Mitä tästä sitten on haittaa? Noh. Ihan päälimmäisenä kun Brandy käy kierroksilla, se ei aina ihan kerkeä katsomaan, että mistä se ottaa kiinni. Brandy ei missään nimessä näyki tai napsi, ei todellakaan. Sen sihti ei aina vaan toimi, joten patukan sijaan sen suussa saattaa ollakkin minun käsi, jonka se kyllä itse huomaa vallan pian. Lisäksi jos palkkaan sitä namilla, niin toisinaan sillä on niin kiire saada se nami, että saattaa mennä puoli kättä samalla kun nami. Tästä itseasiassa mainitsin eräissä juhlissa ja näytin kädessä komeilevia mustelmia, eräs juhlavieras oli ehdottomasti sitä mieltä, että ko. koira tulisi viedä piikille ja että sillä on päässä vikaa kun johtajaansa puree. Koira ei kuulemma voi purra vahingossa. Kyllä minä ihan vilpittömästi voin sanoa, että Brandy puree vahingossa. Niin pitkään kun se ei jää roikkumaan käteen, tai "pure tyhjään käteen" sanoisin osumien olevan 100% vahinkoja. Joskin, aiheessa pysyäksemme, saattaisi hutiprosentti olla pienempi, mikäli koiralla ei kierrokset kävisi ihan niin pilvissä.
Kierrokset ja vauhti haittaa harrastuksia mm. juuri sen vauhdikkuuden ja "kiireen" takia. Agilityssä Brandy ei aina ihan pysty keskittymään kaikkeen mitä se tekee. Sen pitäisi säädellä omaa vauhtiaan, tarkastella minun ohjausta, jonka lisäksi myös keskittyä siihen omaan tekemiseen. Noh... ei ihan aina onnistu. Yleensä Brandy joustaa omasta tekemisestä.. Useimmiten se on se vauhdin säätely ja radan suoritustarkkuus. Brandylle ei tunnu olevan ihan niin justiinsa vaikka muuri räjähtäisi osiksi pitkin kenttää, putket lentäisi pitkin seiniä tai joka ikinen rima roiskuisi, kuhan mennään ihan täysiä. Ihan täysiä meinaa myös sitä, ettei aina tarvitse jarruttaa esim. kepeille, vaan voi ihan hyvin mennä satalasissa ekaan keppiväliin, törmätä keppiin ja heittää volttia siinä kepin ympäri... Ohjausta se pyrkii lukemaan todella tarkkaan ja kuuntelee mitä sille kerrotaan, loppu vaan on sitten minusta kiinni.
Lisäksi koska Brandy käy niin kierroksilla, niin se väsyy nopeasti. Ylimääräinen, turha töhöttäminen vie sen energiaa siitä, mihin se varsinaisesti pitäisi kuluttaa. Esim. agissa se ei oikeastaan ole varmaan sekuntiakaan ravivauhtia hiljemmässä vauhdissa. Jos jään korjaamaan vaikka tippunutta rimaa, se juoksee ympyrää minun ympärillä, eikä esim. tule rauhallisesti seisomaan vierelle. Lisäksi se louskuttaa ihan turhasta ja huutaa nykyisin radalla kuin hullu.
Vauhdikkuus haittaa myös toista pääharrastusta, eli tokoa. Paikkis on jo ihan pienestä pitäen ollu hankala juttu. Se on niin tylsää, maata nyt vaan paikallaan mitään tekemättä, vaikka ihan hyvin voisi vaikka vetää päätöntä rallia tai tehdä mieluummin vaikka seuruuta. Brandystä niin huomaa, että sillä on paikkista tehdessä ihan mielettömän tylsää siinä mielessä, että se tekisi mieluummin jotain muuta. Se on aina lähtökuopissaan ja levoton, vaikka paikkis on aina ollut rauhallinen juttu, annan rauhottavia signaaleja sekä palkkaan tosi eleettömästi liikkeen loputtua. Ei koskaan leikkiä tai suurieleisiä kehuja, ettei kierrokset nouse ja yhdisty paikkikseen.
Tämä näkyy myös ihan perustreeneissä, vaikka seuraamisessa. Brandyllä on kierrokset niin kovilla ettei se vaan malta tehdä tyynesti ja vähäeleisesti. Nyt meillä onkin isona ongelmana edistäminen. Edistämisen lisäksi Brandy myös keulii ja pomppii. Sen olemus on koko ajan sellainen "hhggggnnnnn!!! Eteenpäin, aaaa, siistii, ei hitto." Tuntuu, että se joutuu itsekin tekemään hommia, että pysyy kasassa, eikä räjähdä liitoksistaan.
Tämä toki voi olla myös jäänteitä siitä, kun oli se melko pitkä treenaamattomuuskausi, treenattiin, muttei tavoitteellisesti ja intensiivisesti. Voiko siis johtua siitä, että Brandystä nyt vaan on ihan sairaan sikasiistiä päästä tekemään? Onko se vire voinut jäädä päälle? Miten sen saisi pienennettyä? Vireharjoituksia? Millaisia?
Olisi jännä nähdä miten Brandyllä riittäisi keskittymiskyky johonkin jälkeen. Itselle tulee päähän vain sellainen mielikuva, missä Brandy ottaisi jäljen, seuraisi sitä hetken, mutta kappas sitten olisikin joku kiva risu, johon pitäisi käyttää metsänraivaajan taitoja ja sitten unohdettiinkin mitä oltiin tekemässä, joten sama vetää persrallia pitkin metsää. Joskin Brandy on tehnyt kivan intensiivistä työtä, kun meillä iltalenkillä on tapana leikkiä sellaista "missä avain" -leikkiä. Eli pudotan avaimet lenkin varrella johonkin. Aluksi se oli ihan tiellä, mistä ne näkyivät ja nyt olen tiputellut niitä risukkoon ja ruohikkoon tai lumeen. Otan Brandyn vierelle, osoitan suunnan ja käsken etsiä avaimet. Joka kerta ne on löytyneet. Hieman hätiköityä se työskentely on, mutta kesken se ei lopeta koskaan.
Välihuomautuksena kuitenkin, että en missään nimessä valita! Sain mitä halusin! Intensiivisen, vietikkään ja räjähdysherkän harrastuskoiran! Miljoona kertaa mieluummin otan koiran, jonka kanssa teen töitä saadakseni sille pienemmän vireen, kuin sellaisen, jolla pitää hikihatussa tehdä hommia että koiraa ylipäätänsä kiinnostaa. Itse olen tottunut siihen, joten nyt onkin varsin haasteellista työstää ihan erilaista koiraa. Jussin kanssa pitää käyttää kaikki kehusanat, hyppiä ja kiekua, riehua ja kannustaa. Brandyn kanssa pyrin olemaan mahdollisimman vähäeleinen ja palkkaamaan suht rauhallisesti.
No mutta jos siihen treenaamiseen. Käytiin maanantaina tämän vuoden ensimmäisellä ryhmäagitunnilla. Ryhmä on siis ihan uusi, paikalla oli tosin vain yksi koirakko meidän lisäksi.
Rata oli varsin kiva, joskin paljon vauhtia vaativa. Ykkösesteen kulma oli Brandylle haastava, se tuppasi tulemaan siitä ohi. Itse siis odotin keppien/A:n luona. Vaihtelevasti siitä sitten leijeröin, tai en keppien takaa putkeen. Nelosella Brandy tuppasi herkästi roiskaamaan riman, koska kääntyminen ja kova kiire putkelle. Myös kuutoseste oli aluksi Brandylle hankala, koska sekin oli kummallisessa kulmassa. Täytynee siis harjoitella näitä vaikeassa asennoissa olevia esteitä ja niiden suorittamista. Kutoselta leijeröin pussiin. Aluksi Brandy haki todella kovasti putkeen, eikä tosiaan auttanut, vaikka käytännössä seisoin putken suun edessä, niin se rynni sinne siitä huolimatta. Toisinaan tuli siis hyvinkin kiire juosta 8 muurille ohjaamaan. Kontaktit A:lla hitsin buenot! Loppurata ihan iisi biisi, lukuuottamatta 18-19 putkiväliä, onneksi toi koira kuitenkin irtoaa niin hitsin hyvin, että ei tarvinnut ihan vierellä juosta kuitenkaan.
Lisäksi ollaan tokotuokioltu tällä viikolla. Pakkasten takia ei kovin pätevästi, mutta jotain kuitenkin. Kotona sisällä iltaruuat on menneet perusasentojen ja seuraamisen yhden askeleen siirtymien, sekä kaukokäskyjen merkeissä. AVOn kaukot on oikeastaan jo kisakunnossa, hiukan tuppaa ensimmäisessä käskyssä olemaan aina epäselvyyksiä, mutta sanotaanko 80% onnistuminen. VOIn kaukoissa pissii i-s s-i vaihto. Brandy ei osaa "peruuttaa istualleen", vaikka olen yrittänyt hissittää sitä tässä kuukauden päivät. Lisäksi i-s vaihdossa, se liikuttaa aina toista takajalkaa taaksepäin, vaikka muuten koira ei liiku. Ulkona ollaan pääasiassa yritetty nyt korjata sitä seuruuta. En vaan keksi siihen järkevää ja toimivaa menetelmää. Brandyllä on siinä niin korkea vire, että sitä vähän kiinnostaa mikään imuutus. Hihnan kanssa se painaa niin kovaa, että minun on hankala kävellä eteenpäin, koska hihna painaa jalkoja. Hitaassa vauhdissa on jo kohtuullisen hyvä, mutta miten saan siirrettyä sen normaalivauhtiin? Palkkaan myös joka ikinen kerta taakse, olen aina palkannut, joten koira ei odota palkkaa eteen, joka aiheuttaisi edistämisen.
Tulipas paljon lätinää ilman kuvia, mutta koittakaa kestää :D
Minulla on mielikuva, että Brandyn toiminta voi johtua myös turhautumasta. Muistan kun olin agilityssa kerran auttelemassa teidän porukkaa herran ollessa nuorempi ja silloin asenteesi oli sellainen "ei pysty, ei ehdi, ei kykene". Olit liikkeellä perin puolivoittoisasti etkä antanut parastasi missään tilanteessa. Vauhdikkaan koiran kanssa tällainen voi kostautua, koska sitä pitää ohjata riittävän ajoissa, asiat pitää kertoa etukäteen ja jos alituiseen on myöhässä tai passiivinen, koira purkaa sen tarmonsa työskennellä johonkin typerään oheistoimintaan. Koiran reaktionopeus on kuitenkin moninkertaisesti tarkempi kuin meidän ihmisten ja se tekeekin ailitysta vaikean lajin, varsinkin nopean maxin kanssa.
VastaaPoistaMinä sanoisin, että nyt viimeistään on aika laittaa pojalle rattaita kuntoon päässä. Kun ei tehdä mitään, niin sitten ei oikeasti tehdä - älä anna sen hössöttää ja pinkoa, vaan jos nostelet rimaa tai muuta, laita se remmiin siksi aikaa (hihna mahtuu mukavasti treeniliivin taskuun). Älä nää intoa ongelmana, vaan nää se moottorina, joka pitää vaan osoittaa oikeaan suuntaan. Ole itse reipas, johdonmukainen ja itsetietoinen ja tee hyvin mustavalkoinen suunnitelma itsellesi ja koirallesi: mitä sinä haluat, että koira tekee ja mitä et halua sen tekevän. Jos et halua sen sohlaavan, et anna sille sitä mahdollisuutta.
Jäljen voimaa ei kannata aliarvioida. Se on hyvin kuluttavaa ja hyvin tehokasta treeniä, jossa hurjimmatkin vinkuiitat yleensä osaavat keskittyä - toiset vaan etenevät nopeammin. Toiset taas paaaaljon nopeammin, että täytyy olla ankkurina pohjassa...
Itse kiihkeän, nopean koiran ohjaajana tiedän, että hankalaa voi olla. Radalla hypyt leiskahtaa pitkälle ja koiran nopeus kuumottaa. Mutta se ei saa olla ongelma, eikä koskaan saisi ajatella "en ehdi tuonne". Ennemminkin pitäisi ehtiä "MITEN ehdin tuonne" ja panostaa siihen omaan ohjaamiseensa. Kannattaa myös tarkkailla viretilaa - yhtälailla liiallinen kierroksille meneminen voi olla merkki tauon paikasta kuin liika väsyminen, eli kannattaa pilkkoa treenejä pienempiin paloihin ja antaa koiran hengähtää jossain rauhallisessa paikassa tai vaikka kävelyllä. Ei kuitenkaan tekisi niin, että 20min putkeen, jos se aika menee ihmeelliseen kohotukseen.
t. KidaNauru Maija :)
Kiitos Maija kommentista! Hyvinkin mahdollista, että Brandyn kierroksoituminen voi johtua myös minusta. Vaikka edelleen toisinaan minusta tuntuu, ettei kerkeä tai en osaa, johtuu ihan oikeasti siitä etten osaa. En myöskään aina kerkeä, mutta suurilta osin se johtuu siitä, etten osaa, joka sitten kostautuu myöhemmin radalla siten, etten kerkeä. Minulla on tapana jäädä ihmettelemään ja varmistelemaan koiraa. Pyrin kyllä tekemään parhaani, mutta se ei välttämättä riitä, jonka takia minun itseni pitäisi saada enemmän treeniä, eli toisinsanoen mennä koulutuksiin.
PoistaYleisesti Brandy ei radalla hölmöile, se tekee ja se kuuntelee. Joskin sillä on edelleen niitä kierroksia niin kovasti, että sen vauhti ja keskittyminen ei aina kulje ihan käsikädessä, joka aiheuttaa mm. rimojen roiskimista ja muuta epätarkkuutta suorituksissa. Se kuitenkin tekee juuri niin kun minä käsken tai olevinaan käsken, luulen käskeväni tai epähuomiossa olevinaan käsken. Radalla se ei siis hypi naamalle ja pelleile, se tekee hommia kyllä. Tällaisen "hutiloinnin" radalla en usko olevan turhautumista. Turhautumista voisi enemmän olla juurikin se, mitä se tekee niillä "väliajoilla", kuten rimaa nostaessa.
Eräs ystävänikin kannusti juuri tuohon, että koira hallintaan ja käskyn alle heti kun radalla ei tehdä. Tätä olen saattanut tehdä aiemmin kesken radankin, jos koiralla selvästi keittää yli. Olen käskenyt sen maahan ja vapauttanut sen vasta kun se rauhoittuu ja on hiljaa. Tulevissa treeneissä aion jatkaa samalla tavalla, lisäten kuitenkin sen, että jos kuuntelen ohjeita tai korjaan esim. sitä rimaa. Niin laitan koiran maahan, se saa siinä kerätä itsensä ja tehdä rauhoittavia mielikuvaharjoituksia sillä aikaa kun mitään ei tehdä. Eli vaihdetaan tämä turhanpäiten juoksentelu siihen, että koira on kontrollissa ja käskyn alla. Kun se pääsee makuulta "vapaaksi" se silti joutuu olemaan minun vierellä, ei välttämättä missään seuruu kontaktissa, mutta ei myöskään rälläämässä mielivaltaisesti hallia ympäri vapaana.
Tuosta viimeisestä kappaleesta kirjoituksessasi, Brandy on ihan alusta asti hirmuisilla kierroksilla, mutta rauhoittuu, kun ollaan jonkun verran tehty. Aluksi radalla se on hirveän hutiloiva, sillä on kiire joka paikkaan ja seuraavalle esteelle, ettei se keskity radan suoritukseen. Kun se on saanut suurimmat paineet purettua, on treenissä hetki, jolloin se tekee ihan superhyvin, se kuuntelee intensiivisesti ja on omastakin suorituksestaan tarkka (se ei esim. roiski rimoja) sitten se väsyy, ja sitä, on todella vaikea ennakoida. Me tehdään aina maksimissaan n. 10min pätkissä treenejä. Tässä välissä Brandy pääsee ulos hetkeksi kävelemään ja sitten odottamaan omaa vuoroa rauhassa. Kierrokset ovat suurimmillaan siis treenin alussa.
En missään nimessä nää intoa ongelmana, osittain haasteena ehkä. Mutta kuten tuolla jo sanoinkin, niin mieluummin otan tallaisen moottoria omaavan innokkaan koiran, kun täysin lahnan, jonka kanssa pitää tehdä hommia ylipäätänsä sen eteen, että sitä kiinnostaa mikään.
Minusta olisikin hurjan mielenkiintoista nähdä Brandy radalla jonkun osaavamman ohjaajan kanssa. Näkisin, että kuinka paljon vikaa itsessäni on ja kuinka haastava koira on. Jos koira toimii upeasti toisen ohjaajan kanssa ja jos kierroksista huolimatta koira tekee puhdasta rataa, niin sitten syy ei ole kuin vaan minussa :D
Ehdottomasti otan kyllä kokeiluun tuon "kontrollin" ja turhan sohlaamisen pitää loppua.
Oliko tosiaan noin oudot estevälit? ykkösestä kakkoseen? vitosesta kutoseen? ja 18-19?
VastaaPoistaKyllä oli tuollaiset estevälit ja vaikeat kulmat.
PoistaBrandy kuulostaa kierroksien nostajana ja häseltäjänä hyvin paljon Oralta. ;D Sillehän olen myös tehnyt alusta asti selväksi, että agiradalla (eikä muuallakaan treeneissä) hösötetä turhia väliajoilla, esim. tokossakin pyrin pitämään sen aika lailla koko ajan käskyn alla, ellei se ole hakemassa lelua (jossa tosin siinäkin sillä on tehtävä hakea pallo/tms. ja tuoda se suorinta tietä mulle). Agissa se on väliajat aina maassa, joskus pallon kanssa, joskus ilman. Meillä on myös treeneissä ne kolme tilaa joista kerroit tossa sun kommentissa, että aluksi höslätään, sitten keskitytään hyvin ja sitten väsytään (tosin viimeinen meillä ei ole kovin vahva, mutta kyllä sen huomaa). Mä oon yrittänyt tätä korjata niin, että teen hyvän alkulämmittelyn ja heitän koiralle vaikka palloa ulkona ja teen jotain temppusia ulkona niin, että se saa kaikkein pahimmat puhdit ulos, eikä se purkautuisi agiradalla sitten juurikin esim. epätarkkuutena. Myös ennen radallemenoa vaadin Oralta rauhallisuutta, se tulee radalle ravilla eikä laukalla, se ei hauku (kuten se kiihtyessään aina tekee) ja sen huomio on kiinnittynyt muhun. Jos se ei ole rauhallinen, se joko odottaa hetken pää maassa makuullaan, jonka jälkeen yritetään uudelleen tai muuten nollataan ja rauhoitetaan tilanne. Jokainen väärässä viretilassa tai mielentilassa tehty treeni vahvistaa sitä tilaa ja senkaltaista tekemistä, joten niitä pitäisi yrittää välttää mahdollisimman hyvin.
VastaaPoistaOlipa tosiaan teillä jännä rata. :D