Viimeinkin Saatiin Pyttyjä

Pieksämäkeä kohti starttailimme autoa 20.7. Mukana molemmat koirat, joskin vain toinen kehässä, näyttelykehässä. Jussin tosiaan piti myös juoksennella kehässä, mutta peruin sen ilmon tuomarin muuttuessa. Jussi siis sai olla päivän ratoksi mukana ja tsiigailla meininkejä!

Leiriydyttiin siis aussiekehän laidalle, odottelemaan omaa vuoroa. Ja jännitysmomentti tässä näytelmässä onkin se, että sain etukäteen tietää, että olimme aussieissa ainut uros! Sekös hieman paineita lisäsi! Nyt siis oli mahdollisuudet, mikäli tuomari vain meistä edelleen tykkäisi! Olihan Brandy vuosi sitten tällä samaisella tuomarilla ja sai ERIn, vaikka liikkuminen oli yhtä hyppykoikkaloikkaa. Lisäksi Brandy kävi tällä tuomarilla virossa, ollen PU2, saaden J-sertin -> EE JMVA.. Joten... Toivottiin kovasti, että tuomari edelleen tykkäisi hiukan aikuisemmasta ja kehittyneemmästä Brandy-versiosta.

 

Pääsimmekin ensimmäisenä kehään (siis heti neljän kelpien jälkeen :D). Aloin asettelemaan Brandyä ja tuomari pyysi, etten sitä tekisi, katseli koiraa hetken ja tuli sitten rapsuttelemaan. Brandy sitten hyppäsi tuomarin syliin, varsin iloisena saamastaan huomiosta. Tuomaria ei haitannut, naureskeli vain. Yksi kierros ympäri tämän jälkeen. Sitten päästiin tönöttämään tuomarin arvosteltavaksi. Brandy esiintyi oikein kivasti, vaikkakin vähän tyypillisen mäkihyppääjämäisesti, vaikka koitin asettelemalla asiaa korjata. Sitten vielä kolmio ja edestakaisin.

Rodunomainen lähestyttäessä [x] :D (c) Emmi H.

 Sittenpä meille heiluteltiin punaista läpyskää, jonka jälkeen vilahti myös SE vaaleanpunainen! JIPIII! ERI, SA, luokkavoitto, automaattisesti paras uros ja SERTI! Jep, meidän päivä oli siinä vaiheessa täydellinen!
Narttuja oli 7 ja skaala oli H-SA. Kaksi narttua sai SA:t ja ne sattuivat olemaan saman omistajan ja olin lupautunut esittämään toisen, mikäli molemmat pääsevät PN kehään. Joten siinä sitten löysin itseni juoksemassa myös PN kehässä, narun päässä Riekonhovin Dream Come True, joka oli valio. Meidät sitten osoitettiin PN1, sertiä tämä valio ei ottanut vastaan, koska on luonnetestiä vaille suomen valio. Jotenka tämä esittämäni narttu juoksi Brandyn ja minun kanssa ROP kehässä.

Pieniä toiveita elättelin ROPista, mutta tuomari oli yhden juoksukierroksen jälkeen eri mieltä. ROP ruusuke meni valionartulle ja meille VSP. Ei se kuitenkaan päivääni onnistunut missään määrin pilaamaan, oltiin jo saatu se, mitä ollaan toivottukkin. Loput oli vain plussaa!

VSP EE JMVA Zharmant's Brandy & ROP EE MVA BALTJV-10 Riekonhovin Dream Come True (c) Aku Seppänen

VSP Zharmant's Brandy ja ROP Riekonhovin Dream Come True (c) Emmi H.

Vaan eipä ollut huono päivä muillakaan tuttavilla! Lauran kasvattama ja omistaja shetlanninlammaskoira Meela oli ROP, samassa taloudessa asuva Annan Myrn sai ERI3. Emmin Mudityttö Csilla ROP-pentu! Lisäksi tavattiin myös myöhemmin Jussin kasvattaja Laura, jolla oli mukana kaksi narttua, Vella ja Nukka. Vella sai EH:n ja Nukka oli PN1 SERT ja VSP! Lisäksi tuttavien harjis oli PU1 SERT ROP -> FI MVA! Ei huono päivä siis muillakaan!

Tässä vielä Brandyn arvostelu;
"2v sinimerle. Erittäin hyvän tyyppinen, vielä selkeästi nuori uros. Hyvät linjat, ryhti ja tasapaino. Erittäin hyvä pään muoto, silmät ja ilme. Oikea purenta. Keskivahva luusto, riittävä runko ikäisekseen. Hyvät takakulmaukset Esitetään kesäturkissa, mutta hyvin kunnostettuna. Hyvä liikkuja."
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP
Tuomarina Elina Haapaniemi

Tuomari meille sitten vielä kehän jälkeen sanoi, että Brandy on hurjan hieno kokonaisuus ja on tosi tasapainoinen ja terverakenteinen, sekä omaa hyvät linjat. Se on vain vielä nuori ja kevyessä karvassa.

AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP (c) Emmi H.

Virallisesti EE JMVA BIS1 Vepe-kokeilija!

Otsikossa aikalailla tiivistettynä se mitä on viimeisen päivityksen jälkeen tapahtunut!

Käytiin Brandyn kanssa pohjois-karjalan noutajien yhteistyössä Joven kanssa järjestämässä vesipelastus kokeiluillassa! Tätä olinkin odottanut kuukausitolkulla ja ilmoittauduin heti mukaan kun tieto tapahtumasta tuli julki. Ja kannatti! Oli ihan huippukivaa, sekä minulla, että koiralla!

Pikkaisen voisin sanallisesti avata hommaa ensin. Eli homma alkoi sillä, että koira veneeseen ja käytiin pikku kiekka soutelemassa. Brandy on ollut vain kerran elämässään veneessä ja se oli alle vuoden ikäisenä, joten voineeko sitä edes laskea. Edeltä se ei hypännyt veneeseen, vaikkei sitä varsinaisesti kyllä mitenkään aristanut tai pelännytkään. Itse sitten kömmin edeltä paattiin ja pyynnöstä Brandy sitten hyppäsi perästä. Vetten päälle lähdettäessä Brandy selkeästi ihmetteli ja jännittikin tilannetta vähän. Mutta kiltisti rauhassa istui.

Seuraava homma olikin sitten veneestä hyppääminen, eli koira veneeseen ja ensin hyppääminen kuivalle maalle. Tällä kertaa Brandy hyppäsi ihan omaehtoisesti veneeseen ja nätisti sieltä poiskin. Sitten seuraavalla kerralla paattia soudettiin vähän kauemmas, ja minun suureksi hämmästykseksi Brandy lähti sieltä hyppäämään todella reippaasti! Henkilökohtaisesti en olisi uskonut Brandyn niin helpolla hyppäävän, koska se ei ole tykännyt laituriltakaan hypätä veteen. Toisella hyppäyskerralla Brandy sitten asiaa hiukan mietiskeli ja tästä johtuen tyyli ei ollut kovin hyvä ja Brandy joutui uppeluksiin. Minulla kävi ajatus mielessä, että olisi pitänyt ottaa vielä kolmas hyppy, ettei Brandylle jäisi paha maku suuhun siitä, että joutui veden alle.

Sitten haettiin venettä ja minä uskoin, että Brandy ottaa vetoköydestä kyllä ihan ongelmitta kiinni. Ekalla kerralla Brandy vähän hapuili että mitäs hittoa tässä pitää oikein tehdä, mutta homman tajutessaan sujui erittäin mallikkaasti. Toisella kerralla ei mitään ongelmaa ja kolmannella kerralla haki sujuvasti vieraalta ja kevyesti vetikin jo venettä. Brandy on kyllä todella huono tuomaan tavaroita suoraan käteen vedestä, joka tässäkin näkyy.

Lopuksi otettiin vielä yhdet hypyt veneestä. Tässä oikeasti sain tehdä kaikkeni, että Brandy hyppäsi. En tiedä jäikö paha maku siitä sukelluksesta vai oliko jo niin väsynyt. Saattoi tietysti olla molempiakin. Mutta sieltähän se loppujen lopuksi sitten vielä hyppäsi.

Oli kyllä ihan huippukiva tutustumiskoulutus! Voin kyllä kertoa vepekärpäsen purreen! Kunhan raaskin Brandyltä joskus muutamien vuosien päästä ajaa turkin alas, niin meidät varmasti nähdään vepeilemässä!
Tässä vielä video vepetohottajasta!

Sittenpä 7.7 olikin POKSin 30v juhla match show! Alunperinen tarkoitus kisailemaan lähtemisestä oli Jussi ja Jussin treenaaminen näyttelykisatilannetta ja etenkin pöydällä oloa varten. Päätin kuitenkin ottaa myös Brandyn mukaan "sama kai se on ottaa mukaan" -tyylisesti.

Jubba esiintyi ensin. Ja voi että se oli niin täpinäKebab! Se vaan steppasi ja viuhtoi häntäänsä kun sillä oli niin kivaa. Joskin kivuus loppui kun tuomari tuli katsomaan. Jussi meni kyllä iloisesti vastaan, mutta sitten ei halunnut nuuhkaisua enempää kontaktia. Pöydällä sitä jännitti hirmuisesti, mutta antoi koskea ja tarkastella. Joskin oli melkolailla pöydän reunalla. Lisäksi Jussi nykyään jotenkin hätäilee pöydältä lähtiessä ja yrittää hypätä siitä itse pois. Jubba kuitenkin palautui pöytäepisodista varsin mallikkaasti, eikä sitä maassa enää ahdistanut. Sama iloinen Jubba. Kuitenkin arkuudesta johtuen saimme sinisen nauhan.

Seuraavaksi Brandy kehään. Päätin esittää Brandyn vapaasti, koska tarkkaillessani tuomarin mieltymyksiä, kävi ilmi, että hän tykkää ehkä enemmän iloisesta ja rennosta esiintymisestä. Minusta Brandyn esiintyminen olisi siis vähän mitä sattuu, koska jalat oli ties milloin missäkin, eikä Brandyä oikein jaksanut kiinnostaa seistä paikallaan kun minä lirkuttelen hihnanmitan päässä. Saatiin kuitenkin punainen.

Sinisten kokoomassa Jubba liikkui erittäin upeasti ja seisoi kivasti, joskin tuomarin tullessa taas vähän jännitteli. Meidät sitten käteltiin pois. Ei kylläkään haitannut, koska Jubba oli niin iloisa muuten! Jussi siis SIN ei sij.

Punaisten kokoomassa jatkoin Brandyn vapaana esittämistä. Hyvin saatiin myös kiitorataa liikkeille, kun kaksi kehää laitettiin yhteen. Ja sitten muuten saikin juosta! Lopulta tuomari kätteli meidät PUN1!
BIS-kehässä oli paljon hienoja koiria, niinkuin kuuluukin. Brandy esiintyi vallan pätevästi edelleen, vaikka sillä oli melko kuuma, eikä sitä olisi meinannut jaksaa enää kiinnostaa koko homma. Siinä sitten sijoiteltiin  koiria, kunnes oli jälkellä Brandy ja juniori (vai pentu?) tanskandoggi. Kerran taidettiin kehä vielä ympäri hyöriä, kunnes meidät osoitettiin ensimmäisiksi. Brandy oli siis hienosti (tai minun mielestä ei niin hienosti :D) PUN1 BEST IN SHOW! Aika huipun pätevä jätkä!

Lisäksi vihdoin ja viimein (eihän siinä mennyt kuin vuosi!) saatiin aikaiseksi virallistaa Brandylle sen titteli. Eli Viron Juniorimuotovalio. Vähän kun maksettiin ekstraa, niin saatiin ruma ruusuke diplomille kylkiäisenä!

Sen voisin vielä loppuun mainita, että käytännössä kävimme Jussin kanssa "turhaan" treenailemassa näyttelyjuttuja, sillä pieksämäen aikataulujen tullessa, tuli myös tieto tuomarinmuutoksesta harjisuroksilla. Tuomariksi oli vaihtunut Maret Kärdi. Tästä tuomarista sen verran, että se on huipputiukka (Jussi ei ole huippuyksilö), se rokottaa arkuudesta (Jussi on arka), se on tarkka hampaista (Jussilta puuttuu puolet) ja se mittaa (Jussi on muutaman sentin liian iso). Jotenka tulin siihen johtopäätökseen, että Jussin kanssa on ihan turha lähteä kehäilemään. Mieluummin käytän sen 28e johonkin muuhun, kun lähden hakemaan H:ta tai huonompaa, saatikka hylsyä. Tätä ei siis tarvinne enää jännittää, mutta jännittämisen aiheeksi tulikin sitten ihan muut jutut, mutta siitä lisää viikon päästä! ;)

Pääasiassa pönötystä

Jep. Sitähän meille suurimmaksi osaksi. Agitreeneihin ei olla vieläkään päästy, mutta mätsäreissä sekä näyttelyissä ollaan juostu ja tokoa treenattu viereisellä kentällä.
Semmoinen pieni sivuhuomautus, että vaikka kuvat on kovin Jussipitoiset, niin silti tekstit enemmälti Brandystä! :D

Tokoilusta sen verran, että alotettiin paikkamakuutreenit ihan alusta siten, että kävelen koira luota pois peruuttaen. Silloin Brandy ei nouse, vaikka kävelisin pitkällekkin. Tätä nyt treenaillaan ja vahvistetaan todella paljon, että saataisiin niitä makuulla pysymisiä mahdollisimman paljon. Kun tätä on vahvistettu tarpeeksi, niin sitten lähden ihan normaalisti kävelemään pois päin koirasta, selkä koiraan päin. Ihan muutamia askelia kerrallaan ja sitten palkkaamaan koira. Ja toistoja toistoja toistoja! Vahvistetaan nyt kovasti sitä makuulla pysymistä.
Tätä vahvistetaan nyt ihan kotioloissa sisälläkin ja kaikenlainen odottelu makuulla palkitaan.

Seuraamiset perusBrandyä, todella vietikästä ja iloista. Myös paikkaa ollaan saatu parannettua. Vielä pitäisi saada takapään käyttöä vähän paremmaksi. Ollaan myös alettu treenaamaan perusasentokäännöksiä, sivuaskelseuraamista ja peruuttamista. Sivuaskeleet menee melko hyvin, vielä pitäisi saada koira pysymään suoremmassa ja tiiviimpänä. Peruutuksessa mennään ihan muutamassa askeleessa, mutta koira on selkeästi hoksannut idean!

Jäävät, etenkin maahan, toimivat! Hiukan vielä epävarmuuksia, mutta vahvistetaan, vahvistetaan!
Nouto, ei edelleenkään mitään ongelmaa!

Luoksarin stoppi... Toimii ja ei toimi. Tässä pitäisi koiralle saada tietynlainen viretila aina päälle... Jos on liian "jee äiskän luo!!" -moodi, niin vaaaaaaaaaluuuuuuuuu. Ja sitten toisessa moodissa ennakoi ja himmailee ennen käskyä. Tarvinee paljon vahvistusta vielä. Vaikkakin kerran tehtiin ihan lähes täydellinen avoluoksari, valui vain muutaman askeleen, ennakoi aivan minimaalisti, mutta vauhdit oli silti molemmilla osuuksilla hyvät!
Treeniä, treeniä.....

 

Jussi 4v 6kk

Sitten voimmekin mennä siihen tönöttelyyn eli toisin sanoen missikilpailuihin.

21.5 Mätsäilimme Brandyn kanssa Erätukun parkkipaikalla, eli melkein tässä naapurissa. Ihan ensimmäisenä Brandy meni lainakoirana junior handler kisailuun. Parivaljakolla meni ihan mukavasti ja he sijoittuivat toiseksi, JH2.

Brandy lainakuskin kanssa kehässä

Brandy lainakuskin kanssa kehässä

Seuraavaksi mie ja Brandy päästiin keskenämme kehäilemään ja kehäiltiin hienosti PUN2 sijalle!

Mätsäritunnelmia. Brandyn "anna ruokaa" -ilme

Brandy perus mätsäritunnelmissa. 

Seuraavaksihan me suunnattiinkin 28.5 Kiteelle asti mätsäriin.. Voi kyllä.. On siinä harrasteet..
Sielläkin mätsäiltiin oikein hienosti PUN3 sijoituksille!

Kiteen PUN3 palkintoposetus

Näyttäs olevan samaa "mäkihyppääjä vikaa" molemmissa :DD

Meela sheltti PUN2 ja Brandy PUN3

Näitten leikkinäyttelyitten jälkeen voidaankin sitten hyvillä mielin siirtyä ihan oikeisiin näytelmiin!
Käväistiin eilen, eli 15.6 Sotkamossa näytelmöimässä.
Minä edellisenä iltana painin ahdistuksen kanssa, että lähteäkkö koko reissuun ollenkaan kun tulin tutkineeksi, miten tiukkistarkka meidän tuomari onkaan. Ja koira, jolla on hyvin samantyyppisiä virheitä kun Brandyssä, oli saanut H:n. Eikä tosiaan olisi huvittanut lähteä niin kauas ajelemaan ja seisomaan vesisateessa H.n takia.

No lähdettiin kuitenkin aamusta aikaiseen liikkeelle hakemaan sitä H:ta. Kai sitä joka koiralla yksi H pitää olla ainakin? Tuomari oli hyvin tiukka meitä edeltävienkin rotujen arvosteluissa ja hikikarpalot alkoivat virrata. Sitten aussieuros junnut meni kehään... Muistaakseni yksi sai ERIn (ei sa:ta), yksi EHn ja yksi Hn. Sitten nuoriuros, joka ihan oletetusti ja ansaitusti sai ERIn SA:n kera. Ja sitten AVO urokset, eli me ja kaksi muuta. Tuomari katsoi jo yhteiskehässä Brandyä tosi pitkään. Miksi lie. Ensimmäinen AVO uros sai EH:n ja toinen samoiten. Tässä vaiheessa olin jo varma, että Hn tai EHn kanssa mekin tullaan ulos.

Tuomari pyysi meitä heti aluksi juoksemaan ympäri ja edestakaisin. Jonka jälkeen se tutki Brandyn hyvin tarkkaan. Mittaili sormillaan kalloa, oli hyvin tarkka hampaista, ilmeisesti jopa laski ne. Kopeloi rungon hyvin tarkasti läpi. Mittasi myöskin. Tuomari naureskeli meidän karvanlähdölle samalla kun pudisti käsiään Brandyn karvoista, joita tarttui varmaan kilon verran! Ja käytännössä hypin ilosta kun meille heilutettiin punaista lappua! ERI! Sitten luonnollisesti olimme myös luokkavoittajia, koska muut avot sai EH:t. Tuomari tokaisi myös, että "annetaan myös SA". En ole pitkään aikaan ollut niin epäuskoisen onnellinen! SA!!! JEEEE!

Seuraavaksi olikin jo PU kehä, joka oli minulle ihan selvää pässinlihaa jo ihan alkuunsa, koska meitä vastassa oli rehellisesti oikeasti hieno koira. Tuomari kyllä tarkkaan katsoi vielä molemmat koirat läpi. Kopeloi kertaalleen molemmat, juoksutti kolmiot ja ympäri ympäri. Loppujen lopuksi PU1 sijoitus meni ihan oikeaan osoitteeseen, eli tälle toiselle urokselle, eli Glenhouse's Youre Myherolle. Brandy siis PU2! Meille ojennettiin myös VARA-SERT, koska serti meni ykköselle.

Arvostelu;
"Maskuliinisesti, tasapainoisesti rakentunut. Vaivattomalla sivuliikkeellä liikkuva uros, joka hyvin kulmautunut. Hieman ulkokierteiset takaraajat. Hyvä ylälinja. Hyvä kaula. Kuono-osa voisi olla hiukan täyteläisempi. Riittävä eturinta."
AVO ERI1 SA PU2 VARA-SERT

Tuomarina oli Markku Kipinä

Palkintoposeeraus paikanpäältä.

AVO ERI1 SA PU2 VARA-SERT

Sitten tähän loppuun vielä sellaiset mietteet, että jännitän jo valmiiksi n. kk päästä olevaan pieksämäen ryhmistä. Enkä siksi, että odottaisin menestystä vaan ihan sen takia, että Brandyn lisäksi ilmoitin myös JUSSIN kehään........! En tiedä mitä siitä tulee, luultavimmin kaaos, mutta ompahan kokeiltu sitten taas.. Viimeksihän Jussin kanssa oltiin virallisessa kehässä kaksi vuotta sitten, juurikin pieksämäellä ja silloin koko näyttely oli ihan fiasko :D Täytyy Jussin kanssa käydä kiertämässä nyt kaikki mätsärit, koulutukset ja kissanristiäiset, että Jussi voi palauttaa mieleen miten kamalaa on olla pöydällä pöydällä käyttäydytäään. Tsemppiä meille!

Kuvapäiväys

Ei ole mitään oleellista asiaa kerrottavana kyllä, mutta kunhan iloksenne päivittelen. Varsinkin kun on uusia kuvia teille laitettavaksi.

 


Paitsi on mulla kyllä muutama asia, jonka voin jakaa kanssanne arvon blogin uskolliset seuraajat!

Aloitetaan vaikka eläinlääkärireissusta! Olipa kerran eräs rauhallinen yö, kunnes jostain kumman syystä heräsin syvästä unestani. Jatkoin uniani, kunnes aloin kuulla pientä rapinaa, noh, kuvittelin sen olevan kissa joka pöydällä jotain lehtiä rapisuttelee. Rapinaa aikani kuunneltuani, ajattelin kuitenkin käydä katsomassa, ettei kissa vain tiputa pöydiltä mitään epäsopivaa syötävää koirille.
Kuitenkin keittiöön päästyäni, huomasin Brandyn touhuavan roskiksen kimpussa. PERKELE. Vasta illalla olin kehaissut, että miten kiva, kun minun koirani eivät ole koskaan kaivelleet roskiksia.. Olisi pitänyt ilmeisesti siinä vaiheessa koputella puuta.Ilmeisesti Brandy oli ajatellut, "aaah, niinkin voi tehdä! kiitti äiskä vinkistä!"
No siinä roskia lattialta raivaillessani huomaan puoliksi syödyn suodatinpussin sisältöineen ja koiranmakkarapaketin muovikääreen päädyt. No voi helv.... missä on loput siitä muovista...? ja hetkinen.. kofeiinihan on koiralle myrkyllistä...? Eihän siinä... Ensiavuksi oksetusyritys suolalla, ei onnistu (en muuten ole koskaan siinä onnistunut... mitä teen väärin?), noh, sitten Jussin käytöstä jäljelle jääneet lääkehiilet nassuun kofeiinin varalta.. Sen jälkeen puhelin kauniiseen käteen ja päivystävälle soittelemaan. Päivystäjä suositteli parafiiniöljyä antamaan, jota sitten onneksi kaapista löytyi kissan ummetuksen jäljiltä.Ja seurailemaan. No siinäpä sitten loppuyö seuraillen. Brandy oli koko ajan tosi levoton ja läähätti paljon, joten se oli osaltaan melko huolestuttavaa ja halusin ihan oman mielenrauhan takia saada vähän selkoa tilanteesta. Siispä, heti kello kahdeksan soittamaan ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen Aholle. Aho neuvoi heti ensimmäisenä menemään kauppaan ja ostamaan kolme pakettia maksalaatikkoa, jotka syöttää koiralle ja sen jälkeen tulla vastaanotolle oksetuttamaan koira.
Kävin ostoksilla ja sen jälkeen juhlatarjoilu Brandylle. Kaksi laatikkoa hävisi nopeassa tahdissa, mutta kolmanteen pakettiin piti jo vähän suostutella, eikä sekään kokonaan enää uponnut. Siitä sitten aholle. Aho lykkäsi Brandylle piikin pyllyyn ja suositteli menemään reippaasti ulos koiran kanssa. Kerettiin hetki ulkosalla kävellä kun Brandy alkoi hillittömästi kuolaamaan. Ja kohta lensikin yrjö. Ja hyvin lensikin. Brandy oksensi yhteensä 15 kertaa, maksalaatikon ohella tuli mukana pieniä paloja muovia ja suodatinpussin jäämiä.Aho arveli, että Brandy on repinyt muovin pieniksi paloiksi syödessään, joten ei usko suolitukoksen vaaraan ja passitti meidät kotiin.Eli tällainen reissu..Piikki pyllyssä sisälsi sellaista ainetta kun Apomorfin ja on muuten tehokas aine jos koira pitää saada oksentamaan. Jari mainitsikin, että ko. lääke on erikoisluvanvarainen ja joensuussa (vai oliko peräti pohjois-karjalassa) sitä löytyy vain aholta.

Tokoiluista voisin kertoa sen verran, että luoksarin stoppia ollaan jonkun verran saatu parannettua. Treenataan stoppia monella eri tapaa, useissa treeneissä vahvistelen hommaa ihan vain peruuttamalla ja antamalla koiralle stoppikäskyn ja naksauttamalla kun koira pysähtyy ja palkkaamalla sen taakse. Lisäksi ollaan treenattu niin, että laitan sen kiertämään esim. jalkapallomaalin ja anna siitä sille stoppikäskyn. Varsinaisesti luoksarimaisesti ei olla juurikaan treenattu.
Jäävä seisominen on parantunut sen sijaan huimasti! Vielä se saattaa ihan vähän valua, mutta ei todellakaan ole enää niin hajalla kun aiemmin!
Paikkis taas... voi itku. Mitä lie tälle tapahtunut? Treenaamattomuus? Brandy tuppaa nousemaan jo siinä vaiheessa istumaan kun minä kävelen pois päin. Noh, alusta asti tämäkin lähdetty nyt treenaamaan. Eli muutama askel kauemmas, metri koiraan väliä ja palkkaamassa jne. Piilopaikkiksen treenauksesta vielä turha edes haaveilla. Noh. Pikkuhiljaa. Seuruissa vire ja kontakti on niin mahtavaa, mutta edistämiselle pitää tehdä jotain :D Jäävä maahanmeno on kympin arvoinen, nouto toimii erittäin pätevästi, toisinaan menee ehkä vähän liian rumasti kapulalle ja toisinaan palauttaa ravilla, mutta näitä vielä vahvistetaan oikeaan suuntaan! Hyppy pitäisi jostain saada treenattavaksi. Ja kaket on ihan alkutekijöissään, tai siis että i-m toimii kyllä sinällään, ja pysyy paikallaan. Mutta etäisyyttä pitää vielä saada. Ja haluisin samassa kuntoon myös sen seisomisen tohon joukkoon.

Semmoista meille.

Ei oo kovin iso koira tuolla turkin alla :D

 

Maailman positiivisin!

Tästä kirjoitelmasta tulee varmastikin lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi. Paljon on tapahtunut tämän kirjoitusmotivaation katoamisaikana, joten kerrottavaa on paljon! Mennään aikajärjestyksessä, niin pysyn itsekin mukana siinä, mitä kaikkea on tapahtunut!

Käytiin mm. Salla Kantolan agilityvalmennuksessa tammikuussa 27pvä.
Rata oli seuraavanlainen;

Me ei muistaakseni taidettu päästä 7 estettä pidemmälle, sillä tuo kieputus oli kohtuullisen haastava. Kouluttaja meille kyllä sanoikin, että tästä koulutuksesta ei meille käytännössä ole mitään hyötyä, koska treenasin maksikoiralla mediesteillä. Tottahan se oli, mutta en voinut nostaa rimoja makseihin, koska maksien harjoittelu oltiin vasta aloitettu, joten koulutus olisi sille harjoittelulle tehnyt vain hallaa. Kantola sanoi, että rata on meille medinä todella haastava, sillä koira pääsee kulkemaan niin kovaa, että minulla on pienet mahdollisuudet keretä mukana.
2-3 estettä harjoiteltiin PALJON, koska Brandylle ei ole koskaan opetettu niistoa persjätöllä. Joten paljon piti palkkailla 2. esteen viereen, jotta koira osasi hakea oikeaan suuntaan. Putki ei imenyt kolmosen jälkeen juuri ollenkaan, mutta olin kyllä joka kerta auttamattomasti myöhässä valssaamassa 4-5 välissä, mutta leijeröinnin 6:lle Brandy haki tosi pätevästi! Siinäpä pähkinänkuoressa.

Koulutuksen jälkeen käppäilimme kämpille hetkeksi aikaa, josta agivermeet vaihtui näyttelykamoihin ja suuntasimme vuoden ensimmäiseen mätsäriin tiedepuiston parkkihalliin. Kauheasti en muista mätsärin tapahtumista, mutta eikös se tulos ole tärkein? Ihan vaatimattomasti vuoden ensimmäisissä mätsäreissä Brandy päräytti nuorten luokassa punaisten ykköseksi ja bis-kehässä kurvasimme myös kirkkaimmalle pallille, eli tuloksena PUN1 BIS1!

17.2 Käytiin taas mätsäröimässä, ei voitettu kaikkia, mutta oltiin PUN3. 

Seuraava merkittävä tapahtuma oli 24.3! Rautalammin ryhmänäyttely! Lähdimme taas ihan hyvällä poppoolla  matkaan ja matkassa oli myös toinen aussie. Odottelua oli ihan reilusti, mutta (toisinaan) rentona jätkänä Brandy osaa ottaa lepiä myös vilkkaalla näyttelypaikalla, vaikka aluksi pitää aina höyrytä joka suuntaan.
Sen kummempaa menestystä ei herunut, mutta erinomaisesti meni silti! Brandyn tulos oli ERI NUK3 tuomarina toiminut Elena Ruskovaara (joka oli muuten ihan huippukiva tuomari!) tuli vielä kikpailuluokan jälkeen erikseen kertomaan, miksei SA:ta meille antanut. Syy oli kuulemma että Brandyn takajalat olivat mäkihyppäysasennossa ja tuomaria ihan hirvitti nähdä miten niillä liikutaan, mutta ilmeisesti oli positiivinen yllätys kun sanoi, että koivista tuli normaalin kauniit liikkeessä. Arvostelu kuului seuraavasti;
"Oikea tyyppi. Solakka runko, takaosa saisi olla voimakkaampi ja takaraajat varma-asentoisemmat. Sopiva luusto, ryhdikäs, tarpeeksi ulottuva kaula. Vahva kallo ja maskuliininen pää, ilmeikkäät korvat. Hiukan kapea takaliike, edessä löysyyttä, kantaa itsensä erinomaisesti liikkeessä. Rytmikäs hyvä askellus. Esitetään kauniisti. "

13pvä huhtikuuta kurvasimme Reetan kanssa kiihtelysvaaraan mätsäreihin. Reissu oli... märkä. Vettä tihutti/satoi oikeastaan koko sen ajan kun paikanpäällä oltiin.Vaan onneksi tulokset piristi muuten niin vetistä meininkiä! Brandy pötskytteli taas hienosti nuorten luokan punaisten ykköseksi ja bis-kehässä se kurvaili metsästyskoirien joukossa BIS3:ksi! Eli, PUN1 BIS3, pätevä!

"Brandy kato miten ruma ruusuke!" - "Joojoo, mitä sit tehään!?!?!?!"

Palkintopuhveli

Märkää kotimatkaa

21.4 Kurvailimme sitten outokumpuun näyttelytähteilemään. Jännityksestä huolimatta tähteilyt jäi tähteilemättä. Oltiin ainoita uroksia, joten tsäänssejä oli! Vaan ei auta tsäänssit, jos tuomari ei tykkää. Tuomaritädillä oli vissiin aamukahvit jäänyt saamatta kun eriä ei juuri jaettu, ja vain yhden SA:nkin antoi vain. Brandyn tuomaritäti Irina Poletaeva arvio EH NUK1. Arvostelu kuului seuraavasti;

"very good type. Could be more compact. Correct bones. Well developed skull. Muzzle could be bit wider. Correct dentition. Good neck & topline. Bit long loin. Ribcage could be broader. Good angulated. Moves closely behind. Front paws bit turned out. Good coat texture."

Kieltämättä odotukset oli korkeammalla kuin tulokset ja se harmitti, vaikka EH ihan hyvä onkin! Päivää ei toki parantanut sitten Jussin puuhailu näyttelypäivän aikana. Se oli päättänyt pistellä pienen osan suklaalevyä parempiin suihin. Joten eikun näyttelypäivän jälestä apteekkiin lääkehiiltä ostamaan. Lääkehiilen syöttäminen olikin sitten ihan oma episodinsa....

Jussi ja lääkehiiliepisodi....

Sitten tulikin vappupäivä 1.5! Brandyn päivä! Brandy vappupalleroinen täytti 2v ja on nyt olevinaan kypsä aikuinen (hahahah, ihan tyhmä pentu se on vieläkin!) Sen kunniaksi suuntailtiin valintatalon parkkipaikalle, perinteiseen vappumätsäriin. Sitä ennen kuljettiin hyvin ruuhkaisen kaupungin läpi, ja Brandy osoittikin minun suureksi ihmetykseksi hiukan hermostuneisuuden merkkejä, mutta kulki kyllä väkijoukossa silti tosi hienosti. Mätsäripaikalla kaikki varmasti kuuli, että Brandy on saapunut. Sellainen ölinä ja metakka, että melkein alkoi jo hävettämään! Noh, onneksi kehässä käyttäytyi hienosti, vaikka seisomiseen ei kyllä meinannut millään jaksaa keskittyä yhtään. Juoksuosuudet tosin meni sitten hienommin kun koskaan! Miten lie Brandy ollut noin flegu.. :/ No eipä siinä, ihan mukiinmenevää esiintymistä silti ja tuomarikin tykkäsi ja palkitsi meidät ensimmäisestä aikuisten luokan esiintymisestä PUN2! 

Brandyn melkein 2v poseeraus (handleriksi nakitin ukon ;D)

Mätsärissä Brandy sai yleisöltä poikkeuksellisen paljon huomiota ja monet tulivat rapsuttelemaan ja kyselemään. Kovin rakastavaisesti Brandy otti kaikki vastaan. Olenkin ehdottoman kovasti sitä mieltä, että Brandy on maailman positiivisin koira <3

Maailman positiivisin koira <3

Agissa ei olla juuri käyty, shaibojen työvuorojeni takia, mutta tokoa ollaan treenailtu vähintään sisätiloissa. Paljon ollaan myös viereisellä kentällä käyty pyörähtelemässä. Jos ei muuten, niin toteamassa, että miten levällään kaikki on. Avoimen luoksari alkaa pikkuhiljaa hahmottua Brandyn päähän ja seisomaan jääminen, pitää jälleen kerran muistuttaa otuksen mieleen. Myös paikkamakuu on varmistettava paremmaksi ja aloitettava harjoittelemaan piilopaikkista! Seuraaminen tahtoo olla turhan innokasta ja edistävää, mutta ainakin vire on hyvä! Lisäksi pyöräilykausi on aloitettu! Brandy sai myös ihan oman BOTin. 

Ja jos hankinnoista puhutaan, niin Jussille valitettavasti jouduin hankkimaan sitruunapannan (hajuttomalla ruiskulla tosin..) se haukkuu täällä miehen luona niin paljon käytävän äänille, että erittäin ymmärtäväiset naapuritkin alkavat jo äksyyntyä. Olen yrittänyt jo yhdistää ääniä mukaviin asioihin, mutten ole tulosta/edistymistä nähnyt ja töiden takia aika tosiaan on hyvin rajallista. Päädyin tähän ratkaisuun, jonka tiedän olevan epäsopiva Jussille... Minkäs teet, jos ei hyvällä, niin sitten pahalla :(

Lisäksi voisin nopeasti esitellä residenssimme kaksi muuta karvaista eläjää!

Munky

Munky on kolmevuotias leikattu uroskissa.Munky on kunnon emopoika, joka viihtyy murjottamassa kaapissa pimeydessä. Munky kyllä sietää koiria, ja antaa niiden tulla "ihollekkin" silloin kun sille sopii. Huono ajoitus tai turhan innokas iholle änkeäminen saa Munkyn heiluttamaan nyrkkiä. Munkki Munkersson viihtyy kovin ihmisten parissa, tykkäilee olla sylissä ja rapsuteltavana.

Maissi

Maissi on noin vuodenikäinen tyttökissi. Niin valloittava, mutta samalla niin raivostuttava persoona! Maissinaattori ei niinkään välitä rapsuttelusta saatikka sylissä olemisesta, mieluummin se pyörii ympäri kämppää ja kehittää itselleen tekemistä. Jos tavarat on pöydiltä tippuneet lattialle, niin useimmiten saa syyttävällä sormella osoittaa Maissia. Tämän soman kissimissisen takia sain mm. ostaa uuden puhelimen, koska vanhan päälle se kaatoi kaakaot. Maissi tulee kovin hyvin toimeen koirien kanssa ja Brandy on ikihyviksi varma siitä, että Maissi haluaa aina leikkiä sen kanssa. Maissi tosin on alkanut hiukan kyllästyä Brandyn kovakouraiseen tökkimiseen.