keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kun maailman positiivisinkaan koira ei aina ole positiivinen....

Niin... Aina ei mene kuten oppikirjoissa ja aina se elämä ei ole pumpulissa hyppimistä, saatikka helppoa. Nyt ajattelin kirjoittaa meidän eräästä ongelmasta. En ole ennen ajatellut sen olevan sen suurempi ongelma ja aina olen kaavoitellut siihen syy ja seuraus-suhteen. Nyt kuitenkin viimeisen jyväskyläreissun jälkeen, minulla ei ollut enää mitään tekosyitä(kö?) enää olla ajattelematta, ettei meillä mitään ongelmaa ole. Meillä on ongelma. Tai oikeastaan Jussilla ja Brandyllä on ongelma. Ja jos vielä tarkemmin ajatellaan, niin Brandyllä on ongelma. Tai ainakin jossain on ongelma, kun tilanne on tämä.
Ainahan sitä haluaisi, ettei olisi ongelmia ja alitajuisesti niitä yritetään peittää ja lakaista ikäänkuin maton alle. Mutta jos haluan, että elämä meidän perheessä on jokaiselle turvallista, on minun oikeasti myönnettävä ja kohdattava ongelma, vaikka se sinällään hiukan häpeällistä ja vaikeaa onkin. Vain näin voin kohdata ongelman ja tarttua siihen, sekä lähteä purkamaan sitä.

Ja jos nyt lähdetään ihan siitä, että mikä se ongelma on, kerron tarinaa ihan alustalähtien.

Huomasin ongelman ihan ensimmäisiä kertoja silloin, kun Brandy tuli Viron reissulta kotiin. Se oli Jussille kovin äkäinen ja murahti sille. Joskin samana iltana kaikki oli jo ihan normaalisti, joten ajattelin, että oli vain väsynyt reissusta.
Sama alkoi kuitenkin tapahtua jos koirat olivat erossa ainakin yhden yön. Jos olimme vain päiväreissussa ei ongelmaa ollut.
Homma on alkanut kuitenkin voimistua, sanoisinko viimeisen reilun puolen vuoden aikana. Brandy on ollut Jussille todella aggressiivinen reissujen jälkeen. Jos Jussi erehtyy katsomaan sitä, Brandy alkaa murista sille. Jos Jussi yrittää lähestyä Brandyä, Brandy murisee sille. Brandy välttelee Jussia, eikä halua siihen mitään kontaktia. Jos kuitenkin ulos lähdetään, niin nuuskivat samaa puuta ja pissivät peräjälkeen ihan sovussa. (joskin jos tapaavat ensimmäisen kerran ulkona Brandy murisee ja välttelee Jussia sielläkin, mutta esim. jos ollaan oltu jo sisällä ja lähdetään iltapissalle, niin tilanne on yllä mainittu)Sitten taas kun sisälle tullaan, kyräily jatkuu. Tämä kyräily on kuitenkin viimeistään 2pvä:n jälkeen ohi ja kaikki on ihan normaalia taas ja pojat nujuavat yhdessä.
Muutaman kerran on kuitenkin nyt käynyt myös niin, että Jussi on mennyt Brandyn lähelle. Brandy on murisemalla varoittanut, että haluaa Jussin poistuvan. Yleensä Jussi siitä lähteekin. Muutaman kerran sitten kuitenkin Jussi on jäänyt siihen lähistölle ja heiluttanut häntä, mutta Brandy onkin käynyt Jussin päälle. Tällaisissa tilanteissa olen itse päässyt aika hyvin ja nopeasti väliin, eikä mitään naarmuja kummempaa ole sattunut. Joskin näissä tilanteissa Jussi on huutanut, alistunut, yrittänyt selvästi tilanteesta pois, mutta Brandy on siitä huolimatta jatkanut sitä "päälle käymistä".

Yleisestihän Brandy on kovin sosiaalinen koira. Ei se koskaan ole kenellekkään ollut vihainen. Joskin nyt ei olla pitkään aikaan kovin sosiaalisia oltukaan. Joten ihan satavarmaksi en mene tämän hetkistä tilannetta sanomaan, varsinkaan muiden urosten osalta. Ainut koira, josta se ei tähän mennessä ole pitänyt, on naapurin koira, mutta minusta tähän on ihan syykin, koska kyseinen koira on useasti yrittänyt omieni päälle.

Miten tätä ongelmaa on yritetty korjata?
Jussi on ollut ensin talossa, ennenkuin Brandy tulee taloon. Mutta käytöksessä ei ole ollut eroja siihen nähden, että kumpi on ollut/tullut taloon ensin.
Ollaan käyty yhteislenkki ennenkuin mennään sisään taloon. -ei vaikutusta.
Brandylle on eri tasoisesti huomautettu epäsopivasta käytöksestä. On sanallisesti kielletty murisemisesta, on käyty sanallisesti sanomassa ja niskakarvoista ojentamalla. On alistettu lattiatasoon perkelettä karjuen. On laitettu kylmän viileästi toiseen huoneeseen yksin, on kannettu niskaperseotteella toiseen huoneeseen yksin. On koitettu positiivista vahvistamista, että kun katsoo Jussia, niin naks ja palkka... Ongelma on vain siitä hankala, että se kestää vain sen pari päivää, joten tilanne on ns. koulutuksenkin kannalta hankala. Ja varsinkin kun ei varsinaisesti ymmärrä syytä tälle käyttäytymiselle, koska sitä tosiaan esiintyy vain yön yli reissujen jälkeen.

Ongelma kestää vain pari päivää, joten so what?
Niin, no ei se ihan niin ole. Se pari päivääkin on liikaa. Mun mielestä etenkin Jussin kannalta olisi todella tärkeää, että ongelmaan ensinnäkin löydetään/keksitään syy ja saataisiin ongelma kokonaan korjattua pois. En itse ensinnäkään halua stressata asiasta saatikka asettaa kumpaakaan koiristani vaaraan, tässä tapauksessa kokoeron takia Jussia. Plus, että en halua, että ongelma menee yhtään pahemmaksi. Haluan tarttua asiaan, ennenkuin jotain tapahtuu.

Tässäpä pääkohdat meidän ongelmasta. Otan kernaasti mielipiteitä ja muita ehdotuksia vastaan, sillä omat ideat on aika vähissä. Kavereiden ja läheisten ohjeet ovat olleen joitakin noista edellämainituista, joten seuraavaksi alkaa olemaan ns. "ulkopuolisten" vuoro. Seuraava askel on ongelmakoirakouluttajan apu. Sinällään asia hävettää, ettei itse pärjää, mutta koitan ajatella asiaa ns. "treenin kannalta" kyllähän minä treeneissäkin haen apua, mikäli itse en osaa tai jotain ymmärrä.
Toivottavasti ei jäänyt mitään oleellista puuttumaan.

muoks. ja vielä se, että ei ole väliä, että kumpi koira on ollut reissussa. Jos Brandy on reissussa ja Jussi hoidossa/kotona ei tilanne eroa mitenkään siitä, että Brandy olisi Jussin ja minun reissun ajan kotona/hoidossa. Jos pojat ylipäätään ovat toisistaan erossa yön yli, tilanne on tämä.

9 kommenttia:

  1. Moi,

    Mielenkiinnolla luin merkintäsi, tunnistan omassa uroskoikkerissani samanlaisia piirteitä. Alkoi viime kesänä koiran ollessa reilu 2v, Loki alkoi ärähdellä 4v havannankoiralleni. Tapahtui nimenomaan jos olivat olleet erossa ja Fiona meni iloisena Lokin luokse haistelemaan. Loki saattoi jähmettyä ja nostaa häntänsä, vähän irvistää ja jos Fiona ei lähtenyt kauemmnas niin ärähti. Meillä koirat on aina eri tiloissa yksinollessa ja kotiin tultuani suoraan lenkille ja ulos tulemisen jälkeen on ihan ok meininki. Samaa kyttäämistä tapahtuu jos meillä on vieraita, kun koirat tunkee hakemaan huomiota ja nykyään en päästäkään enää molempia yhtäaikaa tervehtimään ihmisiä.

    Rutiinit on Lokille tärkeitä ja normiarjessa kaikki sujuu tällä hetkellä ihan hyvin, kun tietää välttää juuri näitä tiettyjä tilanteita. Olen pyrkinyt siihen, että opetan kummallekin käyttäytymistavat näissä tilanteissa (kotiin tultuani en päästä Fionaa Lokin nenälle ja juuri tuo että vieraita ei tervehditä yhtäaikaa) jolloin voin itsekin olla varmempi näissä tilanteissa kun on tietyt kaavat miten tehdään. Meidän tilanteesta epäilen, että Loki vaatii vaan sen oman tilansa eikä pidä että muut, edes tutut, tunkevat nenälle.

    Teidän tilanteessa on se hyvä puoli, että Brandy murisee eli varoittaa. En missään nimessä toruisi sitä murisemisesta, kohta ei enää varoita. Huonoa taas on tuo noin suuri kokoero, mikä varmasti tekee tilanteesta paljon ikävämmän, kuin jos kyseessä olisi samankokoisemmat koirat.

    Valitettavasti mulla ei sulle sen parempia neuvoja ole, toivottavasti jollain muulla olisi. Meillä tilanne helpottui paljon kun rauhoitin Lokin elämää, vältin turhaa stressiä, vähensin kiihdyttäviä agilitytreenejä ja aloin välttää noita ristiriitoja aiheuttavia tilanteita. Lisäksi pyrin mahdollisimman usein treenaamaan "yhdessä" rauhoittavia juttuja ja juuri namittamaan tuosta toisen vierellä olemisesta. Että Lokilla pysyy mielikuva, että toisen läsnäolo on sittenkin kiva juttu. Näillä eväin meidän tilanne helpottui paljon. Pääasia varmaan ensisijassa välttää noita äksidenttitilanteita, etteivät vahvista itse itseään. Lisäksi välttäisin kyllä fyysistä rankaisemista, tutkimukset kun niin vahvasti puoltavat sitä että aggressiivinen omistaja luo aggressiivisen koiran. Mielummin sitten neutraalisti siirtää koiran kauemmas vaikka toiseen huoneeseen ja miettii miten jatkossa välttää kyseisen äksidentin synnyttäneitä tilanteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista!

      Meillä tosiaan näitä tilanteita ei tule kun vain ja ainoastaan noista reissujutuista. Brandy vahtii sitä omaa tilaansa ainoastaan silloin.
      Ainut millä voisin pyrkiä noita äksidenttitilanteita välttämään, olisi pitää koirat ihan aina yhdessä. Valitettavasti se ei ihan aina ole mahdollista, sillä käydään Brandyn kanssa ulkomaan reissujakin, jolloin Jussia on todella vaikea ottaa mukaan. En tiedä, että auttaisiko sitten reissun jälkeinen erottaminen tähän. Eli eivät viettäisi aikaa samassa tilassa reissujen jälkeen, siihen pariin päivään mitä tuota kyräilyä on (tässä tosin sitten mietityttää, että voiko tämä kyräily vahvistua sitten tästä erottamisesta...). Muutenhan nuo koirat on meillä aina samassa tilassa keskenään.
      Tilanteesta nimenomaan tekee vielä hankalamman se, ettei tätä kyräilyä meidän varsinaisessa arjessa ole ollenkaan, vain näissä erikoistilanteissa, eli ollaan erikseen reissussa tai koirat on erikseen hoidossa. Ja kyräilyä jatkuu parin päivän ajan sen jälkeen kun tapaavat toisensa eron jälkeen.
      Ja minulle tilanteesta ahdistavamman tekee juurikin tuo koirien suuri kokoero. Jos koirat olisivat saman kokoisia, ei olisi ehkä niin suurta pelkoa, että jommalle kummalle sattuisi jotain pahempaa. Tuo Jussi on kuitenkin niin paljon särkyvämpi Brandyn käsittelyssä, kuin mitä olisi joku Brandyn kanssa saman kokoinen koira.. :(

      Olisi niin paljon helpottavampaa edes ylipäätänsä tietää, että mistä tällainen käytös johtuu, niin olisi varmasti paljon helpompaa sitä setviäkkin. Onko se egoilua, vahtimista, "mustasukkaisuutta" vai jotain muuta mitä en edes ymmärrä.. Luultavasti meidän seuraava askel on tuo ongelmakoirajouluttaja, jos hän osaisi edes selvittää, että mikä on ongelman varsinainen nimi.

      Poista
  2. Hei! Tää saattaa olla aika kaukaa haettua, mutta mulla tuli mieleen, että voiko näyttelyreissut/ matkustaminen (pitkä paikallaan makaaminen) aiheuttaa Brandylle kipuja, joiden vuoksi se voisi olla muutaman päivän ajan aggressiivisempi? Hankala ongelma, toivon että löydätte ratkaisun ongelmaan! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä tähän jatkeeksi: Eli meillähän on kotona semmoinen pieni boxi, joka on opetettu Beijolle sellaiseksi paikaksi, että silloin kun hän on siellä, niin hän saa olla _täysin_ rauhassa. Kukaan - ei vierailevat lapset, ei toisetkoirat yms. saa mennä härkkimään eikä koskemaan. En edes minä. Jos on jotain tärkeää koiran voi pyytää muutamalla lempeällä käskyllä tulemaan, mutta jos ei tule niin sitten käydään lenkillä /leikataan kynnet myöhemmin. :)

      Ja yllättäen: Kun ollaan oltu pitkillä reissuilla (kisa tai treenimatkoilla) niin Beijo nukkuu aina sen jälkeen yleensä omassa boxissa. Myös jos meillä on lapsivierata Beijo on jonkin aikaa lasten seurassa, mutta jos lapset käyvät liian läheisiksi, siirtyy hän boxiin. Näin vältytään konflikteilta ja lapsillekkin on helppo kertoa, että 'kun koira on sinisessä boxissa se haluaa olla rauhassa, eli sitä ei saa silitellä'. :)

      Poista
    2. Mulle tätä kipuilua muuallakin ehdotettiin, mutta jotenkin en osaa nähdä yhteyttä asiassa, varsinkaan sen osalta, että jos Brandy on ollut kotona ja Jussi reissussa, jolloin en usko, että sillä olisi mitään kipuja päässyt syntymään.

      Mutta tosiaan eilen soittelin eräälle koira-asiantuntijalle ja hän ajatteli, että kyseessä on jonkin näköinen valta-asettelun varmistaminen, koska hänen korvaansa meidän yleinenkin tilanne kuulosti siltä, ettei noille koirille ole selvää, kumpi on ns. johtava uros. Plus, että reissuissa tarttuneet vieraat hajut saattaisivat sekottaa pakkaa ennestään ja provosoida lisää puolin ja toisin.
      Hän meille ehdottikin, että Jussin ottaessa kontaktia. Brandy saattaa nähdä sen eleissä jotain egoilevaa, mitä en itse huomaa (esim. ns. "liian niukka" hännän heilutuskaari), joilloin Brandy yrittää välttää konfliktin varoittamalla, eli murisemalla. Tässä tilanteessa hän ehdotti, että pidetään koirat erillään, ei eristetä, että niillä on mahdollisuus kuitenkin ottaa kontaktia toistensa kanssa, mutta pidetään ns. käskyn alla erillään toisistaan, esim. eri puolella huonetta. Sitten tällaisen kontaktitilanteen syntyessä käsketään _molemmat_ koirat pois tilanteesta ja palkitaan, kun ne tekevät oikein, eli lähtevät pois toistensa luota.

      Poista
    3. Ahaa, kirjoituksestasi käsitin että ongelma on vain silloin, kun Brandy on ollut reissussa. :) Mutta erilläpitoonkin voisi tuo koirien henkilökohtainen/rauhallinen boxi auttaa :)

      Poista
  3. Mulle tuli Maria H:n kommentista mieleen, että ei välttämättä kipua, mutta stressiä? Väsymystä? En tiedä onko turhaa inhimillistämistä, mutta kyllähän ihminenkin on kärttyinen stressaantuessaan tai ollessaan väsynyt ja kun se siitä rentoutuu, on se muillekin mukavampi.
    Oralla on myös tosi suuri oma tila ja ihan vaan yleisen stressittömyyden vuoksi se on usein erillään muista sisätiloissa. Se myös murrailee, ja lähtee itse tilanteesta pois mikäli vaan mahdollista. Ei halua olla sisällä lähellä muita koiria. Olen yrittänyt olla stressaamatta koiria (tai meitä ihmisiä) enempää ja käskenyt sen pois ahdistavista tilanteista, namittanut ja kehunut kun on mennyt hyvin. Tosin en usko, että teillä on ainakaan kokonaan samasta asiasta kyse, kun sitten muutaman päivän jälkeen taas murraamisia ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin miettinyt tätä stressiä ja väsymystä. Mutta sitten tavallaan vähän sama kuin tuon Marian ehdottaman kivun kanssa, että entä jos Brandy on kotona? Ja Jussi reissussa. Voiko se stressata sitten siitäkin? Tosin yleensä jos Brandy on ollut kotona, niin sitä on tuo ukko silloin hoitanut, joten voiko se olla, että niissä tilanteissa se on stressannut siitä, että minä ja Jussi ei olla kotona? En tiedä meneekö sitten liian pitkäksi jossitteluksi, mutta se on kuitenkin paimenkoira, joten voisiko sitä stressata se, että puolet laumasta on hävyksissä... Koskaan tosiaan ei olla taidettu olla sillä tavoin erossa, että me oltaisiin Brandyn kanssa oltu molemmat kotona ja Jussi yksikseen jossain... Ellei lasketa jotain yksittäistä yötä, kun ensin ollaan Brandyn kanssa oltu reissussa ja stressi voi olla edelleen siitä reissusta peräisin..

      Poista
  4. Ensinnäkin kannattaa pitäytyä siinä yhdessä keinossa. Eli jos eristät toiseen huoneeseen, teet sen aina, etkä muuta toimintasuunnitelmaa joka kerta.
    Eristämistä toisistaan en kylläkään suosittele. Jos kyse on vaan murinasta, eli jos Brandy yksinkertaisesti ei halua toista naamaansa, asia on ok. Meilläkin Stella murisee lauman pienimmälle aina kun ei halua sitä lähelle. Toisaalta Stella puolustaisi sitä myös henkensä edestä. Stella myös murisee muille tullessaan kotiin. Se ei halua poikalaumaa peppuunsa heti, kun kotiutuu.
    Kun Brandy murisee Jussille, joka ei väistä, vaan jää siihen häiritsemään, on syytä opastaa Jussi poistumaan. Se on epäkunnioittavaa toiselta, että jää siihen häiritsemään, kun toinen yrittää kenties kotiutua rauhassa tai tutkia missä muut ovat olleet. Kuitenkaan Brandy ei saisi kyräillä Jussia. Meillä tilanteet on hoidettu niin, että jos joku murisee syyttä, laitan sen kyljelleen makaamaan (käskystä) ja sitten kun se on rentoutunut, lähetän sen pois toisen luota. Jos taas murina on aiheellista, häiritsevä osapuoli lähetetään pois.
    Minkäänlaista "laumahierarkiaa" en lähtisi harrastamaan. Meillä koiria kohdellaan kaikkia tasan samalla tavalla, eikä "korkeammassa asemassa oleminen" ratkaise, kuka saa ruoan ensin tai vastaavaa. Meillä rauhallisin saa asiat ensin.
    Ja onhan meidänkin laumassa monta urosta. Ne tulevat todella hyvin toimeen keskenään. Meillä ei pidetä tuijottavista koirista tai koirista, jotka tulevat rinta rottingilla naaman eteen (näiltä on tullut turpaan muutamia kertoja, joten ei ihme).

    VastaaPoista