Haaste + on-off sohvatyynyllä

Elikkäs juu. Sain haasteen ystävältäni Lauralta ja aion sen teille toteuttaa. Haaste on siis seuraavanlainen:
"Haastan teidät kaikki tekemään saman - kasaamaan koirienne tarvikkeet lattialle, valokuvaamaan ja esittelemään kamppeet."
Itse jätin pois mm. ruokakipot ja lelut. Mutta kaiken muun taisinkin kuvata. Aloittakaamme siis :)

Aloitetaan vaikka vaatteista, kun ne karvattomalla koiralla ovat melkoisen oleelliset, varsinkin näin talvisin

 

Tämä on Jussin vauvavaatevarasto, eli näitä ei enää käytetä, koska pieneksi ovat jääneet.

Aloitetaan vaikkapa alarivistä vasemmalta, tuo sininen haalari on Jussin ensimmäinen vaate. Jussin kasvattaja Laura teki sen Jussille ja saimme sen mukaan Jussia hakiessa. Myös sinikeltainen kalamantteli on Jussin kasvattajan tekemä, tämän saimme myös "pentupaketissa".

Keskimmäisessä rivissä vasemmalla on sitten minun itseni villaisesta säärystimestä räätälöimä pusero. Sekä oikealla sitten maastokuosinen hupparipaita, jota käytettiin tuurilla ehkä kerran....

Ylimmällä rivillä on sitten todella soma fleecevuorinen mantteli, jonka sain äitini tutun tyttäreltä, jolla myös on harjis. Itse tykkäsin tästä manttelista todella paljon! Tämän lisäksi ylärivissä oikealla Hurtan ulkoiluhaalari. Vuorta haalarissa ei ollut, joten sitä käytettiin Hurtan fleecehaalarin päällä :)

 

Tässä sitten vähän nykyaikaisemmat vaatetukset.

Ylhäällä vasemmalla ruskea Hurtan vedenpitävä fleecehaalari. Pienen tuunauksen jälkeen oikein käyttökelpoinen ja kiva. Saumat tosiaan ilkeästi hankasivat nakukoiraa, mutta äitini ystävällisesti näiden saumojen päälle taiteili fleecetoppaukset, joten ei hankaa puku enää :) Puvun vieressä sitten tilaustyönä ostettu villapaita. Istuu täydellisesti ja on muutenkin täydellinen! Se toimii niin viileillä keleillä asusteena, kuin sitten aluspaitana mm. fleecehaalarien alla!

Keskirivissä sitten Hurtan toppamantteli. Todella kiva. Hiukan ehkä vatsakappale liian "pitkä", mutta pienellä kikkailulla oikein hyvä. Menee niin kovilla pakkasilla fleecen päälle, kuin pikapissatuksillakin lämmikkeenä. Oikealla taasen punainen "vedenpitävä" haalari. Istuu todella kehnosti ja etenkin vatsaosa roikkuu polvissa asti. Muuten mitoiltaan hyvä. Muutaman kerran käytetty.

Alarivissä Limbolta ostettu pääkallofleece. Tykkään todella paljon! Istuu hyvin. Jussi käyttää tätä lähinnä edustustilaisuuksissa. Esim. jos mätsärissä tarvitsee vaatetta, niin tämä lykätään päälle. Pääkallofleecen vieressä sitten Hurtan "vanhan mallin" fleece. Tykkääntykkääntykkään! Istuu hyvin ja on koiralle mukava. Huono puoli vain, että tuntuvat kutistuvan pesukertojen lisääntyessä.

EDITT::

Meinasin unohtaa tärkeimmän vaatekappaleen

Elikkä kalsarit! Pääkallokuvioiset. Käytetään lähes aina. Se on aluspukuna sekä se on hyvin useasti myös sisällä päällä. Pitäisi kylläkin ostaa uusi, sillä se alkaa kulua jo puhki. Tämä myöskin (kuten myös kuvassa päällä oleva peepad) on Limbolta :)

Ylärivissä vasemmalla ensimmäisenä on villainen kaulakappale. "Tehty" säärystimestä ja taitettu kaksinkerroin. Laitan tämän lähes aina haalarien yhteydessä, koska kaula-aukot tuppaavat olemaan melko avoimia. Sen vieressä oleva musta puikula on fleecestä tehty häntäkappale. Kiinnitykset on neppareilla ja tämä on yhteensopiva ainoastaan ruskean hurtan fleecen kanssa, koska siihen on takaosaan omeltu vastaneppari, jotta kappale pysyy kyydissä mukana. Tämän vieressä sitten neljä kappaletta fleecetossuja. Parhaat tossut ikinä! Luonnolliset, hankaamattomat sekä kylmältä suojaavat. Kuitenkin hiukan ehkä liukkaat, kuluvat helposti, eivätkä kestä märkää. Silti parhaat töppöset mitä olen koiralle koittanut! Pysyvät tarrakiinnityksen ansiosta oikein hyvin mukana myös umpihangessa! Sitten ylärivissä oikealla on ralliruutuinen peepad, eli kusisuoja. Tämä on ihan kyläilyä varten, sillä koipi tuppaa vieraassa paikassa nousemaan.

Keskirivissä sitten jonkun näköinen harmaa villainen paita. Ei käytetty juuri koskaan. Hiukan ehkä pienehkökin. Sen vieressä sitten marketista ostettu heijastinliivi. Tätä käytetään lähes poikkeuksetta aina syksyisin ja talvisin.

Alarivissä sitten harmaa Puppy huppari. Käytetään joskus kotona sisällä. Ulkokäyttöön vatsaosa on liian roikkuva.

Sittenpä pannat ja hihnat

Vasemmalla ylhäällä eniten käytetty pantamme. Normaali nahkainen solkipanta niiteillä varustettuna. Tässä pannassa on myös nimilaatta, jossa minun puhelinnumero takana.

Oikealla ylhäällä sitten toiseksi eniten käytetty panta, eli puolikuristava nahkapanta niiteillä. Kiva panta, käytetään lähinnä edustustilaisuuksissa. + äitini haluaa ehdottomasti lenkittää Jussia tässä pannassa, ettei pääse karkuun. Pannassa kuitenkin häiritsee, että jos sen jättää kaulaan koiran ollessa irti, tuo ketjuosa jää ikävästi roikkumaan melko alas ja kerran onkin käynyt niin, että koiran jalka meni renksusta läpi.

Alhaalla vasemmalla yksi Jussin pentupannoista. Varmaankin tekonahkainen timanttipanta. Oikein kiva panta hän.

Alhaalla oikealla sitten Jussin aivan ensimmäinen panta. Pastillinvihreä kangaspanta, jossa koristeena tassunkuvia. Kiva, pehmeä ja kevyt pentupanta.

Ylhäällä vasemmalla pehmeä nahkahihna klipsilukolla. Aavistuksen liian raskas hihna Jussille, mutta käytetään edustustilaisuuksissa. Tämä myös suunnitteilla meneväksi tulevalle aussielapselle pentuhihnaksi :) Sen vieressä ylhäällä keskellä eniten käytetty hihna, kankainen pääkallohihna pistolukolla. Tämän vieressä sitten fleksi. Tätä käytetään nykyisin todella vähän. Aiemmin käytettiin, koska talvisin Jussilla oli tapana raahautua perässä/kävellä todella hitaasti, niin ostin sen aivan ulkoiluttajan lenkkeilymukavuutta ajatellen. Nykyään ei käytetä edes talvella. Äitini kuitenkin mielellään lenkittää Jussia fleksin kanssa...

Alhaalla sitten autossa käytettävät turvavyövaljaat.

Näyttelyhihnaiset. Vasemmalla toisiksi paras näyttelyhihna. Hiukan levennetyllä kaulaosalla. Tätä käytän mätsäreissä ja varahihnana virallisissa. Keskellä edustusnäyttelyhihnamme. Kultaisilla koristeilla ja pehmeällä nahkaisella kaulan levennyksellä varustettu, tämä kulkee virallisissa mukana!

Oikealla erittäin ohut hihna, jota ei olla käytetty kai koskaan. Menee varmaankin ruusukenaruksi. Lisäksi meillä on myös neljäs valkoinen paksuhko näyttelyhihna, mutta se on jo kokenut kohtalonsa ruusukenaruna seinällä!

Nämä hihnat eivät sitten ole Jussin, mutta laittelempa nekin tähän. Eli oikealla Rinolle ostettu vihreä noutajahihna. Rinoa esitän mätsäreissä tällä hihnalla. + tuleva aussie sitten saa myös tämän hihnakseen.

Keskellä piiiiiiiiiiitkä jälkiliina pistolukolla. Jonka ostin lähinnä Rinolle koulutustarkoituksiin. On sillä kyllä kerran jälkeäkin vedetty! Toimi oikein hyvin.

Oikealla sitten tulevaa aussieta varten voittajasta ´10 ostettu pehmeä nahkainen 2,5m pistolukkohihna. Oikein kivanoloinen hihna.

Muut härpäkkeet

Elikkäs vihreä neliönmuotoinen lätyskä on Jussin namialusta. Sen vieressä epämääräinen vihreä möykky on naksutin. Karvaolio näiden alapuolella on sitten palkkauslelu vingulla varustettuna. Tätä palkkauslelua emme ole kuitenkaan vielä juurikaan käyttäneet. Punainen pussukka palkkauslelun alapuolella on meidän makupalapussi. Sen vieressä oleva musta härpäke on kennelliiton numerotasku käsivarteen, näyttelyissä käytetään siis. Numerolapunpidikkeitä minulla on vissiin kaksi muutakin, mutta en käytä muita kuin tätä. Tikku, jossa on pallero päässä, on kosketuskeppi, jonka saimme pentukurssilta Koirakoulu Kompassista.

Iso mustaharmaa pötkylä ei ole Jussin, vaan tulevalle aussielle ostettu palkkauspatukka. Ai mitenniin olen vähän etuajassa...?

Tässä sitten kaikenmoista tilpehööriä. On rasvoja Jussin iholle mm. Erioil, Helosan ja Apo Base. Lisäksi Bebanthenia mm. haavoihin ja naarmuihin.

Teippitelineen näköinen juttu on Mikropore(?) teippiä, jota ostin kun Jussi oli pentu, mikäli joutuisin teippaamaan sen korvia. Mutta sille ei sitten tullutkaan käyttöä.

Lisäksi siinä on Jussin shampoo ja kasvattajalta saatu pilttipurkissa oleva "hoitoaine". Tämän vieressä sitten korvanpuhdistustökötti sekä koirien hammastahna ja hammasharja.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä on sitten karvanhoitovälineet!

Ylimmäisenä on Moser Chro Mini, jolla siis ajetaan ylimääräiset karvat poikkeen. Vasemmalla sitten Braunin parranajokone, jolla siistitään näyttelyyn sänki pois. keskellä kaksin kappalein kynsisaksia. Kissoille nämä sakset on vissiin tarkoitettu, mutta koen ne pienen koiran kanssa käteviksi. Etenkin kun Jussilla etujalkojen kynsien leikkaus on elämääkin isompi ongelma, niin pienet on näppärät käsissä.

Ja oikealla sitten Jussin kampa. Kiva kampa, joka ei tosin poista sähköisyyttä, kuten paketissa luvattiin!

Tämän lisäksi kerron teille vähän meidän on-offista! Tosiaan, eilen harjoiteltiin Jussin kanssa sohvatyynyn avulla on-offia ja tällä kerralla etenimme jo siihen, että pysyin ohjaamaan Jussia seisoen ja "juosten" ja silti Jussi jäi on-off asentoon! Tätä ollaan harjoiteltu pitkään ja erilasia tekniikoitakin on kokeiltu, vaan joilla ei tuntunut edistystä tapahtuvan. Vaan kun löydettiin oikea tekniikka, jauhettiin sitäkin piiiiiiitkään, mutta nyt on koira viimein alkanut hoksaamaan, että mitä siltä haetaan! 

Tässä vielä teille todistusaineistoa videon muodossa!:

Hammasrikko

Palasinpas tänne pikemmin kuin luulinkaan! Olisi pitänyt koputella puuta kun maalailin extreme tapahtumista piruja seinille......

Jussi siis tosiaan otti ja päätti katkaista vasemman puoleisen alakulmahampaansa. Tapahtumasta ei ole tietoa, että miten ja milloin näin on käynyt, mutta luultavasti perjantai-lauantai välisenä aikana. Satuin vain lauantaina päivällä kurkkaamaan koiran suuhun, todetakseni, että kappas, täältähän puuttuu yli puolet toisesta alakulmurista.
En olettanut tilanteen olevan vakava, koska koira oli aivan oma itsensä, söi hyvin (taino, miten nirsoJussi nyt yleensä syö..) ja oli muutenkin aivan normaali. Ei valittanut, ja jos joku koira, niin tuo kyllä valittaa jos siihen sattuu! Joten siis päätin odottaa eläinlääkäriä maanantaihin.
Tässä vielä kuva rikki menneestä hampaasta:

Tänään maanantaina sitten soittelinkin Kivuttomalle ja kyselin aikoja. Hyvin sieltä sattui sopiva iltapäiväksi löytymään. Tarkoitus oli siis vain katsoa tilanne ja mietiskellä, että otetaanko pois vai ei. Ja perjantaille sitten varattiin jo valmiiksi poistoaika.
No sittenpä tänään iltapäivällä kurvattiin Kivuttoman pihaan. Eläinlääkäri totesi heti että parempi poistaa sillä se on niin terävä ja ikävästi lohjennut. Mutta ko. ell. sattuikin olemaan sitten aikaa, joten hammas päätettiin poistaa samointein. Joten eikun koira uneen. Ja voin kyllä kertoa, että meinasi kuulo lähteä kun koira oli sylissä piikin saadessaan. Vähään aikaan ei ole kyllä moista huutoa kuulunut, vieläkin kestää kuulolla palautua..
Ensin otettiin röntgenkuvat suusta kennelliiton todistusta varten. Ja sen jälkeen ell. ottikin hampaan pois. Tuli myös ilmi, että hammas oli jo jonkun verran kerennyt tulehtua, joten se piti putsata erittäin huolellisesti. Joten hammasreiästä tulikin melko iso, joten siihen lykättiin sitten tikit. Myös alkavat hammaskivet otettiin ultraäänikoneella pois.
Mukaan saatiin myös kipulääkettä sekä antibioottikuuri.

Hauskuutta hoitajissa herätti Jussin asustus, joka tosiaan oli pääkallofleece. Nyttemmin Jussi taidetaan siellä tunteakkin "pääkallopojuna". Saatiin myös hienosti kuoseihin sopiva pääkallokuvioitu kanyyliside. Samanlainen taidettiin saada viime kerrallakin!
Nyt koira sitten heräileekin tuossa sängyssä vilttien välissä. On hiukan tokkuraista poikaa.


Muita juttuja
Perjantaina 4.pvä meillä oli yökylähoidossa kaverini keskikokoinen villakoira Toivo. Pojat tulivat pääasiassa hyvin juttuun, mitä nyt Jussi yritti kovasti egoansa nostattaa hyppimällä selkään (ei naimistarkoituksessa). Jussi myös aikalailla kärtti pieniäkin syitä että saisi antaa puudelipojalle turpiin. Vaan yön jälkeen moinen käytös olikin poissa ja aamulla olisi harjapojalle leikkiminen maistunut. Vaan ei emäntäänsä ikävöivä Toivo leikkiin sitten yhtynyt.

Lauantaina suuntasimme nenämme sitten Jussin kanssa äiteen tykö. Siellä odottelikin Rinopappa oikein vetreänä. Päivemmällä seuraan liittyikin sitten kummitätini kera oikein kauniin 1½v vanhan kultaisennoutajanartun, Stellan kanssa. Jussilla alkoikin hormoonit hyrräämään tämän kauniimman osapuolen tullessa, ja selkään se yritti melko reippaasti. Vaan onneksi Stellatytönen on vähän kipakka nainen ja antoi pojanklopin kuulla kunniansa moisista lähentely-yrityksistä. Vaan kyllä kaikessa tiimellyksessä leikki maistui ja Rinokin yritti välillä siihen osallistua, sen minkä pappa jaksoi.
Sunnuntaina kävimmekin sitten äitee, minä, Rino ja Jussi lenkkeilemässä pitkän lenkin metässä. Muutamia kuvia lenkin varrelta:

Lisäksi lupaan osallistua jonain päivänä haasteeseen, jossa esittelen Jussin tarvikkeet ja muut tilpehöörit.

Uusi vuosi, mutta katsausta vanhaan

Ja mä taas niin voisin laulaa sitä samaa virttä taas, mutta annetaan olla, kun ei minun lauluääni ole kovin kehuttava.
MUTTA! Vaan ja kas niin! Taas on uusi vuosi ja uudet kujeet, mutta ennen niitä, tiiraillaampa hiukan vielä menneen vuoden tapahtumiin.
Vaihdoimme kuitenkin blogin tänne, koska Laura kertoi tämän olevan kivempi kuin vuodatus.
Mutta vanhat blogitukset löytyy äärimmäisyyksien kätevästi seuraavasta osoitteesta
http://spookiness.vuodatus.net

Agikurssi

Agin alkeiskurssihan me tosiaan saatiin päätökseen. Viimeiselle treenikerralle ei päästy, kun omistaja kirmasi katsomaan aussieita Jyväskylän KV:seen.

En kyllä enää kuollaksenikaan muista mitä teimme niillä kerroilla joista en bloggaillut, mutta siirryimme ainakin maneesille, jonka Jussi otti ihan hyvin. Harjoittelimme myös ainakin välistävetoja, eteen lähettämistä, pieniä radanpätkiä, vauhtiratoja, sylkkäriä, valssia ja oisko ollu takaa leikkausta. Jos en nyt ihan höpöjä muistele.
Pääasiassa Jussi kesti noissa treeneissä varsin hyvin, eikä sen suuremmin ahdistellut. Vältin sen pukemista ja pannattamista suoritusten välissä, koska sen huomasin ainakin olevan yksi suurimmista ahdistuksen laukaisijoista.

Viimeinen treenikerta meni siinä suhteessa huonosti, että keinun luona kompastuin jalkoihini ja nykäisin Jussia hihnasta, josta koira varsin veti kokonaisen hernepellon nenäänsä, koska oli ilmeisimmin aivan varma että yritin leikata siltä salakavalasti pään irti. Hetken siinä sai maanitella, että sai koko koiran tulemaan enää luokse. Vaan siitä onneksi selvittiin, kun Jussi jotenkuten palautui tapahtuneesta. Vaan aina kun keinun läheltä mentiin, niin koira hiukan väisti ja selvästi odotti, että jotain tapahtuu jälleen. Toivon mukaan tästä ei jäänyt koiralle mitään kaunoja itse keinua kohtaan. Sillä kerralla en keinua enää edes yrittänyt koska koira oli selvästi jännittynyt keinun läheisyydessä.

Vaan, nytpä olemmekin sitten talvitauolla vielä määräämättömän ajan. Ei tuota koiraa viitsi näillä leveyspiireillä palelluttaa lämmittämättömissä maneeseissa. Katsotaan sitten lämpimimmillä keleillä, että mihin treeniryhmään sitten päästään!

(agikuvien (c) Satu L.!)

Match Showt

Kävimmepä myös viime blogituksen jälkeen kaksissa mätsäreissä. Molemmissa Jussilla oli takki päällä, sillä säätila oli molempien mätsäreiden aikana melko kylmä.
Ensimmäinen mätsäri oli 26.9 tiedepuiston parkkihallissa. Esitin Jussin siten, että seisoin sen edessä ja hihna oli löysällä. Tämä osoittautuikin varsin hyväksi menetelmäksi, sillä Jussi esiintyy näin paljon ryhdikkäämmin, eikä etujalat käänny niin reilusti ulospäin. Mutta katsotaan, että voiko tätä soveltaa sitten kesällä kun ei ole takkia päällä peittämässä aavistuksen lievää silloin tällöistä takakorkeutta. Pääasiassa Jussi esiintyi ok, pöydällä ei ollut mitenkään erityisen upeasti, mutta menetteli. Tuloksena oli SIN3.

Toinen mätsäri olikin sitten 7.11. Esitin Jussin samalla tavalla kun edellisessä mätsärissä, koska olin hyvin tyytyväinen sen esiintymiseen. Pöydällä ei taaskaan ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta menetteli. Sijoituskin saatiin, eli SIN4.

Terveys

Reissailimme Jussin kanssa voittajaviikonloppuna isäni taloa valtaamaan (heidän ollessa ulkomailla!) Espooseen. Itse kävin molempina päivinä messarissa tiirailemassa aussiekehät, tapaamassa kavereita ja shoppaamassa. Jussi sen sijaan jäi kotiin.

Mutta Jussin aktiivipäivä olikin sitten maanantaina 13.12 Mevet:issä Per Axelsonin tutkittavana sydämen, lonkkien, selän ja kyynärien osalta.
Ensin kuunneltiin sydän jonka tuloksena OK, ei sivuääniä
Sitten laitettiin nukutuspiikkiä suoneen ja sitten mentiin kuvattavaksi. Minä sain avustaa kuvien otossa!
Sittenpä arvioitiin kuvia ja selkä ok, normaali, lonkat B/B ja kyynärät 1/1. Vaikka Axelson mainitsi, että kyynäreet ovat rajatapaus, mutta enemmän hänen mielestään ykköset.
Vaan sittenpä lähetettiin kennelliittoon arvioitavaksi, joten viralliset tulokset kuuluvat seuraavasti:
Sydän: Ok, ei sivuääniä
Lonkat: B/B
Kyynärät 0/0 (mainintana että molemmat kyynärnivelet ovat rajatapauksia)

Vaan eipä nämä eläinlääkärireissut tähän lopu! Ehei!
Kävimme Jussin kanssa vielä tammikuun (vuonna 2011 siis) alussa näyttämässä Kivuttomalla Martinalle Jussin ylimääräistä etuhammasta, joka oli alkanut kerätä ympärilleen nöyhtää ja haisemaan.
Martina oli sitä mieltä, että hammas voidaan ihan hyvin kiskoa irti. Se on kuitenkin ylimääräinen, joten sitä ei kukaan kaipaa. Näinpä siis taas laitettiin koira unosille ja kiskottiin hammas pois.

Vaan olipa tuolla reissulla myös Rinopappa mukana näyttämässä verikorvaansa. Se sitten puhkaistiin ja puristeltiin tyhjäksi. Episodin jälkeen näyttikin että toimenpidehuone olisi ollut lähinnä teurastamo. Oli omistajat sekä toimepidehuone lattiasta seiniin veressä. Näytettiin myös Rinon lukuisia rasvapatteja, jotka tuntuvat vain kasvavan ja lisääntyvän. Mutta niitä nyt jäädään odottelemaan ja seurailemaan.

Vieläkö muuta?

Jaa-a mitäköhän muuta tässä olisi tapahtunut. Aivan juu. Mimosa ja Muusa karsiutuivat aktiivielämästämme hihnanjatkeineen, tuossa syksyn mittaa.

Lisäksi meidän perheeseemme on suunnitteilla uusi jäsen. Olen syksynmittaan ja nyt talvella ahkerasti jutellut, sähköpostitellut ja käynyt vierailemassa koiran kasvattajien luona, tutustunut koiriin ja yleisesti koko rotuun sekä menoon ja meininkiin. Rotu siis tosiaan vaihtuu, minun etsiessä hiukan potentiaalisempaa ja monipuolisempaa harrastuskaveria. Hypätään siis lähes viimeisestä roturyhmästä sinne ensimmäiseen ja pysähdytään Australianpaimenkoiran kohdalle. Tämmöinen aktiivikaveri olisi siis suunnitelmissa uudeksi perheenjäseneksi ja elämän ilostuttajaksi. Muutama erittäin hyvä kasvattaja onkin löytynyt, heihin otettu yhteyttä ja tiedossa erittäin mukava yhdistelmä! Nyt vain odotellaan josko sitten lähempänä kesää täällä joukossa taapertaisi terrorisoimassa pieni ja karvainen nelijalkainen otus.

Tämän lisäksi ollaan yritetty opetella uusia temppuja, mm. vatiin menemistä, eri jalkojen pitämistä sohvatyynyn päällä ja kaikkea yhtä tarpeellista, mutta kätevästi sisällä opeteltavia juttuja! Muuten ollaan vain lenkkeilty ja mietiskelty tulevaa. Kun ei tuon diivatakamusolennon kanssa voi ulkonakaan koskaan mitään tehdä kun ei se näin talvisin siellä viihdy, vaikka miten toppaisi vaatteisiin. Jotain pientä seuraamispätkää saatettu silloin tällöin ottaa tai jalkojen pujottelua, mutta siinä oikeastaan kaikki.

Suunnitelmissa tälle vuodelle siis mätsäreissä ja näyttelyissä pyörimistä sekä agin jatkamista ja mahdollisesti möllikisat. Rino vanhuksen osalta melko auki suunnitelmat, riippuen voinnista, niin mahdollisesti yhdet tai kahdet mätsärit.

Nyt ei varmaan taas vähään aikaan tule päivityksiä, sillä mitään erikoista tuskin on suunnitelmissa. Ellei jotain jännittävää extremeä tapahdu, mitä kyllä hiukkasen epäilen. Huhtikuussa EHKÄ ensimmäisiä näytelmiä. Mutta katsotaan päästäänkö agia alottelemaan ennen sitä! :)