Yleistä elämää ja treenausta.

Meidän elämä on pääosin ollut aika...normaalia. Käydään vähintään kerran viikkoon agia treenaamassa. Mutta muuten minulla onkin treeni-into aivan hukassa. En millään jaksaisi söhrätä tokon kanssa nyt yhtään. Brandy osaa kyllä kaikki (alon)liikkeet, mutta niissä tarvittaisiin hirveästi hienosäätöä ja varmistelua. Ja osaa avon liikkeistä en halua vielä opettaa ja jostain syystä ne uudetkin liikkeet on jääneet... Plaaaaah.
Pieniä tokohetkiä ollaan pidetty aina lenkin yhteydessä, mutta ei tätä treenaamista voi kyllä edes vitsillä hurrata. Lisäksi en ole saanut aikaiseksi ilmoittaa meitä noutajien kenttäkoulutukseen, jostain syystä unohdan sen aina. (voisinkin tämän blogikirjoituksen jälkeen käydä ilmoittautumassa...) Jospa sitä nyt vähän ottaisi niskasta itseään kiinni ja potkisi perseelle.

No, jos vähän kerrataan mitä kaikkea me ollaan tehty. Eräällä treenikerralla oltiin ulkona (koska meidän halliin laitettiin tuolloin kumirouhemattoa! <3) ja harjoiteltiin välistävetoja. Inka neuvoikin minulle uuden tekniikan miten välistävedot voisi saada paremmin onnistumaan, eli käsky siihen kun koiran pitääkin tulla välistä. Harjoiteltiin tätä koko treenikerta namialustan kera ja alkoihan se pikkuhiljaa hoksata ideaa. Lisäksi tein myös takaaleikkausta, joka on meille varmaan ikuinen murheenkryyni. Vaikka kuinka paljon sitä treenataan, eri tekniikoilla ja muuta, niin heti kun avustukset ottaa pois, niin koira pyörähtää sen ylimääräisen kierroksen itsensä ympäri.



Eräällä kerralla teimme tällaista rataa(punaiset numerot). Keinua ja keppejä emme tehneet radalla, eli skippasimme ne välistä. Jaoin radan kahteen osaan, ensimmäinen osa päättyi 10 esteeseen ja uusi osa alkoi esteestä nro 12. Puomia ja A:ta tehtiin radalla, mutta niissä oli namialusta odottamassa kontaktilla. Ongelmakohta oli lähinnä nro 16 eli puomin löytäminen vieressä olevan putken sijaan. Putki imi tosi lujasti ja jos vauhtia oli yhtään enempää, niin putkeenhan se sujahti, ennemmin kuin puomille. Puomilla tullut myös ongelmaksi se, että Brandy hyppää ylösmenorampilta todella herästi puoliväliltä pois, jos sitä ei hirveästi kannusta ja houkuttele tulemaan ylös asti..

 

Tämä rata oli puolestaan maanataina 1.10. Se on Salme Mujusen suunnittelema SM-karsintarata. Itseasiassa vallan hauska rata jossa piti oikeasti juosta. Brandyn osalta kyllä niin huipputreenit kun vaan voi olla! Teki todella pätevästi ja kuunteli hirmu hyvin. Tässäkin radalla jätimme kepit pois radalta. Palkkasin siis 7:n jälkeen ja mentiin siitä jatkamaan sitten putkelle 9. Itselleni hankalin kohta oli tuo 7 este, koska siihen tuli tehdä saksalainen. Se oli minulle ehkä maailman vaikein kuvio hahmottaa ja minusta olisi ollut vain niin luontevaa pyörähdellä siinä miten sattuu. Muutama onnistunut kerta saatiin kuitenkin. Ja ylpeyden aihe minulle oli esteet 12, 13, 14 ja 15. Brandy teki siihen niin hienon upean mahtavat täydelliset välistävedot kun koira voi vaan tehdä (no okei, se tuli aina välistävedon jälkeen vähän turhan likelle minua ja otti kontaktia)! Mutta ei siis olla harjoiteltu välistävetoja sen kummemmin tuon ylläolevan välistävetokirjoittelun jälkeen, joten on vissiin koiralla taas aivot kotona raksutellut! Niin fiksu jätkä, ai että!

 

  

Sitten tänään tehtailimme tällaista rataa. Jätin suosiolla 1 ja 2 esteen välistä. Eli aloitimme suoraan 3 putkelta. En tehnyt tänään koko rataa, koska suunnitelmissa oli hioa yksityiskohtia, joten pieni pätkä rataa alkuun riitti aivan hyvin. Tehtiin esteeseen nro 11 saakka (jonka tosin luulin olleen 7 putken toinen pää). Brandy teki ihan huippuhyvin. Vähän se roiski rimoja ja itse olin myöhässä monesti 5:lla, mutta muuten aika täydellistä nam!

Jussin kanssa puolestaan tein Brandyn lepohetkillä koko rataa ja tutustuimme hallin uuteen pohjaan (joka on selkeästi hyvin suurella nenän vetovoimalla varustettu...). 

 

Erikseen harjoiteltiin Brandyn kanssa kontakteja. A:lla ja puomilla. Aluksi pidin namialustaa, mutta se alkaa olla jo niin hyvin hallussa, että nyt harjoitellaan ihan sitä itsekseen pysähtymistä siihen. Jos mukana on muita esteitä, vauhti on liian kova, minä juoksen paljon edellä tai en karjaise tarpeeksi painavasti kontaktinottokäskyä, tuppaa se jätkältä unohtumaan... Noh. treeniä.

Lisäksi harjoiteltiin keinua. Hyvin Brandy siihen uskaltaa jo tulla, mutta puolivälistä kohden sitä jännittää ihan hirveästi edetä ja yleensä se ryömii keskivaiheilta lähtien. Ollaan nyt siis harjoiteltu vain sitä keinulle tulemista ja keinun liikkeen sietämistä. Pamahtaa en keinun anna ollenkaan. Ja palkkana keinun jokaisessa vaiheessa on hirveästi kehuja ja nameja. Ehkä se siitä rohkaistuu.

Tehtiin myös pari keppiharjoittelua ja pari virhettä, mutta pääasiassa tosi hienoa kepittelyä!

TREENIVIDEO

KEPPITREENI


-------------------------

Ja jotta nyt aivan poiketaan aiheesta, niin Brandyn viralliset luustolausunnot ovat tulleet joten Brandyn viralliset terveystulokset nyt kaikenkaikkiaan tässä;

 Polvet 0/0
Kyynärät 0/0
Lonkat C/B
Sydän; OK, ei sivuääniä
(seuraavat ell. lausumana)
Selkä OK, terve
Ranteet OK, terveet
Olat; OK, terveet


Tämän lisäksi vielä, että saimme myös Rinon tuhkat viimeviikolla ja 29.9 kävimme hautaamassa Rinon tuhkat mökille rantakoivujen viereen. Hautamerkkinä toimii kelopuu, johon naulasimme kiinni Rinon nimilaatan (joka on kulkenut Rinon mukana koko sen elämän ajan) sekä ripustimme myös pannan roikkumaan siihen. "Hauta-alueen" ympäröimme sileillä kivillä, jotka minä aikoinaan lomamatkallamme kreikasta keräsin. Nyt voi pappa levätä rauhassa kauniilla paikalla.