Australialainen palkintoporsas

Otsikko vissiin vihjaa jotain. En tiedä.
Australialainen voisi viitata Brandyyn? -Kyllä
Palkintoporsas voisi olla jotain voittoisaa? -Kyllä
Elikkäs käytiin porsastelemassa lapsoisen kanssa pohjois-karjalan noutajakoirayhdistyksen järkkäämissä mätsäreissä 11.9. Ei sieltä ihan pissisijoja liiennyt, mutta melko lähelle henkilökohtaista voittoa! Jussi ei ollut mukana aamulla vallinneen arveluttavan sään takia, joka oli toisaalta ihan hyvä, koska ko. mätsäreissä ei ollut pienille koirille pöytää, jota Jussin kanssa siis pääasiassa mätsäreissä harjoitellaan.
Brandy oli alkuun hiukan häpsingeissään, mutta rauhoittui aika nopsakkaan, koska ollaanhan me juostu totuttelemassa mätsärimeininkeihin jo aikaisemminkin. Kovasti olisi ollut paljon kavereita joiden kanssa vaihtaa neniä, mutta eihän me hihnassa semmoisia!

Loppujen viimeksi tuli meidänkin vuoro astella kehään. Olimme pienenpienen Meela shelttityttösen parina. Ensin seisottiin. Sitten meitä pyydettiin juoksemaan kehä ympäri. Tuomari pyysi meitä Brandyn kanssa menemään Meelan edeltä tokaisin tähän vain, että "voidaanhan me yrittää"! Kohtuullisestihhan tuo juoksukierros sujuikin. Vaikka noh. henkilökohtaiset tuomarimme kehänlaidalla kommentoivat jälkeenpäin, että näytti vammaisten kilpajuoksulta... Noh.. Juokse itse kun pentu vetää kolmiloikaa, tunkee jalkoihin, niin että potkaiset sitä vahingossa muutamaan otteeseen, ja vetää neljään eri ilmansuuntaan, tämän lisäksi ottaa kontaktia ja ehkä jossain askeleen välissä koittaa innostuksissaan napata vielä hihastakin. Niin ja sinä tietenkin yrität itse parhaasi olla kaatumatta ja pitää pentusi kurissa ja järjestyksessä, askellajina mieluiten ravi.

Seisomisosuudet menivätkin sitten todella kivasti. Brandy tapotti paikoillaan kun liimattu lihavarras ja tapitti edessä heiluvaa raksua. (kyllä, käytämme mätsäreissä raksua, että tuo malttaa olla. Liian hyvät herkut on... noh.. liian hyviä herkkuja!) Eihän tuo vielä asentoa osaa ottaa, mutta pienellä ohjaamisella seisoo kohtuullisesti. Yritin yhdessä vaiheessa asetellakkin, mutta taitaa olla liian häiriöstä vielä, että Brandy olisi malttanut pysyä. Meille ojennettiin punainen nauha kera purutikun. En kyllä tähän päiväänkään mennessä ole keksinyt, että miksi saimme punaisen, sillä Meela esiintyi paljon hillitymmin ja kauniimmin. Vaan en valita!

Nauhakehässä meidät jaoteltiin isoihin ja pieniin. Me tietysti isoissa. Nyt juostiinkin kaikkien "keskellä", eli edessä oli koira ja takana oli koira. Aluksi Bräne yritti kovasti kiskoa edellä menevien perään, mutta kutsusta lähti sitten kontaktiin. Okei, välillä piti muistutella uudelleen, ei se ihan niin pätevä lapsi ole. Sitten seisottiinkin piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkääääääääään. Mutta minun ei tarvinnut asetella Brandyä kuin ihan pari kertaa. Siinä se pönötti paikallaan liikkumatta ja tuijjotteli namua. Minä sitten yritin kehumalla ja nakkia heiluttamalla saada ryhdikkyyttä. Loppujen viimeksi meitä oli kehässä jäljellä enää neljä! Eli oltiin sijoituttu! Jee! Sitten meidät tultiinkin samointein ohjaamaan nelos-sijalle. Eli Bräne Räkäläntti PUN4!

Sijoitusten jälkeen käytiinkin sitten vielä juoksemassa juoksukilpailussa, jossa Brandyn aika oli 6.62 ja oiskohan pingottava matka ollut 50m. Itse lähdin juoksemaan huutamaan ja vinguttelemaan vinkulelua sinne kentän toiseen päähän sillä välin kun avustaja piti Brandyä kiinni, kyllähän tuo pentu hyppi ja vinkui perään. Ja hienosti se sieltä porhalsi sitten luokse. Juoksukilpailun voitti aussie Hippa(?).

Lisäksi myö ollaan käyty siellä pentureeneissä joissa on mennyt todella hyvin. Pentu keskittyy lujasti ja tekee mitä pyydetään. Viimeiselle pentukurssikerralle eli kaupunkikävelyyn emme päässeet, koska Brandylle iski kova ripuli edellisenä päivänä ja jatkui vielä treenipäivällekkin. Eikä me nyt puolkuntosena mihinkään lähdetä, saatikka tartuttamaan muita. Mutta meillä on sitten korvaava kerta toisen ryhmän kanssa hiukan myöhemmin.

Kovasti paljosti ollaan treenailtu myös ihan kotona ja "kotikentällä". Perusasento, melko jees. Luoksetulo, varma ja nopea (tosin ei vielä varsinainen liike). Eteen tulemista ollaan harjoiteltu. "noutoa" ollaan harjoiteltu "tennispallokapulalla", eli sen nostamista, pitämistä suussa ja palauttamista. Palauttaminen onkin Räinölle vaikea juttu, se haluisi pitää kaiken itsellään ja leikkiä keskenään. Ollaan jo kohtuullisen hyvällä mallilla tässä palautuksessa. Lisäksi paikkamakuuta treenattu on! Alkeita siis lähinnä. Ongelmana lähinnä se perusasennosta makuulle käyminen, koska pentu öh.. leviää aika tyylikkäästi eteenpäin. Kun pentu käy maahan, niin minä olen about. lanteen kohdalla. Tätä siis ollaan tehoharjoiteltu vähän kootummaksi. Paikkamakuussa pysyy hyvin, ei vielä kovin pitkää matkaa tai pitkää aikaa olla edes harjoiteltu. Eikä pidäkkään. Pysyy oikein mainiosti. Toinen ongelmakohta on se, kun palaan pennun viereen ja se odottaa sivu-käskyä. Ei aina malta ihan odottaa. Tätä pysymistä ollaan siis harjoiteltu kovin.
Ja seuraaminen. Toistaiseksi tehdään tosi lyhyttä, suoraa pätkää. Kohtapa voisi aloittaa kääntymisharjoittelut. Tässäpä teille vielä videomateriaalia, että kyllä myö jottaa tehään (ja ehkä edistytäänkin..?)!

Perusasentovideon voit katsoa täällä!
Seuruuvideon voit katsoa täällä!


Sitten vielä jos viikkoiskuvat ja painot :)

19vko, 15,2kg 49cm

20vko, 15,9kg 49cm

Jussillakin on elämä

Oisko sitten Jussin blogituksen vuoro.. Mä olen niin hidas näissä!
Jussin kanssa tosiaan käytiin koiratanssikurssilla, joissa oli suurimmaksi osaksi sellaisia temppuja jotka jo osattiin. Mutta saatiin paljon vinkkejä niiden vahvistamiseen/edelleen jalostamiseen. Lisäksi suunniteltiin jonkun verran koreografioita. Lisäksi meistä kuvattiin video tanssiessamme. Meillä tämä koreografiointi oli vähän niin ja näin, koska mä kertakaikkisesti unohdan mitä olen suunnitellut seuraavaksi tekeväni ! Noo, onneksi tässä lajissa on helppo olla spontaani ja tehdä mitä mieleen juolahtaa ja mikä sopisi musiikkiin, mutta voishan tuota omaa muistisuoritinta hiukan petrailla. Ois vaikka agissakin siitä sitten hyötyä . Suunnittelemme osallistuvamme jatkokurssille, jossa pääpainona on sitten koreografian suunnittelua ja laatimista!

Agiahan myö ollaan myös tahkottu oikein jämerästi joka perjantai. Paitsi nyt viimeisimmät kerrat on jääneet välistä, koska säät on suoraansanottuna olleet tolle katkaravun sukuiselle alastonmallille hiukan liian kosteat ja viileät. Yleisesti ottaen Jussi on ollut treeneissä tosi TAHMEA. Koko tää kesä on olltu tosi tahmeaa työskentelyä. En tiedä, että johtuukohan siitä, että nyt oikeesti treenataan, eikä vaan harjotella yksittäisiä esteitä. Lisäksi ollaan mietitty myös porukalla, että voiskohan olla lihasjumia tai jotain muuta kipuilua, kun innokkuus on 4-10 asteikolla semmosta 6-7 luokkaa, välillä kieltäytyy tekemästä jne.. Miksei koirat puhu :( Jussi on kyllä mukana tosi hyvin ja tekee, mut siitä puuttuu se innokkuus ja vauhti. Tosin minussakin on virheeni, koska mun pitäs oppia vaan menemään ja viuhtomaan, mut mie jään odottelemaan. Tosin mulla on semmonen kutina, et jos ite vaan suhaan eteenpäin kattelematta, että tuleeko se koira perässä, niin Jussi vois jäädä toljottelemaan, että mitähän hittoa toi mamma nyt heiluu ja viuhtoo ympäriinsä.
Mut ei nää huonoja treenejä oo kuitenkaan ollu, ei! Ollaan opittu paljon ja menemään pitempiä ratapätkiä, ja ohjauskuvioita! Mutta kyllähän se motivaatio vähän laskee, kun näkee, ettei koiralla oo niin kivaa kun mitä sillä vois olla. Ja kun ei oikeestaan toi tahmeus voi liiasta treenistäkään johtua, kun oli meillä tossa ennen kesää se reilun puolen vuoden tauko.Nooh. Eiköhän se tästä. Ehkä myö aletaan treenaamaan vaan jotain kivoja vauhtijuttuja, eikä tavotteellisesti ollenkaan, vaikka mie kyllä kovasti haluisin joskus ees mölleissä käydä..

mm. tällainen rata meillä oli eräs kaunis treenikerta!

Alkuperäisesti rata on nyysitty Kidan&Taran blogista ja siitä edelleen Mintun&Meelan blogista.

MejäJengi

Lisäksi me käytiin Jussin kanssa mejäilemässä. Elikkäs vedettiin verijälki metikköön. Jussille oli tosi iisi pelkkä suora. Hyvin se otti hajua ja merkkas alun kusemalla, sit lähti suunnistamaan oikeeseen suuntaan, mut haraili ympäriinsä ja kuseksi mennessään, eikä oikeestaan tienny varmaksi, että mitä sen pitää tehdä. Nooo... Ei siitä varmaan jälkikoiraa tuu, mut kunhan jatkossakin huvikseen käydään viihdyttämässä pääkoppaa.

Muuten ollaan Jussin kanssa lähinnä oltu sisähommissa, eli treenailtu sisällä kaikkea aivojumppaa. Varmistettu mm. takajalkoja seinää vasten juttua ja niin edelleen. Nyt alkaa tää ei Jussin aikakausi, eli syksy ja talvi :(

Lisäksi tein ihan huvikseni joskus Jussin suusta tällaisen hammaskartan. En muista mistä alkuperäisen pohjan lainasin :( Siitä näkee mitä meiltä suusta puuttuu. Ja kulmurithan molemmat katkesi ja ne poistettiin. Muut hampaat puuttuu sitten ihan muuten vaan.

Hupsistaheijjaa Brandy

Joop. Hupsista vain. Taas mä olen sortunut tähän laiskuuteen. Mutta jotenkin ei vaan ole ollut inspistä kirjoitella tänne.
Huippupaljon on tapahtunut, enkä kaikkea varmaan edes muista. Ollaan sairasteltu, ollaan aloitettu pentukurssi, ollaan treenailtu, ollaan öää. saatu rokotuksia ja ollaan kasvettu.

Pentukurssi on sujunut pääosin tosi kivasti. Brandy on reippaasti mukana ja hakee kontaktia paljon ja jos ei hae, niin pyytämällä tulee herkästi. Hirveästi ei tosiaan muista pennuista häiriinny, vaikka mielenkiintoisia ovatkin. Olen palkannut nakilla ja lelulla. Luoksetulot pääasiassa lelulla.
Räntilapsi osaa oikein pätevästi jo istua, kulkea kontaktissa, tulla luokse ja pysyä paikallaan. Myös perusasento on jo ihan huippuhyvin hallussa, siinä on välillä vain vähän epämääräistä säätämistä. Nyt pidetään varmaan tauko sen harjoittelusta ja muistuttelusta, koska pentu tarjoaa sitä ihan joka väliin. Mutta pylly kyllä liikkuu ja tekee töitä!
Myös seuraaminen alkaa olemaan oikein pätevää. Välillä tahtoo edistää aika paljon, mutta pääasiassa kyllä tosi kivasti tulee tiiviisti ja välillä jopa aivan täydellisellä kohdalla. On se pätevyyslapsi. Myös istumista tarjoaa aina pysähdyksen yhteydessä. Maahan meno on vähän niin ja näin. Kyllä se osaa, mutta usein tarjoaa jotain muuta ensin (esim. sitä perusasentoa). Ja seisaaltaan maahan meneminen on tosi vaikea pennun käsittää. Mutta reeniä reeniä.
Osa pentukurssin jutuista on ollut vähän turhan helppoja ja tylsiä juttuja meille, mutta paljon hyödyllisiäkin juttuja on ollut. Esim. toisien koirien ohittaminen. Jostain syystä se ei vaan kotona suju yhtä hyvin kuin tuolla treeneissä. Lisäksi meillä oli eräs kerta sellainen tehtävä, että laatikoiden päällä oli nameja ja laatikoita piti pujotella. Se oli Bränelle todella vaikea juttu. Me ei hirveen lähelle laatikoita koskaan harjoituksen aikana päästy, sillä oishan ne herkut ollu kiva syödä pois homehtumasta. Tämä on vähän jo ongelmakin kotopuolessa, koska lenkillä suuhun menee aivan kaikki jännittävä mikä kävelytiellä lojuu. Oli se sitten oksa, nenäliina, pihlajanmarja tai lehti. Nykyään kyllä päästää ne pois suustaan kun käskee irrottamaan, mutta "jätä" -käsky ei ole vielä mennyt ihan perille, eli ei niitä tulisi ottaa suuhun alunperinkään.
Lisäksi joka treenikerran alussa on ollut luoksepäästävyys. Brandy on aika hyvin jaksanut aina odottaa perusaennossa lupaa mennä tervehtimään. Pitäisi varmaan alkaa harjoittelemaan ns. "toko luoksepäästävyyttä".
Lisäksi viime kerralla tehtiin ns. "testi" mistä pentu palkkautuu. Itse valitsin leluiksi, oman repimisvinkulelun, narupallon, pehmolelun ja lisäksi oli vielä herkkuja. Ja lopuksi myös minä menin riviin. Brandy kävi ensin katsomassa pehmolelun, sitten se meni narupallon luokse ja tökki sitä ja alkoi leikkimään sillä. Sitten se jätti pallon ja tutki vielä muut lelut uudelleen läpi, kävi syömässä nakit ja sitten hetken omalla lelulla leikki, mutta palasi taas narupalloon. Minä en kiinnostanut ollenkaan, vaikka vähän se vilkaisi leluilla leikkiessään, että tuletko repimään tätä mun kanssa, muttei kuitenkaan tuonut lelua minulle. Täten Brandy kertoi minulle, että narupallo on meidän ehdottomasti ostettava :P

Lisäksi Brandy on ollut mukana Jussin agitreeneissä. Siellä se on saanut riekkua muiden kanssa paljon ja tutustua muihin ihmisiin ja agiesteisiin oma-aloitteisesti. Jotain pientä ollaan pennun kanssa myös harjoiteltukin. Esim. siivekkeiden (ei siis itse rimaa esteenä) läpi juoksemista ja kiertämistä. Tämä sujuu jo melko hyvin. Myös putkea ollaan harjoiteltu. Aluksi ihan lyhyt suora putki oli Brandystä aika jännä, ja minun piti kontata sinne avuksi. Mutta kerran kun sen oli läpi mennyt, ei pentua jännättänyt enää. Toisella kertaa oli jo vähän pidempi putki, eikä tällä kerralla tarvinnut edes houkutella, vaan pentu painui putkeen. Nykyään se painuu putkeen vaikka se olisi mutkalla. Menee siis aivan ohjauksella jo putkeen. Käy myös itse ihan huvikseen juoksentelemassa putkea ympäri ja ympäri. Lisäksi jos minä vaan satun menemään lähellekkään putkea niin pentu ampuu sinne kuin ohjus. Ai mitenniin olen juuri tainnut saada itselleni putkihullun koiran? Kerran se myös karkaili siivekkeen kieroharjoituksista putkelle. Noh, minun käsi nyt sattui vähän vahingossa osoittamaan putken suuntaan, ei se pentu paljon muuta tarvinnut...

Sairauksista sen verran, että meillä tosiaan oli tuossa jokunen aika sitten hotspottia ja jotain mysteerimäistä täpläihottumaa. Mitä lie. Sitä hoidettiin antibiootilla, karvanleikkuulla, betadinella, puhdistuksella ja jollain rasvalla. Kyllähän tuo hävisi.
Hiukan takajalan kintereet on myös alkaneet mennä pihtiin, tosin vissiin kehitysvaiheesta kyse, sillä ne alkavat jo suoristua. Muuten ollut oikein reipas ja terve pentula.
Tehosterokotteetkin käytiin hakemassa ja reippaana pentu oli lääkärissä.

Mitäköhän muuta jännää on pennun elämässä tapahtunut? No varmaan aika paljon kaikkea, mutta tässä varmaan pääasiat. Niinjoo. Karvaa lähtee nyt ihan jatkuvalla syötöllä ja ala- sekä yläetuhampaat on kaikki vaihtuneet pysyviin. Pentu kasvaa ja kehittyy.
Ainiin vielä noista peloista voisin mainita. Pimeällä pentu edelleen jännittää esim. vastaan tulevia ihmisiä tai jos kuulee ääniä jostain. Niille pitää puhista. Lisäksi tuossa eräs päivä treeneihin lähtiessä vieressämme kiihdytti amisauto, jonka pakoputki sitten "räjähti" juuri meidän kohdallamme. Kyllä oli jumaleisson sellanen pamahdus, että itsekin säikähdin. Pentu ampui kuin ohjus eteenpäin, sen verran minkä hihna antoi myöten ja sitten kääntyi katsomaan että mikä perkele se oli. Palautui kuitenkin heti normaaliksi, kun jatkettiin vain kävelyä eteenpäin ihankun mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Pojat tulee toimeen tosi hyvin, Jussi pitää edelleen tosi hyvin puoliaan esim. ruualla tai luulla ja pentu uskoo. Brandyn leikit on tosin muuttuneet astetta rajuimmiksi ja välillä pitää itse mennä toppuuttelemaan, koska leikkiessä Jussi ei osaa komentaa silloin kun riittää. Välillä tosiaan pentu retuuttaa Jussia vaatteista kuin jotain lelua. Ja myös koko on tainnut pennulta unohtua, kun rällää ja jyrää yli samoissa määrin kuin silloin kun se painoi sen 8kg ja nyt painoa tosiaan lähemmäs 15kg jo...

Tässä vielä viikkoiskuvat:

14vko 4pvä 11,8kg ja n. 43cm

15vko 4pvä 12,6kg ja 45cm

16vko 4pvä 13,2kg ja 46cm

 17 viikon kuva jäi ottamatta, mutta mitat olivat 14,4kg ja 47cm

18vko 2pvä 14,8kg ja 48cm

Treeninkiä. agia ja tokoa sekä yleistä sähellystä

Otetaan ensin vaikka agit!
Joku pitkä aika sitten käytiin vapaavuorolla agiliitelemässä, sillä omalla vuorolla oli aivan liian helle. Okei, ei vapaavuorolla ollut loppujen lopuksi yhtään viileämpi. Porukkaa oli mukana Inka & Cara, Laura & Minttu, Reetta & Atte sekä Ansku & Bogi. Plus Mintun pennut ja Nino dalmis, jotka ei kuitenkaan liidelleet. Brandy jäi kotiin harjoittelemaan yksinolemista.

Ratahan oli seuraavanlainen

Me harjoiteltiin Jussin kanssa lähinnä tuota alun hyppypomppukieputusta. Ensimmäisellä yrittämällä ohjasin itse epäselvästi, eikä Jussi ollut varma miten suorittaa. Sitten otettiin alusta kun olin itse miettinyt ja kuivaharjoitellut paremman ohjaamisen tuohon kakkosesteelle. Sittenpä kuvio sujuikin kuin tanssi, vaikka vieläkin hiukan arka nilkkani ei moista pyörähtelyä arvostanut. Palkka odotti 5 esteen jälkeen. Sitten otettiin loppurataa vähän sinne päin meiningillä, lähinnä harjoitellen joitain ohjauskuvioita ja yksittäisiä esteitä. Mm. keinua ja keppejä. Myös medimuuri oli Jussille vähän jännä paikka, joten sitä harjoiteltiin. Jussi oli vähän vaisu, eikä tehnyt kovin tehokkaasti. Tosin, oli kyllä lämminkin.

Sitten toinen agireissu, joka ei mennyt ihan kuin piti...

Mukana taas sama poppoo. Kuin aiemminkin. 

Ratana seuraava

 

Itse tykkäsin tästä radasta tosi paljon!

Lähdettiin Jussin kanssa radalla, ja Jussi oli innokas. Tosin yleensä Jussi varastaa lähdossä, mutta tällä kertaa ei, joten se jo sai minut hiukan ihmettelemään. Alku meni todella hyvin! Palkkasin kädestä kakkosesteen jälkeen. Kepit meni toisella yrittämällä, ja superpalkkaus riehuminen sen jälkeen. Sitten lähdettiin neloselle. Sen Jussi vielä hyppäsi jees, mutta 5:lla jo vähän jarrutteli. Puomin ohi meinasi aluksi mennä, muuten ei mitään ongelmaa, palkka kontaktilla. Putkeen lähti hienosti. Kääntyi kuitenkin jossain välissä takaisin. Joten uudelleen putkeen lähetys. A hienosti, ei ropleemaa, palkka kontaktilla. A:lta Jussi lähti tosi vaisusti mukaan, eikä suostunut hyppäämään 9 estettä. Siinä alkoi jo vähän kellot soida. wtf. Koitin uudelleen. Lähti mukaan ja hyppäsi, sitten hidasti, oli kuitenkin vielä mukana, tosin vaisusti. Ei mainannut lähteä kiertämään 10, vaikka yleensä kiertäminen ei ole mikään ongelma. Hyppäsipä siis siivekkeen yli. Yritin uudelleen, mutta koira ei lähtenyt mukaan ollenkaan ja kieltäytyi hyppäämästä. Siinä vaiheessa viimeistään tajusin, että kaikki ei ole ok. Rupesin katsomaan koiraa ja sen liikkeitä. Vasempaa etujalkaa koira liikutti oudosti. Näytti vähän ontumiselta, muttei kuitenkaan. Liikkui vain oudosti. Jätettiin rata siihen. Sivussa sitten katseltiin ja liikuteltiin yhdessä ja muutkin totesivat saman, että joku siinä on, mutta ei nyt varsinaisesti ontumista. Liekkö joku revähdys sitten. Antoi kuitenkin väännellä, käännellä ja koskea ihan normaalisti. 

Tosin alkulämpät yms. oli ok, ettei ainakaan siitä johtunut. Otettiin lepoa ja touhuiltiin muita temppuja. Niissä ok, joten kävin radalla koittamassa kahta estettä uudelleen. Ekan hyppäsi moitteetta, mutta toiselle taas kielsi. Eli jossain joku vika. Muuten koira kuitenkin normaali.

Hirmuisesti tekisi mieli se hierojalle viedä, mutta se on tuon pelkurin kanssa ihan turhaa hommaa, kun ei se anna koskea ja jos antaa, niin ei takuulla rentoudu, jolloin hieronta tehoisi edes vähän.

Kotona treenien jälkeen venyttelin ja hieroin kevyesti. Enkä minä ainakaan tuntenut mitään epäkummallista. Muutenkin koira liikkui normaalisti. Mikäköhän vika.

Seuraavana päivänä oisi ollut agimöllit, mihin olisi ollut tarkoitus mennä ja osallistua, mutta jätin sitten varmuuden vuoksi välistä. 

Jos sitten luikahdamme tokon ja yleisen sähellyksen puolelle.

Elikkäs lähdettiin porukalla Laura&Minttu/Meela, Ansku&Bogi, Emmi&Toivo sekä minä Jussi&Brandy. Treenailemaan läheisille kentille. Jussin kanssa otin seuruuta, perusasentoa, makuuta (ja siihen palaamista) sekä muita yleispäteviä aivotemppuja. Koira oli todella vireessä ja varsin innokas tapaus! Ilo oli kyllä treenata ja hymy oli persiissa niin omistajalla kuin koirallakin!

Tuo makuussa minun palaaminen Jussin viereen, on kyllä ehkä maailman suurin ongelma. Koira ei vaan kestä että palaan takaisin siihen viereen, tulin sitten kuinka kaukaa kiertäen tai miten hitaasti hyvänsä sivusuunnassa lähestyen. Jotkut kerrat se kestää, mutta silloin hoen kuin matraa "hyvää poikaa", kierrän sivusuunnassa koirasta 1½m ja alan lähestyä sivuaskelilla. Ihan viereen en koskaan pääse, enkä ole nyt vähään aikaan yrittänytkään. Jussi tarvitsee ainakin sen yhden jalanvälin siihen. Muuten se nousee ja väistää. Siihen olen nyt lähestymisen lopettanutkin ja hurjasti palkkaan. Ehkä tämä tästä vielä... Paikkamakuussa ei muuten juuri ongelmaa. Paitsi epämukavalla alustalla Jussi tuppaa aavistuksen nousemaan irti maasta. Mutta ei se oo kun reenin puutetta.

Brandyn kanssa taasen otettiin, istu, maahan, seiso, kontakti yms. häiriössä. Kontaktia otettiin ihan istualleen ja hihnassa sekä irti kävellessä.  Jos mulla on joku nami kädessä niin tota penskaa ei sillon kiinnosta, vaikka ydinpommi räjähtäs vieressä. Ei kiinnosta ohi kulkevat koirat tai ihmiset. Saattaa vilkasta, mutta sitten kun huomauttaa, niin tapitus alkaa jälleen. Melko näppärä lapsi! Vaikka vielä pitää paljon vahvistaa!

Sitten otettiin luoksetuloa. Ihan vaan siten, että joku piti pentua ja minä kutsuin luokse. Ei siis mitään istumisia, tai sivulle tuloja. Ihan vaan tänne -käskyn opettelemista. Palkkasin lelulla, mistä Räiskäle kuumui kovin. Pitäjäkin kertoi, että kun oltiin tehty jo pari, niin penska ei meinannu pysyä enää odottamisaikaa käsissä ja vinkui, että saisi jo lähteä. Meidän pitäs varmaan pikkuhiljaa alkaa opettelemaan tuota perusasentoa ja paikalla pysymistä. Mutta kaikki ajallaan, onhan tässä aikaa!

Tähän postaukseen voisin lykätä myös viikkokuvat! :)

12vko 1pvä, 10kg ja 40cm

13vko 1pvä. 10,9kg ja n. 41cm

Mätsäröintiä 26.7 & 3.8

Ensimmäiseksi mainitut 26.7 mätsärit pidettiin aikalailla naapurissa, eli Pilkon cittarilla.
Oli kyllä hurrrjan lämmin. Molemmat pojat oli mukana, Brandy turistielämää vietellen pääosin häkkiosastolla.

Jussi esiintyi ihan näpsäkästi. Vähän Jussi oli ehkä flegmaattinen, mutta silti oli mukana hommassa. Parina meillä oli kleini tms.
Pöydällä Jussi väisti reeeeeeeeilusti, ja jouduin sitä tukemaan, ettei se tullut alas pöydältä, myöskään herkut ei maistuneet koko pöydälläoloaikana. Pöydän jälkeen se oli edelleen ns. varovainen tuomaria kohtaan. Häntäkään ei enää meinannut nousta, mutta loppujen lopuksi nousi kuitenkin.
Saatiin punainen nauha.
Kokoomakehässä Jussi oli todella varovainen, koska takana oli ihminen hääräämässä jatkuvasti. Tuomaria väisti karkuun sen tullessa morjestamaan. Ei siis sijoitusta meille.

Brandy oli oikein loistokkaasti. Ei arkaillut tai säpsynyt ollenkaan ja rauhoittui häkissä nukkumaankin. Kun Jussin kanssa kehät oli ohi, niin Brandykin pääsi jalottelemaan ja harjoittelemaan mm. kontaktia häiriössä. Eikä mitään ongelmaa. Taitolapsi!
Ystäväni myös koetti handlata Brandyä, eikä siinäkään mitään roplematiikkaa. Pentu lähti vieraan ihmisen mukaan oikein innokkaasti, ja liikkui hyvin.

Mätsärit 3.8 olikin sitten mustin&mirrin parkkipaikalla. Molemmat pojat oli taas mukana, Brandy turistina jälleen. Jussin ilmoitin kahteen kehään, normikehään ja "pukukehään".
Ensin oli pukukehä. Jussilla oli päällä pääkallofleece ja normi lenkkeilyvälineet, eli pääkallohihna ja niittipanta. Katu-uskottava piski siis! Meidän lisäksemme osallistui kaksi muuta. Englanninbulldoggi kaalimatona ja brasilianterrieri öö. lippis päässä. Jussi sijoittui kolmanneksi, vaikka kuulemma tasaista oli brassin kanssa, brassi kuitenkin parempi, koska lippis. Saatiin palkinnoksi jotain koulutusnameja, rc:n näytepussi, luu ja 5€:n alennus RC:n ruokiin, niin ja vinkulelu.

Normikehässä meillä oli parina chihu. Se esiintyi oikein tasaisen varmasti. Jussikin esiintyi yllättävän topakasti ja innokkaasti.Pöydällä Jussi oli edelliseen verrattuna melko super! Pidin kiinni ainoastaan hihnasta tuomarin tullessa tarkastelemaan pöydälle. Jussi seisoi kuin tatti paikoillaan (väisti, muttei siirtänyt jalkojaan) sen aikaa kun tuomari katsoi pään, hampaat (tarkasti!) ja etuosan. Vaan heti kun tuomari lähti kuljettamaan kättänsä takaosaa kohti, niin Jussilla kippasi kuppi nurin. Se yritti pöydällä karkuun, yritti kiivetä syliin. En tiedä johtuiko se siitä kun sillon joku kerta tuomari maassa tutkiessa otti Jussin kasseista liian lujaa kiinni, niin siitä jäänyt sitten pallitraumat. Laitoin episodin jälkeen vielä seisomaan neljällä jalalla, jonka jälkeen pois pöydältä. Palkkaakin olisin tarjonnut, mutta ei taaskaan tuomarin läsnäollessa kelvannut. Juoksemaan lähtiessä oli taas aluksi varovainen eikä nostanut häntää, mutta iloisella lirkuttelulla sain ahdistuksen pois ja hännän nousemaan. Juoksikin sitten erittäin kivasti ja reippaasti.
Saatiin sininen nauha. Tuomari perusteli sen, että chihu antoi paremmin käsitellä.

Kokoomakehässä Jussia jo vähän kylmäsi kun aurinko oli jo laskenut. Ei oikein esiintynyt enää. Innostamalla ja leikittämällä saatiin sitten vähän enempi intoutuneisuutta mukaan. Jussia ahdisti suunnattomasti myös takana ollut esittäjä. Kyttäsi sitä koko ajan, ettei se vaan tule liian likelle. Juostessa ei ollut enää kovinkaan innokas. Tuomarin tullessa katsomaan väisti karkuun. Ei siis sijoitusta meille.

Jussin kanssa harjoiteltiin sitten vielä luppoajalla ihan normihauskoja temppuja, kuten jalan yli hyppäämistä, tassun nostoa, pujottelua jne. Kyllä huomasi, miten koira siinä rentoutui, kun sai kivaa ajateltavaa odotteluajalle.
Myöskin Brandy pääsi loppuajasta taas ihmettelemään häkin ulkopuolelle. Reipas pentu hän oli, eikä taaskaan jännittänyt mikään eikä kukaan. Otettiin myös istu, seiso, kontakti hommeleita. Ja hyvin toimii! Myös koirien ohittamista harjoiteltiin. Eikä minkään näköistä ongelmata!