torstai 16. helmikuuta 2012

Treenipläjäys!

Ohops... Hihi.
En ees selittele, mennään asiaan!

28.1 Agility
Molemmat pojat oli minulla mukana vapaavuorolla ja Noora tuli minua "koutsaamaan". Kerron jo tässä vaiheessa että ylistän Nooraa, koska saatiin niin loistavia neuvoja ja vinkkejä harjoitteluun!
Tällaisia juttuja sotkettiin tällä kertaa;
^ Yo. kaaviota harjoiteltiin pääasiassa Brandyn kanssa, koska edellisissä treeneissä tämä suksi ihan päin mäntyä. Heti minä sain jo alkuunsa sapiskaa. Minun pitäisi luottaa koiraan enemmän ja uskaltaa lähettää sitä mm. putkeen paljon kauempaa, juoksen nyt siis itse ihan liikaa mukana ja jään sitten sitämukaa jälkeenkin.
Tarkoitus siis oli, että jään 1/3 esteen tuntumaan kun Brandy hakee putkeen itse. Ja Brandyhän haki, ei mitään ongelmaa. Mutta seuraava ongelma, minkä Noora huomasi, oli se, että Brandy keskittyy minuun, ei esteisiin. Saatiin siis "kotiläksyksi" harjoitella estefocusta. Eli koira esteen taakse paikoilleen, palkka esteen toiselle puolelle ja kun koira lopettaa minun tuijjottamiseen ja "katsoo estettä", naksautus ja vapautus palkalle. Näin koira oppii keskittymään niihin esteisiinkin, eikä pelkästään tapita minua.
Tämä siis oli ongelma, putken jälkeen esteelle tullessa, sillä Brandy mieluummin kaartoi minun luokse, kuin haki esteelle. Saatiin kuitenkin loppujen lopuksi useampikin onnistunut suoritus = 1, 2, 3. Enempää ei sarjaan linkitetty, kun homma oli muutenkin pennulle hankala.
Jussin kanssa tehtiin koko pätkää, pidettiin hommaa kivana ja vauhdikkaana !

Jussin kanssa tehtiin yo. ^ kaaviota myös, erittäin kivaa putkeen hakemista nakuolennolta. Alkuperäisenä tarkoituksena oli putkesta hakea tuolle "kauemmalle" esteelle, mutta jostain syystä Jussi hyppäsi aina tuon lähemmän. Ei viitsitty pojan mieltä pilata korjailemalla virhettä, vaan jeejeee oli hauskaa vaikka väärä este tulikin!


Noita molempia vauhtiputkia/putkeen hakemisia tehtiin molempien poikien kanssa. Jussilla oli vauhtia, tosin olisin saanut ehkä palkkailla vähän kiivaammassa tahdissa, hyvin silti pysyi mielenkiinto! Jussin hakeminen putkiin oli myös todella kivaa katsottavaa!

Brandylläkin oli...noh vauhtia... ainakin satalasissa. Ei se ihan aina kerennyt kuuntelemaan, että mitä seuraavaksi ja minä sain kyllä myös painella ihan hyvää kyytiä. Brandy ei kestänyt tässä ns. kovassa vauhdissa kovin kaukaa lähettämistä, vaan joko huitasi putkesta kokonaan ohi, tai sitten pysähtyi siihen suulle kyselemään että ei mitä piti tehdä. Jouduin siis aika paljon näissä harjoituksissa viemään Brandyä oikealle putken suulle. Muuten meno oli loistavaa ja Brandy kuuntele ohjausta, eikä varastellut oman mielensä mukaan haluamalle putken suulle.



Tätä neliöharjoittelua tehtiin vain Brandyn kanssa. Se tosin alkoi myös jo olemaan vähän väsy, joten ihan muutama toisto (onnistunut) otettiin, jonka jälkeen sitten lopetettiin. (tämä harjoittelu oli siis viimeisenä, vaikka se onkin tässä merkinnässä toisiksi viimeisenä). Molemmat kuviot toimivat tosi kivasti. Brandy kuunteli ohjausta ja kiersi tosi hienosti ja oli mukana senkin jälkeen. Huippupentu! 

Tätä harjoitusta tehtiin siis myös Brandyn kanssa. Enemmän taas varmaan oli harjoittelemista minulla kun koiralla. Ongelmakohtia oli, että miten otan koiran mukaan kun se tulee ensimmäisestä putkesta ja miten lähetän sen seuraavaan putkeen ja kuinka pitkälle siinä saan juosta mukana. On se vaan niin pirun vaikeaa saakeli, noinkin yksinkertaiset asiat. Ongelmana siis ekan putken ulostulossa oli se, että joko olin liian nopea ja lähdin koiraa odottamatta seuraavalle (koska Brandy ei vielä 100% varmasti hae putkeen) ja sitten olin jo putken suun ohi kun koiraa olisi pitänyt sinne olla ohjastamassa. Seuraavaksi tulikin ongelmaksi se, että jäin odottamaan koiraa liiaksi, eli jäin sitten jälkeen, enkä ollut mukana opastamassa sitä sinne putkeen (tässä välissä hakkasin päätä kovaa seinään!) Ei vaan oikeesti voi olla niin vaikeaa hitto vie! :D No pari onnistunehkoa saatiin ja tuli ns. nappisuorituksia, vaikka parissa epäonnistuneessakin Brandy paikkasi minun virheitä ja haki putkeen.
Sitten mennään seuraavaan ongelmaan, eli siihen, kuinka pitkään juoksen koiran "mukana" putken viertä. Itsehän olisin juoksennellut iloisesti "esteenkin ohitse" ottamaan pentua vastaan, vaan sitten löi Nooran piiska! Ei ollut asiaa esteen toiselle puolelle, ei edes esteen viereen! Kyllä meinasi tämäkin olla vaikea hahmottaa, Noora uhkasikin jo kasaavansa siihen läjän esteitä että jos juoksen siitä ohi niin poikkasen jalkani. Alkoihan sekin toimia sitten loppujen lopuksi. Ja sitten kun nyt on koulutettu ohjaaja, niin koirallehhan treenattavaa oli se putkeen hakeminen, ja sitten mikä lie "kiinnittyminen", eli huudan koiralle ns. täsmäsanan, että koira tietää putkesta tullessaan että mihin nyt mennään, ja että suunta muuttuu. Meillä tämä sana on "tässä".  Hiukan oli hakua pennulla, kun putkesta tullessa tultiin aika suurella kaarella vastasuunnassa olevalle esteelle. Onnistui kuitenkin tosi hyvin tämä homma, sittenkun ohjaaja osasi.
Erittäin hyvät treenit oli molempien poikien osalta!!

30.1 Agility
Sittenpä oli Brandyn oma treenivuoro. Vähän se kävi taas kierroksilla, mutta huomattavasti vähemmän kun yleensä. Eikä paikallakaan ollut paljoa porukkaa, niin päätin sitten, että voitaisiin jotain ottaa sillä aikaa kun muita ei treenaa (= ei liikkuvaa häiriötä muualla kentällä).
Tehtiin seuraavanlaisia juttuja;

Tätä Brandy meni todella loistavasti! Se haki hirmu varmasti itsekin kaikille esteille, eikä minun tarvinnut juosta ihan esteissä kiinni sitä ohjaamassa. Toki vahavasti mukana ohjaamassa, mutta ei aivan kiinni, joten vähän irtoamistakin oli havaittavissa!

Tämä olikin sitten siinä mielessä haastavampi, että Brandy haki aina väärään päähän putkea. Tuolta ekalta esteeltä kun oli niin kiva linja väärään putken päähän. Etenkin kun itse olin huonossa kohtaa ottamassa Brandyä vastaan. Mutta sitten kun siirsin omaa kohtaani, lähes ensimmäisen esteen viereen ja ns. pakotin (ei siis päässyt suoralle linjalle kiihdyttämään väärää putkenpäätä kohti) Brandyn kääntymään mukaani toiseen suuntaan niin johan alkoi lyyti kirjoittaa. Loppurata menikin sitten todella vahvasti ja oikein. Näppärä penska!



Tällaista pyöritystä tehtiin. Brandy haki aivan upeasti itse esteille. Ja sillä oli superhauskaa kun sai vaan mennä ympäriinsä. Itse pidin melkein 1½m eroa jokaiseen esteeseen ja pyörin ns. keskellä kaikkia ja ohjasin Brandyä kädellä. Miten upeaa hakemista! Tosi pätevä penska! Nämäkin treenit oli äärimmäisen onnistuneet!

11.2 Agility
Olipa taas varattu vapaavuoro ihan illasta. Mukaan lähti Laura kera ämmien ja Noora taas koutsaamaan! Halusin pääasiassa harjoitella sitä estehakuisuutta, joten päätettiin tehdä seuraavanlainen harjoitus.

Eli koira jomman kumman puolikaaren päädyn alkuun ja siitä sitten esteitten kautta puolikaaren toiseen päätyyn. Oli muuten penskalle saakelin haastava tehtävä! Sen villapöksyt oikein savusivat kun kuumotti niin kovasti! Käytännössä Brandy varmaan olisi hypännyt pöksyistään jos voisi. Vasemmalta puolen alottaen Brandy meni tosi kivasti, vaikka vauhtia olikin vähän aavistus liikaa ja meinasi kohdassa jos toisessakin mennä vähän pitkäksi. Meni kuitenkin kaikki esteet.
Vaan sitten kun koitettiin samaa oikealta aloittaen, niin kolme ensimmäistä estettä tosi kivasti ja hallitusti, vaan sitten esteitten 2-4 vauhti kiihtyi siinä määrin, että nelosesteestä mentiin villapöksyt roihuten ohi. Noora antoi neuvoksi, että kävele, pennun pitäisi hidastaa sitten siinämäärin, että ei hötkyile esteistä ohi. Niinno, teoriassa ihan toimiva... mutta käytännössä.. Ei toiminut. Brandy lähti ihan samalla draivilla vetämään rataa ihan itsekseen, taas kolme ekaa meni tosi hienosti yli, mut sit taas neljännessä vauhtia oli jo sen verran, että ohi mentiin. Vaikka minä kävelin siis vielä 2-3 esteen välillä... Brandy ei ihan oikeasti vaan malttanut mennä hitaampaa ja kuunnella, että mitäs tehdäänkään ja mikä seuraavaksi. Tässä ei oikeasti vaan auttanut mikään. EI hidastuskarjaisu, ei hitaampi tempo ei mikään. Huonosti toimi myös odottava palkka nelosesteen jäljestä. Vauhtia oli niin kovasti, ettei palkkaa meinattu huomata. Tultiin taas siihen tulokseen, että Brandy tarvitsee ehdottomasti sitä focusharjoittelua enemmän. Sen pitää ymmärtää ne _esteet_! Tätä harjoiteltiinkin sitten loppuajasta vielä.
Brandy oli kyllä tällä kerralla muutenkin vähän turhan väsynyt. Oltiin kuitenkin käyty koirarevohkalla aamulla jäällä ja sitten kun se väsyttää itsensä vielä noilla ylimääräisillä kierroksilla niin äkkiä.
Lisäksi ihan lopusta otettiin pientä keinuharjoittelua. Otettiin siis siten, että keinun alapää oli tuettu ylös ja yläpää oli alhaalla, ja pientä ylösalas liikettä oli. Aluksi oli liikaa ja Brandy sitä vähän jännitti kun kuulu pieni tömähdyskin. Tuettiin lisää ja nyt liikkumavara oli noh, ei varmaan 2cm enempää. Vielä vähän Brandyä jännitti hypätä keinulle ja mieluummin hyppäsi siitä aina ohi, tai käväisi siinä ja hyppäsi alas. Otettiin naksu käyttöön ja alettiin palkkaamaan ylipäätänsä siitä, että se on keinulla. Ei siis vielä siitä mitään on-offia. Vaikka toki sitäkin tehtiin jos saatiin tilanne jossa Brandy pysyi keinulla. Hyvin Brandy alkoi hahmottamaan mitä haetaan, koska ollaanhan me harjoiteltu kotona sohvatyynyllä on-off asentoa.
Mutta yksi huippuunsa onnistunut suoritus ja superhyperpalkkariekkuminen ja siihen lopetus. Ehkä se siitä vielä :)

13.2 Agility
Nämä treenit menivätkin sitten... rauhoittumisen parissa. Brandy kävi taas ihan hulluilla kierroksilla ja völinä sekä kiskonta oli ihan mahdotonta. Näin siis parhaimmaksi pyhittää koko treenit taas hiljaisuusharjoittelulle, kontaktille ja yleiselle rauhoittumiselle. Muutaman kerran völinä ja riekkuminen meni oikeasti ihan överiksi ja silloin piti pentua oikeasti ojentaa. Huomasin myös, että minun pitää pyrkiä ennaltaehkäisemään liiallinen kiihtyminen (sen huomaa mm. tuijjottamisesta, vinkumisesta ja jännittyneisyydestä), koska sen jälkeen jos se pääsee siihen kiihtymistilaan, niin se ei kuuntele mitään eikä näe mitään muuta kun sen kiihtymyksen aiheuttajan.
Loppuakohden käytös taas parani ja muutaman kerran pentu ihan oma-aloitteisesti kävi makaamaan ja rauhoittumaan. Mutta en silti mainoistaisi näitä kovin hyvinä treeneinä...

14.2 Tokotreenit
Mun täytyy jo näin alkuun hehkuttaa että MITEN HIENOT TREENIT!!!!! Jos me ei agilitykentillä koskaan tulla loistamaan, niin hittovie tokossa nyt ainakin!! Pentu on nnnnniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin taitava!
Aiheena oli seuraaminen ja perusasento. Minua tuo seuraaminen vähän huoletti, sillä pentu oli kentän ulkopuolella taas vähän haahuileva, eikä mielenkiinto ollut kyllä ainakaan minussa. Lisäksi kotona kun ollaan reenailtu tuota seuraamista, niin ongelmaksi on muodostunut edistäminen. iik.
Vaan kappas kepposta. Brandyllä meni jokin treenimoodi päälle, ja kun alettiin treenaamaan niin ZING mulla oli narunpäässä ihan eri koira. Ihan aluksi tarkastettiin perusasento eikä meitä ainakaan moitittu, eli se vissiin oli ihan hyvä. Sitten lähdettiin seuraamaan. Ja siinä vaiheessa toinen ZING ZING ! Pentu ei edistänyt! MITÄ? Mitä minä nyt tein oikein/väärin, että se korjaantui noin... yllättävästi. Lopputreeneistä näinkin pelkkiä sydämiä. Niin, NIIN hieno pentu!

Pennun vire oli loistava, paikka oli loistava ja kontakti oli loistava. Ei hyvät hyssykät, tätä kirjoittaessanikin alan näkemään sydämiä. Nämä on niitä koiraharrastuksen ydinhetkiä!
Paikoitellen vire meinasi mennä liian korkeaksi, kun meinasi pentu lähteä keulimaan, mutta nätisti tyytyi kuitenkin vain steppailemaan vierellä. Kouluttajakin oli silmät sydäminä kun pentu steppaili iloisesti seuratessaan. Teimme ihan perus seuraamista ympäriinsä, palkkasin vaihtelevasti, ripeään tahtiin, mutta sitten otin myös pidempiä pätkiä. Suoraa seuraamista vain. Lisäksi otimme seuraamista pujotellen ringissä olijoita, siinäkin mieletöntä seuraamista, ei kontakti tipahtanut kuin ihan pari kertaa vain. Tässä olisin voinut palkata ehkä vähän useammin. Saatiin taas kehua seuraamisesta. Hiukan kannustettiin enemmän kehumaan äänellä, mutta hirveästi en uskaltanut, ettei taas innostu ja lähde edistämään.

Otettiin myös seuraamista suora linja ohjaajan eteen, pysähdys, perusasento ja kätteleminen. Tämä olikin vähän haastava Brandylle, koska ihanaihanaihana uusi ihminen! Ei siis malttanut perusasentoida enää. Tässä vaiheessa kouluttaja meitä vähän haastattelikin, että mitä meillä on tavoitteena. Kerroin, että jos joskus kisaamaan päästään, niin jee! Kyseli myös että milloin mahdollisesti kisaamaan, johon sanoin, että koira on vasta 9kk lähes kaikki liikkeet kesken, joten ei meillä kiire ole. Kouluttajan kasvoilta paistoi hämmästys ja kysyikin, että "mitä", johon sanoin, että niin koira on vasta 9kk, jolloin kouluttaja katsoi yllättyneenä ja sanoi silmät pyöreänä että "seuraa noin hyvin, joo ei teillä kiirettä ole!" Seuraavaksi kouluttaja pitikin luennon nuoren koiran "loppuunpalattimisesta" jonka uskoin etenkin olevan hiukan meille suunnattu... Vaan tosiaan, meillä normisti kotona pidetään treenit lyhyinä ja hauskoina. Myöskin tuolla treeneissä pidetään välillä vaan hauskaa ja pidetään leikkihetkiä.

Lisäksi harjoiteltiin täyskäännöksiä ja käännöksiä oikealle. Hiukan oli väljää meillä, mutta innostin ja imutin, niin hiukan parani. Täytyisi näitäkin kotona harjoitella enemmän. Nyt on lähinnä mennyt tuon "suoran seuraamisen" hiomiseksi. Alkoi pentu myös jo selkeästi hiukan väsyä. Ei siis tehty enää niin tavoitteellisesti, kunhan harjoiteltiin ja pidettiin homma hauskana ja palkattiin paljon.
Viimeisenä harjoitteluna vastapäiset parit, seuraamista keskelle, pysähdys, perusasento ja liikkeelle. Meillä parina oli Hupsis. Ensimmäisen seuruun ja perusasennon Brandy teki tosi kivasti, kerran taisi vilkaista Hupsaa. Palkkasin pallolla. Seuraava seuruu hyvin, mutta ei niin hyvin kuin ensimmäinen kerta. Viimeinen, eli kolmas kerta meni kaikista huonoiten, sillä seuruu ei ollut enää niin vietikäs, hidas perusasento sekä Hupsaa olisi ollut kiva käydä moikkaamassa. Noo, ei ole niin justiinsa. Lopuksi otettiin vielä lyhyt seuraamispätkä. Hiukan jouduin nostattamaan virettä, mutta heti kun oli hyvä vire, hyvä paikka ja kontakti, niin viskaisin pallon ja kehuin hurjan hurjasti. Sitten heiteltiin tovi palloa ja riekuttiin. Brandy sai myös viedä pallon autoon asti!
Vielä kerran. UPEAT TREENIT! <3

Muuta
Muuten ollaan treenailtu pienesti kotona pakkasten salliessa myös ulkona. Lenkkeilty omalla porukalla, mutta myös isolla porukalla uusien koirien kera. Ensimmäisellä lenkillä oli mukana öö. BC Pinna, lappari Hupsis ja Delia, sheltti Netta, malikkalapsi Rintti, seropi Tilla ja Juba&Bräne sekä omistajat tietty.
Toisella lenkillä sitten minun pojat, koikkeri Adya, sheltit Minttu&Meela&Armi, schappe Atte, dalmis Nino, lappari Hupsis ja kleini Peikko. Jälkimmäisellä lenkillä Rändi sai vähän turpaansa Atelta ja purinaa Ninolta, mutta Aten osalta se oli ihan normaalia pennun ojentamista. Brandy vain vähän draamasi siihen lisäksi. Tassu meni minuutin ajan täysin käyttökelvottomaksi ja pentu oli kolmijalkainen... siihen asti kun joku heitti lumipallon... Sitten unohtuikin, että jalka oli kipeä....

Lisäksi Brandy kävi tänään äidin ja kasvattaja Mian kanssa Joen eläinlääkärillä hakemassa ekinokokkihäädön. Tulevaisuutta ajatellen, näistä suunnitelmista lisää mahdollisesti myöhemmin ;) Painoa pojalla oli 22,6kg.
Kuvat ovat otettu ensimmäisen porukan lenkiltä.

 Loppuun vielä kuva iloisesta sylikoirasta :D Ja omistajan jäätyneestä naamasta.....


5 kommenttia:

  1. Mä jäin miettimään tuota kuumumista treeneissä...Millä palkkaat agilityssä? Lelupalkkahan aina kiihdyttää koiraa, ruoka taas rauhoittaa. Kuulostaa vähän siltä, että Brandyn mielestä agility on tosi kivaa, mutta se ei mielestään tarvii sua siihen kun osaa niin hyvin. :D

    Eli sinuna tekisin nyt sen kanssa tosi helppoja harjoituksia, tyyliin hyppy-putki, palkkaisin namilla ja vaatisin sen tekemään töitä sun kanssa. Eli esteille ei mennä ikinä ilman sun lupaa, ainoastaan ohjauksesta.

    Toinen juttu, tekisin tosi lyhyitä toistoja, niin että koira keskittyy koko ajan 110 %. Jos se kestää yhden toiston, se on sit yks toisto ja välillä koira ehdottomasti autoon. Mä en ikinä pidä omia koiria kentän laidalla kun muut treenaa, ihan turhaan purkavat akkujaan siihen. Mieluummin koira aina treenin välissä autoon, sit kentälle kun tehdään ja sit taas heti autoon.

    Esimerkiksi se, jos koira ei tiedä mitä pitää tehdä ja se on epävarma, aiheuttaa sen että se alkaa sählätä omiaan ja kuumuu. Näytätkö itse ikinä pettymystä/suuttumusta kentällä? Jos vaikka itse mokaat? Mä tein sen virheen, että aina kun itse mokailin, sadattelin sitä ja koirahan tietysti luuli että se teki väärin. Agilityssä koira ei ikinä tee väärin, ohjaaja tekee. :)

    Heti jos koiran mielenkiinto/keskittymiskyky herpaantuu, treeni on ollut liian pitkä tai liian vaikea. Sellaista hetkeä ei saisi ikinä treneeissä tulla. Brandy on vielä tosi nuori, joten kestää aikaa ennen kuin se jaksaa keskittyä pidempään, siltä ei vielä voi vaatia samaa kuin aikuisilta koirilta. + se on uros, ja urokset nyt vaan kehittyy vähän hitaammin, niin kuin ihmismiehetkin. ;)

    Anna sille aikaa, keskity siihen että aina treeneissä koira keskittyisi koko ajan täysillä, tee tarpeeksi helppoja ja lyhyitä harjoituksia ja muista että treenaamisen pitää olla molempien mielestä hauskaa. Näillä eväillä luulisin, että saat hienon agilitykoiran ajan kanssa. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Mari vinkeistä!
    Itsekin mielelläni toteuttaisin tuota autoon viskomista, ainut vain, ettei minulla ole autoa. Pääasiassa tulen treeneihin kävellen ja lähden myös kävellen pois. Yksi vaihtoehto mitä olen miettinyt, on häkki. Poksin hallilla kun on yksi iso häkki käytettävissä. Jos harjoitusten välissä laittaisi sinne + siihen jonkun suojuksen päälle (= ei näe kentälle), niin ajaisikohan se edes vähän samaa asiaa?

    Niin ja palkkaan Brandyn pääasiassa lelulla, koska se on sen suosikkipalkka. "Rauhoitustreenissä" aina namilla. Ja en tiedä mikä olisi fiksuin tapa palkata namilla, koska kädestä en halua antaa ja jos sen heittää, niin löytääkö koira sitä sieltä maasta tarpeeksi vikkelästi. Ja lisäksi mietityttää se, että jos se nami löytyy sieltä maasta, niin alkaako se sitten enemmänkin etsimään niitä sieltä maasta ja sitten treenit menevät niihin namien etsimiseen.
    Namialusta tietenkin yksi vaihtoehto, mutta sille pitäisi aina olla sitten päivystäjä, ettei koira saa palkkaa väärästä suorituksesta.

    Minä aika vähän näytän omaa pettymystäni kentällä, ainakin omasta mielestäni. Silloin saatan turhautua jos mokaan itse jatkuvasti uudelleen. "Koiran mokaamisesta" (eli teen itse olevinaan oikein, mutta koira toimii väärin, koska minä toimin huomaamattani väärin) kuitenkin harvemmin näytän pettymystä, sisäisesti sitä saattaa tuntea mutta käyttäydyn, ok, meni väärin, otetaan uusiks, ei haittaa :)

    Mut tosiaan noissa treeneissä missä käydään yksin (vapaavuorot), niissä Brandy keskittyy paljon paremmin kun ei ole häiriötä. Ja niissä harvemmin lähtee yksinään sähläilemään, niissä se oikeasti tekee hommia. Sit näissä yleistreeneissä tuntuu, että sen aivot vaihtaa puoliksi vapaalle.
    Mutta uskon myös, että tuo sinun ensimmäinen virke on myös ihan totta. Brandyn mielestä agility on huippukivaa, eikä siihen mitään rajoja tarvita, täysillä vain eteenpäin ilman mitään hidasteita (saatika hitaita ja määräileviä ohjaajia siihen roikkumaan).

    Mutta uskon (ja toivon), että kunhan tuolle tulee ikää ja keskittymiskykyä lisää, niin se alkaa agilityssäkin toimimaan paremmin. Ollaan pidetty harjoitus 1-2 onnistuneessa toistossa ja sit tauolle. Sit joko samaa tehtävää tai eri tehtävää muutama onnistunut toisto ja sit tauolle.

    VastaaPoista
  3. Okei, ei se ongelma varmaan ole siinä lelussa, pidemmän päälle kannattaa kyllä palkata lelululla aina kun se on mahdollista. Yksi vaihtoehto on namialusta, toinen sitten lelu jonka sisään saa namia, mutta se on kyllä ihan sama kuin lelu saalisviettisen koiran kanssa. Ehkä tärkein pointti on juuri se onnistuneet ja lyhyet harjoitukset. Se häkki kentän reunalla ei ole sama asia kuin auto, mutta varmasti parempi kuin kentän reunalla hengailu, ainakin jos laitat siihen sen suojuoksen. Ulos ei tietenkään talvella kannata kylmään laittaa.

    Mä luulen, että toi miksi se ei jaksa keskittyä häiriössä johtuu juurikin siitä, että se höyryää ne energiat jo siellä kentän reunalla toisia koiria katsoessaan (Se on aussie, eli omg, muut koirat on BRANDYN esteillä!). Eli etenkin häiriössä keskity niihin onnistuneisiin toistoihin ja lyhyisiin treeneihin. Jos koira alkaa sählätä, tee joku tosi helppo juttu, palkkaa ja lopeta siihen. Jos koira ei keskity, ei kannata jatkaa vaan pitää tauko.

    Ja aivan varmasti ikä tuo helpostusta asiaan, mutta nyt on äärettömän tärkeää että teet pohjat hyvin, nimitys merlesika ei ole ihan tuulesta temmattu (nimim. kokemusta on). Se on vielä tosi, tosi nuori, keskity vaan siihen että agility on aina hauskaa eikä se saa sikailla. Sitten myöhemmin ehtii hinkata tekniikkaa yms. Sulla on tosi hyvä koira, kunhan vaan osaat viedä sitä oikealla tavalla eteenpäin. Jos koiralle tulee nuorena sellainen mielikuva, että agility on tylsää tai että siellä saa tehdä mitä vaan, sitä on myöhemmin vaikea korjata.

    Meillä Kida sikaili jossain vaiheessa, kunnes tajusin että se hyvin aussiemaiseen tapaan pisti homman läskiksi siinä vaiheessa kun ei tajunnut mitä piti tehdä tai luuli että teki väärin. Sitten se aina päätti että paskat tuosta omistajasta, mulla on paljon kivempaa kun itse vaan revittelen täällä. :D Se on sitä aussien huumorintajua. ;)

    Siksi siis kirjoittelen tästä niin ahkerasti, kun ihan samanlaisten ongelmien kanssa ollaan painittu tässä Kidan kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei haittaa yhtään että kirjoittelet! Minulle ns. "oikea koira" ja etenkin oikea harrastuskoira on uusi asia. Ja kaikki neuvot ja ehdotukset otan kyllä mielelläni vastaan. Tietysti sitten niistä valikoin sellaisia jotka uskon sopivan meidän tiimille parhaiten. Ja jos ne ei toimi, niin sitten kokeillaan muitakin. Joten jatka vain ehdottomasti kommentoimista! :)

      Mutta me voitas ainakin alustavasti alkaa koikeilemaan tuota häkkihommaa agilityssä. Kun tullaan halliin -> häkkiin, kun otan häkistä -> yksi onnistunut helppo suoritus (esim. este, putki) -> kunnon palkka ja takaisin häkkiin?
      Miten muuten sitten, kun otan sen häkistä. Ja jos se vaikka samantien lähtee persvillat tulessa painelemmaan ympäri hallia? Otanko sen kiinni, emme tee mitään ja takaisin häkkiin? Vai miten tällaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia? Käskyn alla se yleensä on, mutta toisinaan se on niin intopiukeana, että sen pitää käydä vähän höyryjä päästämässä ylimääräisellä kierroksella.

      Poista
  4. Juurikin noin tuolla häkillä, kun rupeaa sujumaan, sitten voit ottaa useampia toistoja, kuitenkin lopettaen aina ennen kuin koiran keskittyminen herpaantuu. Kolme vaihtoehtoa miten toimit kun otat häkistä, joko A) laitat kiinni ja vapautat vasta kun olet käskenyt paikoilleen lähtöön, B) opetat tulemaan nätisti kontaktissa aloitukseen, esim. aluksi ihan namilla imuttaen (tätä on hyvä harjoitella kisoja ajatellen!), C)jos lähtee revittelemään, koira häkkiin ja kaikki kiva loppuu siihen. Älä kuitenkaan jahtaa koiraa jos se lähtee karkuun, ole tosi passiivinen. Jos se meinaa tehdä usein karkaamista, laittaisin liinaan ja harjoittelisin ihan sitä radalle nätisti menoa.

    Ja sama tilanne se mulla on, en tosiaan ole mikään kokenut kouluttaja, mutta samojen ongelmien kanssa paininut ja paljon oppia viisaammilta saanut. :) Nyt ollaan Kidan kanssa toimitettu noin, ja nyt voin sanoa että treeni toimii kuin unelma. Poissa on se sählä Kida ja tilalle on tullut täysillä töitä tekevä, motivoitunut Kida. Mulle pelastus on ollut se, että Joalla on loistavia kouluttajia joilta saa paljon apua. Ilman apua olisin niin hukassa.

    Niin ja muista myös se, että kun ollaan kentällä tehdään täysillä hommia koko ajan, ei esimerkiksi haistella maata tai leikitä toisten koirien kanssa. Mä olen ihan kieltänyt esimerkiksi maan haistelun kokonaan. Jos esimerkiksi kuuntelen kouluttajan ohjeita, koira on koko ajan käskyn alla, esim. maassa. Hallissa ei hengailla ikinä, siellä tehdään hommia. Toi on mun mielestä ihan äärimmäisen tärkeää. :)

    VastaaPoista