaan, mutta olin kyllä joka kerta auttamattomasti myöhässä valssaamassa 4-5 välissä, mutta leijeröinnin 6:lle Brandy haki tosi pätevästi! Siinäpä pähkinänkuoressa.

Koulutuksen jälkeen käppäilimme kämpille hetkeksi aikaa, josta agivermeet vaihtui näyttelykamoihin ja suuntasimme vuoden ensimmäiseen mätsäriin tiedepuiston parkkihalliin. Kauheasti en muista mätsärin tapahtumista, mutta eikös se tulos ole tärkein? Ihan vaatimattomasti vuoden ensimmäisissä mätsäreissä Brandy päräytti nuorten luokassa punaisten ykköseksi ja bis-kehässä kurvasimme myös kirkkaimmalle pallille, eli tuloksena PUN1 BIS1!

17.2 Käytiin taas mätsäröimässä, ei voitettu kaikkia, mutta oltiin PUN3. 

Seuraava merkittävä tapahtuma oli 24.3! Rautalammin ryhmänäyttely! Lähdimme taas ihan hyvällä poppoolla  matkaan ja matkassa oli myös toinen aussie. Odottelua oli ihan reilusti, mutta (toisinaan) rentona jätkänä Brandy osaa ottaa lepiä myös vilkkaalla näyttelypaikalla, vaikka aluksi pitää aina höyrytä joka suuntaan.
Sen kummempaa menestystä ei herunut, mutta erinomaisesti meni silti! Brandyn tulos oli ERI NUK3 tuomarina toiminut Elena Ruskovaara (joka oli muuten ihan huippukiva tuomari!) tuli vielä kikpailuluokan jälkeen erikseen kertomaan, miksei SA:ta meille antanut. Syy oli kuulemma että Brandyn takajalat olivat mäkihyppäysasennossa ja tuomaria ihan hirvitti nähdä miten niillä liikutaan, mutta ilmeisesti oli positiivinen yllätys kun sanoi, että koivista tuli normaalin kauniit liikkeessä. Arvostelu kuului seuraavasti;
"Oikea tyyppi. Solakka runko, takaosa saisi olla voimakkaampi ja takaraajat varma-asentoisemmat. Sopiva luusto, ryhdikäs, tarpeeksi ulottuva kaula. Vahva kallo ja maskuliininen pää, ilmeikkäät korvat. Hiukan kapea takaliike, edessä löysyyttä, kantaa itsensä erinomaisesti liikkeessä. Rytmikäs hyvä askellus. Esitetään kauniisti. "

13pvä huhtikuuta kurvasimme Reetan kanssa kiihtelysvaaraan mätsäreihin. Reissu oli... märkä. Vettä tihutti/satoi oikeastaan koko sen ajan kun paikanpäällä oltiin.Vaan onneksi tulokset piristi muuten niin vetistä meininkiä! Brandy pötskytteli taas hienosti nuorten luokan punaisten ykköseksi ja bis-kehässä se kurvaili metsästyskoirien joukossa BIS3:ksi! Eli, PUN1 BIS3, pätevä!

"Brandy kato miten ruma ruusuke!" - "Joojoo, mitä sit tehään!?!?!?!"

Palkintopuhveli

Märkää kotimatkaa

21.4 Kurvailimme sitten outokumpuun näyttelytähteilemään. Jännityksestä huolimatta tähteilyt jäi tähteilemättä. Oltiin ainoita uroksia, joten tsäänssejä oli! Vaan ei auta tsäänssit, jos tuomari ei tykkää. Tuomaritädillä oli vissiin aamukahvit jäänyt saamatta kun eriä ei juuri jaettu, ja vain yhden SA:nkin antoi vain. Brandyn tuomaritäti Irina Poletaeva arvio EH NUK1. Arvostelu kuului seuraavasti;

"very good type. Could be more compact. Correct bones. Well developed skull. Muzzle could be bit wider. Correct dentition. Good neck & topline. Bit long loin. Ribcage could be broader. Good angulated. Moves closely behind. Front paws bit turned out. Good coat texture."

Kieltämättä odotukset oli korkeammalla kuin tulokset ja se harmitti, vaikka EH ihan hyvä onkin! Päivää ei toki parantanut sitten Jussin puuhailu näyttelypäivän aikana. Se oli päättänyt pistellä pienen osan suklaalevyä parempiin suihin. Joten eikun näyttelypäivän jälestä apteekkiin lääkehiiltä ostamaan. Lääkehiilen syöttäminen olikin sitten ihan oma episodinsa....

Jussi ja lääkehiiliepisodi....

Sitten tulikin vappupäivä 1.5! Brandyn päivä! Brandy vappupalleroinen täytti 2v ja on nyt olevinaan kypsä aikuinen (hahahah, ihan tyhmä pentu se on vieläkin!) Sen kunniaksi suuntailtiin valintatalon parkkipaikalle, perinteiseen vappumätsäriin. Sitä ennen kuljettiin hyvin ruuhkaisen kaupungin läpi, ja Brandy osoittikin minun suureksi ihmetykseksi hiukan hermostuneisuuden merkkejä, mutta kulki kyllä väkijoukossa silti tosi hienosti. Mätsäripaikalla kaikki varmasti kuuli, että Brandy on saapunut. Sellainen ölinä ja metakka, että melkein alkoi jo hävettämään! Noh, onneksi kehässä käyttäytyi hienosti, vaikka seisomiseen ei kyllä meinannut millään jaksaa keskittyä yhtään. Juoksuosuudet tosin meni sitten hienommin kun koskaan! Miten lie Brandy ollut noin flegu.. :/ No eipä siinä, ihan mukiinmenevää esiintymistä silti ja tuomarikin tykkäsi ja palkitsi meidät ensimmäisestä aikuisten luokan esiintymisestä PUN2! 

Brandyn melkein 2v poseeraus (handleriksi nakitin ukon ;D)

Mätsärissä Brandy sai yleisöltä poikkeuksellisen paljon huomiota ja monet tulivat rapsuttelemaan ja kyselemään. Kovin rakastavaisesti Brandy otti kaikki vastaan. Olenkin ehdottoman kovasti sitä mieltä, että Brandy on maailman positiivisin koira <3

Maailman positiivisin koira <3

Agissa ei olla juuri käyty, shaibojen työvuorojeni takia, mutta tokoa ollaan treenailtu vähintään sisätiloissa. Paljon ollaan myös viereisellä kentällä käyty pyörähtelemässä. Jos ei muuten, niin toteamassa, että miten levällään kaikki on. Avoimen luoksari alkaa pikkuhiljaa hahmottua Brandyn päähän ja seisomaan jääminen, pitää jälleen kerran muistuttaa otuksen mieleen. Myös paikkamakuu on varmistettava paremmaksi ja aloitettava harjoittelemaan piilopaikkista! Seuraaminen tahtoo olla turhan innokasta ja edistävää, mutta ainakin vire on hyvä! Lisäksi pyöräilykausi on aloitettu! Brandy sai myös ihan oman BOTin. 

Ja jos hankinnoista puhutaan, niin Jussille valitettavasti jouduin hankkimaan sitruunapannan (hajuttomalla ruiskulla tosin..) se haukkuu täällä miehen luona niin paljon käytävän äänille, että erittäin ymmärtäväiset naapuritkin alkavat jo äksyyntyä. Olen yrittänyt jo yhdistää ääniä mukaviin asioihin, mutten ole tulosta/edistymistä nähnyt ja töiden takia aika tosiaan on hyvin rajallista. Päädyin tähän ratkaisuun, jonka tiedän olevan epäsopiva Jussille... Minkäs teet, jos ei hyvällä, niin sitten pahalla :(

Lisäksi voisin nopeasti esitellä residenssimme kaksi muuta karvaista eläjää!

Munky

Munky on kolmevuotias leikattu uroskissa.Munky on kunnon emopoika, joka viihtyy murjottamassa kaapissa pimeydessä. Munky kyllä sietää koiria, ja antaa niiden tulla "ihollekkin" silloin kun sille sopii. Huono ajoitus tai turhan innokas iholle änkeäminen saa Munkyn heiluttamaan nyrkkiä. Munkki Munkersson viihtyy kovin ihmisten parissa, tykkäilee olla sylissä ja rapsuteltavana.

Maissi

Maissi on noin vuodenikäinen tyttökissi. Niin valloittava, mutta samalla niin raivostuttava persoona! Maissinaattori ei niinkään välitä rapsuttelusta saatikka sylissä olemisesta, mieluummin se pyörii ympäri kämppää ja kehittää itselleen tekemistä. Jos tavarat on pöydiltä tippuneet lattialle, niin useimmiten saa syyttävällä sormella osoittaa Maissia. Tämän soman kissimissisen takia sain mm. ostaa uuden puhelimen, koska vanhan päälle se kaatoi kaakaot. Maissi tulee kovin hyvin toimeen koirien kanssa ja Brandy on ikihyviksi varma siitä, että Maissi haluaa aina leikkiä sen kanssa. Maissi tosin on alkanut hiukan kyllästyä Brandyn kovakouraiseen tökkimiseen.

Toteutumat 2012 ja tavoitteet 2013

Kyllä, tänäkin vuonna katsaus miten viimevuoden tavoitteet saatiin kasaan ja mitä suunnitellaan ensi vuodelle!

Jussille olin tavoitteina rustannut viime vuonna seuraavaa:
Jussin vuoden 2012 tavoitteet;
- Näyttelyitä pari ainakin 1 ERI? SA taas unelmana.
- Mätsäreissä pöytäharjottelua ja varmuuden lisääminen
- Koiratanssin jatkaminen (möllit/kisat?)
- Agin harrastuspohjainen jatkaminen (muutama mölli?)
- Hiotaan noita ALOn liikkeitä taino oikeestaan niitä epäolennaisia asioita ja sitten josko möllit kesällä.

Lähempi tarkasteluhan osoittaa;
- Näyttelyitä pari ainakin 1 ERI? SA taas unelmana.
Eipä muuten pyörähdetty kertaakaan näyttelyissä. Tämä johtunee siitä, että en uskaltanut moista harvahammasta vähine rahoineni ilmottaa mihinkään.
- Mätsäreissä pöytäharjottelua ja varmuuden lisääminen
Mätsäreissä kävästiin...hetkonen..huimasti yhden kerran koko vuoden aikana! Mutta sitäkin paremmalla yllätystuloksella, kun Jussi otti ja repäisi ollen SIN1 BIS4! Pöytäkäytöstä ei siis tullut sen kummemmin harjoiteltua. Vaikka, eipä sille suuremmin juuri ole enää tarvettakaan, eikä Jussi tilanteista (oli harjoittelu tai ei) nauti sen suuremmin.
- Koiratanssin jatkaminen (möllit/kisat?)
Tämä ei toteutunut sitten laisinkaan. Enkä edes rehellisesti sanoen tiedä, että miksi. Hyvä saumakin olisi ollut kisailulle, kun oma seura järjesti viralliset koiratanssikisat, mutta ei sitten vain tullut treenattua ja osallistuttua. Olenpa tyhmä.
- Agin harrastuspohjainen jatkaminen (muutama mölli?)
Tämä toteutui oikeastaan aika kirjaimellisesti. Jussi on toisinaan ollut mukana treeneissä ja olen treenaillut sillä lähinnä luppoajalla. Ilman mitään paineita tai tavoitteita. Pikkasen yritetty esim. kontakteja hioa, mutta huomaa Jussin motivaation putoavan jos vähänkin paineistaa, edes vahingossa. Siispä leikkimielisenä tämä hauskanpito, kontakteista ja muista pilkunviilauksista viis. Myös mölleissä kävimme, jotka olivatkin sitten täysi... epäonnistuminen. En tiedä vaikuttiko oma jännittämiseni vai mikä kun Jussia ei kiinnostanut piirun vertaa kuunnella käskyjä. Hajut olivat paaaaaaaaljon mielenkiintoisempia. Mutta tuloksina näistä mölleistä mölliradalta 15vp ja kisaradalta HYL.
- Hiotaan noita ALOn liikkeitä taino oikeestaan niitä epäolennaisia asioita ja sitten josko möllit kesällä.
Eipä juuri hiottu mitään. Ihan ahdistaa treenata Brandyn jälkeen Jussin kanssa tokojuttuja, kun se on niin ahdistunut kaikesta pilkunviilaamishommasta. En tiedä olenko itse liiaksi tosikoistunut tässä lajissa. Nykyään enemmän ärsyttää Jussin "sinne päin" liikkeet, kun ennen se oli vain "Jussin tyyli" ja ei haittaa meiningillä. Vaikkei toko olekaan tosikoiden laji, niin ilmeisesti nälkä kasvaa syödessä ja se täydellisyyden tavoittelu on tullut tähänkin mukaan. Ollaan kuitenkin jankattu uusia ja vanhoja mielenvirkistystemppua, vaikka edelleenkään en ole yrityksistä huolimatta onnistunut opettamaan Jussille kuplien puhaltamista, kierimistä tai jalkojen pitämistä seinää vasten (kaikki sohvat, sängyt, lipastot yms. onnistuu, mutta seinä vaan ei).

Tavoitteet siis vähän... noh. Ihan rehellisesti sanoen, en näköjään Jussin kanssa saanut mitään aikaan. Vaikka ihan tyytyväisenä se tuntuu olevan pelkkänä kotikoiranakin. Itsellä vain omatunto soimaa, ettei se saa tarpeeksi aktiviteettia ja tekemistä :/

Brandyn tavoitteina tälle vuodelle oli seuraavat;
Brandyn vuoden 2012 tavoitteet; 
- ALO liikkeet kuntoon ja ainakin mölleihin jos en kisaamaan asti vielä uskaltaudu.
- Agin jatkaminen, jatkoryhmäytyminen (loppuvuodesta möllit?)
- Näyttelyissä pyöriminen, ERI SA? Junnusertejä?
- Mätsäreissä pyöriminen ja harjoittelu.
 - VEPE?
- Haku?

Ja lähempi katsaus kertoo;
- ALO liikkeet kuntoon ja ainakin mölleihin jos en kisaamaan asti vielä uskaltaudu.
Tähän voin aika ylpeänä sanoa, että check! Alon liikkeet siis saatiin kaikki haltuun (jos ei lueta mukaan sitä luoksepäästävyyttä, joka oli lähinnä luokseryntäys...), vaikkakin osa hajoili siellä sun täällä ja jäävät hajosikin syksyllä aivan totaalisesti. Nyt nekin kuitenkin taas alkaa sujua paremmin! Eli lähes puhtaalla omatunnolla tämä toteutui. Mölleissä käytiin jopa kolme kertaa! Kaikista saatiin ALO1 (179p, 175p ja 187p) sijoituksina 6, 2 ja luokkavoitto! Uskaltauduin myös virallisiin kisoihin, toisesta onneksi saatiin se ALO1 171p ja toinen olikin sitten totaalinen huumorinumero ALO3 138p. Tavoitteet siis toteutuivat!
- Agin jatkaminen, jatkoryhmäytyminen (loppuvuodesta möllit?)
Agi jatkui, jatkoryhmäydyimme ja treenasimme kovasti isosti! Käytiin myös mölleissä neljän radan verran, joista 3x HYL ja 0-tulos 3sija. Kaksi näistä oli pentumöllejä ja kaksi sitten ihan oikeita möllejä minirimoilla suoritettuna.
- Näyttelyissä pyöriminen, ERI SA? Junnusertejä?
Näyttelyissä pyörittiin. Taisi kasvattaja pyöriä enemmän kuin minä, kiitos suuresti siitä! Suomessa Brandy pyörähteli siis viimeinen pentukehä Kajaanissa ROP-pentu. Ja sitten virallisissa kehissä 2x ERI1. SA:ta ei siis herunut näillä kehänkiertämisillä. Toista se oli sitten rapakon toisella puolen virossa, jossa Brandy kävi pyörähtelemässä yhteensä 5 kertaa. Siellä sijoituttiin ihan PU2 sijoille asti, oltiin VSP-junnu ja vielä tuotiin EE-JMVA -arvokin kotiin. Joka tosin on vielä anomatta, koska minulta puuttuu kirjoitusohjelma, ja ainakun on kirjoitusohjelma saatavilla, niin ei muista sitä tehdä. Lisäksi käytiin aussie openissa, jossa ei herunut edes lämmintä kättä, saati kattavaa arvostelua, jota sinne mentiin hakemaan.
- Mätsäreissä pyöriminen ja harjoittelu.
Pyörittiin ja harjoiteltiin! Käytiin mätsäreissä yhteensä 8 kertaa, joista 3x PUN ei sij, SIN2, 2x SIN3, PUN3 ja PUN4. Eli melko peruskauraa, korkeimmilla palleilla ei tönötetty. 
- VEPE & HAKU
Eipä tullut lähdettyä kumpaankaan. Vepe jäi vähän siitä syystä, että pelkäsin hotspotin ilmaantuvan elämäämme, joka ei moisella näyttelypuudelilla ole kovinkaan toivottavaa. Haku nyt jäi vain jostain muusta syystä.
Tavoitteena ei ollut, mutta terveystuloksia seuraavanlaisesti;
Lonkat C/B
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Sydän OK, ei sivuääniä
Selkä OK, terve
Ranteet OK, terveet
Olat OK, terveet

Brandyn kanssa vuosi ja tavoitteet toteutui vähän kivemmin. Ja myös nuo terveystulokset tuli mukaan. Näyttelyissä olisi voinut vähän enemmän pyöriä ja ottaa jotain muita harrasteita mukaan kuin vain toko ja agi.

Vaan sittenpä voitaisiin mennä vuoden 2013 tavoitteisiin!

Jussille asetellaan seuraavia 2013 tavoitteita;
- Agin leikkimielinen jatkaminen, josko vaikka niihin mölleihin taas hauskuuttamaan
- Jos hioisi ne ALOn liikkeet kuntoon(tai ainakin sinne päin), ja käväisisi mölleissä (ikuisuustavoite?)
- YKSI, ainakin yksi näyttely, sen hylkäyksenkin uhalla, loppukesästä.
- Hupsuttelu ja hassuttelu
- Jos nyt ilmaantuisi lähelle koiratanssikisoja, niin niihin osallistuminen.
- Pyörisi parit mätsärit, ihan vain huvin vuoksi.
- Silmätarkki + sydän.

Brandylle tavoitteeksi 2013 seuraavaa;
- Agissa keinu kuntoon ja maksirimojen opettelu räiskimättä. Pitempiä ratapätkiä, möllejä kisatilanteiden harjoitteluun. Kisojen korkkaus suurella ehkällä loppuvuodesta? Omistaja opettelee juoksemaan kovempaa ja ohjaamaan. Mahdollisesti erilaiset kurssit ja koulutukset.
- Tokossa AVO1, lähdetään jo opettamaan niitä VOIvoita. Jos ollaan näppäriä niin VOIn korkkaus loppuvuodesta? AVOn korkkaus pk-noutajien tokomölleissä?
- Näyttelyitä suomessa mahdollisimman paljon. Se SA ja muut plussat ois kivoja. H ois tyhmä kun toi on niin komia. Jos jotain tapahtuu, niin sitten koittelemaan sitä aikuisten sertiä virosta?
- Mätsäreissä pyöritään ja yritetään kahmia palkintoja, kun ei toi harjotustakaan enää tartte.. Kai?
- Tyhmien temppujen opettelu ja elämänkoulun jatkuminen.
- Silmätarkki
- Jos keksitään jotain muuta jännää tekemistä, niin sitten sitä.

Pitkästä aikaa!

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa! Meistä ei oo hetkeen kuulunut mitään, mutta eipä kyllä mitään kovin jännittäviä asioita ole meidän kommuunissa edes tapahtunut... Tähän on monta syytä, mm. karanteeni, omistajan reissut ja pienimuotoinen motivaationpuute.

Mistähän lähtis. No lahdetään vaikkaa... Tästä karanteenin aiheuttajasta.
Facebookin mukaan kiroilin 26.10 ja uhkasin polttaa koko taloni maan tasalle, koska meillä oli väiveitä. Molemmilla koirilla. Rupesin katselemaan kun Brandy rupsutteli itseään normaalia enemmän. Rupesin sitten tutkimaan ja karvojen seasta löytyikin sitten jotain ruskehtavia mönkiäisiä ja valkoisia munia. Eipä siinä, koirille karkoitteet niskaan (Expot), kammalla läpi käyminen ja kolme taloutta (minun kämppä, äidin kämppä ja miehen kämppä) suursiivouksen alle (+vielä miehen kissat). No, näin reilua kuukautta myöhemmin meissä ei ole enää väiveitä. Siksi päästiin tänään ensimmäistä kertaa 2kk agilitytreeneihin!!!

Lisäksi minulla oli 2vko:n etelänmatka tässä marraskuun lopussa - joulukuun alussa. Koirat olivat ensimmäisen viikon äitini luona hoidossa, jonka jälkeen Brandy lähti miehen luokse hoitoon. Ihan hyvin pärjäsivät ja kiitos huoltojoukoille! Taisi mammalla olla vaikeampaa olla erossa kun lapsosilla...

Lisäksi Jubabaa Jussipussi Kebabiina täytti hienot 4-vuotta 16.11! Hieno pieni Jubbabubba! Itse en tosin ollut tuolloin enää onnittelemassa ja leipomassa kakkuja, mutta ilmeisesti äitini yritti tätä juhlaa jollakin tavoin juhlistaa poikien kanssa.

Tokon saralla... Noh.. Pelottavan iso motivaationpuute omistajalla. Lenkeillä ollaan aina jotain pientä siellä lomassa tehty, esim. seurauspätkiä, luoksetuloa, perusasentojumppaa.... Mutta se mitä pitäisi treenata on jäävät... mutta ne ei vaan motivoi millään muotoa... Pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni. Mitä nyt uutena ollaan lähdetty ihan alkeista Brandyn kanssa treenaamaan on kaukot. Ja ne on niiiiin vaiheessa. Ajattelin opettaa kaikki kaukoliikkeet nyt yhteen hynttyyseen. Maahanmenossa ja istumisessa ei ole ongelmaa ~ 2m välimatkalla, siirtymät on kivoja, mut se seisominen.. Se ei onnistu edes vaikka minä olisin koirassa kiinni. Se liikkuu aina. Joko valuu eteenpäin, tai sitten hypähtää ylös siten, että liikuttaa myös takajalkojaan. Myös ruututöntät on olleet korissa jo pidemmän aikaa, mutta olen livistänyt vastuusta sillä verukkeella, ettei ole kehänauhoja... Myöskin tunnarikapulat huutaa kaapissa, mutta ne on oikeasti niin kammottavat, etten uskalla koskea niihin. Mua oikeasti pelottaa, että pilaan sen opetuksen heti alkuunsa.
Myös noutoa ollaan harjoiteltu ja se menee ihan perushyvin, sitä vaan pitäisi vielä hienosäätää ja varmistaa.
Pyörittelin mielessäni myös sellaista ajatusta, että jätetään ALO sikseen ja tähdätään kesällä AVOon...? Ensinnäkin siksi, etten jaksa opettaa tuolle luoksepäästävyyttä. Eikä mulla yleensä ole siihen avustajaakaan... Siitä huolimatta mun pitäs hioa nuo jäävät kuntoon, koska niistä ei pääse eroon...

Jussin kanssa ollaan harjoteltu uutta temppua nimeltä rumpukapulan pitäminen! Lähdettiin harjottelemaan siveltimellä ja tällä hetkellä ollaan päästy siirtymään jo siihen rumpukapulaan, mutta se on kovan harjoittelun alla vielä... Jussi ei tosiaan tykkää pitää mitään suussa...

Ja sitten vielä... hmmm. NIIN! Ihan jotta meidän eläinlääkärikäynnit ei jäis liian vähäisiksi, niin tuossa muutama päivä sitten huomasin Brandyn kynsiä leikkaillessa, että Brandyn toinen kassi helottaa aivan punaisena.. Noh. tarkemmin sitä tutkiessani huomasin, että se on aivan turvonnut ja märkiikin vielä. Katselin sitä yön yli puhdistin ja rasvasin sekä pidin Brandyllä jalassa miehen vanhoja kalsareita,  mutta muutosta parempaan ei ollut aamulla, joten eikun Martinalle soittoa. Samalle päivälle saatiin aika ja eläinlääkärikäynti meni oikein hyvin päivälenkistä, kun satuttiin miehen luona olemaan eikä siitä ole kuin puolisen tuntia matkaa Martinan vastaanotolle. Kävimme pyörähtämässä Martinan vastaanoton lattialla esittelemässä kasseja, diagnoosiksi saatiin kivespussin tulehdus joka voi johtua kylmästä tai sitten siitä, että Brandy on kolhinut arvoesineitään johonkin terävään. Saatiin mukaan antibiootit ja hoito-ohjeet. Minä kun kerkesin jo itkua tyyliin tihrustaa kiveskasvaimesta tai -syövästä.... Mikä ylireagointi?

Tänään sitten tosiaan käytiin ensimmäistä kertaa melkein 2kk agilitytreeneissä! Oltiin kyllä molemmat niin kikseissä, sekä koira että minä! Epäilin, että koira vain juoksisi päättömänä ja olisi aivan irti lapasesta, mutta mitä vielä, pysyi lapasessa, mutta aivottomasta juoksemisesta jätkä ei kyllä luopunut. Se nyt on varmaan muutenkin Brandyn tavaramerkki.... Treenit meni tosi kivasti. Pientä hakemista oli kepeillä, renkaassa ja takaaleikkauksissa. Muuten oli kyllä tosi kivaa irtoamista ja esteitten hakemista! Brandy tosiaan kävi ihan hurjilla kierroksilla näissä treeneissä ja väsyikin sen takia tosi nopeasti. Tämän lisäksi liiallinen vauhti ja aivottomuus aiheutti pieniä äksidenttejä... Brandy mm. törmäsi ryminällä keppeihin ja renkaaseen, lisäksi rimat roiskuivat enemmän kun laki sallii....

Jussi sen sijaan oli vallan närkästynyt kun se ei päässyt treeneihin mukaan ja oli tiirikoinut sillä aikaan Brandyn ruokapönttöön levitellyt ruokaa, tutkinut kaapit ja syönyt suihinsa kaiken syötäväksi kelpaavan...

Gays

Yleistä elämää ja treenausta.

Meidän elämä on pääosin ollut aika...normaalia. Käydään vähintään kerran viikkoon agia treenaamassa. Mutta muuten minulla onkin treeni-into aivan hukassa. En millään jaksaisi söhrätä tokon kanssa nyt yhtään. Brandy osaa kyllä kaikki (alon)liikkeet, mutta niissä tarvittaisiin hirveästi hienosäätöä ja varmistelua. Ja osaa avon liikkeistä en halua vielä opettaa ja jostain syystä ne uudetkin liikkeet on jääneet... Plaaaaah.
Pieniä tokohetkiä ollaan pidetty aina lenkin yhteydessä, mutta ei tätä treenaamista voi kyllä edes vitsillä hurrata. Lisäksi en ole saanut aikaiseksi ilmoittaa meitä noutajien kenttäkoulutukseen, jostain syystä unohdan sen aina. (voisinkin tämän blogikirjoituksen jälkeen käydä ilmoittautumassa...) Jospa sitä nyt vähän ottaisi niskasta itseään kiinni ja potkisi perseelle.

No, jos vähän kerrataan mitä kaikkea me ollaan tehty. Eräällä treenikerralla oltiin ulkona (koska meidän halliin laitettiin tuolloin kumirouhemattoa! <3) ja harjoiteltiin välistävetoja. Inka neuvoikin minulle uuden tekniikan miten välistävedot voisi saada paremmin onnistumaan, eli käsky siihen kun koiran pitääkin tulla välistä. Harjoiteltiin tätä koko treenikerta namialustan kera ja alkoihan se pikkuhiljaa hoksata ideaa. Lisäksi tein myös takaaleikkausta, joka on meille varmaan ikuinen murheenkryyni. Vaikka kuinka paljon sitä treenataan, eri tekniikoilla ja muuta, niin heti kun avustukset ottaa pois, niin koira pyörähtää sen ylimääräisen kierroksen itsensä ympäri.



Eräällä kerralla teimme tällaista rataa(punaiset numerot). Keinua ja keppejä emme tehneet radalla, eli skippasimme ne välistä. Jaoin radan kahteen osaan, ensimmäinen osa päättyi 10 esteeseen ja uusi osa alkoi esteestä nro 12. Puomia ja A:ta tehtiin radalla, mutta niissä oli namialusta odottamassa kontaktilla. Ongelmakohta oli lähinnä nro 16 eli puomin löytäminen vieressä olevan putken sijaan. Putki imi tosi lujasti ja jos vauhtia oli yhtään enempää, niin putkeenhan se sujahti, ennemmin kuin puomille. Puomilla tullut myös ongelmaksi se, että Brandy hyppää ylösmenorampilta todella herästi puoliväliltä pois, jos sitä ei hirveästi kannusta ja houkuttele tulemaan ylös asti..

 

Tämä rata oli puolestaan maanataina 1.10. Se on Salme Mujusen suunnittelema SM-karsintarata. Itseasiassa vallan hauska rata jossa piti oikeasti juosta. Brandyn osalta kyllä niin huipputreenit kun vaan voi olla! Teki todella pätevästi ja kuunteli hirmu hyvin. Tässäkin radalla jätimme kepit pois radalta. Palkkasin siis 7:n jälkeen ja mentiin siitä jatkamaan sitten putkelle 9. Itselleni hankalin kohta oli tuo 7 este, koska siihen tuli tehdä saksalainen. Se oli minulle ehkä maailman vaikein kuvio hahmottaa ja minusta olisi ollut vain niin luontevaa pyörähdellä siinä miten sattuu. Muutama onnistunut kerta saatiin kuitenkin. Ja ylpeyden aihe minulle oli esteet 12, 13, 14 ja 15. Brandy teki siihen niin hienon upean mahtavat täydelliset välistävedot kun koira voi vaan tehdä (no okei, se tuli aina välistävedon jälkeen vähän turhan likelle minua ja otti kontaktia)! Mutta ei siis olla harjoiteltu välistävetoja sen kummemmin tuon ylläolevan välistävetokirjoittelun jälkeen, joten on vissiin koiralla taas aivot kotona raksutellut! Niin fiksu jätkä, ai että!

 

  

Sitten tänään tehtailimme tällaista rataa. Jätin suosiolla 1 ja 2 esteen välistä. Eli aloitimme suoraan 3 putkelta. En tehnyt tänään koko rataa, koska suunnitelmissa oli hioa yksityiskohtia, joten pieni pätkä rataa alkuun riitti aivan hyvin. Tehtiin esteeseen nro 11 saakka (jonka tosin luulin olleen 7 putken toinen pää). Brandy teki ihan huippuhyvin. Vähän se roiski rimoja ja itse olin myöhässä monesti 5:lla, mutta muuten aika täydellistä nam!

Jussin kanssa puolestaan tein Brandyn lepohetkillä koko rataa ja tutustuimme hallin uuteen pohjaan (joka on selkeästi hyvin suurella nenän vetovoimalla varustettu...). 

 

Erikseen harjoiteltiin Brandyn kanssa kontakteja. A:lla ja puomilla. Aluksi pidin namialustaa, mutta se alkaa olla jo niin hyvin hallussa, että nyt harjoitellaan ihan sitä itsekseen pysähtymistä siihen. Jos mukana on muita esteitä, vauhti on liian kova, minä juoksen paljon edellä tai en karjaise tarpeeksi painavasti kontaktinottokäskyä, tuppaa se jätkältä unohtumaan... Noh. treeniä.

Lisäksi harjoiteltiin keinua. Hyvin Brandy siihen uskaltaa jo tulla, mutta puolivälistä kohden sitä jännittää ihan hirveästi edetä ja yleensä se ryömii keskivaiheilta lähtien. Ollaan nyt siis harjoiteltu vain sitä keinulle tulemista ja keinun liikkeen sietämistä. Pamahtaa en keinun anna ollenkaan. Ja palkkana keinun jokaisessa vaiheessa on hirveästi kehuja ja nameja. Ehkä se siitä rohkaistuu.

Tehtiin myös pari keppiharjoittelua ja pari virhettä, mutta pääasiassa tosi hienoa kepittelyä!

TREENIVIDEO

KEPPITREENI


-------------------------

Ja jotta nyt aivan poiketaan aiheesta, niin Brandyn viralliset luustolausunnot ovat tulleet joten Brandyn viralliset terveystulokset nyt kaikenkaikkiaan tässä;

 Polvet 0/0
Kyynärät 0/0
Lonkat C/B
Sydän; OK, ei sivuääniä
(seuraavat ell. lausumana)
Selkä OK, terve
Ranteet OK, terveet
Olat; OK, terveet


Tämän lisäksi vielä, että saimme myös Rinon tuhkat viimeviikolla ja 29.9 kävimme hautaamassa Rinon tuhkat mökille rantakoivujen viereen. Hautamerkkinä toimii kelopuu, johon naulasimme kiinni Rinon nimilaatan (joka on kulkenut Rinon mukana koko sen elämän ajan) sekä ripustimme myös pannan roikkumaan siihen. "Hauta-alueen" ympäröimme sileillä kivillä, jotka minä aikoinaan lomamatkallamme kreikasta keräsin. Nyt voi pappa levätä rauhassa kauniilla paikalla.