Humala Brandystä!

Kyllä vain! Tämä on ällöttävän pentupitoinen bloggaus, joten jos kammoksut yliällöttäviä pentuja, niin mene pois!
Toki blogaukseen sisällytetään vähän muutakin, mutta pennu on pääosassa!

Tämä on siis Brandyn ihka ensimmäinen henkilökohtainen nimellävarustettu blogaus!
Kävin siis tiistaina 24.5 Enonkoskella Mian luona katsomassa pentuja ensimmäistä kertaa. Huuuuuuuiaaaa! Voi mitä somia pieniä alkoholimönkeröitä! Kaikki pennut oli todella reippaita, mutta kahtahan minä vahtasin eniten silmä kovana. Eli näitä kahta poikaa Brandyä ja mustaa pentua (joka näillä maailman tiedoilla saa nimekseen Romeo).
Päätös oli kyllä äärimmäisen vaikea, kun pojat olivat niin tasaisia, eikä niissä hirveästi eroa ollut nähtävillä. Paitsi tietysti väri ja koko. Tulinkin pieneen alustavaan päätökseen, että Brandy miellyttää itseäni enemmän lähinnä juuri tuon kompaktin kokonsa takia. Muuten pojat olivat melko tasaiset, Brandy ehkä hiukan nopeammin väsyi. Mutta ei oikeastaan juuri muuta.

Sitten odoteltiin sunnuntaita, sillä sunnuntaina 29.5 oli virallinen pennunkatselmuspäivä. Myös kaikki muut pennunomistajat tulivat Mian luokse. Myös kasvattaja Carita oli paikalla! Minulle oli jo aikalailla "iskostunut" päähän, että Brandy se on se minun lapsi ja sitten kun se sieltä tulla taapersi ja syliin kaappasin, niin eiköhän se siinä ollut. Brandy. Aluksi vielä jahkailin ja mietin, että josko, mutta ei. Ei siitä oikein enää mihinkään päässyt, kyllä se Brandy on, ei kukaan muu!

Brandy oli tällä vierailukerralla, ehkä aavistuksen rauhallisempi kuin viimeksi. Ja verrattuna myös veljeensä, niin melko rauhallinen, ehkäpä pentueen rauhallisin jopa. Myös kiltein se on. Toki hänkin repi vaatteita, puri varpaista ja sormista, mutta ei ehkä siihen tahtiin kuin sisarukset. Myös kynnenleikkuussa lapsi oli kaikkein kiltein. Muut kitisivät ja inisivät, mutta Brandy oli hienosti paikallaan. Yllätyksekseni Brandy viihtyi myös ruokakipolla kaikkein eniten ja pisimpään.

Pennut pääsivät myös ulos ensimmäistä kertaa. Brandy lähti hengailemaan ihan omille reiteilleen, kun siskot tallustelivat pienissä ryppäissä. Nenä kävi kovasti! Vaan ulkoilussakin Brandy väsähti aika nopsakkaan erään pennunkatselijan jalkoihin, johon sitten muodostui lopunviimeksi kokonainen pentukasa.
Ulkona otettiin myös ensimmäiset poseeraukset. Eli 4vko kuvat! Brandy napattiin sinne kesken unien ja poika oli vähän hölmistyneenä. Tönötti kuitenkin pöydällä erittäin mallikelpoisesti paikoillaan! Vähän jänskätti, mutta ei paljoa.

Saatiin mukaan myös royal caninin pentupaketti, missä oli penturuokaa, pari lelua, kuppi, hihna, ruokintaohje ja royal canin alennuskuponki. Pentu joutui kyllä vielä valitettavasti jäämään kasvamaan, mutta juhannuksen jälkeen haetaan poika kotiin! Saisi sen jo viikkoa aikaisemmin hakea, mutta itselläni menoja, jonka takia katsoin paremmaksi lykätä hakua siihen asti kun reissailut on ohi.

Täten meille juhannuksen jälkeen kotiutuu uusi perheenjäsen
Wolffhouse-Caratia Brandy, "Brandy"
Australianpaimenkoira uros
s. 1.5.2011
Blue merle

 

 

 

Oisikohan pentupölinät siinä sitten?
No josko. Eli siis voisin hiukan päivitellä Jussia vielä tähän loppuun. Elikkäs lauantaina 28.5 käytiin Lahtivahvistusten Maijan & Kidan ja Johannan & Jetan + joensuuvahvarit Laura & Minttu, Emmi & Toivo ja Lissu & ?. Kanssa hiekkamonttuilemassa. Kidahan siis on aussienarttu, Jetta valkkarinarttu, Minttu shelttinarttu, Lissu seropinarttu ja Toivo villisuros. Jussi oli aivan liekeissä Mintusta, koska Minttu tuoksui jollekkin aivan jumalaisen hyvälle, eikä Jussi jättänyt sitä hetkeksikään rauhaan. Tämän takia piti Jussia hiukan muistutella ja ottaa jäähylle. Hiukan se auttoi, mutta meno jatkui vieläkin jos hetkeksi selkäsi käänsit. Jussi ei oikein leikkimiseen tai muuhun sitten keskittynytkään. Jetan kanssa vähän jotain leikintynkää, mutta Jetta oli aika hirvittävä ja iso valkea möhkäle joka huitoi tassuilla niin leikki jäi vähän vajaaksi.
Otin myös reissun lopuksi paikalla oloa ja se oli super. Jussi oli piiiiitkän matkan päässä ja Minttukin siitä juoksi ohi, niin että wrooooom vaan ja silti pysyi! Miten hieno jätkä!

Lisäksi Jussilla taitaa nyt muutenkin olla hormoonihyrrät päällä, koska se on myös Rinon kimpussa. Jatkuva lupsuttelu ja astumisyritys. En tiedä, että onko se nyt menettänyt viimeisetkin uroshajunsa, kun turkki ajettiin pois ja se pestiin. Tiedä sitten noita himokkaan kääpiökoiran aivotuksia...

Hammasvaivaa ja korvavaivaa

Aloitetaan vaikkapa korvavaivasta..
Korvavaivan siis otti omakseen Rino. Sitä on tosin korva vaivaillut jo pidemmän aikaa (korva kutiaa, koira kulkee silloin tällöin pää jopa ihan vinossa jne..) ja sitä on putsailtu ahkeraan kahden päivän välein ja laitettu eläinlääkärin määräämää puhdistus- ja hoitotököttiä. Vaan ei ole auttanut ja verikorvakin uusiutui.. Niinpä äiti kuskasi koiraa kivuttomalle Martinalle hoidettavaksi. Rinolta putsattiin korvat ihan ytimiään myöten, kaikki karvat nypittiin pois ja ulkopuoleltakin karvat ajeltiin, jotta korva saisi mahdollisimman paljon ilmaa. Lisäksi reseptinä saatiin joku tuju korvalääke ja uudet puhdistustökötit. Lisäksi verikorva tiristeltiin viillon kautta taas tyhjäksi ja siihen laitettiin paineside, joka pitää vaihtaa 3vrk välein. Pappa oli hyvin pöhneröissään rauhoituksen jälkeen. Vaan ehkä ärrieri siitä taas kohta porottaa terveenä etiäpäin! Toivotaan ainakin.

Sitten voidaankin hypätä hammasvaivaan, joka kuuluukin ylläripylläri Jussille!
Jussi se otti ja päätti taas jotenkin mystisesti katkaista oikeanpuolen yläkulmurin. Tapahtumasta ei ole tietoja, satuin taas vain huvikseni kurkkaamaan 14.5 (olen tehnyt sitä vainoharhaisesti ensimmäisen katkettua useammin... syystäkö?) harvahampaan suuhun ja kappasvain, taas yhtä hammasta köyhempi koira. Siellä semmoinen pieni hampaannysä törrötti yksinään... Katkeamisesta huolimatta, koira oli ihan normaali. Söi ja oli pirteä ja leikkisä.
Maanantaina 16.5 siis heti varaamaan koiralle hampaannysän poistoaikaa ja saatiinkin se heti tiistaiaamuksi. Puhelimessa eläinlääkäri esitti mahdollisuuden, että kaikki kulmurit lähtisi samalla retkellä. Itse menin hiukan hämilleni tästä, ja puoliksi mietinkin että lähtisikö ne nyt sitten samalla reissulla.
Vaan tiistaina 17.5 sitten joutuin lekuriin, koira vaa'alle, joka näytti 6.4kg (viimeksi 6,7kg...). Koiralle tyrkättiin laimea nukutusaine, jossa 7vrk varoaika (näyttelyitä silmälläpitäen..), koska ns. leikkausta hampaaseen ei tarvinnut tehdä, vaan homma hoitui ihan nyppäisemällä hampaantynkä irti. Loput kulmurit jätettiin suuhun. Todistusta tästä äksidentistä en jaksanut ottaa, sillä harjiksilla muutenkin katsotaan näitä hammaspuutoksia läpi sormien, eikä hammastodistuksiin yleensäkään kiinnitetä paljon huomiota, niin päätin sitten ajatella lompakon kautta ja päästä vähän halvemmalla. Todistuksella lisähintaa olisi tullut melkein 140e.........
Vaan sittenpähän tuota nähdään mitä tuomarit tykkää harvahampaasta todistuksella ja ilman ;) Ja tuon laimean nukutuslääkkeen ansiosta päästään nyt kuitenkin 11.6 sinne Pieksämäelle Harto Stockmarin syyniin!

Lisäksi ollaan eletty paljon kaupungissa nyt kerrostaloelämää ja Juuassakin käväistiin nyt viikonloppuna. Jussi toimitti siellä taas syöttöpossun virkaa, vaikkei omiin ruokiinsa koskenutkaan..........

Perheenjäsenuutisia sen verran, että pupelot kasvaa hyvin. Pojissa ei kuulemma muuten suurempia eroja ole kuin väri ja koko. Uteliaita ja virkeitä poikia kuulemma molemmat. Tiistaina sitten pääsen katsomaan lapsia ensimmäistä kertaa! Ja voin kertoa, odotus on SUURI!

Peruskouluttautumista

Huomaa kyllä että alkaa kesä jo olemaan, kun nyt on niin paljon koiramaista puuhaakin! (nyt kun siis tuon yhden kanssa voi jotain älyllistä tuolla ulkoilmastossa tehdäkin)
Mistähän sitä aloittelisi.
Itse olin tuossa reilun viikon sängynpohjalla kuumeessa, ja koira jäi todella vähälle liikunnalle, mutta sai silti joka päivä jonkin näköistä aktiviteettia lelujen, tai vessapaperirullien muodossa. Vaan tästä toivuttuani, heti alkoi koiran kanssa touhuaminen, ihan tarpeeksi oli saanut sängyssä makoilla.

Äitienpäiväviikonloppuna menin äidin luokse lauantaiksi koiravahdiksi ja sunnuntaiksi viettelemään äitienpäivää. Vielä olin aikalailla puolikuntoinen, mutta silti melko nopeasti kepit löysivät tiensä pystyyn pihamaalle. Ja siellä sitä Jussin kanssa juostiin harjoittelemassa. Tällä kertaa keskityin pääasiassa ensimmäisen oikean keppivälin löytämiseen, eli hinkkasimme "sisäänmenoa". Aika hyvin alkoikin luistaa ja koira alkoi selvästi paremmin hahmottaa, että ensimmäinen keppi jää vasemmalle puolelle. "Pimeästä kulmasta" tuleminen oli taas vaikeampaa, ja siinä jouduin aika paljon vartalonkielellä "tuuppaamaan" toiselle puolelle keppejä.
Tällä kerralla pyrin myös ohjaamaan Jussia mahdollisimman paljon vasemmalta, koska se on sille selkeästi paljon vaikeampi puoli. Lähes koko viikonlopun ohjasin vain vasemmalta, pari randomia silloin tällöin oikealta. Ja sunnuntaina huomasikin jo, että koiran päässä oli raksutellut yön aikana, sillä sunnuntaina vasemmalta puolen ohjaus sujui jo paljon paremmin. Ei se varmaa vielä ole, tarvitsee vielä paljon ohjausta ja tukea minulta, mutta huimasti parempi kuin ennen! JES!

Lisäksi Jussi totuttautui alkuviikosta kerrostaloelämään, sillä menimme alkuviikoksi kyläilemään miehekkeeni luokse keskustaan. Itse kävin päivisin koulussa ja Jussi jäi sitten miehekkeeni kanssa viettämään aikaa asunnolle.
Kyllähän tuo aika paljon murmotti mm. autojen äänille sekä käytävästä kantautuville äänille, mutta kykeni myös rauhoittumaan todella hyvin. Jussi joutui jäämään asunnolle pari kertaa yksikseenkin. Ja itse sattumalta kerran sitten pääsin oven taakse kuuntelemaan, että miten se käyttäytyy. Melko paljon se haukkui jos käytävästä kuului vähänkään ääniä, mutta haukkuminen ei jäänyt ns. "päälle". Niinkuin se yhdessä vaiheessa täällä kotona eroahdistuksen aikaan jäi. Ihan huippuhienoa! Vaikkei käytös ihan priimaa ollutkaan, niin olen silti melko tyytyväinen :) Jussi sai myös paljon uusia ihmiskontakteja, varsinkin miehisiä, sillä ukon kaverit kävivät aina välillä kylässä kun minä olin koulussa. Oli poika kuulemma melko rohkeasti mennyt tekemään tuttavuutta, pienellä varauksella kuitenkin.

Vaan jospa menemme sitten treenipuolelle.
Kävimme eilen, keskiviikkona, Jussin kanssa POKSin peruskoulutuksessa. Kävelimme aluksi noljakasta treenikentälle, joten matkaa kertyy about 4-5km suuntaansa.
Paikalla oli oikeastaan vain isoja koiria, oli lk saksanseisojaa, berni, lagotto, bordercollie ja olisiko ollut 4 isoa seropia meidän lisäksi.
Tunnin teemana oli keskivartalon hallinta ja lihasten kehittäminen. + ohitusharjoittelu.
Keskivartalohallinnan opettelun aloitimme kaukokäskyillä istu-maahan. Noh. meillä ne ei ihan kakeina menneet, koska herra hienopersettä piti aika paljon maanitella käymään makaamaan ruohikolla. Mutta jotenkin ainakin. Tuppasi koira vain liukua kohti minua, liikkeiden suorittamisen lomassa (ei siis varsinaisesti kävellyt minua kohti) menin sitten kuinka kauas hyvänsä. Lisäksi tästä lähdettiin sitten työstämään ryömimistä, joka ei luonnollisestikkaan meiltä sujunut, kun valmiiksi koira puolittain ilmassa, epämiellyttävän ruohikon takia. Teimme näitä juttuja lähinnä vain "sinne päin" meiningillä.
Sitten aloiteltiin ohitusharjoittelua. menimme vastakkaisiksi riveiksi ja sitten piti kulkea ns. vastaan ja välistä läpi. Jussi ohitti todella hienosti, mistä olen hiukan yllättynyt, sillä lenkeillä muiden koirien ohittaminen on ollut näin talven jälkeen taas erityisessä hionnassa. Nätisti se kulkee vetämättä ohi, mutta selvästi mieli tekisi kaverin luokse ja piipittäminen on hirvittävää. Myöskään kontaktin ottaminen minuun, näillä lenkeillä, ohitustilanteessa on unohtunut. Vaan treeneissä harjoitellessa Jussi piti täyden kontaktin ja oli hiljaa kuin hiiri, hihna löysällä. Seuraaminen ei ollut kovin tiivistä, mutta läheisyydessä pysytteli. Taitaa herra hoksata treenin ja lenkin eron? Vaikka lenkillä ollessa tätä yritetään treenata ihan samalla tavalla.
Ohitusta harjoiteltiin myös siten, että käveltiin muita koirakoita vastaan ja hiukan ennen kohtaamista, tehtiinkin u-käännös ja palattiin takaisin. Tässä Jussin keskittyminen herpaantui aika tavalla käännöksessä, mutta palautui käännöksen jälkeen kontaktiin. Näin jälkiviisaana voisi ajatella että käännöstä tehdessä olisi voinut ottaa koiraa paremmin haltuun ja palkkailla. Lisäksi teimme vielä niin, että käännöspaikassa pysähdyttiin ja istutettiin koira ja laitettiin vielä makuulle. Tämä oli Jussille vaikeampi, koska siitä ensinnäkin oli ikävä laskea ruhoansa miltään osin maahan + että paljon häiriötä vieressä. Aika paljon se häselsi tässä kohtaa. Mutta ihan ok.
Lopuksi otettiin vielä niin, että piti kävellä koirakoiden muodostamalla kujalla. Tässä Jussi oli niin hieno ja taitava ja paras ja loistokas! Otettiin harjoitus seuraamisena. Ensin perusasentoon --> WAU! Siitä seuraaminen, lähtö oli vähän valju, mutta täpäkästi koira otti kontaktin ja SUPERTIIVIIN seuraamisen! Koko menomatkan aikana se ei edes vilkaissut mihinkään muualle, ei edes kulkureittiään, minkä se yleensä tekee. Seuraaminen oli niin tiivis, että minua ihan hirvitti, että kohta astun sen päälle. Käännös kujan toisessa päässä oli melko väljä ja kontaktikin rikkoontui, mutta otin Jussin nopeasti sitten perusasentoon ja lähdettiin kujaa pitkin takaisin. Ja seuraaminen oli edelleen niin huippuluokkaa, että hirvitti! Siiis aivan LOISTAVA Jussi!
Ja viimeisenä oli vielä luoksetulo. Jussi jäi hyvin paikalleen narunpäässä kouluttajan luokse. Hienosti se odotti siellä kunnes annoin luoksetulokäskyn. Aluksi vauhti oli todella hyvä, mutta laimeni vähän ennen puoltaväliä. Liekkö perässä roikkuva hihna sitten häirinnyt..?

Mutta tämmöistä meille.
Uutta perheenjäsentä odotellaan kovasti ja varausmaksukin nyt on maksettuna. Eli jompikumpi pojjiista tänne nyt sitten kesäkuun loppupuolella kotiutuu :)
Vaikka Jussihan on autuaan tietämätön tästä kaikesta, vaikka kovasti olen yrittänyt selittää..

Perheenjäsenuutisia!

Niitäpä juuri! Karvaisia sellaisia!
Toivottavasti minä en nyt vain nuolaise ennenkuin tipahtaa. Mutta koputtelen puita mennessäni ja hoen matraa! Tätä on niin pitkään nyt odotettu ja juuri tätä yhdistelmää vielä pitempään! Monet yhdistelmät ja lupaavat pentuset annoin mennä ohi, odottaen jotain, jotain vielä parempaa. Ja tässä se toivottavasti nyt sitten on!
Jossain tuolla tosiaan taisin mainita, että meille on tässä kevään aikana tulossa uusi perheenjäsen, noh... se taitaa nyt venähtää kesäksi, kun äitikoira pihtasi juoksujaan :D

Vaan aloitetaanpa nyt ihan alusta tämä tarina. Olipa kerran Facebook (ups, mainostus). Siellä on, tiedätte varmaan, kaikenlaisia erilaisia kivoja, turhia ja ärsyttäviä toimintoja. No vaan, olipa kerran eräs päivä, kun päätin käyttää tällaista toimintoa, nimeltä "Päivittäinen horoskooppini". Enhän minä toki horoskooppeihin usko (nimim. kerran se lupasi minulle lottovoiton, enkä saanut penniäkään), mutta tälläinen ennustus sieltä sitten tuli:

"Paivittainen horoskooppini sanoo:
Yksi asia etenee yllättävän nopeasti. Se tuntuu jopa helpottavalta, sillä olet miettinyt sitä päässäsi jo pitkän tovin. Nyt on toiminnan aika."
Päivittelin tätä asiaa kommentoimalla "Mikäköhän. Mystistä."

Vaan päivällä asia sitten selkiintyi, kun Carita lähetti minulle viestiä, että narttu on nyt astutettu! Ja minä en olisi sen iloisempi siitä viestistä voinut ollakkaan! Ja tästä lähti sitten parin kk odottelu, että niitä pentuja saadaan maailmaan. Lisäksi alkoi nimien pyörittely, että minkä koira saa nimekseen. Vahvimmilla ovat alusta asti olleen Reima, Brandy ja Bruno.

Sitten, olipa kerran vappu 1.5. Minä 38 asteen kuumeessa. Huomaan, että facebookkiin on merkitty uusi kuva minusta. Ja..........maailman suloisinpia pieniä vappupallokoiranpentupötkylöitä! 6kpl! Siinä vaiheessa kuumeeni ei kyllä estänyt minua pomppimasta ympäriinsä ja hihkumasta sekä iloitsemasta! Maailmaan oli saatu 4 narttua ja 2 urosta!! Myöhemmin narttu oli pulauttanut vielä yhden merlenartun, joten koko satsi oli yhteensä 7 pentua 5n ja 2u. Hassu sinällään, koska minun pieni salainen toiveeni oli, että syntyisi nimenomaan 5 urosta ja 2 narttua. Minun toivomuksen käsittelyssä taisi joku mennä vikaan... Vaikka ei siinä, kaksi urosta on ihan hyvä kuitenkin, se on tärkein, että uroksia ylipäätänsä tuli!

Urokset ovat siis;

1. syntynyt black tricolour WHC Black Label 370g

4. syntynyt blue merle WHC Brandy 238g

Nätit värit on molemmilla ja trikillä on vielä kuulemma erityisen kiiltävä turkki!

Pikku-Brandy taas pentueen pienin, mutta ehkä myös se pippurisin, katsotaan ;)

Minulla on lempparini, mutta mieluiten teen varsinaisen päätöksen kunnes olen pennut ja niiden luonteen nähnyt. Siihen asti odotellaan ja katsellaan mitä pojista kehittyy!

Nyt jos minä kertoisin hiukan yhdistelmästä!

Pentueen kasvattajana on siis Carita Servin-Honkasalo, Wolffhouse-Caratia

Mutta pennut kasvavat Enonkoskella Mia Putkosen luona, Kennel Zharmant's

Yhdistelmä on upeistakin upein! - odottamisen arvoinen!

Isänä pentueessa on;
CA MVA EE MVA LV MVA EE VMVA LT MVA RU MVA LV VMVA LT VMVA BALT MVA BALT VMVA EEVV-10

Legends Smok'n Brasandos Nitani

Silmiltään terve (maininta epäilyttävästä lasiaisen rappeumasta johtuu onnettomuudesta)

Kyynärniveler 0/0

Lonkat Excellent (ulkomainen tulos)

Pentueet: 4 aikaisempaa Suomessa, ulkomailla enemmän. Terveys kaikilla minun tiedossani olevilla on ok!

"Brazos" on tuotu Yhdysvalloista ja se on kierrellyt ympäriinsä, kunnes tuli Caritan omistukseen. Brazos asuu Mian luona Enonkoskella.

Brazosta jos kuvaisi yhdellä sanalla, niin se olisi varmastikkin herrasmies. Se kuvaa tätä koiraa aivan niin piirun täydellisesti, kuin mikään sana voi kuvata. Brazos on todella kiltti ja se on myös rauhallinen. Hieno koira kertakaikkiaan.

Emänä pentueessa on;

LT MVA RU JMVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA

Talisman Birds And Bees

Silmiltään terve

Kyynärnivel 0/0

Lonkkanivel A/A

"BB" on aivan upea koira, juuri sellainen kuin omanikin toivoisin olevan. Bb on aina iloinen pikku intoilija. Bb pitää kaikista ja on innoissaan kaikesta. Aktiivinen pikku sählä. Loistava koira!

Olikohan siinä kaikki oleellinen? 

Ainiin, tuosta otsikkokuvasta pitikin mainita, että se on aivan _kamala_, elkää siis saako siitä ylimääräisiä kuolonkouristuksia. Meille tuli psp:n kanssa pientä erimielisyyttä ja luovutin taistelun, joten se jäi vähän... rumaksi... No joku toinen päivä sitten parempi tilalle!

Tapahtumattomuutta

Hei vain kaikille pitkästä aikaa!
Ajattelin nyt päivitella tännekkin, vaikkei mitään jännittävää tai hullunhauskaa olekkaan tapahtunut.

Jussin kanssa ollaan vain oleskeltu ja eletty elämää eteenpäin. Jotain ehkä maailman yksinkertaisempia tokotokotteluja ollaan otettu ulkona, mm. seuraamista kytkettynä ja irti, liikkeestä seisominen, luoksetuloa ja muuta samanlaista. Olenpa tässä kiinnittänyt siihenkin huomion, että koira seuraa paljon paljon huonommin hihnassa kuin irti.
Jussi on myös alkanut saamaan väriä, kun on voinut joitakin päiviä paidatta rillua tuolla ulkona. Ja voi miten siitä näkee että se nauttii taas kuivasta, lämpimästä ja auringosta. Se on niin paljon iloisempi ja reippaampi otus!

Ollaan Jussin kanssa käyty myös kyläilemässä. Ollaan nimittäin käyty uudessa "anoppilassa" Juuassa. Siellä on myös kaveri, Otto. Otto on dreeveriuros, samanikäinen kuin Rino. Otto on viralliselta nimeltään Oskulan Otto-Poika. Aluksi Jussi ei Otosta pitänyt lainkaan. Heti kun lähekkäin/nenäkkäin pääsivät, alkoi armoton egoaminen ja purraus. Kovasti Jussi yritti myös selkään hyppimällä alistaa vanhaa herraa ja jos herra ei ollut aloillaan, niin sitten Jussi laittoi rähinät päälle. Otto onneksi sen verran hyväkäytöksinen, että takaisin se ei sanonut. Mikä oli ihan hyvä, sillä muuten olisi Juukareissut saattaneet olla vähän mutkikkaampia.
Toisella kyläilykerralla Jussi vain muutaman kerran nostatti egoaan, mutta sen jälkeen ei minkäänlaista purraamista tai alistamista ollut.
Jussia myös syötettiin erittäin hyvin talon puolesta :P Se veti napaansa mm. pizzaa, lettuja, lihoja ymsyms. Ei ehkä ollut ihmekkään että sitten niitä tarpeitakin tehtiin sisälle, kun ei ollut normaalit ruuat ja ruoka-ajat. Eikä tuo nyt hirveästi ulos ole tottunut pyytämään.
Ja maininnan arvoisena se vielä, että Jussissa käveli myös punkki! Kiinni se ei ollut vielä kerennyt, mutta kova oli yritys. Voipi olla, ettei koira(/koirat ;) ) lähde kesällä mukaan tuonne, sillä siellä kuulemma vilisee sekä punkkeja, että kyykäärmeitä enemmän kuin laki sallii. Minä en halua ottaa sitä riskiä, että käärme puree tai saamme tuliaisena borrelioosin...

Mitäs vielä... Käytiin myös tuossa äidin luona ja minä pystytin hetimiten kepit kuivaan pihaan. Vähän oli Jussilla ensin hakemista, mutta kyllä se selvästi muisti homman idean. Hienosti ukko kepitteli ja taas pystyi oikealla puolella ohjatessa jättämään huitomista todella vähälle. Vasemman puolen ohjaus on Jussista taas paljon haastavampaa ja sille puolelle se tarvitsee paljon apuja vielä.

Tähän väliin sitten tunkaisen kevään ensimmäiset alastonkuvat!

Rino sitten taas viettelee leppoisia eläkepäiviä eikä sielläkään suunnalla sen ihmeempiä tapahdu. Tassu on nyt ärrierillä ollut hiukan kipeä ja tulehtunut. Mutta mennyt aika hyvin ohi, putsaamisella ja suojaamisella.

Sitten jos vähän offtopikkia, niin tähän maailmaan on saatu myös kolme uutta eläjää! Kolme nättiä pientä rinsessaa näki päivänvalon aamulla 27.4! Kyse on siis tietenkin kaverini shetlanninlammaskoira Mintun pennuista!
Itse olin apukätilönä siellä, ojentelemassa kaikkea tarvittavaa, desinfioimassa ja kuivailemassa pentuja. Pääasiassa synnytys meni oikein hyvin! Ja Tittatädin Minttumattinen on loistava äiti <3
Syntyneet olivat siis narttuja kaikki, oikein hyvän kokoisia. 1. isohko blue merle narttu "täydellinen/läski" 2. pienempi blue merle narttu "Kehari" ja 3. pienin ja pippurisin tricolour narttu.
Omia lemppareita näistä olivat Kehari ja trikki. Jotenkin niin persoonia molemmat! Vaikka koko pentue oli aivan upea!
Lisää pennuista ja niiden kasvusta voit lukea Mintun omasta blogista!

Onnea Rino!

Rinoa voi onnitella kahdesta syystä!
Ensinnäkin meidän papparainen täyttää 15.3 tiistaina 11v!! Hän on jo pappa niin <3
Muuten ihan hyvinvoiva pappa, mutta selkä on reistaillut, jäykkyyttä tullut ja esim. ylösnouseminen on toisinaan vaikeampaa. Myös rasvapatteja on tullut lisää ja jotkut niistä tuntuu vain kasvavan. Myös korvatulehduksia (=hiivaa) on ollut nyt todella usein. Mutta muuten pappa on oikein virkeä ja elämäniloinen!

Sitten voin kertoa tästä toisesta syystä.
12.3, eli eilen, oli match show tiedepuiston parkkihallilla. Suuntasimme nokat sinne kera molempien koirien, Jussin ja Rinon. Äiti lähti mukaan naulakoksi.
Odottamista oli jonkun verran ennen omaa vuoroa ja veteraanit olivat vielä viimeisenä. Molemmilla koirilla oli tuomarina Piia Takkunen.
Jussin kanssa mentiin kehään ensiksi. Jussin parina oli kääpiösnautseri Wilma ja olimme A-pari, eli pitkästä aikaa esiinnyimme "ekana". Jubaba esiintyi mielestäni ihan hyvin, juoksi reippaasti ja ryhdikkäästi, ainoastaan seistessä oli vähän valju. Liekkö johtui siitä että saattoi aavistuksen palella. Pääkallofleece meillä kuitenkin oli päällä.
Pöydällä Jussi oli melko ok. Väisti aika paljon, mutta antoi todella hyvin katsoa hampaat ja tutkia muutenkin läpi.
Jussille annettiin punainen nauha, josta olin hiukan yllättynyt.
Jatkokehässä Jussi esiintyi edelleen tosi kivasti ja nyt seisominenkin oli aavistuksen näpsäkämpää, vaikkei hyvää vieläkään. Juostessa meinasi aluksi kiskoa edellä menevän perään, mutta eipä muuten mitään ongelmaa. Menestystä jatkokehässä ei kuitenkaan tullut eli Jussin saldona PUN ei sij.
Sitten olikin Rinon vuoro. Rinon parina oli walesinspringeri Reetu.
Rino esiintyi tapansa mukaan todella upeasti. Pönötti hienosti seisoen ja juoksikin tosi kivasti. Antoi tutkia kivasti, vähän ihmetteli, että mitä ventovieraat ihmiset tulevat lääppimään, mutta kun nakkia nenän edessä heilautti, niin unohtui tyystin kaikki muu. Rino sai sinisen nauhan.
Sinisten kehässä oli kolme koiraa. Rino, bichon Piki ja joku kolmas. Rino esiintyi edelleen todella upeasti. Ensin tälle jollekkin koiralle ojennettiin ruusuke, hän oli siis tullut kolmanneksi, sitten tuomari sanoi meille, että teille en anna mitään, koska te menette BIS-kehään! Rino siis oli voittanut siniset veteraanit!! Fiilis oli kyllä siinä vaiheessa jo ihan katossa! Meidän papparainen oli menossa BIS-kehään!!
Bis kehässä Rino alkoi jo ihan huomattavasti väsymään, se ei olisi enää jaksanut keskittyä ja sitä alkoi ärsyttää esim. se ettei sille syötetty nakkia nonstoppina. Väsymystään se osoitti lähinnä haukkumalla. Muuten Rino esiintyi todella hienosti, jaksoi vielä seistä edustavasti, mutta juoksu oli sitten vähän laiskahkoa. Olin jo varustautunut, että neljänneksi tullaan, eikä se haittaa mitään. Mutta sitten neljännelle sijalle osoitettiin leonbergi ja me olimme kolmansia! Eli Rinon saldo siltä päivältä SIN BIS3!!! UPEA PAPPA!
Palkinnoksi saatiin ruusuke, pokaali, pussi pedigreen ruokaa, jotain koiranamuja, lippulappusia ja 5€ lahjakortti mustiin ja mirriin.

  

Lisäksi sain kennelliitolta Jussin eläinlääkäritodistuksen katkenneesta ja poistetusta vas. alakulmahampaasta. Ikävä kyllä, tuon käsialan tunnistaminen on sellaista ydinfysiikkaa, etten kaikkea saanut käännettyä, mutta tässä se mitä sain tulkituksi:

"C1 (jotain) (jotain) poistettu. Rtg -kuvasta näkyy valtaosan väliposkihampaita puuttuvan, osa ovat maitohampaita."

Ei mitään ja agilityä sekä näyttelytreeni!

Huhhuijjakkaaa! Mitäköhän kaikkea jännää taas!
Ei olla hirveesti mitään sen kummempiä hommailtu. Jussi tietysti ihan kikseissä nyt kun on alkanut säät lämpenemään, eikä tartte niin paljon vaatetustakaan! Jonkun verran ollaan tokohommiakin väsäilty ja ei kerpsunteles kun on ollut koira niin liekeissä. Tosi kivasti seuruussa pitää kontaktia, edelleen pitää pientä sopivaa turvaväliä mun jalkoihin, vaikka perusasentoon tulee kyllä kivasti ihan tiiviinä. Ja ulkona perusasennossa seisominen on sallittu, koska...noh.. en usko, että kauhean moni tahtoisi paljasta takamustaan ihan mihin tahansa laskea ;)
Nyt vaan ootellaan kesää, että päästään nurmelle harjottelemaan mm. liikkeestä jäämistä. Sisällä (tolla mun nanomillin kokosella olohuoneen matolla) "jäävät" onnistuu jotenkuten. Estehyppyäkin olisi joskus kiva koittaa. Pitää varmaan MinttuLauraa tässä asiassa härkkiä.
Mutta joo, on tässä tapahtunut ihan oikeitakin! mm. espooreissu!
.
Tosiaan Espooseen isän luokse kylään suuntasimme Jussin kanssa maanantaina (7.3), hyvin tuli juttuun vieressä istuneen mieshenkilön kanssa junassa, ei arastellut koira yhtään. Ja myös tämän miehen syliin olisi ollut tosi kivaa mennä.
Mutta varsinainen toiminta tapahtui sitten tiistaina, kun olin hoksannut, että harjisporukka (mukaanluettuna Jussin kasvattaja) pitävät agilitytreenin, joka tosin on omatoiminen, eli ei ohjattu. Meillä kun agiliidosta on jo sen verran hyvä aika, niin pyysin päästä mukaan verestämään sekä omaa, että koiran muistia.
Itse olin todella innoissani tästä mahdollisuudesta!

Teimme Jussin kanssa ihan helppoja juttuja ja muistelimme esteitä. Esteissä pidin esterimat medikorkeudessa, koska kyllä tuo nyt loppujen lopuksi taitaa mediksi mennä.
Aika paljon harjoiteltiin Jussin kanssa putkihommia ja putki-este sarjaa. Välillä oli Jussilla putkeen hakeminen ongelma ja eteenlähettämistä ei oikein voinut ottaa, kun ei ollut kukaan namialustalla "vahtina". Mutta kyllä sen ainakin hoksasin (mikä on tullut aiemminkin treeneissä esille) että Jussi tarvitsee kunnon vauhdin putkeen mentäessä.
Ihan aluksi otimme tallaista simppeliä sarjaa

Ongelmaksi tuossa tuppasi käymään kakkosputkeen hakeminen. Jussi mielellään siitä kaahoitti ohi suoraan namialustalle. Onneksi olin joka missauskerralla tarpeeksi vikkelä ja kerkesin itse ensin namialustalle estämään "palkkauksen". Korjasin kuitenkin ongelman siten, että heti ensimmäisen putken jälkeen, otin koiran ns. haltuun ja palkkasin. Sitten vein sen ihan kunnolla toiseen putkeen, jonka jälkeen se sai mennä namialustalle. Toistin tämän pari kertaa ja sitten kokeilin uudelleen ilman välipalkkausta.
Hetken se minua ensimmäisen putken jälkeen tiirasi, että tuleeko sitä nakkia nytkin, mutta huomasi, ettei, niin haki todella hyvin sitten kakkosputkeenkin ja pääsi namialustalle. Lopetin tähän suoritukseen.

Simppelin sarjan jälkeen otettiin melkein yhtä simppeliä, tosin pientä ohjausharjoittelua minulle siinä sitten.













Eli ihan iisibiisiä, mutta tein tuohon putkien välille sitten persjättöä. Olisi pitäny hoksata jotan valssaustakin ottaa siihen, mutta enpä hoksannut. Tämä oli koiralle jotenkin helpompi, ja haki todella kivasti itse putkiin.

Tämmöistä sarjaa sitten. Viimeisenä sarjana, eli otin tuohon väliin vielä esteenkin. Jätin Jussin ensimmäisen putken suulle ja menin itse odottamaan esteen lähettyville. Sitten päästin koiran tulemaan, tuli hyvin, haki kivasti esteelle ja siitä kivasti (toisinaan hieman vaihtelevasti) toiseen putkeen ja palkka. Harjoittelin myös välillä niin, että en ottanut ensimmäistä putkea mukaan, vaan jätin koiran esteen taakse, menin putken tuntumaan ja kutsuin, siitä sitten putkeen.

Emme toki tehneet pelkkää sarjaharjoittelua. Otimme myös rengasta, jota Jussi jonkun verran vieroksui, mutta meni kuitenkin ihan kivasti. Otimme myös puomia ja kontaktia, on-offia siihen. En usko, että koira ihan yhdisti tätä on-offia vielä, mutta eiköhän harjoituksen myötä. Mutta puomi oli kyllä saakelin liukas, joten en uskaltanut sitä kovin monesti edes ottaa. Ja Jussin pitäisi malttaa tuossa on-offissa odottaa, että saa vapautumisluvan, koska nyt hyvin useasti se saattaa vaan siitä itekseen lähteä.
Lisäksi kokeilimme pitkästä aikaa pussia. Se olikin Jussille vaikea, kyllä se tulee, jos sitä edes vähän raottaa toisesta päästä, mutta yksin tuleminen on Jussille tosi vaikeaa. Kyllä se siitä ison maanittelun ja rohkaisun myötä kerran suostui tulemaan ja siihen lopetimme. Isot kehut tietysti! Vaikka oli kyllä hauska, kun näki miten koira ryömii siellä pussissa mahdollisimman pienenä, vaan hitaasti, mutta varmasti!
Vielä kepit, otin ensin varmuudeksi vetämällä, kun ei oltu pitkään aikaa keppeilty. Ja sen jälkeen huitomalla. Hienosti ja reippaasti se Jussi kepittelyt suoritti! Tosin keppejä oli vain puolet, mutta kuitenkin.
Tämän lisäksi kasvattaja opasti meitä hyppytekniikassa. Eli kolme estettä peräkkäin (rimat vain jalustoilla), ensin samoilla etäisyyksillä toisistaa ja sitten muutettiin hieman. Hienosti se Jussi pomppi ja joutui etäisyyksien muuttuessa käyttämään aivojaankin. Olisi vain pitänyt olla kamera jolla kuvata hyppytyyli.

Siinä olikin vähän ehkä turhankin paljon kerrakseen. Kyllä huomasi että koirakin väsyi jo ehkä hiukan liikaa. Olin siis itse turhan innokas. Treenit meni suurimmaksi osin ihan hyvin, Jussi oli reipas, vaikka loppua kohden väsyikin. Pidimme myös taukoja, tosin tauoilla Jussi vain kitisi takaisin radalle. Ongelmana oli myös toisten koirien häiriköinti. Jussi ei ole ollut pitkään aikoihin missään sosiaalisessa tapaamisessa, niin sitten olisi ollut niin kivaa päästä moikkaamaan kaverit. Etenkin kun kaikki muut olivat tätä naiskauneutta! Joten minun rääkymisen sijaan kasvattaja ehdotti, että Jussi lähtee jäähylle aina kun lähtee hiibailemaan muiden luokse ja korvat häviävät. Näin siis teimme lopputreenien ajan ja jonkun verran tuntui auttavan!
Vaikkakaan yhtään kunnollista ahdistumiskohtausta ei saatu, niin oli tilanteita joissa Jussin jonkun verran ahdistui. Näitä mm. pannan laittaminen tai minun kompastuminen sekä syliin nostaminen. Mutta koira palautui niistä yllättävän hyvin!

Agilityn jälkeen meillä oli tunnin tauko, jonka jälkeen alkoi sitten näyttelytreeni. Päätin jäädä sinne, koska Jussilla on ollut nyt niin paljon huonoja pöytäkokemuksia, että pöydälle oli päästävä harjoittelemaan. Käytiin kasvattajan kanssa lyhyt jäähdyttelylenkki ulkona ja sitten menimme Jussin kanssa takaisin sisään, jossa pyörimme lisää hetken aikaa. Lisäksi hieroskelin Jussia siinä joutoajalla.
Näyttelytreenit alkoi ja Jussi oli todella kivasti. Emme hirveästi hommailleet, vaikka Jussi olikin hyvin reipas. Muutaman kerran ympäri, seisomista, parijuoksua ja kerran pujottelua. Sitten päätavoite, eli pöytä. Pöydällä Jussi meni ihan kasaan, se ei siis seiso siinä lainkaan, lähinnä könöttää. Koskea se antaa ja hampaatkin katsoa, mutta yrittää silti väistää. Kävimme kahdella eri pöydällä, toisessa tuomarina mies ja toisessa nainen. Miehen kohdalla Jussi jännittää huomattavasti enempi. Silloin yrittää enemmän pois tilanteesta ja väistää reilummin.
Treenien loppuessa kuitenkin istuskelimme lattialla, niin miestuomari (saati kukaan muukaan) ei ollut enää yhtään kamala ja meni ihan suosiolla rapsutettavaksi, ihankuin mitään ongelmaa ei olisi. Näinpä siis...





Siinäpä tuo aktiiviosuus espooreissusta olikin. Vaan se vielä pitää kertoa, että odotellessamme junamme lähtöä kotiin, Helsingin rautiksella. Eräs mies tuli kysymään, että voiko hän ottaa kuvan Jussista. Hiukan hämmästyneenä annoin luvan. Pian siinä oli varmaankin neljä muutakin ihmistä jotka kysyivät, että saavatko hekin ottaa kuvan koirastani. Annoin toki luvan, suuresti ihmetellen, että mikä koirassani on niin erikoista (en tiedä oliko se sitten pääkallofleece joka teki koirastani niin erikoisen...)!