Ei siis varsinaisesti tänään, mutta se oli eilisten agitreenien teemana.
Lähdettiin koko popula agitreeneihin kävellen. Kun päästiin hallille vievän tien alkuun alkoi Brandy jo kohkaamaan. Käveltiin kuitenkin koko matka siten, etten sallinut pennulta yhtään vetämistä. Tätä tehtiin ihan hallin ovelle saakka. Hallin ovella minä ja Jussi mentiin ensin ja Brandy tuli namin rauhallisella avustuksella sisään. Otin namin siksi, koska tiesin, että jos olisin kutsunut pennun sisään, se olisi syöksynyt sinne satalasissa ja multa olisi varmaan katkennut käsi. Siispä tultiin halliin namilla imuttaen rauhassa.
Noh.. Oltiin päästy halliin ja olin Jussilta ottamassa vaatteita pois, kunnes Brandy keksiikin että ei saakeli ollaan agihallissa, täällä pitää juostaaaaaaaaaa. Minä lensin polvilleni ja käsi pyörähti varmaan 160 astetta kun pentu päätti lähteä. Sain kuitenkin pidettyä hihnan käsissä ja vaikka tämä seuraava saattaa kamalalta kuulostaakkin, niin laitoin pennun maihin tällaisen käytöksen jälkeen. Pentu myös pysyi maissa kunnes rauhoittui. Vapautin pennun, otin sen kontaktiin ja palkkasin. Olin ehkä itsekin häkeltynyt omasta toiminnastani, koska yleensä ei todellakaan ole ollut tapana laittaa koiraa maihin.
Aluksi oltiin pennun kanssa nurkassa ja minä istuin sen kanssa maassa. Otettiin kontaktiharjoituksia ja pyrin pitämään pennun huomion minussa. Kyllä näki miten pennulla oli vaikeaa kun muut treenasivat ja me vaan... oltiin. Välistä se ihan vain tärisi kun villapöksyt kärtsäsivät niin kovasti persuksissa. Palkkasin myös hiljaa olemisesta runsaasti ja toisinaan vain syötin nameja (jos pentu oli rauhallisesti maassa). Välillä pentu sai "kohtauksia" jolloin olisi halunnut sännätä radalle ja kun ei päässyt niin alkoi volisemaan. Tällaisia tilanteita oli kun joku juoksi radalla vauhdikkaasti tai meni putkeen. Etenkin putket olivat järkyttävän paha paikka. Yleensä kun näin, että joku ottaa putkea, käskin pennun samalla hetkellä maahan ja palkkasin välittömästi.
Olin itseasiassa melko tyytyväinen pennun käytökseen, vaikka se tuntui olevankin kuin käsissä oleva raketti joka on valmiina räjähtämään. Pentu oli myös yllättävän hiljainen. Johtuen varmaan pitkälti siitä, että pidin sen kiireisenä, eikä se saanut juurikaan tuijjotella radalle ja katsoa muiden tekemistä. Tosin siitä palkkasin myös, jos pentu katsoi muiden tekemistä oli suht rauhallisesti ja hiljaa. Aika paljon tuo piippasi kyllä, mutta ei sentään louskuttanut ja ölissyt kuin ihan muutamisen kerran.
Lähdettiin hallilta kun pentu oli ainakin suht rauhallisessa mielentilassa.
Näitä rauhoittumisharjoittelukertoja vielä ainakin muutama. Esim. ensi maanantain aion myös pitää rauhoittumiskertana. Lauantaina on irtovuoro (jossa ei toiv. ole muita) ja silloin tehdään esteharjoittelua. Sitten sitä seuraavana maanantaina luultavasti taas pidetään rauhoittelukerta. Voisin yrittää pyrkiä siihen, että varsinaiset treenivuorot pidettäisiin rauhoituskertoina, ainakin pääosin ja sitten jos saisin sitten viikolle irtovuoron jolloin sitten saataisiin rauhassa treenata. Katsotaan kuin käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti